Taistelu Vermantiuksesta osa 3 demoneiden riivaama
Lähetetty: Su 30.03.2003 13:32
Kun örkit vyöryivät päälle kun vuolaana virtaava joki Salamanterit, Vermantiuksen kaartilaiset ja Andromeduksen palkkasoturit avasivat tulen. Kymmenet liekinheittimet avasivat tulen ja örkit saivat maistaa puhdistavaa tulta.
-Puhdistakaa heidät Keisarin nimeen hänen puhdistavalla liekillään! huusi Jaostomestari ampuen myrsky boltterillaan örkkejen vihreään linjaan joka oli peittynyt tulella.
-Polttakaa, polttakaa ne kaikki! huusi Komissaari Engelius ampuen liekinheittimellään minkä kerkesi.
Ilma täyttyi palaneen örkin lihan ja savun hajusta. Kun he luulivat vielä voittavansa helposti alkoivat liekinheittimien bensasäiliöt tyhjentyä ja yksi toisensa jälkeen ne sammuivat.
-Tappakaa heidät niiden omassa lajissaan. Sanoi Engelius heittäen liekinheittimensä pois ja tarttuen lujasti voima kirveeseensä.
Kaksi komissaaria, kapteeni, kaksi palkkasoturia, jaosto mestari ja komentaja tarttuivat aseisiinsa ja hyökkäsivät örkkejen linjaan joukkojensa kanssa.
-Palkka ja Kunnia! Andromedus huusi ja ampui viher-nahkoja boltterillaan ja hakaten läpi lihan ja luun voimakynnellään.
Taistelu oli hurja ja ilmapiiri täyttyi läheltä ammutuista laukauksista, hakkaavista kiväärinperistä, hakkaavista pistimistä, miekkojen ja kirveiden kalskeesta ja voimakynsien murskaavista iskuista. Kuolevat kaartilaiset korisivat ja tapettavat örkit murahtivat ennen kuolemaansa.
Jaostomestari Tu´Shan hakkasi miekallaan puolelta toiselle hakaten vihollisen toisensa jälkeen. Hänen vihreä panssarinsa oli aivan örkkien veressä ja hänen miekkansa oli vielä sitä verisempi. Molemmat komissaarit taistelivat suurella omistautumisellaan keisarille ja kapteeni ja komentaja taistelivat kun imperiumin suurimmat sankarit.
Mutta ylivoima örkeillä oli suuri mutta näiden sankareiden taistelutaito antoi örkeillekin kunnon vastuksen. Mutta ylivoiman avulla sotamies Ripley hakattiin julmasti moniin osiin. Seuraavaksi kapteeni Grand kaatui; Örkki johtaja Zrakhun murskasi tämän keskivartalon hyvin irvokkaasti ja tämän palvelu keisarille loppui siihen paikkaan.
Andromedus katsoi tapahtumaa ja hakkasi tiensä johtajan luo.
-Olen Zrakhun Traznik, ja minä tapatan sinutkin kun ton toisenkin ihmon.
Andromedus kohotti voimakynttään ja valmistautui iskuun. Molemmat iskivät kyntensä samaan aikaan ja kuului kahden suuren metalli palan kalahdus. Mutta Andromedus iski nopeammin ja lävisti tämän rintakehän voimakynnellään murskaten tämän rintalastan. Örkki katsoi haavaansa ja iski mutta palkkasoturi torjui omalla kynnellään. Molemmat koettelivat toistensa voimia yrittäen saada oman voimakyntensä toisen kurkkuun. Andromedus löi kerran örkkiä boltterinsa kahvan kynnellä tätä käteen tämän huomaamatta muuta kuin voimakyntensä. Örkki parkaisi ja hänen keskittymiskykynsä herpaantui ja palkkamestarin voimakynsi lipui tämän kurkkuun purskauttaen suuren määrän verta tämän päälle.
Tu´Shan itse hoiteli örkkien hyökkäyksen pääpomon, Snadgrodin. Hän iski nopeasti tältä käden irti, sitten toisen ja lopulta pään. Se oli nopea liike eikä valtava örkki ehtinyt tehdä mitään muuta kuin katsoa kun Salamanterin miekka kylvi häneen kuoleman nopealla sarjalla.
Örkit katsoivat johtajansa runneltua ruumista ja alkoivat pakenemaan. Kun he pakenivat he saivat paljon ammuksia selkäänsä ja vain pieni osa selvisi raunioihin.
Andromedus latasi boltterinsa ja sanoi: -Nyt on vain löydettävä veli Dante.
Samaan aikaan komentaja Dante kulki joukkojen edellä varmistaen Veren Enkeleiden olevan turvassa. Hän nousi erään talon katolle ja katsoi kaupungin ylle. Vasta eilen he olivat taistelleet tiensä läpi örkkejen valtavien joukkojen ja myöhemmin ottaneet hyvin linnoitetut puolustus asemat jossa he olivat yön viettäneet ampumassa örkkejen hyökkääviä joukkoja. Se oli ollut raskas yö, mutta nyt he etenivät rauhassa ja näytti että örkkejä ei nyt ollut lähimaillakaan. Hän näki edessäpäin savuavan kaupungin keskustan ja vielä siitä eteenpäin hän näki örkkejen hulkin. Tuo rujo alus oli laskeutunut kaupungin eteläpuolelle ja siellä majaili itse Gritsnagh Wrotznig, örkkejen ylipäällikkö. Hän katsoi keskustaan mutta savu oli liian tiheää että hän olisi voinut nähdä mitään. Hän kuitenkin näki tukikohdan joka oli melkein täysin tuhoutunut ja kaartilaiset olivat poistuneet asemistaan.
Hän myönsi itselleen vastahakoisesti että Tu´Shan ja Andromedus olivat keisarin luona.
Hän laskeutui alas katolta muiden Veren Enkeleiden joukkoon. Heidän oli tehtävä se. Heidän oli tapettava Gritsnagh millä keinolla tahansa.
Andromeduksen, Tu´Shanin ja Cormanin komentamia joukkoja oli vain kaksisataa, heistä vain neljäkymmentä Avaruus-sotureja. Suurin osa oli haavoittunut ja jaksoi vain jatkaa keisariin uskoen. He alkoivat jakaa rautais-annoksia ja jotkut saivat vähän lisävoimia. He etenivät kohti kaupungin eteläpuolta jossa selvästi näkyi karu kivinen örkkejen alus.
He kävelivät kaduilla joiden talot olivat tuhoutuneet rajuissa taisteluissa ja tykityksissä. Kadut olivat täyttyneet ruumiilla, kivillä ja teräsputkilla. Niissä oli vaikea kulkea ja tuon tuostakin aavikkotaistelijat kompastelivat. Mutta Andromeduksen ja Tu´Shanin joukot eivät kompastelleet vaan he olivat tottuneet kaupunkitaisteluihin. Tämä kuitenkin saattaisi olla heidän viimeinen kaupunkitaistelunsa ja kaikki olivat kovin hiljaisia.
He tiesivät pääsevänsä kohta örkkejen tukikohtaan koska he alkoivat kuulemaan örkkejen ääniä. He piiloutuivat hylättyyn kolmikerroksiseen taloon joka oli vasemmalta puolelta hajonnut ja katto puuttui melkein kokonaan. He huomasivat että örkkjä ei olut enää niin paljoa mutta kaikki näyttivät olevan jonkinlaisia veteraaneja jo monella oli jokin rujo bioneettinen osa itsessään. Andromedus ja Tu´Shan olivat kolmannessa kerroksessa. He katsoivat toisiaan ja nyökkäsivät.
-Tulta! huusivat Avaruus- ja palkkasoturi yhteen ääneen.
Kaikki avasivat tulen ja kadun kaikki örkit tapettiin ennen kuin he tajusivat mikä niihin iski. Joukot etenivät pitkin urbaania katua ja lopulta he seisoivat suuren kivisen örkkejen komentoaluksen juuressa. Örkkejä alkoi tulvimaan massiivisesta kymmenen metrin korkuisesta sisään käynnistä ulos ja ampuivat laukauksia lonkalta. Muutama kaartilainen kuoli mutta vähästä hätkähtämättä he alkoivat ampumaan tarkkoja laukauksia vihreään katraaseen ja örkkejä kaatuivat kuin paperiukot kovassa tuulessa. Mutta örkkejä tuli koko ajan lisää kivisen aluksen uumenista ja panokset alkoivat käymään vähiin.
-Säästäkää ammuksia! huusi Tu´Shan. –Tapetaan heidät lähitaistelussa. Ihmiset ottivat miekat huotrastaan, kiinnitivät pistimensä ja hyökkäsivät kohti örkki joukkoa. Taistelu oli lyhyt mutta verinen; Ripley ja Talius kaatuivat örkkien aseisiin ja örkit veivät myös kaksi tusinaa muita mukanaan ennen kuin heidät tapettiin. Mutta örkeissä oli jotain outoa, ne olivat jollain oudolla tavalla mutautuneet, mitähän heille oli tapahtunut, sen he aikoivat selvittää jollain lailla.
Samaan aikaan Dante hakkasi tietään läpi mutantti örkkejen joiden verikin haisi mädäntyneelle. Hän meni suurta kivistä käytävää pitkin ja vastaan tuli musta ovi. Hän painoi liipaisintaan kymmenen sekuntia pohjassa ja laukaisi pienen auringon verran kuuman pallon oveen. Se muuttui äkkiä punaiseksi ja räjähti sisään päin. Dante astui sisään suureen saliin. Siellä hän näki mitä kammottavimman näyn…
Andromedus eteni käytävää pitkin Tu´Shanin kanssa johtaen joukkoa. Välillä vastaan tuli pari örkkiä mutta Andromeduksen voimakynsi puri heihin kun aurinko kesällä ja Tu´Shanin voimamiekka lävisti heidät yhtä helposti kuin lihaveitsi paperin.
Mutta sitten he tulivat kohtaan jossa toinen tie vei vasemmalle toinen taas oikealle. Aavikko kaarti meni vasemmalle, kun taas Avaruus- ja palkkasoturit oikealle.
He kulkivat käytävää monta minuuttia mikä tuntui aivan kun tunteja olisi kulunut. Mutta he joutuivat nyt risteykseen joka taas vei oikealle tai vasemmalle.
-Oikea vie pois täältä, tuolta me tulimme. Me menemme vasemmalle, sanoi Andromedus.
He kulkivat jonkun aikaa eteenpäin ja heidän vastaansa tuli vielä pari mutaatio örkkiä jotka kuitenkin tappoivat yhden Adeptus Astratesin ja kolme palkkasoturia. Heidän vastaansa tuli hajanainen ja laho puu ovi jonka Andromedus potkaisi vaivattomasti pois tieltä
He saapuivat astuivat suureen saliin. Sali oli kivinen ja sen pinnat karheat. Mutta sen seiniä ja kattoa peittivät vihreät lonkerot. Mutta keskellä huonetta he näkivät lonkeroiden ja muiden epämiellyttävien eliöiden kasaantuman joka roikkui katosta missä oli vihreä valo sen sisällä. Juuri silloin örkki astui vihreään valoon ja se koki monivaiheisen muuntautumisprosessin joka oli hyvin tuskallisen näköistä ja örkki kiljui kivusta. Mutta sille lopulta ilmestyi kaksi päätä lisää ja ylimääräinen lonkero raaja. Sen perässä oli monia muita örkkejä jotka hokivat kuin robotit heidän aavemaista säestöään:
-Jumalat siunaavat meitä, Jumalat siunaavat meitä!
Andromedus oksensi lattialle mutta juuri kun hän kohotti boltterinsa toinen ääni kuului kammiosta.
-Andromedus! kuului Danten ääni.
Mutta ennekuin hän ehti vastata kolmas ääni kuului huoneessa.
-HAA HAA HAA! minua siunaavat jumalat! kukaan ei pysäytä minua! ei kukaan! ei kukaan! Gork ja Mork antoivat minulle voimaa! olen voittamaton! voittamaton!
Hän oli Grisnag Wrotznig. Hän omisti nyt kaksi päätä ja kuusi kättä joiden perässä tuli neljä lyhyttä laahaavaa jalkaa jotka kannattelivat isoa vihreää ruhoa. Hänen ympärillään on tusinoittain muita mutaatio örkkejä. Hän oli ilmeisesti tullut hulluksi ja käynyt sopimaan demoneiden kanssa liittoa.
-Keisarin nimeen hyökätkää! huusi Andromedus ja aloitti ampumaan epämuodostuneita luomuksia.
Muut tekivät perässä mutta örkit olivat nyt vielä kestävämpiä kuin ennen ja panokset vain upposivat niiden sisään.
Palkkasotureiden johtaja päihitti kolme örkkiä voimakynnellään ja vihreää verta pursusi niiden yliluonnollisista kehoista.
Vihreä Portti keskellä huonetta alkoi vääntämään kammiota materiallisuuden ja epäluonnollisuuden välillä ja huone alkoi oudosti kasvattamaan uusia lonkeroita seinistä ja katosta, jopa lattiasta.
- Virittäkää pommi! huusi Tu´Shan. Jaosto Mestari oli aina ajatellut kaikkea.
Kaksi Avaruus-soturia alkoi virittämään pommia huoneen seinään samalla kun Tu´Shan suojasi heitä.
Dante hyppäsi örkkipäällikön luo ja löi nopealla liikkeellä tämän pään poikki. Örkki ei vähästä hätkähtänyt ja aloitti hurja vasta hyökkäyksen. Mutta Dante hyppäsi hirviön taakse ja ampui tätä kolmesti rihmastoa ja massa repivällä magman kuumeisella panoksella selkään.
Hirviö karjaisi ja sai kolme osumaa lisää. Dante hyppäsi tämän viereen ja katkaisi kirveellään tämän kolme kättä vasemmalta puolelta.
Hirviö löi Dantea vahvalla iskulla ja Dante kiisi lattia poikki toiselle seinälle ja vaipui kovasta iskusta tajuttomaan tilaan.
Komissaari Corman ryntäsi huoneeseen joukkojensa kanssa pedon eteen ja sanoi vakavalla ja kylmällä äänellä: -Keisarin nimeen minä en pelkää sinua pimeyden kuvatus. Hän ampui tätä melta-aseellaan. Otus eteni hitaasti kohti päättäväistä komissaaria. Mutta komissaari ampui panos, panoksen jälkeen hirviötä kunnes tämä makasi maassa.
Mutta hirviöstä sikisi ylös valtava voima ja se kokoontui uudelleen. Sen vihreät rihmastot ja kudokset kokoontuivat uudelleen. Heidän edessään seisoi nurglen Suurempi Demoni. Se oli vihreä ja kuvottava ja se piteli kädessään valtavaa miekkaa. Peloton alikersantti Relan hyökkäsi tulittaen bolt pistoolillaan sen vihreää massaa. Alikersantti otti esiin ketjumiekkansa ja löi demonia mahaan sanoen –Katoa sinne mistä tulitkin! Sekuntia myöhemmin jättimäinen miekka leikkasi urhean alikersantin kahtia.
-Minä pitelen tätä demonia! huusi Komissaari Corman. Menkää niin kovaa kun pystytte älkääkä katsoko taakse.
-Oli kunnia tuntea sinut Corman. Sanoi Andromedus jonka äänessä oli ylpeyden tunne.
-Samoin, sanoi Tu´Shan kunniallisella äänellä.
Pommimies painoi aika nappia ja laittoi ajaksi 45 sekuntia. –JUOSKAA! huusi pommimies ja alkoi juoksemaan sen mitä hänen voimahaarniskastaan irtosi. Kaikki juoksivat pitkin käytävää kuin piru olisi ollut heidän perässään ja Tu´Shan ja Andromedus kantaen tajutonta Dantea pois örkkialuksesta.
-Sinä et saa heitä, sinun on tapettava minut ensin. Sanoi itsevarma kuolemaan valmis Corman.
Vihreä peto laahusti eteenpäin kohti komissaaria huitoen miekkaansa uhkaavasti. Komissaari ampui melta-aseellaan hirviötä kun se eteni. Hirviöön tuli aina nyrkin kokoinen reikä siihen kohtaan mihin Corman osui. Mutta lopulta melta-aseesta loppuivat panokset ja komissaari otti esiin miekkansa ja kirveensä. Mies hyökkäsi demonin kimppuun ja hakkasi tätä kirveellään ja miekallaan hurjassa viiltojen ja nousevien iskujen sarjassa. Hän näki kun demoni alkoi iskemään sen kirotulla miekallaan. Corman torjui kirveellään mutta demonin hurja miekka hajotti kirveen ja Cormanin käsi meni pois paikaltaan ja murtui. Demoni ahdisti hänet nurkkaan iskien miekallaan tappavissa kaarissa kuitenkaan osumatta. Demoni iski hänen jalkansa irti ja mies huusi tuskissaan. Komissaari katsoi demonin taakse ja näki ajan. Kymmenen sekuntia. Corman löi demonia voimakirveellä useasti jalkaan ja repien sen vihreää oksennuksen näköistä kudosta. Hän huusi kuin hullu ja näki kun demoni nosti miekkansa. Seinistä alkoi tulemaan pikkudemoneja ja kirkuvia kasvoja kun portti repi todellisuutta huoneesta. Hän katsoi ajastimeen. Yksi sekunti.
-Keisari suojelee…
Kuului valtava räjähdys ja kiviä ja metallia lenteli entisestä aluksesta henkiin jääneiden päälle. Dante heräsi ja katsoi savuavaa patsasta joka kohosi entisestä örkkialuksesta. Andromedus istui seinää vasten. Hän riisui kypäränsä, heitti sen viereensä ja sulki silmänsä. Hän lupasi itselleen ettei koskaan taisteli kaaoksen puolella, tästä lähtien hän taistelisi vain imperiumille. Silloin hänen viereensä lensi jotain. Se oli tummunut voimamiekka jossa oli vihreää limaa. Andromedus pyyhki liman kuolleen örkin vaatteisiin ja kuiskasi itsekseen –Lepää rauhassa, ystävä.
Juuri silloin paikalle tulivat Tallarnejen aavikkosoturit chimeroineen.
Eli tässä olis, sainpahan valmiiksi. Kommentteja kiitos.
-Puhdistakaa heidät Keisarin nimeen hänen puhdistavalla liekillään! huusi Jaostomestari ampuen myrsky boltterillaan örkkejen vihreään linjaan joka oli peittynyt tulella.
-Polttakaa, polttakaa ne kaikki! huusi Komissaari Engelius ampuen liekinheittimellään minkä kerkesi.
Ilma täyttyi palaneen örkin lihan ja savun hajusta. Kun he luulivat vielä voittavansa helposti alkoivat liekinheittimien bensasäiliöt tyhjentyä ja yksi toisensa jälkeen ne sammuivat.
-Tappakaa heidät niiden omassa lajissaan. Sanoi Engelius heittäen liekinheittimensä pois ja tarttuen lujasti voima kirveeseensä.
Kaksi komissaaria, kapteeni, kaksi palkkasoturia, jaosto mestari ja komentaja tarttuivat aseisiinsa ja hyökkäsivät örkkejen linjaan joukkojensa kanssa.
-Palkka ja Kunnia! Andromedus huusi ja ampui viher-nahkoja boltterillaan ja hakaten läpi lihan ja luun voimakynnellään.
Taistelu oli hurja ja ilmapiiri täyttyi läheltä ammutuista laukauksista, hakkaavista kiväärinperistä, hakkaavista pistimistä, miekkojen ja kirveiden kalskeesta ja voimakynsien murskaavista iskuista. Kuolevat kaartilaiset korisivat ja tapettavat örkit murahtivat ennen kuolemaansa.
Jaostomestari Tu´Shan hakkasi miekallaan puolelta toiselle hakaten vihollisen toisensa jälkeen. Hänen vihreä panssarinsa oli aivan örkkien veressä ja hänen miekkansa oli vielä sitä verisempi. Molemmat komissaarit taistelivat suurella omistautumisellaan keisarille ja kapteeni ja komentaja taistelivat kun imperiumin suurimmat sankarit.
Mutta ylivoima örkeillä oli suuri mutta näiden sankareiden taistelutaito antoi örkeillekin kunnon vastuksen. Mutta ylivoiman avulla sotamies Ripley hakattiin julmasti moniin osiin. Seuraavaksi kapteeni Grand kaatui; Örkki johtaja Zrakhun murskasi tämän keskivartalon hyvin irvokkaasti ja tämän palvelu keisarille loppui siihen paikkaan.
Andromedus katsoi tapahtumaa ja hakkasi tiensä johtajan luo.
-Olen Zrakhun Traznik, ja minä tapatan sinutkin kun ton toisenkin ihmon.
Andromedus kohotti voimakynttään ja valmistautui iskuun. Molemmat iskivät kyntensä samaan aikaan ja kuului kahden suuren metalli palan kalahdus. Mutta Andromedus iski nopeammin ja lävisti tämän rintakehän voimakynnellään murskaten tämän rintalastan. Örkki katsoi haavaansa ja iski mutta palkkasoturi torjui omalla kynnellään. Molemmat koettelivat toistensa voimia yrittäen saada oman voimakyntensä toisen kurkkuun. Andromedus löi kerran örkkiä boltterinsa kahvan kynnellä tätä käteen tämän huomaamatta muuta kuin voimakyntensä. Örkki parkaisi ja hänen keskittymiskykynsä herpaantui ja palkkamestarin voimakynsi lipui tämän kurkkuun purskauttaen suuren määrän verta tämän päälle.
Tu´Shan itse hoiteli örkkien hyökkäyksen pääpomon, Snadgrodin. Hän iski nopeasti tältä käden irti, sitten toisen ja lopulta pään. Se oli nopea liike eikä valtava örkki ehtinyt tehdä mitään muuta kuin katsoa kun Salamanterin miekka kylvi häneen kuoleman nopealla sarjalla.
Örkit katsoivat johtajansa runneltua ruumista ja alkoivat pakenemaan. Kun he pakenivat he saivat paljon ammuksia selkäänsä ja vain pieni osa selvisi raunioihin.
Andromedus latasi boltterinsa ja sanoi: -Nyt on vain löydettävä veli Dante.
Samaan aikaan komentaja Dante kulki joukkojen edellä varmistaen Veren Enkeleiden olevan turvassa. Hän nousi erään talon katolle ja katsoi kaupungin ylle. Vasta eilen he olivat taistelleet tiensä läpi örkkejen valtavien joukkojen ja myöhemmin ottaneet hyvin linnoitetut puolustus asemat jossa he olivat yön viettäneet ampumassa örkkejen hyökkääviä joukkoja. Se oli ollut raskas yö, mutta nyt he etenivät rauhassa ja näytti että örkkejä ei nyt ollut lähimaillakaan. Hän näki edessäpäin savuavan kaupungin keskustan ja vielä siitä eteenpäin hän näki örkkejen hulkin. Tuo rujo alus oli laskeutunut kaupungin eteläpuolelle ja siellä majaili itse Gritsnagh Wrotznig, örkkejen ylipäällikkö. Hän katsoi keskustaan mutta savu oli liian tiheää että hän olisi voinut nähdä mitään. Hän kuitenkin näki tukikohdan joka oli melkein täysin tuhoutunut ja kaartilaiset olivat poistuneet asemistaan.
Hän myönsi itselleen vastahakoisesti että Tu´Shan ja Andromedus olivat keisarin luona.
Hän laskeutui alas katolta muiden Veren Enkeleiden joukkoon. Heidän oli tehtävä se. Heidän oli tapettava Gritsnagh millä keinolla tahansa.
Andromeduksen, Tu´Shanin ja Cormanin komentamia joukkoja oli vain kaksisataa, heistä vain neljäkymmentä Avaruus-sotureja. Suurin osa oli haavoittunut ja jaksoi vain jatkaa keisariin uskoen. He alkoivat jakaa rautais-annoksia ja jotkut saivat vähän lisävoimia. He etenivät kohti kaupungin eteläpuolta jossa selvästi näkyi karu kivinen örkkejen alus.
He kävelivät kaduilla joiden talot olivat tuhoutuneet rajuissa taisteluissa ja tykityksissä. Kadut olivat täyttyneet ruumiilla, kivillä ja teräsputkilla. Niissä oli vaikea kulkea ja tuon tuostakin aavikkotaistelijat kompastelivat. Mutta Andromeduksen ja Tu´Shanin joukot eivät kompastelleet vaan he olivat tottuneet kaupunkitaisteluihin. Tämä kuitenkin saattaisi olla heidän viimeinen kaupunkitaistelunsa ja kaikki olivat kovin hiljaisia.
He tiesivät pääsevänsä kohta örkkejen tukikohtaan koska he alkoivat kuulemaan örkkejen ääniä. He piiloutuivat hylättyyn kolmikerroksiseen taloon joka oli vasemmalta puolelta hajonnut ja katto puuttui melkein kokonaan. He huomasivat että örkkjä ei olut enää niin paljoa mutta kaikki näyttivät olevan jonkinlaisia veteraaneja jo monella oli jokin rujo bioneettinen osa itsessään. Andromedus ja Tu´Shan olivat kolmannessa kerroksessa. He katsoivat toisiaan ja nyökkäsivät.
-Tulta! huusivat Avaruus- ja palkkasoturi yhteen ääneen.
Kaikki avasivat tulen ja kadun kaikki örkit tapettiin ennen kuin he tajusivat mikä niihin iski. Joukot etenivät pitkin urbaania katua ja lopulta he seisoivat suuren kivisen örkkejen komentoaluksen juuressa. Örkkejä alkoi tulvimaan massiivisesta kymmenen metrin korkuisesta sisään käynnistä ulos ja ampuivat laukauksia lonkalta. Muutama kaartilainen kuoli mutta vähästä hätkähtämättä he alkoivat ampumaan tarkkoja laukauksia vihreään katraaseen ja örkkejä kaatuivat kuin paperiukot kovassa tuulessa. Mutta örkkejä tuli koko ajan lisää kivisen aluksen uumenista ja panokset alkoivat käymään vähiin.
-Säästäkää ammuksia! huusi Tu´Shan. –Tapetaan heidät lähitaistelussa. Ihmiset ottivat miekat huotrastaan, kiinnitivät pistimensä ja hyökkäsivät kohti örkki joukkoa. Taistelu oli lyhyt mutta verinen; Ripley ja Talius kaatuivat örkkien aseisiin ja örkit veivät myös kaksi tusinaa muita mukanaan ennen kuin heidät tapettiin. Mutta örkeissä oli jotain outoa, ne olivat jollain oudolla tavalla mutautuneet, mitähän heille oli tapahtunut, sen he aikoivat selvittää jollain lailla.
Samaan aikaan Dante hakkasi tietään läpi mutantti örkkejen joiden verikin haisi mädäntyneelle. Hän meni suurta kivistä käytävää pitkin ja vastaan tuli musta ovi. Hän painoi liipaisintaan kymmenen sekuntia pohjassa ja laukaisi pienen auringon verran kuuman pallon oveen. Se muuttui äkkiä punaiseksi ja räjähti sisään päin. Dante astui sisään suureen saliin. Siellä hän näki mitä kammottavimman näyn…
Andromedus eteni käytävää pitkin Tu´Shanin kanssa johtaen joukkoa. Välillä vastaan tuli pari örkkiä mutta Andromeduksen voimakynsi puri heihin kun aurinko kesällä ja Tu´Shanin voimamiekka lävisti heidät yhtä helposti kuin lihaveitsi paperin.
Mutta sitten he tulivat kohtaan jossa toinen tie vei vasemmalle toinen taas oikealle. Aavikko kaarti meni vasemmalle, kun taas Avaruus- ja palkkasoturit oikealle.
He kulkivat käytävää monta minuuttia mikä tuntui aivan kun tunteja olisi kulunut. Mutta he joutuivat nyt risteykseen joka taas vei oikealle tai vasemmalle.
-Oikea vie pois täältä, tuolta me tulimme. Me menemme vasemmalle, sanoi Andromedus.
He kulkivat jonkun aikaa eteenpäin ja heidän vastaansa tuli vielä pari mutaatio örkkiä jotka kuitenkin tappoivat yhden Adeptus Astratesin ja kolme palkkasoturia. Heidän vastaansa tuli hajanainen ja laho puu ovi jonka Andromedus potkaisi vaivattomasti pois tieltä
He saapuivat astuivat suureen saliin. Sali oli kivinen ja sen pinnat karheat. Mutta sen seiniä ja kattoa peittivät vihreät lonkerot. Mutta keskellä huonetta he näkivät lonkeroiden ja muiden epämiellyttävien eliöiden kasaantuman joka roikkui katosta missä oli vihreä valo sen sisällä. Juuri silloin örkki astui vihreään valoon ja se koki monivaiheisen muuntautumisprosessin joka oli hyvin tuskallisen näköistä ja örkki kiljui kivusta. Mutta sille lopulta ilmestyi kaksi päätä lisää ja ylimääräinen lonkero raaja. Sen perässä oli monia muita örkkejä jotka hokivat kuin robotit heidän aavemaista säestöään:
-Jumalat siunaavat meitä, Jumalat siunaavat meitä!
Andromedus oksensi lattialle mutta juuri kun hän kohotti boltterinsa toinen ääni kuului kammiosta.
-Andromedus! kuului Danten ääni.
Mutta ennekuin hän ehti vastata kolmas ääni kuului huoneessa.
-HAA HAA HAA! minua siunaavat jumalat! kukaan ei pysäytä minua! ei kukaan! ei kukaan! Gork ja Mork antoivat minulle voimaa! olen voittamaton! voittamaton!
Hän oli Grisnag Wrotznig. Hän omisti nyt kaksi päätä ja kuusi kättä joiden perässä tuli neljä lyhyttä laahaavaa jalkaa jotka kannattelivat isoa vihreää ruhoa. Hänen ympärillään on tusinoittain muita mutaatio örkkejä. Hän oli ilmeisesti tullut hulluksi ja käynyt sopimaan demoneiden kanssa liittoa.
-Keisarin nimeen hyökätkää! huusi Andromedus ja aloitti ampumaan epämuodostuneita luomuksia.
Muut tekivät perässä mutta örkit olivat nyt vielä kestävämpiä kuin ennen ja panokset vain upposivat niiden sisään.
Palkkasotureiden johtaja päihitti kolme örkkiä voimakynnellään ja vihreää verta pursusi niiden yliluonnollisista kehoista.
Vihreä Portti keskellä huonetta alkoi vääntämään kammiota materiallisuuden ja epäluonnollisuuden välillä ja huone alkoi oudosti kasvattamaan uusia lonkeroita seinistä ja katosta, jopa lattiasta.
- Virittäkää pommi! huusi Tu´Shan. Jaosto Mestari oli aina ajatellut kaikkea.
Kaksi Avaruus-soturia alkoi virittämään pommia huoneen seinään samalla kun Tu´Shan suojasi heitä.
Dante hyppäsi örkkipäällikön luo ja löi nopealla liikkeellä tämän pään poikki. Örkki ei vähästä hätkähtänyt ja aloitti hurja vasta hyökkäyksen. Mutta Dante hyppäsi hirviön taakse ja ampui tätä kolmesti rihmastoa ja massa repivällä magman kuumeisella panoksella selkään.
Hirviö karjaisi ja sai kolme osumaa lisää. Dante hyppäsi tämän viereen ja katkaisi kirveellään tämän kolme kättä vasemmalta puolelta.
Hirviö löi Dantea vahvalla iskulla ja Dante kiisi lattia poikki toiselle seinälle ja vaipui kovasta iskusta tajuttomaan tilaan.
Komissaari Corman ryntäsi huoneeseen joukkojensa kanssa pedon eteen ja sanoi vakavalla ja kylmällä äänellä: -Keisarin nimeen minä en pelkää sinua pimeyden kuvatus. Hän ampui tätä melta-aseellaan. Otus eteni hitaasti kohti päättäväistä komissaaria. Mutta komissaari ampui panos, panoksen jälkeen hirviötä kunnes tämä makasi maassa.
Mutta hirviöstä sikisi ylös valtava voima ja se kokoontui uudelleen. Sen vihreät rihmastot ja kudokset kokoontuivat uudelleen. Heidän edessään seisoi nurglen Suurempi Demoni. Se oli vihreä ja kuvottava ja se piteli kädessään valtavaa miekkaa. Peloton alikersantti Relan hyökkäsi tulittaen bolt pistoolillaan sen vihreää massaa. Alikersantti otti esiin ketjumiekkansa ja löi demonia mahaan sanoen –Katoa sinne mistä tulitkin! Sekuntia myöhemmin jättimäinen miekka leikkasi urhean alikersantin kahtia.
-Minä pitelen tätä demonia! huusi Komissaari Corman. Menkää niin kovaa kun pystytte älkääkä katsoko taakse.
-Oli kunnia tuntea sinut Corman. Sanoi Andromedus jonka äänessä oli ylpeyden tunne.
-Samoin, sanoi Tu´Shan kunniallisella äänellä.
Pommimies painoi aika nappia ja laittoi ajaksi 45 sekuntia. –JUOSKAA! huusi pommimies ja alkoi juoksemaan sen mitä hänen voimahaarniskastaan irtosi. Kaikki juoksivat pitkin käytävää kuin piru olisi ollut heidän perässään ja Tu´Shan ja Andromedus kantaen tajutonta Dantea pois örkkialuksesta.
-Sinä et saa heitä, sinun on tapettava minut ensin. Sanoi itsevarma kuolemaan valmis Corman.
Vihreä peto laahusti eteenpäin kohti komissaaria huitoen miekkaansa uhkaavasti. Komissaari ampui melta-aseellaan hirviötä kun se eteni. Hirviöön tuli aina nyrkin kokoinen reikä siihen kohtaan mihin Corman osui. Mutta lopulta melta-aseesta loppuivat panokset ja komissaari otti esiin miekkansa ja kirveensä. Mies hyökkäsi demonin kimppuun ja hakkasi tätä kirveellään ja miekallaan hurjassa viiltojen ja nousevien iskujen sarjassa. Hän näki kun demoni alkoi iskemään sen kirotulla miekallaan. Corman torjui kirveellään mutta demonin hurja miekka hajotti kirveen ja Cormanin käsi meni pois paikaltaan ja murtui. Demoni ahdisti hänet nurkkaan iskien miekallaan tappavissa kaarissa kuitenkaan osumatta. Demoni iski hänen jalkansa irti ja mies huusi tuskissaan. Komissaari katsoi demonin taakse ja näki ajan. Kymmenen sekuntia. Corman löi demonia voimakirveellä useasti jalkaan ja repien sen vihreää oksennuksen näköistä kudosta. Hän huusi kuin hullu ja näki kun demoni nosti miekkansa. Seinistä alkoi tulemaan pikkudemoneja ja kirkuvia kasvoja kun portti repi todellisuutta huoneesta. Hän katsoi ajastimeen. Yksi sekunti.
-Keisari suojelee…
Kuului valtava räjähdys ja kiviä ja metallia lenteli entisestä aluksesta henkiin jääneiden päälle. Dante heräsi ja katsoi savuavaa patsasta joka kohosi entisestä örkkialuksesta. Andromedus istui seinää vasten. Hän riisui kypäränsä, heitti sen viereensä ja sulki silmänsä. Hän lupasi itselleen ettei koskaan taisteli kaaoksen puolella, tästä lähtien hän taistelisi vain imperiumille. Silloin hänen viereensä lensi jotain. Se oli tummunut voimamiekka jossa oli vihreää limaa. Andromedus pyyhki liman kuolleen örkin vaatteisiin ja kuiskasi itsekseen –Lepää rauhassa, ystävä.
Juuri silloin paikalle tulivat Tallarnejen aavikkosoturit chimeroineen.
Eli tässä olis, sainpahan valmiiksi. Kommentteja kiitos.
:?
.