Fin Kaartin 8:sas 4 osa
Lähetetty: Pe 07.08.2009 19:03
Juuri kaupungin lähelle saapuneet pimeiden eldareiden joukot, odottelivat innoissaan alkavaa taistelua.
Varsinkin kabal mestari, naputellen tuolin käsinojaa hän katseli joukkojensa juoksemista asemiin.
”Toivon, että nämä antavat edes vähän vastusta.”
”Aivan mestari, köh, tämä on viimeinen linja joka estää meidän pääsyn orja apajille.” sanoi huppupäinen eldari
”Luuletko etten tiennyt… poltatko sinä vieläkin?” toinen kulmakarva nousi uhkaavasti ylös.
”En arvon kabal… tämä on vain… yskää… joo, yskää.” savua nousi hupun sisältä ja köhiminen jatkui.
Kabal käänsi katseensa kaupunkiin ja aivan kuin lakimiehet ennen seuraavaa kysymystä, hän virnisti.
”Anna käsky käyttää disintegrator tykkejä, putsaavatpahan ikkunat mahdollisista väijyjistä ja sitten…”
Jostakin kauempaa kuului humisevaa ääntä ja se nousi nopeasti korvia huumaavaksi jylinäksi.
”Hm..?” Kabal ihmetteli vaan ei ihmetellyt enää, kun kolme ravager alusta räjähti ilmaan. Yksi räjähdys vavisutteli jopa kabalin omaa alusta, ohjaajalla oli täysi työ pitää se hallinnassa räjähdyksen paineaallon alla.
”H’itto väistöliikkeitä! Nyt!” kabal huusi istuimeltaan ja piteli kiinni piikeistä vai oliko hän tekertunut niihin.
Kaksi imperiumin marauder pommikonetta syöksähti yli kylväen kuolemaa eldar sotureiden joukkoon.
Kaksi raider alusta räjähti ilmaan, ennekuin ensimmäiset ilmatorjunta tulitukset alkoivat. Pimeät seipäät ampuivat ilmaan ja osuivat toiseen marauderiin. Se syttyi tuleen ja aloitti villin kieppumisen syöksyen tornia kohti joka nousi kaupungista. Mahtava räjähdys sorrutti puolet rakennuksesta ja rakenteet levisivät ympäri kaupunkia.
Toinen maraudereista nosti kytkintä ja lensi jo kaukana ettei, pimeät keihäät enää yltäneet siihen.
”Hmph! vai tälläistä peliä! Perk’ele disintegratorit tulta!” Huusi kabal, kasvot pinkkiä väriä hehkuen.
”Herra meillä on enää yksi jäljellä eikä sillä saa tarpeeksi tuhoa aikaan!” huppupäisen eldarin noustessa ylös, lukuisten piikkien keskeltä.
”Mitä?” Kabal katsahti ravager alusten jäännöksiä ja sitä ainoaa joka leijui hieman kauempana muista.
Hän näytti siltä kuin olisi voinut räjähtää.
”Hyökkäyskäsky…” sanoi kabal sihisten.
”Anteeksi herra..?”
”ANNA JOUKOILLE HYÖKKÄYSKÄSKY!!!!!”
”Se… se… selvä on mestari.”
”Täältä tullaan mon’keigh! Valmistautukaa rukoilemaan nopeaa kuolemaa!” Katse jolla olisi voinut saada jopa kaaoksen lordin kalpenemaan, demonin katumaan kuin pahaisen pikkulapsen, avaruus mariinin itkemään pelosta, pureutui kaupunkiin kuin suurin kaivospora.
***
”Olivatpa mukavia kun jaksoivat odotella.” virnisteli kapteeni katsoessaan kiikareilla.
”Viestimies, ota yhteys tankki komppaniaan ja kysy kauanko heillä kestää saapua tänne?”
”Selvä herra kapteeni!” viesti mies ryhtyi tuumasta toimeen.
”Hmm… ja nyt vaikuttaa siltä kuin, oltaisiin tökätty muurahaispesään. Se olikin odotettavissa.”
”Katsokaa itsekin”
Gulag nosti pitkälas kiväärin ja katsoi kiikarin läpi.
”Kyllä vain kapteeni, vihulaiset lähtivät etenemään kun isku tapahtui.” hän jäi vielä vähäksi aikaa katsomaan sopivia kohteita.
”Aivan, nyt jää nähtäväksi kuinka ensimmäinen ja toinen joukkue kestää. Toivotaan parasta ja keisarin armoa tässäkin suhteen.” Kervanto nosti kiikarit takaisin silmilleen.
”Kapteeni!” huudahti viestimies.
”Niin?” nostamatta kiikareita silmiltään.
”Tankki komppania joutui väijytykseen mutta he etenevät, sanovat olevansa täällä puolen tunnin päästä!”
”Ei kovin hyvä uutinen. Ota yhteys ensimmäiseen ja toiseen joukkueeseen sano, että heidän täytyy pidätellä suippokorvia puolituntia.”
Kaiken aikaa Simo oli katsonut ikkunan kulmasta eldareiden ja jääkäri kaartin yhteenottoa, räjähdyksiä ja kuolon huutoja molemmin puolin. Pimeät eldarit etenivät hiljalleen, mutta omituisen harkitusti linjoja kohti. Vaikuttivat kovin itsevarmoilta melkein kuin, olisivat jo nyt voitolla. Kersantti huomasi nuolen muotoisen aluksen liukuvan esiin ja aloittavan tappavan tulituksen. Räjähdykset ravistelivat maata, jossa jääkäri kaartilaisia oli ollut vaan nyt heidän tilallaan oli kuoppa ja savua nousi hitaasti taivasta kohti.
”Kapteeni!” Simon ajatukset keskeytyivät.
”Mitä nyt”
”Ensimmäinen ja toinen joukkue perääntyy seuraavaan puolustus linjaan.”
”Selvä, ota yhteys tulituki ryhmiin ja käske antaa tulitukea kun miehet perääntyvät.”
”Selvä on herra kapteeni!”
Simo seurasi tapahtumia. Joukot perääntyivät järjestelmällisesti ja saivat tulitukea raskasase ryhmiltä. Mahtava näky. Kuinka raskaat pulttaajat ampuivat lähes jatkuvaa, korkea kaliiperista, sarjaa vihollisriveihin kun autokanuunat valitsivat hieman isompia kohteita ja las kanuunat ampuivat punaisen kirkasta laseria raidereihin.
Mutta, eipä sekään tuntunut estävän piikikkäiden, sadisti, hujoppien etenemistä.
Kersantti kuuli vierestä huminaa ja näpäkän, sähähtävän laukauksen joka lähtee korkea tehoisemmasta las aseesta. Gulag oli ampunut laukauksen ja osunut johonkin, kun virnisteli vahingon iloaan.
Tserni jupisi jotain selän takana.
Perääntyneet olivat päässeet puolustus pisteisiin ja aloittivat melkein välittömästi tulittamisen.
”Jahas pojat, näyttää siltä että, meidän täytyy mennä itsekin alas tuonne kahakkaan.”
”Gulag sinä jäät tänne ja annat tulitukea.”
”Selvä on herra kapteeni.” tähyillen edelleen aseensa kiikarin läpi.
”Muut, seuratkaa minua!”
Simo, Gromp, Tsern ja viestimies seurasivat kapteenia neljä kerrosta alemmas maan tasolle. Kapteeni käski silmälapun eteen varmistamaan reitin. Tsern vilkaisi nopeasti ovesta ulos ja viittoili kaiken olevan ok.
”Voidaan mennä ei vihollisia.”
Ryhmä syöksähti ulos ovesta, paitsi Gromp, joka meni seinästä läpi ja vilkuili ympärilleen hermostuneesti.
”Seuratkaa!” huudahti kapteeni.
Muut seurasivat Kervantoa raunioituneen sivu korttelin läpi, kohti alueen viimeistä puolustus linjaa. Simo vaikutti entistä huolestuneemmalta ja erittäin hermostuneelta. Hän tiesi tarkalleen mitä tuleman pitää. Ammuskelua, lisää ammuskelua, kuolemaa ja… kenties tulen itsekin ammutuksi. Se ei ole hyvä asia, ei ollenkaan.
”Kapteeni!” viestimies ilmoitti.
”Kerro.” pysähtyen katsomaan kiven takaa mahdollista liikettä.
”Joukkueet joutuvat perääntymään, vihollisia on aivan liikaa ja ne eivät tunnu laantuvan ollenkaan.”
”No sitten, anna käsky pitää viimeinen asema. Ja ilmoita, että olemme tulossa.” Kervanto vilkaisi kelloaan. ja mutisi kiroillen.
”Hitto! Nyt liikettä, suippokorvat ovat porteilla!”
Ryhmä juoksi minkä kintuistaan pääsivät.
***
Sillä välin perääntyvät kaartin jääkärit olivat hätää kärsimässä, hieman yli puolet joukoista oli kaatunut taisteluhautoihin tai perääntyessä parempiin asemiin. Luutnantit olivat parhaansa mukaan yrittäneet näyttää rohkeaa esimerkkiä alaisilleen mutta, laihoin tuloksin. Asiaa vaikeutti pimeiden eldareiden teknologia jolla peloteltiin tai kidutettiin vastustajat hengiltä. Perus aseet, joita suippokorvat käyttivät olivat pelottavia vain siitä syystä että, se leikkasi lihaa tappamatta uhria. Jättäen tämän henkiin myöhempää käyttötarkoitusta varten. Mutta eldarit eivät jättäneetkään uhrejaan henkiin vaan he tappoivat vielä kituvat pistimillä. Taistelun tulos näytti erittäin synkältä jääkäri kaartille. Viimeinen puolustus linja oleva heidän hautansa.
Tää jää nyt hieman lyhyemmäks. Tarina on viel kesken, enkä ole ennättänyt kirjottamaan lisää mut kyllä viimene osa on tulossa. :) Ai niin kommenttia kiitos.
Varsinkin kabal mestari, naputellen tuolin käsinojaa hän katseli joukkojensa juoksemista asemiin.
”Toivon, että nämä antavat edes vähän vastusta.”
”Aivan mestari, köh, tämä on viimeinen linja joka estää meidän pääsyn orja apajille.” sanoi huppupäinen eldari
”Luuletko etten tiennyt… poltatko sinä vieläkin?” toinen kulmakarva nousi uhkaavasti ylös.
”En arvon kabal… tämä on vain… yskää… joo, yskää.” savua nousi hupun sisältä ja köhiminen jatkui.
Kabal käänsi katseensa kaupunkiin ja aivan kuin lakimiehet ennen seuraavaa kysymystä, hän virnisti.
”Anna käsky käyttää disintegrator tykkejä, putsaavatpahan ikkunat mahdollisista väijyjistä ja sitten…”
Jostakin kauempaa kuului humisevaa ääntä ja se nousi nopeasti korvia huumaavaksi jylinäksi.
”Hm..?” Kabal ihmetteli vaan ei ihmetellyt enää, kun kolme ravager alusta räjähti ilmaan. Yksi räjähdys vavisutteli jopa kabalin omaa alusta, ohjaajalla oli täysi työ pitää se hallinnassa räjähdyksen paineaallon alla.
”H’itto väistöliikkeitä! Nyt!” kabal huusi istuimeltaan ja piteli kiinni piikeistä vai oliko hän tekertunut niihin.
Kaksi imperiumin marauder pommikonetta syöksähti yli kylväen kuolemaa eldar sotureiden joukkoon.
Kaksi raider alusta räjähti ilmaan, ennekuin ensimmäiset ilmatorjunta tulitukset alkoivat. Pimeät seipäät ampuivat ilmaan ja osuivat toiseen marauderiin. Se syttyi tuleen ja aloitti villin kieppumisen syöksyen tornia kohti joka nousi kaupungista. Mahtava räjähdys sorrutti puolet rakennuksesta ja rakenteet levisivät ympäri kaupunkia.
Toinen maraudereista nosti kytkintä ja lensi jo kaukana ettei, pimeät keihäät enää yltäneet siihen.
”Hmph! vai tälläistä peliä! Perk’ele disintegratorit tulta!” Huusi kabal, kasvot pinkkiä väriä hehkuen.
”Herra meillä on enää yksi jäljellä eikä sillä saa tarpeeksi tuhoa aikaan!” huppupäisen eldarin noustessa ylös, lukuisten piikkien keskeltä.
”Mitä?” Kabal katsahti ravager alusten jäännöksiä ja sitä ainoaa joka leijui hieman kauempana muista.
Hän näytti siltä kuin olisi voinut räjähtää.
”Hyökkäyskäsky…” sanoi kabal sihisten.
”Anteeksi herra..?”
”ANNA JOUKOILLE HYÖKKÄYSKÄSKY!!!!!”
”Se… se… selvä on mestari.”
”Täältä tullaan mon’keigh! Valmistautukaa rukoilemaan nopeaa kuolemaa!” Katse jolla olisi voinut saada jopa kaaoksen lordin kalpenemaan, demonin katumaan kuin pahaisen pikkulapsen, avaruus mariinin itkemään pelosta, pureutui kaupunkiin kuin suurin kaivospora.
***
”Olivatpa mukavia kun jaksoivat odotella.” virnisteli kapteeni katsoessaan kiikareilla.
”Viestimies, ota yhteys tankki komppaniaan ja kysy kauanko heillä kestää saapua tänne?”
”Selvä herra kapteeni!” viesti mies ryhtyi tuumasta toimeen.
”Hmm… ja nyt vaikuttaa siltä kuin, oltaisiin tökätty muurahaispesään. Se olikin odotettavissa.”
”Katsokaa itsekin”
Gulag nosti pitkälas kiväärin ja katsoi kiikarin läpi.
”Kyllä vain kapteeni, vihulaiset lähtivät etenemään kun isku tapahtui.” hän jäi vielä vähäksi aikaa katsomaan sopivia kohteita.
”Aivan, nyt jää nähtäväksi kuinka ensimmäinen ja toinen joukkue kestää. Toivotaan parasta ja keisarin armoa tässäkin suhteen.” Kervanto nosti kiikarit takaisin silmilleen.
”Kapteeni!” huudahti viestimies.
”Niin?” nostamatta kiikareita silmiltään.
”Tankki komppania joutui väijytykseen mutta he etenevät, sanovat olevansa täällä puolen tunnin päästä!”
”Ei kovin hyvä uutinen. Ota yhteys ensimmäiseen ja toiseen joukkueeseen sano, että heidän täytyy pidätellä suippokorvia puolituntia.”
Kaiken aikaa Simo oli katsonut ikkunan kulmasta eldareiden ja jääkäri kaartin yhteenottoa, räjähdyksiä ja kuolon huutoja molemmin puolin. Pimeät eldarit etenivät hiljalleen, mutta omituisen harkitusti linjoja kohti. Vaikuttivat kovin itsevarmoilta melkein kuin, olisivat jo nyt voitolla. Kersantti huomasi nuolen muotoisen aluksen liukuvan esiin ja aloittavan tappavan tulituksen. Räjähdykset ravistelivat maata, jossa jääkäri kaartilaisia oli ollut vaan nyt heidän tilallaan oli kuoppa ja savua nousi hitaasti taivasta kohti.
”Kapteeni!” Simon ajatukset keskeytyivät.
”Mitä nyt”
”Ensimmäinen ja toinen joukkue perääntyy seuraavaan puolustus linjaan.”
”Selvä, ota yhteys tulituki ryhmiin ja käske antaa tulitukea kun miehet perääntyvät.”
”Selvä on herra kapteeni!”
Simo seurasi tapahtumia. Joukot perääntyivät järjestelmällisesti ja saivat tulitukea raskasase ryhmiltä. Mahtava näky. Kuinka raskaat pulttaajat ampuivat lähes jatkuvaa, korkea kaliiperista, sarjaa vihollisriveihin kun autokanuunat valitsivat hieman isompia kohteita ja las kanuunat ampuivat punaisen kirkasta laseria raidereihin.
Mutta, eipä sekään tuntunut estävän piikikkäiden, sadisti, hujoppien etenemistä.
Kersantti kuuli vierestä huminaa ja näpäkän, sähähtävän laukauksen joka lähtee korkea tehoisemmasta las aseesta. Gulag oli ampunut laukauksen ja osunut johonkin, kun virnisteli vahingon iloaan.
Tserni jupisi jotain selän takana.
Perääntyneet olivat päässeet puolustus pisteisiin ja aloittivat melkein välittömästi tulittamisen.
”Jahas pojat, näyttää siltä että, meidän täytyy mennä itsekin alas tuonne kahakkaan.”
”Gulag sinä jäät tänne ja annat tulitukea.”
”Selvä on herra kapteeni.” tähyillen edelleen aseensa kiikarin läpi.
”Muut, seuratkaa minua!”
Simo, Gromp, Tsern ja viestimies seurasivat kapteenia neljä kerrosta alemmas maan tasolle. Kapteeni käski silmälapun eteen varmistamaan reitin. Tsern vilkaisi nopeasti ovesta ulos ja viittoili kaiken olevan ok.
”Voidaan mennä ei vihollisia.”
Ryhmä syöksähti ulos ovesta, paitsi Gromp, joka meni seinästä läpi ja vilkuili ympärilleen hermostuneesti.
”Seuratkaa!” huudahti kapteeni.
Muut seurasivat Kervantoa raunioituneen sivu korttelin läpi, kohti alueen viimeistä puolustus linjaa. Simo vaikutti entistä huolestuneemmalta ja erittäin hermostuneelta. Hän tiesi tarkalleen mitä tuleman pitää. Ammuskelua, lisää ammuskelua, kuolemaa ja… kenties tulen itsekin ammutuksi. Se ei ole hyvä asia, ei ollenkaan.
”Kapteeni!” viestimies ilmoitti.
”Kerro.” pysähtyen katsomaan kiven takaa mahdollista liikettä.
”Joukkueet joutuvat perääntymään, vihollisia on aivan liikaa ja ne eivät tunnu laantuvan ollenkaan.”
”No sitten, anna käsky pitää viimeinen asema. Ja ilmoita, että olemme tulossa.” Kervanto vilkaisi kelloaan. ja mutisi kiroillen.
”Hitto! Nyt liikettä, suippokorvat ovat porteilla!”
Ryhmä juoksi minkä kintuistaan pääsivät.
***
Sillä välin perääntyvät kaartin jääkärit olivat hätää kärsimässä, hieman yli puolet joukoista oli kaatunut taisteluhautoihin tai perääntyessä parempiin asemiin. Luutnantit olivat parhaansa mukaan yrittäneet näyttää rohkeaa esimerkkiä alaisilleen mutta, laihoin tuloksin. Asiaa vaikeutti pimeiden eldareiden teknologia jolla peloteltiin tai kidutettiin vastustajat hengiltä. Perus aseet, joita suippokorvat käyttivät olivat pelottavia vain siitä syystä että, se leikkasi lihaa tappamatta uhria. Jättäen tämän henkiin myöhempää käyttötarkoitusta varten. Mutta eldarit eivät jättäneetkään uhrejaan henkiin vaan he tappoivat vielä kituvat pistimillä. Taistelun tulos näytti erittäin synkältä jääkäri kaartille. Viimeinen puolustus linja oleva heidän hautansa.
Tää jää nyt hieman lyhyemmäks. Tarina on viel kesken, enkä ole ennättänyt kirjottamaan lisää mut kyllä viimene osa on tulossa. :) Ai niin kommenttia kiitos.