Sotavasara.net

Lord of the rings Warhammer: miksi ei niin suosittu? mun mielestä lotr wh. on kivempii. ne oikeesti liittyy johonkin tarinaan ja seikkailuun. (kunnioitan kyllä 40k faneja) lotr elokuvatkin on niin koskettavia ja mukavia. samalla niissä on toimintaa ja persoonallisuutta. säännötkin pelissä on ihan vaikeet ja haastavat.

jos ongelma on se että niitä ei myydä niin paljoo kaupoissa niin mä sanon vaan että, "kyllä niitä tulee ja on siellä kaupassa edelleen!"

t: se joka puhuu

Johtuisiko osittain siitä, että 40k:ssa sekä Fabassa saa käyttää enemmän mielikuvitusta listoissa ja maalauksissa. Lotrissa kaikki kun on ikään kuin "ennalta määrättyä". Sitten tietysti on se, että GW mainostaa enemmän 40k:ta sekä fabaa.

Se on pelkkä Lord of the rings, jätä se warhammer siitä pois.

Syynä saattaa yksin kertaisesti olla nämä pari seikkaa:
-Tietääkseni siinä ei ole minkää laista figujen rajoitusta (no okei, heroja ei saa olla samoja)
-Jotkut herot ja ''yksiköt'' ovat liian yli voimaisia (esim. aragorn lisävarusteilla)
-Kaikki figut voivat mennä liian vapaasti. Ei kunnollisia ryhmiä.
-Hieman hidasta lyödä ja ampua ja liikuttaa kaikkia figuja erikseen.

warhammeroppilas kirjoitti:ne oikeesti liittyy johonkin tarinaan ja seikkailuun.

Ja warhammerit ei? No ehkä hieman eri tyyppiseen, mutta on hammerissakin tarina.

Ensinnäkin, pelin nimi on The Lord of the Rings: Strategy Battle Game, eikä suinkaan Lord of the rings warhammer.

Sitten kysymykseesi.
Asia mahdollisesti voisi johtua siitä, että kyseenomaisen miniatyyripelin sääntöjä pidetään vähemmän onnistuineina ja huonompina kuin joidenkin muiden miniatyyripelien.
Lord of the Rings on kyllä hyvä kirja, ja sen kirjoittaja J.R.R. Tolkien nero, mutta jos pelilliset seikat eivät toimi, ei pelikään ole hyvä.
Lisäksi joidenkin mielestä Lord of the Rings: Strategy Battle Gamen säännöt ovat aivan liian yksinkertaiset. Saattavathan ne jonkun nuoremman henkilön mielestä melko monimutkaiset ja vaikeat olla, mutta niinhän se 4 vuotiaskin saattaa pitää monopolia vaikeana, hankalana ja monimutkaisena pelinä.
Se, että Taru Sormusten Herrasta kirjasarjan maailmalle on tehty omat eläimistöt, historiat, jumalat, kielet, maailmat, rodut ja muut tekee siitä todella loistavan pelin, mutta mielestäni jos näihin haluaa tutustua paremmin, kannattaa ennemmin valita Kerppi (Keskimaa Roolipeli) kuin jokin yksinäisen pelifirman tekemä miniatyyripeli.
Ja onhan sille Fantasy Battlellekin taustatarinaa ja pelimaailmaa, sekä 40.000:lle, enemmän kuin Keskimaasta.

Edit:
Ai hitsi, olinkin hieman turhan hidas. Nooh, ainakaan silloin kun aloitin kirjoittamaan ei ollut yhtäkään vastausta..

Uusia yrittäjiä on vaikea heivata merkkinoille. Allegoriana voisin heittaa heroiinikaupankäynnin. FaBa ja 4k ovat heroiíni, jota myydään figuihin koukkuunjääneille. Kun tilanne on tarpeeksi paha, ei miedommat (säännöiltään yksinkertaisemmat tai vähemmän suositut) aineet enää kelpaa. Osa kavereistani on oikeasti sitä mieltä, ettei säännöiltään helpohko peli voi olla hyvä.

Itse en näe miksi LotR ei voisi olla suositumpi kuin mitä se nyt on. Sillä on kyllä paljon potentiaalia ja etenkin nyt 40k:hon tutustuneena voin sanoa, että pidän LotRin säännöistä paljon enemmän. Useimmat eivät halua itse tutustua muihin mahdollisuuksiin, mikäli osa pelaajakunnasta sanoo sääntöjä huonoiksi. GW:n lippulaivojen suosio vetää puoleensa pelaajia enemmän kuin muut pienemmät pelit. Pelin korkea suosio ei tarkoita, että itse peli olisi hyvä. Useimmat niistä, jotka sanovat LotRia huonoksi, eivät ole edes lukeneet sääntöjä lävitse. Siitä voi jo päätellä jotain.

LotR on kyllä mainio peli, sanoivat asiantuntemattomat mitä tahansa...

Edit: Kommenttia Kaadon kommenttiin

Kaato kirjoitti:Syynä saattaa yksin kertaisesti olla nämä pari seikkaa:
-Tietääkseni siinä ei ole minkää laista figujen rajoitusta (no okei, heroja ei saa olla samoja)
-Jotkut herot ja ''yksiköt'' ovat liian yli voimaisia (esim. aragorn lisävarusteilla)
-Kaikki figut voivat mennä liian vapaasti. Ei kunnollisia ryhmiä.
-Hieman hidasta lyödä ja ampua ja liikuttaa kaikkia figuja erikseen.

-Figujen määrää rajoitetaan pisteillä, sekä LoME:n säännöillä
-Herot ovat usein ylivoimaisia, mutta suuren pistemäärän investointi yhteen kovaan heroon kannattaa vain harvoin
-Mistä lähtien vapaus on huono asia? Taas puhuu joku, joka on pelannut vain Warhammeria. Tietääkseni useimmissa peleissä figut voivat liikkua vapaammin kuin kuin 40k:ssa tai FaBa:ssa. Tämä on tietenkin kiinni skaalasta ja pelin dynamiikasta. LotRia on varsin vaikea verrata muihin GW:n peleihin. Omintakeisuus ei ole minusta kuitenkaan paha asia.
-Figuja on vähemmän. Peli toimii skirmish tasolla.

Ja lisää: Miksi figujen rajoittaminen olisi pakollista? Peli voi olla tasapainossa ilman liikoja rajoitteita. Kommentti "liian vapaasti" on sinun mielipiteesi, eikä anna puolueetonta kuvausta asiasta.

Edit2: Viime kädessähän on kyse vain siitä, että millaisesta pelisysteemistä kukin pitää. Itse haluan jotakuinkin realistista pelaamista, jonka takia abstraktimmat pelisysteemit eivät kovinkaan paljon kiinnosta...

Figut ovat liian yksinkertaisia. Konversiointeja on vaikea tehdä, ja figut kun "pitäisi" maalata samalla lailla kun miltä elokuvissa näyttävät. Itse aloitin LotRilla, mutta siirryin sitten komeampien figuurien ja hienon fluffin perässä 40 koon puolelle. Kyllä se toimi ihan hyvänä pehmeänä laskuna figupelien maailmaan.

En sanonut näitä omiksi mielipiteiksini (vaikka osa niistä onkin) Nämä on myös joidenkin muiden tuntemieni mielipiteitä.

Kaato kirjoitti:Syynä saattaa yksin kertaisesti olla nämä pari seikkaa:

Huomaa, saattaa.

Vrasku kirjoitti:-Figujen määrää rajoitetaan pisteillä, sekä LoME:n säännöillä

No tottakai se on pisteillä rajoitettu. Mutta ei ole esim. rajoitettua hero määrää. MIkä muuten on LoME? :D

Vrasku kirjoitti:-Herot ovat usein ylivoimaisia, mutta suuren pistemäärän investointi yhteen kovaan heroon kannattaa vain harvoin

Totta, mutta on niitäkin sankareita joihin se kannattaa.

Vrasku kirjoitti:-Mistä lähtien vapaus on huono asia? Taas puhuu joku, joka on pelannut vain Warhammeria. Tietääkseni useimmissa peleissä figut voivat liikkua vapaammin kuin kuin 40k:ssa tai FaBa:ssa.

Jaahas... Minä olen pelannut Lotria. Jossain määrin pidin siitä.
Ymmärrän sen etteivät kävele käsikädessä rivittäin, mutta pitäisin ideasta, että olisi jonkinlainen ryhmä...

Vrasku kirjoitti:-Figuja on vähemmän. Peli toimii skirmish tasolla.

Ei niitä aina ole vähemmän. Riippuu pelin koosta.

Yksin kertaistettuna:
En vihaa Lotria. Sen hero systeemi on välillä ärsyttävä, mutta pidän Lotrista paljon enemmän kuin FaBasta. Se vain ei pure minuun...

LotR jotenkin mielletään yksinkertaiseksi lasten peliksi, jota se ei missään nimessä ole. Itsekin luulin niin, ennen kuin pelasin sitä yhden testipelin. Väärinkäsityksiä säännöistä on myös paljon ihmisillä ("siinähän lähiksessä voittaa vain se joka heittää nopalla isomman!")
Omaan mielenkiintooni vaikuttaa myös se, että tykkään (vanhemmista) LotRin figuista tosi paljon. Ne olivat realistisempia ja sirompia kuin Faban napit. Uudemmissa figuissa eroa LotRin ja Faban välillä ei käytännössä enää ole, valitettavasti.

Ihmettelen myös kommentteja siitä, miten LotR on huono peli kun ei ole figurajoituksia eikä kunnollisia ryhmiä, tai että jokainen figu toimii erikseen.
Figurajoitusten ja keinotekoisten unittien puute on säännöissä juuri se hyvä puoli. Voit tehdä justiinsa sellaisen teeman mukaisen armeijan kuin haluat. (En nyt ota huomioon turnausten juustonesto-rajoituksia, puhun vain kaveripeleistä.)
Yksiköiden puutekin on minusta hauskaa vaihtelua. Silti peliin muodostuu väkisinkin "yksiköitä". Figut kun toimivat kuitenkin yhdessä, on järkevää muodostaa figuista tiimejä. Jousiampujat samaan läjään, miekkamiehet eturiviin ja keihäsmiehet niiden taakse. Kiinteiden yksiköiden puute mahdollistaa kuitenkin omanlaisensa taktikoinnin, kun figuja voi liikutella vapaasti.

Jokaisen figun toimiminen erikseen ei sanottavasti peliä hidasta tai tee hankalammaksi. Liikutellaanhan 40k:ssakin erikseen jokainen figu. Lähitaistelumekaniikat on peleissä niin erilaiset, että niitä ei oikeastaan voi edes verrata keskenään.
Mutta vaikka LotRissa onkin hieman kevyempi pelimekaniikka, ei se tee siitä yhtään sen huonompaa.

Jos henkilökohtaista mielipidettä kysyttäisiin, niin minusta LotR on paljon parempi kuin FaBa tai 40k, sääntöjensä puolesta.

Okei. Nyt olen samaa mieltä. Kunkin omista mieltymyksistähän tässä vain on kyse. Kannattaa muuten kerrata yhdyssanasäännöt...

Ratovaari kirjoitti:Asia mahdollisesti voisi johtua siitä, että kyseenomaisen miniatyyripelin sääntöjä pidetään vähemmän onnistuineina ja huonompina kuin joidenkin muiden miniatyyripelien.

Hassua, 40k kun myy kuin häkä, vaikka huonomman sääntöjärjestelmän löytämiseksi saa jo nähdä vähän vaivaa. Toisaalta jenkkiläänhän se iso osa menee, siellähän tyhmiä riittää.

Aika moni jonka kanssa olen kyseistä pelistä enemmän jutellut pitää sitä muutes säännöstöltään parhaimpana GWn pääpelinä. Itseä ei tosin Tolkienin maailma hirveästi kiinnosta, eikä GW ole tunnettu ainakaan vaihtoehtopelien tukemisesta. Aika hyvin se on silti sinnitellyt, odotin pelin potkimista roskakoriin piakkoin viimeisen elokuvan jälkeen, jahka sormusten herra - buumi oli laantunut eikä peli tuottanut enää samantasoisia voittolukuja.

LotR on itse asiassa huomattavasti taktisempi peli kuin esim. 40k. Sen lisäksi siinä maastoa voi oikeasti laittaa pöydälle reilusti ilman, että se on vain pelaamisen tiellä.

Näin yleisellä tasolla ongelma voi olla siinä, että FB on kerännyt pelaajamassaa 80-luvun alusta asti. Enemmistöllä niistä, joita fantasiafigupelaus ylipäätään kiinnostaa on hyllyssään faba-armeija tai pari. LotR on kovin samanlainen, mutta silti sen verran erilainen etteivät mm. figut oikein sovi yhteen ristikkäin. Pitäisi olla joku tajunnanräjäyttävä syy sille, että erinäisiä sata/tuhatlappusia investoinut pelaaja aloittaisi uudestaan saman rumban ympyräbaseilla. LotRin markkinaosuus lähti luonnollisesti nollasta samalla kun FB oli fantasiapelaamisen käytännön standardi. Kun ei ole pelaajia, harva viitsii aloittaa. Kun harva viitsii aloittaa, ei ole pelaajia. Kuten sanottu, pelillä pitäisi olla jotain todella uutta annettavaa. Onhan LotR omalla tavallaan "ihan kiva", mutta onko se niin mahtava että väki viitsisi vaihtaa päälajiaan?

Monet vanhemman polven harrastajat ehtivät myös kasvaa kyynisiksi GWn uusien pelijulkaisujen suhteen. Kaikkien "pikkupelien", ts. muiden kuin FBn ja 40Kn tuki on perinteisesti pistetty jäihin ennemmin tai myöhemmin. Warmasteria rummutettiin aikoinaan ahkerasti nimellä "third core game". Luvattiin pyhästi, että tästä tulee se seuraava lippulaivatuote kahden pääpelin rinnalle. Kaikkien kannatti ostaa WM-armeija, koska se pysyy voimissaan. WM oli myös sääntöjensä puolesta virkistävä ja hyvä peli.

Kuinkas kävikään. Jäihin meni sekin parissa vuodessa. Pelata saa, mutta tukea tai näkyvyyttä ei juuri heru. Käytännössä peli on kuollut, elleivät harrastajat itse tekohengitä sitä.

LotRia lähdettiin markkinoimaan sloganilla "third core game". Luvattiin pyhästi, että se pysyy tuettuna. Pelaajat toki tiesivät, että LotR-lisenssi on voimassa vain rajallisen ajan ja sitä jatketaan jos jatketaan. Kun verrataan tilannetta yllä mainittuun, jutun juoni alkaa paljastua.

Kun vanhemmalla väellä oli armeijat ennestään sekä hapan asenne uusien pelien lupauksia kohtaan, LotRin kohderyhmäksi tahtoivat muodostua puhtaalta pöydältä aloittavat pelaajat. Näille pystyttiin myymään fantasiaa pyöreillä baseilla. Tuosta junnupelin maineesta LotR kärsii edelleen, ansaitusti tai sitten ei.


Omalta osaltani LotRissa tökkii lähinnä se, että se on vähän turhan järkijättöistä "herohammerointia" verrattuna kirjojen rauhalliseen tahtiin ja syvyyteen. Faban koko maailma on rakennettu siltä pohjalta, että aina soditaan ja kaikkialla. Joka kylästä puskee Lord Grimdarkin eeppisiä vaunuarmeijoita. Aina on syy sotia missä päin tahansa. Siviilit, huolto ja sotimisen syyt ovat lähinnä päälleliimattua nöyhtää. LotRissa (siis kirjoissa) kehitys taas menee täysin vastakkaiseen suuntaan. Ensin on 5000 vuoden edestä haltiarunoja ja kielioppia, sitten soditaan kerran tai pari jos on pakko.

Keski-Maan viehätys syntyy minulle kaikesta muusta paitsi sotimisesta. Elokuvissakin ärsytti se miten vartin välein pitää kalistella sapelia tuuban ja itkijänaisten tahtiin ihan vain toimintakiintiön täyttämiseksi. LotRin pelaaminen menee tyypillisesti siihen, että kaikilla on oma Gandalf ja näitä myöskin tapetaan tiheämmin kuin Kennyä South Parkissa. Se siitä syvällisyydestä. Jos pitää vetää lekkeriksi ja herohammeroida päivittäin, mieluummin teen sen WH Worldissa, joka on alusta pitäen kirjoitettu perusteetonta ja säännöllistä väkivaltaa varten. LotR toimii minulle paremmin roolipelinä, jossa kävellään paljon ja soditaan vähän.


Ihmisten figupelivalinnat eivät kovinkaan usein tapahdu sääntöjen laadun mukaan.

Dolmot kirjoitti:Ihmisten figupelivalinnat eivät kovinkaan usein tapahdu sääntöjen laadun mukaan.

Ikävä kyllä.

Dolmotin vastaus olikin jo varsin tyhjentävä, eikä siihen ole paljoakaan lisättävää.
Yksi asia kuitenkin vielä: Warhammerin valta-asemaa pitää yllä suuri pelaajakunta. Kun kaverit pelaavat 'hammeria, aloitat tuskin itse yksin LotRia. Tämä taas aiheuttaa sen, että suurin osa uusista pelaajista aloittaa hammerilla, ja näin sen pelaajamäärät kasvavat edelleen. Pienemmille peleille jää näin liian vähän tilaa, ikävä kyllä, koska sieltä löytyisi monia parempia pelejä, jotka voisivat toimivuutensa ja laatunsa osalta nousta kevyesti 'hammerin yläpuolelle.

Kolmastoista kirjoitti:

Dolmot kirjoitti:Ihmisten figupelivalinnat eivät kovinkaan usein tapahdu sääntöjen laadun mukaan.

Ikävä kyllä.

Dolmotin vastaus olikin jo varsin tyhjentävä, eikä siihen ole paljoakaan lisättävää.
Yksi asia kuitenkin vielä: Warhammerin valta-asemaa pitää yllä suuri pelaajakunta. Kun kaverit pelaavat 'hammeria, aloitat tuskin itse yksin LotRia. Tämä taas aiheuttaa sen, että suurin osa uusista pelaajista aloittaa hammerilla, ja näin sen pelaajamäärät kasvavat edelleen. Pienemmille peleille jää näin liian vähän tilaa, ikävä kyllä, koska sieltä löytyisi monia parempia pelejä, jotka voisivat toimivuutensa ja laatunsa osalta nousta kevyesti 'hammerin yläpuolelle.

Itse olen poikkeus tässä. :) Kaapistaa löytyy LotReja, Taukkeja, Skull Passin sisältö, Battlefleet Gothicia ja Epic Armageddon kiinnostaisi. Kaverini pelaa vain kahta ensimmäistä, joten joutuisin etsimään pelikavereita muualta. Lisäksi olen vilkuillut Warmachinea, Warmasteria ja muitakin pelejä, vaikka pelaajakanta on täysin tuntematon.

LotRin säännöissä on paljon sellaisia elementtejä, joitten puolesta peliä saattaisin pelatakin (ja löytyyhän tuo Mines of Moria kaapistakin pölyttymässä), mutta liekö juuri Dolmotin fluffiperuste (ja epäilys kantavuudesta) olla se syy, etten ole varsinaisesti peliä aloittanut. Mielenkiintoista, että Epic oli jossain vaiheessa yksi GW:n core -peli, ja tämä on nyt hukkunut jonnekin specialist gamesin syövereihin, vaikka fanaattinen kannattajakunta edelleen löytyy, kuten blood bowlillakin. Sörssivät vain GW:n pojat E:A:n julkistamisen aikoihin homman ja pahasti (olisi varmaankin riittänyt vanhojen figujen uudelleenjulkaisu ja experimental -armylistit nopeaan käyttöön), joten sekin homma meni puihin.

Vuorojärjestelmä on järkevämpi kuin voorhämmereissä, joka tekee pelistä taktisemman ja joskin sääntöjen lukemisesta on aikaa, en oikein osaa peliä sinänsä pitää huonona. Komppaan "säännöllisesti parasta pääpeliä", mitä muutkin täältä ovat tuoneet esiin. LotR on "uuden sukupolven" figupeli siinä missä WH FB/40k:n pohjarunko on jo auttamattomasti vanhentunut. Ei taida enää kovin moni uusi julkaisija tehdä figupeliä, jossa toinen osapuoli ensinnä liikuttaa kaikkia nappuloitaan sillä välin kuin toinen kaivelee napanöyhtäänsä ja odottaa omaa vuoroaan... ehkä hyvässä lykyssä heittäen pari savea siinä välissä.

Dolmot kirjoitti:Faban koko maailma on rakennettu siltä pohjalta, että aina soditaan ja kaikkialla. Joka kylästä puskee Lord Grimdarkin eeppisiä vaunuarmeijoita. Aina on syy sotia missä päin tahansa. Siviilit, huolto ja sotimisen syyt ovat lähinnä päälleliimattua nöyhtää. LotRissa (siis kirjoissa) kehitys taas menee täysin vastakkaiseen suuntaan. Ensin on 5000 vuoden edestä haltiarunoja ja kielioppia, sitten soditaan kerran tai pari jos on pakko.

LotRin pelaaminen menee tyypillisesti siihen, että kaikilla on oma Gandalf ja näitä myöskin tapetaan tiheämmin kuin Kennyä South Parkissa. Se siitä syvällisyydestä. Jos pitää vetää lekkeriksi ja herohammeroida päivittäin, mieluummin teen sen WH Worldissa, joka on alusta pitäen kirjoitettu perusteetonta ja säännöllistä väkivaltaa varten.

Muuten viesti meni ihan nappiin, mutta tämä pisti pahasti silmään. Faban maailmahan koostuu (tai ainakin on koostunut, en ole viimeisimpiä armeijakirjoja tullut ostaneeksi) lähinnä hiljakseen sisältäpäin mädäntyvistä, löyhästi eurooppaa jäljittelevistä valtioista joissa maajussit ahkeroivat pellolla, aateliset elelevät mukavasti, mahdollisesti piilotellen epämuodostuneiden kasvojen kanssa syntynyttä esikoispoikaansa kartanonsa ullakolla, noitia poltetaan roviolla ja pahojen jumalten kultistit juonittelevat kaikkien pään menoksi. Mitä nyt välillä synkissä ja tiheissä metsissä asustelevat mutantit tai maantierosvot käyvät liian ärhäköiksi, jolloin vähän rähistään. Imperiumin rannikko on jyrkkää kalliota, jolloin pahishaltiat eivät hirveämmin tule ryöstelemään, örkit ja bretonnialaiset elävät vuoristoketjun tuolla puolen, vampyyrikreivit lepäävät rauhassa ja kaaoskin on kaukainen uhka, jolla voidaan pelotella lapsia syömään puuronsa loppuun. Ja skaveneitahan ei ole olemassa.

Eikä niitä sotiakaan (huoltoineen, siviileineen ja syineen) varsinaisesti usein ole, kaaos ja Nagash kävivät kerran (Tai kaksi? En muista.) kääntymässä, vampyyrit kolmisen kertaa plus joitain harvinaisia isoja örkkiwaagheja. Jotka lähes kaikki koostuvat yhdestä isosta vihollisarmeijasta joka marssii suoraan pääkaupunkia kohti ja ottaa ennemmin tai myöhemmin turpiin. Lähinnä ainoana kunnon sotana tulee mieleen haltioiden ja kääpiöiden välinen sota, joka pistikin kummankin osapuolen jokseenkin huonoon jamaan. Sitten taas ihan kuin sormusten herrankin figuversiossa, joka ikisessä sadan miehen rajakahakassa pyörii ne pari höyrytankkia ja se oma Gandalf. (Tai Thorek tai...) Ja skaveneidenkin joukot koittelevat imperiumin kaupunkien portteja joka tiistai, siinä vähän teeajan jälkeen. Vaikkei skaveneita ole olemassa. Eiköhän kummassakin maailmassa taustatarinalla ja figupelillä ole aika isoja eroja.

Se että tykkääkö sitten Tolkienin tahi GWn setien hutusta enempi onkin sitten ihan toinen juttu.

Dolmot kirjoitti:LotR toimii minulle paremmin roolipelinä, jossa kävellään paljon ja soditaan vähän.

Toimii se hammerikin mainiosti roolipelinä. Roolipeliversion tausta yllättää varmasti keskivertofiguttajan, joka on tottunut tarinoihin joissa Tyrion pyörittelee maagista miekkaansa ja tappaa pahan demoniprinssin. Sitten perässä tulee läjä statteja joilla saadaan pikku Paavo ostamaan uusia figuja kaverin kurmottamiseksi. Ei sinänsä mitenkään yllättävää että figusotapelin armeijakirjassa lähinnä ylistetään oman armeijan mahtavuutta ja luetellaan satunnaisia tappeluita kautta aikojen, riippumatta siitä sattuivatko ne jossain hevon kuusessa ja oliko niillä edes mitään merkitystä vaiko ei.

Hammerin roolipeliversiolla ja figupelillä on aika vähän yhtymäkohtia, ainakin nykyään. GW:n lotrittomissa peleissä on paljon helpompi hyväksyä "sitä sattuu" -menoa, esimerkiksi jos Tyrion ottaa parilta perusgoblinilta turpaansa. Tolkienin kirjat ovat tiivis tarina ja jossain määrin "fantasiajärkeviä". GW:n peleissä taas kokonaisia rotuja vain katoaa pelistä, kun edikat vaihtuu. Warhammerin maailma on luotu figupelille, Tolkienin ei.

Siis LotRhan on oikeasti sääntösysteeminä jopa ihan toimiva oman tarkoitukseensa, ja hetken aikaa se jaksoikin viehättää. Kumminkin LotR on alusta asti suunniteltu tarinalliseksi peliksi, jossa on ollut idea toisintaa tiettyjä kirjoissa ja leffoissa (huom. ketjun aloittajalle - Taru sormusten herrasta on kirja) esiintyneitä konfliktitilanteita. Ajatus ruveta pelaamaan LotRin sääntöpohjalla turnauspelejä ja muita "pitched battleja" syntyi myöhemmin, eikä peli ole sitä varten tasapainotettukaan. Mitä pitemmälle pelin historiassa edettiin, sitä vähemmän arvokkaaksi muuttui myöskin teemallisuus.

Minua jaksoi viehättää niin kauan kuin useimmat "armeijat" vaivautuivat noudattamaan tarinallisia rajoituksia, mutta siinä vaiheessa, kun keskimääräiset turnausarmeijat rupesivat koostumaan rohanilaisen lihakilven takana piileksivistä jousi+keihäs-wood elffeistä tai morannon orc -kilpimuurin takana jemmaavasta haradilaisesta jousi+keihäs-tiheiköstä, niin meikäläinen keräsi Harmaan komppaniansa ja etelänmaalaisensa kotivitriiniin pölyttymään. Se, mikä teki pelistä LotRin, oli mennyttä, ja jäljelle jäi vain keskinkertainen Strategy Battle Game.

Marmeli kirjoitti: Johtuisiko osittain siitä, että 40k:ssa sekä Fabassa saa käyttää enemmän mielikuvitusta listoissa ja maalauksissa. Lotrissa kaikki kun on ikään kuin "ennalta määrättyä".

Sehän LotRissa juuri olikin hienoa, että se pohjautui vahvasti olemassa olevaan settingiin olematta silti rip-off. Toisaalta maalasin kyllä kaikki armeijani omalla teemallani, eikä GW:n figupoliisi tai Tolkienin perikunta tullut hakemaan figujani pois.

LotR perustuu jo kirjoitettuun tarinaan. Warhammerissa ja 40K:ssa pelaaja voi kirjoittaa tarinaa siinä mennessään.

(Huom. "Warhammer" on brändinimi parille figupelille, nimittäin Fantasy Battlelle, 40,000:lle, Ancient Battlesille, jne., samalla tavoin kuin "Barbie" on brändinimi tietylle muotinukkehahmolle. Kaikki miniatyyripelit eivät ole warhammereita samalla tavoin kuin kaikki muotinuket eivät ole barbieita.)

Kaato kirjoitti: -Jotkut herot ja ''yksiköt'' ovat liian yli voimaisia (esim. aragorn lisävarusteilla)
-Kaikki figut voivat mennä liian vapaasti. Ei kunnollisia ryhmiä.
-Hieman hidasta lyödä ja ampua ja liikuttaa kaikkia figuja erikseen.

Ja sankareiden ja yksiköiden "ylivoimaisuus" ja epätasapaino ei ole ongelmana muissa figupeleissä?
Keskimääräinen LotR-peli muuten on nopeampi pelata kuin samankokoisella figumäärällä pelattava 40K, jossa siinäkin joutuu jokaista nappulaa siirtämään erikseen. 40K:ssa vain joutuu lisäksi huolehtimaan siitä, että jätkät eivät hortoile liian kauas toisistaan.


Ei LotR ole säännöiltään huono. Se vain ei sellaisenaan sovi "tasapainoiseen" tai "kilpailuhenkiseen" pelaamiseen, vaan pikemminkin tarinankerrontaan. Turnauksia varten on olemassa joitakin keinotekoisia rajoituksia, jotka on suunniteltu parantamaan pelitasapainoa (siinä sen suuremmin onnistumatta), mutta se ei riitä pelastamaan tilannetta siinä vaiheessa, kun Keski-maan "henki" on sössitty sallimalla kaikenlaiset armeijaviritelmät, jotka eivät pohjaudu edes etäisesti siihen Keski-maahan, jonka Tolkien aikanaan loi.

Onhan Lotrissa erinomaiset säännöt. Kuilujen yli voi hypätä ja vaikka mitä. Itse pelaan vain pelejä, jotka voivat jollain verukkeella olla Keskimaassa mahdollisia. Kaikki GW:n keksimät pakanahahmot ovat kiellettyjä :) Tolkienin raapustuksissa on niin suunnattomat kasat nimiä ja sukupuita kaikille roduille, että ei olisi luullut tarvittavan keksiä yhtään ainoaa vääristelmää omasta päästä. Keskimaa on oikeaa tarinaa ja faba/40k "itekeksittyä". Ei pahalla, mutta kahden isomman pelin huuhaafluffia arvostan 0,00001% verrattuna Keskimaan loistavaan mytologiseen saagaan, joka vetää vertoja Kalevalalle, Iliaalle ja Odysseialle.

Tehkööt turnauksissaan epätolkinistisia kerettilaispelejään. Ei paljon minua sureta. Lotriin ei ole tullut yhtään kelvollista uutta figua aikoihin, mutta onneksi olen kerennyt ajoissa kääpiöarmeijani hankkimaan ja jonkinlainen kasa örkkejä odottaa maalaamistaan. Ikävästi sikiöt ennakkoluuloillaan vierastavat tätä mainiota peliä, jossa on hyvät säännöt, oikea taustamaailma ja fabaa komeammat figut.

edit Sormustenherra "buumi" on jatkunut katkeamattomana 60 -luvulta asti. Tuskin se heti loppuu. Hyvä vain, jos GW lopettaa enempää pilaamasta Keskimaan mainetta.

Huru-ukko kirjoitti:Keskimaa on oikeaa tarinaa ja faba/40k "itekeksittyä". Ei pahalla, mutta kahden isomman pelin huuhaafluffia arvostan 0,00001% verrattuna Keskimaan loistavaan mytologiseen saagaan, joka vetää vertoja Kalevalalle, Iliaalle ja Odysseialle.

Eipä Tolkienin pullamössöfantasiakaan ole yhtikäs vähemmän itsekeksittyä huuhaata. Tuskin se nyt kenestäkään tekee sen kummempaa ihmistä jos sattuu tykkäämään David Eddingsin tusinatarinoista, Tolkienin tai Robert Jordanin puuduttavista tiiliskivistä, tai vaikkapa Shakespearen klassikoista. Tiettyjä kirjailijoita suosimalla pystyy tietenkin helpommin haukkumaan muiden suosimaa hömppää.

Huru-ukko kirjoitti:Ikävästi sikiöt ennakkoluuloillaan vierastavat tätä mainiota peliä, jossa on hyvät säännöt, oikea taustamaailma ja fabaa komeammat figut.

Eikös aiheena ollutkaan se peli jota mollataan lasten peliksi ja jossa ne parjatut turnauksetkin ovat täynnä keskivertoa nuorempaa väkeä?