Sotavasara.net

Oli tästä kai jotain keskusteluja aikaisemminkin, mutta enpä viitsinyt niin syvältä kaivella.

Pääsipä pääsiäisenä viimein pelaamaan tuotakin. Säännöt oli luettu kertaalleen läpi ja jonkinlainen käsitys pelistä oli entuudestaan. Siis se olisi Doomien ja Space Crusaden epäpyhä risteytys päivitetyillä säännöillä. Sellainenhan se aika pitkälle olikin. Nappulat ja merkit ovat komeaa katseltavaa ja muutenkin onnistuneita. Mitä nyt muutaman epämuodostuneen muovidemonin kaatuilu häiritsi pikkuisen. Pahemmin ärsytti neljän pelaajan maksimi, kun yksi kaveri jäi katsomapaikalle odottamaan omaa pelivuoroaan. Pelilaudat ja ovet on tehty kiitettävän paksusta pahvista, mikä tuli positiivisena yllätyksenä spacecrusadeveteraaneillemme.

Sääntöpuolella sotilaskortit tuntuivat alkuun kohtalaisen voimakkailta. Varsinkin kaksi kommandokorttia (+2 vahinkoa punaisella nopalla) vetäneenä pidin itseäni melko varteenotettavana avaruusmariinina. Ajattelin niitata kaikki vastaantulijat ihan nyrkillä, mutta heti ensimmäisestä huoneesta löytynyt haulikko muutti suunnitelmat. Myös vihollispelaajan korttipakassa tuntui olevan sopivan tehokkaita kikkoja. Yksikään kortti ei tuntunut liian ylivoimaiselta, mutta eipä sieltä ihan turhiakaan löytynyt. Mitä nyt yhden zombin spawnaavalla kortilla tuskin tullaan pelejä voittamaan.

Pelin alettua tuli kuitenkin nopeasti selväksi homman henki. Ammuksia on saatavilla todella rajatusti ja lähitaistelussa tulee äkäisesti köniin kaikilta punaisella nopalla hyökkääviltä vihollisilta. Ensimmäinen skenaario tyssäsi ensimmäiseen isompaan huoneeseen, kun edessäolevia vihollisia ei saanut hengiltä ja takaapäin spawnanneet saivat kiinni. Kokeilimme myös toista skenua, ja menihän se vähän paremmin. Yksi pelaaja sai taktikko-kortin, joten erilaisia komentoja alkoi sadella. Ilmaiset käskyt helpottivat peliä tiettyyn rajaan asti, mutta pelaajien istumajärjestys sanelee aika pitkälle mitä aseita kenellekkin kannattaa antaa, kun tähdätyistä laukauksista pääsee hyötymään vain, jos istuu taktikosta vasemmalle. Mutta sittenhän sieltä pyörähtää se luodinkuva, ryhmän ainoa kranaatti hupenee. Ja sitä myötä mahdollisuus selvitä päälle vyöryvistä vihollislaumoista.

Sääntövihkosta selailtiin edestakaisin, mutta ymmärtääkseni kaikki säännöt tuli oikein käsitettyä. Ilmeisesti peli vain on pirullisen vaikea. Sotilaspelaajien pitää tarkkaan miettiä ja optimoida vaihtoehtonsa, varsinkin rajallisten ammusten kanssa. Mutta jos vihollispelaaja pelaa ollenkaan fiksusti eikä turhia löysäile, vaikuttavat tehtävät silti kohtalaisen haastavilta. Jälkimmäisessä tehtävässä olin itse lukemassa skenaariokirjaa, ja oli siinä naurussa pitelemistä kun kapealle käytävälle sai laittaa kolme isoa demonia peräkkäin. Yritä siinä sitten pärjätä ilman ammuksia.

Onko tämä oikeasti niin vaikea, vai ovatko aloittelijat taas pudonneet johonkin sääntötekniseen sudenkuoppaan?

Onhan se vaikeaa, mutta se on osa viehätystä. Kun on talo täynnä demoneita niin kuuluukin saada pataan ellei ole pirun kova ja onnekas.

Fantasy Flight Gamesin sivuilta löytyi ainakin ennen vaikeusastekortit, joista toisiksi helpoin on meillä kaljoittelupeleissä ollut useimmiten käytössä. Ensimmäinen kenttä menee jopa silloin tällöin ilman suurempia vaikeuksia läpi. Koko pelin läpäiseminen vaatisi kyllä pientä ihmettä.

Vaikka jotkut kentät vaikuttavat pahoilta niin BFG ja raivo ovat sellaisia vekottimia, että ei paljoa enää päätä huimaa vaikka tulisi mitä käytävillä vastaan. Ensimmäisen kentänkin juju on lähinnä löytää se BFG, laittaa eeppinen musiikki soimaan ja räimiä loppukenttä läpi demoninpalasten lennellessä.

Terve,

Myin sulle sen pelin. Muutamia asioita:
Peli on sitä hankalampi mitä enemmän marineja on koska hirviöiden määrä kasvaa mutta varusteiden määrä ei kasva. Lisäksi hirviöpelaaja saa enemmän kortteja mikä tarkoittaa, että sieltä tulee useammin se out of ammo-kortti.

Suosittelen:
-Lattialta kerättäessä patruunat eivät lähde pois, eli jokainen pelaaja voi noukkia patruunoita kustakin patruuna ruudusta.
-Ottakaa yksi "out of ammo" -kortti pois pinkasta.

Noin kun pelasimme, niin oli ihan tarpeeksi hankalaa vieläkin, mutta ei pää räjähtänyt enää koko ajan.

finmirage kirjoitti:Myin sulle sen pelin. Muutamia asioita:
Peli on sitä hankalampi mitä enemmän marineja on koska hirviöiden määrä kasvaa mutta varusteiden määrä ei kasva. Lisäksi hirviöpelaaja saa enemmän kortteja mikä tarkoittaa, että sieltä tulee useammin se out of ammo-kortti.

Eikä kestänytkään kuin jotain 7 kuukautta ennenkuin pääsin sitä pelaamaan. Hyvä ostos se kuitenkin oli. Kiitoksia vielä kerran kaupoista.

Samaa mekin mietimme. Pienemmällä porukalla sotilaiden statsit paranevat ja niitä sotilaskortteja saa enemmän. 5 skenaariota tuntuu pieneltä määrältä, mutta netin lisäskenujen ja korkean vaikeuden vuoksi pelin luulisi säilyttävän mielenkiintonsa. Eihän sellaisia läpihuutopelejä, jotka menevät aina läpi (niinku joku kimble) viitsi kauaa tahkota :P

Kyllä Doomin pitää vaikea olla. Kiukulla vaan vetää, niin lopulta pääsee läpi. Kannattaa se FAQ käydä hakemassa, siinä nimittäin tarkennetaan sen 'Out of Ammo' kortin käyttöä sen verran että sen voi pelata vasta kun pelaaja käyttää asetta, joten ainakin kerran pääsee kranun heittämään.

Rammstein vaan soimaan taustalle ja takomaan sahalla hirviöitä se +2 dam with red dice ja officer korttien voimmalla :).

Meillä on kyllä ollut niin perkeleen paha tilanne tossa kerran, viimeinen kenttä, yksi pelaaja hengissä, yksi haulikonammus kentässä (muut loppuneet) ja moottorisaha kateissa. Käytävällä riehuu kyberdemoni. Mariini juoksi hakemaan ammuksen, mutta juuri päästessään paikalle demonipelaaja vaihtoi sen kortilla toiseen paikkaan. Ongelma? Tämän paikan välissä oli 2 ruutua ohut käytävä, jossa kyberdemoni istui ja odotti... :P

I Ride in a Dragon kirjoitti:yksi pelaaja hengissä

Mitenkäs tuo onnistui? Omia sääntöjä? Eikös pelit yleensä pääty siihen, että tietty määrä frageja tulee kasaan invaderille (yleensä kuusi). Tähän asti kaikki pelaajat spawnaawat aina seuraavan vuoron alussa takaisin kentälle 8-16 ruudun päähän kuolinpaikastaan.

Yleisesti kaikkien kannattaa käydä lukemassa FAQ:t, Erratat ja lisäosan sääntökirja FFG:n sivuilta. Helpottavat ja tasapainottavat peliä jonkin verran. Ja helpoksihan tätä ei tietenkään ole edes tarkoitettu. Yleensä on melko kova homma miettiä jäisikö yksi pelaaja vähän taaemmas varmistelemaan spawni-paikkoja, vai mennäänkö lössinä vauhdikkaammin eteenpäin. Useimmiten on fiksua antaa jokaiselle mariinille yksi ylimääräinen kortti, joista sitten valitaan halutut yhdistelmät, tai vaihtoehtoisesti jakaa oikea määrä kortteja kaikille, mutta niitä saa vaihtaa ennen pelin alkua muiden pelaajien kanssa, jotta halutut kombot saadaan kasaan.

Hauska ja yllättävän taktinenkin peli kaikesta huolimatta. Useimmiten kyllä pelaajat voittavat skenaariot lähinnä Invaderin huonon korttituurin, tai pehmoilun vuoksi :D Ainakin itse tulee välillä annettua se mahdollisuus päästä johonkin kivaan huoneeseen ja lahdata pelaajat sinne...

Tehtäviä on vihossa vain kuusi. Jos ne olisivat läpihuutojuttuja, peli olisi pelattu 24 tunnissa.

Minulla on ollut tuo peli pari vuotta ja olemme pelanneet vain yhden skenaarion läpi asti (ensimmäisen). Tosin emme hirveän tiiviisti Doomia pelaile, koska muut pelit vievät sen vähän ajan, mitä nyt vapaa-aikaa on.

Tilanne muuttuu monesti siinä vaiheessa, kun ensimmäinen pelaaja saa kunnon tykin, joka sopii johonkin skilliin, tai sitten maasta poimitaan kranaatteja, jotka eivät vaan satu ehtymään. Out of Ammoon on muuten tullut muutos. Tsekkaa erratasta.

Pitkästä aikaa taas vähän pelailtiin Doomia. Out of ammot jätettiin suosiolla pois vihollispakasta ja sotilaspakkoihin printattiin netistä muutamat lisäkortit. Kolmella sotilaspelaajalla jokainen pelaaja veti kolme korttia ja niistä sitten vaihdeltiin sopivat kombinaatiot ennen peliä.

Kahta ekaa kenttää pelailtiin mutta kumpaakaan ei onnistuttu pääsemään läpi. Lääkintämies on edelleen yhtä tyhjän kanssa kun ei pysty parantamaan haavoja samaa tahtia mitä niitä väistämättä syntyy. Ammuksiakin on turhan vähän kun huonolla säkällä loppuvat heti alkuunsa. Pitäisi vaan malttaa mättää nyrkillä ja antaa sahamiehen hoitaa kaikki niitä sikakoirademoneita pienemmät viholliset. Netin lisäkorteista osui omalle kohdalle sellainen joka antoi sotilaspelaajalle sen ilmaisen lähishyökkäyksen kun vihollinen tulee viereiseen ruutuun. Sen kaveriksi sitten vielä kortti jolla saa vuoron päätteeksi ilmaisen watch-tilan niin vihollispelaaja ei enää tuonutkaan demoneita sotilaani lähelle. Se väistelykäsky olisi kanssa ihan kova mutta useimmissa tilanteissa demoneiden mahdollisimman nopea tappaminen on parempi keino pysyä hengissä kuin iskujen väistely.

Oikeastaan suurin pelin vaikeuteen liittyvä tekijä on vihollispelaajan asenne. Neljän pelaajan pelissä kortteja saa nostaa niin paljon ettei kaikkia ehdi edes käyttää. Pelkkien kartoista löytyvien vihollisten kanssa peli olisi jo ihan tarpeeksi vaikeaa ilman että vihollinen spawnaisi hämähäkkejä ja kävisi lattialuukun kautta lyömässä yksi kerrallaan luukun läheisyydessä seisoskelevaa sotilasta. Myöskään kolmea haavanpoistokorttia panttaava vihollinen ei ole mukava silloin kun on huoneellinen helvetinritareita vastassa. Seuraavalla kerralla todennäköisesti rajoitetaan vähän korttien nostonopeutta tai sitä kuinka monta korttia voi kierroksessa käyttää.

Se on kyllä ihan totta että pelin luonne muuttuu täysin kun BFG löytyy. Mutta vain niin kauan kun niitä ammuksia riittää. Onneksi yhdelläkin laukauksella tappaa ison lauman demoneita.

Mitä ton Blue Händyn kaa pelailtu niin paljon vaikuttaa vihollispelaajan asenne, onko tarkoitus hinnalla millä hyvänsä tappaa mariinit vaiko tehdä erikoisia manööverejä ja pitää pelin mielekkäänä ja hauskana. Ei sitä tarvitse ihan satalasissa painaa.

Meillä ollaan pelattu siten että marinet saa vaihtaa kortteja, demonipakasta on poistettu pari epäreiluinta korttia kuten esim ne millä saa aktivoida invaderin lähes milloin tahansa lyömään vielä kerran mariineja, ja sitten spawnauksessa on käytetty ennemminkin painostavaa ilmapiiriä kun että kaikki painettaisiin aina juuri jätetystä huoneesta mariinien perään. Mielestäni hellknightin spawnaaminen heti pelin alussa (jos sen kortin on invader-pelaaja sattunut aloituskäteen saamaan) pistooleilla aseistautuneita mariineja vastaan toisessa käytävässä on vähän turhauttavaa.

Pelin suurimmat ongelmat ovat justiin siinä että nelin pelissä paukkuja on niin vähän ja ne loppuu ihan liian helposti ja invader-pakassa on turhan ylivoimasia kortteja. Peli on huomattavasti mukavampi kun antaa mariineiden rakennella hieman kykyjään korttien vaihtelulla ja invader-pelaaja keskittyy ennemin hyvän pelin luomiseen kun ryppyotsaiseen lahtaamiseen, kuten kunnon "dungeon masterin" tuleekin. Tämä ei tarkoita että tarvitsisi löysäillä: sen jälkeen kun mariinit on löytäneet parempia aseita ja jakaneet ne parhaimpien kortticombojen kanssa sopivaksi kokoonpanoksi niin demoneilla saa ihan yrittää kaataa hyvin yhteen pelaavat mariinit, etenkin jos invader-pakasta puuttuu ne pari naurettavinta korttia...

Mutta näin siis meillä. Paljon riippuu pelaajien asenteesta mutta pienillä sovelluksilla pelin oikeilla säännöillä saa aikaan haastavan ja jännittävän pelin ihan ilman sen kummempaa taiteilua. Vaikea se on siitä huolimatta, sitä en mene kieltämään...

OT:na mites tuo Descent peli? Onko yhtä haastava? Ilmeisesti paljolti samantyylinen säännöiltään mutta fantasia-aiheinen. Onko haastavuus samaa luokkaa vai onko se helpompi versio?

Korttien nostonopeutta rajoittaa nykyisellään se, että Invader saa pelaajamäärästä riippumatta joka vuoro kaksi korttia. Samoin mariinien "statsit" ovat aina ne mitä alkuperäinen sääntökirja antaa kahdelle mariinille (8 woundia, kaksi ability-korttia tms?).

Ja mariinithan jäävät aina seisomaan viemärin päälle kun siihen tarjoutuu mahdollisuus, ei pääse hämpit kimppuun, koska eivät saa liikkua pelaajan läpi. Lisäksi ollaan yleensä pelattu niin että pistoolissa on loppumattomat ammukset, tosin pistoolia juuri kukaan ei ikinä käytä, se nyt vain ei tahdo tappaa edes hämähäkkejä. Samoin olen yleensä tarjonnut pelaajille yhden panoksen maasta löytyviin aseisiin, mikäli aseen käyttämiä panoksia ei vielä ole löytynyt, tai niitä ei lähimaastossa ole tarjolla. Medicin voi myös oikeastaan jättää ihan suosiolla pois koko pakasta. Se on abilityna uskomattoman huono. Sillä yhdellä orderilla, jonka parannus syö, on yleensä parempaa käyttöä guardin muodossa.

fake-edit. Descent on aika paljon helpompi, jos sitä pelataan pelkällä perusosalla. Pelimekaniikka on pääpiirteissään sama. Pieniä muutoksia vahinkoon ja muihin pikkujuttuihin. Oikeastaan voisi kutsua päivitetyksi versioksi Doomin säännöistä, mutta silti riittävän erilainen ollakseen uusi kokemus. Pelaajat pysyvät huomattavasti helpommin hengissä, parannuspulloja tuntuu riittävän enemmän ja panoksiakaan ei lasketa. Lisäksi pelihahmot ovat kaikki erilaisia. Tässä pelissä taas lisäosat tuovat mukanaan lisää ikävämpiä juttuja pahikselle, jolloin peli alkaa mennä pahimpina hetkinä jopa Doomin ohi.

Descent on ehkä hieman miellyttävämpi pelattava pelitasapainon kannalta. Lisäksi peli ei ole ehkä ihan niin tiukkaa vääntöä seikkailijoiden kannalta kuin Doom. Kampanjalisäosa on varsin mukava ja hahmot kehittyvät kampanjan edessä, niin tosin kehittyy myös pahiskin. Mikäli ylimääräisiä roposia taskun pohjalla polttelee sen verran, että Descentin haluaa hankkia, niin mielestäni se on parempi vaihtoehto. Toisaalta pidän noin ylipäänsä enemmän fantasia-, kuin tieteisteemasta.

Joonatin kirjoitti:Descent on ehkä hieman miellyttävämpi pelattava pelitasapainon kannalta. Lisäksi peli ei ole ehkä ihan niin tiukkaa vääntöä seikkailijoiden kannalta kuin Doom. Kampanjalisäosa on varsin mukava ja hahmot kehittyvät kampanjan edessä, niin tosin kehittyy myös pahiskin. Mikäli ylimääräisiä roposia taskun pohjalla polttelee sen verran, että Descentin haluaa hankkia, niin mielestäni se on parempi vaihtoehto. Toisaalta pidän noin ylipäänsä enemmän fantasia-, kuin tieteisteemasta.

Okay dokay. Kuulostaa sit paremmalta ratkaisulta. Pikkuveli saattaisi turhautua doomin vaikeuteen :) Pitänee harkita tuota sit.

Mariinien pitää vaan pelata kylmänviileästi ja taktisesti, niin kyllä se siitä. Jos ei tykkää haasteista, niin sitten voi pelata Invaderinä tai vaikka Descenttiä ;)

Mieleen palaa parin vuoden takaa aivan ensimmäinen peli, kun pelattiin sitä ensimmäistä skenua; kyllä piti aivan "munat huurussa" pelata sitäkin ja käyttää likaisia pelitaktiikoita, että pystyttiin voittamaan. Muistaakseni läpi päästin jotenkin niin, että joku kuollut mariini spawnasi viimeiselle ovelle ja juoksi skenusta pihalle :P

Descent on hyvä peli myös ja näistä kahdesta onkin tullut juuri Descenttiä pelailtua enemmän. Ei tarvitse ihan niin ryppy otsassa pelata, mutta on silti viihdyttävä.

Mitä muuten porukka on mieltä sotilaspelaajien hajaantumisesta?

Useimmiten pelataan tiiviinä kolmen miehen ryhmänä jossa yksi varmistelee selustaa ja kaksi etenee. Toisaalta tilanteissa joissa yksi sotilas on harhaantunut muusta joukosta invaderi joutuu jakamaan voimansa tai päästämään osan sotilaista helpommalla. Isot viholliset on toki helpompi kaataa kun koko porukka on auttamassa, mutta pienistä spawnaajista koostuu äkkiä käytävät täyttävä horde jos kaikki viholliset mönkivät ryhmänä liikkuvan sotilasporukan perässä.

Itseänikin himottanut tuo Descent oikein hirveesti, melko suolainen hinta vaan pelillä+lisärillä. Noista lisäreistä 1 menee ylitse muiden kuulemma, en muista mikä mutta eiköhän se netistä löydy kun hakee vähän. Ostan itsekki ton kuhan on tarpeeksi ylimääräistä ja himokkaita pelaajia löytyy tarpeeksi.

Alacryst kirjoitti:Mariinien pitää vaan pelata kylmänviileästi ja taktisesti, niin kyllä se siitä. Jos ei tykkää haasteista, niin sitten voi pelata Invaderinä tai vaikka Descenttiä ;)

Noh mun pikkuveli viel senverran nuori ettei kylmänviileä taktinen lähestymistapa taida onnistua ;)

Scoundrel kirjoitti:Mitä muuten porukka on mieltä sotilaspelaajien hajaantumisesta?

Useimmiten pelataan tiiviinä kolmen miehen ryhmänä jossa yksi varmistelee selustaa ja kaksi etenee. Toisaalta tilanteissa joissa yksi sotilas on harhaantunut muusta joukosta invaderi joutuu jakamaan voimansa tai päästämään osan sotilaista helpommalla. Isot viholliset on toki helpompi kaataa kun koko porukka on auttamassa, mutta pienistä spawnaajista koostuu äkkiä käytävät täyttävä horde jos kaikki viholliset mönkivät ryhmänä liikkuvan sotilasporukan perässä.

Riippuu tehtävästä ja vähän kaikesta muustakin. Ihan hirveästi tuossa ei oikeastaan edes voi hajaantua. Melkein joka huoneessa on sen verran hirviöitä, ettei niistä selviä yksinään. Invaderin ei ole myöskään pakko hajaannuttaa joukkojaan, koska hän tietää minne kukin mariini on menossa. Jos mariini on menossa umpikujaan, jonka perällä odottelee vaikkapa demoni, antaa mennä. Sillä aikaa on helppo saartaa kaksi muuta isommilla möröillä ja silputa palasiksi.

Yleensä ollaan pelattu niin että pari "tankkia" menee etulinjassa ja joku paremman kantaman aseella varustettu heebo tulee takimmaisena ja jää aina varmistelemaan käytäviä, jotta spawnimaan ei pääse ihan viereen. Marksman tai Scout minigunilla varustettuna ampuu jo sen verran pitkälle, ettei hirveästi tarvitse murehtia kantamasta. Erilaiset risteykset ovat aina hyviä paikkoja jäädä kärkkymään hetkeksi. Niissä pystyy yleensä varmistamaan helposti, ettei ainakaan Mancubus tai Hell Knight ilmesty liian lähelle.

Tilanteesta riippuen voi sitten hajaantua enemmänkin. Samoin on tehty sitä, että jos jonkin huoneen perältä täytyy hakea jotain, vain yksi mariini menee hakemaan esim. avainta, toivoo selviävänsä hengissä juoksemalla ja muut odottelevat kauempana, tai etenevät. Kunhan vaikkapa sille avaimelle pääsee, niin ei enää niin haittaa vaikka sattuisi kuolemaankin. Spawnisäännöllä saa yleensä muut kiinni heti ja ylimääräisiä vuoroja ei ole tuhlattu siihen että koko porukka lahtaa kaiken huoneessa ja sillä aikaa käytäville toisaalla on ilmestynyt ilkeitä möykkyjä odottelemaan.

Juokseminen ja väistely taitavat olla niitä avainkortteja pitkälle pääsemiseen. Ainakin foorumeilla meuhkasivat, että yksinpelin pääsee lävitse melkein vain joksemalla, kun peli tuli aikoinaan ulos. En hirveästi ole omien pelaajien käyttävän noita. Pelaajathan saa aika nopeasti narrattua juuttumaan merkityksettömiin taisteluihin. Etenkin, jos selustassa kärkkyy muutama ampuva otus, niin yleensä niillä on saanut joko rokoteltua mukavasti terveyttä tai joku on sitten lähtenyt niitä suorastaan metsästämään.