Fin Kaartin 8:sas
Lähetetty: Ma 13.07.2009 17:00
Korpraali Simo 8:sta Fin Kaartin armeijan, jääkärikomppanian, kolmannesta joukkueesta, toisesta ryhmästä.
Katseli tuskastuneen hämmentyneenä näkymää.
Korpraali oli käynyt vain kusella ja seuraavalla hetkellä koko asemapaikka, missä hänen joukkueensa oli ollut , oli enemmän kuin tuhoutunut. Voitaisiin kuvitella tomaatin, mullan, madon ja perunanuijan yhteistulosta.
Simo ei tehnyt sillä hetkellä mitään, mutta vaistomaisesti hänen kätensä hakeutui reisitaskuun. Hän otti esiin tupakka askin, nappasi yhden sätkän, laittoi sen suuhun ja sytytti kätensä suojassa. Hän istui kiven päälle. Korpraalia vitutti suuresti, koko homma oli mennyt päin persettä jo alusta pitäen.
Ja surkeammaksi vain menee. Hän istahti kiven päälle.
Planeetalle kohdistuneen hyökkäyksen takia hänet oli värvätty oikopäätä. Koulutus oli kovaa ja yhtä mukavaa, kuin olisi keskellä toria seisomassa alasti joulukuussa. Noh... Simo oli suoriutunut paremmin kuin toiset ja sai korpin natsat. Jälkeenpäin hänet oli siirretty suoraan etulinjaan. Missä hänen joukkueensa ei kestänyt kuin vaivaiset puoli tuntia. Saapuminen mukaan luettuna.
Heistä ei jäänyt mitään jäljelle... noh, ehkä roippeita siellä sun täällä mutta, se ei ole nyt olennaista.
Korpraali poltti tupakkinsa kaikessa rauhassa, jonka jälkeen hän tumppasi sen, nousi ylös, asetti kypärän paremmin päähänsä ja heitti Las Gunin olalle.
Sitten Hän otti suunnan kohti omia linjojaan. Jos niitä nyt enää edes oli, aivan kuten hänen ryhmäänsä.
***
Sillä Välin Dark Eldareiden, väliaikaisessa, leirissä nuristiin.
"Mon´Keigh eivät kestäneet 5 minuuttia pitempään." Sanoi yksi Dark Eldar soturi.
"Aivan, emme saaneet niistä ketään kiinni. Kiitoksia ravager alusten!" Sihisi toinen.
"Ne tykit ovat täysin juustoja!" Huudahti kolmas.
Kaksi muuta katsahtivat kolmanteen soturiin joka tunsi nyt itsensä typeräksi.
"Seuraavan hyökkäyksen tulisi olla parempi siinä määrin, että saamme edes vankeja." Toiset nyökkäsivät.
"Onnistaisipa tällä kertaa. Mutta Kabal mestarimme on liiaksi voittamisen suuntaan, ettei välitä ollenkaan vangeista."
"Niin." Sanoi yksi.
Juuri sillä hetkellä Kabal mestari kulki ohitse seurueensa kanssa. kaikki kolme soturia polvistuivat nopeasti mestarinsa edessä. Mestari ei edes vilkaissutkaan heihin.
Soturit olivat polvillaan vielä jonkin aikaa, kunnes yksi heistä kuiskasi.
"Mon´Keigh Rakastaja."
***
Kabal mestari on kiireinen Eldari. Oikeastaan sitä nimitystä ei suvaittu käytettävän Dark Eldareista, koska Eldarit ovat heidän "rakkaita" serkkujaan. Se on kuin sanoisi Ogrynille päin naamaa, että se on suuri haiseva keräkaali. Ogrynit eivät tykkää keräkaalista.
Kabal Mestarin kasvot muistuttivat kovasti asianajajan kasvoja, joka ei ole käynyt ulkona moneen vuoteen, korvat olivat kuin keihään kärjet. Vartaloa myötäili erikoisvalmisteinen Wraith Bone panssari, ja päällimmäisenä oli vielä jokunen hieno vaatekerros.
Jokainen askel minkä kabal otti, olivat sivusta katsojan mielestä erittäin tarkkaan laskelmoituja. Mutta kulkiessaan hänen aivonsa työskentelivät kuin höyryjuna, laatiessaan suunnitelmia mitkä olivat enemmän tuhoisia, kuin mitä normaalien suunnitelmien kuului olla.
Nimittäin Dark Eldarit nauttivat kiduttaa ihmisiä, ja sen takia he ottivat enimmäkseen vankeja. Mutta kukapa sen tälle kertoisi.
Kabal viljeli tuhoisia ajatuksia alukselleen saakka. Alus oli koristeltu Dark Eldar tyyliin. Pääkalloja, teräviä piikkejä, riimuja, muita teräviä osia jne. Alus itsessään muistutti nuolen kärkeä.
Kabal mestari hyppäsi näyttävällä hypyllä aluksen kyytiin, ja hän otti asennon josta hän pystyisi hyppäämään suoraan omalle istuimelleen. Hän hyppäsi.
"Voi Per..!"
Hänen viittansa oli tarttunut yhteen aluksen monilukuisista piikeistä. Ja Kabal läjähti raskaasti tuolinsa eteen. Hän käännähti äkkiä ympäri ja mulkoili raivostuneena niitä jotka olivat paikalla. Yksi hänen seurueensa jäsenistä pidätteli nauruaan posket puhkuen, kuului myös pientä tirskuntaa.
Kabal siirsi raivostuneen katseensa ajajaan. Ja sanoi sellaiseen sävyyn joka olisi kaatanut jopa Hive Tyrantin.
"Miksi Tuota piikkiä ei ole vieläkään irrotettu? Käskin sinun tehdä sen jo kaksi tun´terochia sitten." (Tun´teroch melkein kuin maan tunti mutta minuutin lyhyempi.)
"Miksi? MIKSI?"
Ajaja ei tiennyt mitä tehdä, hän oli kuin kilpikonna, nurinpäin, ilkeän kakaran yllä, jolla oli suurennus lasi.
"Hoidan sinut myöhemmin." Kabal siristi silmiään ja irrotti viittansa helman piikistä ja istuutui tuoliinsa. Hän käski seurueensa kyytiin.
Kabal kohotti kätensä ja osoitti sormellaan suuntaa. Ohjaaja sai itsensä jotenkin liikkeelle ja aluksen myös.
Kabalin ajatukset risteilivät rotunsa tunnettujen ja painokelvottomien sanojen tasolla. Mutta eräs sana, johon huomio erityisesti kiinnittyi, oli Thor´Akka.(Se on torakan evoluution seuraava aste.) Kabal ajatteli että, se otus on erittäin sympaattinen ja hän piti siitä. Kabal mestari soi itselleen pienen hymyn tapaisen virnistyksen.
***
Korpraali Simo katseli ankeaa, hyvin laajaa maisemaa jonka horisontissa näkyi kaupungin silhuetti. Hän ei voinut muuta kuin nurista kömpiessään kivikkoisen maaston läpi. Selvittyään siitä hän katseli taas ympärilleen. Korpraali näki liikettä silmäkulmastaan ja heittäytyi reaktion saattelemana lähimpään suojaan joka osui kohdalle, se oli kivi. Hän otti varmistimen pois päältä ja kuunteli. Askeleet olivat raskaat ja niistä lähti metallinen kalahdus joka kerta kun ne osuivat maahan. Korpraali muisteli kuulleensa tuon äänen jossakin aikaisemminkin, vaan ei saanut mieleensä missä. Hän kurkisti varovasti kiven yli ja huokaisi helpotuksesta huomatessaan sen olevan Sentinel, tiedustelu kävelijä. Hän kurottautui kiven takaa, otti kypärän päästään ja heilutteli sitä edes takaisin. Sentinelin vauhti hidastui ja lopulta se pysähtyi, kohdistaen yhden ainoan aseensa Simoon. Simo nielaisi, se olisi kuulunut kaupunkiin asti... noh ehkä se kuuluikin. Sitten kajahti ääni.
"Tunnussana!"
Simo katseli hermostuneesti Sentinelin metalli koppia, joka seisoi kahden metallisen jalan varassa.
"Öh... tunnussana...? Oliko se... Keisari Pieni Paukutti Puuta...?"
Seurasi hetken hiljaisuus.
"Kröhöm... ei aivan!"
"No sitten se kai oli Petolinnun Perä."
"Tuota..!"
"Tai eipäs sittenkään se oli..."
"ANTAA JO OLLA!"
Simo säpsähti.
"Höh, ei siitä ole tarvis hiiltyä."
"Aivan sama, sinä olet meikäläisii, ainoastaan kaartilainen alkaa luettelemaan vanhoja tunnussanoja!
"Ööh... niin kai."
Sentinelin yläpuolella aukesi luukku ja luukusta kömpi ulos parrakas mies. Parrassa näytti olevan monen viikon ruokalistat ja niilläkin näytti olevan pieni sota käynnissä.
"Mors. Milläs asialla sä liikut?"
Korpraalin katse oli liimautunut äijän partaan. ja hätkähti kun häntä puhuteltiin.
"Ai... tuota... no asia on niin että... meidän joukkue tuhottiin tyystin, tuolla sektorilla 45, sillä aikaa kun kävin heittämässä vettä."
Äijä tuijotti Simoa
"Sä kävit kusella kun joukkuees tuhottiin?"
"Öh... kyllä."
"Etkö sä kuullut mitään?"
"Kumma kyllä en... kun otit asian esille."
Korpraali tunsi itsensä aasiksi.
"Hmh" hymähti äijä.
"Selvä, voinen siis tarjota kyydin. Olen näet matkalla päämäjaan tonne kaupunkiin." osoittaen samalla sormella suuntaa.
"Kyllähän tuo käy" Simo sanoi ilahtuneena.
"Selvä hyppää kyytiin"
Äijä heitti sentinelin laidan yli puutikkaat ja Korpraali alkoi kapuamaan niitä pitkin ylös.
Kavuttuaan ylös Simo istahti ja odotti jotta äijä oli saanut kiskottua puutikkaat ylös. Kohta Äijä pujahti luukusta sisään ja aikoi laittaa sen kiinni mutta pysähtyi kesken kaiken kun Simo kysyi.
"Hei enkö mä pääse sinne sisään?"
"Et"
"Miks en?"
"No, koska täs kopis ei oo tilaa kahdelle" Sen sanottuaan äijä laittoi luukun kiinni ja käynnisti koneen. Korpraali joutui kauhun valtaan ja tarttui siihen mistä kiinni sai. Ja kiljui.
Tää on vaan pieni osa tarinaa joten jatkoa voidaan odottaa. Ja tietty kommenttia.
Katseli tuskastuneen hämmentyneenä näkymää.
Korpraali oli käynyt vain kusella ja seuraavalla hetkellä koko asemapaikka, missä hänen joukkueensa oli ollut , oli enemmän kuin tuhoutunut. Voitaisiin kuvitella tomaatin, mullan, madon ja perunanuijan yhteistulosta.
Simo ei tehnyt sillä hetkellä mitään, mutta vaistomaisesti hänen kätensä hakeutui reisitaskuun. Hän otti esiin tupakka askin, nappasi yhden sätkän, laittoi sen suuhun ja sytytti kätensä suojassa. Hän istui kiven päälle. Korpraalia vitutti suuresti, koko homma oli mennyt päin persettä jo alusta pitäen.
Ja surkeammaksi vain menee. Hän istahti kiven päälle.
Planeetalle kohdistuneen hyökkäyksen takia hänet oli värvätty oikopäätä. Koulutus oli kovaa ja yhtä mukavaa, kuin olisi keskellä toria seisomassa alasti joulukuussa. Noh... Simo oli suoriutunut paremmin kuin toiset ja sai korpin natsat. Jälkeenpäin hänet oli siirretty suoraan etulinjaan. Missä hänen joukkueensa ei kestänyt kuin vaivaiset puoli tuntia. Saapuminen mukaan luettuna.
Heistä ei jäänyt mitään jäljelle... noh, ehkä roippeita siellä sun täällä mutta, se ei ole nyt olennaista.
Korpraali poltti tupakkinsa kaikessa rauhassa, jonka jälkeen hän tumppasi sen, nousi ylös, asetti kypärän paremmin päähänsä ja heitti Las Gunin olalle.
Sitten Hän otti suunnan kohti omia linjojaan. Jos niitä nyt enää edes oli, aivan kuten hänen ryhmäänsä.
***
Sillä Välin Dark Eldareiden, väliaikaisessa, leirissä nuristiin.
"Mon´Keigh eivät kestäneet 5 minuuttia pitempään." Sanoi yksi Dark Eldar soturi.
"Aivan, emme saaneet niistä ketään kiinni. Kiitoksia ravager alusten!" Sihisi toinen.
"Ne tykit ovat täysin juustoja!" Huudahti kolmas.
Kaksi muuta katsahtivat kolmanteen soturiin joka tunsi nyt itsensä typeräksi.
"Seuraavan hyökkäyksen tulisi olla parempi siinä määrin, että saamme edes vankeja." Toiset nyökkäsivät.
"Onnistaisipa tällä kertaa. Mutta Kabal mestarimme on liiaksi voittamisen suuntaan, ettei välitä ollenkaan vangeista."
"Niin." Sanoi yksi.
Juuri sillä hetkellä Kabal mestari kulki ohitse seurueensa kanssa. kaikki kolme soturia polvistuivat nopeasti mestarinsa edessä. Mestari ei edes vilkaissutkaan heihin.
Soturit olivat polvillaan vielä jonkin aikaa, kunnes yksi heistä kuiskasi.
"Mon´Keigh Rakastaja."
***
Kabal mestari on kiireinen Eldari. Oikeastaan sitä nimitystä ei suvaittu käytettävän Dark Eldareista, koska Eldarit ovat heidän "rakkaita" serkkujaan. Se on kuin sanoisi Ogrynille päin naamaa, että se on suuri haiseva keräkaali. Ogrynit eivät tykkää keräkaalista.
Kabal Mestarin kasvot muistuttivat kovasti asianajajan kasvoja, joka ei ole käynyt ulkona moneen vuoteen, korvat olivat kuin keihään kärjet. Vartaloa myötäili erikoisvalmisteinen Wraith Bone panssari, ja päällimmäisenä oli vielä jokunen hieno vaatekerros.
Jokainen askel minkä kabal otti, olivat sivusta katsojan mielestä erittäin tarkkaan laskelmoituja. Mutta kulkiessaan hänen aivonsa työskentelivät kuin höyryjuna, laatiessaan suunnitelmia mitkä olivat enemmän tuhoisia, kuin mitä normaalien suunnitelmien kuului olla.
Nimittäin Dark Eldarit nauttivat kiduttaa ihmisiä, ja sen takia he ottivat enimmäkseen vankeja. Mutta kukapa sen tälle kertoisi.
Kabal viljeli tuhoisia ajatuksia alukselleen saakka. Alus oli koristeltu Dark Eldar tyyliin. Pääkalloja, teräviä piikkejä, riimuja, muita teräviä osia jne. Alus itsessään muistutti nuolen kärkeä.
Kabal mestari hyppäsi näyttävällä hypyllä aluksen kyytiin, ja hän otti asennon josta hän pystyisi hyppäämään suoraan omalle istuimelleen. Hän hyppäsi.
"Voi Per..!"
Hänen viittansa oli tarttunut yhteen aluksen monilukuisista piikeistä. Ja Kabal läjähti raskaasti tuolinsa eteen. Hän käännähti äkkiä ympäri ja mulkoili raivostuneena niitä jotka olivat paikalla. Yksi hänen seurueensa jäsenistä pidätteli nauruaan posket puhkuen, kuului myös pientä tirskuntaa.
Kabal siirsi raivostuneen katseensa ajajaan. Ja sanoi sellaiseen sävyyn joka olisi kaatanut jopa Hive Tyrantin.
"Miksi Tuota piikkiä ei ole vieläkään irrotettu? Käskin sinun tehdä sen jo kaksi tun´terochia sitten." (Tun´teroch melkein kuin maan tunti mutta minuutin lyhyempi.)
"Miksi? MIKSI?"
Ajaja ei tiennyt mitä tehdä, hän oli kuin kilpikonna, nurinpäin, ilkeän kakaran yllä, jolla oli suurennus lasi.
"Hoidan sinut myöhemmin." Kabal siristi silmiään ja irrotti viittansa helman piikistä ja istuutui tuoliinsa. Hän käski seurueensa kyytiin.
Kabal kohotti kätensä ja osoitti sormellaan suuntaa. Ohjaaja sai itsensä jotenkin liikkeelle ja aluksen myös.
Kabalin ajatukset risteilivät rotunsa tunnettujen ja painokelvottomien sanojen tasolla. Mutta eräs sana, johon huomio erityisesti kiinnittyi, oli Thor´Akka.(Se on torakan evoluution seuraava aste.) Kabal ajatteli että, se otus on erittäin sympaattinen ja hän piti siitä. Kabal mestari soi itselleen pienen hymyn tapaisen virnistyksen.
***
Korpraali Simo katseli ankeaa, hyvin laajaa maisemaa jonka horisontissa näkyi kaupungin silhuetti. Hän ei voinut muuta kuin nurista kömpiessään kivikkoisen maaston läpi. Selvittyään siitä hän katseli taas ympärilleen. Korpraali näki liikettä silmäkulmastaan ja heittäytyi reaktion saattelemana lähimpään suojaan joka osui kohdalle, se oli kivi. Hän otti varmistimen pois päältä ja kuunteli. Askeleet olivat raskaat ja niistä lähti metallinen kalahdus joka kerta kun ne osuivat maahan. Korpraali muisteli kuulleensa tuon äänen jossakin aikaisemminkin, vaan ei saanut mieleensä missä. Hän kurkisti varovasti kiven yli ja huokaisi helpotuksesta huomatessaan sen olevan Sentinel, tiedustelu kävelijä. Hän kurottautui kiven takaa, otti kypärän päästään ja heilutteli sitä edes takaisin. Sentinelin vauhti hidastui ja lopulta se pysähtyi, kohdistaen yhden ainoan aseensa Simoon. Simo nielaisi, se olisi kuulunut kaupunkiin asti... noh ehkä se kuuluikin. Sitten kajahti ääni.
"Tunnussana!"
Simo katseli hermostuneesti Sentinelin metalli koppia, joka seisoi kahden metallisen jalan varassa.
"Öh... tunnussana...? Oliko se... Keisari Pieni Paukutti Puuta...?"
Seurasi hetken hiljaisuus.
"Kröhöm... ei aivan!"
"No sitten se kai oli Petolinnun Perä."
"Tuota..!"
"Tai eipäs sittenkään se oli..."
"ANTAA JO OLLA!"
Simo säpsähti.
"Höh, ei siitä ole tarvis hiiltyä."
"Aivan sama, sinä olet meikäläisii, ainoastaan kaartilainen alkaa luettelemaan vanhoja tunnussanoja!
"Ööh... niin kai."
Sentinelin yläpuolella aukesi luukku ja luukusta kömpi ulos parrakas mies. Parrassa näytti olevan monen viikon ruokalistat ja niilläkin näytti olevan pieni sota käynnissä.
"Mors. Milläs asialla sä liikut?"
Korpraalin katse oli liimautunut äijän partaan. ja hätkähti kun häntä puhuteltiin.
"Ai... tuota... no asia on niin että... meidän joukkue tuhottiin tyystin, tuolla sektorilla 45, sillä aikaa kun kävin heittämässä vettä."
Äijä tuijotti Simoa
"Sä kävit kusella kun joukkuees tuhottiin?"
"Öh... kyllä."
"Etkö sä kuullut mitään?"
"Kumma kyllä en... kun otit asian esille."
Korpraali tunsi itsensä aasiksi.
"Hmh" hymähti äijä.
"Selvä, voinen siis tarjota kyydin. Olen näet matkalla päämäjaan tonne kaupunkiin." osoittaen samalla sormella suuntaa.
"Kyllähän tuo käy" Simo sanoi ilahtuneena.
"Selvä hyppää kyytiin"
Äijä heitti sentinelin laidan yli puutikkaat ja Korpraali alkoi kapuamaan niitä pitkin ylös.
Kavuttuaan ylös Simo istahti ja odotti jotta äijä oli saanut kiskottua puutikkaat ylös. Kohta Äijä pujahti luukusta sisään ja aikoi laittaa sen kiinni mutta pysähtyi kesken kaiken kun Simo kysyi.
"Hei enkö mä pääse sinne sisään?"
"Et"
"Miks en?"
"No, koska täs kopis ei oo tilaa kahdelle" Sen sanottuaan äijä laittoi luukun kiinni ja käynnisti koneen. Korpraali joutui kauhun valtaan ja tarttui siihen mistä kiinni sai. Ja kiljui.
Tää on vaan pieni osa tarinaa joten jatkoa voidaan odottaa. Ja tietty kommenttia.