Andromeduksen Vala osa 3 Veljesten taisto
Lähetetty: Ke 09.04.2003 23:19
Kun hän heräsi hänen päätään särki. Tuntui aivan kun joku olisi pelannut pingistä hänen aivoissaan. Hän makasi siinä mihin hän oli kaatunut. Hän nousi ylös ja venytteli. Ympärillä oli taistelun jäänteet ja veren enkelit antoivat keisarin armahduksen niille jotka eivät olleet kuolleet Verisen Koston merijalkaväen sotureista. Siellä oli myös Dante, Reinold palkkasoturi veteraaneista ja Elegius kuolemankomppaniasta. Kultahaarniskainen avaruussoturi huomasi ystävänsä ja tuli tämän luokse.
-Terve Andromedus. Menit tajuttomaksi vähäksi aikaa. Apoteekkarini antoi sinulle vähän lääkettä ja peitti haavasi siteellä.
-Minne, minne veljeni meni?
Dante katsoi kaupungin suuntaan ja sanoi:
-Hän pakeni kaupunkiin. Mutta luulen että voitamme hänet tänään.
-Sehän tarkoittaa myös minun loppuani.
-Ei välttämättä. Siinä puhuttiin vain kohtalosta. Kohtalo ei aina tarkoita kuolemaa.
-Varaudu pahimpaan, mutta odota parasta, Andromedus tokaisi. -En pelkää kuolemaa, menen keisarin luo ilolla, mutta vasta sitten tulen hänen luokseen kun veljeni on kuollut.
-Valmistaudutaan lähtöön, mutta levätään hetki.
He lepäsivät puoli tuntia, senkin aseitaan ladaten ja huoltaen. Veteraanit nukkuivat ja ottivat momentista kaiken irti. Veteraaneja oli enää kahdeksan, Kuolemankomppaniasra enää viisi ja rynnäkköryhmää saman verran, mutta silti olisi voitettava kokonainen komppania.
He kulkivat kohti kaupunkia valppaana ja tarkka-ampujia varoen. He kulkivat kaupunkiin läpi hökkeli talojen ja hajaantuivat kolmeen ryhmään. Andromedus meni veteraanien mukaan ja Dante rynnäkköryhmän.
Andromedus kulki katua pitkin veteraanit perässään. He kulkivat ohi taistelun jonka olivat käyneet vasta pari tuntia sitten.
-Muistakaa että täällä on varmasti eläviä kuolleitakin. Andromedus huomautti.
Joukot puristivat laserkivääreitään tiukemmin. He kääntyivät ja huomasivat tulleensa umpikujaan jossa oli vain yksi muu tie ulos; rautainen verkko oli vasemmalla puolella ja siinä oli teräksinen verkko-ovi. He kulkivat hiljaisesti eteenpäin kohti ovea kunnes alkoi kuulumaan tuttuja ääniä: eläviä kuolleita. He katsoivat taakseen ja näkivät suuren lauman eläviä kuolleita. Ne laahustivat eteenpäin samalla kuin laserkivääreiden luodit paiskautuivat niihin. Veteraanit tähtäsivät tarkasti, panokset olivat liian kalliita tuhlattavaksi. Andromedus ampui boltterillaan jokaista päähän ja yksi toisensa jälkeen ne kaatuivat. Mutta kävelevät kuolleet lähestyivät ja olivat enää kymmenen metrin päässä. Ylin Palkkamestari ylväästi ampui boltterinsa lippaan loppuun ja vaihtoi uuden tilalle. Hän ampui vielä senkin lippaan loppuun, nyt nopeammin, mutta kun hän oli vaihtamassa uutta tilalle hän huomasi että hänen panoksensa olivat loppuneet. Ylin palkkamestari otti paremman otteen boltteristaan ja valmistautui taisteluun. Nyt elävät kuolleet olivat parin metrin päässä.
-Ovi on jumissa, emme saa sitä auki, olemme ansassa! huusi Reinold.
Andromedus katsoi tarkemmin ja huomasi että se oli hitsattu kiinni. Hän ryntäsi sinne ja alkoi hakkaamaan sitä voimakynnellään. Ovi ei hajonnut, antoi vain vähän periksi. Zombit olivat nyt todella lähellä.
-Hakatkaa se sisään, minä yritän pidätellä näitä.
Andromedus astui elävien kuolleiden eteen ja ne lopettivat etenemisen ovelle. Ne alkoivat laahustaa kokenutta taistelijaa päin.
-Taisteluun käy Sanguiniuksen pojat! hän huusi ja ryntäsi kohti zombeja heiluttaen voimakynttään ja boltteriaan.
Dante hyppäsi korkean rakennuksen katolle ryhmänsä kanssa. Hän näki sieltä keskiaukiolle. jossa oli puolisensataa kulttilaista ja muutaman kaaoksen avaruussoturin. Hän näki myös Andromeduksen veljen, Anarothin, jonka syytä kaikki tämä verenvuodatus oli. Kulttilaiset olivat pystyttäneet patsaan keskelle aukiota jossa oli jakamattoman kaaoksen merkki. Hän huomasi Kuolemankomppanian rakennuksen alapuolella kulttilaisten takana. Dante kuulutti kypärämikrofooniinsa.
-Kuolemankomppania Alfa. Menkää rakennukseen piiloon. Odottakaa käskyäni.
-Selvä, kunnioitettu Jaostomestari.
Hän näki kun Kuolemankomppania meni sisälle rakennukseen.
-Alfa, juoskaa rakennuksesta toiseen hämäten heitä, mutta muistakaa ampua tarkkoja laukauksia - mutta vasta minun käskystäni.
-Teemme niin. Dante, Sanguinius kääntäköön katseesi sinuun.
-Keisari suojelkoon. Dante kuulutti.
Dante latasi aseensa ja katsoi, että muiden aseet olivat ladattu.
-Tulta! huusi Dante ja ampui joukon ammuksia kulttilaisiin.
Kulttilaiset kääntyivät ja alkoivat tähtäämään. Mutta juuri silloin ryhmä hyppäsi toiselle katolle aseet laulaen.
Veli Elegius ampui boltpistoolillaan erästä kulttilaista vatsaan ja toista olkapäähän. Niistä ei ollut vastusta kokeneille sotureille. Hän painautui seinää vasten muiden kanssa.
-Juoskaa! hän huusi.
He juoksivat pois rakennuksesta vastapäiseen ja ampuivat muutaman petturin matkalla. Mutta nyt ne alkoivat rynnätä lähitaisteluun. Raskaan tulen alla osa niistä ryntäsi rakennukseen.
-Sanguinius!
Taistelu oli hurja ja kulttilaiset yrittivät lävistää voimahaarniskaa puukoillaan. Mutta harva pääsi niin lähelle Kuolemankomppanian ketjumiekkojen takia. Ylivoima oli suuri ja kuolemankomppania joutui pakenemaan toiseen huoneeseen. Veli Cranius uhrautui ja hyökkäsi kulttilaisten fanaattiseen laumaan. Avaruus-soturit avasivat oven ja laittoivat tuolin, pöydän ja kirjakaapin sen eteen. Se ei kestäisi pitkään mutta ainakin muutama kuolisi ampuessa. Kohta he alkoivat ryskyttämään ovea. Boltpistoolit alkoivat laulamaan oven läpi, kuolinhuudot ja tuskaiset korinat kuuluivat oven takaa. Samalla mitalla vastattiin ja luodit lensivät läpi oven. Veli Cornelius kaatui kurkkuun osuneesta laukauksesta. Veri suihkusi kuin punaisesta suihkulähteestä, kunnes ehtyi.
Kulttilaiset rämäyttivät oven auki ja saivat vastaan oton kun kasapanoksia lenteli heitä päin. Mutta niitä oli enää vähän ja loput hakattiin äkkiä maahan. Tosin palvelunsa keisarille päätti veli Tichondrius, joka hakattiin maahan kuuden kulttilaisen edessä. Kuolemankomppanian jäljellejääneet olivat soturipappi Elegius ja avaruus-soturi Inedius. He juoksivat ulos talosta, mutta huomasivat että heidän edessään seisoi itse Anaroth. Inedius hyökkäsi, mutta ryntäsi päin valmiina olevaa salamakynttä ja kaatui maahan selkäranka poikki lävistettynä.
-Vain sinä ja minä. Anaroth kuiskasi käheästi.
Andromedus hakkasi vihollisiaan helposti, mutta ne olivat jo pakottaneet tämän pakenemaan melkein seinää vasten. Andromedus heilautti voimakynttään leikaten kolme elävää kuollutta kahtia. Hän murskasi boltterillaan kahden pään ja zombit kaatuivat maahan kaameasti koristen.. Andromedus yritti hillitä vihaansa. Silti sisällä kasvoi veren himo, mutta hän taisteli päättäväisesti ja mestarimaisesti.
Kuolleet löivät puukoillaan hänen haarniskaansa ja lopulta yksi osui häntä oikeaan käteen. Kipu oli valtava ja pudotti boltterinsa. Hän kaatui maahan kuolleiden elävien painosta. Kuolleet yrittivät päästä käsiksi soturin sisälmyksiin. Yhdellä iskulla, joka viuhui laajassa kaaressa Andromedus onnistui lyömään kuitenkin kaikki vihollisensa pois. Verta lensi Andromedusken päälle kun lihaa ja luuta repivä isku osui kuolleisiin. Hän nousi äkkiä ylös, mutta huomasi että vain yksi oli jäljellä ja tämäkin kolmen metrin päässä. Andromedus poimi boltterinsa ja heitti sillä zombia päähän. Bolter kalahti ja eläväkuollut kaatui maahan todella kuolleena. Kun Andromedus poimi boltterinsa hän kuuli soturipappi Elegiuksen viimeisen huudon ja alkoi juoksemaan siihen suuntaan.
Dante hyökkäsi kuolleiden kulttilaiset yli kohti kaaoksen avaruus-sotureja. Sotureja oli viisitoista ja ne ampuivat ylös ennen kuin Danten joukot pääsivät taisteluun. Yksi hänen joukostaan kuoli, veli Michael, jota ammuttiin kesken matkan silmään. Dante hyökkäsi joukon kimppuun ja löi maahan heti kaksi ja ampui matkalla yhden. Muut hänen ryhmästään tappoivat kolme soturia. Taistelupuukot ja ketjumiekat heiluivat ja kumpikin puoli oli tasavahva. Danten kohtasi kaaoksen esitaistelija jolla oli hurja voimakynsi. Dante kokeneena soturina haastoi tämän ja kova taistelu alkoi. Dante iski kirveellään kahdesti mutta molemmat osumat torjui voimakynsi. Voimakynsi heilahti ja repäisi Danten haarniskaa kylkeen ja kipu repi hänen hermostoaan. Kultahaarniskainen soturi löi yhdellä iskulla esitaistelijan pään poikki. Hän laukaisi aseensa kahteen muuhun soturiin, jotka kaatuivat maahan savuava reikä vatsassaan. Dante hyökkäsi kolmen viimeisen soturin kimppuun. He ampuivat ja yksi osui kipeään haavaan ja toinen taive kohtaan. Komentaja menetti tasapainonsa ja kaatui soturien eteen. Verta valui hänen haavoistaan mutta jotenkin kipunsa läpi hän löi kaikkien kolmen käden irti juuri ennen kuin ne löivät häntä puukoillaan. Vaan ennen kuin soturit tajusivat niin Danten viimeiset ryhmäläiset ampuivat sarjan luoteja näiden haarniskaan ja petturit kaatuivat elottomina maahan.
Andromedus ryntäsi paikalle josta oli kuullut kuolinhuudon. Sitten hän näki veljensä. Oikea käsi veressä, vasen käsi poissa. Hänen edessään oli kituva soturipappi. Anaroth kääntyi veljeensä päin ja hymyili terävähampaisella suullaan.
-Uskoinkin että löytäisin sinut, tai sinä minut.
-Lopetetaan tämä nyt. Viimeinkin.
-Lue rukouksesi, Anaroth sanoi ja syöksyi veljeään kohti.
Kun veljekset kohtasivat molemmat taistelivat niin hyvin ettei kumpikaan saanut osumaa läpi. Andromedus oli laittanut boltterin koteloonsa ja taisteli vain oikealla kädellään. He molemmat näyttivät osaavan toistensa liikkeet ja väistelivät ne hyvin. Paha veli kuitenkin löi veljeään vatsaan ja tämä ulvahti kivusta.
-Nyt kaivan sydämesi ulos. Kaaoksen soturi sanoi.
Mutta Andromedus iski takaisin. Hän iski arkkivihollistaan oikeaan jalkaan ja sen jälkeen rintaan. Anaroth lensi viimeisen iskun voimasta kivistä seinän läpi. Anaroth tuli ulos kiroillen ja iski mutta Andromedus väisti ja hyppäsi reppunsa avulla samaan rakennukseen mistä Dante oli hetkeä aikaisemmin tarkkaillut tilannetta.
Anaroth tuli perästä. He taistelivat katolla ja kaikkien huomio kiinnittyi heihin. Kumpikin taisteli hurjasti, mutta kumpikaan ei näyttänyt voittavan. Iskuja vaihdeltiin ja niitä väisteltiin. Kauan sitä kesti ja taistelijat puhuivat toisilleen.
-Sanguiniuksen nimeen tapan sinut!
-Khorne saa päästäsi hyvän koristeen valtaistuimeen!
Taistelu jatkui taas.
-Sinä kurja kaaoksen luopio saat kuolla!
-Sinä keisarin lellikkilapsi olet tuhon oma!
Taistelu jatkui, mutta äkkiä Andromedus menetti salamakynnen mahtavasta iskuvoimasta tasapainonsa ja Anaroth tönäisi hänet alas. Andromedus tippui viisi metriä selälleen talon katolle.
Hän ei pystynyt liikuttamaan vasenta kättään. Oikea kuitenkin vielä toimi mutta sillä ei ollut mitään hyötyä, koska hänellä ei ollut asetta.
-Andromedus!
Palkkasoturi katsoi alas ja näki veli Elegiuksen. Kuoleva soturipappi heitti viimeisillä voimillaan Andromedukselle kiiltelevän Crozius Arcanuminsa ja heitti henkensä.
Anaroth tuli taivaalta, mutta laajakaarinen Croziuksen isku osui vatsaan Anarothia. Tämä tunsi viiltävää kipua. Hän hoiperteli hetken ja tipahti alas katolta. Andromedus huokaisi itsekseen ja lepäsi hetken. Hän nousi pystyyn ja hyppäsi katolta sille puolelle mihin veli Elegius oli kuollut.
Hän laski Crozius Arcaniumin tämän rinnalle ja sanoi:
-Keisari siunatkoon sinua, ja Sanguinius suojelkoon.
Dante ilmestyi jostain Andromeduksen luo.
-Missä veljesi on?
-Tapoin hänet tällä Crozius Arcanumilla. Hänen viimeinen tekonsa oli heittää se minulle. Hän on toisella puolella tuota rakennusta, veljeni siis.
Dante ja Andromedus hyppäsivät toiselle puolelle. Vain verijäljet olivat muistona siitä mihin Anaroth oli pudonnut. Andromedus katsoi taivaalle ja näki kaaoksen taistelu aluksen kiitävän pois planeetan ilmakehästä.
Vielä tulisi muita päiviä, mutta hän täyttäisi vielä valansa. Ei ehkä tänään, ei ehkä huomennakaan, mutta joskus.
Kommentteja kiitos…
-Terve Andromedus. Menit tajuttomaksi vähäksi aikaa. Apoteekkarini antoi sinulle vähän lääkettä ja peitti haavasi siteellä.
-Minne, minne veljeni meni?
Dante katsoi kaupungin suuntaan ja sanoi:
-Hän pakeni kaupunkiin. Mutta luulen että voitamme hänet tänään.
-Sehän tarkoittaa myös minun loppuani.
-Ei välttämättä. Siinä puhuttiin vain kohtalosta. Kohtalo ei aina tarkoita kuolemaa.
-Varaudu pahimpaan, mutta odota parasta, Andromedus tokaisi. -En pelkää kuolemaa, menen keisarin luo ilolla, mutta vasta sitten tulen hänen luokseen kun veljeni on kuollut.
-Valmistaudutaan lähtöön, mutta levätään hetki.
He lepäsivät puoli tuntia, senkin aseitaan ladaten ja huoltaen. Veteraanit nukkuivat ja ottivat momentista kaiken irti. Veteraaneja oli enää kahdeksan, Kuolemankomppaniasra enää viisi ja rynnäkköryhmää saman verran, mutta silti olisi voitettava kokonainen komppania.
He kulkivat kohti kaupunkia valppaana ja tarkka-ampujia varoen. He kulkivat kaupunkiin läpi hökkeli talojen ja hajaantuivat kolmeen ryhmään. Andromedus meni veteraanien mukaan ja Dante rynnäkköryhmän.
Andromedus kulki katua pitkin veteraanit perässään. He kulkivat ohi taistelun jonka olivat käyneet vasta pari tuntia sitten.
-Muistakaa että täällä on varmasti eläviä kuolleitakin. Andromedus huomautti.
Joukot puristivat laserkivääreitään tiukemmin. He kääntyivät ja huomasivat tulleensa umpikujaan jossa oli vain yksi muu tie ulos; rautainen verkko oli vasemmalla puolella ja siinä oli teräksinen verkko-ovi. He kulkivat hiljaisesti eteenpäin kohti ovea kunnes alkoi kuulumaan tuttuja ääniä: eläviä kuolleita. He katsoivat taakseen ja näkivät suuren lauman eläviä kuolleita. Ne laahustivat eteenpäin samalla kuin laserkivääreiden luodit paiskautuivat niihin. Veteraanit tähtäsivät tarkasti, panokset olivat liian kalliita tuhlattavaksi. Andromedus ampui boltterillaan jokaista päähän ja yksi toisensa jälkeen ne kaatuivat. Mutta kävelevät kuolleet lähestyivät ja olivat enää kymmenen metrin päässä. Ylin Palkkamestari ylväästi ampui boltterinsa lippaan loppuun ja vaihtoi uuden tilalle. Hän ampui vielä senkin lippaan loppuun, nyt nopeammin, mutta kun hän oli vaihtamassa uutta tilalle hän huomasi että hänen panoksensa olivat loppuneet. Ylin palkkamestari otti paremman otteen boltteristaan ja valmistautui taisteluun. Nyt elävät kuolleet olivat parin metrin päässä.
-Ovi on jumissa, emme saa sitä auki, olemme ansassa! huusi Reinold.
Andromedus katsoi tarkemmin ja huomasi että se oli hitsattu kiinni. Hän ryntäsi sinne ja alkoi hakkaamaan sitä voimakynnellään. Ovi ei hajonnut, antoi vain vähän periksi. Zombit olivat nyt todella lähellä.
-Hakatkaa se sisään, minä yritän pidätellä näitä.
Andromedus astui elävien kuolleiden eteen ja ne lopettivat etenemisen ovelle. Ne alkoivat laahustaa kokenutta taistelijaa päin.
-Taisteluun käy Sanguiniuksen pojat! hän huusi ja ryntäsi kohti zombeja heiluttaen voimakynttään ja boltteriaan.
Dante hyppäsi korkean rakennuksen katolle ryhmänsä kanssa. Hän näki sieltä keskiaukiolle. jossa oli puolisensataa kulttilaista ja muutaman kaaoksen avaruussoturin. Hän näki myös Andromeduksen veljen, Anarothin, jonka syytä kaikki tämä verenvuodatus oli. Kulttilaiset olivat pystyttäneet patsaan keskelle aukiota jossa oli jakamattoman kaaoksen merkki. Hän huomasi Kuolemankomppanian rakennuksen alapuolella kulttilaisten takana. Dante kuulutti kypärämikrofooniinsa.
-Kuolemankomppania Alfa. Menkää rakennukseen piiloon. Odottakaa käskyäni.
-Selvä, kunnioitettu Jaostomestari.
Hän näki kun Kuolemankomppania meni sisälle rakennukseen.
-Alfa, juoskaa rakennuksesta toiseen hämäten heitä, mutta muistakaa ampua tarkkoja laukauksia - mutta vasta minun käskystäni.
-Teemme niin. Dante, Sanguinius kääntäköön katseesi sinuun.
-Keisari suojelkoon. Dante kuulutti.
Dante latasi aseensa ja katsoi, että muiden aseet olivat ladattu.
-Tulta! huusi Dante ja ampui joukon ammuksia kulttilaisiin.
Kulttilaiset kääntyivät ja alkoivat tähtäämään. Mutta juuri silloin ryhmä hyppäsi toiselle katolle aseet laulaen.
Veli Elegius ampui boltpistoolillaan erästä kulttilaista vatsaan ja toista olkapäähän. Niistä ei ollut vastusta kokeneille sotureille. Hän painautui seinää vasten muiden kanssa.
-Juoskaa! hän huusi.
He juoksivat pois rakennuksesta vastapäiseen ja ampuivat muutaman petturin matkalla. Mutta nyt ne alkoivat rynnätä lähitaisteluun. Raskaan tulen alla osa niistä ryntäsi rakennukseen.
-Sanguinius!
Taistelu oli hurja ja kulttilaiset yrittivät lävistää voimahaarniskaa puukoillaan. Mutta harva pääsi niin lähelle Kuolemankomppanian ketjumiekkojen takia. Ylivoima oli suuri ja kuolemankomppania joutui pakenemaan toiseen huoneeseen. Veli Cranius uhrautui ja hyökkäsi kulttilaisten fanaattiseen laumaan. Avaruus-soturit avasivat oven ja laittoivat tuolin, pöydän ja kirjakaapin sen eteen. Se ei kestäisi pitkään mutta ainakin muutama kuolisi ampuessa. Kohta he alkoivat ryskyttämään ovea. Boltpistoolit alkoivat laulamaan oven läpi, kuolinhuudot ja tuskaiset korinat kuuluivat oven takaa. Samalla mitalla vastattiin ja luodit lensivät läpi oven. Veli Cornelius kaatui kurkkuun osuneesta laukauksesta. Veri suihkusi kuin punaisesta suihkulähteestä, kunnes ehtyi.
Kulttilaiset rämäyttivät oven auki ja saivat vastaan oton kun kasapanoksia lenteli heitä päin. Mutta niitä oli enää vähän ja loput hakattiin äkkiä maahan. Tosin palvelunsa keisarille päätti veli Tichondrius, joka hakattiin maahan kuuden kulttilaisen edessä. Kuolemankomppanian jäljellejääneet olivat soturipappi Elegius ja avaruus-soturi Inedius. He juoksivat ulos talosta, mutta huomasivat että heidän edessään seisoi itse Anaroth. Inedius hyökkäsi, mutta ryntäsi päin valmiina olevaa salamakynttä ja kaatui maahan selkäranka poikki lävistettynä.
-Vain sinä ja minä. Anaroth kuiskasi käheästi.
Andromedus hakkasi vihollisiaan helposti, mutta ne olivat jo pakottaneet tämän pakenemaan melkein seinää vasten. Andromedus heilautti voimakynttään leikaten kolme elävää kuollutta kahtia. Hän murskasi boltterillaan kahden pään ja zombit kaatuivat maahan kaameasti koristen.. Andromedus yritti hillitä vihaansa. Silti sisällä kasvoi veren himo, mutta hän taisteli päättäväisesti ja mestarimaisesti.
Kuolleet löivät puukoillaan hänen haarniskaansa ja lopulta yksi osui häntä oikeaan käteen. Kipu oli valtava ja pudotti boltterinsa. Hän kaatui maahan kuolleiden elävien painosta. Kuolleet yrittivät päästä käsiksi soturin sisälmyksiin. Yhdellä iskulla, joka viuhui laajassa kaaressa Andromedus onnistui lyömään kuitenkin kaikki vihollisensa pois. Verta lensi Andromedusken päälle kun lihaa ja luuta repivä isku osui kuolleisiin. Hän nousi äkkiä ylös, mutta huomasi että vain yksi oli jäljellä ja tämäkin kolmen metrin päässä. Andromedus poimi boltterinsa ja heitti sillä zombia päähän. Bolter kalahti ja eläväkuollut kaatui maahan todella kuolleena. Kun Andromedus poimi boltterinsa hän kuuli soturipappi Elegiuksen viimeisen huudon ja alkoi juoksemaan siihen suuntaan.
Dante hyökkäsi kuolleiden kulttilaiset yli kohti kaaoksen avaruus-sotureja. Sotureja oli viisitoista ja ne ampuivat ylös ennen kuin Danten joukot pääsivät taisteluun. Yksi hänen joukostaan kuoli, veli Michael, jota ammuttiin kesken matkan silmään. Dante hyökkäsi joukon kimppuun ja löi maahan heti kaksi ja ampui matkalla yhden. Muut hänen ryhmästään tappoivat kolme soturia. Taistelupuukot ja ketjumiekat heiluivat ja kumpikin puoli oli tasavahva. Danten kohtasi kaaoksen esitaistelija jolla oli hurja voimakynsi. Dante kokeneena soturina haastoi tämän ja kova taistelu alkoi. Dante iski kirveellään kahdesti mutta molemmat osumat torjui voimakynsi. Voimakynsi heilahti ja repäisi Danten haarniskaa kylkeen ja kipu repi hänen hermostoaan. Kultahaarniskainen soturi löi yhdellä iskulla esitaistelijan pään poikki. Hän laukaisi aseensa kahteen muuhun soturiin, jotka kaatuivat maahan savuava reikä vatsassaan. Dante hyökkäsi kolmen viimeisen soturin kimppuun. He ampuivat ja yksi osui kipeään haavaan ja toinen taive kohtaan. Komentaja menetti tasapainonsa ja kaatui soturien eteen. Verta valui hänen haavoistaan mutta jotenkin kipunsa läpi hän löi kaikkien kolmen käden irti juuri ennen kuin ne löivät häntä puukoillaan. Vaan ennen kuin soturit tajusivat niin Danten viimeiset ryhmäläiset ampuivat sarjan luoteja näiden haarniskaan ja petturit kaatuivat elottomina maahan.
Andromedus ryntäsi paikalle josta oli kuullut kuolinhuudon. Sitten hän näki veljensä. Oikea käsi veressä, vasen käsi poissa. Hänen edessään oli kituva soturipappi. Anaroth kääntyi veljeensä päin ja hymyili terävähampaisella suullaan.
-Uskoinkin että löytäisin sinut, tai sinä minut.
-Lopetetaan tämä nyt. Viimeinkin.
-Lue rukouksesi, Anaroth sanoi ja syöksyi veljeään kohti.
Kun veljekset kohtasivat molemmat taistelivat niin hyvin ettei kumpikaan saanut osumaa läpi. Andromedus oli laittanut boltterin koteloonsa ja taisteli vain oikealla kädellään. He molemmat näyttivät osaavan toistensa liikkeet ja väistelivät ne hyvin. Paha veli kuitenkin löi veljeään vatsaan ja tämä ulvahti kivusta.
-Nyt kaivan sydämesi ulos. Kaaoksen soturi sanoi.
Mutta Andromedus iski takaisin. Hän iski arkkivihollistaan oikeaan jalkaan ja sen jälkeen rintaan. Anaroth lensi viimeisen iskun voimasta kivistä seinän läpi. Anaroth tuli ulos kiroillen ja iski mutta Andromedus väisti ja hyppäsi reppunsa avulla samaan rakennukseen mistä Dante oli hetkeä aikaisemmin tarkkaillut tilannetta.
Anaroth tuli perästä. He taistelivat katolla ja kaikkien huomio kiinnittyi heihin. Kumpikin taisteli hurjasti, mutta kumpikaan ei näyttänyt voittavan. Iskuja vaihdeltiin ja niitä väisteltiin. Kauan sitä kesti ja taistelijat puhuivat toisilleen.
-Sanguiniuksen nimeen tapan sinut!
-Khorne saa päästäsi hyvän koristeen valtaistuimeen!
Taistelu jatkui taas.
-Sinä kurja kaaoksen luopio saat kuolla!
-Sinä keisarin lellikkilapsi olet tuhon oma!
Taistelu jatkui, mutta äkkiä Andromedus menetti salamakynnen mahtavasta iskuvoimasta tasapainonsa ja Anaroth tönäisi hänet alas. Andromedus tippui viisi metriä selälleen talon katolle.
Hän ei pystynyt liikuttamaan vasenta kättään. Oikea kuitenkin vielä toimi mutta sillä ei ollut mitään hyötyä, koska hänellä ei ollut asetta.
-Andromedus!
Palkkasoturi katsoi alas ja näki veli Elegiuksen. Kuoleva soturipappi heitti viimeisillä voimillaan Andromedukselle kiiltelevän Crozius Arcanuminsa ja heitti henkensä.
Anaroth tuli taivaalta, mutta laajakaarinen Croziuksen isku osui vatsaan Anarothia. Tämä tunsi viiltävää kipua. Hän hoiperteli hetken ja tipahti alas katolta. Andromedus huokaisi itsekseen ja lepäsi hetken. Hän nousi pystyyn ja hyppäsi katolta sille puolelle mihin veli Elegius oli kuollut.
Hän laski Crozius Arcaniumin tämän rinnalle ja sanoi:
-Keisari siunatkoon sinua, ja Sanguinius suojelkoon.
Dante ilmestyi jostain Andromeduksen luo.
-Missä veljesi on?
-Tapoin hänet tällä Crozius Arcanumilla. Hänen viimeinen tekonsa oli heittää se minulle. Hän on toisella puolella tuota rakennusta, veljeni siis.
Dante ja Andromedus hyppäsivät toiselle puolelle. Vain verijäljet olivat muistona siitä mihin Anaroth oli pudonnut. Andromedus katsoi taivaalle ja näki kaaoksen taistelu aluksen kiitävän pois planeetan ilmakehästä.
Vielä tulisi muita päiviä, mutta hän täyttäisi vielä valansa. Ei ehkä tänään, ei ehkä huomennakaan, mutta joskus.
Kommentteja kiitos…
. Olet nähnyt ison vaivan kirjoittaessasi olisikohan nyt 6(!) tarinaa. Jatkoa odotetaan! 
