Sigmarin puolesta
Lähetetty: Su 02.11.2008 18:26
´´Komentaja Lutor!´´ Nuori , (vaakunasta päätellen Nulnilainen aatelisen poika) pistolieri karjui jo yli kolmatta kymmentä askelta Lutorin teltan suulta jonka luona Lutor seisoi keskustellen kahden kapteeninsa kanssa. Lutor katsoi vain sivu silmällä halveksuen tuota nuorta typerystä joka piti itseään niin tärkeänä että sai huudella ylemmilleen miten halusi. Lutor ei kääntynyt vaikka huutaja oli enää kymmenen askeleen päässä. ´´….joten tiedätte siis miten toimitte taistelun alkaessa? Hyvä. pitäkäämme vielä viimeinen toiminta palaveri kun olemme saaneet tarkemmat tiedot vihollisen vahvuudesta ja liikkeistä ja kun kisleviläisen Tsaarinnan apujoukot saapuvat ja näemme millaisen määrän saimme heiltä ratsu väkeä.´´ Lutor puhui vakaalla äänellä kahdelle keisari kuntalaiselle kapteenille (vieläkään välittämättä nulikasta, joka yhä yritti saada hänen huomionsa), jotka olivat määrätty hänen alaisuuteensa tähän niin sanottuun ´´Keisarikunnan ja Kislevin yhteistyötä parantavaan puolustus operaatioon´´ Molemmat kapteenit tekivät kunniaa komentajalle ja sen jälkeen piirsivät kahdella sormella vasaran kuvan rinta panssariinsa, kääntyivät paikoiltaan ja marssivat omiin telttoihinsa.
Nyt Lutor käänsi jäätävän katseensa tuohon pistolieriin ja sanoi silmiensä sävyyn sopivalla hyytävällä äänellä -´´ Niin alokas?… Luulisin, että sinun ikäisellesi olisi jo opetettu käytös tapoja ja miten itseään ylempi arvoisen puheille tullaan. Vai eikö isästäsi ollut sinulle opettamaan edes näin vähäisiä taitoja vai käyvätkö nekin liian moni mutkaisiksi pienelle päällesi? Miten koskaan kuvittelet, että voisit ansaita paikan jostain ritari kunnasta? No? Mitä vielä viivyttelet puhu!´´ Nuori aatelinen katsoi maahan jossa jalkansa liikkuivat levottomasti. -´´ Isäni saa tiet…´´ aatelinen mutisi yhä katse maahan luotuna ´´ Isäsi? Tällä hetkellä isäsi saa tietää vain ettei oma poikansa pysty ottamaan vastaan edes nuhteita pää suorassa, eikä kertomaan raporttiaan tahdikkaasti!´´ Lutor sanoi yhä kylmällä äänellä. Sitten hänen ilmeensä suli hieman ja hän pyysi poikaa kertomaan tietonsa. ´´ Vihollinen lähestyy lounaasta johtavaa tietä pitkin. Noin puolen päivä matkan päässä meistä. Näin kärki joukon ja osan pää joukkoa. Tällä hetkellä voin antaa lausunnon, että vihollisia on ylitse alkuperäinen kolmen sadan oletettu joukko ja niistä noin kuusikymmentä on ratsuväkeä. Edellä kulkevaa ratsuväkeä oli noin kolme -neljä kymmentä´´ Hän luetteli nopeati ja teki kunniaa. ´´Kiitän tiedoistasi. Voitte poistua ja Sigmar olkoon kanssasi´´ Lutor sanoi ja käänsi selkänsä ja avasi punaisen telttansa oven virkaa toimittavan kankaan ja astui sisään. Nuori aatelinen jäi tuijottamaan hänen peräänsä järkyttyneenä siitä miten tyynesti komentaja otti vastaan tiedon, että vihollisella olisi siis ylivoima niin mies kuin ratsuväki määrässä. Noh hän huokaisi itsekseen. Tutkimattomat ovat Sigmarin pappien tiet..
Samaan aikaan teltassaan Lutor kirosi mielessään aatelisia kakaroita ja komentaja nimikettä, että keisarikunnan hallintoa . Hän oli jo puolitoista vuosikymmentä taistellut Sigmarin nimeen hänen sanan saattajanaan pappina ja täälä häntä nimitettiin komentajaksi... Hän oli pyhiinvaeltanut mustan tulen solaan ja etsinyt ja tappanut sata vihernahkaa Sigmarin nimeen. Hän oli johtanut joukkoja Sylvanuksen metsään puhdistamaan maata. He olivat polttaneet roviolla kaksi nekromantikkoa ja pyhittäneet uudelleen vanhan hautausmaan jotta kyläläiset uskaltaisivat taas laskea vainajansa turvallisesti lepoon. Hän oli teurastanut kaaoksen epäsikiöitä ympäri keisari kuntaa. Mutta vasta tämä tehtävä oli saanut hänen uskonsa horjumaan. Ei yhdenkään vihollisen takia vaan sen että tällä kertaa hän oli joutunut ottamaan mukaansa ei vain yhtä vaan kaksi kirkkaan koulukunnan alemman tason velhoa. Yli kaiken hän vihasi velhoja, liian monesti hän oli joutunut taistelukentällä kokemaan näiden voiman kykenemättä ymmärtämään sitä. Jos hän saisi valita jokainen magiaan kykenevä tulisi polttaa kerettiläisenä.
Näihin ajatuksiin uponneena hän istui yksinkertaiselle sängylleen ja kaivoi varusteidensa seasta kirjan ´´Sigmarin elämä ja teot´´ piirsi vasaran rintaansa ja alkoi lukea heittäen kaiken muun mielestään ja täyttäen päänsä jumalansa sanalla..
´´Sir! Tiedustelu eversti Eigenheif ilmoittautuu tuomaan raporttia sir! Kuului teltan ulkopuolelta´´ Lutor nosti katseensa kirjasta sipaisi toisella kädellä kaljua päätänsä samalla ravistaen. kauan hän oli lukenut kirjaa? varjojen suunnasta päätellen useamman tunnin. Hän suoristautui istumaan paremmin ja sitten puhui vakaalla äänellä -´´ Ah eversti vihdoin. Olen jo odottanut raporttiasi. Tule sisään ja istu ole hyvä.´´ keski-iän ohittanut vakava ilmeinen kevyessä ratsastus panssarissa oleva mies astui sisään ja kumarsi ja huomatessaan Sigmarin pyhän kirjan avonaisena pöydällä sängyn vieressä teki vielä vasara merkin ja vasta sen jälkeen hän veti tuolin allensa ja alkoi puhumaan. -´´ Olen tullut antaakseni täyden raportin vihollis- joukon koostumuksesta. Oletan, että olette jo saaneet pohjustavan tiedotuksen nuorelta Fergoffilta?´´ Viimeisen nimen kuullessaan Lutor katsoi hieman huvittuneena everstiin -´´ Jos puhutte siitä nuoresta pistolieristä jolla on turhan suuret oletukset omasta tärkeydestään niin kyllä. Olen saanut´´ Lutor totesi yhä hymyillen. Vanhempi eversti irvisti nolona. -´´ Äh. Pahoittelen sir. Fergoff on nuori ja turhan innokas. Tehtäkööt näin pyhän miehen edessä synnin tunnustus, että lähetin juuri hänet tuomaan viestiä juuri siksi etten itse jaksanut häntä´´ Eversti puhui virnistellen nyt avoimesti ´´Mutta itse raporttiin. Joukkojen kokonais määrä on neljäsataa kolmekymmentä joka muodostuu n. neljästäkymmenestä kevyestä ratsuväestä. Yli kahdestasadasta mutantista ja epäsikiöstä jotka muodostavat pääjoukon heidän perässään kulki vahva joukko oletettavasti sadan viidenkymmenen joukko kulttilaisia ja barbaareja. Huomattavinta tässä joukossa oli kuitenkin kaksikymmentä neljä kaaoksen suurta ritaria joita ympäröi muutama tusina jalan kulkevia kaaoksen sotureita.´´ Eversti kertoi vakavana. ´´ Entä lippu! Kantoivatko he jonkun neljän epäpyhän tunnuksia? Entä kenraali? Näittekö heidän kenraalinsa?!´´ Lutor kysyi nyt jo näkyvästi huolissaan. ´´Heidän lippuissaan liehui kahdeksan sakaraa. Mutta Heidän kenraalinsa ratsasti ritarien joukossa hän oli pukeutunut kaapuun ja kantoi puista kyhmy sauvaa´´ Eversti vastasi vakavana. Lutor ei tiennyt olisiko helpottunut vai järkyttynyt. Helpottunut etteivät nuo epäsikiöt olleet yhdenkään jumalan valittuja vaan jakamattoman kaaoksen joukkoja, mutta järkyttynyt että noin suurta joukkoa johti noita. Sillä mikään vähäinen noita ei voinut saada tuollaista joukkoa kasaan ja pitää sen komentajuutta. ´´Hyvää työtä eversti. Olisitteko ystävällinen ja kutsuttaisitte poistuessanne kapteenit Gurhen ja Hafvensonin luokseni´´ Lutor sanoi everstille. Sitten hän nousi ja kätteli vielä miestä ja toivotti Sigmarin siunausta. Noin puolen tunnin jälkeen everstin poistumisesta kapteenit saapuivat. Lutor kertoi heille samat tiedot mitkä oli itse kuullut everstiltä. Molemmat kalpenivat mitä enemmän tietoa saivat. Tilanne oli todellakin huono. Kisleviläisistä ei ollut kuulunut mitään ja he olivat pahan ylivoiman edessä. Heidän oman armeijan koostuessa hieman yli kolmesta sadasta soturista ja kahdesta nulnilaisesta tykistä. He lohduttautuivat sillä ajatuksella että heillä oli vahvat asemat joita puolustaa. He tekivät pieniä korjailuja suunnitelmiinsa. kuten sen että he eivät hyökkäsikään alamäkeen vihollisia vastaan vaan yrittäisivät pitää asemansa ja käydä kaukotaistelua niin pitkään kuin mahdollista. Oli jo pitkällä iltaa kun he keskustelivat viimeisistä yksityis- kohdista kun äkkiä puheen leikkasi kumea ja hirveä torven soitto joka tuntui olevan haaste itselleen ukkoselle. Lutor katsoi molempia kapteeneja silmiin ja hymyili heille.
Sigmarin puolesta...
Nyt Lutor käänsi jäätävän katseensa tuohon pistolieriin ja sanoi silmiensä sävyyn sopivalla hyytävällä äänellä -´´ Niin alokas?… Luulisin, että sinun ikäisellesi olisi jo opetettu käytös tapoja ja miten itseään ylempi arvoisen puheille tullaan. Vai eikö isästäsi ollut sinulle opettamaan edes näin vähäisiä taitoja vai käyvätkö nekin liian moni mutkaisiksi pienelle päällesi? Miten koskaan kuvittelet, että voisit ansaita paikan jostain ritari kunnasta? No? Mitä vielä viivyttelet puhu!´´ Nuori aatelinen katsoi maahan jossa jalkansa liikkuivat levottomasti. -´´ Isäni saa tiet…´´ aatelinen mutisi yhä katse maahan luotuna ´´ Isäsi? Tällä hetkellä isäsi saa tietää vain ettei oma poikansa pysty ottamaan vastaan edes nuhteita pää suorassa, eikä kertomaan raporttiaan tahdikkaasti!´´ Lutor sanoi yhä kylmällä äänellä. Sitten hänen ilmeensä suli hieman ja hän pyysi poikaa kertomaan tietonsa. ´´ Vihollinen lähestyy lounaasta johtavaa tietä pitkin. Noin puolen päivä matkan päässä meistä. Näin kärki joukon ja osan pää joukkoa. Tällä hetkellä voin antaa lausunnon, että vihollisia on ylitse alkuperäinen kolmen sadan oletettu joukko ja niistä noin kuusikymmentä on ratsuväkeä. Edellä kulkevaa ratsuväkeä oli noin kolme -neljä kymmentä´´ Hän luetteli nopeati ja teki kunniaa. ´´Kiitän tiedoistasi. Voitte poistua ja Sigmar olkoon kanssasi´´ Lutor sanoi ja käänsi selkänsä ja avasi punaisen telttansa oven virkaa toimittavan kankaan ja astui sisään. Nuori aatelinen jäi tuijottamaan hänen peräänsä järkyttyneenä siitä miten tyynesti komentaja otti vastaan tiedon, että vihollisella olisi siis ylivoima niin mies kuin ratsuväki määrässä. Noh hän huokaisi itsekseen. Tutkimattomat ovat Sigmarin pappien tiet..
Samaan aikaan teltassaan Lutor kirosi mielessään aatelisia kakaroita ja komentaja nimikettä, että keisarikunnan hallintoa . Hän oli jo puolitoista vuosikymmentä taistellut Sigmarin nimeen hänen sanan saattajanaan pappina ja täälä häntä nimitettiin komentajaksi... Hän oli pyhiinvaeltanut mustan tulen solaan ja etsinyt ja tappanut sata vihernahkaa Sigmarin nimeen. Hän oli johtanut joukkoja Sylvanuksen metsään puhdistamaan maata. He olivat polttaneet roviolla kaksi nekromantikkoa ja pyhittäneet uudelleen vanhan hautausmaan jotta kyläläiset uskaltaisivat taas laskea vainajansa turvallisesti lepoon. Hän oli teurastanut kaaoksen epäsikiöitä ympäri keisari kuntaa. Mutta vasta tämä tehtävä oli saanut hänen uskonsa horjumaan. Ei yhdenkään vihollisen takia vaan sen että tällä kertaa hän oli joutunut ottamaan mukaansa ei vain yhtä vaan kaksi kirkkaan koulukunnan alemman tason velhoa. Yli kaiken hän vihasi velhoja, liian monesti hän oli joutunut taistelukentällä kokemaan näiden voiman kykenemättä ymmärtämään sitä. Jos hän saisi valita jokainen magiaan kykenevä tulisi polttaa kerettiläisenä.
Näihin ajatuksiin uponneena hän istui yksinkertaiselle sängylleen ja kaivoi varusteidensa seasta kirjan ´´Sigmarin elämä ja teot´´ piirsi vasaran rintaansa ja alkoi lukea heittäen kaiken muun mielestään ja täyttäen päänsä jumalansa sanalla..
´´Sir! Tiedustelu eversti Eigenheif ilmoittautuu tuomaan raporttia sir! Kuului teltan ulkopuolelta´´ Lutor nosti katseensa kirjasta sipaisi toisella kädellä kaljua päätänsä samalla ravistaen. kauan hän oli lukenut kirjaa? varjojen suunnasta päätellen useamman tunnin. Hän suoristautui istumaan paremmin ja sitten puhui vakaalla äänellä -´´ Ah eversti vihdoin. Olen jo odottanut raporttiasi. Tule sisään ja istu ole hyvä.´´ keski-iän ohittanut vakava ilmeinen kevyessä ratsastus panssarissa oleva mies astui sisään ja kumarsi ja huomatessaan Sigmarin pyhän kirjan avonaisena pöydällä sängyn vieressä teki vielä vasara merkin ja vasta sen jälkeen hän veti tuolin allensa ja alkoi puhumaan. -´´ Olen tullut antaakseni täyden raportin vihollis- joukon koostumuksesta. Oletan, että olette jo saaneet pohjustavan tiedotuksen nuorelta Fergoffilta?´´ Viimeisen nimen kuullessaan Lutor katsoi hieman huvittuneena everstiin -´´ Jos puhutte siitä nuoresta pistolieristä jolla on turhan suuret oletukset omasta tärkeydestään niin kyllä. Olen saanut´´ Lutor totesi yhä hymyillen. Vanhempi eversti irvisti nolona. -´´ Äh. Pahoittelen sir. Fergoff on nuori ja turhan innokas. Tehtäkööt näin pyhän miehen edessä synnin tunnustus, että lähetin juuri hänet tuomaan viestiä juuri siksi etten itse jaksanut häntä´´ Eversti puhui virnistellen nyt avoimesti ´´Mutta itse raporttiin. Joukkojen kokonais määrä on neljäsataa kolmekymmentä joka muodostuu n. neljästäkymmenestä kevyestä ratsuväestä. Yli kahdestasadasta mutantista ja epäsikiöstä jotka muodostavat pääjoukon heidän perässään kulki vahva joukko oletettavasti sadan viidenkymmenen joukko kulttilaisia ja barbaareja. Huomattavinta tässä joukossa oli kuitenkin kaksikymmentä neljä kaaoksen suurta ritaria joita ympäröi muutama tusina jalan kulkevia kaaoksen sotureita.´´ Eversti kertoi vakavana. ´´ Entä lippu! Kantoivatko he jonkun neljän epäpyhän tunnuksia? Entä kenraali? Näittekö heidän kenraalinsa?!´´ Lutor kysyi nyt jo näkyvästi huolissaan. ´´Heidän lippuissaan liehui kahdeksan sakaraa. Mutta Heidän kenraalinsa ratsasti ritarien joukossa hän oli pukeutunut kaapuun ja kantoi puista kyhmy sauvaa´´ Eversti vastasi vakavana. Lutor ei tiennyt olisiko helpottunut vai järkyttynyt. Helpottunut etteivät nuo epäsikiöt olleet yhdenkään jumalan valittuja vaan jakamattoman kaaoksen joukkoja, mutta järkyttynyt että noin suurta joukkoa johti noita. Sillä mikään vähäinen noita ei voinut saada tuollaista joukkoa kasaan ja pitää sen komentajuutta. ´´Hyvää työtä eversti. Olisitteko ystävällinen ja kutsuttaisitte poistuessanne kapteenit Gurhen ja Hafvensonin luokseni´´ Lutor sanoi everstille. Sitten hän nousi ja kätteli vielä miestä ja toivotti Sigmarin siunausta. Noin puolen tunnin jälkeen everstin poistumisesta kapteenit saapuivat. Lutor kertoi heille samat tiedot mitkä oli itse kuullut everstiltä. Molemmat kalpenivat mitä enemmän tietoa saivat. Tilanne oli todellakin huono. Kisleviläisistä ei ollut kuulunut mitään ja he olivat pahan ylivoiman edessä. Heidän oman armeijan koostuessa hieman yli kolmesta sadasta soturista ja kahdesta nulnilaisesta tykistä. He lohduttautuivat sillä ajatuksella että heillä oli vahvat asemat joita puolustaa. He tekivät pieniä korjailuja suunnitelmiinsa. kuten sen että he eivät hyökkäsikään alamäkeen vihollisia vastaan vaan yrittäisivät pitää asemansa ja käydä kaukotaistelua niin pitkään kuin mahdollista. Oli jo pitkällä iltaa kun he keskustelivat viimeisistä yksityis- kohdista kun äkkiä puheen leikkasi kumea ja hirveä torven soitto joka tuntui olevan haaste itselleen ukkoselle. Lutor katsoi molempia kapteeneja silmiin ja hymyili heille.
Sigmarin puolesta...