Timoteuksen Taru ja Weetos-renkaat
Lähetetty: La 08.08.2009 22:25
Oli tylsää... eiku siis-
OSA I
Timoteus katseli hiljaa peuran ylvästä juoksemista. Lopulta se pysähtyi avoimelle nurmikentälle. Viimeinkin. Timoteuksen taidot olivat jo saanneet Peräkylän kylässä legendaarisen maineen. Kukaan muu kylän metsästäjistä eivät saanneet ammuttua niin paljoa ohi metrin päässä seisovasta hirvestä. Sanonta "ei osu edes ladon seinään" kuvasi Timoa täydellisesti. Pilkan kohteena oleminen ei Timoteusta kuitenkaan haitannut, hänellähän oli saalis suoraan nenänsä edessä. Minä näytän heille. Näytän että osaan metsästää muutakin kuin kuolleita jäniksiä. Hän nosti kirpputorilta ostamansa muovisen lelujousen eteensä ja etsi nuolta viinistään. Hänen sormensa kuitenkin halkoivat tyylikkäästi pelkkää ilmaa.
"Voi Perke...", hän aloitti manaamisen mutta hiljeni nopeasti. Olen taitava metsästäjä. En tarvitse jousta tähän. Timo veti taskustaan upouuden ja terävän Fiskarin kokkiveitsen ja alkoi lähestyä peuraa hiljaa. Metsästäjäparka oli kuitenkin unohtanut solmia kenkiensä nauhat, joten maahanhan sitä mentiin. Kovaa ja äänekkäästi. Peura nosti päänsä ilmaan ja lähti juoksemaan poispäin maassa makaavasta vaatemytystä.
"Ja minultahan et karkaa", itsevarma metsästäjä mutisi ja veti 0.49 kaliiperisen pistoolin taskustaan. Hän tähtäsi ja tyhjensi sen peuran suuntaan. Ammus meni useita (kymmeniä) metrejä ohi kohteesta ja osui mustikoita poimimassa olleeseen vanhaan rouvaan. Timoteusta vitutti aluksi ohiampuminen, mutta suuri riemu valtasi hänen mielensä kun hän tajusi mitä oli tehnyt. Minä osuin johonkin!. Hän pysähtyi ja katseli ympärillään.Tietysti kukaan ei ollut näkemässä. Juuri minun tuuriani. Hän oli kuitenkin väärässä, mummon poika oli ollut myös marjassa ja hän astui esiin valtavan kiven takaa (jonne hän oli mennyt piiloo- eikun siis etsimään sieniä). Hän alkoi lähestyä Timoa hitaasti. Hän on varmasti tulossa onnittelemaan minua osumastani. Mies kuitenkin nappasi Timoa rinnukesesta kiinni ja nosti hänet ilmaan. Timon huomia siirtyi miehen rintaan joka paistoi hänen avoimen paidan alta.
"Kiva tatuointi. Mäkin tykkään Weetos-muroista", Timoteus ilmoitti ja hymyili. Miehen rinnassa tosiaan oli kolme rinkulaa kärjellään olevan kolmion muodossa. Mies mulkaisi Timoa.
"Oletko tyhmä vai leikitkö vain?"
"Häh"
"Niin että esitätkö vain tyhmää?"
"Täh"
"Äh, unohda", mies ei jaksanut enään puhua. Hän puristi kätensä nyrkkiin ja vei sen Timon eteen. Hyvin varustautunut Timoteus kuitenkin ujutti kätensä taskuunsa ja asetti sormensa kahvan ympärille.
"Jospa päästäisit irti ennen kuin käytän tätä...", Metsästäjä uhkali ja veti ruuvimeisselin taskustaan, "... ruuvimeisseliä...". Mies päästi irti ja perääntyi vaistonvaraisesti. Sitten hän näki mikä Timolla oli kädessään ja hän naurahti. Mies ei kuitenkaan enään nähnyt Timoteusta missään. Hänen eteensä oli ilmestynyt valtava kivi jonka sisältä kuului ääniä "Hahhah, huijasinpas sitä" " Kuinka typerä hän onkaan" "Nämä naamiointiviitat ovat käteviä". Mies katseli hölmistyneenä ympärilleen, mutta luovutti pian. Hän ei antanut ilmaan kadonneen metsästäjän häiritä hänen ja hänen isoisänsä suunnitelmaa. Tänä yönä se tapahtuisi.
Toivon että tarina sai edes jotain hymähdys/naurahdusefektejä aikaan. Jos ei saannut niin ei sitten. Teidän vika. 'Tanan huumorintajuttomat ameebat. Tarina oli täydellinen. Vika on teissä. Ei tarinassa. Mä en voi olla väärässä
OSA I
Timoteus katseli hiljaa peuran ylvästä juoksemista. Lopulta se pysähtyi avoimelle nurmikentälle. Viimeinkin. Timoteuksen taidot olivat jo saanneet Peräkylän kylässä legendaarisen maineen. Kukaan muu kylän metsästäjistä eivät saanneet ammuttua niin paljoa ohi metrin päässä seisovasta hirvestä. Sanonta "ei osu edes ladon seinään" kuvasi Timoa täydellisesti. Pilkan kohteena oleminen ei Timoteusta kuitenkaan haitannut, hänellähän oli saalis suoraan nenänsä edessä. Minä näytän heille. Näytän että osaan metsästää muutakin kuin kuolleita jäniksiä. Hän nosti kirpputorilta ostamansa muovisen lelujousen eteensä ja etsi nuolta viinistään. Hänen sormensa kuitenkin halkoivat tyylikkäästi pelkkää ilmaa.
"Voi Perke...", hän aloitti manaamisen mutta hiljeni nopeasti. Olen taitava metsästäjä. En tarvitse jousta tähän. Timo veti taskustaan upouuden ja terävän Fiskarin kokkiveitsen ja alkoi lähestyä peuraa hiljaa. Metsästäjäparka oli kuitenkin unohtanut solmia kenkiensä nauhat, joten maahanhan sitä mentiin. Kovaa ja äänekkäästi. Peura nosti päänsä ilmaan ja lähti juoksemaan poispäin maassa makaavasta vaatemytystä.
"Ja minultahan et karkaa", itsevarma metsästäjä mutisi ja veti 0.49 kaliiperisen pistoolin taskustaan. Hän tähtäsi ja tyhjensi sen peuran suuntaan. Ammus meni useita (kymmeniä) metrejä ohi kohteesta ja osui mustikoita poimimassa olleeseen vanhaan rouvaan. Timoteusta vitutti aluksi ohiampuminen, mutta suuri riemu valtasi hänen mielensä kun hän tajusi mitä oli tehnyt. Minä osuin johonkin!. Hän pysähtyi ja katseli ympärillään.Tietysti kukaan ei ollut näkemässä. Juuri minun tuuriani. Hän oli kuitenkin väärässä, mummon poika oli ollut myös marjassa ja hän astui esiin valtavan kiven takaa (jonne hän oli mennyt piiloo- eikun siis etsimään sieniä). Hän alkoi lähestyä Timoa hitaasti. Hän on varmasti tulossa onnittelemaan minua osumastani. Mies kuitenkin nappasi Timoa rinnukesesta kiinni ja nosti hänet ilmaan. Timon huomia siirtyi miehen rintaan joka paistoi hänen avoimen paidan alta.
"Kiva tatuointi. Mäkin tykkään Weetos-muroista", Timoteus ilmoitti ja hymyili. Miehen rinnassa tosiaan oli kolme rinkulaa kärjellään olevan kolmion muodossa. Mies mulkaisi Timoa.
"Oletko tyhmä vai leikitkö vain?"
"Häh"
"Niin että esitätkö vain tyhmää?"
"Täh"
"Äh, unohda", mies ei jaksanut enään puhua. Hän puristi kätensä nyrkkiin ja vei sen Timon eteen. Hyvin varustautunut Timoteus kuitenkin ujutti kätensä taskuunsa ja asetti sormensa kahvan ympärille.
"Jospa päästäisit irti ennen kuin käytän tätä...", Metsästäjä uhkali ja veti ruuvimeisselin taskustaan, "... ruuvimeisseliä...". Mies päästi irti ja perääntyi vaistonvaraisesti. Sitten hän näki mikä Timolla oli kädessään ja hän naurahti. Mies ei kuitenkaan enään nähnyt Timoteusta missään. Hänen eteensä oli ilmestynyt valtava kivi jonka sisältä kuului ääniä "Hahhah, huijasinpas sitä" " Kuinka typerä hän onkaan" "Nämä naamiointiviitat ovat käteviä". Mies katseli hölmistyneenä ympärilleen, mutta luovutti pian. Hän ei antanut ilmaan kadonneen metsästäjän häiritä hänen ja hänen isoisänsä suunnitelmaa. Tänä yönä se tapahtuisi.
Toivon että tarina sai edes jotain hymähdys/naurahdusefektejä aikaan. Jos ei saannut niin ei sitten. Teidän vika. 'Tanan huumorintajuttomat ameebat. Tarina oli täydellinen. Vika on teissä. Ei tarinassa. Mä en voi olla väärässä