Ostin neljästoista

[Weedeeo]

Kirjoitin hieman rakenteilla olevan kaupunkitaisteluarmeijani taustatarinaa, joka nyt vähän venyi odotettua pidemmäksi innostuksen puuskassa. Tätä kirjoittaessa meni muutama tunti eilen illalla, joten mitään bestselleri matskua ei ole luvassa, luulisin.

Sonal-systeemin secundus prime Ost:n ulkokuorella, syvällä maan alla sijaitsevan bunkkerin tarjoamassa tilavassa suojassa kirjoituskoneiden naputuksen ja suurien näyttöjen langettaman sinertävän valon keskellä jalkaväkirykmentin vanhemman everstin naamalla on keskittynyt ilme. Hän ja muut strategisen holo-kartan ympärillä seisovat osa rykmentin korkea-arvoisimmista upseereista ja neuvonantajista, ja miettivät hiljaa seuraavia taktisia liikkeitä kartalla näkyvän kaupungin puolustamiseksi toistaiseksi osittain määrittelemättömältä viholliselta. Heitä ympäröi näyttöjen ja radioiden edessä istuvat avustajat, jotka seuraavat puolustusrintaman tapahtumia herkeämättä ja kirjoittavat raportteja lähetettäviksi ylemmille komentoportaille. Johtava eversti mulkaisee pöydän ympärillä seisovia miehiä ja lopettaa hetken kestäneen hiljaisuuden:
”Viime raporttien mukaan ei vieläkään mitään uutta länsirintamalta; satunnaisia häirintäpommituksia ja kevyttä tulitaistelua, sekä muutamia tiedusteluyrityksiä koko rintaman pituudelta. Käskekää 27. panssaroidun jalkaväkikomppanian edetä ja uudelleen vallata toissaviikolla menetetty 43. sektorin silta.”
Tykistön komentaja kuuntelee tarkasti tyytyväinen hymy kasvoillaan ja sanoo alaiselleen:
”Basilisko-patteristojen 3 ja 4 sulkutulta viereisien sektorien oletettuihin vihollisasemiin estämään puolustajien vahvistusten saanti.”
Muutkin kuuntelijat nyökyttelevät ja jakavat ohjeita alaisilleen. Hetken ajan huone herää eloon täyttyessään näppäimistöjen naputuksesta ja puheensorinasta vain hiljentyäkseen jälleen kuulemaan everstin uusia käskyjä:
” Siirretään 4. ja puolet kolmannesta jalkaväkikomppaniasta vahvistamaan vallattuja asemia.”
Yksi näytön edessä istuva avustaja reagoi käskyyn ja sanoo matalalla, selkeällä äänellä:
”Herra eversti, 3. komppanian tilaksi on ilmoitettu ”todennäköisesti tuhoutunut, radioyhteys katkennut”. Mahdollinen miesvahvuus: enintään 10 sotilasta.”
”Lähettäkää 14. jalkaväkikomppanian tiedusteluyksiköt sektorilta 38 tutkimaan aluetta ja siirtäkää loputkin komppaniasta alueelle tarvittaessa paikkaamaan linjassa oleva aukko. 17. panssarikomppania valmiuteen mahdollista vihollisten hyökkäystä varten”, sanoo eversti ilmeettömänä.
…

Maa tömähtelee ja tomuaa raskaiden tiedustelutalsijoiden jalkojen alla, kun ne hämmästyttävän ketterästi etenevät vapaassa muodostelmassa läpi raunioituneiden korttelien ja tyhjien katujen. Kaikkialla on harmaata pommitusten nostaman pölyn verhotessa kaiken alleen. Taistelujen ja pommitusten kaukainen jyly peittää koneiden moottoreiden vaimean hurinan, ja taivaanranta välkkyy vaaleankeltaisena. Taistelut ovat kiihtyneet kauempana joen toisella puolella. Talsijoiden edetessä 3. komppanian asemia päin, maasto käy yhä tuhoutuneemmaksi, vaikeakulkuisemmaksi ja koko ajan vain lohduttomamman näköiseksi. Pommien rei’ittämiä teitä reunustavat korkeat, puoliksi sortuneet rakennukset.
Lopulta koneet saapuvat oletetulle 3. komppanian asemapaikalle joen rantaan. Erillisiä rakennuksia tuskin edes pystyy erottamaan, maan pinta on peittynyt täysin betonimurskan alle ja sen seassa kiemurtelevat katkonaiset, luhistuneet juoksuhaudat. Talsijat tarkkailevat ympäristöä, ja havaitsevat joitakin kolmannen komppanian tuhoutuneita ajoneuvoja. Vain muutamia hiiltyneitä ruumiita on havaittavissa pommitusten mylläämän rouskeen seasta.
” Päämaja, tässä 14. komppanian tiedusteluyksikkö. Ei eloonjääneitä havaittavissa, ei Imperiumin eikä vihollisen. Tutkimme vielä pikaisesti ympäristön ja lähdemme sitten suojaamaan lopun komppanian siirtymistä asemiin.”
Muut talsijat lähtevät kävelemään alajuoksulle päin yhden jäädessä vielä valvomaan aluetta mahdollisten vihollisten varalta ainoaan edes osittain pystyssä olevaan rakennukseen. Se ylittää kaatuneen pilarin ja löytää paikan, josta näkee koko joenrannan pitkältä matkalta. Kuski pyyhkii harmaata pölyä ajolaseistaan, yskii kurkustaan pölyä ja jää seuraamaan myllerrettyä vastarantaa katseellaan.
…

” Suojautukaa! Kaikki, perääntykää!”, olivat viimeiset käskyt komentajalta ennen hänen katoamistaan räjähdysten tulimereen ryhmänsä mukana. Koko paikka oli yhtä tulimerta ja tärykalvot rikkovaa jylinää. Sotilaat eivät mahtaneet mitään yhtäkkiä alkaneelle kranaattiryöpylle, joka lensi viheltäen jostain joen toiselta puolen. Vallihautojen reunat vain kaatuivat sotilaiden niskaan haudaten heidät puoliksi murskan ja maan alle suurien räjähdysten lennättäessä maata ja sotilaita korkealle ilmaan ja tuhoten helposti kaiken mitä alle osui.
”Nyt he kaikki makaavat palasina tuolla jossain..”, ajattelee yksinäinen kaartilainen maatessaan soran peittämällä lattialla talon jäänteissä.
”Kunpa saisin silmäni auki.. Selvisivätköhän muut, kerkesivätköhän he turvaan? Miksen kuule mitään? Puhetta? Tai aseiden tulitusta? Ei mitään, vain kaukaisia taistelun ääniä”
Hiekka pöllyää kun hän nostaa vaivalloisesti päätään. Hiekkaa varisee kypärän päältä hänen naamalleen. Harmaaseen naamaan ilmestyy kaksi valkomustaa läikkää, kun sotilas saa vihdoin silmänsä auki, ja katsoo varovasti ympärilleen vain huomatakseen olevansa yksin raunioituneen rakennuksen nurkassa.
”Streughen? Wuskin? Kuuleeko kukaan?!”
Hän tajuaa lopettaa huutelun, kun kuulee kaukaista, mutta lähestyvää töminää, ja puhetta, joka kuulostaa soljuvalta hänen korvissaan. Tuntuu kuin päätä hakattaisiin lekalla, kahdesta suunnasta vuorotellen, ja joka raajaa särkee armottomasti.
Nyt koko talo tuntuu tärisevän, ja suuri varjo peittää hänet pimeyteen askeleiden tuodessa suuren hahmon pölyn seasta hänen eteensä. Se astelee vakaasti ohitse, ja pysähtyy seinän toiselle puolelle.
Lattialla lojuva sotilas menettää jälleen tajuntansa, ja pääsee tuskistaan joksikin aikaa.
…

Kaiken taustamelun keskeltä erottuu tankin moottorin huuto sen raivatessa tietä läpi betonin ja hiekan komppanian lähestyessä määränpäätään, 30. sektorin puolustusasemia, kolmannen jalkaväkikomppanian entistä asemapaikkaa. Tankin takaa pölyn keskeltä erottuu letka harmaita hahmoja, jotka tarkkailevat ympäristöä edetessään muodostelmassa. Heillä on päällään kuluneisuuttaan ja pölyisyyttään harmahtavat vaatteet, Keisarillisen kaartin standardin mukaiset harmaat suojukset ja kiväärit. Komppanian eteneminen on verkkaista, eikä kestä kauaa ennen kuin se saavuttaa määränpäänsä. Pari sataa metriä maan tasalle tuhoutunutta kaupunkia ja pommien kovertamaa maata. Paikoitellen on jopa havaittavissa jäänteitä juoksuhaudoista.
Kranaatinheittimiä kantavat miehet lähtevät kävelemään kohti lähimpiä rakennuksia valmistelemaan asemia, ja komentaja käskee osan jalkaväen miehistä kaivamaan auki sortuneita vallihautoja, osan raivaamaan asemia lähimpiin rakennuksien raunioihin. Huudot kaikuvat talojen seinistä, kun sotilaat ottavat kenttälapionsa käsiinsä ja alkavat kaivaa vimmatusti osan jäädessä vahtiin lähemmäksi joen rantaa.
Aiemmin raunioihin jäänyt tiedustelukone lähtee liikkeelle tavatakseen jälleen tovereitansa, ohittaen jalkaväkiryhmän matkallaan, jonka sotilaat ovat aikomuksissa linnoittaa talsijan juuri jättämän rakennuksen tulenjohtoasemaksi. Ryhmän kersantti astuu varjoisaan talon alimpaan kerrokseen, joka on melkein täynnä ylempää sortunutta betoniainesta. Hänen katseensa kiertää ympäri huoneen hänen suunnitellessa tehtäviä puolustustöitä mielessään. Hetkeksi hän kohdistaa katseensa nurkassa lojuvaan, pölyn peittämään ihmisruumiiseen, ja komentaa muita siirtämään sen muualle. Käskyn saaneiden alaisten lähestyessä ruumis odottamattomasti avaa verestävät silmänsä ja kurottaa lattialla lojuvaa karabiiniaan kohti.
…

Jatkuu..

[Drakojan]

Kivaa tarinankerrontaa, näkökulma vaihtui usein. Jatka samalla linjalla, minä luen.

[Weedeeo]

Kiitos palautteesta, jatkoa onkin jo kirjoitettu melkein sivu, lisäilen sitten tännekkin kun olen saanut vähän lisää kirjoitettua.

[Da Big Boss]

Hienoa tekstiä. Ehkä yksi parhaista tarinoiden aluista mitä täällä sotussa on ollut.

Mää ainakin luen.

[Nazgúl]

Ihan ladukasta tekstiä ja kaikenlaisten virheiden puuttuminen on hienoa. Tulen seuraamaan jos jatkoa tulee.

[Weedeeo]

Jatkoa

Nurkassa makaava sotilas herää jälleen tärähtelyyn koneen jättäessä rakennuksen ja talsiessa ulos kohti kirkasta auringonpaistetta. Ilma on lämpimämpää ja tuntuu yhä paksummalta ja kuivemmalta, mikä pahentaa hänen kasvavaa janoaan. Hänen päänsä tuntuu yhä painavalta, ja kauaa hän ei pysy tietoisena, vaipuen taas hetkeksi uneen, heräten jälleen tuntemattomien sotilaiden astuessa rakennukseen. Hän ei jaksa avata silmiään, ja jää kuuntelemaan ryhmänjohtajan päättäväisesti jakamia ohjeita. Kun kersantti mainitsee ruumiin nurkassa, hänet valtaa suuri pakokauhu hänen tajutessaan komentajan todennäköisesti tarkoittavan hänen elottomalta vaikuttavaa olemustaan.
Adrenaliinin syöksyessä suonistoon elämänhalun ja selviytymisen tarpeen myötä yhtäkkiä kaikki kivut unohtuvat. Hän avaa silmänsä ja hänen kätensä kurottaa refleksinomaisesti karabiinia päin.
…

Ruumista lähestyvät miehet säikähtävät yhtäkkistä heräämistä ja hiekka pöllyten hyppäävät sotilaan päälle estäen hänen aikeensa. He nostavat pölyisen ja resuisen miehen lattialta ja vievät hänet ryhmänjohtajansa luo kainaloista raahaten. Hänet viedään jykeväleukaisen ja tuimailmeisen kersantin eteen.
”Komppania, nimi ja sotilasarvo.”
Huomattavasti virkeämpi, mutta vielä tokkurainen mies ravistelee itsensä irti kantajiensa otteesta ja vastaa:
”Kolmas komppania, korpraali Ceruska, herra kersantti..”
”Missä ovat loput miehet komppaniastasi?”
”Makaavat vallihaudoissa tai lojuvat palasina ympäri korttelia, herra kersantti.”
”Kukaan muu ei siis ole selvinnyt?”
”Todennäköisesti ei, herra kersantti.” vastaa Ceruska, uskoen olevansa todellakin ainut komppaniansa eloonjäänyt.
”Korpraali, viekää tämä mies majurin puheille ja pitäkää huoli että hän saa syötävää ja juotavaa komentopaikalla”, komentaa kersantti jäämättä odottamaan vastausta.
Majuri Hass seisoo selkä suorana juoksuhaudan reunalla huutaen käskyjä haudassa työskenteleville alaisilleen, mitalien ja koristeiden kimallellessa hänen rintasuojuksessaan. Aurinko paistaa kirkkaana jopa kaiken ilmassa leijuvan pölyn läpi, ja Ceruska tuntee pienen tuulenvireen naamallaan astuessaan ulos rakennuksesta korpraalin perässä. Kaikki tuntuu jotenkin epätodelliselta; vain päivä aikaisemmin paikka oli täynnä kuolemaa ja tulta. Päänsäryn yhä vaivatessa Ceruska hoipertelee Hassin luo, ja korpraali kertoo majurille tapahtuneesta.
”Miten sinä selvisit, kun koko muu komppania pyyhkiytyi hetkessä elävien kirjoista?” kysyy majuri tuijottaen Ceruskaa outo ilme naamallaan.
”Rintamakarkulainen..” tuhahtaa komissaari majurin takana.
”Noudatin vain käskyä, herra majuri. Peräännyin ainakin kymmenen muun sotilaan kanssa, ilmeisesti satun vain olemaan ainut, joka pääsi suojaan asti.”
Hassin ilme muuttuu mietteliääksi, ja hän kääntyy tuijottamaan vastarannalle.
”Ei kai tämä vaadi enempää käsittelyä, näytät olevan kunnossa joten liitämme sinut omaan komppaniaamme. Osaatko käyttää räjähteitä?”
Ceruska vastaa myöntävästi, ja hänet johdatetaan uuden ryhmänsä luo, joka on vahtimassa komppanian oikeaa sivustaa pitkän kadun päässä sijaitsevassa korkeassa talossa. Opastaja kertoo ryhmän olevan asemissa neljännessä kerroksessa. Ceruska kävelee ylös haparoita portaita suuria lohkeamia ja reikiä vältellen. Maali on kuoriutunut seinistä, ja tasaiset seinät ovat täyttyneet palojäljistä ja ammusten tekemistä koloista. Kun Ceruska laskelmiensa mukaan saapuu yllättävän ehjään neljänteen kerrokseen, hän alkaa tutkia huoneita etsiessään tulevaa ryhmäänsä. Hän käy läpi osittain sortuneiden väliseinien sokkeloimaa neljättä kerrosta, kunnes erääseen huoneeseen astuessaan hän huomaa tuijottavansa kolmea nenänsä edessä olevaa häneen suunnattua kiväärin piippua.
”Ihan rauhassa kaverit, kavereita tässä ollaan”, sanoo Ceruska nopeasti, ”oletteko te komppanian 2. erikoisaseryhmä? Minut liitettiin yksikköönne.”
”Kuunteles hemmo, kukaan ei voi korv..!”, älähtää huivipäinen ryhmän jäsen nurkasta, ennen kuin hänet keskeytetään.
”Hiljaa idiootti!”, sanovat kaksi muuta lähes samanaikaisesti, toinen jatkaa: ”Älä hänestä välitä, hän on hieman äkkipikainen joskus”
”Suo anteeksi tiuskaukseni”, sanoo kovanaama nöyrtyneenä, ja palaa ikkunan eteen jatkamaan pitkän kadun tarkkailua.
”Mikä on sotilasarvosi, entä oletko erikseen saanut koulutuksen jonkin erikoisaseen käyttäjäksi?”, kysyy ryhmän tähän asti puheliain jäsen.
”Koulutusta ei ole, mutta olen palveluaikanani räjäyttänyt kaikkea vihollisten hirviöistä bunkkereihin. Räjähteet ovat minun alaani”, vastaa Ceruska itsevarmalla äänellä.
”Se on hyvä, onpahan edes joku, joka osaa käyttää räjähdepanos-varastomme antia.”, sanoo sotilas iloisena, ja osoittaa nurkassa olevaa räjähdekasaa.”Meidän tehtävämme on valvoa komppaniamme oikeaa sivustaa tästä asemasta käsin. Meillä on hyvä näkölinja tästä risteyksestä näitä kahta pitkää katua pitkin.”
Seuraavien muutaman päivän aikana asemia vahvistetaan hiekkasäkein, ammustäydennyksiä ja muonaa haetaan komppanian komentopaikalta, koko komppania kaivautuu kolmannen komppanian entisiin asemiin. Uusimpana ryhmänsä jäsenenä Ceruska saa kunnian hoitaa suurimman osan tavaroiden kuljetuksesta asemansa ja muun komppanian välillä. Sää jatkuu vielä puoli standardin pituista viikkoa aurinkoisena ja selkeänä. Ajoittaiset kovat tuuletkaan eivät saa raunioituneen kaupungin harmaata peittoa lähtemään. Välillä ei edes uskoisi, että 14. jalkaväkikomppania on sodassa.
…

”Onko vieläkään mitään uutta sektorin 43 sillalta? Onko panssaroitu 27. onnistunut pitämään saavutetun vyöhykkeen sillan pohjoisessa päässä?” kysyy rykmentin komentaja vieressään seisovalta avustajalta rykmentin komentobunkkerissa.
Kylmä, tasainen ääni vastaa hänen vierestään:
”27. komppania kohdannut suurta vastarintaa, pommituksilla ei tunnu olevan vaikutusta puolustajiin, lähetetyistä lisäjoukoista puolet menetetty.”
”Lähettäkää 7.- ja 15 jalkaväkikomppania reservistä varmistamaan ettemme tule menettämään siltaa.. Panssareita molempiin puolustajien sivustoihin, 1. ja 14. jalkaväkikomppanioiden lohkojen kautta. Onko muita vihollisten operaatioita havaittu kuin vastahyökkäys 43. sektorilla?”, kysyy eversti. Vastapäätä oleva huppupäinen taktikko tarkastelee vihreänä hehkuvaa näyttöä, ja heijastaa sitten kolmiulotteisen kartan holopöydälle.
”Kuten tästä näette, isompaa vihollisen liikehdintää ei ole havaittavissa. Vihollisen tiedusteluryhmiä on kuitenkin koko linjamme pituudelta, vaikuttaisi siltä, että vihollinen yrittäisi löytää heikkoa kohtaa linjassamme, mikä on kyllä aika huolestuttavaa.”
Taustalla yhdellä monitorilla alkaa tapahtua jotakin, ja yksi avustaja ilmoittaa: ”Laivaston raportin mukaan sillä on havaintoja useista joukkojenlaskualuksista lähellä viereisen rykmentin asemia.”
Eversti katsoo alas mietteliäänä ja sanoo: ”Varatkaa meidänkin rykmenttiin liitetyt panssarijoukot alimpaan valmiustilaan, 4. rykmentti tarvitsee kohta kaiken mahdollisen avun. Tuplatkaa vartiovuorot kaikilla sektoreilla.”
…

Jatkuu..

[Drakojan]

Kuvailu on parasta vähän aikaan. Pystyn jostain syystä täydellisesti näkemään miljöön päässäni, jota ei ole tapahtunut vähään aikaan edes "oikeita" oikeita kirjoja lukiessa.

meidänkin rykmenttiin

Pieni mutta minua häiritsevä kielioppivirhe (nusnus pilkkua takaapäin ruotsalaiseen tyyliin), pitäisi olla meidänkin rykmenttiimme. Kai. Muuten en spottanut aivopieruja. Jatka, paras tarina tällä alueella tällä hetkellä.

[Weedeeo]

Voi perkele, pitääkin ruoskia itseni tänä iltana ennen nukkumaan menoa, ikävä kyllä on sitten alkeellinen lipsahdus päässyt käymään. Tosiasiassa tarinassa on luullakseni enemmänkin samankaltaisia virheitä, mutta tämä kun ei varsinainen tarina ole, vaan armeijan taustatarina, niin en ihan niin paljoa rupea kiinnittämään huomiota kirjoitusasuun, kuin voisi.
Hyvä että joku tykkää. Tuon "paras tarina tällä alueella tällä hetkellä"-titteliin ei mielestäni paljoa vaadita, sillä koko aluehan täyttyy nykyään suoranaisella paskanjauhannalla, mutta kiitos kuitenkin.
Kirjoitin äsken reilun sivun verran jatkoa, mutten vielä jaksa laittaa sitä tänne. Ehkä sitten kun pääsen jännittävään kohtaan.

[Nazgúl]

Jos tämä nyt sitten on vain armeijan taustatarinatasolle kirjoitettua, uskaltaisin väittää että varsinaista tarinaa jos tekisit, olisi se sotun tasolla aikas korkeaa tasoa.

[Weedeeo]

Taustatarina-laadulla lähinnä tarkoitan, että erilaisia hahmoja ja persoonia on vähän ja tarina on "tunne-köyhää", eli aika yleiskuvallisesti kirjoitan pääosassa olevasta komppaniasta. Tarinan juonikin on toistaiseksi aika avoin, kirjoitan sitä mitä päähän tulee ja keksin kirjoittaessa koko ajan lisää :)

[Veripallo]

Tarinan juonikin on toistaiseksi aika avoin, kirjoitan sitä mitä päähän tulee ja keksin kirjoittaessa koko ajan lisää :)

Eikös se niin kuulukkin mennä? Mutta itse tarinasta en keksi mitää järkevää kommentoitavaa jota ei ois jo sanottu, joten otan tylyn strategian ja komppaan edellisiä. Enköhän minä lukase sen mitä vielä tulee.

[Da Big Boss]

Parasta täällä sotussa nyt, kannattaa osallistua seuraavaan Turinakisaan, teksti on mielestäni todella hyvää, vaikkei yllä IRAn ja Rauta isän tasolle.

Tosin yhden sanan löysin mistä en pidä:

”Kuunteles hemmo, kukaan ei voi korv..!”

Ei hemmoa, kaartin termeissä on parempaakin tarjolla.

[Weedeeo]

Jatkoa

Nousevan auringon säteet tunkeutuvat ikkunoista sisään herättäen Ceruskan syvästä unestaan. Sanomatta sanaakaan hän astelee ikkunan edessä istuvan ryhmätoverinsa viereen vapauttaen hänet vartiosta ja päästäen hänet nukkumaan. Hän luo katseensa vielä lämpimän keltaiselle taivaalle ikään kuin tarkistaen, että harmaa pöly leijailee vieläkin raunioituneen kaupungin yllä. Jossain välähtelee ja alkaa Keisarillisen tykistön armoton jyly, joka peittää alleen kaikki muut kaukaiset taistelun äänet. Neljännen kerroksen asemista käsin hän näkee yllättävän hyvin joen toisellekin puolelle raunioiden yli, siellä ei näy mitään liikettä.
Juuri kun Ceruska pääsee ajattelemasta, kuinka onnekas on, kun ei ole keskellä kauempia taisteluita, kuuluu pahamaineista nurkkaan heitetyn radiopuheliman kohinaa:
”Kaikkien yksiköiden johtajat, kokoontuminen komppanian komentopaikalle 10 standardin minuutin kuluessa.”
Hän ajatuksissaan etsii katseellaan huoneesta kersanttia, kunnes muistaakin, että korpraalina on oman yksikkönsä virallinen ryhmänjohtaja. Hän herättää seuraavan vartiovuoron omaavan ryhmätoverinsa, ja lähtee pikaisesti harppomaan kokoontumispaikkaa kohti. Noin sadan metrin matka läpi raunioiden ja räjähdysten aiheuttamien kuoppien kestääkin odotettua kauemmin, etenkin aamutokkurassa, ja Ceruska on lähellä myöhästyä.
Saapuessaan perille hän näkee joukon kersantteja ja muita ryhmänjohtajia, jotka ovat asettuneet riviin majuri Hassin eteen. Ceruska ottaa muiden odottaessa asennon ja kuuntelee korvat tarkkana Hassin käskyjä.
”Hyvää huomenta herrat!”, aloittaa majuri puheensa odottamatta keskeytystä.
”Hyvää huomenta, herra majuri!”, huutavat kaikki rivissä seisovat miehet kuorossa. Everstin vieressä seisovan komissaarin ärtynyt ilme saa kaikki kuitenkin tajuamaan, että turhat muodollisuudet ovat nyt tarpeettomia.
”Me emme ole nyt tukikohdassa emmekä koulutuksessa, vaan sodassa, joten voitte puhua minulle kuin sotamies sotamiehelle. Kutsuin teidät käskynjakoon kun sain tiedon esikunnasta, että sattuneesta syystä vahtivuorot on kaksinkertaistettava ja tiedusteluretkiä lisättävä vihollisen lisääntyneen toiminnan johdosta. Pitäkää silmät auki ja pysykää valppaina.”, lopettaa majuri lyhyen käskyjenjakonsa.
Kaikki lähtevät rivistä kohti omia yksiköitään sen enempää juttelematta, ehkä vartiovuorojen lisääminen sai kaikki tajuamaan, että jotain on tekeillä. Päästyään taas oman yksikkönsä pariin, Ceruska kertoo ryhmälleen huonot uutiset. Huonot siitä syystä, että kuuden hengen ryhmälle tuplatut vahtivuorot ovat huomattavasti ilkeämpi juttu, kuin kymmenen hengen standardiryhmälle, koska on vähemmän miehiä, joille jakaa vahtivuoroja.
Kaikkien ollessa hereillä ja syödessä kenttälounasta, he juttelevat yleisestä rintaman tilanteesta, ja heidän oman lohkonsa rauhallisuudesta. Myös kauempana sektorilla 43 käytävän taistelun äänet herättävät keskustelua etenemisen mahdollisuudesta ja vihollisen vastahyökkäyksistä.
Päivän mittaan tykistökeskityksien jyrähdyksiä kuuluu pitkin joen rantaa, ja myös Ceruskan ryhmä pääsee todistamaan kuinka joen toisella puolen oleva kortteli survotaan maan tasalle tykistötulella, ehkä oma tiedusteluryhmä on löytänyt vihollisasemia.
Illan taas hämärtyessä osa miehistä menee nukkumaan, jättäen Ceruskan ja liinapäisen kovanaaman Rakerin valvomaan ympäristöä. Taistelujen äänet eivät vaimene yhtään yölläkään rykmentin johdon työntäessä vain lisää miehiä sektorin 43 lihamyllyyn. Kuu ja räjähdyksien välähdykset valaisevat kaupungin kelmeällä valolla luoden voimakkaampia varjoja talojen pienille pihoille.
Ceruska säpsähtää Rakerin kuiskatessa huoneen toiselta puolelta:
”Aivan kuin jokin olisi liikahtanut tuon rakennuksen kulmalla..”
He tuijottavat pitkän aikaa poikittain jokeen nähden kulkevaa tietä, kunnes taas jokin liikahtaa talon varjossa pitkän matkan päässä lähempänä joen rantaa.
”Herätä muut, minä vahdin heidän liikkeitään sillä aikaa”, sanoo Ceruska ja jatkaa tien tarkkailua.
Aivan yllättäen, kadun ylittää nopeasti juosten ihmishahmo, sitten toinen. Sen jälkeen talon tarjoamasta suojasta ryntää kadun yli vielä kolmas ja neljäskin hahmo.
Rakerin herätettyä muut Ceruska jakaa käskyt ja ryhmä valmistautuu viholliskontaktia varten.
Kaksi ryhmän jäsentä jää asemapaikalle Ceruskan, Rakerin ja kahden muun hiljaa edetessä portaikkoon ja alas ensimmäisen kerroksen julkisivun ulko-ovelle. Raker tarkistaa nopeasti onko vihollisia näköpiirissä, ja etenee sitten liekinheittimensä prometium - pullot selässä heiluen. Ceruska käskee kaksi muuta tarkistamaan viereisen risteyksen, ja jäämään asemiin ampumaan suojatulta tarvittaessa.
Ceruska lähtee etenemään varjoista seinän vierustaa pitkin Raker aivan takanaan. Kummankin aistit ovat äärimmilleen viritetyt ja he tarkkailevat herkeämättä ympäristöään. Ceruska pääsee rakennuksen kulmalle, josta avautuu näkymä noin viisikymmentä metriä kanttiinsa olevalle aukiolle, jonka keskellä seisoo alustalla noin ihmisen kokoinen kuparinen veistos, ja jota reunustavat korkeat suhteellisen hyvin pommituksista selvinneet rakennukset. Vihollisesta ei näy jälkeäkään.
Ceruska lähtee etenemään vasemmalle aukion reunalla seisovien talojen tarjoaman näkösuojan turvin Rakerin jäädessä tarkkailemaan aukiota tien vierestä. Melkein aukion toiselle puolen päästyään Ceruska kuulee noin kymmenen metrin päässä sijaitsevasta kranaatin muovaamasta kuopasta kuisketta. Nopeasti hän heittäytyy aukion kiveykselle, toivoen, ettei häntä huomattu.
Kuopasta ei enää kuulu ääniä, ja hetken päästä sieltä nousee pää, katsoen ympärilleen. Pian kuopasta nousee neljä miestä, jotka lähtevät matalina hiipimään eteenpäin kohti aukion tien vastapuolella olevaa reunaa, kohti 14. komppanian asemia. He ovat mitä luultavimmin ihmisiä, ehkä jopa entisiä Keisarillisen kaartin sotilaita kypäristä päätellen. Heillä on jalassaan jykevät mustat saappaat, päällään tummanharmaa paksu päällystakki, joka yltää olkapäiltä saappaiden varsiin saakka ja joka on sidottu kiinni vyötärön kohdalta varustevyöllä. Päässään heillä on kaartin standardin mukainen kypärä, ja heillä on jokaisella kädessään normaali laserkivääri. Heidän naamansa ovat mustaksi värjätyt. Näin he kävelevät suoraan kohti maassa makaavaa Ceruskaa, joka yrittää hivuttautua sivumpaan pienen ryhmän reitiltä. Kun viholliset ovat vain parin metrin päässä Ceruskasta, nyt rakennuksen luomassa tummassa varjossa, talon seinustalta kuuluu pieni naksahdus, ja sitten huuto:
”Ceruska, suojaan!”
Heti huudon perään koko aukio tuntuu valaistuvan kirkkaaseen valoon Ceruskan hypätessä kuoppaan, josta vihollisen ryhmä oli juuri poistunut. Liekkien kuumuus polttaa hänen naamaansa, kun Raker ohjaa liekinheittimensä lieskat kohti yllättyneitä vihollisen tiedustelijoita, jotka syttyessään palamaan lähtevät riehuvin tuskan huudoin juoksemaan kohti jokea, vain kuollakseen parin metrin päähän tienreunaan.
Ceruskan kuopassa maatessa hänen eteensä hyppää hahmo, joka ei ilmeisesti ole huomannut hänen läsnäoloaan. Hänen edessään pimeydessä makaava sotilas vetää pistimen esiin vyöltänsä ja tarkkailee Rakerin liikkeitä matalana pysyen.

Raker tarkkailee ympäristöään ja etsi katseellaan Ceruskaa ja mahdollisia muita vihollisia. Hän kävelee ääneti kohti Ceruskan vihollissotilaan kanssa jakamaa kuoppaa. Ceruska yrittää nopeasti keksiä, miten toimisi mahdollisimman vähän vaarantaen Rakerin tai itsensä hengen. Juuri kun hän vetää pistimensä ääneti vyöltä esiin ja hivuttautuu kohti vihollista, ponkaiseekin harmaatakkinen sotilas hänen edestään kohti Rakeria hurjasti karjuen. Raker ehtii juuri ja juuri estämään hänen vatsaansa kohti suunnatun lyönnin, mutta liekinheittimen kanssa heiluva huivipää ei kuitenkaan saa torjuttua seuraavaa pistimen iskua, joka leikkaa hänen vasenta kättään lennättäen verta ilmaan. Raker huudahtaa tuskasta ja kompastuu lentäen kyljelleen maahan. Vihollinen nostaa pistimensä korkeassa kaaressa päänsä päälle pitäen kahdella kädellä kahvasta kiinni, valmiina lopettamaan maassa makaavan sotilaan. Raker katsoo kauhun vallassa vastustajansa mustaksi maalattua naamaa ja murhanhimoisia silmiä, kun yhtäkkiä kiiltävä pistin pistää esiin vihollissotilaan vatsan kohdalta lennättäen verta Rakerin naamalle. Mustille kasvoille tulee vääntynyt ilme veren alkaessa valumaan
suupielestä, ja Ceruska heittää veltostuneen ruumiin sivuun ja sylkäisee sen päälle.
”Sattuiko vakavasti?”, kysyy Ceruska huolestuneena.
”En osaa tarkalleen sanoa, mutta verta vuotaa niin perkuleesti ”, sanoo Raker nyökäten kohti vasenta kättään, jonka verenvuotoa hän yrittää oikealla kädellään vaivoin pitää kurissa.
”Sidotaan haavasi ja kootaan muut ryhmänjäsenet takaisin asemapaikalle, minkä jälkeen joku saattaa sinut komppanian sidontapaikalle.”
Taistelupari lähtee kävelemään varjoisaa katua pitkin kohti ryhmäänsä.
…

Seuraavana päivänä Ceruska raportoi komppanian komentajalle majuri Hassille, ja saa kuulla, että samanlaisia tiedusteluryhmiä tavattiin sinä yönä ainakin kolme muuta. Raker astelee tyytyväisen näköisenä Ceruskan ryhmän asemana pitämään huoneeseen, vasen kätensä kantohihnassa.
Seuraavat päivät sujuvat rauhallisesti, ja pian ryhmä jättää vartiopaikkansa uuden ryhmän ottaessa sen haltuunsa. Helteiset päivät vain jatkuvat ja aurinko paistaa kirkkaasti erikoisaseryhmän kävellessä kohti komppanian kokoontumispaikkaa. Jostain kuuluu useiden moottoreiden murinaa, ja ryhmän lähestyessä muun komppanian asemia, he saapuvat pitkän tien varteen, jota pitkin vyöryy hiekka pöllyten valtava määrä panssarivaunuja. Pitkä letka jatkuu kauas talojen taakse, ja moottoreiden jyrinä kaikuu autiolta vaikuttavassa kaupungissa.
”Ne ovat 17. panssarirykmentin tankkeja” sanoo yksi liekinheitintä kantava mies Ceruskan takana.
Ceruska ylittää miehet perässään tien, kun panssarivaunujen jonossa on vähän isompi rako.
Ryhmä katsoo mietteliäänä kun harmaat panssarivaunut ylittävät jokea ponttonisiltaa pitkin. Tankkien edellä alkaa tykistön keskityksen jyly ja ensimmäiset panssarivaunut avaavat jo tulen vihollislinjoja päin koko asearsenaalillaan edettyään vähän matkaa joen toiselle puolen..
…

Jatkuu..

[Peckoij]

Erittäin hyvä tarina!
Parhaita mitä olen lukenut.
Jatkoa odotellaan...

[Nazgúl]

Hyvää tekstiä. Lisää tulemaan!

[Weedeeo]

Yritän saada illemmalla jotain kirjoitettua, en ole saanut edes sivua kirjoitettua jatkoa vielä. Huomenna sitten todennäköisesti, tai mistä sitä tietää jos tänään iskee kunnon inspis Freedom Fighters Soundtrackia kuunnellessa ;)

Kiva kuitenkin tietää, että tarina on pysynyt tasalaatuisena.

[Nazgúl]

Mihinkäs muuten tarinan nimi "Ostin neljätoista" viittaa? En ole ainakaan vielä huomannut mitään yhteyttä tarinaasi...

[Jodi91]

Mihinkäs muuten tarinan nimi "Ostin neljätoista" viittaa? En ole ainakaan vielä huomannut mitään yhteyttä tarinaasi...

Huomaa, neljästoista. Elikkä viitannee tarinassa pyörivään 14. komppaniaan.

Laadukasta tekstiä kyllä. Kirjoitusvirheitä ei ole nopeasti luettuna tullut vastaan yhtään. Muutama sanavalinta jäi vähän mielestäni huonoiksi, mutta se ei haittaa tarinaa yhtään. Juoni vaikuttaa ainakin tähän asti kiinnostavalta ja komentokeskukseen sijoittuvat pätkät ovat vähäeleisyydessään kerrassaan mainioita. Lisää vaan, luen kyllä!

[Weedeeo]

Nopeasti keksitty nimihän tuo on.
Tarinan alussa kerrotaan, että tapahtumat sijoittuvat Sonal-systeemin Secundus prime Ost nimiselle planeetalle, ja neljästoista viittaa luonnollisesti pääosassa olevaan neljänteentoista jalkaväkikomppaniaan.
Kaukaa haettua?

Jodi kerkesi ensin

[Weedeeo]

Jatkoa

Muutaman tunnin päästä sen jälkeen, kun kaksi komppanian ohittanutta panssarikomppaniaa ovat ajaneet joen toiselle puolen, alkaa Keisarillisen tykistön korvia huumaava rumputuli jollekin vihollissektorille. Jyly saa vähän ajan päästä pään särkemään ja maan tärisemään, vaikka 14. komppanian asemat ovat suhteellisen kaukana tykistön asemista ja rumputulen kohteesta. Kaikki komppanian sotilaat ikään kuin vaistomaisesti hakeutuvat suojaan, vaikka omasta tykistöstä tuskin on vaaraa.
Kohta kuitenkin alkaa vihollisenkin tykistön vastatuli, ja koko suuren taistelutantereena toimivan raunioituneen kaupungin peittää räjähdysten ja tykkien jylinä.
”Neljännen rykmentin pojilla on siellä kovat paikat, eihän tuollaisista keskityksistä voi kukaan selvitä!”, sanoo Raker, mutta muistaa pian olevansa väärässä kohdatessaan Ceruskan huvittuneen katseen sivulle vilkaistessaan.
”Niinhän se on, sellainen tulihelvetti se on, ettei siellä ole apua kovimmistakaan panssareista tai teknohaarniskoista. Keskellä tulimerta ei ajattele kuin omaa henkikultaansa, jos sitäkään. Se ei ole ihmisen paikka olla..”, puhuu Ceruska puhtaasti omien kokemuksiensa pohjalta.
Raker tajuaa olla puhumatta aiheesta sen enempää Ceruskan painaessa päänsä poispäin.

Myöhemmin illalla väsyneet komppanian sotilaat havahtuvat Keisarillisen pommikonelaivueen lentäessä sektorin yli kohti vihollisasemia. Niiden matala jyrinä kuuluu pommitusten yli lukiten korvat hetkellisesti. Ne pysyvät muodostelmassa vihollisten ilmatorjunnan alkaessa massiivisen ilmatorjuntatulen. IT -tykkien ammukset halkovat taivasta ja näkyvät selkeästi lähes mustaa taivasta vasten tykistötulen aiheuttamasta leiskunnasta huolimatta. Taivaalla räjähtelee ja osa osuman saaneista raskaista pommikoneista syöksyy pyrstötähtien lailla kohti maata loppujen koneiden jatkaessa kohti määränpäätään.
On ikään kuin koko taivaanranta syttyisi tuleen, kun pommikoneet vihdoin pudottavat tappavan valtavista pommeista koostuvan lastinsa kohteeseensa. Tuho saa vihollisen ilmatorjuntatykit hiljenemään ja pommikoneet jatkavat muodostelmassa takaisin kohti omaa tukikohtaansa. Tämän suuren tuhonäytelmän jälkeen kuuluu taas taukoamattoman tykistötulen jylinää.

Varmaan kukaan komppanian sotilaista ei saa yöllä unta johtuen melusta ja jännityksestä.
Yhtäkkiä taivaan valaisee suuri välähdys, ja tykkituli laantuu hetkeksi. Kaikki uteliaimmat, Ceruska mukaan lukien, kiipeävät korkeimpien talojen ylimpiin ikkunoihin katsomaan uskomatonta mittelöä.
Viereisellä neljännen rykmentin lohkolla näkyy valtavia välähdyksiä ja räjähdyksiä. Tykkitulen tauotessa hetkeksi kaukaa kuuluu kauheaa jytinää ja paukahtelua. Ceruska kaivaa kiikarit esiin, ja katsoo tarkasti kaukaista taistelutannerta. Kohta koko horisontin valaisee taas suuret perättäiset räjähdykset. Räjähdyksien valossa Ceruska näkee, kuinka jättimäiset titaanit astelevat kohti Keisarillisen kaartin asemia, ampuen valtavilla aseillaan kokonaisia panssarijoukkueita kerralla taivaan tuuliin. Hän ei uskoisi, ellei itse näkisi noita valtavia käveleviä tappokoneita, joilla on kaksi jalkaa ja eteenpäin suuntautuva pää, sekä molemmilla puolilla valtavat aseistukset. Ne näyttävät tuhoavan kaiken vastarinnan jatkaessaan kulkuaan eteenpäin.
Ceruska zoomaa kiikarit äärimmilleen ja erottaa, kuinka kaartin linjoille kerääntyy suuri määrä isokokoisia panssarivaunuja, jotka tykit suunnattuaan ampuvat aseillaan kohti vihollisten titaaneja. Ensin valtavalla tulimäärällä ei näytä olevan mitään vaikutusta, mutta sitten yksi titaani kaatuu räjähdyksien saattelemana viereisen rakennuksen päälle. Kaksi muuta avaavat tulen kaikilla aseillaan kohti puolustuslinjaa. Näky on kauhea, rakennukset räjähtävät ja sortuvat maan tasalle ja panssarivaunuja tuhoutuu, puhumattakaan kuolleitten sotilaiden määrästä. Suurien panssarivaunujen taas avatessa tulen kohti toista vielä pystyssä olevaa titaania, se näyttää kovan osuman saatuaan pysähtyvän kuin seinään, ja tulitus lakkaa. Viimeinen titaani alkaa kiireesti talsia pois päin. Hetken päästä pysähtynyt jättiläinen kaatuu ja sitä seuraa valtava räjähdys, jonka paineaalto kaataa kauemmaksi kävelevän titaanin ja vie mukanaan useita kevyempiä panssarivaunuja. Kaikki lähistön rakennukset vajoavat hetkessä maahan, ja ilmaan nousee valtava pöly ja savupatsas. Pian räjähdyksen jälkeen Imperiumin taistelusta selvinneet tankit lähtevät epätoivoiseen vastahyökkäykseen.
Enempää Ceruska ei kestä katsoa, hän laskee kädet täristen kiikarit alas ja palaa ryhmänsä luo.
Taistelun äänet jatkuvat koko yön yli, ja vaimenevat auringon noustessa.
…

Komentobunkkerissa vallitsee painostava hiljaisuus. Puolet 4. jalkaväkikomppaniasta ja melkein koko 3. panssaroitu jalkaväkirykmentti on tuhoutunut edellisenä yönä vihollisen massiivisessa hyökkäyksessä. Nyt he ovat näyttäneet mihin he pystyvät, ja everstiin kohdistuvat paineet ovat suuret. Eversti avaa suunsa, ja kertaa tilanteen:
”Koko rykmenttimme oikea sivusta on avoin viholliselle, 4. rykmentti on perääntynyt taaempiin asemiin. Esikunta on koonnut kaksi uutta rykmenttiä läheisiltä planeetoilta, ja ne ovat matkalla tänne Ostille. Meidän on yritettävä pitää linja kasassa siihen asti, kunnes lisäjoukot saapuvat.
Onko mitään uutta 43. sillalta?”
”Joukkomme ovat kaivautuneet asemiin sillan molempiin päihin, yhteys sivustoihin lähetettyihin panssarikomppanioihin 17 ja 8 katkesi tänä aamuna, 1. ja 3. pääsivät määränpäähänsä” vastaa radion vieressä istuva avustaja toiselta puolelta bunkkeria.
”Kaivaudutaan vielä syvemmälle puolustusasemiin. Järjestäkää oikeaan sivustaan joukkoja puolustusasemiin”, eversti käskee ja pyyhkii hikeä otsaltaan.
…

Seuraavana yönä taistelun äänet lähenevät joen vastarannalla panssareiden taistellessa hurjasti yrittäessään päästä eteenpäin. Kaukana talojen seinustoilla näkyy välähdyksiä ja kuuluu jyrähdyksiä.
Aamuyöllä, auringon vasta noustessa horisontista, etummaisten juoksuhautojen tähystäjä näkee kaukana lähestyvän panssarivaunun, jonka perässä tulee toinenkin, sitten kolmas, ja jono vain jatkuu. Pölyn estäessä tarkemman tähystelyn, hän ilmoittaa komppanian johdolle, ja pian koko komppania määrätään taisteluasemiin.
…

”Herää Ceruska!” huutaa Raker ja ravistelee Ceruskaa. ”Herää, pian tulee kovat paikat.”
Vaivalloisesti Ceruska nousee ylös pölyisessä, harmaassa juoksuhaudassa, puhdistelee hetken vaatteitaan ja sitten astuu korokkeelle, josta näkee joen toiselle puolelle. Ceruskan ryhmä on sijoitettu etummaiseen juoksuhautaan. Kaukaa tulevat tankit nostavat perässään valtavan pölypilven niiden ajaessa täyttä vauhtia kohti jokea. Kaukana ensimmäisenä jonossa lähestyvän panssarivaunun kansiluukku aukeaa, ja sieltä nousee komentaja heiluttaen 8. panssarikomppanian lippua.
”Älkää ampuko, omia!” huutaa etummaisten asemien luutnantti.
Tankit hidastavat ponttonisiltaa ennen, ja ensimmäisten ylittäessä sitä kauempana jonossa tulee yhä huonompikuntoisia vaunuja, joissakin on kyljessä valtava reikä, joidenkin tykkitornista on enää puolet jäljellä, ja muutama pystyy juuri ja juuri liikkumaan. Ensimmäisen tankin komentaja huutaa ulos katsomaan tulleelle majuri Hassille:
”Hyökkäyksemme torjuttiin, ei meillä ollut mitään mahdollisuuksia, valmistautukaa vihollisen vastahyökkäykseen.”
Viimeisenkin tankin ylitettyä joen, kaukaa ilmestyy näkyviin muutama vihollisen tunnuksin merkitty panssarivaunu, jotka pysähtyvät ikään kuin odottamaan jotakin.
Ceruskan laskeutuessa takaisin juoksuhautaan, ensimmäisen haudan takaa kuuluu räjähdys, sitten toinen. Maata ja soraa lentää ilmaan, ja vihollisten kranaatit alkavat möyhentää 14. komppanian asemia. Sotilaat yrittävät nopeasti keritä poteroihin suojaan, joidenkin kuitenkin jäädessä matkalle.
Ceruska ja hänen ryhmänsä yrittävät juosta lähimpään poteroon. Muutaman minuutin poterossa istuttuaan he kuulevat radiosta Hassin äänen:
”Tuliasemiin, toistan, kaikki miehet tuliasemiin, vihollinen ylittää joen.”
Potero tyhjenee hetkessä kaikkien sen sisällä olleiden juostessa omiin asemiinsa. Ceruskan noustessa ylös juoksuhaudan korokkeelle, häntä kohtaa kauhea näky: vastaranta on täynnä vihollisen jalkaväkeä, joka juoksee hitaasti virtaavaan jokeen ankkuroituja siltoja pitkin tulittaen jatkuvasti kivääreillään 14. komppanian asemia päin. Tykistön kranaattien vieläkin iskeytyessä kauemmaksi joen rannasta, vihollisen jalkaväki ryntää suurena aaltona joen korkean törmän tarjoamasta suojasta. Ceruskan ryhmän liekinheittimet lakaisevat juoksuhaudan edustaa polttaen muutamia vihollisia, muiden kaartilaisten painiessa jo juoksuhaudassa vihollisten kanssa. Juuri kun puolustajat näyttävät tuhoon tuomituilta, Ceruska kuulee jostain takaansa komissaarin huutoa. Hän katsoo taaksensa, ja pölyn keskeltä kävelee komissaari huutaen ylistyksiä Keisarille ja kannustuksia puolustajille, samalla tulittaen armottomasti vihollisia pistoolillaan.
”..taistelkaa Keisarin puolesta, näyttäkää kerettiläisille miltä tuntuu, kun vastustaa Keisarin armeijaa!”
Samassa Ceruskan pään vieressä alkaa raskaan konekiväärin pauke, sen sylkiessä luoteja vihollisten tiheisiin riveihin.
”Nouskaa nyt, ja kohdatkaa petturit. Näyttäkää heille Keisarin mahti!” kuuluu jälleen Ceruskan takaa. Komissaarin noustessa seisomaan varustuksille keskelle tulitusta, 14. miehet nousevat haudoistaan ja lähtevät massiiviseen vastarynnäkköön, vallaten hetkessä etummaiset varustukset takaisin, ja ajaen viholliset takaisin jokeen viettävään rinteeseen. Taistelua käydään pistimillä ja nyrkeillä, tykistön yhä möyhentäessä taistelukenttää ja taistelu pysähtyy hetkeksi ensimmäisen juoksuhaudan eteen.
Ceruska on onnistunut pitämään ryhmänsä kasassa, ja nyt he tappelevat veristä kamppailua viimeisiä juoksuhaudoissa lojuvia vihollisia vastaan. Vihollisen loppumattomalta tuntuva jalkaväki työntää puolustajat jälleen taaempiin asemiinsa. Ceruskan ryhmän irtautuessa muiden tavoin, heidän eteensä hautaan hyppää viisi vihollista. Liekinheitintä kantava Ceruskan alainen täyttää hetkessä juoksuhaudan liekeillä polttaen viholliset siihen paikkaan. Haju on kamala, ja he juoksevat nopeasti taaemmille varustuksille komppanian kranaatinheittimien jo jauhaessa etumaisia asemia.
Puolustajat yrittävät estää vihollisten etenemisen valtavalla kivääri tulituksella, joka kaataa vihollisia kuin heinää. Juuri kun tilanne alkaa näyttää paremmalta, vyöryvät vihollisen panssarivaunut ponttonisillalle ja sen yli, tulittaen armottomasti kaikilla aseillaan taaempia varustuksia. Panssarivaunujen edetessä avaavat komppanian ohjuksenheittimet tulen kaukana oikealla sijaitsevasta rakennuksesta tuhoten yhden panssarivaunun, mitä seuraa valtava räjähdys tankin ammuksien räjähtäessä.
”Pysykää täällä, palaan kohta takaisin!” huutaa Ceruska ryhmälleen, ja lähtee juoksemaan kohti juoksuhautojen toista päätä. Pitkän matkaa matalana juostuaan, Ceruska saapuu jo epätoivoisten puolustajien luo, jotka yrittävät tuhota kahta lähestyvää panssarivaunua. Niiden konekiväärit lakaisevat puolustajien asemia tappaen sotilaita joka sarjalla. Niiden telat survovat ja sortavat juoksuhautoja alleen ja niiden moottorien huuto kantaa taistelujen äänien yli. Puolustajat voivat vain perääntyä niiden edestä, sillä mikään ei tunnu tehoavan niiden paksuihin panssareihin.
Ceruska jää piiloon juoksuhautaan muiden jo vetäytyessä. Hän kuulee jo telojen rouskeen ja konekiväärien paukkeen aivan läheltä. Hän virittää räjähteensä ja heittää sen tankin alle. Kaikki tuntuu hidastetulta kun Ceruska juoksee täyttä vauhtia poispäin räjähteestä. Hän hyppää suojaan pommikuoppaan, ja hetken päästä näkyy kirkas välähdys tankin pysähtyessä, kun räjähde tuhoaa sen sisältäpäin tappaen koko miehistön kerralla.
Viimeinen tankki lähtee perääntymään jalkaväen mukana, ja 14. komppania nousee asemistaan ja lähtee vastahyökkäykseen jälleen täyttääkseen etummaiset juoksuhaudat. Komppanian raskaiden aseiden tulitus yltyy, kun raskaat konekiväärit niittävät vihollisia joen penkoille ja kranaatinheittimet ampuvat keskityksen vastakkaiselle puolelle jokea, jättäen vihollisjalkaväen kahden tulen väliin.
Kun komppania jälleen miehittää asemat, alkavat erikoisaseryhmän jäsenet etsiä räjähdyksessä kadonnutta korpraaliaan.
…

Jatkuu..