Sotavasara.net

Tulipa tekaistua tarina Liskomiesten elämästä ja yllätyksistä joita siihen liittyy. Tämä on tarinan yksi luku lisää tulee... noh joskus kun ehdin. Tässä luvussa oikeastaan ei edes saa nähdä mitä otsikolla tarkoitetaan mutta kohtahan se selviää :D

Pimeäsää yössä kuului suosammakon kurnintaa. Lampi jonka äärellä Skinkki-Pappi Tehnok lepäsi oli peilityyni. Lumpeenlehdet väristivät pintaa luoden kauniita viiruja veteen. Pappi katseli vettä keskittyen mielenrauhan vakauttamiseen. Hänen oli ollut vaikea saada rauhaa viime kuunkierron jälkeen. Kaaoksen kuu oli melkein asettunut maailman ainoan ja oikean kuun eteen ja aiheuttanut hirveän aaltoilun aiheuttaen massoittain kaaoksen energiaa vyörymään lustrian yli. Slann-Pappi joka johti Tlankahtup-Temppelikaupunkia oli pohtinut asiaa mielenvälityksellä veljiensä kanssa kuunkiretojen ajan mutta mihinkään Kadonneitten suunnitelmiin järkevästi sopiviin ratkaisuihin ei päästy. Näin ollen kaupungin puolustuksia oli vahvistettu ja luomalammet herätetty uudelleen ja kaupunki kuhisi taas elämää, Kaiken varalta tietysti. Pappi Tehnok ei itse uskonut mihinkään uhkaan, Nykyään Kaaoksen soturien partioita liikkui metsän reunalla runsaasti, mutta ne eivät miltei koskaan tunkeutuneen syvemmälle viidakkoon. Demoneita ei ollut näkynyt pitkään aikaan. "Onneksi", Pappi mietti samalla kun katseli kuinka luonnokierto toistui sammakon nielaistessa perhosen. Pappi muisti edellisen kerran kun kaupunkiin oli hyökännyt demoni-legioona. Demoneitten olemus suorastaan hylki magiaa joka suuntautui niitä vastaan. Kaupungin maageilla oli ollut täysi työ saada demonit häädettyä ja keskelle kaupunkia syntynyt portaali suljetuksi.

Pappi havahtui ajatuksistaan kuullessaan hiljaisessa ja rauhallisessa yössä muutakin kuin luonnon jatkuvan ja toistuvan sopusoinnun. Jokin riiteli sovun kanssa ja se ei tyydyttänyt Pappia yhtään. Pappi avasi silmänsä tottuen äkkiä pimeään tarkkojen aistiensa ansiosta. Kaukana pitkän järven/lammen toisella puolella hiipi musta hahmo.

Tarkentaen katsettaan Pappi näki hahmon näemmä etsivän jotain. Silloin Tehnok hätkähti ja näki veden äärellä monia muita hahmoja. "Siellähän on varsinainen pienikokoinen leiri!" Tehnok hätääntyi. Katsoessaan matalia täydellisesti mustaan yöhön piiloutuvia telttoja hänen huolensa karttui vieläkin enemmän. "Niissä on kaaoksen jumalien tunnukset!" Tehnok hätkähti. Tehnok varmisti asian vielä kerran ja sen jälkeen ryntäsi juoksuun temppeli-kaupunkia kohti. Hän tähyili välillä taakseen varmistaakseen ettei ollut saanut takaa ajajia. Silloin metsästä kuului räminää ja pimeästä ryntäsi esiin kolme kaaoksen Marauder soturia, Nämä sotilaat olivat huonosti aseistettuja ja heidän rintansa oli melkein kokonaan paljas. Tehnok näki yhden sotilaan huulessa verta ja arvasi heidän eksyneen tiheässä kasvillisuudessa muusta joukosta. Tehnok kiristi otettaan sauvastaan.

Yksi sotureista murahti ja kaksi muuta tukkivat tien. Tehnok ei pääsisi varoittamaan kaupunkia tuhoamatta noita mitättömiä olentoja. Hätäännys katosi Tehnokin sisältä ja sen alta purkautui halveksinta. "Heillä ei ole tilaa Kadonneitten suunnitelmmissa". Hän totesi ja alkoi maanitella taikatuulia. Hahmot hätkähtivät kun kaikki kolme nousivat ilmaan. Pappi nosti käsiään ja yksi sotureista parkaisi kun he nousivat melkein kymmeneen metriin maanpinnasta. Tehnok napsautti sormiaan ja miehte purskahtivat yhdeksi veren ja lihan tulvaksi. Tehnok vastusti luonnolista halua jäädä herkuttelemaan ja jatkoi juoksua kaupunkia kohti. "Kaaoksen saastat ovat täällä taas. Tätä varten meidät luotiinkin. Pääsemme toteuttamaan tarkoituksemme. Maa puhdistuu vielä tuosta mustasta pahuudesta. Mutta ensin täytyy hoidella tuollaiset mitättömyydet pois alta." Tehnok ajatteli. Pappi kohensi vauhtiaan ja katosi sumun ja pimeän metsän sekamelskaan.

Osa II

Texuat juoksi temppeli pyramidin portaita ylös niin nopeasti kuin pystyi. Pitäen hengityksensä tasaisena ja katseensa korkealla pikku hölkkä ei tuntunut missään. Saurus scar-veteraani loikkasi viimeisten kolmen askelman yli ja saapui pyramidin toisen kerrokseen. Se oli viimeinen tasainen kerros ennen Slann-Pappien pyhää taivastornien tasannetta. Koska kyseessä oli viimeinen tasanne sitä vartioi 20 Saurus Temppeli-vartijaa. Nämä näyttivät uljailta ja jopa patsailta heidän seisoessa melkein hievahtamatta paikallaan oven edessä keihäät asennoissa jotka estivät kulun ovesta jota suojasi kolmenkertainen Obsiniitti kerros. Texuat murahti käskyn ja johtaja-vartija siirtyi syrjään ja muut tekivät esimerkin mukaan. Vartioitten hurjuutta korosti vielä lisää että heille oli asemansa tunnustamiseksi annettu luiset kypärät. Nämä saivat soturit näyttämään isommilta ja heidät erotti helposti väkijoukosta. Saurusten tavallisestikin lihaksikas vartalo joka oli luotu taistelemiseen jännittyi kokonaan kun Texoat käveli ohi niin ryhdikkäästi kun osasi. Vartijat kunnioittivat tunnusta josta Scar-Veteraanit tunnisti, vitivalkoiset suomut jotka kiiltelivät aamuauringossa. Niissä näkyi monien taisteluitten jäljet ja osa oli melkein viilynyt kahtia, kun Texuat oli ollut vielä nuorempi jolloin hänen suomunsa olivat olleen pehmeämpiä. Nyt häntä kunnioitettiin jokapuolella missä hän käveli. Kaukana kaupungin ulkopuolella viidakko alkoi heräillä.

Texuat jatkoi matkaansa mutta se loppuikin oveen. Texuat kirosi huonoa muistiaan. Vain Skinkki-Pappi pystyy avaamaan oven magialla. Hänen täytyisi siis odottaa kaupungin Tehnokkia. Jos tämä nyt ei ollut vielä mennyt sisään ovesta. Texuat odotti siihen asti että aurinko paistoi melkein suoraan yläpuolella. Sitten hän kyllästyi ja lähti portaitten yläpäähän odottamaan. Tavallisesti Saurukset oli luotu odottamaan. He pystyivät seisomaan paikallaan satoja, ellei tuhansia vuosia kuten Temppeli-vartijat usein tekivät heidän mestariensa mietiskellessä joka kesti usein sitäkin pidempään. Mutta nyt oli kiire. Tehnok oli viestittänyt yhdelle alempiarvoisista veljistään lähestyvästä, pienestä mutta silti uhasta. Alempi pappi oli heti juossut kaupungin sillä hetkellä ylinarvoisen henkilön luokse. Texuat oli heti ottanut asian haltuunsa ja juossut temppelille. Pappi oli kertonut ajatusviestissään tulevansa jossain vaiheessa aamua mitä ei tarkasti voinut kertoa koska hänen magiansa tyrehtyi juostessa. Hän oli juossut yömyöhästä ja oli viestiä lähettäessään nähnyt jo kaupungin korkeimman tornin, mutta ne näkyivät tietyistä paikoista kilometrien päähän joten Texuat ei voinut tietää oliko papille käynyt jotain vai oliko hän ollut vain arveltua kauempana. Nopeat ja keveät juoksu-askeleet keskeyttivät Veteraanin aatteet.

Tehnok juoksi ylös Pyramidin portaita ja näki jotain valkoista korkealla yläpuolellaan. Hän tunnisti Texuatin, kaupungin vanhimman Saurus-johtajan ja kohensi tahtia. Päästyään parin minuutin taivalluksen jälkeen perille hän näki läheltä Veteraanin kasvot. Niissä näkyi pilke kärsimättömyyttä ja innokkuutta jota nuorilla Saurus-sotilailla on taipumus olla kun taistelu on lähellä. Tehnok arveli että edes Veteraani sotilaat eivät välillä pystyneet hillitsemään intoaan. Papin hölkätessä lähemmäs Texuat:ia tämä loihti naamalleen ilmeettömän maskin. Molemmat nyökkäsivät toisilleen ja alkoivat kävellä kohti porttia. ”Missä näit heidät viimeksi?” Texuat kysyi tyynellä mutta hieman halveksivalla äänensävyllä. Oli ilmiselvää että Veteraanin oli vaikea vastustaa ajatusta koota armeija ja marssia viidakkoon kohtaamaan tunkeilijat silmästä silmään, mutta asia täytyi ensin hoitaa perinpohjaisesti Kaupungin johtaja-Slannin kanssa. Kyseessä voi olla paljon vakavempikin asia kuin Maraudereitten pieni partio kaupungin yllä. Terradon –lentäjiä oli lähetetty laumoittain partioimaan viidakon yllä jotta he tietäisivät pienestäkin uhasta. ”Olin pyhän veren lammella. Ne olivat pystyttäneet sinne leirin.” Tehnok vastasi asiallisella sävyllä. ”Jos ne häpäisevät sen puhtaat vedet meillä on viellä enemmän aihetta hyökätä nopeasti.” Texuat vastasi ja tällä kertaa äänessä oli pientä terästä. ” Meidän tulee noudattaa Ylimpien ojeita. Jos epätasapainoitamme Suurta Suunnitelmaa voimme vaikka vapaaehtoisesti heittää henkemme”, Pappi vastasi tällä kertaa jopa määräävästi. He molemmat olivat periaatteessa saman arvoisia mutta tässä tilanteessa maagi tiesi asioista enemmän joten sai johtajan aseman.Texuat murahti myöntyvästi. Sitten Tehnok pysähtyi portin eteen, laski sauvansa maahan ja sulki silmänsä. Hän laittoi kätensä yhteen ja heilautti ne yht´äkkiä sivulle niin nopeasti kun pystyi. Ovet avautuivat keskeltä, liukuen sivulle niinkuin Papin kädetkin olivat tehneet. Pari jatkoi matkaansa portin läpi. Texuat Näki sadat myrkkynuolensylkijä aukot jotka odottivat oven takana. Pienet reiät seinässä ampuisivat heti kun maaginen suojakenttä tuntisi jonkun muun kuin joukon jota johti Skinkki-maagi joka tiesi suojamuurin salat. Kaksikko jatkoi matkaa hiljaisina ja välillä vilkaisten kauas alas kaupungin vilskeeseen.

Mitä jos vaikka näkisit hieman vaivaa tarinan ulkoasuun. Jo otsikossa on finglishiä. Ei finglishiä. Rukoilen.

Ja meikäläisen omista tarinoista ei sitten puhuta...

Hiljaa emo...

Jospa muutkin kuin elämään kyllästyneet, väsyneet ja melkein kaverit vastaisivat tähän
Jatkoa kohta.

Itsepähän pyysit lukemaan tämän. Äläkä jaksa tolkuttaa että olen emo ja elämään kyllästynyt, en ole. Nyt tämä kyllä menee jo marien-aatami jutteluksi.

Ja p****t, älkää välittäkö aikaisemmista kommenteistani.

Mutta en siltikään ole emo.

Lukisin varmasti jos aikaa olisi, mutta kappalejaon puute tekisi lukemisesta todella raskasta. Siihen ei mene kuin pari minuuttia, ja saisit varmasti enemmän lukijoita.

Komppaan Drakojania. Tosin tänään en muutenkaan ehdi tehä muuta kuin äikän töitä (nyyh, ibland hatar jag det svenska språket). Siitä tulikin mieleen, mitä minä täällä teen?

Edittiä: Luin tarinasi nyt siitä huolimatta, että kappalejaon puute teki siitä raskasta. Mielestäni kuvailu oli juuri sopivan rikasta ja liskojen kulttuuria tuotiin hyvällä tavalla esiin. Jos jatkoa tulee niin luen sen kyllä (ja taitaahan sitä tulla, ei se voi tuohon jäädä).

Mielestäni ei kannata kirjoittaa dialoogeja kursivoiduin textein, riittää kun on "" merkit (en muista noitten suomenkielistä nimeä :( ) Lisäksi tuntuu kummalliselta että saurus seisoisi paikoillaan tuhat vuotta. Ei kai niillä nyt NIIN hidas aineenvaihdunta ole, ettei välillä tarvisi mennä syömään, juomaan ja kakkimaan :)

Veripallo kirjoitti: riittää kun on "" merkit (en muista noitten suomenkielistä nimeä :( ) Lisäksi tuntuu kummalliselta että saurus seisoisi paikoillaan tuhat vuotta. Ei kai niillä nyt NIIN hidas aineenvaihdunta ole, ettei välillä tarvisi mennä syömään, juomaan ja kakkimaan :)

Oiskos lainausmerkit kyseessä?

Kyllähän armybookissa niin sanotaan mutta terve järki sanoo että sellainen ei tietysti ole mahdollista paitsi ehkä tursaalla.

Ok. Kiitos kommentista. Pitäisikö tuota kappalejakoa lisätä tuohon vai tehdä se vasta sitten jatkoon. Noh katotaan nyt :)

Edit: katsottu ja tehty.

Joo. Lainausmerkit ne on suomalaiselta nimeltään.

Skidi kirjoitti:Nyt tämä kyllä menee jo marien-aatami jutteluksi.

Ai se on jo käsite :D

huoh kun ei ehdi tehdä tarinaa ja silloin kun ehtisi ei ole mitään inspistä... :(

Perus.

Noo eikun pullo vaan käteen ja odottelemaan sitä inspiraationa.

Isäni ei ole humalainen ja olen 13. Ääh.. Kyllä tätä olisi pakko jatkaa! oli niin mahtava idea...

Take happy mushrooms and get inspispojot. No ei oikeesti, kyllä se inspiraatio tulee jostain. Omat tulee vähän mistä sattuu.

Ihan hienoa tekstiä, itse tykkäsin.
Ja jatkoa vaan tulemaan! Kyllä sitä inspistä saa vaikka mistä! Muusikin olen huomannut hyväksi inspiraation lähteeksi, millainen tilanne tarinassa sellainen musiikki.
1) Taistelu: heviä, mystistä enkeli kuoru rockia
2) Perus kävelyä, kuvailua: jazzia, bluesia, jotain random iskelmää.
3) Drammaattinen tai nostalginen kohtaus: valitusta, emoilua,kingdom hearts alkuvalikko musiikki:D
Myös sarjakuvat, kirjat, tv ohjelmat yms, ovat hyviä, eikä tietenkään saa unohtaa jokaiselle kirjailijalle tärkeää asiaa eli pulloa glögitiivistettä tai hellsing sarjakuvaa:)
No joo ehkä tämä peen jauhaminen riittää. Tykkäsin tarinastasi.