Jättien elämää
Lähetetty: To 23.04.2009 16:34
Kaksi jättiä, Graz ja Kron, kuuluivat Khemrissä olevien aavikkopaimentolaisten heimoon. Heidän ihonsa oli normaalista jätistä poiketen ihmismäinen, hieman ruskehtava. Eräs päivä he valittivat kylässään
"Perhana että on nälkä! Vuorihiisistäkään ei ole välipalaksi kun ne kaikki karkasivat viime viikolla..." sanoi Graz.
"Jep, sillä eilen murskatulla metsästäjällä oli pari lemmikkinä mutta nehän syötiin jo." sanoi Kron
He olivat hyviä ystäviä ja söivät sekä tappelivat yhdessä muita vastaan. Eilen oli ollut verinen kehätaistelu, jossa oli Graz sekä Kron erästä paikallista metsästäjää sekä tämän apureita vastaan. Taistelu oli kääntynyt heidän edukseen, kun he söivät metsästäjän kädet ja heittivät tämän kuoppaan nöyryytettäväksi. Kronilla oli vieläkin iso veritahra housuillaan. Pian kylään saapui poissa ollut teurastaja, ja kantoi kädessään vaikertavaa vuorihiittä. Hän sanoi
"Hei, tämä löytyi tuolta pohjoisesta sieltä pyr.... pyren... pyra.. no sen kolmiotalon läheltä."
Graz ja Kron juoksivat paikalle välipalan toivossa, mutta teurastaja nappasi hiiden suuhunsa yhtenä suupalana. Graz ja Kron valittivat:
"No voi hemmetti, meillähän oli nälkä!" He päättivät, että kannattaisi sitten omatoimisesti hakea ne hiidet takaisin. He valmistautuivat matkaan.
Graz haki teltastaan käsikanuunan, jonka hän oli saanut käymällä kauppaa ihmisten kanssa. Hän oli ylpeillyt sillä monta päivää. Hän nappasi sitten mukaansa hieman ruutia, rutkasti pieniä aseita kanuunasta ammuttavaksi ja silmäsuojansa. "Nyt mennään" Graz sanoi. Ja he lähtivät matkallensa.
Matkalla ollessaan he valittivat nälkäänsä ja keskustelivat erilaisista tavoista syödä haaskalintu.
"Kyllä se kannattaa pataan heittää, saa koko padallisen herkullista keittoa" Sanoi Graz.
"Nah, raakana se kyllä on parasta, saa murskata suussa luita ja imeskellä verta" Sanoi Kron.
"Luut ovat kyllä mahtavaa syödä, ne murskaantuu hampaissani" He yhtyivät tähän mielipiteeseen.
Kuin sattumalta he näkivät yllänsä haaskalintujen parven. Heillä oli nälkä, joten Graz otti kanuunansa ja latasi siihen ruutinsa. He odottivat että linnut olisivat tarpeeksi matalalla, kunnes jysähti, ja kaksi lintua tippui maahan. Loput parvesta lensivät pois, pyramidin suuntaan.
"BAAM ETTÄ BAMAHTI" huusi Graz. He ryntäsivät saaliinsa luo, mutta läheltä katsottuna huomasivat:
"Nämä ei ole mitään normaaleja lintuja" sanoi Kron. Lintujen luut olivat näkyvissä, silmät puuttuivat ja ruumiit olivat kuivuneen veren peittämät. Mutta vähät he siitä välittivät. Veri roiskui hiekalle kun he aterioivat pitkään ja hartaasti.
"Noh, nyt voidaan kai lähteä takaisin" sanoi Graz, mutta Kron huomautti:
"Niitä hiisiähän me tultiin hakemaan, en minä ilman niitä palaa, nälkä on kuitenkin taas kohta"
Silloin he kuulivat rapinaa hiekan alta, joka voimistui kokoajan. Kron vielä söi linnun viimeisiä rippeitä, kun heidän takaansa nousi jättimäinen skorpioni. "ÖTÖKKÄ" huusi Graz, ja työnsi Kronin pois tämän iskun tieltä. Kron yllättyneenä nousi maasta ja otti nuijansa. He tuijottivat vihaista skorpionia, joka valmistautui uuteen iskuun. Kron vastasi rynnäkköön ja hyppäsi skorpionin saksien syleilyyn. Hän repi skorpionilta toisen saksen irti, jolloin tämä hellitti otteensa. Hän hakkasi tämän kovaa kuorta nuijallaan, ja kuului rutinaa. Skorpioni ei kuitenkaan helpolla luovuttanut, ja yritti tehdä pyrstöllään iskua, mutta Graz tarttui pyrstöstä kiinni ja repi sen irti. Skorpioni sekosi täysin ja alkoi pyörimään ympyrää, jolloin kaksikko hakkasi tämän nuijallaan ja kanuunallaan kuoliaaksi.
Taistelun jälkeen he levähtivät ennenkuin tarkastelivat skorpionia tarkemmin. Kron puraisi palasen irti repäisemästään saksesta, mutta sylkäisi sen pois, ja sanoi
"BRÄÄGH! Tätä roskaa minäkään en söisi" Samalla Graz kutsui häntä luokseen:
"Tulepa katsoon tätä.." He kummatkin katsoivat skorpionin selkää. Siinä makasi muumio. Ihmeteltyään muutaman sekunnin, Graz nappasi muumion syleilyssä olleen ruukun.
"Hienoa rojua, tämän minä otan mukaani" Sen jälkeen he ihmettelivät vielä vähän aikaa, kunnes päättivät jatkaa matkaansa. Kuitenkin noustuaan ensimmäisen dyynin yli, he näkivät jonkun matkan päässä kymmeniä, ellei satoja luurankoja... ja luurankohevosten ohjaamia kärryjä. Yhden kärryn kyydissä oli hienosti pukeutunut muumio...
Jatkuu
"Perhana että on nälkä! Vuorihiisistäkään ei ole välipalaksi kun ne kaikki karkasivat viime viikolla..." sanoi Graz.
"Jep, sillä eilen murskatulla metsästäjällä oli pari lemmikkinä mutta nehän syötiin jo." sanoi Kron
He olivat hyviä ystäviä ja söivät sekä tappelivat yhdessä muita vastaan. Eilen oli ollut verinen kehätaistelu, jossa oli Graz sekä Kron erästä paikallista metsästäjää sekä tämän apureita vastaan. Taistelu oli kääntynyt heidän edukseen, kun he söivät metsästäjän kädet ja heittivät tämän kuoppaan nöyryytettäväksi. Kronilla oli vieläkin iso veritahra housuillaan. Pian kylään saapui poissa ollut teurastaja, ja kantoi kädessään vaikertavaa vuorihiittä. Hän sanoi
"Hei, tämä löytyi tuolta pohjoisesta sieltä pyr.... pyren... pyra.. no sen kolmiotalon läheltä."
Graz ja Kron juoksivat paikalle välipalan toivossa, mutta teurastaja nappasi hiiden suuhunsa yhtenä suupalana. Graz ja Kron valittivat:
"No voi hemmetti, meillähän oli nälkä!" He päättivät, että kannattaisi sitten omatoimisesti hakea ne hiidet takaisin. He valmistautuivat matkaan.
Graz haki teltastaan käsikanuunan, jonka hän oli saanut käymällä kauppaa ihmisten kanssa. Hän oli ylpeillyt sillä monta päivää. Hän nappasi sitten mukaansa hieman ruutia, rutkasti pieniä aseita kanuunasta ammuttavaksi ja silmäsuojansa. "Nyt mennään" Graz sanoi. Ja he lähtivät matkallensa.
Matkalla ollessaan he valittivat nälkäänsä ja keskustelivat erilaisista tavoista syödä haaskalintu.
"Kyllä se kannattaa pataan heittää, saa koko padallisen herkullista keittoa" Sanoi Graz.
"Nah, raakana se kyllä on parasta, saa murskata suussa luita ja imeskellä verta" Sanoi Kron.
"Luut ovat kyllä mahtavaa syödä, ne murskaantuu hampaissani" He yhtyivät tähän mielipiteeseen.
Kuin sattumalta he näkivät yllänsä haaskalintujen parven. Heillä oli nälkä, joten Graz otti kanuunansa ja latasi siihen ruutinsa. He odottivat että linnut olisivat tarpeeksi matalalla, kunnes jysähti, ja kaksi lintua tippui maahan. Loput parvesta lensivät pois, pyramidin suuntaan.
"BAAM ETTÄ BAMAHTI" huusi Graz. He ryntäsivät saaliinsa luo, mutta läheltä katsottuna huomasivat:
"Nämä ei ole mitään normaaleja lintuja" sanoi Kron. Lintujen luut olivat näkyvissä, silmät puuttuivat ja ruumiit olivat kuivuneen veren peittämät. Mutta vähät he siitä välittivät. Veri roiskui hiekalle kun he aterioivat pitkään ja hartaasti.
"Noh, nyt voidaan kai lähteä takaisin" sanoi Graz, mutta Kron huomautti:
"Niitä hiisiähän me tultiin hakemaan, en minä ilman niitä palaa, nälkä on kuitenkin taas kohta"
Silloin he kuulivat rapinaa hiekan alta, joka voimistui kokoajan. Kron vielä söi linnun viimeisiä rippeitä, kun heidän takaansa nousi jättimäinen skorpioni. "ÖTÖKKÄ" huusi Graz, ja työnsi Kronin pois tämän iskun tieltä. Kron yllättyneenä nousi maasta ja otti nuijansa. He tuijottivat vihaista skorpionia, joka valmistautui uuteen iskuun. Kron vastasi rynnäkköön ja hyppäsi skorpionin saksien syleilyyn. Hän repi skorpionilta toisen saksen irti, jolloin tämä hellitti otteensa. Hän hakkasi tämän kovaa kuorta nuijallaan, ja kuului rutinaa. Skorpioni ei kuitenkaan helpolla luovuttanut, ja yritti tehdä pyrstöllään iskua, mutta Graz tarttui pyrstöstä kiinni ja repi sen irti. Skorpioni sekosi täysin ja alkoi pyörimään ympyrää, jolloin kaksikko hakkasi tämän nuijallaan ja kanuunallaan kuoliaaksi.
Taistelun jälkeen he levähtivät ennenkuin tarkastelivat skorpionia tarkemmin. Kron puraisi palasen irti repäisemästään saksesta, mutta sylkäisi sen pois, ja sanoi
"BRÄÄGH! Tätä roskaa minäkään en söisi" Samalla Graz kutsui häntä luokseen:
"Tulepa katsoon tätä.." He kummatkin katsoivat skorpionin selkää. Siinä makasi muumio. Ihmeteltyään muutaman sekunnin, Graz nappasi muumion syleilyssä olleen ruukun.
"Hienoa rojua, tämän minä otan mukaani" Sen jälkeen he ihmettelivät vielä vähän aikaa, kunnes päättivät jatkaa matkaansa. Kuitenkin noustuaan ensimmäisen dyynin yli, he näkivät jonkun matkan päässä kymmeniä, ellei satoja luurankoja... ja luurankohevosten ohjaamia kärryjä. Yhden kärryn kyydissä oli hienosti pukeutunut muumio...
Jatkuu