Sotavasara.net

En ookkaan ennen kirjottanu tänne. tää on ensimmäisen osan esinäytös tosi pitkästä jutusta jonka kirjotan jatkossa kokonaa tänne. olkaa hyvä & ja kommentteja kiitos.

ESINÄYTÖS:

Space marine Augustus Miller käveli eräällä terran mutkikkaalla kadulla päivällä. Hän oli väsynyt. hän oli juuri palannu sodasta mcraggesta jossa hän ja moni muu oli taistellu örkkien tyranniaa vastaan runsaasti. saisinko lepoa edes viikon ajatteli moni muu kuin minä mutta minä vain halusin takaisin sotaan koska olin avaruus marine, enkä sotilas.
Yhtäkkiä nurkan takaa tumma hahmo joka huusi "kuolema keisarille!" ja hyökkäsi. Augustius väisti täpärästi salamannopeasti ja otti sahamiekan esiin ja löi sillä hahmoon. Mutta hahmoja olikin monta. Eldarit alkoivat ampumaan samaan aikaan kun ottivat rangerhuput kasvoiltaan. se ei auttanut yhtä. Augustus siivutti yhden kirveellään ja karjui "sotahuutoa!". aseiden melu hälyytti paikalle kaartisotamiehiä ja eräs cadian pelastikin Augustiuksen täpärästi ketjumiekalla. Augustius ampui monta eldaria kunnes ne lähtivät pakoon. Taistelu kenttä olis jälleen kerran hiljanen ja augustus otti kypäränsä. Sotilaat ihmettelivät sillä naamallani oli laaja hymy. Olin erittäin onnekas mies.

JATKOA SEURAA...

Kirjotusvihreitä oli aika paljon, kannattaa oikolukea teksti ennen postaamista. Sanajärjestykseen ja välimerkkeihin kannattaa myös kiinnittää huomiota. Ja yhdessä vaiheessa päähenkilöllä on Chainsword, toisessa kohdassa kirves. Lisäksi matka Macraggesta Terraan kestäisi useita kymmeniä vuosia jos ei enemmänkin, joten ei sinne joka taistelun välillä lähdetä. Ja miten yksi kaartilainen voi pelastaa Space Marinen eldarilta vielä lähitaistelussa?

rangerit oli kato porukalla marinen kimpussa nii Cadian sitte pääsi rokottaan sieltä sivusta.
jos puntit on tasan 50/50 nii eroon tarvitaan mikä tahansa 0< luku jos ymmärrät? :D

LUKU 1: Thesolous

Kaivoksessa oli hiljaista. Moottorien jyske ja jättimäisten porien kirske tärisyttivät ilmaa ja kalliota. Miljoona työläistä pyöri pohjalla ja kantoi kiveä. Space Marine Jack Miller iski ajatteli "Olisimpa veljeni augustus hän on sankari. minä olen vankina täällä työsiirtolassa toisella puolella galaxia" iso leka osui kallioon ja se halkesi. Jack kavahti kauhusta varpailleen ja totesi "keisarin nimeen kallion halkeamasta valuu verta, violettia limaa, ja kärpäsiä. yhtäkkiä kallio räjähti ja sen alta paljatui iso luola. Jack hyppäsi luolaan ja näki jotain mikä olisi räjäyttänyt normiihmisen tajunnan sadoiksi miljooniksi sirpaleiksi kuin maljakon jota boltterilla ammutaan. Luolassa oli neljä olentoa. Jack katsoi nyt silmästä silmään neljää mahtavaa jumalaa tarkemmin niiden maallisia ruumiita. Onneksi demonit eivät nähneet Milleriä koska olivat syntyneet maan alla ja sokeita kuin lepakot. Ne rynnivät Jackin ohi vapauteen ja aloittivat suuren teurastuksen. En uskaltanut nousta luolasta ennenkuin karmivat äänet olivat loppu ja sitten nousin.
Demonit olivat pois ja miljoona ruumista makasi silvottuina. Jack asteli työmaahissiin ja painoi ykköskerrosta. "Täytyy varoittaa Augusta". Huomasin ylhäällä että kaikki muutkin olivat kuolleet ja kävelin vessaan. Vessassa katsoin peiliin ja aloin "huutamaan pelosta!". Minulle oli kasvanut komeat sarvet ja kasvoissani oli useita paiseita. Myös haarniskani oli muuttunut moniväriseksi ja rumaksi. Sitten illuusio katosi! olin taas entiselläni, mutta ympäristö oli muuttunut. en ollu enää vessassa vaan suuren elävän olennon sisällä. Seinät painuivat sisään ja ulos olennon hengittäessä. Lattia oli limainen. Söin viimeiset kenttäruokani ja lähdin tutkimaan aluetta. Samassa näin jotain ja sanoin "seinässähän on ikkuna ulos". Ikkunasta näin veljeni augustiuksen taistelemassa eldareita vastaan. Yritin auttaa mutta en päässyt heti ikkunan läpi. Tajusin nyt missä olin...

jatkuu...

Kirjoitusvirheitä riittää vaikka useammalle tarinalle, isoja alkukirjaimia ei ole nimeksikään, eikä tästä saa juuri mitään selvää. Myös kertoja tuntuu aina yhtäkkiä vaihtuvan kolmannesta ensimmäiseen persoonaan ja takaisin. En myöskään käsitä miten eldarit pääsevät Terralle, galaksin parhaiten vartioidulle planeetalle.

Kirjoitusvirheet pois, isot alkukirjaimet sekä välimerkit oikeille paikoilleen ja kerronta selkeäksi, sitten voi laittaa jatkoa tulemaan.

Saat vastaukset kyl aikanaan. on toi toinen osa ny kai jo selvempää tekstiä hä.

burzum kirjoitti:Saat vastaukset kyl aikanaan. on toi toinen osa ny kai jo selvempää tekstiä hä.

Ei, koska kappalejako, isot alkukirjaimet ja kaikki järki puuttuvat. Miksi Marine on työsiirtolassa ja vielä haarniska päällä? Sehän menisi sen kiven läpi pelkän Power Armorin avulla.

Mä aavistin jo ilman topikin avaamistakin että tämä on taas näitä. Pitää varmaan oikeasti vihdoinkin moittia, muutenkin ku semmosella sarkastisella muilutuksella.

Siis hyvä jeesus ihmiset, kun te teette niitä tarinoita niin tarkistakaa nyt ihan oikeasti se kielen yleisasu, mikä tarkoittaa isoja alkukirjaimia, oikeata välimerkkejä, kirjoitusvirheiden puuttumista ja muuta sen sellaista teidän mielestä varmasti tosi tylsää ja ikävää. Ei voi olla kauhean vaikeaa ajaa semmosta parin rivin tekstipätkää Wordiin että se voisi paljastaa kaikki törkeät erheet ja näin. Ainiin, kun kerran käytätte noita lainausmerkkejä puheessa, niin käyttäisittekö oikein? Niitä tarinoita on vain ihan karmea lukea kun tarinan keskellä on kahet random heittomerkit ja "huutamaan pelosta".

Ja sitten se fluffi, se saakelin fluffi. Jo mursunaation tarinat sai minut ihan oikeasti melkein itkemään, ja tämä aiheutti saman reaktion melkein voimakkaampana. Siis oikeasti, vaikka saattaa tuntua hauskalta, niin mariini ei:
- Työskentele minkään random kaivoksen vahtina
- "Kavahda kauhusta varpailleen"
- Jää luolan perukoille pakoilemaan kun jokin kohottaa päätään
- Ei jumiudu ikkunaan, mariini puskisi seinästä läpi
- Jumiudu johonkin lähisteleviin Eldar Rangereihin, varsinkaan kun oli ilmeisesti ihan täysi Battle-Brother

Muita ihmeellisiä faktoja:

- Eldar Rangerit ei tod. pääse Terraan heittämällä noin vain
- Macraggesta Terraan on semmonen pitkiriikkinen matka
- Demonien olo jossain Terran kaivoksessa on vähän out, kun tuo Keisari on melkoinen ilmanraikastin kaaoksen suhteen

Oho, varmasti vaikeeta onkia sieltä omasta coodexistaan tämmösiö pikkujuttuja.

Tai jos ei codexia omista niin Lexicanum auttaa.

Jep. Hyvä että mainitsit mursunaation sillä onhan kirjoitustyylin pitkälti velassa hänen omalleen. Olen tässä tarinassa yrittänyt tietoisesti pyrkiä siihen brutaalinkauniiseen ilmaisuun mitä lempikirjoittajani, mursunaation lisäksi esim. nobody on tällä palstalla käyttänyt.
Mutta saavuttaakseni suuremman lukijakunnan aion tästä lähes siirtyä hieman lukijaystävällisempään ilmaisuun. Juoni on tosin jo käsikirjoitettu eikä luultavammin tule enää muuttumaan.
Itse en kyllä lähtisi keskeneräistä juonta arvostelemaan, mutta syy lienee minun kun ylipäätään postaan tarinan osissa.
Kaikella kunnioituksella veljet.

burzum kirjoitti:Jep. Hyvä että mainitsit mursunaation sillä onhan kirjoitustyylin pitkälti velassa hänen omalleen. Olen tässä tarinassa yrittänyt tietoisesti pyrkiä siihen brutaalinkauniiseen ilmaisuun mitä lempikirjoittajani, mursunaation lisäksi esim. nobody on tällä palstalla käyttänyt.

Pakkohan tän heppulin on olla trolli :D

hahhah, ei suinkaan.
pikemminkin mulla on vähä valtavirran laatukäsityksistä poikkeeva maku.

burzum kirjoitti:Jep. Hyvä että mainitsit mursunaation sillä onhan kirjoitustyylin pitkälti velassa hänen omalleen. Olen tässä tarinassa yrittänyt tietoisesti pyrkiä siihen brutaalinkauniiseen ilmaisuun mitä lempikirjoittajani, mursunaation lisäksi esim. nobody on tällä palstalla käyttänyt.
Mutta saavuttaakseni suuremman lukijakunnan aion tästä lähes siirtyä hieman lukijaystävällisempään ilmaisuun. Juoni on tosin jo käsikirjoitettu eikä luultavammin tule enää muuttumaan.
Itse en kyllä lähtisi keskeneräistä juonta arvostelemaan, mutta syy lienee minun kun ylipäätään postaan tarinan osissa.
Kaikella kunnioituksella veljet.

Jos ihannoit sitä mursunaation erikoista yodamaista runomittaa, niin semmoisia löytyy kyllä ihan kunnollakin kirjoitettuna täältä sotusta. Muuten mä en kyllä tajua miten siitä voi pitää yhtään kukaan muu kuin se ja sen lahjomat.

Oi kiitos teidän yodamaisuutenne, mua arvostetaan täällä, respektiä...

pikemminkin olen mieltynyt vaihtoehtoisen kirjoitusasun ja mauttoman tarinankuljetuksen saumattomaan yhteistyöhön. toiset pitävät kun kama on tehdyn tuntuista, muiden ei ehkä kannata edes yrittää ymmärtää.

burzum kirjoitti:pikemminkin olen mieltynyt vaihtoehtoisen kirjoitusasun ja mauttoman tarinankuljetuksen saumattomaan yhteistyöhön. toiset pitävät kun kama on tehdyn tuntuista, muiden ei ehkä kannata edes yrittää ymmärtää.

No, huumoriviihtenähän se varmaan paras onkin ottaa :D

I Ride in a Dragon kirjoitti:

burzum kirjoitti:pikemminkin olen mieltynyt vaihtoehtoisen kirjoitusasun ja mauttoman tarinankuljetuksen saumattomaan yhteistyöhön. toiset pitävät kun kama on tehdyn tuntuista, muiden ei ehkä kannata edes yrittää ymmärtää.

No, huumoriviihtenähän se varmaan paras onkin ottaa :D

Kunhan se vielä olisi hauskaakin ;)

Mutta hei, tarina loppuun! Täällä on jo aivan liikaa tynkiä, joista olisi saatu lukukelpoisia ja suht. hyviä pienellä korjauksella. Kyllä se on niin, että jos tarinan aloittaa se pitäisi pystyä lopettamaankin.

LUKU 3 Miehen paluu

Mies oli yksin. Olin siellä, missä, tuolla ja jossain. Huone oli tehty kivistä, suurista mustista lohkareista joiden ohuista saumoista pystyi hädin tuskin erottamaan aavistuksen harmaata laastia. Pystyin näkemään ympärilleni mutta mitään valonlähdettä siellä ei ollut. Olin ollut siellä kauan. Minulla oli varmasti menneisyys jota en vain kyennyt enää muistamaan. Olin ollut siellä vain hetken, korkeintaan muutaman tunnin, päivän kenties. Olin ollut siellä kai aina.
Huoneessa oli kolme seinää; kaksi mustaa ja yksi jonka pintaa peitti suuri peili. Istuin nyt, kuten aina, risti-istunnassa selkä peiliin tuettuna. Olin kerran katsonut peiliin ja nähnyt kaiken. Olin nähnyt miljoonien lihassoluista rakentuneen ihmiskehon, vallitsevan harmonian ja myös välittömän kaaoksen. Opin rakastamaan molempia niistä. Vaikka mieleni olikin unohtanut, kehoni muisti. Lihasmuistin kautta koin asioita uudelleen, kuljin orgaanisia teitä läpi ajan ja paikan. Näin näkyjä itsestäni kulkemassa määrätietoisesti kohti tuntematonta ja ehkä myös olematonta. Matka on määränpäätä tärkeämpi, sanotaan. Enpä tiedä, hukuttuani aistimusten mereen ja noustuani itsetunnon huipulla, vajotakseni taas syvimpään rotkoon. En siis todellakaan tiedä. Vaikka nimet ovat minulle tarkoituksetonta mantraa, verkkokalvoille piirtyvät kuvat eivät osaa valehdella. Näin muotoja joita orgaaninen silmä ei ole todistanut ja havaitsin hajuja ja ääniä jotka sekoittuivat keskenään mielenräjäyttäväksi massaksi. Ajoittain tunsin järjestyneen maailmankaikkeuden tuoman mielenrauhan. Opin ymmärtämään lukemattomia atomeita eri tarkoituksineen, toteuttamassa yhtä suurta kokonaisuutta. Universumia jossa kukaan ei ole mitään mutta eri tekijöistä muodostuu ketju joka muodostaa kaikkeuden ja toimii luonnon itse laatiman kaanonin mukaan. Mutta näiden tasaisten, puhtaiden ja symmetristen muotojen joukosta havaitsin kirkkaita ja eläviä sävyjä. Ne olivat jatkuvassa liikkeessä ja tuntuivat pelkällä olemassaolollaan pilkkaavan järjestäytynyttä ympäristöään. Välittömästi havaittuani nuo kaaoksen muodot, tajusin rakastavani ja samalla myös syvästi pelkääväni niiden absoluuttista itsenäisyyttä. Vaikka ne ehdottomuudessaan repivätkin sieluni kappaleiksi, tunnistan itseni niistä paremmin kuin Huoneen peilikuvasta, joka on nyt vieras kylmä ja minulle.
Ihooni on tatuoitu kuvia, tekstejä joiden merkitykset olen kauan sitten unohtanut. Minulle ne ovat vain maalia ihoni alla. Käännyn taas kerran tarkastelemaan niitä.

rea
auqa
arret
retsigam
ativ
supmet

Maailma romahti niskaani ja muistin nimeni. Peili kuvasti kuvasarjan miehestä, kaltaisestani, hänen ympärillään mustaan verhoutuneista olennoista. Kuvasarja kertoi verestä, kuolemasta ja elämästä. Kuvasarja kertoi minusta ja kaaoksen rakentavasta voimasta. Nimeni on Keisari. Universumilla on nälkä.


Jatkuu ensi numerossa

Parani huomattavasti. Olen tyytyväinen. Kai tässä jotain moitittavaakin oli, mutta kun mieleeni ei vaan juolahda mitään. Keep going.

Tämäkin episodi voi vielä tuntua vähän irralliselta mutta kuten on jo mainittu kyseessä on saaga joka tulee valmiina olemaan helvetin pitkä (tyyliin philip k. dickin Exegesis), henkilökohtainen haasteeni onkin että kuinka saan solmittua kaikki irralliset juonenpätkät ehjäksi kokonaisuudeksi