Sotavasara.net

Kahdeksastoista matkustaja

Jardin Maws oli insinööri 40 000 -luvulla. Hän oli kasvanut koko ikänsä avaruusasemalla hoitajanaan isäpuoli Alfred, sillä hänen vanhempansa olivat kuolleet onnettomuudessa eron jälkeen. Jardin ei ollut koskaan tuntenut vanhempiansa, eikä heidän kuolemansa hänen ollessa vauva häntä harmittanutkaan. Alfred, joka oli varsin mukava isäpuoleksi - oli ollut aikanaan hänkin insinööri ja varsin kuuluisa sellainen. hän oli suunnitellut Protomus IV - rahtialuksen Imperiumille ja ansainnut sillä elantonsa.

Jardin oli kolmekymmentävuotias mies nyt, ja oli Protomuksen kapteeni ja mestari-insinööri. Jardin oli jo kymmenen vuotta kulkenut aluksellaan lukuisten planeettojen ohi.

***

Jardin heräsi hytissään. Hän nousi sängystään mietteliäänä ja puki päälleen uudet vaatteet. Hän lähti hytistään kohti ohjaamoa kuullakseen seuraavan päämäärän rahdille. Todennäköisesti hän joutuisi viemään taas rahdin Orpheus sektorille jossa hän viimeeksikin oli ollut. Kun Jardin lopulta kolmannen käytävän ohi päästyään, hän tuttuun tapaan näki hissioven ja käveli sisälle. Jardin painoi nappia "20 kerros" ja hissi lähti liikkeelle.

Hissin ovi avautui ja hän lähti kävelemään teräksistä käytävää pitkin. Hän kääntyi vasemmalle jossa jatkui samanlainen käytävä, sitten hän kääntyi uudestaan vasemmalle käytävälle jossa oli teräsvahvistettu ovi joka aukeni koodilla. Jardin näppäili koodin ja ovi avautui.

"Jardin, Huomenta. Olen tässä kuunnellut raportteja lähestyvästä asteroidista", Sanoi hymyilevä mies Jardinille. Hänen nimensä oli Kimri, Protomuksen aliperämies.

"Huomenta Kimri. Hyvä homma. Nyt voimmekin ostaa sinulle ison kengän jolla voit potkaista sen toiseen sektoriin kauas meistä." Jardin sanoi ja nauroi. Kimri ei kuitenkaan hymyillyt. "kuulemma siinä on havaittu jonkinlaista vierasta ainetta, Jardin. Minusta tuo kuulostaa vakavalta.", Kimri totesi hiljaisella äänellä otsa rypyssä.

"Mitä! Imperiumilta löytyy ihan tarpeeksi aseita yhden asteroidin tuhoamiseen. Mikseivät ne ole jo tuhonneet sitä jos kerran se saattaisi sisältää vaarallisia aineita? Jardin kiukustui samalla kun istuutui nojatuoliin ja katseli avaruutta.

"Sitähän minäkin mietin, mutta kuulemma sen nopeus on niin kova, ettei plasmaohjuksetkaan kykene seuraamaan sitä. Se myöskin on niin iso, että Imperiumilta vaaditaan paljon aseita sen tuhoamiseen." Sanoi Kimri katsellen näköalaa hänkin.

"Mikä siinä on niin uhkaavaa, että se täytyy tuhota? Tai siis... Se on taivaankappale matkalla ei-minnekkään, muutama aine sinne sun tänne ei voi haitata?

Kimri ei ehtinyt vastata, kun radiosta kuului selostusta: "Protomus, kuuletteko?"
Jardin nappasi lähettimen ja puhui siihen: "Kyllä, täällä Protomuksen komento."

"Olette matkalla Indaach-avaruusasemalle. Teidän on määrä ottaa sieltä seuraava rahti, ja kuljettaa se Orpheus sektorille, kunnes annamme lisää ohjeita. Radiossa kuulutettu asteroidiuhka lähestyy juuri tuota avaruusasemaa ja se evakuoidaan n. 2 kuukauden kuluttua. Ehditte hyvin sinne ja sieltä pois, joten ei huolta."

***

Tätä oli mukava kirjoitella. Varmasti tulee jatkoa jos yhtään pidätte... Tekee varmaan poikkeuksen siihen perus räiskintään mutta kyllä tähnkin tulee (reilusti) jännitystä ajan mittaa. :) Toivottavasti saan kommentteja.

Juuh, sain ekalla kerralla luettua ja minun mielestä tämä on keskinkertaista tekstiä. Tarina paranisi kunnolla jos jotain kiinnostavaa tapahtuisi tosin. Asteroidista pitäisi tulla kovempi uhka tai jotain.

Viikon matkustuksen jälkeen Protomus saapui miehistöineen Indaach -avaruusasemalle. Indaach oli suurempi kuin hänen kotiasemansa, ja siellä oli paljon telakoituneita aluksia.

Protomus laskeutui eristettyyn halliin avaruusaseman sisälle samalla kun ovet sulkeutuivat.
Kun alus oli laskeutunut, siihen johdatettiin käytävä mistä pääsi oleskelutiloihin.

Avaruusasema oli todella hieno ja kaunis. Sisätiloissa oli sohvia ja televisioita, käytävillä oli puhtaat punaiset matot ja seinillä hyllyjä joissa oli paljon kirjoja.
Heidät johdatettiin lopulta omiin hytteihinsä nukkumaan...

"...Jardin, herää! Asema evakuoidaan nyt, asteroidi on osunut toiseen taivaankappaleeseen ja niiden palaset lentelevät kovaa vauhtia kohti asemaa!" Yksi hänen miehistön jäsenistä herätti hänet.

"...Okei" Jardin mumisi samalla kun tunsi jylinän korvissaan. Hän ja miehistön jäsen lähtivät juoksemaan kovaa vauhtia käytäviä pitkin alusksen telakointihallia kohti.
Jylinä korvissa alkoi nousta.

Se oli tullut.

"Äkkiä, Kapteeni! Ensimmäiset palaset ovat jo lentäneet ohi! Meidän on päästävä täältä pois."

He juoksivat alukseen sisään. Jardin, ja miehistö menivät kaksoishissiin ja lähtivät akkiä ylös.

"Äkkiä nyt, perhanan kone!" Samassa kun hissin ovet aukenivat ja teräksiset käytävät näkyivät, osui asemaan pieniä asterodeja. Jyske koveni ja äänistä päätellen aluksesta oli lähtenyt jokin osa. Tekoäly alkoi tuhoutua.

Ohjaamossa Jardin käynnisti aluksen moottorit ja nosti aluksen keulan ylöspäin lähtöasemiin... Tekoäly ei voinut avata portteja... se oli tuhoutunut.

"Mennään! Valmistautukaa törmäykseen." Kimri sanoi miehistölle. Alus lähti kovaa liikkeelle kuin raketti, ja törmäsi teräslaseihin mennen niistä läpi. Juuri kun he irtautuivat avaruusasemasta ja toivonkipinä syttyi heidän sydämiinsä, jokin törmäsi aluksen perälle.

Jardin luuli ettei alus enää toimisi törmäyksen jälkeen, mutta kyllä se toimi. Silti häntä huoletti mitä tapahtuisi törmäyksen jälkeen alukselle.

"Se oli varmaankin joku pieni meteoriitti. Mutta jonkun pitää mennä katsomaan mitä siellä tapahtui.", Jardin sanoi aistien pelon tovereissaan. Kaikki he katsoivat vuoroin jardinia ja toisiaan.

"Minä menen", Kimri mutisi. Jardin katsoi häntä ja sanoi: "Selvä. Mutta ole varovainen."

***
Jatkuu. Ymmärrän että tämä on taas tätä "ameriikan kauhuelokuva" sarjaa koska mitä järkeä Kimrin on mennä yksin sinne? Jotta tulisi jännempää.

Juu-u. Hyvää tekstiä kieliopillisesti ainakin, mutta jos meteoriitin piti iskeä kahden kuukauden päästä, niin miten se tuli heti, kun tyypit olivat telakoituneet? Kerrankin muuten tarinaa, missä ei ole puhettakaan sodasta (ainakaan vielä).

Mielenkiintoni heräsi. Minulla on jo oma teoriani, mitä tulee tapahtumaan, mutten kerro sitä. Sehän voisi olla vaikka oikein ja pilaisin muiden lukuilon.

Jään odottamaan jatkoa.

Kiitos paljon kommenteista. Niin tuota siis sen asteroidin piti tulla kahden kuukauden päästä, mutta kun se osui toiseen taivaankappaleeseen ja asteroidin palaset saivat siitä lisää vauhtia.

Juu jatkoa tulee kyllä.

Ahaa! Niin siinä käy kun unenpöpperöisenä lukee. Eiköhän se ihan kohtuuselvästi ilmene, kun hereillä tuota tulkitsee.

Kimri käveli käytävällä. Valot reistailivat törmäyksen seurauksena aiheuttaen aavemaisen tunnelman. Hän käveli hitaasti kohti hissiä, kuullen jokaisen narahduksen tarkasti ja katsoen taakseen pienistäkin äänistä...

"1 Kerros"Ja hissi lähti liikkeelle. Kimrillä oli viestintäpuhelin mukana jolla hän voisi olla yhteydessä ohjaamoon ja raportoida ongelmista. Sitten hissin ovi avautui, mutta Kimri ei nähnyt mitään poikkeavaa käytävällä, lukuunottamatta valojen reistailua.

Kimri lähti hiljalleen kävelemään suoraa käytävää eteenpäin: "Komento, kuuluuko? Tähän asti ei mitään ihmeellistä ole tapahtunut" Kimri raportoi kuiskaten.

"Kuuluu. Selvä, mene varmuuden vuoksi varovasti eteenpäin. Alus kertoo että ongelma on seitsemännellä käytävällä." Jardin sanoi hiljaa.

Kimri käveli käytävän päähän ja kääntyi oikealle. Hän käveli sen päähän, katsoi molempiin suuntiin ja otti taskustaan taskulampun, sillä valot reistailivat.. Samassa käytävän valot lakkasivat toimimasta ja Kimri pelästyessään pudotti lampun... joka sammui.

Hän hätääntyi ja raportoi ohjaamoon että hän kaipaisi apua, mutta sähköt eivät toimineet. Kimri yritti hengittää syvään ja rauhoittua. Hän painautui seinään kiinni.
Kimri näki jonkin kipinöivän muutaman metrin päässä lattiassa. Se välähteli ikävästi ja sai hänet entistä hermostuneemmaksi.

Hän keräsi kaiken rohkeutensa ja käveli sitä kohti hitaasti. Siinä oli reikä. Hän katsoi sinne sisään nähden jotain outoa syövyttävää ainetta. Samassa hän jäykistyi ja hänen silmistään tippui kyyneliä pelon vuoksi.

Jokin hengitti hänen takanaan.

***
"Kimri? Kimri! Kuuletko minua?" Jardin sanoi kun puhelimesta kuului vain suhinaa. "Hänelle on sattunut jotain. Hänelle on sattunut jotain! Jardin mylvi miehistölleen.

Pakokauhu alkoi vallata miehistön, samoin kuin Jardinin mieltä.
He olivat keskellä avaruutta, vankilassa josta ei pääse pois. Ja jossa eli jokin...


Jatkuu. Tämä nyt oli suht lyhyt pätkä mutta avai varmasti tarinaa.
Toivoisin kommentteja :P

Ihan mukava rauhallisesti etenevä alienista vaikutteita ottanut jännitys tarina.

Lyhyt mutta laadukas pätkä. Kuvailu on muuten aika onnistunutta!

Jaa, kiitos kommenteista

Luin äsken entisen tarinasi. Parannusta on selvästi, hyvä niin. Seuraanpa tätä. Kivaa luettavaa, jos ei muuta löydy.

Melkoisia rautahermoja nuo Kimri ja Jardin. Ensimmäinen säikähtää valojen sammumista vaikka kädessä on taskulamppu ja jälkimmäinen kiljuu paniikissa kun radiyhteys katkeaa. Luulisi noiden olevan melko arkipäiväisiä ongelmia.

Kolmosluvun lopetus on melko tyhmä "he olivat keskellä avaruutta, vankilassa josta ei pääse pois. Ja jossa eli jokin...". Spoilaat omaa tarinaasi. Eihän Jardin ja kumppanit siitä tiedä, yhteys katkesi ennen kuin jokin tuli hönkimään Kimrin selän taakse.

Noh, kyllä sinä aika paljon liioittelit noita sanojasi...

Janson kirjoitti:Melkoisia rautahermoja nuo Kimri ja Jardin. Ensimmäinen säikähtää valojen sammumista vaikka kädessä on taskulamppu ja jälkimmäinen kiljuu paniikissa kun radiyhteys katkeaa. Luulisi noiden olevan melko arkipäiväisiä ongelmia.

Kolmosluvun lopetus on melko tyhmä "he olivat keskellä avaruutta, vankilassa josta ei pääse pois. Ja jossa eli jokin...". Spoilaat omaa tarinaasi. Eihän Jardin ja kumppanit siitä tiedä, yhteys katkesi ennen kuin jokin tuli hönkimään Kimrin selän taakse.

Eletään vuotta 40.000. Alusten teknologia on huipussaan, ei se ole arkipäiväinen ongelma. Sitä paitsi he tiesivät että meteoriitti kantoi jonkinlaista tautia/ainetta. Kyllä vähemmästäkin ei-sotaan-koulutettu ihminen säikähtää. Eikä Jardin mitenkään kiljunut, siltä vain meni hermot kun alus oli hieman rikki ja kaverista ei kuullut mitään.

Yrität nähtävästi vain repiä jotain mitä voisi kritisoida kun muut eivät (kauheasti ainakaan) niin tehneet. :)

Kiitos kumminkin kommenteista.

Allu-Hemmo kirjoitti:Eletään vuotta 40.000. Alusten teknologia on huipussaan, ei se ole arkipäiväinen ongelma.

Itse asiassa tuo ihmisten teknologia on suurimmaksi osaksi hyvin rappeutunutta,
enkä täten yhtään ihmettelisi vaikka aluksen lamput sammuilisivat jatkuvasti.

Mutta, jatkakaa.

Eletään 40 000 -lukua: "Oi voi, lampusta taisi hehkulanka palaa, vaihdetaas uusi lamppu tilalle" :) Ihan mielenkiintoinen tarina, toivottavasti jatkoa tulee pian!