Eltharius - VarjoLordi
Lähetetty: Pe 03.07.2009 18:44
Ensimmäinen osa! Toivottavasti tykkäätte! :)
Pistäkää rakentavaa kommentteja ja voitte haukkua jos ei tykkää :)
Flashback:
Hiki valui valtoimenaan nuoren Elthariuksen kasvoja pitkin. Näin hermostuneena hän ei ole ollut ikinä paitsi nyt, Katsellessaan noin 10 metrin korkeuteen ulottuvaan kylmän hopean värisiin metallioviin. Ovista huokui jotain voimaa. Voimaa joka saisi tavallisen miehen sydämen pakahtumaan heikotuksesta ja pelosta.
Ovesta astui ulos raskaaseen sotahaarniskaan sonnustautunut haltia jonka kasvot kielivät pelosta. Väri alkoi palata haltian kasvoille kävellessään hitaasti pois täältä käytävästä jota koristivat muun muassa noin kahden vuosituhannen ikäiset haarniskat ja seipäät.
Elthariuksen sydän takoi valtoimenaan. Ehkä hän ei näkisi enää veljeään koskaan, jouduttuaan itsensä Noitakuningas Malekithin eteen.
Ovet avautuivat. Aivan kuin Elthariuksen sydän olisi pysähtynyt muutamaksi sekunniksi.
Kohtisuoraan edessä, valtaistuimella istui itse Malekith joka näytti tyytyväiseltä nähdessään yhden pataljooninsa johtajan hyvissä voimissa.
''Tule Eltharius.'' Malekith sanoi. Eltharius käveli hitaasti kohti häntä yrittäen piiloittaa pelkonsa. Malekithista tuntui muinaisen magian ja mahtavuuden voima. Se sai Elthariuksen tuntemaan itsensä mitättömäksi. Eltharius oli kuullut taruja Malekithin kirotusta kohtalosta yrittäessään tehdä itsestään Feenix kuninkaan. Arvet metalli panssarin ympärillä kielivät ,että musta panssari olisi sulatettu ihoon kiinni. Mustan sarvikypärän alta paistoivat pahan tahtoiset vihreät silmät ,muun tummuuden keskeltä. Malekithin valtaistuimen yläpuolella oli isossa kehystetyssä lasikuvussa itse ''tuhon tuoja''. Malekithin miekka.
''Olet viimeisen 150vuoden aikana tehnyt syvän vaikutuksen minuun.'' Malekith sanoi.
'' Niin...?'' Eltharius vastasi kysyvästi. Hän oli saavuttanut vain pari voittoa pikku kahakoissa mistä ei pitäisi olla mitään hyötyä kenellekään. Eltharius ei tosin välittänyt.
Hän itse oli kuitenkin ylpeä. Olihan hän saanut vangittua jo pari noblea 150vuoden aikana.
Se ei tunnu paljolta mutta minkäs hän mahtoi joukkojensa pienuudelle.
''Haluan että menet vakoilemaan ulthuania mereltä käsin. Saat käyttöösi 5 salamurhaajaa 20 warrioria ja 15 mustaa vartijaa. Onko kysyttävää? Tiedät kyllä miten käy jos epäonnisssstut.'' Malekith sanoi viimeiset sanat vihaa täynnä ,mutta sanan ulthuan hän sanoi silmät leiskuen vuosituhansien vihasta ja kaunasta serkkujaan kohtaan.
''Kyllä herra.'' Eltharius polvistui.
''Jos onnistut, takaan että saat palkinnon mitä et tule unohtamaan. Mene siis.''
''En tuota pettymystä Herrani.'' Eltharius nousi ylös ja oli ottamassa askelta kohti ovea.
''Odota vielä.''
Eltharius kääntyi ja yritti piilottaa tuskaisen ja pelokkaan ilmeensä.
''Saat käyttöösi uuden arvonimen. Tästä lähin sinut tunnetaan nimellä...''
End of flashback
''Eltharius!'' suurhaltija amiraali kirosi , kun laiva upposi kyljessään 18 reaper bolt throwerin seivästä merten syvyyksiin.
amiraalin viimeiseksi muistoksi jäi Elthariuksen ivallinen hymy jota vasten ukkonen löi kuin 15 kertainen vasaran isku.
''Käskynne herra?''
''Ei eloonjääneitä.'' Eltharius käänsi selkänsä ja käveli kohti hyttiään jota koristi lukuisat seipäät ja mustasta puusta hienolla käsityöllä tehdyt lyhdyt.
''Kuten haluatte.''
Laiva lipui vesistöllä 50km päässä ulthuanista turvallisesti monta päivää. Eltharius miehineen päätti poiketa eräällä saarella joka tunnettiin nimellä ''Highland'' vuoristonsa takia.
Laiva oli ihmeellinen ja kaunis näky lipuessaan maihin usvan ja sumun turvin. Laiva oli todella korea ja siitä näki että siihen olisi kulutettu muutama sata tuhatta.
Eltharius käski miestensä odottaa laivassa ja poikkesi itse valeasussa katselemassa baaria tai mitä tahansa paikkaa missä voisi täydentää ruokavarastonsa. Saari oli todella kolkko näky näin illalla. Eltharius siristi silmiään nähdäkseen sumussa paremmin, vaikeaa se silti oli.
Eltharius käveli tietä pitkin kunnes näki jonkin kylän tapaisen. Siitä näki että se kylä pahanen oli kokenut kovia, näin esimerkiksi kylän katoista roikkui tukipaaruja ja poltettuja puita. Ilmeisesti kylä oli päätynyt merirosvojen armoille jossain vaiheessa vuosituhatta.
Eltharius käveli baarista sisään ja hänet valtasi kolkko näky:
JATKUU....
Tästä luvusta tuli melko laimea. Takaan että seuraava parempi.
Jos joku kommentoi tätä hyväksi ja haluaa lisää ,kirjoitan mahdollisimman nopeaa jatkoa!! :)
Pistäkää rakentavaa kommentteja ja voitte haukkua jos ei tykkää :)
Flashback:
Hiki valui valtoimenaan nuoren Elthariuksen kasvoja pitkin. Näin hermostuneena hän ei ole ollut ikinä paitsi nyt, Katsellessaan noin 10 metrin korkeuteen ulottuvaan kylmän hopean värisiin metallioviin. Ovista huokui jotain voimaa. Voimaa joka saisi tavallisen miehen sydämen pakahtumaan heikotuksesta ja pelosta.
Ovesta astui ulos raskaaseen sotahaarniskaan sonnustautunut haltia jonka kasvot kielivät pelosta. Väri alkoi palata haltian kasvoille kävellessään hitaasti pois täältä käytävästä jota koristivat muun muassa noin kahden vuosituhannen ikäiset haarniskat ja seipäät.
Elthariuksen sydän takoi valtoimenaan. Ehkä hän ei näkisi enää veljeään koskaan, jouduttuaan itsensä Noitakuningas Malekithin eteen.
Ovet avautuivat. Aivan kuin Elthariuksen sydän olisi pysähtynyt muutamaksi sekunniksi.
Kohtisuoraan edessä, valtaistuimella istui itse Malekith joka näytti tyytyväiseltä nähdessään yhden pataljooninsa johtajan hyvissä voimissa.
''Tule Eltharius.'' Malekith sanoi. Eltharius käveli hitaasti kohti häntä yrittäen piiloittaa pelkonsa. Malekithista tuntui muinaisen magian ja mahtavuuden voima. Se sai Elthariuksen tuntemaan itsensä mitättömäksi. Eltharius oli kuullut taruja Malekithin kirotusta kohtalosta yrittäessään tehdä itsestään Feenix kuninkaan. Arvet metalli panssarin ympärillä kielivät ,että musta panssari olisi sulatettu ihoon kiinni. Mustan sarvikypärän alta paistoivat pahan tahtoiset vihreät silmät ,muun tummuuden keskeltä. Malekithin valtaistuimen yläpuolella oli isossa kehystetyssä lasikuvussa itse ''tuhon tuoja''. Malekithin miekka.
''Olet viimeisen 150vuoden aikana tehnyt syvän vaikutuksen minuun.'' Malekith sanoi.
'' Niin...?'' Eltharius vastasi kysyvästi. Hän oli saavuttanut vain pari voittoa pikku kahakoissa mistä ei pitäisi olla mitään hyötyä kenellekään. Eltharius ei tosin välittänyt.
Hän itse oli kuitenkin ylpeä. Olihan hän saanut vangittua jo pari noblea 150vuoden aikana.
Se ei tunnu paljolta mutta minkäs hän mahtoi joukkojensa pienuudelle.
''Haluan että menet vakoilemaan ulthuania mereltä käsin. Saat käyttöösi 5 salamurhaajaa 20 warrioria ja 15 mustaa vartijaa. Onko kysyttävää? Tiedät kyllä miten käy jos epäonnisssstut.'' Malekith sanoi viimeiset sanat vihaa täynnä ,mutta sanan ulthuan hän sanoi silmät leiskuen vuosituhansien vihasta ja kaunasta serkkujaan kohtaan.
''Kyllä herra.'' Eltharius polvistui.
''Jos onnistut, takaan että saat palkinnon mitä et tule unohtamaan. Mene siis.''
''En tuota pettymystä Herrani.'' Eltharius nousi ylös ja oli ottamassa askelta kohti ovea.
''Odota vielä.''
Eltharius kääntyi ja yritti piilottaa tuskaisen ja pelokkaan ilmeensä.
''Saat käyttöösi uuden arvonimen. Tästä lähin sinut tunnetaan nimellä...''
End of flashback
''Eltharius!'' suurhaltija amiraali kirosi , kun laiva upposi kyljessään 18 reaper bolt throwerin seivästä merten syvyyksiin.
amiraalin viimeiseksi muistoksi jäi Elthariuksen ivallinen hymy jota vasten ukkonen löi kuin 15 kertainen vasaran isku.
''Käskynne herra?''
''Ei eloonjääneitä.'' Eltharius käänsi selkänsä ja käveli kohti hyttiään jota koristi lukuisat seipäät ja mustasta puusta hienolla käsityöllä tehdyt lyhdyt.
''Kuten haluatte.''
Laiva lipui vesistöllä 50km päässä ulthuanista turvallisesti monta päivää. Eltharius miehineen päätti poiketa eräällä saarella joka tunnettiin nimellä ''Highland'' vuoristonsa takia.
Laiva oli ihmeellinen ja kaunis näky lipuessaan maihin usvan ja sumun turvin. Laiva oli todella korea ja siitä näki että siihen olisi kulutettu muutama sata tuhatta.
Eltharius käski miestensä odottaa laivassa ja poikkesi itse valeasussa katselemassa baaria tai mitä tahansa paikkaa missä voisi täydentää ruokavarastonsa. Saari oli todella kolkko näky näin illalla. Eltharius siristi silmiään nähdäkseen sumussa paremmin, vaikeaa se silti oli.
Eltharius käveli tietä pitkin kunnes näki jonkin kylän tapaisen. Siitä näki että se kylä pahanen oli kokenut kovia, näin esimerkiksi kylän katoista roikkui tukipaaruja ja poltettuja puita. Ilmeisesti kylä oli päätynyt merirosvojen armoille jossain vaiheessa vuosituhatta.
Eltharius käveli baarista sisään ja hänet valtasi kolkko näky:
JATKUU....
Tästä luvusta tuli melko laimea. Takaan että seuraava parempi.
Jos joku kommentoi tätä hyväksi ja haluaa lisää ,kirjoitan mahdollisimman nopeaa jatkoa!! :)