Sotavasara.net

Eli ensimmäisiä tarinoitani. Lähinnä uuden kaartiarmeijani fluffia. Huomauttakaa mahdollisista fluffi-virheistä.

Läpi pimeyden

1.luku

Avenger-luokan risteilyalus lipui esiin asteroidivyöhykkeen lomasta. Aurinko heijastui sen kuluneesta rungosta. Tielle osuneet asteroidit kimpoilivat pois alta massiivisen aluksen osuessa niihin. Avaruuden majesteettinen hiljaisuus korosti sen valtavaa metallista runkoa. Kuolonkylväjän kahdessa kerroksessa olevat aseet oli suunnattu kohti edessäpäin olevaa planeettaa.

”Saavumme planeetta Heran vetovoimakenttään, komentaja” navigaattori ilmoitti. ”Kiertoradalle XZ-127 aikaa 11 minuuttia”. ”Hienoa” komentaja sanoi ja kääntyi kohti viestintäupseeria. ”Kutsukaa ryhmänjohtajat käskynjakoon”. ”Kyllä herra komentaja”, nuori, tuskin edes 20 vuotta oleva upseeri vastasi.

Käskynjakohuoneessa oli hermostuneen odottava tunnelma, kun komentaja Ben Cycroth astui huoneeseen. Tilan hämärä valaistus korosti Cycrothin syviä ryppyjä silmäkulmissa. Monet huoneessa olleet ryhmänjohtajat olivat olleet Cycrothin iskuryhmässä silloin, kun hän oli itse ollut iskuryhmän johtaja. Ne olivat jo ajan kultaamia muistoja.

”Huomio!” Cycroth huusi. ”Planeetta Heran kuvernööri ja muu hallitus on kääntynyt pois Keisarin valosta. Myös planeetan puolustusjoukot ja suurin osa siviileistä on seurannut johtajiensa näyttämää tietä. Meidän tehtävämme on ottaa kuvernöörin palatsi haltuun, vangita kuvernööri sekä hänen hallituksena ja toimittaa heidät inkvisition eteen”. Yksi nuorista ryhmänjohtajista, jota Cycroth ei tunnistanut, nousi seisomaan. ”Eli olemmeko hyökkäämässä kokonaista planeettaa vastaan? Se on itsemurha!” ”Jos meitä odottaa kuolema, sitten me kuolemme. Se ei ole meidän käsissämme vaan Keisarin” Cycroth vastasi rauhallisesti. ”Hyökkäämme kello 0800. Kuusi iskuryhmää valtaavat palatsin laskeutumalla palatsin katolle köysillä valkyrieistä”. ”Saatte suojaa kiertoradalta. Lisäksi, kun olette saaneet palatsin haltuun, aloitamme pääjoukkojen maahanlaskun”. ”Operaatio on ohi kolmessa tunnissa. Kysymyksiä?”

Aluksessa vallitsi järjestäytynyt kaaos. Kaikki juoksentelivat paikasta toiseen suorittamaan tehtäviään. Aikaa operaation alkuun oli kaksi tuntia. Asevarastolla huoltomiehet huolsivat loisteputkien valossa aseita ja muita varusteita. He putsasivat aseet ja täyttivät kenttäpullot.

Ryhmänjohtaja Rowel käveli kapeaa käytävää pitkin asevarastolle. Hänen kasvonsa olivat täynnä arpia. Yksi niistä ulottui tummien hiuksien alta alas poskelle. Hän oli palvellut kuolonkylväjällä jo 12 vuotta. Siinä ajassa hän oli ehtinyt tutustumaan moneen alokkaaseen. Lähes yhtämoni heistä oli kaatunut taisteluissa. Nyt hänellä oli vastuullinen tehtävä johtaa omaa ryhmäänsä ja yrittää pitää heidät hengissä.

Rowel näytti korttinsa asevaraston tiskillä ja hänelle ojennettiin varusteet. ”Aah. Vanha kunnon Spitterini” hän ajatteli kun katsoi kivääriään. Hän oli joskus kauan sitten nimennyt tämän kiväärin Spitteriksi ja oli raaputtanut sen nimen kiväärin perään. Sen liipaisin kiilteli kuin se huutaisi halusta kylvää kuolemaa. Rowel keräsi ajatuksensa ja otti muutkin varusteensa, hymähti kiitoksen asevastaavalle ja poistui huoneesta.

Kuolonkylväjän lentohangaarin kylmä metallinen lattia kiilteli kirkkaiden valojen loisteessa. Aikaa operaation alkuun oli puolituntia. Kuusi valkyrietä odotti rivissä matkustajiaan. Iskuryhmien sotilaat seisoivat asennossa täydessä taisteluvarustuksessa. Kranaatti kilahti kun joku miehistä liikahti.

Viimein keskusradiosta kuului komento nousta koneisiin. Sotilaat kävelivät vaitonaisesti jonossa hämäriin kuljetustiloihin. He istuivat vierivieressä koneiden ahtaissa tiloissa. Keltainen varoitusvalo alkoi vilkkua oviaukon yläpuolella ja ramppi alkoi sulkeutua. Koneen pilotti käänsi tehot päälle ja odotti lähtölupaa.

Rowel mietti tulevaa operaatiota. Joko hän kuolisi tai selviäisi. Hän oli oppinut monien palvelusvuosiensa aikana, että jokainen kuolee silloin, kun Keisari sen parhaimmaksi katsoo. Hänen ryhmänsä tuorein lisäys oli nuori aatelispoika, jonka suku oli lähettänyt palvelemaan keisarillisessa kaartissa. Hänet oli siirretty suoraan sotilasakatemiasta hänen ryhmäänsä. Pojan nimi oli Serc. Sercin kasvoilla näkyi päällimmäisenä pelko. Pelko siitä, että hän ei pystyisi toimimaan taistelutilanteessa, vaan käpertyisi jonnekin suojaan ja toivoisi tilanteen menevän ohi. Mutta toisaalta, alta näkyi myös innokkuus päästä tositoimiin monen kuukauden harjoittelun jälkeen. Hän pääsisi näyttämään kykynsä ja ehkä kuolemaan kunnialla.

Poika säpsähti, kun koneen moottorien kierrokset yhtäkkiä nousivat ja kone nytkähti liikkeelle. Rowel tajusi, että hänen pitäisi ryhmänjohtajana yrittää rohkaista ryhmäänsä. ”No niin” Hän rykäisi ”Olette tehneet tämän moneen kertaan. Sillä ei ole väliä, onko vihollisella suipot korvat, paiseita tai kynsiä. Ne kaikki tottelevat meidän luotejamme ja Keisarin vihaa”. Sotilaiden katseet kirkastuivat hieman, mutta hiljainen tunnelma jatkui.

* * *

”Saavumme 20 sekunnin päästä ilmakehään” Radiosta särähti. ”Kiinnittäkää istuinvyönne ja valmistautukaa töyssyihin”. Sitten koneen runko alkoi heittelehtiä. Se oli normaalia näin suuressa nopeudessa. ”Kaksi minuuttia pudotukseen!” Sotilaat vetivät kypäränsä päähän ja säätivät linssinsä.

Valkyrien takaramppi laskeutui ja kylmä yötuuli täytti tilan. Rowel katseli kuinka kaupungin valot lipuivat heidän alitseen. Heidän vasemmalla puolella lensi toinen valkyrie Heitä ei oltu odotettu, muuten heitä oltaisiin jo ammuttua.

Sitten Rowel tunsi, kuinka Valkyrie hidasti vauhtiaan ja lopulta pysähtyi. Kaksi sotilaista heitti köydet ulos oviaukosta. Miehet alkoivat laskeutua köysiä pitkin betoniselle katolle. Kun kaikki sotilaat olivat päässeet alas, Rowel laskeutui itse. Hänen miehensä olivat jo varmistaneet katon. Lisäksi he olivat asentaneet räjähteet alas johtavan portaikon oveen.

Komentaja Cycroth istui komentosillalla mietteissään. ”Ryhmät ovat valmiita toimimaan” viestiupseeri sanoi. ”He ovat asemissa katoilla”. ”Hienoa. Lupa toimia”.

Käsky kuului myös Rowelin kypärän kuulokkeesta. ”Mennään sisään”.

Ihan hyvää tekstiähän sieltä tuli. Juoni meni hyvin eteenpäin, tosin keskustelut olivat tylsiä.

Tee vain jatkoa lisää, kyllä minä luen.

lisää, hyvää tekstiä oli, jotain vaihtelevuutta noihin space marinen teksteihin joita tulee kerran päivässä

Hyvää on.
Enemmän tietoa saa antaa tapahtumista, myös kuvailua lisää.

2.luku

Palatsin suurissa käytävissä vallitsi syvä hiljaisuus. Korkeat pilarit heijastuivat himmeästi vaaleasta marmorilattiasta. Kuului kova räjähdys. Sitten oli taas hiljaista.

Yhdeksän palatsin vartijaa tuli paikalle. He liikkuivat hiljaa ja epäröimättä. neljä toisella puolella ja viisi toisella puolella käytävää. Sotilaat liukuivat pilarin takaa esiin ja sitten takaisin seuraavan pilarin taakse. Heidän aseensa olivat tanassa ja tähdättynä käytävän päässä olevaan porraskäytävään.

Rowel arveli, että he olivat käyttäneet turhan paljon räjähteitä. Vähempikin olisi varmasti riittänyt. ”Te kaksi” hän osoitti kahta miestään. ”Te pysytte täällä ja pidätte katon halussa”. ”Kyllä kapteeni” Toinen vastasi. ”Me muut liikumme alas ja otamme pääsalin haltuun. Kakkosryhmän pitäisi olla jo asemissa kuvernöörin kanslian ulkopuolella”.

He hiipivät varovasti portaita alas. ”Joku oli varmasti kuullut räjähdyksen” Rowel ajatteli. ”Hyvällä onnella heitä vastassa olisi vain muutama vihollinen, huonolla taas…”
”Laittakaa pimeänäkö päälle”. Kuului vaatteiden kahinaa kun sotilaat säätivät kypäriensä asetuksia. Rowel johdatti heitä yhä alemmas portaita. Heidän asemapaikka oli neljännessä kerroksessa, noin puolivälissä rakennusta.

Rowel näki oviaukon, joka johti heidän kerrokseensa. Samassa luoti osui hänen jalkoihinsa. ”Helvetti! Perääntykää!” Hän huusi. He nousivat ylemmälle tasanteelle miettimään tilannetta. He voisivat yrittää vain rynnäköidä ovesta läpi, mutta se olisi riskialtista.

* * *

”Bresneck, Dmitri!” vartijoiden johtaja kuiskasi. ”Kiertäkää ylemmän kerroksen kautta ja antakaa hälytys”. Kaksi kaasunaamaripäistä vartijaa nyökkäsi ja lähtivät jolkottamaan toiseen päähän salia. He eivät ehtineet edes puoleen väliin käytävää ennen kuin kuului kaksi vaimennettua laukausta ja he kaatuivat marmorilattialle.

Ylemmän kerroksen parvelle oli ilmestynyt kymmenen mustaa hahmoa, jotka tulittivat heitä kohti. Vartijat kaatuivat yksi kerrallaan hänen ympärillään. Sitten kaksi luotia osui häneen, lävistivät hänen panssarinsa ja upposivat syvälle hänen rintaansa.

* * *

Kun Rowelin johtama iskuryhmä oli varmistanut alueen, hän laittoi käytävän toiseen päähän neljä miestä vahtiin. Nyt he odottaisivat, että muut ryhmät saisivat asemansa varmistettua. Sitten he etenisivät alaspäin yhtäaikaisesti. Rowel katseli käytävän koristeellisia pylväitä. Käytävä, tai pikemminkin halli, oltiin koristeltu erittäin hienoksi. Kattofreskojen tarkkuus hämmästytti hänet. Lisäksi kymmenet yksityiskohtaiset patsaat toivat lisää loisteliaisuuden tunnetta.

”Kakkosryhmä asemissa!” Särähti hänen kypäränsä radio. ”kohtasimme pientä vastarintaa, mutta tilanne hallussa”. ”Hienoa” Rowel vastasi. ”Onko sinulla tietoa muista ryhmistä?” ”Ykkös-, kolmos- ja nelosryhmä on kuitannut, mutta viitosesta ei ole tietoa”. ”Hyvä on”.

* * *

”Rowel kiertoradalle. Viitosryhmään ei saada yhteyttä” särähti Kuolonkylväjän komentosillan kaiuttimista. ”Missä heidän pitäisi olla?” Cycroth kysyi adjutantiltaan. Adjutantti tutki hetken hologrammi pöytää. ”Heidän pitäisi olla alimmassa kerroksessa varmistamassa sisäänkäyntiä”. ”Kapteeni Rowel, kuulitte mitä hän sanoi. Lähettäkää kaksi miestä tutkimaan alinta kerrosta”. ”Rowel kuittaa”.

Cycroth käveli hologrammipöydän ääreen. Se heijasti sinertävää palatsin kuvaa. Kuvan sisällä hehkui vihreitä pisteitä, jotka ilmoittivat kunkin ryhmän olinpaikan. Alin kerros oli tyhjä. Cycroth muisteli, kuinka hän joskus oli joutunut lähteä etsimään kadonnutta ryhmää. Hän oli ollut peloissaan, mutta onneksi hänellä oli ollut mukanaan hänen silloinen ryhmänjohtajansa. He olivat lopulta löytäneet etsimänsä. Kadoksissa ollut ryhmä oli löytynyt silvottuna ja leikeltynä mutakuopasta.

* * *

”Huomio!” Rowel yskäisi. ”Tilanne on seuraava: Viitosryhmä on kadonnut, eikä siitä ole jälkeäkään. ”Minä ja Serc lähdemme selvittämään heidän sijaintiaan”. Rowel huomasi, kuinka poika hätkähti kuultuaan nimensä. ”Kersantti Carter ottaa komennon siksi aikaa. Keisari olkoon kanssanne”. Tämän sanottuaan hän nyökkäsi Sercille ja he lähtivät kohti portaikkoa.

Kaksikko laskeutui kolkkoa portaikkoa hiljaisuuden vallitessa. Ainoa ääni lähti heidän mustista housuistaan kun he kävelivät. Lopulta Serc rikkoi hiljaisuuden. ”Kapteeni, miksi valitsitte minut? Olen kaikista kokemattomin”. ”Koska tarvitset eniten kokemusta” Rowel vastasi hetken mietittyään. ”Pysy lähelläni, niin selviät takaisin ylös”. Poika nyökkäsi ja he jatkoivat matkaansa alas.

Lopulta he pääsivät alimpaan kerrokseen. Siellä oli huomattavasti kylmempi kuin ylhäällä. He työntyivät sisään oviaukosta. Halli oli hyvin samanlainen kuin edellinen ylhäällä. ”Kakkosryhmä valmistautuu vangitsemaan kuvernöörin” kuului Rowelin kypäräradiosta. Rowel antoi pysähtymismerkin Sercille ja he hakeutuvat suojaisaan syvennykseen kahden massiivisen pilarin väliin. ”Menemme sisään…” Radiosta kuului nopea neljän räjähdyksen sarja, kun ryhmä räjäytti tiensä sisään. Lopulta kovan rätinän ja särähtelyn jälkeen kuului taas ryhmänjohtajan huohotus. ”Huone on tyhjä! Toistan: Huone on tyhjä! Kuvernööri ei ole täällä”. Samassa Rowel tajusi mitä alimman kerroksen pilarien taakse oli piilotettu. Kalpeat kasvot tuijottivat häntä tyhjillä silmillä kypärän linssin takaa. Kypärään oli maalattu valkoinen numero viisi.

Tuo operaation organisointi on vähän mystinen. Mikä tämmöisen iskuryhmän kokoonpano ja varustus kaikkiaan on? Rowelkin on ryhmänjohtaja(virallisesti?) mutta arvoltaan jopa kapteeni. Onko operaatiolla komentajaa paikan päällä?

Ei anneta sen häiritä. Se on kato pum! pam! ja fairpowaa! ;)

En tullut sitä ajatelleeksi, että ne jotka eivät omista kaarti 'dexiä tai muuten tutusnut niihin ei välttämättä pysy kärryillä. Nämähän ovat eliitti joukkoja tarkemmin sanottuna stormtrooppereita ja varusteina löytyy lähes mitätahansa. Ja ei, kenttätason komentajat on nössöille;)

Tosi mukavaahan tuota oli lukea. Ja itse omistan kaarti kodeksin joten ei itelle ollut mitään epäselvää.

yksinkertaisesti mahtavaa.

3. luku


”Rowel kiertoradalle, kuuluuko?” Cycroth havahtui ajatuksistaan. ”Kiertorata kuulee” hän vastasi. ”Kuvernööri ei ole palatsissa. Lisäksi olemme menettäneet viitosryhmän vielä tuntemattomasta syystä, odotamme ohjeita”. Ennen kuin Cycroth ehti vastata radio alkoi särisemään äänekkäästi. ”Mitä nyt kapteeni? Kapteeni?” Viestiupseeri kääntyi häntä kohden. ”Menetimme yhteyden pinnalle. Yritän muodostaa uuden yhteyden”.

* * *

Rowel kirosi huonoa radiotaan. ”Meidän täytyy nousta takaisin ylös. Kokoonnumme kuvernöörin kanslian edessä” hän sanoi Sercille ja painoi kypäränsä lähetinnappia. ”Kaikki ryhmät siirtyvät neloskerrokseen kuvernöörin kansliaan. Edetkää varoten ja ampukaa ensin, kysykää kysymykset sitten”. Ryhmät kuittasivat yksi kerrallaan.
He lähtivät suunnistamaan kohti portaita joista he olivat aikaisemmin tulleet. ”Miksemme mene hissillä, sir?” Serc kysyi. ”Koska me emme ole yksin täällä”. ”Mutta onhan meitä vielä viisi ryhmää jäljellä”. ”Ja hyvä niin, koska tulemme tarvitsemaan jokaisen miehen”.

Miehet saapuivat kolmannen kerroksen tasanteelle. Kerroksen oviaukko oli laudoitettu umpeen. He olivat menossa jo siitä ohi, kun Serc huomasi jotain outoa. ”Kapteeni, katsokaa!” Hän osoitti kahden laudan välissä olevaa rakoa. ”Aivan kuin liekki loimottaisi oven toisella puolella”. Rowel kokeili kädellään lautoja. ”Ei siellä ainakaan tulipaloa ole”. ”Jätämme tähän liikkeen tunnistimen”. Serc alkoi kaivamaan reisitaskujaan, kunnes löysi pienen mustan pallukan. Hän piilotti se portaiden kaiteen syvennykseen.

Siinä samassa kuului kova räjähdys. Koko rakennus tärähti. Portaikon katosta putoili laastin palasia heidän niskaansa. Sekunnin murto-osan ajan Rowel pelkäsi, että koko paikka romahtaisi. Sitten hänen johtajan vaistonsa otti ohjat. ”Ryhmät kuitatkaa!” Rowel huusi radioonsa. Kaikki mitä hän kuuli oli vain radion kylmää särähtelyä. Samassa valot sammuivat. ”Kytke infrapuna päälle” Rowel komensi, vaikka tiesi, että Serc oli tehnyt sen jo. Nyt lautojen välistä loimottava valo näkyi selvästi. Rowel kuitenkin päätti ensin ottaa selvää muista ryhmistä.

Parivaljakko jatkoi matkaansa kohti neljättä kerrosta. He etenivät varovasti ja ääneti. Pimeä portaikko näytti aavemaiselta pimeässä, mutta vielä enemmän se näytti aavemaiselta heidän infrapunalle säädettyjen linssien läpi. ”Vielä muutama porras” Rowel ajatteli.

Neljännen kerroksen oviaukosta tuli mustaa savua. Onneksi infrapuna läpäisi savun. He astuivat aukosta. Siinä samassa he kuulivat vasemmalta käytävästä askelia. He hyppäsivät nopeasti suuren pilarin taakse. Serc katsahti Roweliin ja tämä nyökkäsi. Askeleet lähestyivät. Käytävää pitkin käveli ainakin kaksi miestä. Rowel otti spitteristä varmistimen pois päältä. Askeleet lähestyivät yhä. Rowel katsoi Serciä silmiin ja nyökkäsi. Sitten he hyppäsivät pilarin takaa käytävälle aseet tanassa.

He näkivät kersantti Carterin ja sotamies Dolanin. Heillä oli säikähtänyt ilme katsellaan. ”Helvetti! Älä enää ikinä säikäytä minua noin!” Carter huusi vihaisesti. ”Paskoin melkein housuihini!”. Rowel katseli heidän päidensä ruhjeita ja haavoja samalla kun he laskivat ruumiin, jota he olivat raahanneet mukanaan. Kummatkin miehistä olivat riisuneet kypäränsä, joten he eivät olleet nähneet mitään siinä pimeydessä, savusta puhumattakaan. ”Onko teillä tietoa muista ryhmistä?” Rowel kysyi. ”Olimme ainoat jotka selviytyivät räjähdyksestä. Tai ainakaan kukaan ei vastannut kutsuihimme. Lisäksi löysimme tämän”. He osoittivat kohti ruumista. Rowel polvistui ruumiin ylle ja katsoi kypärän visiiristä sisään. Keskellä sotilaan kasvoja oli verinen kaaoksen merkki. Rowel nyökkäsi. ”Menkää katolle ja yrittäkää saada sieltä yhteys kiertoradalle. Caseyn ja Byrnin pitäisi olla siellä”. Miehet nyökkäsivät ja he lähtivät jolkottamaan kohti portaita.

* * *
Cycroth katseli komentosillalla kuinka pilvet tanssivat planeetan yllä. Toinen komentosillan ovista sihahti, kun hydrauliikka alkoi avaamaan ovea. Hänen adjutanttinsa käveli hänen viereensä. ”Kutsuitte herra komentaja”. ”Aloitamme täyden maahanlaskun kello 1200” Cycroth ilmoitti adjutantilleen. ”Mutta kaikella kunnioituksella herra komentaja, emme tiedä onko palatsi hallussa” Adjutantti vastusteli. ”Meidän täytyy olettaa, että he ovat epäonnistuneet. Aloittakaa pommitus”.

Aluksessa alkoi taas täysi hälinä, kun miehistö hakeutui taisteluasemiinsa. Mekaanikot juoksivat tarkastamassa tykkejä, jotkut vetivät ammuksia suurilla laveteilla. Siellä täällä juoksi sotilaita käskyn jakoon. Alus olisi täydessä taisteluvalmiudessa kolmessa minuutissa, mikä oli hyvä aika tällaiselle alukselle.

”Aloittakaa pommitus” Pursimies huusi lähes Cycrothin korvaan. ”Aloitamme pommituksen… Kolme… Kaksi… Yksi…” Koko alus tärähti kun ensimmäinen täysilaidallinen ammuttiin kohti planeettaa.