Andromeduksen vala osa 1 Metsästys alkaa
Lähetetty: Ma 07.04.2003 20:01
Andromedus odotti hermostuneena Baalin Veren Enkelten linnoitus luostarissa. Hän alkoi käydä kärsimättömäksi istuessaan kovalla teräs tuolilla. Mutta sitten ovi aukeni ja kaapuun pukeutunut mies astui sisään suurista ikivanhoista ovista.
-Kometaja Dante, tämä on kunnia. Odotin näkeväni jonkun adjutanteistasi, sanoi Ylin Palkkamestari Andromedus.
-Anteeksi että jouduit odottamaan, minä vasta saavuin tänne.
Andromedus huomasi verisen tahran tämän hiuksissa mutta antoi asian olla.
-Veljeni, hän on liikuskellut planeetta Cadian ympärillä, sanoi entinen Veren Enkeli, -Hänen kuuluisi saada keisarin tuomio.
-Veli Andromedus, älä jakele kuoleman tuomioita noin hartaasti. Muuthan pitivät sinua petturina ja minä vaaransin itseni että sinua voitaisiin sietää, jopa vielä kunnioittaa tässä jaostossa. Dante piti pienen tauon ja hiljaisuus laskeutui huoneeseen.
-Mutta veljesi, hän tosiaan meni kaaoksen puolelle. Ja meidän tehtävämme on metsästää ne jotka jättävät jaostomme. Mutta miksi nähdä vaivaa yhden kaaoksen soturin takia. Miten hän on edes hengissä, luulin että tapoit hänet.
-Niin minäkin luulin. Mutta jollain tavalla hän ei kuollut vaikka hän melkein halkesi kahtia antamastani osumasta. Ja sen takia meidän pitäisi nähdä vaivaa, koska hän on yksi Mustan Legioonan komentajista ja on yksi itse Abaddonin monista luutnanteista.
Vanha Avaruus-soturi oli hetken hiljaa. Hän kääntyi Andromedusta päin ja sanoi:
-Meidän tehtävämme on tuhota hänet. Kaikki puhuvat kasvavasta voimasta joka tulee Kauhun Silmästä. Luulen että he tarkoittavat Abaddonia.
-Olen kuullut että veljeni on kerännyt ympärilleen joukon Avaruus-sotureja jotka ovat hylänneet jaostonsa. Heitä on kuulemani mukaan melkein kolme sataa. Heitä on myös Veren Enkeleiden jaostosta.
-Andromedus, mitä minun muka pitäisi tehdä. Tai mitä minun jaostoni pitäisi tehdä?
-Minulle on ennustettu seuraavaa. Andromedus antoi paperikäärön Jaostomestarille.
”Mies joka kantaa nimeä tähtien on oleva tekemään suuria tekoja. Mutta tämä mies ei kohtaa kohtaloaan kädestä tavallisen vihamiehen. Vaan on hän kohtalonsa kokeva veri-vihollisensa kautta, joka ennen hänen veljenään tunnettiin.”
Dante katsoi vanhaa ystäväänsä.
-Mistä sait tämän?
-Se on käännös. Vanhasta tekstistä joka löydettiin Magnusksen temppelistä. Minä olen mies joka kantaa tähtien nimeä.
-Et vieläkään vastannut miksi tulit tänne.
Andromedus huokaisi raskaasti.
-Haluan mukaani Veren Enkeleitä. Tiedät että minulla on melkein tuhat miestä. Mutta haluan taistella Veren Enkeleiden rinnalla viimeisen kerran.
Dante katsoi ystäväänsä hyväntahtoisin silmin. Hän hymyili jäykästi.
-Minä tulen mukaasi. Myös kaksi Veren Enkelten ryhmää tulee mukaani.
-Kiitos vanha ystävä. Milloin olet valmis?
-Vaikka heti.
Niin tapahtui että Dante ja Andromedus varustivat itsensä ja menivät metsästämään Andromeduksen veljeä, Anarothia. Mukaan tuli Veren Enkelten jaostosta ryhmä Kuolemankomppanian sotureja ja kahdeksan miehen rynnäkkö ryhmä. Andromeduksen palkkasotureista hänen mukaansa tulivat Jasonius ja kaksikymmentä luotetuinta soturia. Andromedus itse jätti vanhan reppunsa sotalaivaansa ja sai lahjaksi hyppyrepun. Jahti alkoi planeetta Cramiukselta joka sijaitsee lähellä Cadiaa. Siellä hänen veljensä oli.
Jaosto- ja Ylin Palkkamestari astuivat ulos Isku Risteilijästä. Heidän perässään tulivat ne valitut jotka olivat mukaan tulleet.
-Jasonius mitä skannerisi näyttää? Kokenut veteraani katsoi skanneria. Hän kumautti sitä muutaman kerran kämmenellään kunnes se alkoi toimimaan ja radiosignaalinen ääni tuli siitä ulos.
-Sadan metrin säteellä ei ketään.
-Hyvä. Sanoi Andromeus.
Joukot etenivät pitkin ison hiljaisen hökkelikylän katua pitkin. Kylä oli ilmeisesti hylätty ja hiekka oli kertynyt karusti rakennettujen talojen peltikattojen päälle. Lämmin tuuli puhalsi aavikolta ja se tuiversi Andromeduksen vaalean tukan läpi. Andromedus piteli kypäräänsä toisessa kädessään ja vasen käsi piteli tämän boltteria tiukassa rauta otteessaan.
-Näkyykö elon merkkejä?
-Ei, mutta olemme kulkeneet jo melkein kilometrin. Sanoi Jasonius vilkaistuaan oudosti ääntelevään tutkaimeensa. –Tämä kylä alkaa karmimaan minua.
Hökkelikylä oli ehkä huono sana. Se näytti enemmän kaupungilta. Ehkä noin kymmenen tai kahdentoista tuhannen asukkaan kaupungilta. Mutta kaikki oli kuin pysähtynyt paikalleen. Ruumiitakaan ei näkynyt mikä lisäsi paikan outoutta.
Veli Brutos näki liikettä erään rikkoutuneen ikkunan takana. Hän ampui bolt pistoolillaan mutta ei osunut mihinkään.
-En näe skannerissani vieläkään mitään. Jasonius sanoi mutta otti boltterinsa esiin.
Kun he saapuivat kaupungin keskustaan jotain outoa tapahtui. Maasta alkoi nousemaan ylös otuksia jotka olivat ihmisiä mutta samalla eivät olleet. Samoja olentoja alkoi tulemaan kaikkia kolmea katua pitkin jotka veivät keskustaan. Niitä tuli rakennuksista, viemäreistä, sivukujilta ja maan alta ja ne täydensivät pää kaduilta tulevien rivejä.
-Mutantteja!
-Kulttilaisia!
-Ei, ei! Andromedus huusi. –Minun lämpökamerani ei näytä että ne olisivat eläviä. Ne ovat kuolleita! Mutta silti kävelevät. Ladatkaa aseenne!
Käskystä kaikki latasivat aseensa ja tähtäsivät eri suuntiin.
-Tulta!
Laserkivääreiden, bolttereiden, melta- ja plasma-aseiden panokset räjähtivät kävelevien kuolleiden ruumiisiin ja muutama kaatui.
-Vapaa tuli! Huusi Andromedus ja antoi boltterinsa laulaa tarkkoja osumia vihollisten päihin.
Dante ampui vihollisia aseellaan tarkasti ja nopeasti sulattaen ison reiän siihen mihin panos osui. Kuolleet alkoivat olemaan hyvin lähellä eivätkä ne millään näyttäneet loppuvan. Liekinheittimet avasivat puhdistavan tulensa kuolleisiin. Ne paloivat mutta tuli näytti vain vähän heikentävän niitä. Veli Corman avasi raskaan liekinheittimensä kaasun ja tuli osui yhteen ryhmään.
Tuli sulatti kuolleet kuin kynttilä steariinin. Kuolleet olivat jo hyvin lähellä ja niiden löyhkä alkoi kiiriä joukkojen hajuaisteihin. Kuolleet olivat mädäntyneitä ja joillain niistä oli aseinaan luita, keppejä, puukkoja, rauta kankia ja muita outoja esineitä.
-Hyökätkää vasemmalla olevaan ryhmään. Me hyppäämme sen taakse Dante, minä ja rynnäkkö joukot. Sanoi Andromedus.
-Sanguiniuksen nimeen! Dante huusi ja lensi kuolleiden yli ampuen niitä päähän.
Kuolemankomppania ja Palkkasotureiden veteraanit ryntäsivät taisteluun. Kymmeniä hakattiin maahan ennekuin vainajat reagoivat. Mutta hyökkäkset olivat hitaita ja vaivalloisia eikä ketään kuollut, vielä. Rynnäkkö joukot avasivat tulen zombi joukon taakse ja hyökkäsivät sen jälkeen niiden kimppuun.
Taistelu oli hurja ja aseet heiluivat laajoissa kaarissa. Andromedus hakkasi Salama voima kynnellään monia maahan hurjalla vauhdilla. Hän hakkasi boltterillaan melkein yhtä paljon. Hänen aseensa leikkasivat läpi luiden ja lihan helposti eikä kuolleista ollut mitään vastusta kokeneelle palkkasoturille. Elävien kuolleiden vasen laita oli melkein tuhottu. Mutta takaa hyökkäsivät loput zombit ja Kuolemankomppania ja veteraanit joutuivat vaikeuksiin. Kuolemankomppania hyökkäsi niiden kimppuun ja he taistelivat vaikka monet heistä hakattiin maahan suuren ylivoiman edessä.
Andromdus teki laajan sivuittaisen viillon ja kolme kuollutta pilkkoutui kahtia. Hän ampui kahta päähän boltterillan ja niiden pää räjähti palasiksi. Hän tunsi Sanguiniuksen voima itsessään. Hän joutui vähäksi aikaa Veren Janon valtaan ja hän brutaalisti hakkasi puolelta toiselle molemmilla aseillaan tappaen useita. Vihollisen kynnet raapivat tämän haarniskaa mutta Andromedus ei huomannut sitä, hän ei tuntenut kipua. Mutta kun oli juuri lävistänyt viimeisen uhrinsa kynnellään hän huomasi että vihollisen vasen laita oli murtunut.
Joukot juoksivat karkuun ja ampuivat takanaan väijyviä kuolleita. Yksi kuoleman komppanian soturin jalasta tartuttiin kiinni ja tämä kaatui. Kuollut lauma linkkasi tuoreen ihmisen kimppuun.
Andromeduksen ja Danten joukot pakenivat pois kaupungista mutta kaupungin länsi laidalla he huomasivat jotain outoa. Pyramidi.
Eli kommentteja kiitos. Eli voitte kommentoida kirjoitanko vielä kaksi osaa lisää.
-Kometaja Dante, tämä on kunnia. Odotin näkeväni jonkun adjutanteistasi, sanoi Ylin Palkkamestari Andromedus.
-Anteeksi että jouduit odottamaan, minä vasta saavuin tänne.
Andromedus huomasi verisen tahran tämän hiuksissa mutta antoi asian olla.
-Veljeni, hän on liikuskellut planeetta Cadian ympärillä, sanoi entinen Veren Enkeli, -Hänen kuuluisi saada keisarin tuomio.
-Veli Andromedus, älä jakele kuoleman tuomioita noin hartaasti. Muuthan pitivät sinua petturina ja minä vaaransin itseni että sinua voitaisiin sietää, jopa vielä kunnioittaa tässä jaostossa. Dante piti pienen tauon ja hiljaisuus laskeutui huoneeseen.
-Mutta veljesi, hän tosiaan meni kaaoksen puolelle. Ja meidän tehtävämme on metsästää ne jotka jättävät jaostomme. Mutta miksi nähdä vaivaa yhden kaaoksen soturin takia. Miten hän on edes hengissä, luulin että tapoit hänet.
-Niin minäkin luulin. Mutta jollain tavalla hän ei kuollut vaikka hän melkein halkesi kahtia antamastani osumasta. Ja sen takia meidän pitäisi nähdä vaivaa, koska hän on yksi Mustan Legioonan komentajista ja on yksi itse Abaddonin monista luutnanteista.
Vanha Avaruus-soturi oli hetken hiljaa. Hän kääntyi Andromedusta päin ja sanoi:
-Meidän tehtävämme on tuhota hänet. Kaikki puhuvat kasvavasta voimasta joka tulee Kauhun Silmästä. Luulen että he tarkoittavat Abaddonia.
-Olen kuullut että veljeni on kerännyt ympärilleen joukon Avaruus-sotureja jotka ovat hylänneet jaostonsa. Heitä on kuulemani mukaan melkein kolme sataa. Heitä on myös Veren Enkeleiden jaostosta.
-Andromedus, mitä minun muka pitäisi tehdä. Tai mitä minun jaostoni pitäisi tehdä?
-Minulle on ennustettu seuraavaa. Andromedus antoi paperikäärön Jaostomestarille.
”Mies joka kantaa nimeä tähtien on oleva tekemään suuria tekoja. Mutta tämä mies ei kohtaa kohtaloaan kädestä tavallisen vihamiehen. Vaan on hän kohtalonsa kokeva veri-vihollisensa kautta, joka ennen hänen veljenään tunnettiin.”
Dante katsoi vanhaa ystäväänsä.
-Mistä sait tämän?
-Se on käännös. Vanhasta tekstistä joka löydettiin Magnusksen temppelistä. Minä olen mies joka kantaa tähtien nimeä.
-Et vieläkään vastannut miksi tulit tänne.
Andromedus huokaisi raskaasti.
-Haluan mukaani Veren Enkeleitä. Tiedät että minulla on melkein tuhat miestä. Mutta haluan taistella Veren Enkeleiden rinnalla viimeisen kerran.
Dante katsoi ystäväänsä hyväntahtoisin silmin. Hän hymyili jäykästi.
-Minä tulen mukaasi. Myös kaksi Veren Enkelten ryhmää tulee mukaani.
-Kiitos vanha ystävä. Milloin olet valmis?
-Vaikka heti.
Niin tapahtui että Dante ja Andromedus varustivat itsensä ja menivät metsästämään Andromeduksen veljeä, Anarothia. Mukaan tuli Veren Enkelten jaostosta ryhmä Kuolemankomppanian sotureja ja kahdeksan miehen rynnäkkö ryhmä. Andromeduksen palkkasotureista hänen mukaansa tulivat Jasonius ja kaksikymmentä luotetuinta soturia. Andromedus itse jätti vanhan reppunsa sotalaivaansa ja sai lahjaksi hyppyrepun. Jahti alkoi planeetta Cramiukselta joka sijaitsee lähellä Cadiaa. Siellä hänen veljensä oli.
Jaosto- ja Ylin Palkkamestari astuivat ulos Isku Risteilijästä. Heidän perässään tulivat ne valitut jotka olivat mukaan tulleet.
-Jasonius mitä skannerisi näyttää? Kokenut veteraani katsoi skanneria. Hän kumautti sitä muutaman kerran kämmenellään kunnes se alkoi toimimaan ja radiosignaalinen ääni tuli siitä ulos.
-Sadan metrin säteellä ei ketään.
-Hyvä. Sanoi Andromeus.
Joukot etenivät pitkin ison hiljaisen hökkelikylän katua pitkin. Kylä oli ilmeisesti hylätty ja hiekka oli kertynyt karusti rakennettujen talojen peltikattojen päälle. Lämmin tuuli puhalsi aavikolta ja se tuiversi Andromeduksen vaalean tukan läpi. Andromedus piteli kypäräänsä toisessa kädessään ja vasen käsi piteli tämän boltteria tiukassa rauta otteessaan.
-Näkyykö elon merkkejä?
-Ei, mutta olemme kulkeneet jo melkein kilometrin. Sanoi Jasonius vilkaistuaan oudosti ääntelevään tutkaimeensa. –Tämä kylä alkaa karmimaan minua.
Hökkelikylä oli ehkä huono sana. Se näytti enemmän kaupungilta. Ehkä noin kymmenen tai kahdentoista tuhannen asukkaan kaupungilta. Mutta kaikki oli kuin pysähtynyt paikalleen. Ruumiitakaan ei näkynyt mikä lisäsi paikan outoutta.
Veli Brutos näki liikettä erään rikkoutuneen ikkunan takana. Hän ampui bolt pistoolillaan mutta ei osunut mihinkään.
-En näe skannerissani vieläkään mitään. Jasonius sanoi mutta otti boltterinsa esiin.
Kun he saapuivat kaupungin keskustaan jotain outoa tapahtui. Maasta alkoi nousemaan ylös otuksia jotka olivat ihmisiä mutta samalla eivät olleet. Samoja olentoja alkoi tulemaan kaikkia kolmea katua pitkin jotka veivät keskustaan. Niitä tuli rakennuksista, viemäreistä, sivukujilta ja maan alta ja ne täydensivät pää kaduilta tulevien rivejä.
-Mutantteja!
-Kulttilaisia!
-Ei, ei! Andromedus huusi. –Minun lämpökamerani ei näytä että ne olisivat eläviä. Ne ovat kuolleita! Mutta silti kävelevät. Ladatkaa aseenne!
Käskystä kaikki latasivat aseensa ja tähtäsivät eri suuntiin.
-Tulta!
Laserkivääreiden, bolttereiden, melta- ja plasma-aseiden panokset räjähtivät kävelevien kuolleiden ruumiisiin ja muutama kaatui.
-Vapaa tuli! Huusi Andromedus ja antoi boltterinsa laulaa tarkkoja osumia vihollisten päihin.
Dante ampui vihollisia aseellaan tarkasti ja nopeasti sulattaen ison reiän siihen mihin panos osui. Kuolleet alkoivat olemaan hyvin lähellä eivätkä ne millään näyttäneet loppuvan. Liekinheittimet avasivat puhdistavan tulensa kuolleisiin. Ne paloivat mutta tuli näytti vain vähän heikentävän niitä. Veli Corman avasi raskaan liekinheittimensä kaasun ja tuli osui yhteen ryhmään.
Tuli sulatti kuolleet kuin kynttilä steariinin. Kuolleet olivat jo hyvin lähellä ja niiden löyhkä alkoi kiiriä joukkojen hajuaisteihin. Kuolleet olivat mädäntyneitä ja joillain niistä oli aseinaan luita, keppejä, puukkoja, rauta kankia ja muita outoja esineitä.
-Hyökätkää vasemmalla olevaan ryhmään. Me hyppäämme sen taakse Dante, minä ja rynnäkkö joukot. Sanoi Andromedus.
-Sanguiniuksen nimeen! Dante huusi ja lensi kuolleiden yli ampuen niitä päähän.
Kuolemankomppania ja Palkkasotureiden veteraanit ryntäsivät taisteluun. Kymmeniä hakattiin maahan ennekuin vainajat reagoivat. Mutta hyökkäkset olivat hitaita ja vaivalloisia eikä ketään kuollut, vielä. Rynnäkkö joukot avasivat tulen zombi joukon taakse ja hyökkäsivät sen jälkeen niiden kimppuun.
Taistelu oli hurja ja aseet heiluivat laajoissa kaarissa. Andromedus hakkasi Salama voima kynnellään monia maahan hurjalla vauhdilla. Hän hakkasi boltterillaan melkein yhtä paljon. Hänen aseensa leikkasivat läpi luiden ja lihan helposti eikä kuolleista ollut mitään vastusta kokeneelle palkkasoturille. Elävien kuolleiden vasen laita oli melkein tuhottu. Mutta takaa hyökkäsivät loput zombit ja Kuolemankomppania ja veteraanit joutuivat vaikeuksiin. Kuolemankomppania hyökkäsi niiden kimppuun ja he taistelivat vaikka monet heistä hakattiin maahan suuren ylivoiman edessä.
Andromdus teki laajan sivuittaisen viillon ja kolme kuollutta pilkkoutui kahtia. Hän ampui kahta päähän boltterillan ja niiden pää räjähti palasiksi. Hän tunsi Sanguiniuksen voima itsessään. Hän joutui vähäksi aikaa Veren Janon valtaan ja hän brutaalisti hakkasi puolelta toiselle molemmilla aseillaan tappaen useita. Vihollisen kynnet raapivat tämän haarniskaa mutta Andromedus ei huomannut sitä, hän ei tuntenut kipua. Mutta kun oli juuri lävistänyt viimeisen uhrinsa kynnellään hän huomasi että vihollisen vasen laita oli murtunut.
Joukot juoksivat karkuun ja ampuivat takanaan väijyviä kuolleita. Yksi kuoleman komppanian soturin jalasta tartuttiin kiinni ja tämä kaatui. Kuollut lauma linkkasi tuoreen ihmisen kimppuun.
Andromeduksen ja Danten joukot pakenivat pois kaupungista mutta kaupungin länsi laidalla he huomasivat jotain outoa. Pyramidi.
Eli kommentteja kiitos. Eli voitte kommentoida kirjoitanko vielä kaksi osaa lisää.