Sotavasara.net

Dreadnought

Muistin taistelun… Muistin veren… Muistin vihernahat ja sen miten tapoin niitä… Muistin lähestyvän sotapäällikön… Muistan kauhun… Muistan ampuneeni… Muistan kuinka sen kirves heilahti…

Pimeys. Se on kaikki mitä minulla on. Missä on kipu? Missä on tuska? Onko sitä? Kuka minä olen? Muistanko edes nimeäni? Nimeni… Mikä se on? Mikä nimi on? Mikä on kuolema? Mikä on elämä? Olenko kuollut? Kuka minä olen? Mikä minä olen?

Aloin herätä horroksesta. En tuntenut mitään. Oliko minut huumattu? Vai olivatko ne lääkkeitä? Mikä on tuo outo tunne? Kuin kädessäni olisi ase… Ei sillä tavalla, kuin sotilas pitää asetta kädessään. Oli kuin ase olisi minussa. Osa minua. Tunsin saman toisessa kädessäni. Mikä minä olin? Olinko minä mikään? Olen varma että olen elossa. En ollut kuollut. Muistoni olivat hämäriä. Muistin sen irvistävät kasvot. Ja sen aseen. Löikö se minua? Kuka tahansa olisi kuollut siitä. Koitin puhua. Se ei vielä onnistunut. Pystyin silti liikkumaan. Tunsin yhä aseet kädessäni. Koitin ampua. se onnistui. Minulla vain ei ollut ammuksia.

Aloin lopulta herätä. Tajusin totuuden. Oliko se hyvä asia? Voiko se edes olla totta? Olinko minä kuollut? Oliko minut pelastettu? Olinko saanut uuden elämän? Olinko minä Dreadnought?

Epämääräinen viritelmä jossa yritetään kuvailla dreadnoughtina heräävän mariinin tunteita.

Oikeinkirjoituksesta: Wordillä ei ollut valittamista, ei siis teilläkään.

Oho, tulokas joka ei:
1. Kirjoita täyttä soopaa
2. Ole turkulainen

O_o

Mitäs tästä. Itse tykkäsin. Ehkä tuo liiallinen kysymyksien käyttö alkoi pikkuhiljaa toistaa itseään. Lisäksi se tuntui hieman yrittävän kantaa koko juttua juuri kyselyllä mikä ei oikein toiminut, mutta toisaalta, näin lyhyessä tarinassa sillä ei ole pahemmin väliäkään. Kokonaisuutena kuitenkin toimia pätkä.

I like it.

Kerrankin tarina jonka jaksan lukea loppuun. Todella hyvä tarina, plussaa vielä se, että isot alkukirjaimet ja muut ovat nopealla tarkastuksella kunnossa. Miinusta pieni koko.

Da Big Boss kirjoitti:Miinusta pieni koko.

Se jatkuu vielä.

I Ride in a Dragon kirjoitti:Oho, tulokas...

Jota IRIAD ei hauku pystyyn :D Nättiä kirjoitusta mutta kysymyksien heittely alkoi tympiä. Tiedänhän että olet Kirjailijan ainesta (melkein)
1. musiikki
2. sävellys
3.figut
4.muut (kirjat yms.)

Skidin elämänkerta ;)

Lizard96 kirjoitti:

I Ride in a Dragon kirjoitti:Oho, tulokas...

Jota IRIAD ei hauku pystyyn :D Nättiä kirjoitusta mutta kysymyksien heittely alkoi tympiä. Tiedänhän että olet Kirjailijan ainesta (melkein)
1. musiikki
2. sävellys
3.figut
4.muut (kirjat yms.)

Skidin elämänkerta ;)

No äläs...

Hyvää tekstiä, mutta noita kysymyksiä oli liikaa. Pätkä oli myös kovin lyhyt, mutta ainakin oikeinkirjoitus oli reilassa. ;uuten harvainisen hyvää tekstiä ainakin ensikertalaiselta. Hyvä, jatkoa vain tulemaan!

Ei kovin onnistunut, varsinkaan näin lyhyeksi. Tee pidempi niin saat jotain otetta tekemiseen. Yritystä on mutta sitä tarvinnee enemmän.

I Ride in a Dragon kirjoitti:Oho, tulokas joka ei:
1. Kirjoita täyttä soopaa
2. Ole turkulainen

O_o

Mitäs tästä. Itse tykkäsin. Ehkä tuo liiallinen kysymyksien käyttö alkoi pikkuhiljaa toistaa itseään. Lisäksi se tuntui hieman yrittävän kantaa koko juttua juuri kyselyllä mikä ei oikein toiminut, mutta toisaalta, näin lyhyessä tarinassa sillä ei ole pahemmin väliäkään. Kokonaisuutena kuitenkin toimia pätkä.

Et tuota sitten sanonut kun minä siinä puoli vuotta sitten aloittelin, vaikka olihan se täyttä soopaa :D, itse kylläkin olisin kuolleena jos minut herätettäisiin dreadnoughtiksi aika kyrpiintynyt, mitä tulivat herättämään minut hyvistä unista

That was sad story about sad thing.

II – Paluu taistelukentälle.

Muutamia vuosia oli kulunut. Olin viettänyt ne horroksessa. Vielä minua ei ollut lähetetty sotaan. Mutta nyt. Olin aluksella planeetan kiertoradalla. En edes tiennyt koko paikan nimeä. No, joka tapauksessa meidät lähetettäisiin pian planeetan pinnalle. En edes tiennyt mitä siellä tapahtui.

Lopulta minut lähetettiin laskeutumisalukseen. Horroksesta herääminen on hidasta. Mutta nyt olin jo lähes kunnossa.
Alus tömähti maahan. Ovet aukenivat. Näin ne. Valtava lauma vihernahkoja. Vihani kiehahti. Tällaisessa taistelussa olin kaatunut. Ja tänne minut taas lähetettiin. Tarkistin aseeni. Ne olivat kunnossa.

Vihernahat lähestyivät. Ensimmäisiä laukauksia ammuttiin ja muutamia örkkejä kaatui. Muut eivät välittäneet siitä. Ne vain jatkoivat matkaa. Onkohan örkeillä minkäänlaisia tunteita, mietin. Radio rahisi. Kapteeni antoi lyhyen käskyn.

– Avatkaa tuli.

Tottelin. Ammuin vasemman käteni liekinheittimellä. Lauma noita paholaisia paloi elävältä. Hymyilin. Olin palannut. Nappasin yhden vihernahan oikeaan käteeni ja rusensin sen elävältä. Luoteja napsahteli panssariini. En välittänyt niistä. Ne korkeintaan naarmuttivat pintaa. Harvensin jälleen örkkien rivistöjä. Oikeastaan nautin siitä. Uusi kehoni oli voittamaton. Tai siltä minusta tuntui.

Yhtäkkiä jokin osui jalkaani. Se sattui. Lauma vihernahkoja oli saartanut minut. Nyt ne hakkasivat minua kirvein. Miten alkeellista. Mutta silti tehokasta. Kärvensin joukon örkkejä. Nappasin yhden jaloissani pyörivän vihernahan. Ammuin sen käteeni rakennetulla konekiväärillä. Ammuin niitä vielä lisää. Niitä vain oli niin paljon, ettei niitä hyödyttänyt ampua. Aina kun tappoi yhden niitä tuli lisää.

Tunteja oli kulunut. Olin saanut karistettua ne jaloistani, mutta olimme silti häviöllä. Niitä oli yksinkertaisesti liikaa. Olimme taistelleet kaikkien voimiemme edestä, mutta niitä vain riitti ja riitti. Lauma oli valtava. Vaikka niitä kaatui kuin heinää viikatteen alla, emme voineet niille mitään. Taistelimme, ammuimme, tapoimme, mutta silti meitä kaatui yhä useammin. Käännyin ympäri. Vihernahat olivat saartaneet meidät. Meitä oli pieni saareke myrskyisän örkkilauman keskellä. En tuntenut pelkoa. En voinut.

Jokin iski minuun. Kaaduin. Tunsin tuskaa. Yritin nousta ylös. Silloin näin joukon kaapattuja Leman Russ – tankkeja. Ne olivat ampuneet minut. Lauma örkkejä peitti minut. Ne alkoivat hakata minua kirvein. Näkökenttäni sumeni. Ennätin nähdä pilvien joukosta laskeutuvat alukset. Vahvistusjoukkoja. Saatoimme vielä voittaa. Liekinheittimeni räjähti. Hyvästi.

Heikonpuoleinen loppupätkä. No, ei voi mitään, lupasin kuitenkin jatkaa tätä. Taisi tästä tulla vähän epäonninen dreadnought.

Nazgúl kirjoitti:Hyvää tekstiä, mutta noita kysymyksiä oli liikaa. Pätkä oli myös kovin lyhyt, mutta ainakin oikeinkirjoitus oli reilassa. ;uuten harvainisen hyvää tekstiä ainakin ensikertalaiselta. Hyvä, jatkoa vain tulemaan!

veikkaisin että kysyisit ehkä vähän enemmänkin kuin nuo kysymykset jos olisit tappokoneen sydän


ainakin minä kysyisin vaikka mitä

Kuten mitä... "Miten hitossa voin kusta täältä!?" ...Hehhehhee...

Asiaan. Tarina oli mun mielestä hyvä. Ainoa miinus on se, että imperfektit ja nyt-tapahtuvien-asioiden aikamuodot sekottuivat koko ajan kysymyksissä. Juu, ja kysymyksiä oli vähän liikaa. Tai no, ainakin kaikki kysymykset toistivat samaa hömpötystä.

"Mikä minä olen? Mikä minä olen? Mikä minä olen?"

Mutta oli kyl muuten hyvä tarina ja aihe oli keksitty hyvin. :) Jatkoa vaan tälle, keksi joku sivujuoni että esim joku kersantti räjäyttää dreadnoughtin etupellin rikki ja pelastaa puoli kuolleen ketjuissa olevan mariinin... Tms.

Kirjoitanko minä noin epäselvää tekstiä?! Nyt pitää kyllä tehdä asialle jotain, sehän räjähti hyvät ihmiset, ei tarina voi enää jatkua.

Ei, ei. Sen takia mä epätoivoisena yritin sulle lisää juonta kehittää koska tarina oli hyvä. :)

sit vaa tiedoks tosy kohtaa mis otin yhden vihernahan oikeaan käteeni tai jtn. sinnepäin ,että Dreadnougthin käsi ase on AINA vasemmassa kädessä(jos sitä on)

Isot alkukirjaimet ja pilkut on aika kova juttu...

Juu, ei tarvitse olla noin pikkutarkka, ei sitä kukaan huomaa. (toivottavasti)

vindikaattori kirjoitti:sit vaa tiedoks tosy kohtaa mis otin yhden vihernahan oikeaan käteeni tai jtn. sinnepäin ,että Dreadnougthin käsi ase on AINA vasemmassa kädessä(jos sitä on)

Saisiko lähdettä tälle, miksi se on AINA vasemmassa kädessä?

No itse asiassa se ei ole. Katsokaapas täältä "MK IV DREADNOUGHT CLOSE COMBAT ARM (RIGHT ARM)", se on siellä aika alhaalla.

EDIT: Hieno tarina, muuten.