Karaz Drengin sota
Lähetetty: Ma 27.04.2009 19:39
Raportti tarinan muodossa...
Kauan sitten olin mukana taistelussa josta selvisin elävänä onnen ansiosta. Taistelu käytiin pienessä kääpiö linnakkeessa itäisellä rajalla. Paha vampyyri ja hänen armeijansa oli jostain kumman syystä tullut rajojemme ylitse ja meitä odotti sen kotimaamme puolustaminen. Linnakkeemme oli sijoittunut pienen kukkulan päälle ja lännessä oli metsä, kun taas oikealla oli hylättykylä, josta kääpiöt olivat paenneet linnoitukseen.
Armeijamme ei ollut mitä mahtavin, mutta toivoimme sen riittävän. Saimme taistelua varten rakennettua vain kahdeksan keihästykkiä ja kaksi urkutykkiä muureille. Sotilas määrämme jäi kahteen rykmenttiin tavallisia kaupunkilaisia ja kahteen kivääri ryhmään. Mukana taistelussa oli muutamat kuuluisat sankarit Gerek joka osasi käyttää vasaraansa ja työpajaansa erittäin taitavasti ja sai ihmeitä aikaan. Beor joka oli ollut monissa taisteluissa mukana ja kuuluisa lipunkantaja. Minä itse en ollut kuuluisa, mutta minulla oli kyky estää vastustajan noitia taikomasta loitsujaan.
Taistelun alussa myöhästyimme lataamasta tykkejämme ja vastustaja pääsi yllättämään meidän marssimalla keskeltä niittyä meitä kohti. Tiedustelijamme näki linnoituksen muurilta metsän takaa lähestyvän kaksi ryhmää susia 10:n vahvuisena kahtena yksikkönä. Samanlainen määrä oli tulossa kaupunkimme takaa, mutta siellä oli lisäksi ison kokoinen lepakko heidän takanaan. Itse katsoin keskelle niittyä, kun kolme ryhmää luurankoja marssi meitä kohti n. 20 vahvuisina yksiköinä. Keskellä näkyi itse vampyyri ja oikealla puolella necromanceri jota kutsuimme heidän kaltaisiaan palvelijoita. Vasemmalla oli kuollut palvelija pelkkää luuta ja haarniska päällä kantaen isoa mustaa kirvestä kädellään. Vampyyrin vieressä oli kuollut lipunkantaja joka sai luurangon jostain kumman syystä hehkumaan punaisena, kun he marssivat meitä kohti. Vampyyri manasi loitsujaan ja kutsui lisää luurankoja täyttämään rivejään samalla, kun he tulivat meitä kohti.
Vihdoin saimme sotakoneemme ladattua ja avasimme tykityksen. Lännen puoleisella muurilla olevat kivääri miehet saivat ammuttua metsän takaa tulevat toiset sudet pois ja idässä tapahtui myös niin.
Keihäs tykistömme sai kaadettua ison lepakon kaupunkimme takaa. Gerek pamautti vasaraansa oikein kovaa ja osui sillä johonkin mitä en itse pystynyt näkemään. Saimme vaurioitettu vihollisten rykmenttejä pienin tuloksin. Jostain kumman syystä ryhmä missä oli ollut kuollut lipun kantaja, niin ampumamme luurangon nousivat takaisin.
Vihollinen vain jatkoi marssimista eteenpäin ja sudet yrittivät hyökätä kiväärimiestemme kimppuun, mutta suurin osa kaatui matkalla ja loput tapettiin pistimillä. Vampyyri raivostui tulituksestamme ja kutsui lisää luurankoja rinnalleen. Sitten näin yhtäkkiä kummitusten juoksevan luurankojen takaa yrittäen hyökätä koneidemme kimppuun. Läntisen metsän luota juoksi kolme joista yksi näytti olevan saanut iskua Gerekin iskusta. Idästä juoksi neljä joissa oli mukana pelätty Banshee.
Tiesimme hetkemme koittaneen ja lähdin hyökkäykseen kahden rykmentin kanssa kohti vampyyrin rykmenttiä. Urku tykit yrittivät ampua, mutta toinen räjähti luotien juuttuessa kiinne ja toiseen ei keritty lataamaan tarpeeksi ammuksia. Keihäs koneet ampuivat itäisintä ryhmää siltä varalta jos emme saisi tapettua vampyyriä. Toinen rykmenteistä jäi turvaamaan länsi kylkeä, mutta itäinen jäi kokonaan suojaamatta. Gerek yritti lyödä nopeuden salamaa, mutta vampyyrin tuijotus sai Gerekin hermostumaan ja hän löi ohi ja liian lujaa ja niin hänen alasin hajosi keskeltä halki. Gerek menetti tajunsa samalla, kun hän lensi taaksepäin iskun voimasta.
Sydämeni hakkasi lujaa, kun vampyyri ja hänen rykmenttinsä hyökkäsivät minun rykmentin kimppuun. Viholliset tulivat edestä ja idästä kimppuumme. Toinen rykmentti vieressäni sai vastaan lännestä tulevan rykmentin. Kummitukset hyökkäsivät sotakoneidemme kimppuun, mutta miehistö ei pelännyt heitä vaan jäivät rohkeasti paikoilleen. Vampyyri yritti nostaa lisää sotilaitaan menetettyjen tilalle, mutta hän lausui lorun väärin ja hänen kätensä paloivat vähän. Vampyyri haastoi minua taisteluun ja otin sen vastaan, mutta minua pelotti enemmän kuin koskaan. Vampyyri löi kaksi kertaa ohi, yks lyönti pysähtyi panssariin, mutta viimeinen lyönti raapaisi rintapanssarin lävitse. Yritin loukkaantuneena lyödä, mutta en osunut. Menetimme yhden sotilaan riveistämme ja kaadoimme vastustajalta kaksi. Ehdin vain katsoa ystävääni Beoria toisessa rykmentissä ja samalla hän sai ison luurangon mustasta kirveestä ja kaatui maahan. Rykmentti rupesi pelkäämään niin paljon, että lähti juoksemaan karkuun vaikka yritin huutaa heille. He eivät päässeet vihollisia pakoon ja näin kaikki ystäväni kuolivat.
Taistelumme tuntui siltä, kuin se olisi ollut loppu. Kummitukset tappoivat tykistöämme ja kiväärimiehet yrittivät vain päästä parempiin ampumapaikkoihin länsi- ja itämuurilla. Urkutykki yritti ampua länsipuolella olevaa luurankoa ryhmää, mutta kone jumitti ja räjähti. Yritin pitää mieheni kurissa, etteivät he pelkäisi taistelussa. Taisteluni vampyyrin kanssa jatkuin kiivaasti. Onneksi vampyyri löi kolme kertaa ohitse ja sain viimeisenkin lyönnin pysäytettyä kirveelläni. Sain lyötyä vampyyria kerran, mutta se ei edes huutanut osumasta vaan katsoi vihaisena minuun. Mieheni saivat kaadettua kolme luurankoa kumoon ja me menetimme yhden sotilaan.
Näin kuin vampyyri kajautti sota huudon ja kummitukset jatkoivat tuhoten sotakoneitamme ja länsipuolella oleva luuranko ryhmä valmistautui hyökkäämään toiseltakin puolelta kylkeemme. Luulin jo siinä vaiheessa kaiken olevan mennyttä. Kun vampyyri rupesi lausumaan loruaan otin taskustani käärön avasin sen ja huusin mahtavat taikasanat. Vampyyri meni ihan hämilleen ja näin, että sain sinetöityä loitsun käärööni ja vampyyri ei pystyisi enää muistamaan sitä. Vampyyri suuttui ja rupesi lausumaan mahtavaa loitsua ja luulin kaiken olevan ohitse kunnes… Vampyyri rupesi sauhumaan ja sulasi pikku hiljaa pois. Tiesin itsekin, että jokin oli mennyt pieleen. Samassa vampyyri haihtui kentältä ja suurin osa armeijoista suli sen mukanaan. Jäljellä oleva luurankojen lippu mies ja muutamat luurangot saimme tapettua ja loputkin sulivat pois edestämme.
Käskin miehiäni kääntymään kohti viimeistä rykmenttiä joka oli vihollisilta jäljellä. Muutamat kummitukset olivat sotakoneidemme kimpussa, mutta saimme ammuttua kahdella keihästykillä jäljellä olevaa rykmenttiä. Yksi keihäistä osui mustan kirveen kantavaan luurankoon ja se sai osuman, mutta ei kaatunut.
Viholliset tekivät viimeisen hyökkäyksen meidän rykmenttiämme vastaan. Rykmenttini veteraani lupasi tappavansa tuon mustaa kirvestä kantavan luurangon, mutta tämä sai surmansa erittäin nopeasti. Tapoimme neljä luurankoa ja vihollisen loput joukotkin sulivat pois. Vain mustakirves jäi maahan heidän haihduttuaan pois.
Voittomme ei ollut mikään suuri, mutta ei se mikään pienikään ollut meille.
Puolustimme kotimaatamme hyvin ja palasimme kyläämme takaisin.
Menetimme paljon sotilaita, mutta olemme tyytyväisiä tulokseen.
Kauan sitten olin mukana taistelussa josta selvisin elävänä onnen ansiosta. Taistelu käytiin pienessä kääpiö linnakkeessa itäisellä rajalla. Paha vampyyri ja hänen armeijansa oli jostain kumman syystä tullut rajojemme ylitse ja meitä odotti sen kotimaamme puolustaminen. Linnakkeemme oli sijoittunut pienen kukkulan päälle ja lännessä oli metsä, kun taas oikealla oli hylättykylä, josta kääpiöt olivat paenneet linnoitukseen.
Armeijamme ei ollut mitä mahtavin, mutta toivoimme sen riittävän. Saimme taistelua varten rakennettua vain kahdeksan keihästykkiä ja kaksi urkutykkiä muureille. Sotilas määrämme jäi kahteen rykmenttiin tavallisia kaupunkilaisia ja kahteen kivääri ryhmään. Mukana taistelussa oli muutamat kuuluisat sankarit Gerek joka osasi käyttää vasaraansa ja työpajaansa erittäin taitavasti ja sai ihmeitä aikaan. Beor joka oli ollut monissa taisteluissa mukana ja kuuluisa lipunkantaja. Minä itse en ollut kuuluisa, mutta minulla oli kyky estää vastustajan noitia taikomasta loitsujaan.
Taistelun alussa myöhästyimme lataamasta tykkejämme ja vastustaja pääsi yllättämään meidän marssimalla keskeltä niittyä meitä kohti. Tiedustelijamme näki linnoituksen muurilta metsän takaa lähestyvän kaksi ryhmää susia 10:n vahvuisena kahtena yksikkönä. Samanlainen määrä oli tulossa kaupunkimme takaa, mutta siellä oli lisäksi ison kokoinen lepakko heidän takanaan. Itse katsoin keskelle niittyä, kun kolme ryhmää luurankoja marssi meitä kohti n. 20 vahvuisina yksiköinä. Keskellä näkyi itse vampyyri ja oikealla puolella necromanceri jota kutsuimme heidän kaltaisiaan palvelijoita. Vasemmalla oli kuollut palvelija pelkkää luuta ja haarniska päällä kantaen isoa mustaa kirvestä kädellään. Vampyyrin vieressä oli kuollut lipunkantaja joka sai luurangon jostain kumman syystä hehkumaan punaisena, kun he marssivat meitä kohti. Vampyyri manasi loitsujaan ja kutsui lisää luurankoja täyttämään rivejään samalla, kun he tulivat meitä kohti.
Vihdoin saimme sotakoneemme ladattua ja avasimme tykityksen. Lännen puoleisella muurilla olevat kivääri miehet saivat ammuttua metsän takaa tulevat toiset sudet pois ja idässä tapahtui myös niin.
Keihäs tykistömme sai kaadettua ison lepakon kaupunkimme takaa. Gerek pamautti vasaraansa oikein kovaa ja osui sillä johonkin mitä en itse pystynyt näkemään. Saimme vaurioitettu vihollisten rykmenttejä pienin tuloksin. Jostain kumman syystä ryhmä missä oli ollut kuollut lipun kantaja, niin ampumamme luurangon nousivat takaisin.
Vihollinen vain jatkoi marssimista eteenpäin ja sudet yrittivät hyökätä kiväärimiestemme kimppuun, mutta suurin osa kaatui matkalla ja loput tapettiin pistimillä. Vampyyri raivostui tulituksestamme ja kutsui lisää luurankoja rinnalleen. Sitten näin yhtäkkiä kummitusten juoksevan luurankojen takaa yrittäen hyökätä koneidemme kimppuun. Läntisen metsän luota juoksi kolme joista yksi näytti olevan saanut iskua Gerekin iskusta. Idästä juoksi neljä joissa oli mukana pelätty Banshee.
Tiesimme hetkemme koittaneen ja lähdin hyökkäykseen kahden rykmentin kanssa kohti vampyyrin rykmenttiä. Urku tykit yrittivät ampua, mutta toinen räjähti luotien juuttuessa kiinne ja toiseen ei keritty lataamaan tarpeeksi ammuksia. Keihäs koneet ampuivat itäisintä ryhmää siltä varalta jos emme saisi tapettua vampyyriä. Toinen rykmenteistä jäi turvaamaan länsi kylkeä, mutta itäinen jäi kokonaan suojaamatta. Gerek yritti lyödä nopeuden salamaa, mutta vampyyrin tuijotus sai Gerekin hermostumaan ja hän löi ohi ja liian lujaa ja niin hänen alasin hajosi keskeltä halki. Gerek menetti tajunsa samalla, kun hän lensi taaksepäin iskun voimasta.
Sydämeni hakkasi lujaa, kun vampyyri ja hänen rykmenttinsä hyökkäsivät minun rykmentin kimppuun. Viholliset tulivat edestä ja idästä kimppuumme. Toinen rykmentti vieressäni sai vastaan lännestä tulevan rykmentin. Kummitukset hyökkäsivät sotakoneidemme kimppuun, mutta miehistö ei pelännyt heitä vaan jäivät rohkeasti paikoilleen. Vampyyri yritti nostaa lisää sotilaitaan menetettyjen tilalle, mutta hän lausui lorun väärin ja hänen kätensä paloivat vähän. Vampyyri haastoi minua taisteluun ja otin sen vastaan, mutta minua pelotti enemmän kuin koskaan. Vampyyri löi kaksi kertaa ohi, yks lyönti pysähtyi panssariin, mutta viimeinen lyönti raapaisi rintapanssarin lävitse. Yritin loukkaantuneena lyödä, mutta en osunut. Menetimme yhden sotilaan riveistämme ja kaadoimme vastustajalta kaksi. Ehdin vain katsoa ystävääni Beoria toisessa rykmentissä ja samalla hän sai ison luurangon mustasta kirveestä ja kaatui maahan. Rykmentti rupesi pelkäämään niin paljon, että lähti juoksemaan karkuun vaikka yritin huutaa heille. He eivät päässeet vihollisia pakoon ja näin kaikki ystäväni kuolivat.
Taistelumme tuntui siltä, kuin se olisi ollut loppu. Kummitukset tappoivat tykistöämme ja kiväärimiehet yrittivät vain päästä parempiin ampumapaikkoihin länsi- ja itämuurilla. Urkutykki yritti ampua länsipuolella olevaa luurankoa ryhmää, mutta kone jumitti ja räjähti. Yritin pitää mieheni kurissa, etteivät he pelkäisi taistelussa. Taisteluni vampyyrin kanssa jatkuin kiivaasti. Onneksi vampyyri löi kolme kertaa ohitse ja sain viimeisenkin lyönnin pysäytettyä kirveelläni. Sain lyötyä vampyyria kerran, mutta se ei edes huutanut osumasta vaan katsoi vihaisena minuun. Mieheni saivat kaadettua kolme luurankoa kumoon ja me menetimme yhden sotilaan.
Näin kuin vampyyri kajautti sota huudon ja kummitukset jatkoivat tuhoten sotakoneitamme ja länsipuolella oleva luuranko ryhmä valmistautui hyökkäämään toiseltakin puolelta kylkeemme. Luulin jo siinä vaiheessa kaiken olevan mennyttä. Kun vampyyri rupesi lausumaan loruaan otin taskustani käärön avasin sen ja huusin mahtavat taikasanat. Vampyyri meni ihan hämilleen ja näin, että sain sinetöityä loitsun käärööni ja vampyyri ei pystyisi enää muistamaan sitä. Vampyyri suuttui ja rupesi lausumaan mahtavaa loitsua ja luulin kaiken olevan ohitse kunnes… Vampyyri rupesi sauhumaan ja sulasi pikku hiljaa pois. Tiesin itsekin, että jokin oli mennyt pieleen. Samassa vampyyri haihtui kentältä ja suurin osa armeijoista suli sen mukanaan. Jäljellä oleva luurankojen lippu mies ja muutamat luurangot saimme tapettua ja loputkin sulivat pois edestämme.
Käskin miehiäni kääntymään kohti viimeistä rykmenttiä joka oli vihollisilta jäljellä. Muutamat kummitukset olivat sotakoneidemme kimpussa, mutta saimme ammuttua kahdella keihästykillä jäljellä olevaa rykmenttiä. Yksi keihäistä osui mustan kirveen kantavaan luurankoon ja se sai osuman, mutta ei kaatunut.
Viholliset tekivät viimeisen hyökkäyksen meidän rykmenttiämme vastaan. Rykmenttini veteraani lupasi tappavansa tuon mustaa kirvestä kantavan luurangon, mutta tämä sai surmansa erittäin nopeasti. Tapoimme neljä luurankoa ja vihollisen loput joukotkin sulivat pois. Vain mustakirves jäi maahan heidän haihduttuaan pois.
Voittomme ei ollut mikään suuri, mutta ei se mikään pienikään ollut meille.
Puolustimme kotimaatamme hyvin ja palasimme kyläämme takaisin.
Menetimme paljon sotilaita, mutta olemme tyytyväisiä tulokseen.