Fin Kaartin 8:sas 3 osa
Lähetetty: Ti 28.07.2009 08:33
”Minähän sanoin olalle vie! Ei, ei, EI! Annas kun näytän vielä kertaalleen. No niin uudestaan, Olalle vie!”
Korpraali yritti koulia ogryniä heti aamutuimaan ja oli alkanut pikkuhiljaa ymmärtää että, miksi he eivät olleet lähettäneet Gromppia etulinjaan. Jos sanottiin ryhmä taakse poistu niin oli tämä toope juoksemassa suoraan kohti. Simon pinna oli jo kireällä muutenkin kun oli saanut ogryneille tarkoitettua ruokaa suoraan saavista ja oli vaatinut saada jotain ihmisille sopivaa ruokaa, mutta laihoin tuloksin.
”Noh perhana eikö siitä nyt tule yhtään mitään!”
”Kuinka kuvittelet selviäväsi taistelusta, jos sellainen nyt tulee, sanohan se?!” Korpraali heristi sormiaan jossa paloi tupakka.
”Gromp tekee parhaansa bossi.” Jokin surullisen oloinen ilme välähti ogrynin naamassa.
”Hmph… no ei se ole. Tarvitsen 110% omistautuneisuuden näille käskyille.”
Gromp teki kunniaa ensin oikealla kädellä ja sitten vaihtoi vasempaan.
”Bossi voiks Gromp kysyä?”
”No mitä?” Simo ihmetteli, miettivätkö ogrynit yleensäkään mitään.
”Sitä mä vaan et, millos syödään?”
Tupakka tippui korpraalin huulesta. Vaikkei asian olisi pitänyt tulla yllätyksenä, niin silti se tuli. Mutta hän vilkaisi kuitenkin kelloa joka on kiinni kompassissa.
”Hmm… noin kahden ja puolen tunnin päästä” Simon istuessa kivellä ogryn alkoi kiemurrella paikallaan.
”Ei pyöritä!” huudahti korpraali.
Gromp teki kunniaa vasemmalla kädellä mutta vaihtoi sen oikeaan.
”Bossi voiks kysyä uurelleen?”
”No mitä nyt?” Simon toinen kulmakarva nousi ylemmäs ärtymyksestä.
”Kui pitkä aika se kaksi ja pu… puol… puolen tunnin päästä on” Grompin toinen jalka kaivoi maahan pientä kuoppaa.
Simo ei voinut uskoa korviaan, eikö näille edes kelloa ole opetettu. Hitto pitää vain yrittää pitää hermot kurissa, jos räjähdän, ei voi varmana sanoa mitä tämä typerys oikein aikoo tehdä. Fenrosialaisetkin nauravat katketakseen jos kuulisivat jotain tälläistä.
Korpraali huokaisi.
”Noh minäpä näytän.”
Simo nosti kaksi sormea ja näytti toisessa kädessä puolikasta sormea.
”Nyt Gromp ymmärtää” Hymy nousi melkein korviin asti.
”No hyvä, mutta nyt puolen tunnin tauko. Parakkiin poistu!”
Gromp juoksi lujasti kohti seinää ja siitä läpi. Pilven laskettua maahan ja hämmästeltyään hiukan tuota voimaa, korpraali laskeutui kiveltä maahan ja oli juuri itsekin lähdössä parakille kun.
”Korpraali Jouheva!”
Simo kääntyi ympäri ja huomasi kapteeni Kervannon apulaisen juoksevan häntä kohti.
”Noh mitä nyt?”
Hengästynyt kaartilainen hengähti pari kertaa, ennekuin sanoi.
”Kapteeni käski kaikkia ryhmän johtajia ilmoittautumaan komentokeskukseen.”
”Selvä lähden heti.”
Kaartilainen jäi seisomaan paikalleen, kun Simo muisti että hän on tavallaan ryhmän johtaja.
”Voitte poistua!”
Apulainen teki kunniaa ja lähti juoksemaan takaisin siihen suuntaan josta oli tullutkin.
Korpraali kiiruhti Ogryn parakille. Sisälle mentyään hän näki Grompin istuvan tulen ääressä, hyräillen jotakin. Ogryn huomasi Simon ja nousi nopeasti ylös, tehden kunniaa molemmilla käsillä.
”Öh… lepo vaan”
Gromp heitti kätensä sivuille ja katsoi korpraalia kysyvästi.
”Taidan tietää mitä ajattelet, ruokailu on vasta kahden tunnin ja vartin päästä.” samalla hän oli jo nostanut sormensa ylös.
”Mutta, minun pitää mennä komentokeskukseen, siellä tuntuu olevan jokin hätä. Ja sinä jäät tänne.”
Ogryn tuijotti vähän aikaa ja nyökkäsi.
Simo nappasi taisteluvarusteensa ja lähti liikkeelle.
***
Saavuttuaan päämajan edustalle, korpraali huomasi useiden muiden ryhmän johtajien olevan jo paikalla. Simo ajatteli: Jonkinlainen torikokousko tämä on? Totta kai tässä nyt jotain erityistä on tekeillä kun kerran kaikki kutsutaan paikalle. Heh samalla kun nyt tässä ollaan, voisin kokeilla viettely taitojani tuohon sievähköön naikkoseen. Korpraali lähestyi määrätietoisesti naista kohti joka keskusteli toisen henkilön kanssa, jostakin ”mahdollisesta tulevasta vaarasta”. Simo oli juuri sanomassa jotakin kun kuului kova huuto.
”HUOMIO!” Kaikkien paikalla olijoiden katseet kääntyivät bunkkerin suulle.
Bunkkerista ei tullut ketään ulos. Jostakin vierestä kuului vessan tyhjentymisen ääni, mutisten raunioiden keskeltä kömpi esiin kapteeni Kervanto, vielä housun nappejaan kiinnittäen. Kervanto katseli yleisöä jotka näyttivät siltä kuin olivat nähneet kamelin keskellä tundraa.
”Mitäs siinä tölläätte! Asento perkele!” Kaikki tekivät asennon, korpraali hieman jäljessä.
”Krhm! Lepo. Nyt kun ’paperityöt’ on tehty voinen aloittaa selonteon tulevista tapahtumista.”
”Aluksi kuitenkin suoritan kenttä ylennyksen.” kapteeni otti esiin pienen rasian.
”Korpraali Jouheva tänne!”
Simo ei ollut osannut odottaa mitään tälläistä. Ja nyt yht’äkkiä joutui koko joukon huomion keskipisteeksi. Korpraali liikkui joukon läpi mahdollisimman sulavasti, kuin vain silli pystyi sillipurkissa.
Hän astui kapteenin eteen ja tervehti niin sotilaallisesti kuin pystyi. Kapteeni aloitti.
”Kenraali Karhulan minulle suomin luvin ylennän, tänä päivänä, korpraali Simo Jouhevan, kersantiksi.” Kervanto ojensi rasian ja Simo otti sen vastaan. Molemmat tekivät kunniaa ja Kersantti Simo poistui paikalta.
”Ja nyt sitten huonot uutiset. Olemme saaneet tiedon että, Eldarit ovat päässeet etummaisten linjojen läpi ja ovat tulossa suoraan tännepäin.” Hyytävä hiljaisuus ympäröi päämajaa.
”Tiedustelun mukaan suippokorvat olivat leiriytyneet pariksi tunniksi ja jatkaneet siitä seuraavalle puolustus linjalle. Ikävä kyllä he pääsivät tästä läpi. Joten meidän aikamme on tullut. Meidän täytyy pitää nämä linjat. Muuten olemme niin heikoilla että, emme voi puolustaa siviilejä jotka ovat vielä tällä hetkellä turvassa.”
”Kenraali itse johtaa puolustusta ja vaatii teidän valmistautumista seuraavia koettelemuksia varten.” Kapteeni oli vaiti hetken ja jatkoi.
”Me olemme Fin Kaarti. Me olemme viimeinen linja, joka ottaa vastaan vasaran iskun ja kestää sen. Me olemme se, viimeinen toivo joka puolustaa näitä viattomia. Me olemme keisarin katseen alla ja hänen suojeluksessaan. KEISARIN PUOLESTA!” Väkijoukko hurrasi hyvälle palopuheelle. Mutta Simo oli mietteliäs.
”Lähtekää ja valmistautukaa tulevaa iskua varten, Keisari olkoon kanssanne! Kersantti Jouheva jää tänne hetkeksi.”
Simo nielaisi ja mietti kuumeisesti mitä nyt tapahtuu.
Muut olivat jo poistuneet ja Kapteeni viittoili kersanttia lähemmäs.
”Herra kapteeni”
”Lepo. Kuten Jouheva tietää me olemme piakkoin käsirysyssä pitkäkorvaisten hujoppi ystäviemme kanssa ja teillä kahdella ei vieläkään ole vakituista paikkaa. Joten olen päättänyt ottaa teidät komento ryhmään antamaan tukea tulevassa taistelussa.”
”Tämä on kunnia herra kapteeni”
”Niin kunnia tosiaan” mumisi Kervanto itsekseen.
”Ja nyt, menette ilmoittamaan sille ääliölle että, valmistautuu ja tulette välittömästi päämajaan. Poistukaa”
”Selvä on herra kapteeni.”
Kersantti juoksi takaisin ogryn parakille. Miettien jos selviän tästä, niin syön vaikka, saavillisen ogryn ruokaa.
***
Kabal mestari istui nuolenkärki muotoisen aluksen kyydissä, katsellen kiikareistaan maisemia ja naputellen toisella kädellä kärsimättömästi tuolin käsinojaa.
”Eikö vieläkään mitään tiedustelijoilta?”
”Ei mitään, oi kabal mestari” Hyvin lipevän näköinen huppuun sonnustautunut pimeä eldar vastasi.
”Hmh… alan hermostua. Ja sinä tiedät millainen olen kun hermostun”
”Kyllä, oi kabal mestari” Hupun alta pääsi jokin omituinen sininen pilvi.
”Et kai sinä vain taas polta minun läsnä ollessa?”
Huputettu eldar ei tehnyt elettäkään vaan rykäisi lujaa sinisen savupilven saattelemana ja kääntyi poispäin sylkäisten oikein rajusti ja köhi hieman lisää. Sen jälkeen hän pystyi taas puhumaan.
”En polta, oi mestari” Ääni kuulosti keuhkotautisen näädän vinkumiselta.
”Sinä tiedät, ettei se ole hyväksi minulle, mutta mitäpä tuosta.” Kabal käänsi katseensa taas taivaanrantaan.
Vähän ajan päästä, huputettu eldar rykäisi äänekkäästi ja sanoi.
”Kabal mestari olemme saaneet viestin tiedustelijoilta. He sanovat, että Mon’keighit ovat linnoittautuneet kaupunkiin ja estävät pääsyn apaja kentille.”
Kabal hieroi leukaansa ja sanoi.
”Vai niin.”
”Mitkä ovat määräykset, oi kabal mestari?”
”Antaa heidän valmistella asemiaan” Virnisteli kabal.
”Näytän heille kuinka turhaa työtä he ovat tehneet” Kabal nauroi tavalla, jolla monet asianajajat ovat nauraneet, ennen varmaa voittoa.
Muut pimeät eldarit eivät tehneet elettäkään kun kabal nauroi tuolla tavalla.
***
Kersantti Jouheva oli löytänyt Grompin laskemassa sormiaan.
”Nyt loppuu se sormien laskeminen.”
Ogryn kääntyi katsomaan Kersanttia ja huomasi hänen saaneen uuden merkin olkapäähän.
”Bossi o ny isompi bossi!” Gromp nousi nopeasti ylös, että keikahti seinää vasten ja seinän rojahtaen alla. Ogryn kömpi harmaan pilven keskeltä ja teki molemmilla käsillään hunööriä. Jouheva ei voinut kuin ihmetellä seinän kestävyyttä.
”Aivan… lepo.”
Gromp teki työtä käskettyä.
”Kröhöm… nyt on niin että, ruoka aika on peruttu ja meidän pitää lähteä komennus ryhmän mukaan puolustus linjalle.”
Ogryn seisoi paikallaan mutistellen kieltään suussa ja kysyi.
”Ei ruokaa?”
”Aivan.”
”Mut, Grompilla nälkä.”
”Tiedän, mutta kun käsky käy, niin pitää mennä.”
Kersantti katseli ogrynia oman aikansa, kunnes alkoi niiskuttamaan suureen ääneen ja parkaisi hyvin ikävästi että, se tappoi paikalliset linnut lähitienoosta.
”Hyvä on! hyvä on! Parkuminen seis!”
Gromp niiskutti ja otti jostain housujensa pohjasta nenäliinan ja niisti äänekkäästi.
Simo aloitti virallisella äänellä.
”Kersantin suomin oikeuksin, annan teille, säästämiäni muona varoja.”
Ogryn niiskautti vielä kerran kun Kersantti heitti ogrynille pienen valkoisella liinalla pakatun annos pakkauksen.
”Ja nyt nopeasti kamat kasaan lähdetään, meillä on kiire!”
”Selvä on bossi!” Terästäen ilmeensä, ogryn nappasi ripper aseensa nurkasta ja teki hunööriä. Gromp rouskutteli samalla kokoajan, valkoinen liina toisesta suupielestä roikkuen.
Jouheva ei voinut olla hymyilemättä. Tältä siis tuntuu olla johtaja. Arvostan kessuja nyt hieman enemmän… mutta en liikaa.
Kaksikko poistui parakista joka luhistui heidän takanaan.
***
Käveltyään raunioiden seassa ja Grompin puhdistaessa seiniä pois tieltä, he olivat saapuneet päämajaan. Standartin mukaisesti rakennettu linnoitus, plateräksellä vahvistettuja seiniä ja perustukset rakennettu plabetonilla. Sanotaan että se kestää suoran iskun basiliskin ammuksesta. Melkein joka ikkunasta törröttää jokin raskas ase, valmiina veisaamaan kuolon rääkkyjäisiä. *Koska aseet eivät laula!*.
Jouheva käski ogrynin jäädä odottamaan ulkopuolelle kun hän menee itse sisälle. Oviaukosta mentyään, Simo joutui karnevaalien keskelle. Joka puolella juoksenteli miehistöä papereita kourissa tai jotain muuta kannettavaa. Kersantti jatkoi matkaansa kunnes pääsi komentohuoneen ulkopuolelle. Vartija pysäytti hänet ja kysyi millä asialla oli?
”Olen Kapteeni Kervannon komentoryhmän jäsen ja pyydän päästä tapaamaan häntä.”
Sotamies avasi oven ja luikahti sisään. Kului hetki ja Simo käskettiin sisälle.
”Herra kapteeni kersantti Jouheva ilmoittautuu!” Ilma huoneessa oli tunkkaista ja tupakan savun täyttämää, pölyäkin näytti leijailevan.
Simo alkoi rykimään oikein olan takaa. Perhanan pöly, olen allerginen sillekin.
”Lepo, ja tee jotakin tuolle yskällesi.”
Jouheva yritti pidätellä rykimistään mutta se ei auttanut, hän tunsi kuinka silmätkin alkoivat vuotamaan.
”No niin, kerrataan suunnitelma pääpiirteittäin. Luutnantti Kolehmainen ja luutnatti Rääkylä te joukkueinenne pidättelette vihulaista mahdollisimman pitkään näissä asemissa, saatte tulitukea raskasase ryhmiltä Aatamilta ja Cesilialta.”
”Mikäli ja vain mikäli ette pysty pidättelemään heitä, vetäydytte näihin pisteisiin. Jokaisessa pisteessä on raskas pulttaaja paitsi pisteessä 3 ja 5 niissä on autokanuunat”
Simo aivasti huoneen perällä ja niisti äänekkäästi.
”Kröhöm… jatketaan. Kun olette pidätelleet vihulaista tarpeeksi pitkään näissä asemissa, olemme siihen mennessä saaneet vahvistuksia lemanryssä tankki komppaniasta ja kevyemmistä helvetinhurtista.”
Kapteeni vilkaisi jokaista miestä pöydän ympärillä.
”Näin meille luvattiin.”
”Mikäli emme saa näitä vahvistuksia, te joudutte vetäytymään näihin asemiin, jotka ovat raskaasti puolustetut jo muutenkin ja onhan meillä ’Keisarin salama’.”
Jouheva ei kestänyt enää vaan pyysi lupaa poistua.
”Voit poistua, mutta jää odottamaan pihalle”
Simo teki hunööriä ja poistui, kapteenin jatkaessa suunnitelmien kertausta.
Odotellessaan, kersantti poltti tupakan ja katseli yleistä hyörinää ympärillään. Hän vilkaisi Gromppia, laskeskeli taas sormiaan.
Simo naurahti ja alkoi miettimään syntyjä syviä, koti ikävä kalvaa.
”Bossi?”
”Mitä nyt?”
”Mullon taas nälkä.”
***
Kersantti Jouheva puuskahti laskiessaan ison, rakennuksesta irronneen palan ikkunan eteen, antamaan suojaa tulevassa tulitaistelussa eldareita vastaan. Simo pyyhkäisi hikeä otsaltaan ja katsoi kun Gromp kantoi kevyesti huomattavasti isompaa lohkaretta samalla kun hyräili, eikä ogrynillä näyttänyt edes olevan hiki. No jaa tämä on kohta valmis ja sitten voi odotella vain hyökkäystä. Sehän tässä huolettaa eniten. Kersantin ajatukset keskeytyivät kun hän kuuli kinastelua takaansa. Kaljupäinen mies pitkässä viitassa huitoi käsillään kuin pappi ulkohuussissa istuessaan, vastapäiselle silmälappua pitävälle veteraanille. Molemmat kuuluvat komentoryhmään ja olivat arvoiltaan korkeampi kuin kersantti. Simo muisteli heidän nimien olleen kaljupää Gulag ja silmälappu Tserni. Jouheva kuunteli kinastelua hetken.
”Siis, kyllä mä olen ampunut enemmän päälaukauksia, kuin sä oot ampunut tolla hiton tulitikku aseella!” Äyskähti Gulag.
”Ai jaa no mäpä oon sentään nähny enemmän toimintaa kuin, sä sen linssis takaa!” Pisti Tserni takaisin.
”Hah! juu.. yhdellä silmälläkö näkee enemmän kuin kahdella?! Mulla on sentään molemmat tallella.”
”Mitä helv… Etkö tiedä missä mä tän menetin?” Tserni raotti silmälappuaan kuin antaakseen tukea lauseelleen.
”Ei saakuli! pistä se silmäkuoppas piiloon ja hautaa se sinne!” Gulag hoiperteli hieman taaksepäin.
”Heh sitähän minäkin. Märkäkorva yrittää vaan isotella.” silmälappu vaikutti voitonriemuiselta.
”Menetit sen varmaankin ampuessasi sillä plasmakiväärillä.”
”Täh? en varmana! Se on luotettava ase jos osaa käsitellä ja sitähän sinä et osaa!”
”Hah! ne on yhtä luotettavia kuin antaisit ratlingille pankkikorttisi ja tunnusnumeron. Pitkälaser kivääri taas on eri luokkaa…”
”Just, ethän sä oo nähnyt oikeeta toimintaa, ku oot vaan sen linssis takana kykkiny! Mitä sä sillä pirun kiväärilläs jos verenhimoinen gretchin syöksyy päälles?!”
”Jaa pahan pistit, luultavasti säikytän sen muualle ja jatkan ampumista!”
Tätä jatkuin koko sen ajan kun Simo ja Gromp siirtelivät rakennuksessa irronneita palasia ja lohkareita. Vähän ajan päästä sisään astui kapteeni Kervanto, kahden muun jäsenen kanssa. Lääkintämies ja viestimies, kersantti ei tuntenut heitä nimiltä mutta haittaakos tuo. Kapteeni aloitti.
”Noh mikäs täällä on meneillään?” Samalla mulkoillen epäluuloisesti huoneessa olijoita.
”Öh ei mikään herra kapteeni, kohan vaan ystävällistä keskustelua tässä käytiin.” sanoi Gulag.
”Hyvä, minä jo luulin että, riitako se täällä oli meneillään. Ja te tiedätte mitä riitapukareille tehdään.”
Muut katsoivat hiljaa ja odottivat vastausta.
”Mitä, ettekö tiedä?! No jo on helkkari!”
Kapteeni siirtyi murjottamaan ikkunan eteen, nojaten ikkunan pieliin.
”Hmph! no samapa tuo. Joko se vahvistaminen on valmista?”
”Melkein herra kapteeni Gromp siirtää vielä…”
Samassa rakennus tärähti kun ogryn pudotti kiven paikalleen.
”Valmis on herra kapteeni.” Simo sanoi säikähdyksestä selvittyään.
”No hyvä.” Kervanto piti kiinni metalliputkesta joka törrötti rikkonaisesta seinästä.
”Nyt vain odotamme valppaana ja toivomme keisarin johdatusta tässä ja että, ’keisarin salama’ ennättää tänne.”
Muut nyökyttelivät, mutta Gromp kaivoi nenäänsä.
Jatkoa tulee. Joten laittakaa vaan mahdollisia kommentteja tästäkin.
Korpraali yritti koulia ogryniä heti aamutuimaan ja oli alkanut pikkuhiljaa ymmärtää että, miksi he eivät olleet lähettäneet Gromppia etulinjaan. Jos sanottiin ryhmä taakse poistu niin oli tämä toope juoksemassa suoraan kohti. Simon pinna oli jo kireällä muutenkin kun oli saanut ogryneille tarkoitettua ruokaa suoraan saavista ja oli vaatinut saada jotain ihmisille sopivaa ruokaa, mutta laihoin tuloksin.
”Noh perhana eikö siitä nyt tule yhtään mitään!”
”Kuinka kuvittelet selviäväsi taistelusta, jos sellainen nyt tulee, sanohan se?!” Korpraali heristi sormiaan jossa paloi tupakka.
”Gromp tekee parhaansa bossi.” Jokin surullisen oloinen ilme välähti ogrynin naamassa.
”Hmph… no ei se ole. Tarvitsen 110% omistautuneisuuden näille käskyille.”
Gromp teki kunniaa ensin oikealla kädellä ja sitten vaihtoi vasempaan.
”Bossi voiks Gromp kysyä?”
”No mitä?” Simo ihmetteli, miettivätkö ogrynit yleensäkään mitään.
”Sitä mä vaan et, millos syödään?”
Tupakka tippui korpraalin huulesta. Vaikkei asian olisi pitänyt tulla yllätyksenä, niin silti se tuli. Mutta hän vilkaisi kuitenkin kelloa joka on kiinni kompassissa.
”Hmm… noin kahden ja puolen tunnin päästä” Simon istuessa kivellä ogryn alkoi kiemurrella paikallaan.
”Ei pyöritä!” huudahti korpraali.
Gromp teki kunniaa vasemmalla kädellä mutta vaihtoi sen oikeaan.
”Bossi voiks kysyä uurelleen?”
”No mitä nyt?” Simon toinen kulmakarva nousi ylemmäs ärtymyksestä.
”Kui pitkä aika se kaksi ja pu… puol… puolen tunnin päästä on” Grompin toinen jalka kaivoi maahan pientä kuoppaa.
Simo ei voinut uskoa korviaan, eikö näille edes kelloa ole opetettu. Hitto pitää vain yrittää pitää hermot kurissa, jos räjähdän, ei voi varmana sanoa mitä tämä typerys oikein aikoo tehdä. Fenrosialaisetkin nauravat katketakseen jos kuulisivat jotain tälläistä.
Korpraali huokaisi.
”Noh minäpä näytän.”
Simo nosti kaksi sormea ja näytti toisessa kädessä puolikasta sormea.
”Nyt Gromp ymmärtää” Hymy nousi melkein korviin asti.
”No hyvä, mutta nyt puolen tunnin tauko. Parakkiin poistu!”
Gromp juoksi lujasti kohti seinää ja siitä läpi. Pilven laskettua maahan ja hämmästeltyään hiukan tuota voimaa, korpraali laskeutui kiveltä maahan ja oli juuri itsekin lähdössä parakille kun.
”Korpraali Jouheva!”
Simo kääntyi ympäri ja huomasi kapteeni Kervannon apulaisen juoksevan häntä kohti.
”Noh mitä nyt?”
Hengästynyt kaartilainen hengähti pari kertaa, ennekuin sanoi.
”Kapteeni käski kaikkia ryhmän johtajia ilmoittautumaan komentokeskukseen.”
”Selvä lähden heti.”
Kaartilainen jäi seisomaan paikalleen, kun Simo muisti että hän on tavallaan ryhmän johtaja.
”Voitte poistua!”
Apulainen teki kunniaa ja lähti juoksemaan takaisin siihen suuntaan josta oli tullutkin.
Korpraali kiiruhti Ogryn parakille. Sisälle mentyään hän näki Grompin istuvan tulen ääressä, hyräillen jotakin. Ogryn huomasi Simon ja nousi nopeasti ylös, tehden kunniaa molemmilla käsillä.
”Öh… lepo vaan”
Gromp heitti kätensä sivuille ja katsoi korpraalia kysyvästi.
”Taidan tietää mitä ajattelet, ruokailu on vasta kahden tunnin ja vartin päästä.” samalla hän oli jo nostanut sormensa ylös.
”Mutta, minun pitää mennä komentokeskukseen, siellä tuntuu olevan jokin hätä. Ja sinä jäät tänne.”
Ogryn tuijotti vähän aikaa ja nyökkäsi.
Simo nappasi taisteluvarusteensa ja lähti liikkeelle.
***
Saavuttuaan päämajan edustalle, korpraali huomasi useiden muiden ryhmän johtajien olevan jo paikalla. Simo ajatteli: Jonkinlainen torikokousko tämä on? Totta kai tässä nyt jotain erityistä on tekeillä kun kerran kaikki kutsutaan paikalle. Heh samalla kun nyt tässä ollaan, voisin kokeilla viettely taitojani tuohon sievähköön naikkoseen. Korpraali lähestyi määrätietoisesti naista kohti joka keskusteli toisen henkilön kanssa, jostakin ”mahdollisesta tulevasta vaarasta”. Simo oli juuri sanomassa jotakin kun kuului kova huuto.
”HUOMIO!” Kaikkien paikalla olijoiden katseet kääntyivät bunkkerin suulle.
Bunkkerista ei tullut ketään ulos. Jostakin vierestä kuului vessan tyhjentymisen ääni, mutisten raunioiden keskeltä kömpi esiin kapteeni Kervanto, vielä housun nappejaan kiinnittäen. Kervanto katseli yleisöä jotka näyttivät siltä kuin olivat nähneet kamelin keskellä tundraa.
”Mitäs siinä tölläätte! Asento perkele!” Kaikki tekivät asennon, korpraali hieman jäljessä.
”Krhm! Lepo. Nyt kun ’paperityöt’ on tehty voinen aloittaa selonteon tulevista tapahtumista.”
”Aluksi kuitenkin suoritan kenttä ylennyksen.” kapteeni otti esiin pienen rasian.
”Korpraali Jouheva tänne!”
Simo ei ollut osannut odottaa mitään tälläistä. Ja nyt yht’äkkiä joutui koko joukon huomion keskipisteeksi. Korpraali liikkui joukon läpi mahdollisimman sulavasti, kuin vain silli pystyi sillipurkissa.
Hän astui kapteenin eteen ja tervehti niin sotilaallisesti kuin pystyi. Kapteeni aloitti.
”Kenraali Karhulan minulle suomin luvin ylennän, tänä päivänä, korpraali Simo Jouhevan, kersantiksi.” Kervanto ojensi rasian ja Simo otti sen vastaan. Molemmat tekivät kunniaa ja Kersantti Simo poistui paikalta.
”Ja nyt sitten huonot uutiset. Olemme saaneet tiedon että, Eldarit ovat päässeet etummaisten linjojen läpi ja ovat tulossa suoraan tännepäin.” Hyytävä hiljaisuus ympäröi päämajaa.
”Tiedustelun mukaan suippokorvat olivat leiriytyneet pariksi tunniksi ja jatkaneet siitä seuraavalle puolustus linjalle. Ikävä kyllä he pääsivät tästä läpi. Joten meidän aikamme on tullut. Meidän täytyy pitää nämä linjat. Muuten olemme niin heikoilla että, emme voi puolustaa siviilejä jotka ovat vielä tällä hetkellä turvassa.”
”Kenraali itse johtaa puolustusta ja vaatii teidän valmistautumista seuraavia koettelemuksia varten.” Kapteeni oli vaiti hetken ja jatkoi.
”Me olemme Fin Kaarti. Me olemme viimeinen linja, joka ottaa vastaan vasaran iskun ja kestää sen. Me olemme se, viimeinen toivo joka puolustaa näitä viattomia. Me olemme keisarin katseen alla ja hänen suojeluksessaan. KEISARIN PUOLESTA!” Väkijoukko hurrasi hyvälle palopuheelle. Mutta Simo oli mietteliäs.
”Lähtekää ja valmistautukaa tulevaa iskua varten, Keisari olkoon kanssanne! Kersantti Jouheva jää tänne hetkeksi.”
Simo nielaisi ja mietti kuumeisesti mitä nyt tapahtuu.
Muut olivat jo poistuneet ja Kapteeni viittoili kersanttia lähemmäs.
”Herra kapteeni”
”Lepo. Kuten Jouheva tietää me olemme piakkoin käsirysyssä pitkäkorvaisten hujoppi ystäviemme kanssa ja teillä kahdella ei vieläkään ole vakituista paikkaa. Joten olen päättänyt ottaa teidät komento ryhmään antamaan tukea tulevassa taistelussa.”
”Tämä on kunnia herra kapteeni”
”Niin kunnia tosiaan” mumisi Kervanto itsekseen.
”Ja nyt, menette ilmoittamaan sille ääliölle että, valmistautuu ja tulette välittömästi päämajaan. Poistukaa”
”Selvä on herra kapteeni.”
Kersantti juoksi takaisin ogryn parakille. Miettien jos selviän tästä, niin syön vaikka, saavillisen ogryn ruokaa.
***
Kabal mestari istui nuolenkärki muotoisen aluksen kyydissä, katsellen kiikareistaan maisemia ja naputellen toisella kädellä kärsimättömästi tuolin käsinojaa.
”Eikö vieläkään mitään tiedustelijoilta?”
”Ei mitään, oi kabal mestari” Hyvin lipevän näköinen huppuun sonnustautunut pimeä eldar vastasi.
”Hmh… alan hermostua. Ja sinä tiedät millainen olen kun hermostun”
”Kyllä, oi kabal mestari” Hupun alta pääsi jokin omituinen sininen pilvi.
”Et kai sinä vain taas polta minun läsnä ollessa?”
Huputettu eldar ei tehnyt elettäkään vaan rykäisi lujaa sinisen savupilven saattelemana ja kääntyi poispäin sylkäisten oikein rajusti ja köhi hieman lisää. Sen jälkeen hän pystyi taas puhumaan.
”En polta, oi mestari” Ääni kuulosti keuhkotautisen näädän vinkumiselta.
”Sinä tiedät, ettei se ole hyväksi minulle, mutta mitäpä tuosta.” Kabal käänsi katseensa taas taivaanrantaan.
Vähän ajan päästä, huputettu eldar rykäisi äänekkäästi ja sanoi.
”Kabal mestari olemme saaneet viestin tiedustelijoilta. He sanovat, että Mon’keighit ovat linnoittautuneet kaupunkiin ja estävät pääsyn apaja kentille.”
Kabal hieroi leukaansa ja sanoi.
”Vai niin.”
”Mitkä ovat määräykset, oi kabal mestari?”
”Antaa heidän valmistella asemiaan” Virnisteli kabal.
”Näytän heille kuinka turhaa työtä he ovat tehneet” Kabal nauroi tavalla, jolla monet asianajajat ovat nauraneet, ennen varmaa voittoa.
Muut pimeät eldarit eivät tehneet elettäkään kun kabal nauroi tuolla tavalla.
***
Kersantti Jouheva oli löytänyt Grompin laskemassa sormiaan.
”Nyt loppuu se sormien laskeminen.”
Ogryn kääntyi katsomaan Kersanttia ja huomasi hänen saaneen uuden merkin olkapäähän.
”Bossi o ny isompi bossi!” Gromp nousi nopeasti ylös, että keikahti seinää vasten ja seinän rojahtaen alla. Ogryn kömpi harmaan pilven keskeltä ja teki molemmilla käsillään hunööriä. Jouheva ei voinut kuin ihmetellä seinän kestävyyttä.
”Aivan… lepo.”
Gromp teki työtä käskettyä.
”Kröhöm… nyt on niin että, ruoka aika on peruttu ja meidän pitää lähteä komennus ryhmän mukaan puolustus linjalle.”
Ogryn seisoi paikallaan mutistellen kieltään suussa ja kysyi.
”Ei ruokaa?”
”Aivan.”
”Mut, Grompilla nälkä.”
”Tiedän, mutta kun käsky käy, niin pitää mennä.”
Kersantti katseli ogrynia oman aikansa, kunnes alkoi niiskuttamaan suureen ääneen ja parkaisi hyvin ikävästi että, se tappoi paikalliset linnut lähitienoosta.
”Hyvä on! hyvä on! Parkuminen seis!”
Gromp niiskutti ja otti jostain housujensa pohjasta nenäliinan ja niisti äänekkäästi.
Simo aloitti virallisella äänellä.
”Kersantin suomin oikeuksin, annan teille, säästämiäni muona varoja.”
Ogryn niiskautti vielä kerran kun Kersantti heitti ogrynille pienen valkoisella liinalla pakatun annos pakkauksen.
”Ja nyt nopeasti kamat kasaan lähdetään, meillä on kiire!”
”Selvä on bossi!” Terästäen ilmeensä, ogryn nappasi ripper aseensa nurkasta ja teki hunööriä. Gromp rouskutteli samalla kokoajan, valkoinen liina toisesta suupielestä roikkuen.
Jouheva ei voinut olla hymyilemättä. Tältä siis tuntuu olla johtaja. Arvostan kessuja nyt hieman enemmän… mutta en liikaa.
Kaksikko poistui parakista joka luhistui heidän takanaan.
***
Käveltyään raunioiden seassa ja Grompin puhdistaessa seiniä pois tieltä, he olivat saapuneet päämajaan. Standartin mukaisesti rakennettu linnoitus, plateräksellä vahvistettuja seiniä ja perustukset rakennettu plabetonilla. Sanotaan että se kestää suoran iskun basiliskin ammuksesta. Melkein joka ikkunasta törröttää jokin raskas ase, valmiina veisaamaan kuolon rääkkyjäisiä. *Koska aseet eivät laula!*.
Jouheva käski ogrynin jäädä odottamaan ulkopuolelle kun hän menee itse sisälle. Oviaukosta mentyään, Simo joutui karnevaalien keskelle. Joka puolella juoksenteli miehistöä papereita kourissa tai jotain muuta kannettavaa. Kersantti jatkoi matkaansa kunnes pääsi komentohuoneen ulkopuolelle. Vartija pysäytti hänet ja kysyi millä asialla oli?
”Olen Kapteeni Kervannon komentoryhmän jäsen ja pyydän päästä tapaamaan häntä.”
Sotamies avasi oven ja luikahti sisään. Kului hetki ja Simo käskettiin sisälle.
”Herra kapteeni kersantti Jouheva ilmoittautuu!” Ilma huoneessa oli tunkkaista ja tupakan savun täyttämää, pölyäkin näytti leijailevan.
Simo alkoi rykimään oikein olan takaa. Perhanan pöly, olen allerginen sillekin.
”Lepo, ja tee jotakin tuolle yskällesi.”
Jouheva yritti pidätellä rykimistään mutta se ei auttanut, hän tunsi kuinka silmätkin alkoivat vuotamaan.
”No niin, kerrataan suunnitelma pääpiirteittäin. Luutnantti Kolehmainen ja luutnatti Rääkylä te joukkueinenne pidättelette vihulaista mahdollisimman pitkään näissä asemissa, saatte tulitukea raskasase ryhmiltä Aatamilta ja Cesilialta.”
”Mikäli ja vain mikäli ette pysty pidättelemään heitä, vetäydytte näihin pisteisiin. Jokaisessa pisteessä on raskas pulttaaja paitsi pisteessä 3 ja 5 niissä on autokanuunat”
Simo aivasti huoneen perällä ja niisti äänekkäästi.
”Kröhöm… jatketaan. Kun olette pidätelleet vihulaista tarpeeksi pitkään näissä asemissa, olemme siihen mennessä saaneet vahvistuksia lemanryssä tankki komppaniasta ja kevyemmistä helvetinhurtista.”
Kapteeni vilkaisi jokaista miestä pöydän ympärillä.
”Näin meille luvattiin.”
”Mikäli emme saa näitä vahvistuksia, te joudutte vetäytymään näihin asemiin, jotka ovat raskaasti puolustetut jo muutenkin ja onhan meillä ’Keisarin salama’.”
Jouheva ei kestänyt enää vaan pyysi lupaa poistua.
”Voit poistua, mutta jää odottamaan pihalle”
Simo teki hunööriä ja poistui, kapteenin jatkaessa suunnitelmien kertausta.
Odotellessaan, kersantti poltti tupakan ja katseli yleistä hyörinää ympärillään. Hän vilkaisi Gromppia, laskeskeli taas sormiaan.
Simo naurahti ja alkoi miettimään syntyjä syviä, koti ikävä kalvaa.
”Bossi?”
”Mitä nyt?”
”Mullon taas nälkä.”
***
Kersantti Jouheva puuskahti laskiessaan ison, rakennuksesta irronneen palan ikkunan eteen, antamaan suojaa tulevassa tulitaistelussa eldareita vastaan. Simo pyyhkäisi hikeä otsaltaan ja katsoi kun Gromp kantoi kevyesti huomattavasti isompaa lohkaretta samalla kun hyräili, eikä ogrynillä näyttänyt edes olevan hiki. No jaa tämä on kohta valmis ja sitten voi odotella vain hyökkäystä. Sehän tässä huolettaa eniten. Kersantin ajatukset keskeytyivät kun hän kuuli kinastelua takaansa. Kaljupäinen mies pitkässä viitassa huitoi käsillään kuin pappi ulkohuussissa istuessaan, vastapäiselle silmälappua pitävälle veteraanille. Molemmat kuuluvat komentoryhmään ja olivat arvoiltaan korkeampi kuin kersantti. Simo muisteli heidän nimien olleen kaljupää Gulag ja silmälappu Tserni. Jouheva kuunteli kinastelua hetken.
”Siis, kyllä mä olen ampunut enemmän päälaukauksia, kuin sä oot ampunut tolla hiton tulitikku aseella!” Äyskähti Gulag.
”Ai jaa no mäpä oon sentään nähny enemmän toimintaa kuin, sä sen linssis takaa!” Pisti Tserni takaisin.
”Hah! juu.. yhdellä silmälläkö näkee enemmän kuin kahdella?! Mulla on sentään molemmat tallella.”
”Mitä helv… Etkö tiedä missä mä tän menetin?” Tserni raotti silmälappuaan kuin antaakseen tukea lauseelleen.
”Ei saakuli! pistä se silmäkuoppas piiloon ja hautaa se sinne!” Gulag hoiperteli hieman taaksepäin.
”Heh sitähän minäkin. Märkäkorva yrittää vaan isotella.” silmälappu vaikutti voitonriemuiselta.
”Menetit sen varmaankin ampuessasi sillä plasmakiväärillä.”
”Täh? en varmana! Se on luotettava ase jos osaa käsitellä ja sitähän sinä et osaa!”
”Hah! ne on yhtä luotettavia kuin antaisit ratlingille pankkikorttisi ja tunnusnumeron. Pitkälaser kivääri taas on eri luokkaa…”
”Just, ethän sä oo nähnyt oikeeta toimintaa, ku oot vaan sen linssis takana kykkiny! Mitä sä sillä pirun kiväärilläs jos verenhimoinen gretchin syöksyy päälles?!”
”Jaa pahan pistit, luultavasti säikytän sen muualle ja jatkan ampumista!”
Tätä jatkuin koko sen ajan kun Simo ja Gromp siirtelivät rakennuksessa irronneita palasia ja lohkareita. Vähän ajan päästä sisään astui kapteeni Kervanto, kahden muun jäsenen kanssa. Lääkintämies ja viestimies, kersantti ei tuntenut heitä nimiltä mutta haittaakos tuo. Kapteeni aloitti.
”Noh mikäs täällä on meneillään?” Samalla mulkoillen epäluuloisesti huoneessa olijoita.
”Öh ei mikään herra kapteeni, kohan vaan ystävällistä keskustelua tässä käytiin.” sanoi Gulag.
”Hyvä, minä jo luulin että, riitako se täällä oli meneillään. Ja te tiedätte mitä riitapukareille tehdään.”
Muut katsoivat hiljaa ja odottivat vastausta.
”Mitä, ettekö tiedä?! No jo on helkkari!”
Kapteeni siirtyi murjottamaan ikkunan eteen, nojaten ikkunan pieliin.
”Hmph! no samapa tuo. Joko se vahvistaminen on valmista?”
”Melkein herra kapteeni Gromp siirtää vielä…”
Samassa rakennus tärähti kun ogryn pudotti kiven paikalleen.
”Valmis on herra kapteeni.” Simo sanoi säikähdyksestä selvittyään.
”No hyvä.” Kervanto piti kiinni metalliputkesta joka törrötti rikkonaisesta seinästä.
”Nyt vain odotamme valppaana ja toivomme keisarin johdatusta tässä ja että, ’keisarin salama’ ennättää tänne.”
Muut nyökyttelivät, mutta Gromp kaivoi nenäänsä.
Jatkoa tulee. Joten laittakaa vaan mahdollisia kommentteja tästäkin.