Andromeduksen tarinoita, necron invaasio
Lähetetty: Su 13.04.2003 14:12
Päämaja 0400
Eversti Hannigan asteli levottomasti ympäriinsä.
-Emme voi voittaa! Eversti huusi. –Niitä on ainakin kuusituhatta ja meitä vain kahdeksansataa Cadian kaartilaista.
Kapteeni Cassius yritti rauhoitella esimiestään.
-Mutta meillä on tämä kukkula, kolme tulikorsua ja muurit.
Eversti pysähtyi hetkeksi ja kääntyi hapan ilme kasvoillaan.
-Tarkoitatko niitä tulikorsuja jotka ovat täynnä reikiä ja melkein hajonneet?
-Juuri niitä. Tulikorsumme antavat hyvän turvan. Ja jos meidän ensimmäinen puolustuksemme pettää, voimme paeta päämajaamme, eli tänne.
-Hyvä kapteeni. Mutta tarvitsemme vallihautoja bunkkereiden eteen. Ja paljon lisää miehiä.
Kapteeni Cassius mietti hetken ja hän olisi varmasti rapsuttanut partaansa jos hänellä olisi sellainen ollut.
Yhtäkkiä vastaanotin alkoi soida.
-Täällä on Andromedus, palkkasoturi. Olen huomannut että suuri joukko vihollisia on tulemassa sinnepäin. Korjaa jos olen väärässä mutta olette avun tarpeessa.
Hannigan otti luurin ja asetti sen korvalleen.
-Täällä Eversti Hannigan Cadianeiden 147:tä rykmentistä. Olet oikeassa, necronit vyöryvät päällemme alle tunnissa. Tarvitsemme apua, paljon miehiä sinulla on?
-Melkein kaksituhatta, mutta en voi riskeerata että suurin osa kuolee. He ovat sentään ystäviäni ja sotureitani.
-Paljon pystyt lähettämään?
-Hmmm…viisisataa?
-Lähetä tuhat miestä palkkasoturi.
-Seitsemänsataa.
-Kahdekasansataa.
-Seitsemänsataaviisikymmentä, ota tai jätä.
-Sovittu. Milloin pääset tänne?
-Nyt.
Lähetys päättyi ja eversti läimäytti vihaisena luurin alas.
-En edes tiedä tulevatko he, eversti sanoi.
-Jos tuo oli Andromedus, hän tulee kyllä, itsekin. Hän varmistaa saadakseen palkkansa.
Hyökkäys Proomu 0404
-Valmistautukaa lähtöön! Andromedus huusi.
-Saanko liittyä mukaan Andromedus? Jasonius kysyi.
-Tottakai saat ystäväni. Mutta valmistaudu nopeaan lähtöön.
-Kyllä ystäväni.
Palkkasoturit juoksentelivat pitkin avaruusaluksen käytäviä ja hakivat panoksia ammusvarastoista. Jasonius teki samoin ja hänen bolt pistoolinsa sai kolme lipasta lisää. Maihin-nousu alukset olivat valmiina lähtöön.
-Laukaisuun kolmekymmentä sekuntia. Kuulutti lennonvalvoja.
Andromedus hoputti ystäväänsä yhteen aluksista.
-Viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi.
Alukset kimposivat avaruuteen täydellä vauhdilla kohti Agri-planeetta Carradusta.
Parakki 0410
Cassius johti tavallista harjoitusta sotureille joista kohta suurin osa kuolisi. Hän opetti pistinhyökkäyksiä, ampumatapoja, refleksien hallintaa.
Juuri silloin alkoi kuulua outoa meteliä. Hän tunnisti äänen, kuljetus aluksia!
-Tervetuloa Andromedus, hän sanoi itsekseen.
Andromedus nousi ulos omasta kuljetusaluksestaan pidellen kypärää toisessa kädessään. Hän katsoi nuoreen kapteeniin joka tervehti häntä. Hän tervehti takaisin.
-Paljon teillä on miehiä ja paljon tänne on hyökkäämässä?
Cassius katsoi hetken kokenutta taistelijaa ja sanoi:
-Meitä on vain kahdeksansataa. Necroneita on ainakin kuusituhatta.
Andromedus kiroili hiljaa itsekseen.
-Olemmeko saamassa lisäjoukkoja?
-Vähän yli kahden tunnin päästä. Itse Mustat Temppeliherrat ja Valkoarvet.
-En ole vielä oikein väleissä heidän kanssaan. Mutta joskus on heidätkin kohdattava. Andromedus sanoi. –Onko täällä muuten ylempää upseeria, kapteeni…?
-Cassius, Cassius.
-Ai Cassius, mistä löydän Cassiuksen?
-Siis minä olen Cassius. Eversti Hannigan on päämajassa, eli tuossa rakennuksessa. Kapteeni osoitti vastapäistä rakennusta.
-Kiitos.
Andromedus jätti joukkonsa tutustumaan Cadianilaisiin. Hän itse meni läpi tiukasti vartioidun päämajan ja tapasi kokeneen vanhan sotilaan.
-Päivää Andromedus Rendelius. Luulin ettet tulisikaan.
-Minä pidän aina sanani. Palkasta puheen ollen…
-Siihen ei ole nyt aikaa. Mutta sanon että saat tavallisen taistelupalkan, ruokana. Ja rahana saat palkkiosi jokaisesta menetetystä miehestä.
-Se on sovittu. Mieheni ovat tuossa pihalla. Olemme valmiina palvelemaan imperiumia.
-Velvollisuus ja Kunnia veli Rendelius.
-Palkka ja Kunnia veli Hannigan.
-Aletaan töihin.
Juoksuhaudat 0434
Cadianit kaivoivat muutamia vallihautoja entisiin vallihautoihin jotka olivat osaksi peittyneet mudalla joka oli jo kuivunut. Ne oli helppo kaivaa uudestaan koska muta oli pehmeää ja jäljet olivat selvät.
Yhtäkkiä alkoi näkymään kiiltoa horisontissa.
-Necroneita! Joku huusi.
Kaikki tarttuivat aseisiinsa ja menivät asemiinsa. Jotkut latailivat aseitaan ja jotkut alkoivat jo tähtäämään.
-Olkaa lujina. Keisari suojelkoon teitä! Kapteeni Cassius huusi.
Teräksiset necronit etenivät varmasti ja nopeasti. Heidän mukanaan oli myös outoja kuljetusaluksia, monoliitteja.
Juoksuhaudoissa olevia komensi juuri kapteeni Cassius. Osa näistä miehistä oli tuttuja hänelle, toiset olivat Andromeduksen kuuluisia palkkasotureja. Mutta palkkasotureja johti Ylempi Palkkamestari Jasonius. Ylempänä bunkkereissa oli Andromedus, ja suuri osa hänen joukoistaan.
-Valmiina, tähdätkää! Kapteeni huusi. Tämä oli hänen ensimmäinen taistelunsa. Hän oli ollut vain koulutuksessa eikä ollut saanut taistella hiljaisessa Agri maailmassa. Mutta nyt olivat necronit tulleet ja hänen oli aika esittää kykynsä.
Necronit tulivat eteenpäin ja ampuivat muutaman epätarkan laukauksen.
-Vapaa tuli!
Laserkivääreiden pitkä rivi ampui necroneita kohti. Monia kaatui mutta monta muuta tuli vielä tilalle. Raskaat aseet alkoivat tulittaa käveleviä teräsotuksia. Monia kaatui mutta se ei haitannut paljoa. Ne juoksivat ja ampuivat samalla. Monia cadianeja kuoli mutta juoksuhaudat suojelivat heitä suuremmalta vahingolta. Betonipesäkkeistä alettiin ampua monilla raskailla- ja konetuli aseilla. Necroneita kaatui suurin määrin mutta suuri osa nousi ylös vielä kaatumisen jälkeen.
Cassius ampui tarkasti bolt pistoolillaan robottimaisia otuksia. Hän huomasi hetken kuluttua että rinta oli haarniskoitu näiltä parhaiten. Hän tähtäsi ja ampui yhtä päähän. Necron valahti maahan ja tämän pää halkesi puoliksi.
Mutta nyt ne olivat enää kymmenen metrin päässä. Ne olivat jo rynnänneet ensimmäisiin juoksuhautoihin ja vyöryivät jo tänne. Tästä ne eivät niin helposti menisi.
-Pistimet paikoilleen! Äkkiä! huusi nuori upseeri.
Hän otti esille miekkansa ja laittoi sen päälle. Sininen energiakenttä ympäröi aseen äkkiä ja hän oli valmis ensimmäiseen oikeaan lähitaisteluunsa.
Necronit törmäsivät cadianeiden rintamaan.
Jasonius lävisti necroneita helposti miekallaan, Kalmanraudalla. Se oli taottu Andromeduksen vanhasta Crozius Arcanumista.
Eräs necroneista nosti asettaan päänsä yläpuolelle ja yritti iskeä terävällä piikillä tämän gaussi aseessaan. Mutta nopealla viillolla necron meni kahtia ja tämän lyönti jäi lyhyeen. Jasonius halkaisi kahdelta pään yhteen hän tyhjensi koko lippaan kun se ei meinannut vaan kuolla vaan jatkoi vaan yrityksiään nousta ylös. Jasonius oli oppinut taistelemaan mestarimaisesti ollessaan gladiaattorina Pimeä Eldareiden luona, hän oli velkaa elämänsä Andromedukselle koska tämä oli pelastanut hänet.
Jasonius huitoi miekallaan puolelta toiselle ja lävisti helposti necroneiden vahvan haarniskan.
Cassius löi necronin pään irti ja toiselta hakkasi kädet poikki. Mutta osumien torjuminen oli vaikeaa kun kolme teräspetoa oli häntä vastassa. Hän kuitenkin ampui salaman nopeasti yhtä päähän ja halkaisi toiselta vartalon. Mutta kolmannen varalta hän ei ollut varuillaan. Se löi häntä olkapäähän. Hän karjui kivusta mutta löi takaisin ja katkaisi necronit molemmat kädet. Kersantti Smith ampui boltterillaan reiän necronin päähän juuri ennen kuin kuoli itse kun häntä lyötiin kurkkuun.
Kapteeni John Cassius oli tuntenut Smithin alokkaasta asti. Hän oli ollut tämän ystävä. Hän tunsi suurta vihaa vihollistansa kohtaan. Hän löi, hakkasi, pilkkoi ja halkoi necroneita. Hän taisteli kun hullu ja antoi vallan ihmisen alkukantaisimmalle vaistolle. Hän tappoi viimeisen necronin otsaan tähdätyllä viillolla joka halkaisi robottimaisen kallon. Hän katsoi että kaikki olivat hyökänneistä kuolleet mutta vain muutaman metrin päässä oli tulossa toinen joukko. Mutta näillä oli kynnet ja niistä roikkui verisiä nahkan palasia. Niitä oli paljon enemmän kun äskeisiä sotureja ja niiden kynnet tarvitsivat varmasti verta.
-Tulta, tulta, TULTA!
Jasonius näki saman ja ampui mahdollisimman paljon vastaan tulevia hirviöitä. Ensimmäinen juoksuhauta oli jo vallattu ja seuraavana olisi hänen ja cadianeiden kapteenin vuoro. Sen jälkeen kuolisi luutnantti Eisenhower joka oli viimeisessä juoksuhaudassa heidän takanaan.
Hirviöt pääsivät käsikähmään ja tulos oli hirveä. Kaartilaisia ja palkkasotureja revittiin kappaleiksi teräksisten kynsien edessä. Jasonius hakkasi vihollisia vimmoissaan mutta nämä olivat jo vaikeampia tuhota.
Jatkuva tulitus ja lähitaistelun kalske valtasi kentän ja veri virtasi valtoimenaan. Nuoren Ylemmän Palkkamestarin vaistot kehottivat häntä vetäytymään mutta hän itse kehotti taistelemaan vielä hetken. Hän kuitenkin alkoi väsyä koska osumia tuli joka puolelta ja torjuminen alkoi käydä vaivalloiseksi. Lopulta necron viilsi kynsillään kolme syvää haavaa Jasoniuksen vatsaan. Hän kiljaisi ja työnsi miekkansa kuvatuksen silmään. Hän huomasi ympärillään lojuvat ruumiit ja myönsi itselleen tilanteen epätoivoisuuden.
-Vetäytykää taaksepäin!
Eisenhower katsoi kun toinen rivi murtui. Hänen joukkonsa olivat kolmekymmentä metriä pitkässä juoksuhaudassa. Tämä oli viimeinen vallihauta, tästä bunkkereihin olisi enää kolmekymmentä metriä. Hän tekisi tehtävänsä tunnolla.
Hän katsoi kun suurin osa toisesta rivistä hakattiin maahan heidän edessään. Mutta jotkut pääsivät karkuun ja pakenivat bunkkereihin. Olisivat jääneet auttamaan, pahus.
-Ampukaa kaikella mitä löytyy!
Hänen joukkonsa näyttivät taitonsa ja ampuivat tarkkoja laukauksia necronejen metalliseen ja suureen massaan. Monia kaatui mutta se ei näyttänyt tekevän mitään suurta vahinkoa. Kranaatinheittimet alkoivat vasta nyt ampumaan mutta se oli parempi nyt kun ei milloinkaan. Ne antoivat heille lisää aikaa koska ensimmäisenä tulevat necronit räjähtivät palasiksi räjähdysten voimasta. Pelko kiiri kaartilaisten keskuuteen ja luutnanttikin alkoi jo ajattelemaan perääntymistä. Mutta hän katsoi komissaari Eddingsin kivikoviin kasvoihin. Komissaarin kokeneet kasvot eivät näyttäneet armoa ja tämän miekka oli kuin valmis teloitukseen. Hän ravisteli pois pelkonsa ja alkoi ampumaan haulikollaan tulevaa laumaa.
Necronit iskeytyivät Eisenhowerin rintamaan ja katkera taistelu alkoi. Eisenhower löi ketjumiekkansa vihollisiinsa mutta niiden haarniska ei näyttänyt antavan periksi. Hän kuitenkin keräsi kaikki voimansa yhteen iskuun ja löi yhdeltä pään kahtia. Mutta silloin kynnet lävistivät hänen mahalaukkunsa ja oikean kätensä. Hänet tiputettiin maahan ja yksi pedoista valmistautui viimeiseen iskuun. Luutnantti laukaisi haulikkonsa hirviön päähän ja se lensi taaksepäin ja menetti päänsä. Luutnantti ampui maassa haulikollaan necroneihin, auttaen ryhmäänsä melkein toimintakyvyttömänä.
Yksi teräksinen soturi juoksi luutnantin luo kynnet valmiina ja jo veressä. Eisenhower tähtäsi ja ampui. -Tik-. Hän tarttui miekkaansa mutta silloin kynnet repivät jo hänen sydämensä ulos.
Bunkkerit 0536
Andromedus katsoi kun urhean komissaarin kuorihaarniska revittiin palasiksi ja karkuun juoksevat joukot tapettiin brutaalisti kynsillä. Kymmenen miestä juoksi karkuun kolmelta teräskyntiseltä pedolta. Andromedus tähtäsi tarkasti ja ampui yhtä päähän räjäyttäen sen. Hän tähtäsi uudestaan ja ampui toista alavatsaan ja se halkesi kahtia. Kolmasta hän ampui molempiin jalkoihin ja tämä pysähtyi siihen paikkaan. Hän oli pelastanut kokonaisen ryhmän.
Juuri silloin alkoi lentämään vihreitä gaussi panoksia. Ryhmä menetti kahdeksan miestä raskaassa ammunnassa. Vain kaksi pääsi bunkkereiden ja äkkiä rakennettujen barrikadien suojaan. Kranaatin heittimet ampuivat sarjan necroneihin. Monia tuhoutui mutta varmaan saman verran nousi takaisin pystyyn. Palkkasoturi katsoi horisonttiin. Necroneita oli vielä todella paljon jäljellä ja Andromedus alkoi ajatella taistelua viimeisekseen.
Hannigan rohkaisi joukkojaan ja ampui boltterillaan minkä pystyi. Necronit olivat vain viidenotoista metrin päässä mutta paljon tuhoa tehneet nahkan kantajat oli tuhottu. Nyt edessä marssi pariaheja ja tavallisia sotureja. Hän huomasi myös taaempana muutaman ylemmän necronin, niiden lordeja. Hän tunsi halua ampua lordeja mutta ne olivat liian kaukana. Hän ampui eteenpäin kulkevia sotureja ja pariaheja. Hän huomasi kun kaksi Leman Russia vyöryi mäen päälle kolmen bunkkerin väliin. Keisarin siunausta! Ne ampuivat taistelukanuunoillaan ja lasertykillään ja ylhäällä oleva miehistön jäsen kummassakin tankissa ampui myrskyboltterilla. Nyt necronit olivat enää kolmen metrin päässä.
Andromedus ampui bunkkerin ampumareiästä eteenpäin tulevaa massaa. Hän huomasi että barrikadeilla olevat joutuivat taisteluun soturien ja pariahejen kanssa. Hän liittyi mukaan ja huomasi että vain muutaman metrin päässä jalkaväen takana oli Leman Russ.
Hän hakkasi maahan pari necronia kunnes huomasi pariahejen taistelukyvyt. Hän löi pariahin kuitenkin maahan voimanyrkillään ja tuhosi myös pari soturia. Hänen kylkeensä kuitenkin osui pariahin tappava sotaviikate. Se pariah maksoi kuitenkin pahasti. Andremedus löi pariahia voimanyrkillä lantioon ja tyhjensi boltterinsa sen päähän.
Jasonius liittyi mukaan ja taisteli ystävänsä rinnalla Kalmanrautaansa heiluttaen. He eivät tunteneet pelkoa, he taistelivat kun primarkat itse. He antoivat miehille rohkeutta taistella ja näyttää mihin keisarin soturit pystyvät.
-Taisteluun! huusi Eversti Hannigan ja ryntäsi taistelemaan muiden mukaan.
Kapteeni Cassius hyökkäsi mukanaan selviytyjät toisesta vallihauta rivistöstä.
Taistelu oli toivoton mutta keisarin joukot olivat kuitenkin vihollisen niskan päällä.
Mutta juuri silloin necroneiden rivistöstä tuli esiin lordi. Se hakkasi sotaviikatteellaan kaartilaisia ja palkkasotureja. Jotain oli tehtävä.
Andromedus raivasi tiensä johtajan luokse hakaten tieltään kaikki jotka vastustivat. Hän kohotti voimakyntensä ja löi lordia. Osa johtajan rintakehästä lähti irti ja käsi mukana. Mutta päällikkö kohotti aseensa ja löi Andromeduksen taaksepäin. Palkkasoturi sai syvän haavan vatsaansa ja se vuoti pahasti. Lordi tuli hänen luokseen ja valmistautui hakkaamaan suuren palkkamestarin pään irti.
Mutta Kalmanrauta heilahti ja lordi menetti toisen kätensä ja sotaviikate putosi maahan käden mukana. Lordi oli juuri ottamassa kättään maasta kun Leman Russin laserkanuuna laukesi. Johtaja räjähti palasiksi ja räjähdyksen jälkeen soturit huomasivat jotain joka rohkaisi heitä.
Sillä necronit kahdenkymmenen metrin säteellä olivat saanet jonkinlaisen häiriön, eli poistettu käytöstä. Ne olivat seisaallaan mutta niiden kädet olivat veltot ja pää alaspäin.
-Sanguiniuksen nimeen! Andromedus huusi. –Saatamme voittaa vielä. Mutta ensin meidän on juostava päämajaan jossa on vielä lisäjoukkoja ja paljon raskaita tukiaseita. Vetäytykää miehet, vetäytykää!
Kaikki juoksivat henkensä edestä eikä taakse katsottu. Andromedus yritti vielä saada Leman Russit perääntymään mutta he uhrautuivat muiden puolesta. Ennekuin he pääsivät sisälle, gaussi aseet alkoivat tulittaa heitä selkään. Heidän takanaan eivät olleet tavalliset soturit jotka olivat joutuneet kahden tankin raskaiden liekinheittimien tulen alle, vaan ne olivat ilmassa leijuvia ”tuhoaja” necroneita. Eversti Hannigan niitettiin maahan vihreän gaussi tulen alla ja eversti vaipui mutaisaan maahan eikä noussut ylös. Heidät kohta tapettaisiin tappavassa ammusten sateessa. Andromedus ampui alas kaksi tuhoajaa mutta tiesi että tämä vain hidastaisi tulevaa.
Päämaja 0556
Mutta tukikohdan joukot ampuivat monia alas raskaalla tulivoimalla. Niiden joukossa oli tuhoaja lordi joka oli jo tappanut monia. Sotamies Wilson tähtäsi laserkanuunallaan sitä ja ampui. Laserkanuunan ammus lensi halki ilman kohti liikkuvaa tuhoaja lordia.
Se osui täydellisesti anti-painovoima kapseliin ja täydellä vauhdilla menevä lordi törmäsi isoon kiveen ja murskaantui. Kaikki tuhoajat saivat häiriön ja törmäsivät maahan.
-Hyvä Wilson! Sinun ansiostasi saatamme voittaa.
Cassius sulki teräksisen oven ja hengitti suu auki. Hänen oli vielä jaksettava. Hän meni päämajan muurille ja huomasi että Leman Russit olivat tuhoutuneet ja niiden savuavat metalliläjät olivat enää jäljellä kerran mahtavista panssareista.
Kapteeni käski kaikkien valmistautua ampumaan.
-Tulta keisarin sotilaat! Hän huusi hurmiossa.
Necronit etenivät laaksoon jossa päämaja oli ja monia kaatui raskaassa tulituksessa. Kranaatin heittimet räjähtivät Necron joukkojen keskustaan ja monia tuhoutui. Gaussi aseet alkoivat moukaroida päämajan rautaisia seiniä ja jotkut purivat läpi liiankin helposti metallisen harmaasta teräs muurista.
-Basiliskit, ampukaa!
Kolme basiliskia ampui ylöspäin. Kului tovi ennen kuin ne räjähtivät necroneiden etulinjaan, räjäyttäen taas yhden niiden johtajista. Melkein sata teräksistä petoa lopetti etenemisensä. Nuori Kapteeni ampui bolt pistoolillaan raivoissaan necroneiden uhkaavasti etenevää laumaa. Mutta panokset loppuivat. Saamari!
Hän otti esiin voima miekkansa ja jatkoi käskyjen jakelemista.
-Taistelkaa palkkasoturini! Andromedus huusi ja ampui lyhyen sarjan necroneihin. Hän huomasi että vain raskailla aseilla olisi jonkinlaista mahdollisuutta rikkoa niitten rivejä.
-Tuli seis, palkkamestari huusi, vain raskaat aseet ampuvat, muut, menkää alas ja etsikää kranaatinheittimiä.
Joukot tottelivat ja kävivät ase varastolla hakien kuusi kranaatinheitintä lisää. Palkkasotureista oli jäljellä enää vähän yli neljäsataa. Kaikki olivat väsyneitä tai haavoittuneita. Cadianeita oli enää kaksisataa. Tilanne vaikutti toivottomalta kun jättimäinen lauma necroneita eteni kohti päämajaa josta ensimmäiset olivat enää parin askeleen päässä.
-Pois muurilta, te kuolette!
Ruohon vihreät säteet leikkasivat maahan monia sotilaita ennen kuin he pääsivät alas.
-Ottakaa sirpale kranaattinne! Jasonius huusi.
Hän vuosi pahasti ja oli saanut jo kymmenen haavaa itseensä. Hän kuitenkin otti esille pari kranaattia. Muut tottelivat perässä.
-Kranaatinheittime ja basiliskit ampukaa!
Panokset lensivät ja hetken kuluttua kuului muutama räjähdys ja pari metallista palasta lensi linnakkeen sisälle.
-Heittäkää kranaatit! Jasonius huusi ja heitti kaksi kranaattiaan muurin toiselle puolelle.
Sotilaat heittivät kranaattinsa ja hetken päästä useita räjähdyksiä kuului ja monia eri palasia lenteli taivaalla. Terävä palanen lensi Ali palkkamestari O´Donnellia kurkkuun ja tämän palkkasoturin ura loppui siihen. necronit jyskyttivät muuria ja monia halkeamia tuli sen kestävään panssariin.
-Paetkaa sisämuureille. Siellä saamme vielä mahdollisuuden. Nuori kapteeni huusi.
Andromedus juoksi linnakkeen sisäpihalle jonne hänen aluksensa olivat laskeutuneet. Jotkut kantoivat haavoittuneita tovereitaan sisälle ja toiset menivät betoniseinäiseen päärakennukseen ja miehittivät sen kolmessa ylemmässä ikkunassa olevat raskaat boltterit.
-Miehittäkää muurit!
Palkkasotureja ja cadianilaisia juoksenteli muureille ja he tarttuivat aseisiinsa.
-Kaikki ampuvat kun vihollinen pääsee ensimmäisen muurin läpi! Andromedus huusi.
Tämä saattaisi olla hänen viimeinen taistelunsa. Hän tunsi jo pelkoa. Miehet miettivät elämäänsä ja monelle tämä olisi viimeinen päivä heidän elämässään.
Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Melkein jokainen päivä oli sellainen. Paitsi se päivä jolloin kuolet. Se päivä tapahtui monelle tänään.
Necronit hakkasivat teräsmuuria ja pääsivät lopulta läpi. He kävelivät kuolemaa tuoden. Vaikka moni kaatui, he eivät lopettaneet etenemistä. Tämä oli voiton päivä. C´Tanejen nimessä he tappaisivat nämä puolustajat. Hinnalla millä hyvänsä.
Kapteeni Cassius otti ylös laserkiväärin ja alkoi ampumaan kävelevää teräs laumaa. Hän huomasi kuitenkin jotain; Pariaheja.
-Ampukaa nuo petturi geeni ihmiset!
Kaikki keskittivät tulensa pariaheihin jotka sotaviikatteet tanassa juoksivat kohti metalli porttia. He hakkasivat sotaviikatteillaan helposti reikiä porttiin ja he olivat suurin uhka tällä hetkellä.
-Paetkaa muurilta, viimeinen puolustus käydään pää rakennuksessa. Pysykää lujina!
Huudettuaan käskyn, Cassius juoksi päärakennuksen portaille. Andromedus ja Jasonius tulivat mukaan. Heidän vierelleen astelivat vielä kymmeniä kaartilaisia ja palkkasotureja jotka olivat valmiita uhraamaan itsensä. Teräksinen portti lysähti kasaan iskujen voimasta.
Wilson ampui raskaalla boltterilla tulevia pariaheja. Hän tunsi suurta vihaa entisiä ihmisiä kohtaan jotka eivät palvelleet keisaria. Hänen panoksensa purivat hyvin niihin vaikka suurin osa kuitenkin kesti raskaan aseen leveät luodit. Hän lopetti ampumisen ja huomasi jotain outoa.
Andromedus hakkasi geenikirouksen vallassa tulevia pariaheja helposti. Hän löi puolelta toiselle adamtium voimakynnellään.
Hän lopetti raivoamisensa ja muuttui taas Andromedukseksi. Hän huomasi haavoittuneen ystävänsä joka vaipui maahan tajuttomana. Palkkamestari otti Jasoniuksen miekan toiseen käteensä ja puolusti ystäväänsä. Kalmanrauta ja voimakynsi koituivat monen pariah-soturin kohtaloksi. Andromedus katsoi ympärillään ja näki kun viimeinen pariah hakattiin maahan kymmenen kaartilaisen voimalla.
Hän katsoi ympärilleen mutta huomasi että necronit olivat kadonnet.
Taistelukenttä 0613
Valkoarpien komentaja Tso-Hag kiisi pyörällään halki necroneiden jotka olivat alkaneet pakenemaan. Toiselta puolelta iskivät Mustat Temppeliherrat Maan Raivaaja Ristiretkeläisineen. Necronit eivät olleet suuri vastus yli neljällesadalle imperiumin sotilaalle. Tso-Hag löi jo kahdennenkymmenennen necronin maahan voimamiekallaan. Mutta necronit olivat jo melkein paenneet monoliitteihinsa jotka antoivat suojaavaa tulta.
Terminaattori kapteeni Vigilius telesiirsi joukkonsa monoliittien eteen. He asettivat pommit niihin ja aloittivat tulittaa tulevaa necron joukkoa. He hyökkäsivät necroneiden kimppuun tuhoten monia mutta kymmeniä pääsi läpi heidän taistelultaan ja ne juoksivat kohti monoliitteja. Joukossa oli kaikki jäljellä olevat lordit.
Juuri silloin monoliitit räjähtivät.
Tso-Hag huomasi necroneiden hyytyneen ja hän hurrasi. Muut Avaruus-soturit yhtyivät huutoon.
Taistelu oli voitettu.
Päämaja 0700
Andromedus istui päämajan tuolissa ja odotti että hänen palkkansa lastattiin hänen aluksiinsa. Juuri silloin sisälle astui Mustien Temppeliherrojen keisarin esitaistelija.
-Andromedus Rendelius, minulla ja jaostollani on asiaa sinulle…
Tässä siis olisi. Kommentteja kiitos.
Eversti Hannigan asteli levottomasti ympäriinsä.
-Emme voi voittaa! Eversti huusi. –Niitä on ainakin kuusituhatta ja meitä vain kahdeksansataa Cadian kaartilaista.
Kapteeni Cassius yritti rauhoitella esimiestään.
-Mutta meillä on tämä kukkula, kolme tulikorsua ja muurit.
Eversti pysähtyi hetkeksi ja kääntyi hapan ilme kasvoillaan.
-Tarkoitatko niitä tulikorsuja jotka ovat täynnä reikiä ja melkein hajonneet?
-Juuri niitä. Tulikorsumme antavat hyvän turvan. Ja jos meidän ensimmäinen puolustuksemme pettää, voimme paeta päämajaamme, eli tänne.
-Hyvä kapteeni. Mutta tarvitsemme vallihautoja bunkkereiden eteen. Ja paljon lisää miehiä.
Kapteeni Cassius mietti hetken ja hän olisi varmasti rapsuttanut partaansa jos hänellä olisi sellainen ollut.
Yhtäkkiä vastaanotin alkoi soida.
-Täällä on Andromedus, palkkasoturi. Olen huomannut että suuri joukko vihollisia on tulemassa sinnepäin. Korjaa jos olen väärässä mutta olette avun tarpeessa.
Hannigan otti luurin ja asetti sen korvalleen.
-Täällä Eversti Hannigan Cadianeiden 147:tä rykmentistä. Olet oikeassa, necronit vyöryvät päällemme alle tunnissa. Tarvitsemme apua, paljon miehiä sinulla on?
-Melkein kaksituhatta, mutta en voi riskeerata että suurin osa kuolee. He ovat sentään ystäviäni ja sotureitani.
-Paljon pystyt lähettämään?
-Hmmm…viisisataa?
-Lähetä tuhat miestä palkkasoturi.
-Seitsemänsataa.
-Kahdekasansataa.
-Seitsemänsataaviisikymmentä, ota tai jätä.
-Sovittu. Milloin pääset tänne?
-Nyt.
Lähetys päättyi ja eversti läimäytti vihaisena luurin alas.
-En edes tiedä tulevatko he, eversti sanoi.
-Jos tuo oli Andromedus, hän tulee kyllä, itsekin. Hän varmistaa saadakseen palkkansa.
Hyökkäys Proomu 0404
-Valmistautukaa lähtöön! Andromedus huusi.
-Saanko liittyä mukaan Andromedus? Jasonius kysyi.
-Tottakai saat ystäväni. Mutta valmistaudu nopeaan lähtöön.
-Kyllä ystäväni.
Palkkasoturit juoksentelivat pitkin avaruusaluksen käytäviä ja hakivat panoksia ammusvarastoista. Jasonius teki samoin ja hänen bolt pistoolinsa sai kolme lipasta lisää. Maihin-nousu alukset olivat valmiina lähtöön.
-Laukaisuun kolmekymmentä sekuntia. Kuulutti lennonvalvoja.
Andromedus hoputti ystäväänsä yhteen aluksista.
-Viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi.
Alukset kimposivat avaruuteen täydellä vauhdilla kohti Agri-planeetta Carradusta.
Parakki 0410
Cassius johti tavallista harjoitusta sotureille joista kohta suurin osa kuolisi. Hän opetti pistinhyökkäyksiä, ampumatapoja, refleksien hallintaa.
Juuri silloin alkoi kuulua outoa meteliä. Hän tunnisti äänen, kuljetus aluksia!
-Tervetuloa Andromedus, hän sanoi itsekseen.
Andromedus nousi ulos omasta kuljetusaluksestaan pidellen kypärää toisessa kädessään. Hän katsoi nuoreen kapteeniin joka tervehti häntä. Hän tervehti takaisin.
-Paljon teillä on miehiä ja paljon tänne on hyökkäämässä?
Cassius katsoi hetken kokenutta taistelijaa ja sanoi:
-Meitä on vain kahdeksansataa. Necroneita on ainakin kuusituhatta.
Andromedus kiroili hiljaa itsekseen.
-Olemmeko saamassa lisäjoukkoja?
-Vähän yli kahden tunnin päästä. Itse Mustat Temppeliherrat ja Valkoarvet.
-En ole vielä oikein väleissä heidän kanssaan. Mutta joskus on heidätkin kohdattava. Andromedus sanoi. –Onko täällä muuten ylempää upseeria, kapteeni…?
-Cassius, Cassius.
-Ai Cassius, mistä löydän Cassiuksen?
-Siis minä olen Cassius. Eversti Hannigan on päämajassa, eli tuossa rakennuksessa. Kapteeni osoitti vastapäistä rakennusta.
-Kiitos.
Andromedus jätti joukkonsa tutustumaan Cadianilaisiin. Hän itse meni läpi tiukasti vartioidun päämajan ja tapasi kokeneen vanhan sotilaan.
-Päivää Andromedus Rendelius. Luulin ettet tulisikaan.
-Minä pidän aina sanani. Palkasta puheen ollen…
-Siihen ei ole nyt aikaa. Mutta sanon että saat tavallisen taistelupalkan, ruokana. Ja rahana saat palkkiosi jokaisesta menetetystä miehestä.
-Se on sovittu. Mieheni ovat tuossa pihalla. Olemme valmiina palvelemaan imperiumia.
-Velvollisuus ja Kunnia veli Rendelius.
-Palkka ja Kunnia veli Hannigan.
-Aletaan töihin.
Juoksuhaudat 0434
Cadianit kaivoivat muutamia vallihautoja entisiin vallihautoihin jotka olivat osaksi peittyneet mudalla joka oli jo kuivunut. Ne oli helppo kaivaa uudestaan koska muta oli pehmeää ja jäljet olivat selvät.
Yhtäkkiä alkoi näkymään kiiltoa horisontissa.
-Necroneita! Joku huusi.
Kaikki tarttuivat aseisiinsa ja menivät asemiinsa. Jotkut latailivat aseitaan ja jotkut alkoivat jo tähtäämään.
-Olkaa lujina. Keisari suojelkoon teitä! Kapteeni Cassius huusi.
Teräksiset necronit etenivät varmasti ja nopeasti. Heidän mukanaan oli myös outoja kuljetusaluksia, monoliitteja.
Juoksuhaudoissa olevia komensi juuri kapteeni Cassius. Osa näistä miehistä oli tuttuja hänelle, toiset olivat Andromeduksen kuuluisia palkkasotureja. Mutta palkkasotureja johti Ylempi Palkkamestari Jasonius. Ylempänä bunkkereissa oli Andromedus, ja suuri osa hänen joukoistaan.
-Valmiina, tähdätkää! Kapteeni huusi. Tämä oli hänen ensimmäinen taistelunsa. Hän oli ollut vain koulutuksessa eikä ollut saanut taistella hiljaisessa Agri maailmassa. Mutta nyt olivat necronit tulleet ja hänen oli aika esittää kykynsä.
Necronit tulivat eteenpäin ja ampuivat muutaman epätarkan laukauksen.
-Vapaa tuli!
Laserkivääreiden pitkä rivi ampui necroneita kohti. Monia kaatui mutta monta muuta tuli vielä tilalle. Raskaat aseet alkoivat tulittaa käveleviä teräsotuksia. Monia kaatui mutta se ei haitannut paljoa. Ne juoksivat ja ampuivat samalla. Monia cadianeja kuoli mutta juoksuhaudat suojelivat heitä suuremmalta vahingolta. Betonipesäkkeistä alettiin ampua monilla raskailla- ja konetuli aseilla. Necroneita kaatui suurin määrin mutta suuri osa nousi ylös vielä kaatumisen jälkeen.
Cassius ampui tarkasti bolt pistoolillaan robottimaisia otuksia. Hän huomasi hetken kuluttua että rinta oli haarniskoitu näiltä parhaiten. Hän tähtäsi ja ampui yhtä päähän. Necron valahti maahan ja tämän pää halkesi puoliksi.
Mutta nyt ne olivat enää kymmenen metrin päässä. Ne olivat jo rynnänneet ensimmäisiin juoksuhautoihin ja vyöryivät jo tänne. Tästä ne eivät niin helposti menisi.
-Pistimet paikoilleen! Äkkiä! huusi nuori upseeri.
Hän otti esille miekkansa ja laittoi sen päälle. Sininen energiakenttä ympäröi aseen äkkiä ja hän oli valmis ensimmäiseen oikeaan lähitaisteluunsa.
Necronit törmäsivät cadianeiden rintamaan.
Jasonius lävisti necroneita helposti miekallaan, Kalmanraudalla. Se oli taottu Andromeduksen vanhasta Crozius Arcanumista.
Eräs necroneista nosti asettaan päänsä yläpuolelle ja yritti iskeä terävällä piikillä tämän gaussi aseessaan. Mutta nopealla viillolla necron meni kahtia ja tämän lyönti jäi lyhyeen. Jasonius halkaisi kahdelta pään yhteen hän tyhjensi koko lippaan kun se ei meinannut vaan kuolla vaan jatkoi vaan yrityksiään nousta ylös. Jasonius oli oppinut taistelemaan mestarimaisesti ollessaan gladiaattorina Pimeä Eldareiden luona, hän oli velkaa elämänsä Andromedukselle koska tämä oli pelastanut hänet.
Jasonius huitoi miekallaan puolelta toiselle ja lävisti helposti necroneiden vahvan haarniskan.
Cassius löi necronin pään irti ja toiselta hakkasi kädet poikki. Mutta osumien torjuminen oli vaikeaa kun kolme teräspetoa oli häntä vastassa. Hän kuitenkin ampui salaman nopeasti yhtä päähän ja halkaisi toiselta vartalon. Mutta kolmannen varalta hän ei ollut varuillaan. Se löi häntä olkapäähän. Hän karjui kivusta mutta löi takaisin ja katkaisi necronit molemmat kädet. Kersantti Smith ampui boltterillaan reiän necronin päähän juuri ennen kuin kuoli itse kun häntä lyötiin kurkkuun.
Kapteeni John Cassius oli tuntenut Smithin alokkaasta asti. Hän oli ollut tämän ystävä. Hän tunsi suurta vihaa vihollistansa kohtaan. Hän löi, hakkasi, pilkkoi ja halkoi necroneita. Hän taisteli kun hullu ja antoi vallan ihmisen alkukantaisimmalle vaistolle. Hän tappoi viimeisen necronin otsaan tähdätyllä viillolla joka halkaisi robottimaisen kallon. Hän katsoi että kaikki olivat hyökänneistä kuolleet mutta vain muutaman metrin päässä oli tulossa toinen joukko. Mutta näillä oli kynnet ja niistä roikkui verisiä nahkan palasia. Niitä oli paljon enemmän kun äskeisiä sotureja ja niiden kynnet tarvitsivat varmasti verta.
-Tulta, tulta, TULTA!
Jasonius näki saman ja ampui mahdollisimman paljon vastaan tulevia hirviöitä. Ensimmäinen juoksuhauta oli jo vallattu ja seuraavana olisi hänen ja cadianeiden kapteenin vuoro. Sen jälkeen kuolisi luutnantti Eisenhower joka oli viimeisessä juoksuhaudassa heidän takanaan.
Hirviöt pääsivät käsikähmään ja tulos oli hirveä. Kaartilaisia ja palkkasotureja revittiin kappaleiksi teräksisten kynsien edessä. Jasonius hakkasi vihollisia vimmoissaan mutta nämä olivat jo vaikeampia tuhota.
Jatkuva tulitus ja lähitaistelun kalske valtasi kentän ja veri virtasi valtoimenaan. Nuoren Ylemmän Palkkamestarin vaistot kehottivat häntä vetäytymään mutta hän itse kehotti taistelemaan vielä hetken. Hän kuitenkin alkoi väsyä koska osumia tuli joka puolelta ja torjuminen alkoi käydä vaivalloiseksi. Lopulta necron viilsi kynsillään kolme syvää haavaa Jasoniuksen vatsaan. Hän kiljaisi ja työnsi miekkansa kuvatuksen silmään. Hän huomasi ympärillään lojuvat ruumiit ja myönsi itselleen tilanteen epätoivoisuuden.
-Vetäytykää taaksepäin!
Eisenhower katsoi kun toinen rivi murtui. Hänen joukkonsa olivat kolmekymmentä metriä pitkässä juoksuhaudassa. Tämä oli viimeinen vallihauta, tästä bunkkereihin olisi enää kolmekymmentä metriä. Hän tekisi tehtävänsä tunnolla.
Hän katsoi kun suurin osa toisesta rivistä hakattiin maahan heidän edessään. Mutta jotkut pääsivät karkuun ja pakenivat bunkkereihin. Olisivat jääneet auttamaan, pahus.
-Ampukaa kaikella mitä löytyy!
Hänen joukkonsa näyttivät taitonsa ja ampuivat tarkkoja laukauksia necronejen metalliseen ja suureen massaan. Monia kaatui mutta se ei näyttänyt tekevän mitään suurta vahinkoa. Kranaatinheittimet alkoivat vasta nyt ampumaan mutta se oli parempi nyt kun ei milloinkaan. Ne antoivat heille lisää aikaa koska ensimmäisenä tulevat necronit räjähtivät palasiksi räjähdysten voimasta. Pelko kiiri kaartilaisten keskuuteen ja luutnanttikin alkoi jo ajattelemaan perääntymistä. Mutta hän katsoi komissaari Eddingsin kivikoviin kasvoihin. Komissaarin kokeneet kasvot eivät näyttäneet armoa ja tämän miekka oli kuin valmis teloitukseen. Hän ravisteli pois pelkonsa ja alkoi ampumaan haulikollaan tulevaa laumaa.
Necronit iskeytyivät Eisenhowerin rintamaan ja katkera taistelu alkoi. Eisenhower löi ketjumiekkansa vihollisiinsa mutta niiden haarniska ei näyttänyt antavan periksi. Hän kuitenkin keräsi kaikki voimansa yhteen iskuun ja löi yhdeltä pään kahtia. Mutta silloin kynnet lävistivät hänen mahalaukkunsa ja oikean kätensä. Hänet tiputettiin maahan ja yksi pedoista valmistautui viimeiseen iskuun. Luutnantti laukaisi haulikkonsa hirviön päähän ja se lensi taaksepäin ja menetti päänsä. Luutnantti ampui maassa haulikollaan necroneihin, auttaen ryhmäänsä melkein toimintakyvyttömänä.
Yksi teräksinen soturi juoksi luutnantin luo kynnet valmiina ja jo veressä. Eisenhower tähtäsi ja ampui. -Tik-. Hän tarttui miekkaansa mutta silloin kynnet repivät jo hänen sydämensä ulos.
Bunkkerit 0536
Andromedus katsoi kun urhean komissaarin kuorihaarniska revittiin palasiksi ja karkuun juoksevat joukot tapettiin brutaalisti kynsillä. Kymmenen miestä juoksi karkuun kolmelta teräskyntiseltä pedolta. Andromedus tähtäsi tarkasti ja ampui yhtä päähän räjäyttäen sen. Hän tähtäsi uudestaan ja ampui toista alavatsaan ja se halkesi kahtia. Kolmasta hän ampui molempiin jalkoihin ja tämä pysähtyi siihen paikkaan. Hän oli pelastanut kokonaisen ryhmän.
Juuri silloin alkoi lentämään vihreitä gaussi panoksia. Ryhmä menetti kahdeksan miestä raskaassa ammunnassa. Vain kaksi pääsi bunkkereiden ja äkkiä rakennettujen barrikadien suojaan. Kranaatin heittimet ampuivat sarjan necroneihin. Monia tuhoutui mutta varmaan saman verran nousi takaisin pystyyn. Palkkasoturi katsoi horisonttiin. Necroneita oli vielä todella paljon jäljellä ja Andromedus alkoi ajatella taistelua viimeisekseen.
Hannigan rohkaisi joukkojaan ja ampui boltterillaan minkä pystyi. Necronit olivat vain viidenotoista metrin päässä mutta paljon tuhoa tehneet nahkan kantajat oli tuhottu. Nyt edessä marssi pariaheja ja tavallisia sotureja. Hän huomasi myös taaempana muutaman ylemmän necronin, niiden lordeja. Hän tunsi halua ampua lordeja mutta ne olivat liian kaukana. Hän ampui eteenpäin kulkevia sotureja ja pariaheja. Hän huomasi kun kaksi Leman Russia vyöryi mäen päälle kolmen bunkkerin väliin. Keisarin siunausta! Ne ampuivat taistelukanuunoillaan ja lasertykillään ja ylhäällä oleva miehistön jäsen kummassakin tankissa ampui myrskyboltterilla. Nyt necronit olivat enää kolmen metrin päässä.
Andromedus ampui bunkkerin ampumareiästä eteenpäin tulevaa massaa. Hän huomasi että barrikadeilla olevat joutuivat taisteluun soturien ja pariahejen kanssa. Hän liittyi mukaan ja huomasi että vain muutaman metrin päässä jalkaväen takana oli Leman Russ.
Hän hakkasi maahan pari necronia kunnes huomasi pariahejen taistelukyvyt. Hän löi pariahin kuitenkin maahan voimanyrkillään ja tuhosi myös pari soturia. Hänen kylkeensä kuitenkin osui pariahin tappava sotaviikate. Se pariah maksoi kuitenkin pahasti. Andremedus löi pariahia voimanyrkillä lantioon ja tyhjensi boltterinsa sen päähän.
Jasonius liittyi mukaan ja taisteli ystävänsä rinnalla Kalmanrautaansa heiluttaen. He eivät tunteneet pelkoa, he taistelivat kun primarkat itse. He antoivat miehille rohkeutta taistella ja näyttää mihin keisarin soturit pystyvät.
-Taisteluun! huusi Eversti Hannigan ja ryntäsi taistelemaan muiden mukaan.
Kapteeni Cassius hyökkäsi mukanaan selviytyjät toisesta vallihauta rivistöstä.
Taistelu oli toivoton mutta keisarin joukot olivat kuitenkin vihollisen niskan päällä.
Mutta juuri silloin necroneiden rivistöstä tuli esiin lordi. Se hakkasi sotaviikatteellaan kaartilaisia ja palkkasotureja. Jotain oli tehtävä.
Andromedus raivasi tiensä johtajan luokse hakaten tieltään kaikki jotka vastustivat. Hän kohotti voimakyntensä ja löi lordia. Osa johtajan rintakehästä lähti irti ja käsi mukana. Mutta päällikkö kohotti aseensa ja löi Andromeduksen taaksepäin. Palkkasoturi sai syvän haavan vatsaansa ja se vuoti pahasti. Lordi tuli hänen luokseen ja valmistautui hakkaamaan suuren palkkamestarin pään irti.
Mutta Kalmanrauta heilahti ja lordi menetti toisen kätensä ja sotaviikate putosi maahan käden mukana. Lordi oli juuri ottamassa kättään maasta kun Leman Russin laserkanuuna laukesi. Johtaja räjähti palasiksi ja räjähdyksen jälkeen soturit huomasivat jotain joka rohkaisi heitä.
Sillä necronit kahdenkymmenen metrin säteellä olivat saanet jonkinlaisen häiriön, eli poistettu käytöstä. Ne olivat seisaallaan mutta niiden kädet olivat veltot ja pää alaspäin.
-Sanguiniuksen nimeen! Andromedus huusi. –Saatamme voittaa vielä. Mutta ensin meidän on juostava päämajaan jossa on vielä lisäjoukkoja ja paljon raskaita tukiaseita. Vetäytykää miehet, vetäytykää!
Kaikki juoksivat henkensä edestä eikä taakse katsottu. Andromedus yritti vielä saada Leman Russit perääntymään mutta he uhrautuivat muiden puolesta. Ennekuin he pääsivät sisälle, gaussi aseet alkoivat tulittaa heitä selkään. Heidän takanaan eivät olleet tavalliset soturit jotka olivat joutuneet kahden tankin raskaiden liekinheittimien tulen alle, vaan ne olivat ilmassa leijuvia ”tuhoaja” necroneita. Eversti Hannigan niitettiin maahan vihreän gaussi tulen alla ja eversti vaipui mutaisaan maahan eikä noussut ylös. Heidät kohta tapettaisiin tappavassa ammusten sateessa. Andromedus ampui alas kaksi tuhoajaa mutta tiesi että tämä vain hidastaisi tulevaa.
Päämaja 0556
Mutta tukikohdan joukot ampuivat monia alas raskaalla tulivoimalla. Niiden joukossa oli tuhoaja lordi joka oli jo tappanut monia. Sotamies Wilson tähtäsi laserkanuunallaan sitä ja ampui. Laserkanuunan ammus lensi halki ilman kohti liikkuvaa tuhoaja lordia.
Se osui täydellisesti anti-painovoima kapseliin ja täydellä vauhdilla menevä lordi törmäsi isoon kiveen ja murskaantui. Kaikki tuhoajat saivat häiriön ja törmäsivät maahan.
-Hyvä Wilson! Sinun ansiostasi saatamme voittaa.
Cassius sulki teräksisen oven ja hengitti suu auki. Hänen oli vielä jaksettava. Hän meni päämajan muurille ja huomasi että Leman Russit olivat tuhoutuneet ja niiden savuavat metalliläjät olivat enää jäljellä kerran mahtavista panssareista.
Kapteeni käski kaikkien valmistautua ampumaan.
-Tulta keisarin sotilaat! Hän huusi hurmiossa.
Necronit etenivät laaksoon jossa päämaja oli ja monia kaatui raskaassa tulituksessa. Kranaatin heittimet räjähtivät Necron joukkojen keskustaan ja monia tuhoutui. Gaussi aseet alkoivat moukaroida päämajan rautaisia seiniä ja jotkut purivat läpi liiankin helposti metallisen harmaasta teräs muurista.
-Basiliskit, ampukaa!
Kolme basiliskia ampui ylöspäin. Kului tovi ennen kuin ne räjähtivät necroneiden etulinjaan, räjäyttäen taas yhden niiden johtajista. Melkein sata teräksistä petoa lopetti etenemisensä. Nuori Kapteeni ampui bolt pistoolillaan raivoissaan necroneiden uhkaavasti etenevää laumaa. Mutta panokset loppuivat. Saamari!
Hän otti esiin voima miekkansa ja jatkoi käskyjen jakelemista.
-Taistelkaa palkkasoturini! Andromedus huusi ja ampui lyhyen sarjan necroneihin. Hän huomasi että vain raskailla aseilla olisi jonkinlaista mahdollisuutta rikkoa niitten rivejä.
-Tuli seis, palkkamestari huusi, vain raskaat aseet ampuvat, muut, menkää alas ja etsikää kranaatinheittimiä.
Joukot tottelivat ja kävivät ase varastolla hakien kuusi kranaatinheitintä lisää. Palkkasotureista oli jäljellä enää vähän yli neljäsataa. Kaikki olivat väsyneitä tai haavoittuneita. Cadianeita oli enää kaksisataa. Tilanne vaikutti toivottomalta kun jättimäinen lauma necroneita eteni kohti päämajaa josta ensimmäiset olivat enää parin askeleen päässä.
-Pois muurilta, te kuolette!
Ruohon vihreät säteet leikkasivat maahan monia sotilaita ennen kuin he pääsivät alas.
-Ottakaa sirpale kranaattinne! Jasonius huusi.
Hän vuosi pahasti ja oli saanut jo kymmenen haavaa itseensä. Hän kuitenkin otti esille pari kranaattia. Muut tottelivat perässä.
-Kranaatinheittime ja basiliskit ampukaa!
Panokset lensivät ja hetken kuluttua kuului muutama räjähdys ja pari metallista palasta lensi linnakkeen sisälle.
-Heittäkää kranaatit! Jasonius huusi ja heitti kaksi kranaattiaan muurin toiselle puolelle.
Sotilaat heittivät kranaattinsa ja hetken päästä useita räjähdyksiä kuului ja monia eri palasia lenteli taivaalla. Terävä palanen lensi Ali palkkamestari O´Donnellia kurkkuun ja tämän palkkasoturin ura loppui siihen. necronit jyskyttivät muuria ja monia halkeamia tuli sen kestävään panssariin.
-Paetkaa sisämuureille. Siellä saamme vielä mahdollisuuden. Nuori kapteeni huusi.
Andromedus juoksi linnakkeen sisäpihalle jonne hänen aluksensa olivat laskeutuneet. Jotkut kantoivat haavoittuneita tovereitaan sisälle ja toiset menivät betoniseinäiseen päärakennukseen ja miehittivät sen kolmessa ylemmässä ikkunassa olevat raskaat boltterit.
-Miehittäkää muurit!
Palkkasotureja ja cadianilaisia juoksenteli muureille ja he tarttuivat aseisiinsa.
-Kaikki ampuvat kun vihollinen pääsee ensimmäisen muurin läpi! Andromedus huusi.
Tämä saattaisi olla hänen viimeinen taistelunsa. Hän tunsi jo pelkoa. Miehet miettivät elämäänsä ja monelle tämä olisi viimeinen päivä heidän elämässään.
Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Melkein jokainen päivä oli sellainen. Paitsi se päivä jolloin kuolet. Se päivä tapahtui monelle tänään.
Necronit hakkasivat teräsmuuria ja pääsivät lopulta läpi. He kävelivät kuolemaa tuoden. Vaikka moni kaatui, he eivät lopettaneet etenemistä. Tämä oli voiton päivä. C´Tanejen nimessä he tappaisivat nämä puolustajat. Hinnalla millä hyvänsä.
Kapteeni Cassius otti ylös laserkiväärin ja alkoi ampumaan kävelevää teräs laumaa. Hän huomasi kuitenkin jotain; Pariaheja.
-Ampukaa nuo petturi geeni ihmiset!
Kaikki keskittivät tulensa pariaheihin jotka sotaviikatteet tanassa juoksivat kohti metalli porttia. He hakkasivat sotaviikatteillaan helposti reikiä porttiin ja he olivat suurin uhka tällä hetkellä.
-Paetkaa muurilta, viimeinen puolustus käydään pää rakennuksessa. Pysykää lujina!
Huudettuaan käskyn, Cassius juoksi päärakennuksen portaille. Andromedus ja Jasonius tulivat mukaan. Heidän vierelleen astelivat vielä kymmeniä kaartilaisia ja palkkasotureja jotka olivat valmiita uhraamaan itsensä. Teräksinen portti lysähti kasaan iskujen voimasta.
Wilson ampui raskaalla boltterilla tulevia pariaheja. Hän tunsi suurta vihaa entisiä ihmisiä kohtaan jotka eivät palvelleet keisaria. Hänen panoksensa purivat hyvin niihin vaikka suurin osa kuitenkin kesti raskaan aseen leveät luodit. Hän lopetti ampumisen ja huomasi jotain outoa.
Andromedus hakkasi geenikirouksen vallassa tulevia pariaheja helposti. Hän löi puolelta toiselle adamtium voimakynnellään.
Hän lopetti raivoamisensa ja muuttui taas Andromedukseksi. Hän huomasi haavoittuneen ystävänsä joka vaipui maahan tajuttomana. Palkkamestari otti Jasoniuksen miekan toiseen käteensä ja puolusti ystäväänsä. Kalmanrauta ja voimakynsi koituivat monen pariah-soturin kohtaloksi. Andromedus katsoi ympärillään ja näki kun viimeinen pariah hakattiin maahan kymmenen kaartilaisen voimalla.
Hän katsoi ympärilleen mutta huomasi että necronit olivat kadonnet.
Taistelukenttä 0613
Valkoarpien komentaja Tso-Hag kiisi pyörällään halki necroneiden jotka olivat alkaneet pakenemaan. Toiselta puolelta iskivät Mustat Temppeliherrat Maan Raivaaja Ristiretkeläisineen. Necronit eivät olleet suuri vastus yli neljällesadalle imperiumin sotilaalle. Tso-Hag löi jo kahdennenkymmenennen necronin maahan voimamiekallaan. Mutta necronit olivat jo melkein paenneet monoliitteihinsa jotka antoivat suojaavaa tulta.
Terminaattori kapteeni Vigilius telesiirsi joukkonsa monoliittien eteen. He asettivat pommit niihin ja aloittivat tulittaa tulevaa necron joukkoa. He hyökkäsivät necroneiden kimppuun tuhoten monia mutta kymmeniä pääsi läpi heidän taistelultaan ja ne juoksivat kohti monoliitteja. Joukossa oli kaikki jäljellä olevat lordit.
Juuri silloin monoliitit räjähtivät.
Tso-Hag huomasi necroneiden hyytyneen ja hän hurrasi. Muut Avaruus-soturit yhtyivät huutoon.
Taistelu oli voitettu.
Päämaja 0700
Andromedus istui päämajan tuolissa ja odotti että hänen palkkansa lastattiin hänen aluksiinsa. Juuri silloin sisälle astui Mustien Temppeliherrojen keisarin esitaistelija.
-Andromedus Rendelius, minulla ja jaostollani on asiaa sinulle…
Tässä siis olisi. Kommentteja kiitos.
) ilmestyy tässä viikonlopun aikana, eli luultavasti ens viikonloppuun menee.