Sotavasara.net

Eli päätin nyt ajankuluksi kirjoittaa tarinaa. Enpä usko, että 8:in äidinkielellä mitään hyvää tarinaa tulee, mutta jokainen saa kirjoittaa ;). Tämä taitaa olla ensimmäinen vapaa-ajalla tehty tarina ja ensimmäinen W40k tarina.
Luultavasti teen jopa hieman jatkoa, jos ei tämä nyt ei niin ihan kauhea ole.

... Laserpistoolin punainen ammus tärähti keskelle tyranidin päätä. Dinosauruksen ja hyönteisen risteytykseltä muistuttava olio kaatui maahan ruumiskasan päälle. Joukossa oli sekä keisarillisen kaartin sotilaiden, että tyranidienkin jäännöksiä. Kersantti Drak latasi pistooliaan ja kirosi tyranideille. Lähistöllä muut keisarillisen kaartin sotilaat tulittivat lippaitaan lähestyvään tyranidien mereen. Avunhuutoja kuului joka suunnalta. Lääkintämiehet auttoivat raajojaan menettäneitä sotilaita tai muuten pahasti haavoittuneita. Lähestyvä tyranidi hyppäsi kohti Drakia terävät kynnet edellä. Kesken hypyn laserkiväärin ammus leikkasi olion mahan auki. Drak hyppäsi kuolevan ruhon tieltä ja jatkoi taistelua. He olivat puolustaneet kaupungin sektori 17. jo kaksi tuntia ja tyranidien elävä meri tuntunut koskaan loppuvan. 6. laskuvarjosotilaiden komppania oli menettänyt jo puolet taisteluvahvuudestaan. Jäljellä olevat 37 sotilasta pitivät tiukasti yhtä puolustaessaan sektoria. Drakin paras ystävä, hänen vieressään taisteleva alikersantti Jason huusi taistelun melun yli: ”Emme pysty pidättelemään niitä enää kauan! Pitää evakuoida sektori.” ”Sopii minulle”, Drak vastaa ja alkaa huutaa käskyjä läheisen vox-radion käyttäjälle. Muutaman minuutin kuluttua Valkyrie-kuljetusalukset saapuivat kaartilaisten takana olevalle aukiolle. ”Valkyrieihin, ampukaa matkalla”, Drak huutaa ja Jason toistaa saman käskyn.

Myöhemmin Valkyrieissä matkalla päämajaan, Drak mietti äskeistä tehtävää. Heille oli sanottu, että tyranideja olisi van pieni lauma. Se oli maksanut viidenkymmenen kaartilaisen hengen. Vieressä istuva Jason puhdisti sirpaleliiviään kuivuneesta verestä. Heidän ryhmänsä oli menettänyt viisi loistavaa taistelijaa. ”Toivottavasti saamme vahvistuksia”, Jason tokaisi. ”Niinpä, ei viidellä veteraanillakaan koko taistelua voiteta”, Drak vastasi. ”En vain jaksaisi alkamaan kouluttamaan viittä alokasta kuolleiden tilalle”, Drak jatkoi. ”Viisihän niitä pitää kouluttaa, kuusi jäi sentään henkiin kymmenestä, mutta Tom ei luultavasti pysty taistelemaan ilman käsiä”, Jason vastasi.

Päämajassa Drak pääsi heti todistamaan operaatiota johtaneen upseerin teloitusta. Upseeri seisoi suorana tuijottaen häntä tähtäävän komissaarin aseen piippuun. Hetken päästä komissaari ampui ja Upseerin kuollut ruumis tömähti maahan. ”En ole ikinä pitänyt komissaareista. He ovat niin epäinhimillisiä” Jason kuiskasi vieressään seisovalle Drakille. ”En minäkään pidä, mutta ole hiljaa tai koet saman kohtalon kuin tuo epäonninen upseeri”, Drak vastasi kuiskaten.

Päivää myöhemmin ryhmän parakilla Drak tarkasteli uusia alokkaita ja heidän vieressään seisovia ryhmän vanhoja jäseniä. ”Tervetuloa alokkaat ja päivää vanhat ryhmänjäsenet”, Drak sanoi tyynen rauhallisella äänellä. ”Alokkaat, tottelette aina teitä ylempänä arvojärjestyksessä olevia, sekä ryhmän vanhoja jäseniä”, Drak jatkoi. ”Kyllä herra kersantti!”, vastasivat alokkaat yhteen ääneen. ”Taistelette aina rohkeasti ja ette pakene, vaikka mitä tapahtuisi, sillä taktisesta perääntymistä määräämme aina minä tai alikersantti Jason”, Drak jatkoi puhettaan. ”Kyllä herra kersantti!”, vastasivat alokkaat taas yhteen ääneen. ”Vanhemmat jäsenet, opastatte alokkaita samalla tavalla kuin teitä opastettiin, kun te olitte alokkaita”, Drak jatkoi edelleen. ”Kyllä herra kersantti!”, vastasivat vanhemmat jäsenet yhteen ääneen, niin kuin he olivat tehneet satoja kertoja aikaisemminkin.

Myöhemmin samana päivänä ryhmä hakeutui päämajan asevarastolle. Ovella seisova sotilas pyysi Drakilta papereita, joissa luki, mitä aseita ryhmä tarvitsee. ”Odottakaa tässä hetki niin tuon lelut teille”, sanoi sotilas ja lähti hakemaan ”leluja” sulkien oven perässään. Muutaman minuutin jälkeen sotilas alkoi tuoda aseita. Yhdelle vanhalle jäsenelle, eli veteraanille tuotiin plasmakivääri ja toiselle tarkkuuskivääri. Alokkaille annettiin tavalliset laserkiväärit. Yksi veteraani otti myös tankintuhoamis-pommeja. Drak sai kaapista laserpistoolin ja normaalisti ratsumiesten käytössä olevan sapelin. Jason otti ali kersantin tavalliset varusteet, eli laserpistoolin ja ketjumiekan. ”Pitäkää aseista huolta, sillä rykmentin asetilanne on jo muutenkin tarpeeksi huono”, aseita antanut sotilas sanoi.

Koko ryhmä istui Valkyrie-kuljetusaluksessa. Drak tutkaili heidän kohdettaan kämmentietokoneessa olevasta kartasta. Alue näytti olevan täynnä pahasti taistelussa kärsineitä rakennuksia. Alueen keskellä näkyi jokin eliö. Drak oli kuullut esikunnasta, että se oli jonkinlainen tyranidien keskusyksikkö. Jos sen saisi tuhottua, niin kaikki alueen tyranidit lamaantuisivat. Operaatio oli huippusalainen. Edes Drak ei tiennyt missä kohde sijaitsee. Alueella kerrottiin sijaitsevan pieniä tyranidien laumoja. Isoja oliota ei alueella pitäisi sijaita.

Hyökkäykseen osallistuvat Drakin ryhmä, kersantti Carlin ryhmä, kersantti Alsanin ryhmä, luutnantti Ivin ryhmä ja aliluutnantti Yeavin ryhmä. Tarpeen tullen alueelle pudotettaisiin lisäksi pioneeriryhmä. Drakin ryhmän jokainen sotilas oli varustautunut aseella, muutamalla lisälippaalla, muutamalla kranaatilla, sirpalepanssarilla, kypärällä, jossa oli radio, jolla pystyi kuuntelemaan ryhmänjohtajan käskyjä, polvi- ja kyynärsuojilla. Alukset aloittivat laskeutumisen. Ryhmänjohtajat jakoivat viimeisiä käskyjä. Ulkoa kuului, kun muutamat satunnaiset tyranidit raapivat aluksen runkoa. Drak alkoi huutaa laskeutumisen melun seasta: ”Keisarin nimeen, 3, 2,1,0 ja ovi aukesi…

Kommenttia. Edit. Ja jos ihmettelette, mistä nimi tulee, niin Ryhmän on tarkoitys hypätä laskuvarjoilla, sitten kun jatkan tätä tarinaa.
Lisää editiä. "Esikuvana" tai esimerkkinä olen käyttänyt Rebsin "ryhmä 144" tarinaa, joten kiitos hänelle.

Ei uskoisi ensimmäiseksi tarinaksesi. En löytänyt yhtään kirjoitusvirheitä tai mitään turhaa tekstistä. Mistä kaikki muuten keksivät tarinoiden tyypeille nimet? Itse yritin keksiä jotain, mutten saanut päähäni kuin erään Dralenin (lienen lukenut liikaa Rebsiä :D). Olen myös havainnut, että monien nimet alkavat D:llä. Jos joku tietää syyn, antakaa minukin tietää se.

Meni hiukka OT:ksi, mutta tarinaa ei voi kuin kehua. Toivon jatkoa tälle.

Kiitos Nazgulille kommentista. Jatkoa on tarkoitus tulla melkein joka päivä tai ainakin joka toinen päivä. Ja heti tulee lisää.

…Laserkiväärien punaiset viivat vilahtelivat ilmassa kaataen Valkyerien oven edessä olleita tyranideja. Drak ryhmä alkoi purkautua ulos kuljetusaluksen ruumasta. Eräs veteraani heitti kranaatin keskelle elävää merta. Tyranidit kirkuivat räjähtäessään palasiksi tai syttyessään tulee. Kaikki ryhmät paitsi Alsanin ryhmä olivat päässeet ulos suhteellisen pienin vahingoin. Aslanin ryhmän Valkyrie oli syttynyt tuleen ja puolet ryhmästä oli paistunut elävältä. Ryhmäjohtajat huusivat käskyjä taisteleville kaartilaisille. Tyranidien meri alkoi pienentyä ja Drak näki alueen keskellä olevan ”keskusyksikön”. Se oli vihreä, noin 4 metriä korkea, hieman heiluva ”limakasa”.

”Tämähän menee hyvin”, huusi Jason vieressään taisteleville kaartilaisille. Drakin ryhmän tarkka-ampuja Oleh alkoi kiivetä erään raunioituneen talon katolle ampuen samalle tarkkuuskiväärillään. Tyranideja oli aukiolla enää noin neljäkymmentä kappaletta ja niiden lukumäärä väheni koko ajan. Vain noin kymmenen kaartilaista oli kuollut tai haavoittunut. Hetken kuluttua maa alkoi täristä kaartilaisen alla. ”Mitäs tämä nyt?”, huusi eräs veteraani. ”En tiedä, karttakuvissa ei näkynyt mitään viitteitä tällaisesta”, Drak vastasi. Eräs toisen ryhmän kaartilainen imeytyi kiljuen juuri syntyneeseen kuoppaan. Pari muutakin kaartilaista imeytyi kiljuen näihin kuoppiin.

Seitsemän tyranidien lictor hirviötä nousi ylös kuopista kaapaten samalla kaartilaisia teräviin kynsiinsä. ”Jos haluatte elää, tuhotkaa ne!”, huusi eräs ryhmänjohtaja. Lähes kaikki kaartilaiset suuntasivat aseensa lictoreihin. Kaksi kivusta kirkuvaa lictoria hyökkäsi kynnet heiluen kohti Drakia. Toinen kaatui Olehin tarkkuuskiväärin luodin osuttua sitä päähän. Jäljelle jäänyt lictori jatkoi kivusta välittämättä juoksuaan kohti Drakia ”Ampukaa se!”, huusi Drakin lähellä seisova Jason. Lictor hyppäsi kohti Drakia kuin hidastettuna. Laserpistoolin tarkka ammus tappoi lictorin kesken hypyn. Se tippui suoraan Drakin päälle. Hänen silmissään pimeni.

Drak heräsi kirkkaaseen valoon. Muutaman minuutin kuluttua hänen silmänsä tottuivat siihen. Hän nousi istumaan. ”Drak heräsi!”, huusi viereisessä sängyssä istuva kaartilainen. Lääkärit juoksivat sängyn vierelle. Drak yritti nousta. ”Ei, pysy vain makuulla”, huusi eräs lääkäreistä. ”Mitä tapahtui?”, Drak kysyi. lääkäriltä. ”Lictor kaatui päällesi ja pääsi kolahti johonkin”, lääkäri sanoi. ”Aivoihisi tuli painetta ja sinut jouduttiin leikkaamaan”, jatkoi eräs toinen lääkäri. Sairaalan ovi avautui. Jason asteli sisälle kivilattiaiseen huoneeseen. ”Terve, mikä olo”, Jason kysyi. ”Hei vaan, ainakin hengissä olen”, Drak vastasi. ”Mitä ”tyrmäykseni jälkeen oikein tapahtui?”, hän jatkoi. ”No minä voin kertoa”, Jason sanoi ja alkoi kertoa.

…”kessu jäi sen alle!”, huusi eräs veteraaneista. ”No tulkaa sitten auttamaan!”, huusi jo lictorin luokse juoksemaan lähtenyt Jason. Kahden muun veteraanin kanssa hän sai lictorin pois Drakin päältä. Drakin noin 190 senttinen ruumis oli kokonaan veren peitossa. Lictorin veren peitossa. ”Elossa on, lekuri tänne heti!”, Jason huusi. Lääkintämies alkoi hoitaa Drakia. Jason jatkoi taistelua. Kolme lictoria oli kuollut ja noin 20 kaartilaista oli menettänyt taistelussa henkensä. Lictor kaatui, kun plasmakivääri lävisti sen mahan ja toinen lictori kaatui kaartilaisen yhteislaukaukseen. Kaksi jäljelle jäänyttä lictoria onnistuivat tappamaan tai haavoittamaan vielä viittä kaartilaista terävillä kynsillään, ennen kuin nekin kuolivat. Ainoa jäljelle jäänyt tyranidi oli ”keskusyksikkö”. Taistelun keskellä saapuneet pioneerit asensivat siihen pommeja ja kun Valkyriet olivat jo nousemassa aukealta, se räjähti. Lihan kappaleita lensi ympäriinsä ja kaartin joukot lensivät takaisin päämajaan.

”Toimitimme sinut heti sairaalaan”, Jason jatkoi. ”Koko operaatio oli menestys ja lähes jokainen sotilas palkittiin kunniamerkein”, hän jatkoi. ”Kaikki sektorin tyranidit ovat lamaantuneet ja ne on helppo tuhota”, hän jatkoi. ”Menetimme 25 kaartilaista, mutta meidän ryhmästämme haavoittui vain yksi veteraani sinun lisäksesi ja hänen vammansa eivät olleet vakavia ja hän pääsi jo sairaalasta”, Jason jatkoi edelleen. ”No, voimme ainakin alkaa kutsua ryhmämme alokkaita veteraaneiksi, sillä he taistelivat todella urheasti", Drak sanoi.

Vaikuttaa siltä, että teit tämän pätkän hieman kiireemmin, kuin ensimäisen osan (?). Löysin 2. pätkästäsi nimittäin jo yhden kirjoitusvirheen. Muutenkin tekstin laatu tuntui hieman laskeneen, mutta ei se mitään. Vielä pitää mainita, että kiitos jubadun ja Rebsin, rupean itsekin väsäämään tarinaa (IG:stä, mistäs muusta ;b).

Joo, jouduin tehdä tätä edellistä hieman kiireellä. Yritän sitten seuraaviin osiin vähän enemmän panostaa. Huomenna tulee seuraava.

No taas tulee jatkoa. Ehkä hieman kiireellä taas, mutta toivottavasti parempaa kuin edellinen. Nazgul muuten, kai laitat tarinasi sitten tänne sotuun?

Miehet hyppivät yksi kerrallaan alas. Kilometrin päässä alhaalla odotti rykmentin harjoitusalue planeetan rauhallisimmalla alueella. Tyranideja liikkui planeetalla enää satunnaisesti viikkojen taistelujen jälkeen. Drak nojasi Valkyrien lastiruuman sivuseinään. Vihreä ja punainen valo vaihtelivat kahdessa oven yläpuolella olleessa lampussa. Hän katseli vakavana muita ryhmän jäseniä. Kaikki miehet olivat täydessä varustuksessa, vaikka tämän oli tarkoitus olla vain harjoitus. Alikersantti Jason laserpistoolinsa ja ketjumiekkansa kanssa, tarkka-ampuja Oleh, plasmakivääriä kantava Nuke, laserkivääriä kantavat Cvark, Tony, Lak, Alexander, Emli ja Duffsnag valmistautuivat hyppyyn. Noin puolen minuutin kuluttua tuli Drakin vuoro. Hän käveli rauhallisesti ovelle ja astui ulos.

Drak tunsi ilmavirran lyövän kasvojaan. Alhaalla hän näki sodan runtelemaa kaupunkia. ”Miksi elämä tuhoutuu näin helposti”, hän sanoi radion kautta Jasonille. ”Ajattele, montako ihmistä on menettänyt henkensä täällä”, hän jatkoi. ”Niin, mutta se ei ole meidän käsissämme”, Jason vastasi. Drakille tuli eräänlainen hyvänolon tunne siitä, että planeetta olisi lopulta vapaana kaikista kauheuksista. Hän avasi grav-varjonsa ja alkoi laskeutua. Alhaalla alokkaat odottivat innoissaan laskeutuvia veteraaneja. Drakin jalat tömähtivät maahan. Hän alkoi riisua varjoaan samalla kun alokkaat katselivat ihmeissään kun veteraanit laskeutuivat. Ensimmäistä kertaa laskeutuneetkin olivat selviytyneet hienosti. Drak sai radion kautta käskyn mennä päämajalle. ”Lepo kaikille, tapaaminen tunnin kuluttua parakilla”, hän huusi juuri laskeutuneille joukoille. Jason lähti seuraamaan Drakia kohti päämajaa. ”Mitä on tekeillä” Jason kysyi. ”En tiedä, mutta se tehtävä ei ole tällä planeetalla.”, Drak vastasi.¨

Drak istui päämajan penkille suunnaten samalla katseensa edessä olevaan upseeriin. Hänen vieressään istuivat Jason ja pari muuta kersanttia tai upseeria. ”Teidät siirretään planeetta Falconille”, sanoi edessä seisova upseeri ja avasi samalla tietokoneen. Tietokoneeseen kiinnitetty projektori alkoi näyttää sinisellä hohteella varustettua kuvaa. ”Tietojemme mukaan örkkien, niiden iljettävien olentojen hyökkäys on lähestymässä planeettaa”, upseeri jatkoi. Drak meinasi sanoa jotain tietojen luotettavuudesta edellisissä tehtävissä, mutta pysyi hiljaa. ”Siirtonne aloitetaan tunnin kuluttua”, upseeri sanoi ja sammutti projektorin.

”No tyranidi sentään, eivätkö ne keksineet mitään muuta!”, Jason huusi niin kovaa kuin pystyi. Lähettyvillä seisoneet kaartilaiset käänsivät katseensa häneen ja jatkoivat sitten tehtäviään. ”Hys, ole hiljempaa, ellet halua hirteen”, Drak kuiskasi Jasonille. ”Tälläkin planeetalla olisi ihan tarpeeksi hommaa vielä tyranideistä ja miksi vihollistemme pitää olla juuri örkkejä”, Jason sanoi niin nopeasti, että Drakin oli vaikea ymmärtää mitään. ”Mikä örkeissä on niin kauheata?”, Drak kysyi. ”Etkö ole kuullut, komissaarien ja upseerien mukaan ne syövät vihollistensa ruumiit”, Jason vastasi. ”No meitäpä eivät syö”, Drak rohkaisi Jasonia ja avasi samalla parakin oven.

”Luulin aina, että avaruudessa on valoisaa”, sanoi eräs pienestä ikkunasta ulos katseleva kaartilainen vieressään istuvalle Drakille. Kuljetusalus lipui hiljalleen avaruudessa. Ruumassa kuului kova melu vierekkäin ahtautuneista kaartilaisista. Jokaiselle varatut oksennuspussit olivat jo kovassa käytössä. Ruuman naarmuiset seinät narisivat ja aluksen pienet kattolamput heiluivat. Muutaman tunnin matkan jälkeen Falcon alkoi näkyä. Falcon oli erikoinen planeetta. Puolet planeetasta oli paksua viidakkoa ja toinen puoli kokonaan imperiumille tyypillistä kaupunkia. Meriä planeetan pinnalla ei näkynyt, sillä kaikki vesi oli jo kauan sitten pumpattu planeetan kuoren alla oleviin jättimäisiin säiliöihin, joista biljoonat ihmiset saivat vetensä. Alus aloitti laskeutumisen kohti miljoonakaupunki Sissouria.

”Örkit ovat laskeutuneet planeetan viidakko-osiin ja liikkuvat nopeasti kohti kaupunkeja”, sanoi eräs planeetan johtavista kenraaleista mikrofonin kautta. ”Planeettaa ei saa päästää vihollisen käsiin täällä olevien jättimäisiin metsien ja vesisäiliöiden takia”, hän jatkoi. Drak tunsi olonsa epämukavaksi seistessään tuhansien kaartilaisten keskellä ja kuunnellessaan kenraalin puhetta jättimäisten kaiuttimien kautta. Joukoissa olivat Drakin mukana tulleet joukot ja kaupungin reserviläiset. ”Siirtonne etulinjaan toteutetaan mahdollisimman pian”, kenraali sanoi ja päätti puheensa.

Drak istui ahtaassa Chimera joukkojenkuljetusvaunussa yhdessä ryhmänsä kanssa. Chimeran ilma oli tunkkainen ja valaistusta oli vähän. Jokainen oli vaipunut omiin ajatuksiinsa. Drak mietti edellistä komennustaan ja koko elämäänsä. Hänen Isänsä oli palvellut samassa rykmentissä hänen kanssaan ja kaatunut. Hänen äitinsä oli kuollut tyranidien hyökkäyksessä hänen kotiplaneetallaan. Kaikki planeetan ihmiset oli raa’asti murhattu. Kun kaartin joukot lopulta saapuivat, he eivät löytäneet mitään. Joka paikassa oli raunioituneita rakennuksia, mutta hyökkääjistä tai puolustajista ei näkynyt jälkeäkään. Chimeran kaksi kuljettajaa puheli keskenään kun ryhmä lopulta saapui määränpäähänsä.

Ja missähän opinahjossa tällä saa äidinkielestä kasin? No-no, en ole itsekään mikään tarinamestari, eikä tämä hirveän huono ole. Paikoin vain hiomatonta ja jokseenkin älytöntä kerrontaa.

Nazgulille vinkiksi ettei sitten oikolue tarinaansa samalla lailla kuin nämä on lukenut. Nimittäin tekstistä löytyy aika tavalla kirjoitusvirheitä. Esmes ekassa tarinassa on seuraava virke: "Lähistöllä muut keisarillisen kaartin sotilaat tulittivat lippaitaan lähestyvään tyranidien mereen." Eli ampuivatko ne ihan lippaitaan, lippaita Nidejä kohti, vai tarkoititko että kaverit ampuvat lippaita tyhjiksi? Lisäksi alikersantti on yhdyssana.

Kuitenkin erittäin mukavaa tarinankerrontaa. Näitä luki oikein mielellään läpi, eikä otsasuoni alkanut tykyttää ihan niin pahasti kuin joidenkin muiden juttujen kohdalla. Tämä ei tietystikään tarkoita ettei tarinoissa olisi mokia. Ensinnäkin tarinoisrasa on epäloogisuuksia liikaa minulle. Miksi kersantti johtaa komppaniaa kentällä ja ei tule ammutuksi perääntymisestä, vaan tehtävän määrännyt upseeri tulee teloitetuksi? Eikös upseerin pitäisi olla ollut mukana että se olisi ammuttu? Lisäksi taistelukohtaukset on aika mitäänsanomattomia ja Drakkin komentotyylillä ei mitään saataisi tapahtumaan oikeasti (Ei pitkiä epäselviä käskyjä.) Muutenkin taisteluissa ei ole paljoa järkeä (Hyökätään nopeaa, niin yksi kaveri lähtee kiipeämään jonkin raunion päälle snaippailuasemaan. Tuollainen hyökkäys toteutetaan nopeasti paikalle ja pois -mentaliteetillä.), eikä tilanteesta aina pysy selvillä. Lisäksi miksi Nideillä on niin vähän puolustusta jossakin noin tärkeässä kohteessa? Miksi komppania myös lähetettiin muualle, kun tappelu Nidejä vastaan ei ole edes selvästikään voitettu?

Älä kuitenkaan tästä masennu. Tarinassasi on nimittäin enemmän järkeä kuin monessa muussa täälläolevassa. Se on jo jotain josta voit olla ylpeä. Kunhan ensi kerralla muistat ettet juosten kuse tarinaa vaan käytät siihen aikaa.

Kiitos half-breedille ja play hatalle kommenteista. Seuraavalla kerralla yritetään parantaa tarinaa ohjeiden mukaan.

Ehkä se D johtuu siitä, että kaikki haluavat jotain outoa nimeä, ei kovin nimi (ainakaan suomessa) ala Dllä, lisäksi fantasiakirjallisuus saattaa jättää oman osansa meidän päihimme pakottaen keksimään noita eksoottisia nimiä, toisaalta sitten on vielä se Feler... :D, ihan hyvä tarina, jatka toki

Rebs Edit:

”En ole ikinä pitänyt komissaareista. He ovat niin epäinhimillisiä” Jason kuiskasi vieressään seisovalle Drakille.

krhm... Eivätkös suurin osa oman tarinani hahmoista ole samaa mieltä, ja lisäksi he ovat laskuvarjojääkäreitä...

Oho! Sinun tarinasi ovat liian hyviä. Niitä matkii tietämättään. :). Laskuvarjojääkärit keksin ihan omasta kaartiarmeijasta. Voin tietenkin muokata nuo kohdat vähemmän muistuttamaan sinun tarinaasi.

Mitä suotta, 99,999% maailman tarinoista kopioi toisia tarinoita.

Mukava tarina, ei parhaiten kirjoitettu, mutta voiko täydellistä kirjakieltä ja maailman parasta tarinankerrontaa edes odottaa kohtaavansa sivustolla, joka on omistettu pikku-ukkokeskustelulle.

Pistä jatkoa vaan, jos huvittaa. Ei kai kukaan ole sitä kieltänytkään.

Tällä viikolla ei jatkoa tule, koeviikko ja heti perään syslomalla Italiaan. Ensi viikolla jatkuu. :)

Hyvä tarina, mutta turhan kiirehditty. Ja nidien alueet kuvattu turhan heikoiksi.

GW on julkaissut oman tarinan vastaavasta, siinä kaartin vastaavan joukkueen piti oikeasti hiipiä alueelle, ei pudottautua koneilla viereen. Lisäksi Lichtoreiden hyökkäys ei sovi niiden tyyliin. "Oikeaoppisempi" olisi ollut tyyliin "kaartilanen X nojailee seinään - Ei täällä mitään nidejä enää ole. Samassa X hiljeni. Pieni verivana alkoi valua hänen nenästään, ja ennenkuin kukaan kerkesi sanoa mitään, hänen ruumiinsa lensi useita metrejä eteenpäin osuen lopulta raunioihin. Lichtor hyökkäsi joukon keskelle ja tappoi kaksi kaartialaista ennenkuin kukaan sai nostettua asettaan tanaan. Samassa kolme muuta nousi esiin yhtä lähtellä, yhtä huomaamattomana."
Eli hieman enemmän tunnustusta nidelle.

Kaikenkaikkiaan vaikuttava tarina, hyvää kerrontaa.