Sotavasara.net

Joskus voi käydä niin että oman yksikön sivussa on 8 tuuman päässä vihollinen jonka kimppuun ei voi käydä koska yksikkö ei näe vihollista. Tämä on tietysti aika normaalia, mutta vaikka vihollista ei nähdä niin oma yksikkö silti "näkee" heidät koska ei voi marssia. Eli aika hassu juttu että vihollista ei nähdä mutta kuitenkin se näkyy. Säännöt eivät nimittäin sano että 8 tuuman alueella olevan vihollisen pitää olla 90 asteen näkökentän sisällä jotta omat eivät voisi marssia.
Tähän näkemiseen liittyy tietysti muitakin esimerkkejä joista voisi päätellä että yksiköt näkevät 360 astetta ja jopa yksiköiden läpi kun on kyse ikävistä asioista mutta muuten he ovat sokeampia.

No toisaalta.. Yksikkö on mitä ilmeisimmin tietoinen, että sivustaan pyrähti juuri vaikka Griffoni, mutta siitä on silti "hieman" hankalaa kääntää suuri blokki jalkaväkeä uuteen rintamasuuntaan hyvässä järjestyksessä niin, että ehtisi vielä (vuoroon tarkoitetun ajan puitteissa) hyökkäämään sinne? ..Tämä siis ihan omana mielipiteenäni, mutta kuitenkin? =)

Muistakaa, että säännöt ovat yksinkertaistuksia.

Jotta yksikkö pystyisi säntäämään hyökkäyksene sen täytyisi olla vihollista kohti niin, että lipuin, soittimin ja upseerin huudoin kaikki osaisivat lähteä oikean vastustajan kimppuun. tämän takia joudutaan kääntymään.

Vastaavasti sotilaat ovat toki tietoisia ympäristöstään (osaavathan he kääntää päätänsä) ja kuiskia keskenään (paitsi suurhaltioiden Pheonix Vartiosto, jotka eivät pukahda ikinä mitään). He myös varautuvat vihollisen liikehdintään ympärillään vetämällä esiin aseensa.

Usein puhutaan myös siitä miten yksi sotilas pelottaa kokonaisen yksikön lopettamaan marssimisen. On muistettava, ettei sotilaalla ole samaa perspektiiviä kuin pelaajalla, eikä taistelukenttä ole yhtä selkeä ja tasainen yllätyksetön paikka kuin pelipöytä. Joutuvathan he varautumaan yllätyshyökkäykseen.

Ja ennen kaikke tulee muistaa, että ne säännöt ovat todellakin vain yksinkertaistuksia.

Noh, jokainen voi tietysti tehdä sellaiset house-rulet, kuin halajaa. Mutta analysoidaan mahdollisia sääntöuudistuksia:

1: Saisi hyökätä suunnasta välittämättä:
Ohoh, skirmishereistä putosi potku pois ja "realistisuus" kärsii.

2:Jos vihulaista ei näe, ei siitä tarvitse välittää¨:
Voisi jopa toimia.... Tai sitten ei. Kikkailu siirtyisi johonkin luokkaan; Mä siirrän nää scoutit tohon väliin->nää ei nää.....

3: Unohdetaan koko marssimiskielto:
Joo- ei.

Ei muuten ole mitenkään helppoa keksiä/rakentaa sääntöjä, jotka toimisivat joka suuntaan. Niistä löytää kyllä porsaanreikiä jos johonkin lähtöön.

-Pinegulf

Onhan se must tyhmää et vois eka kääntyy ennenku rynnäkoi. ei jäis oikeen taktikoinnille varaa

Niin ja löytyyhän sitä ihmisiltä, haltioilta yms. olioilta muitakin aisteja kuin näkö. Estäväthän metsän sisällä olevat vihollisen äijätkin marssin, vaikkei niitä näe edes rintamasuunnan olessa oikea.
Tämä tapaus voidaan ajatella myös että oma joukko kuulee tai vaikka haistaa(tai muuten aistii 6:lla aistillaan) että vihollista on lähellä ja näin ollen varautuu taisteluun ottamalla aseet esiin, jolloin ei luonollisestikaan marssita.

Mutta ei siinä mitään, ettei yksikkö voi niin tehdä. Sen ymmärtää, ettei iso jalkaväkiblokki taivu rynnäkköön kovin kepeästi. Mutta se, että Lohikäärme tai Jättiläinen tai yksinäinen ratsumies omistaa putkinäon on suorastaan hupaisaa. On tosin pelin tasapainon kannalta hyväksi, ettei iso monsteri voi ryntäillä minne huvittaa, mutta on ajoittain surkuhupaista huomata, kuin asia x on juuri Lohikäärmee tasan 90 asteen näkökentän ulkopuolella ja siksi näkymättömissä.

Kuten aiemmin on mainittu, ei se blokki pakolla näkymättömissä ole. On vain aika vaikeaa kääntää monen tonnin painoinen lohikäärme yli 90 astetta ja vielä hyökättävä...

Ajatellaanpa silleen, et sinun joukkosi näkevät tämän, kääntyvät ja lähtevät hyökkäykseen, mutta se toinen kerkeää reagoida siihen ja rynnätä vastaan (eli hän pääsee chargeemaan). Tavoite on silti saavutettu elikkä päästy tämän unitin/ yksittäisen vihun kimppuun.
Kuitenkin jos koko unitti joutuu kääntymään niin meneehän siinä sen verran aikaa et toinen kerkeää siihen reagoida, eikö?

Murhe kirjoitti:Ja ennen kaikke tulee muistaa, että ne säännöt ovat todellakin vain yksinkertaistuksia.

Näinhän se on. Jos WH:n sääntöjä alkaa miettimään realistisuuden pohjalta, niin kaikki käy loppujen lopuksi mahdottomaksi. Kyseessä on vain strategiapeli, jossa saa käyttää hienoja maalattuja miniatyyrejä. Tosin jossain määrin pelin on vastattava todellisuutta, jotta käyttämillämme minatyyreillä olisi jotain virkaa. Esim. jos miniatyyri jolla on siivet, ei voisi jotenkin pelissä "lentää", ihmettelisimme, että miksi miniatyyrillä on siivet. Jonkun säännön tulee selittää siipien olemassaolo.

Seuraavaksi pari radikaalia ja ilmiselvää yksinkertaistusta todellisuudesta peliin, joiden epärealistisuudesta kukaan pahemmin valittaa, koska kaikki me ymmärrämme, että pelissä on oltava rajoituksia ja yksinkertaistuksia.

Miksi jousen tehokas kantama on vain 18, 24 tai 30 kertaa miniatyyrin pituuden? Miniatyyrithän ovat noin tuuman korkuisia ja jos oletetaan, että miniatyyri esittäisi 1,8m pitkää ihmistä tulisi esim. pitkäjousen kantamaksi vain (30x1,8m=) 54m.

Miksi yhden taistelun aikana ihminen pystyy jalan marssimaan vain 48 kertaa oman pituutensa (6vuoroa x 8" = 48) (48x1,8m=86,4m) eli 86,4m?

Miksi armeijat liikkuvat ja toimivat vuoron perään?

Mitä on taistelualueen reunan toisella puolella?

Jne loputtomiin...


-Dru Perim

Joskus huviksemme laskeskelimme ylimalkaisesti miten pitkään menisi pelissä, jossa pelikenttä olisi pienen parkkipaikan kokoinen. Siinä olisi ollut riittävästi tilaa manöövereille. Pelin reunat eivät olisi tulleet heti ja sotakoneetkin olisivat päässeet ampumaan vasta pelin puolenvälin jälkeen.

Mitä on taistelualueen reunan toisella puolella?

No siellä on pöydän reuna josta putoat alas kun liian kauaksi meet. Tämän takia muinaiset kreikkalaisetkaan eivät purjehtineet Gibraltarinsalmea kauemmaksi.

Kuten AMN:n (Aseistetut Macho Naiset) sääntökirjassa kuvataan tilannetta, jossa Avaruuden Pirun happoveri on polttanut reiän pelilaudalle (tätä varten on pelissä markkereita), hahmo putoaa reiästä pöydän läpi ja hukkuu maton sokkeloihin.

Luultavasti paenneet ja ulos juosseet joukot kerääntyvät reservien puoleen valmistautumaan seuraavaan taisteluun tai sitten vain lähtevät kotikontuja kohti. Palkkasoturit taas etsivät itselleen uuden armeijan, uusia seikkailuja ja ennen kaikkea kultaa.

Joskus voi käydä niin että oman yksikön sivussa on 8 tuuman päässä vihollinen jonka kimppuun ei voi käydä koska yksikkö ei näe vihollista. Tämä on tietysti aika normaalia, mutta vaikka vihollista ei nähdä niin oma yksikkö silti "näkee" heidät koska ei voi marssia. Eli aika hassu juttu että vihollista ei nähdä mutta kuitenkin se näkyy. Säännöt eivät nimittäin sano että 8 tuuman alueella olevan vihollisen pitää olla 90 asteen näkökentän sisällä jotta omat eivät voisi marssia.
Tähän näkemiseen liittyy tietysti muitakin esimerkkejä joista voisi päätellä että yksiköt näkevät 360 astetta ja jopa yksiköiden läpi kun on kyse ikävistä asioista mutta muuten he ovat sokeampia.

Tää on tullu myös GWn sivuilla esille. Se on niinku sillee että ei kukaan jaksais töllätä samaan suuntaan, kun se vois olla sodassa vaarallista, koska pitää flankkejäkin vahtia. Vaikka niin että yks tyyppi näkee että:
"oho, tuolta tulee vihollinen" ja kohta koko unitti tietää sen. Ja sit chargaamisessa olis kömpelön näköstä vaihtaa suuntaa kämäsesti ja juosta sinne, ja se ei massoilta onnistu.

Gorkiporki kirjoitti:Joskus voi käydä niin että oman yksikön sivussa on 8 tuuman päässä vihollinen jonka kimppuun ei voi käydä koska yksikkö ei näe vihollista. Tämä on tietysti aika normaalia, mutta vaikka vihollista ei nähdä niin oma yksikkö silti "näkee" heidät koska ei voi marssia. Eli aika hassu juttu että vihollista ei nähdä mutta kuitenkin se näkyy. Säännöt eivät nimittäin sano että 8 tuuman alueella olevan vihollisen pitää olla 90 asteen näkökentän sisällä jotta omat eivät voisi marssia.
Tähän näkemiseen liittyy tietysti muitakin esimerkkejä joista voisi päätellä että yksiköt näkevät 360 astetta ja jopa yksiköiden läpi kun on kyse ikävistä asioista mutta muuten he ovat sokeampia.

Voisiko olla, että warhammerista on koitettu tehdä peli, jossa mallinnetaan isoja joukko-osastoja ja niiden liikkumista maastossa sen sijaan, että olisi tehty skirmish peli. Todellisuudessakaan ei järjestäytyneitä joukko-osastoja juokseteta satunnaisiin suuntiin vain sen takia että sillä tavalla pääsisi nopeiten lähihäsyyn. Yksikön järjestys täytyy säilyä. Mitä kävisi jos seiväsmiehet(pikemen) lähtisivät juoksemaan jonnekkin komentajan käskyistä huolimatta? Montakohan omaa kuolisi kaatuileviin seipäisiin juostessaan? Mitenköhän takarivistä kuuluvan komentajan piipitys enää auttaa urheita miehiä kun otetaan pari osumaa omiin?

Marssimisen kieltäminen vihollisen läheisyydessä ei johdu siitä että vihollinen seisoisi yksikön edessä vaan siitä, että vihollisen uhka aiheuttaa valmistautumista ja varusteiden säätöä ja tarkempia liikkeitä, jotta yksikköä ei yllätettäisi housut nilkoissa. Se että "yksittäinen" lepakko tai sankari tms estää marssin ja sen "järjettömyys" taas ei johdu sekään mistään päähänpistosta, vaan on perusteltavissa mittasuhteilla. Ei 20 figuurilla kuvata 20 miestä kentällä, vaan esimerkiksi satoja. Ja miksikö muka näin? Jos oikeasti kuvattaisiin 20 miestä kentällä niin pelataan sitten vaikka lotria. Yksittäinen lepakko ei kuvaa yhtä lepakkoa, vaan suurta joukkoa lepakoita.

Fantasia elementteihin en ota kantaa, jollainhan ne lohikäärmeet ja levitoivat maagit on täytynyt saada peliin mukaan. Sitä varten meillä on kirjat täynnä taustatarinaa ja muuta hömppäpömppää.

Tulipas taas turistua.

Eikös siitä vois heiittää noppaa jos joku yksikkö ei nää ku sen 90 asteen kaistaleen, niin että esim.kuuleeko se jotain vai??? Ja sit mitä lähempänä vihollinen on niin sitä paremmat mahdollisuudet omalla on kuulla vihu.
Eli ekaks vaik 1 ja 2 on et kuulee ja 3 - 6 kuulee. Ja taas jos lähentelee niin sit esim 1 - 4 kuulee ja 5 ja 6 ei kuule. :?