Sotavasara.net

Peli 1:

Iivana mätäpää - kaaoksen mahtinoita katseli taistelukenttää edessään. Mäkien ja metsien ympäröimän aukean toiselle puolelle oli kerääntynyt armeija messuavia ritareitä mauttoman räikeissä panssareissa. Havaittuaan parin metsässä kyykkivän velhottaren aurat hän päätti siirtyä marauderien kyseenalaiseen seuraan suojaan salamoilta...metallikypärät tunnetusti toimivat hyvinä ukkosenjohdattimina.
Nuolten alkaessa sadella armeijan niskaan hän antoi marssikäskyn. Menkää ja tappakaa heikot ihmiset isoisä Nurglen kunniaksi. Tänä iltana taistelukenttä olisi täynnä mätäneviä ruumiita hän kiherteli itsekseen...

Petomestari Klasun komentamina sotakoirat ampasivat sulkemään vatustajien näkökenttää. Tyhmät elukat eivät tajunneet olevansa kentällä ainoastaan kuollakseen...
Kutsuen Nurglen voimia avukseen Iivana laittoi kuppipäisten ritarien ihot kiehumaan haarniskojen alla ja ainostaan yksi selvisi hengissä kidutuksesta. Toisen noidan - Ymil Rupipussin - taiat eivät tehonneet hänen mielestään läheskään yhtä hyvin ja vastustajat näyttivät kärsivät lähinnä tylsistymisestä.

Hetken kuluttua taistelukentän tapahtumat kuitenkin saivat uuden käänteen kun vastustajan suurin ritariryhmä laski peitsensä hyökkäykseen koiria kohti. Iivana sai uuden ilonaiheen kun koulutetut elukat ohjaajansa johdolla lähtivät karkuun hyökkääviä ritareita vieden terän näiden hyökkäykseltä...
Ritareiden hidastettua miettimään tilannetta Klasu komensi johtamansa kaossoturiryhmän hyökkäykseen ritareita vastaan. Kuin Realmin lahjana myös ryhmällinen taudinkantajia ilmestyi tyhjästä ilmasta mädänhajun ja kärpästen saattelemina ahdistelemaan poloisia ritareita.

Komentajansa kuoltua haasteessa raukkamaiset ritarit lähtivät tietysti pakoon. Iivana yritti kiljua Klasulle ettei tämä lähtisi perään mutta sekä soturit että taudinkantajat rynnivät iloinen virne kasvoillaan ritareiden perään näitä tietenkään saavuttamatta...Paskiaisilla taisi olla mätää korvissa.
Noin minuuttia myöhemmin ritareita tuntui olevan kaikkialla - housuissa, kengissä ja pipon alla. Nähdessään jonkin suuren ja karvaisen ilmestyvän taivaalta yhtäkkiä eteensä marauderit muistivat joukolla unohtaneensa nuotion palamaan telttaansa...Iivanakin oli melko varma keränneensä valtavan kasan puita juuri kyseistä tarkoitusta varten.

Myöhemmin leirissä sekä Klasu että Ymil selittivät taistelleensa viimeiseen mieheen ja lopulta ottaneensa mahtavan voiton isä Nurglen nimeen. Kaikki omat soturit olivat kuitenkin vahingossa kuolleet ja vastustajat eivät. Voiton luonne oli täten melko hankala selittää jälkipolville. Ainakin taistelu jätti jälkeensä ison kasan mätänevää ja esikypsennettyä lihaa uhreina jumalille...

Suomennos: Hieno peli Bretonniaa vastaan. Ennen viimeistä vuoroa näytti kaikki vielä olevan menossa varsin hyvin mutta hippogriffin aiheuttama terror ja ruuvipenkkiin joutuneet warriorit käänsivät lopulta solid/minor vicroryn massacre lossiksi. Shit happens

More to come...pelit 2-5 kun ehdin.

aika helmi, mutta voitko pistää oman listas tohon mukaan ja kenties vastustajien

Mmh - aijoo - mun piti ne jo lisätä mutta kirjoitin keskellä yötä niin se ikäänkuin jäi...

Btw. kuten seuraavista peleistä tullaan näkemään niin älkää ottako mallia tästä listasta...

Nurgle 2000pts - Mätäkuun kostajat

Exalted Sorcerer of Nurgle (Iivana Mätäpää): lvl 4, power familiar, dispel scroll
Exalted Champion of Nurgle (Klasu): flail, shield, armour of damnation
Sorcerer of Nurgle (Ymil Rupipussi): lvl 2, dispel scroll

19 Warriors of Nurgle: shields, full cmd (Klasu yleensä täällä)
25 Marauders: flails, full command
16 Plaguebearers
6 Marauder horsemen: spears, shields, full command
2x5 Warhounds
Beast of Nurgle
2 Nurgling swarms



Sitten peli nro 2 (skenaariona öhh olikos se capture - vastassa ihme HE: Nippon):

Iivana aivasti. Matka jokavuotiselle joulukuusenhakureissulle Norscan kylmiin metsiin oli saanut puolet armeijasta vilustumaan ja flunssan kouriin. Nurgle tosiaan suosi heitä tänä vuonna...

Iivana oli katsastanut jo monta puuta mutta ei ollut löytänyt mieleistään. Kaikki olivat joko liian tuuheita, pitkiä tai muuten vain liian terveen näköisiä. Lopulta hän kuitenkin huomasi yhden täydellisen surkean käkkäräkuusen (tai männyn - ei väliä) joka seisoi keskellä lumenpeittämää aukeaa. Paha juttu että joku muukin oli saapunut apajille yhtä aikaa. Toisella puolella aukeaa erottui lumipyryn seasta armeijallinen eksoottisiin panssareihin pukeutuneita isoja miekkoja kantavia sotureita. Nipponlaiset olivat etsimässä bonsaipuita...

"Muodostelmaan!" - Iivana komensi - kukaan ei kyllä estäisi häntä tänä vuonna saamasta mieleistään kuusta. Hän päätti itse piiloutua marauderien ryhmän suojiin koska ukkosen vaara vaikutti jälleen kerran liiankin todelliselta...

Silä mitä seurasi ei ollut mitään tekemistä sen enempää salamoiden kuin Iivanan suunnitelmien kanssa. Yht'äkkiä marauderit hänen ympärillään syttyivät palamaan - hän oli tuntenut taian olevan tulossa mutta mahtavasta voimasta johtuen ei ollut ollut mitään tehtävissä - ja rintakarvojensa puolesta pelkäävät mahtavat soturit päättivät Iivanan huudoista huolimatta paeta taistelukentältä...Iivana ei voinut mitään vaan joutui itse lähtemään maraudereiden perään auttamaan näitä liekkien sammuttamisessa.

(Tapahtumien saamasta sontamaisesta käänteestä johtuen vaihdamme nyt Klasun näkökulmaan tapahtuneesta - ensimmäisen oman vuoroni alkuun - yay...)

Klasun vielä ihmetellessä tapahtunutta valoshowta nuolia alkoi sadella armeijan niskaan - koirat vingahtelivat kun nuolet puhkoivat niiden puolimädän turkin ja sen alla sijaitsevan läpimädän ihon. "Pysykää suunitelmassa - joulukuuselle toverit" - kuului hyökkkäyskäsky.

Marauder hevosmiehet päättivät tottakai lähteä jälleen sooloilemaan ja katosivat jonnekkin metsien taakse jättäen Klasun ryhmineen taudinkantajien ja Nurglingien kanssa keskiaukealle. Nurglen peto päätti lähteä jonnekkin toiselle sivulle hirvittävää kyytiä - sillä oli varmasti jäänyt nuotio telttaansa tai jotain arveli Klasu.

Klasun pyhmä sapui täysin koskemattomana joulukuuselle ja alkoi hakata sitä poikki muun armeija kuollessa hänen ympärillään - kävi miten kävi - joulukuusta ei jätettäisi. Jostain päin taistelukenttää tuuli alkoi tuoda taistelun ääniä - sivustaan lähteneet hevosmiehet olivat siis löytäneet taisteluseuraa.

------------------------------------------------------

Ymil mietti oliko suunnitelma ollut sittenkään kovin järkevä - sivustakoukkaukset olivat aina hienoja mutta tällä kertaa vastustaja tuntui olevan hieman hevosmiesten tason yläpuolella. Raskaasti panssaiodut hevosmiehet olivat kestäneet yllätysiskun sivustaansa ja nyt hurjannäköinen soturi siirsi hevosensa taisteluriviin - ilmiselvänä aikomuksenaan pilkkoa hevosmiehet kahden kilon klöntteihin.

Helvetti - Ymil ajatteli - tässä taitaa olla enää yksi vaihtoehto jäljellä..."Nurglen nimeen - joulukuustamme ette vie!" - kajahti haaste panssaroidulle soturille. Noita ja soturi alkoivat vaihtaa iskuja ja kauhukseen Ymil huomasi ettei vastustajan miekka välittänyt pätkääkään vahvoista panssareista joihin hän oli suojautunut - luojan kiitos vastustaja ei tuntunut oikein olevan vahva miekkansa kanssa vaan hänelä oli suuria vaikeuksia tuottaa vahinkoa Ymilin paiseidenpeittämälle iholle. Taistelu raivosi pitkään mutta lopulta Ymil huomasi voimiensa (ja mikä pahempaa hevosmiesten) hupenevan sellaista kyytiä että ajatteli paremmaksi häipyä taistelusta. Juuri ennen häipymistään hän muisti käyttää kantamansa käärön ja kuuli tuulen mukana selvästi viraankielisen kirouksen kun taika lähäti kohti heittäjänsä naamaa jossainpäin taistelukenttää.

--------------------------------------------------------

Tällä aikaa keskiaukealla kaikki taudinkantajat oli teurastettu taioin. Klasu oli itse ryhmänsä kanssa tappanut viimeiseen mieheen ryhmällisen vastustajan isoja miekkoja kantaneita sotureita ja huolimatta vastustajan kenraalin komennoista muut ryhmät lähistöllä olivat sotureiden ulkonäöstä johtuen päättäneen pitää pientä etäisyyttä - flunssaika ja kaikkea tiedättehän... Joulukuusi oli jo melkein hakattu mutta nyt vastustajan lipunkantaja lähestyi todella hurjannäköisen joukon kanssa joka ei näyttänyt pelkäävän Klasun sotureita tippaakaan. Itse asiassa jos Klasu sotureineen eivät olisi itse olleet niin pirun rumia niin he olisivat itsekin saattaneet pelätä vastustajiaan.

Seurannut taistelu oli lyhyt mutta verinen. Pari soturia kaatui hyökkäyksessä mutta Klasu teurasti raa'asti vastustajan isoa lippua kantaneen tyypin ja vastustaja lähti karkuun. Tällä aikaa jälkijoukko oli saanut kuusen kaadettua ja Klasu päätti komentaa joukot hallittuun vetäytymiseen taistelukentältä. Hinta oli ollut suuri mutta joulukuusi oli lopulta heidän!

Suomennos: Peli Nurgle Chaos vs. Nippon look High elves. Peli alkoi hienosti kun ennen ensimmäistäkän omaa vuoroani flames of Phoenix IF:änä teurasti 16 25:n marauderin ryhmästäni ja aiheutti näille paniikin jossa ulos juoksi myös Exalted sorcererini...tästä eteenpäin vastustajan magic phaset olivat aika helvettiä kun olin 9-11:a poweria vastassa 3:lla dispellillä ja yhdellä scrollilla...

Vastustaja kumminkin aliarvioi warriorit ja tehtävän objektin hallussapidossa saadut 500 pistettä ja vaikka lopussa hengissä oli enää n. 15 warrioria ja Klasu niin taistelu oli lopputulokseltaan draw jossa itse asiassa sain hieman enemmän pisteitä kun vastustajani.

Ensimmäisen kierroksen jälkeen motivaatio oli hieman alhaalla ja loppupeli menikin sitten itsemurhataktiikoiden parissa. Esimerkkinä vaikkapa 5:n horsemanin ja sorcererin hyökkäys vastustajan kahdentoista silver helmin ja commanderin sivustaan pelin alkuvaiheilla - ryhmä tosin pysyi siinä 3 vuoroa että ei paha. Kokonaisuudessaan peli kesti randomilla 6 vuoroa.

Peace kirjoitti:Iivana aivasti. Matka jokavuotiselle joulukuusenhakureissulle Norscan kylmiin metsiin oli saanut puolet armeijasta vilustumaan ja flunssan kouriin. Nurgle tosiaan suosi heitä tänä vuonna...

*takoo pöytää* LOISTAVA tekosyy pelille Kunnon huumoripläjäys. Ja sitten viellä kriteerit kunnon puulle

Tosin joulukuusen hakua pääsiäisen aikaan?-)

Näin ollen Bretonnian näkökulmasta sama jutska (ensimmäinen taistelu)...

Ritarit näytti huolestuneilta että pahikset sotkis niiden haarniskat eivätkä menneet suoraan rynnäkköön. Mtd. Squiresit yrittivität hyökätä selustaan molemmin puolin, halberdiersit lähetettiin etenemään ja jousimiehet yrittivät suolata koiria yms. Toiset ritarit pääsivät hyvään asemaan muttaa saakuli koirat peittivät niiden näkyvyyden pitkäksi aikaan. Uljas ja mahtava kenraalimme lensi vihollista kohti ja leikkasi muuan Spawnin pikku siivuiksi melko nopsasti. Maagit olivat alakynnessä mutta onneksi Kaaos noidat olivat melko surkeita.

Vihollinen eteni, joten tuli pysäyttämättömän hyökkäyksen vuoro. Tämä ei kumminkaan onnistunut aivan niin hyvin, sillä 4/5 Grail Knightia tapettiin taijalla, sekä 9 KoR, sekä BsB ja sankari pelkäsivät likaisen näköisiä kärpäsiä jotka seurasivat vastustajia (elikä he eivät läpäisseet Fear -testiä). Kaaos pahulit kävivät kimppuun, mutta uljaat ritarimmen pysyivät paikallaan vähän aikaa, kunnes kuitenkin perääntyivät uljaasti. Asettamani ansa (kröhöm) toimi ja pian vihuliaisiin tömisikin Bretonnian ritarillinen mahti ja kentsu hippogrifillään takaa. Viholliset tuhottiin, mutta marauderit pääsivät pakoon.

Joku kysy tätä listaa:

Duke, Hippogrif, Lance of the Quest (re-roll failed attacks on charge), Dragon's Claw (5+ ward for duke & hippogrif), H. Armour, Enchanted Shield

BsB, mithril great helm (+ 1 to save & re-roll)

9 Knights of Realm - War Banner

6 Knights of Realm

6 Knights of Realm

Paladin - knightly equipment (lance, b. warhorse...)

5 Grail Knights

5 Mtd. Squires - musician

5 Mtd. Squires - musician

10 Bowmen

10 Bowmen

15 Halberdiers - Full command

Humie kirjoitti:Toiset ritarit pääsivät hyvään asemaan muttaa "Kiroilen koska en ole lukenut vielä sääntöjä" koirat peittivät niiden näkyvyyden pitkäksi aikaan.

Ne houndit oli loppujen lopuksi mulla koko turnauksen tehokkain yksikkö - porukka juoksenteli niiden perässä missä sattuu koko turnauksen ajan.

Humie kirjoitti:Uljas ja mahtava kenraalimme lensi vihollista kohti ja leikkasi muuan Spawnin pikku siivuiksi melko nopsasti. Maagit olivat alakynnessä mutta onneksi Kaaos noidat olivat melko surkeita.

Arvaa vaan tuleeko pelkkä scroll caddy seuraavaan turneeseen - Nurglen magiclistaan en kyllä enää koske...

Humie kirjoitti:Asettamani ansa (kröhöm) toimi ja pian vihuliaisiin tömisikin Bretonnian ritarillinen mahti ja kentsu hippogrifillään takaa. Viholliset tuhottiin, mutta marauderit pääsivät pakoon.

Ne marauderit ei koko turnauksen aikana kertaakaan pysyneet pöäydällä loppuun asti ja pääsivät meleeseen tasan kerran. Taitaa olla pienen muutoksen paikka listassa - muutenkin. Ansa? Mikä ansa? Mullahan se ansa oli niin kauan kunnes warriorit ja bearerit molemmat päätti olla heittämättä läpi "do not pursuit" rollia ja juoksi keskelle kolmen yksikön charge arcceja...

Under construction - tähän on tulossa kolmannen pelini - Dark Elffejä vastaan käydyn pitched battlen raportti. Mitä kauemman turnauksesta tulee kuluneeksi sitä huonommin pelit muistan ja sitä kuumeisemmiksi raportit käyvät. Tällä menolla muistan kohta voittaneenikin jonkun pelin...

Sen jälkeen vielä tiedossa toisen päivän revanssi meeting engagement Nipponia vastaan ja lopulta turnauksen jumbofinaali Nurgle vs. Dwarves!!! Stay tuned - same batplace - same batchannel!!!

*Nauraa munuaisensa pihalle*
Aivan mahtavaa!

Noin minuuttia myöhemmin ritareita tuntui olevan kaikkialla - housuissa, kengissä ja pipon alla. Nähdessään jonkin suuren ja karvaisen ilmestyvän taivaalta yhtäkkiä eteensä marauderit muistivat joukolla unohtaneensa nuotion palamaan telttaansa

Taivaalta sataa äidinkielenopettajia?

Mun kentsuu ei kyl noin halveksita! Vaik kyl se hippogrif onkin aika älykäs (ld 8 ja kaikkee).

nä,ä on loistavia battlereportteja

Kolmas peli: Pitched Battle vastassa Dark Elffit eli pimentohaltiat...

DE-lista ulkomuistista kutakuinkin:
Highborn on manticore: crimson d.
Noble on Dark Pegasus: jotain ilkeää sälää
Sorceress - caddy
Hydra
Pari unittia compulsory dark ridereita
unitti rbx-miähiä
RBT
ehkä jotain muuta mitä en muista...

Round Three - let the fights commence!

Onneksi alkoi jo lämmetä - Norscan reissun kuumista tunnelmista huolimatta Iivana oli jäädyttänyt sormensa ja se oli vahingossa katkennut hänen pyöriessään unissaan - taas. Hitto vie - enää kuusi sormea jäljellä ja spitaali ja nuhakuume yhä uhkaamassa niitäkin (koitappa itse niistää mätänevillä sormilla!)...onneksi oikean käden peukalo, etusormi ja pikkurilli olivat yhä tallella - niiden puute sattaisi häiritä vastustajien siunaamista isä Nurglen nimeen.

Taas oli ylitettävänä leveä aukea jonka kummallakin laidalla oli pienet mäet ja jonka reunoilla kasvoi pari hassua puuntynkää - deja-vú - vuosisatojen kokemuksella iivana saattoi sanoa että tälläisessä paikassa riippumatta viikonpäivästä ja kellonajasta odotti yleensä joitain vihamielisiä hyypiöitä valmiina pilkkomaan hänen armeijansa paloiksi. Katsellessaan toiselle puolelle aukeaa hän ei joutunut pettymään. Mustanpuhuvia tyyppejä seisoskeli ja istuskeli vastakkaisen kukkulan reunoilla ja rinteillä. Pari isompaakin mörköä oli näköjään vaivauduttu rahtaamaan paikalle - onneksi ei sentään lohikäärmeitä tällä kertaa...

-Mistä hitosta ne tiesivät että me olimme tulossa niin aikaisin että ehtivät kasata tuon sotakoneensakin?
-Luulisinpa että tänään tuulee tästä sunnasta, sir.
-Mitenkä se sitten liittyyy mihink...öhh - anna olla.

Perinteitä kunnioittaen haltiat ottivat aloitteen ja laukaisivat taivaan mustaksi pieniä varsijousen vasamia ja suurempia jousihärdellisotakoneen vasamia. Iivanan vielä mutistessa jotain siitä miksi vastustaja aina sai aloittaa hänen joukkonsa aloittivat monotonisen marssinsa kohti kuolemaa.
Kaksi suurta varjoa erkani vastustajan linjoista ja iivana kirosi jo suojaamatonta selustaansa. Vastustajan hevosmiehetkin olivat jossain vaiheessa kadonneet näkökentästä ja hän komensi omat hevosmiehensä vahtimaan selustaansa ja sivustojaan.

Vastustaja teki ensimmäisen siirtonsa laukaisemalla molemmilla lentävillä möröillään hyökkäyksen kohti sotureiden etulinjaa. Iivana hykerteli tyytyväisenä - eivätkö raukat tienneet että Nurglen kaaossoturit olivat voittamattomia lähitaistelussa. Iivana kuuli jostain taistelun seasta Klasun kammottavan haastehuudon "Kuole senkin pesuaine!" Klasu ilmeisesti arvioi maagisen panssarinsa pitävän hänet hengissä tarpeksi pitkään että soturit pääsisivät silkalla massallaan jyräämään vastustajan. Taaempana kummankin armeijan hevosmiehet ottivat yhteen verisessä kaksintaistelussa josssa palkintona oli sivustahyökkäys!

Taudinkantajatkin liittyivät taisteluun petojen kanssa - tilanne vaikutti huolestuttavalta koska Nurglen valittuina ne olivat varsinaisia pahanilmanlintuja jotka julistivat karmeaa KUOLEMAA....yleensä omille joukoilleen.
Power of the plaguebearers was not to be undone ja vastustajan kenraali hakkasi Klasun maahan hurjalla liekehtivällä miekallaan...ja soturit juoksivat - pimeän pegasuksen juostessa heidän ylitseen. Hurjana tuomiopäivän viikatteena se yksin lensi kaaressa sotureiden ylitse ja kaikki 15 kaatuivat kuolleina maahan - päänsä irtileikattuina. Hydrakin päätti yhtyä ilonpitoon hyökkäämällä taudinakantajien selustaan - maraudereiden mielestä moinen oli niin kammottava näky että he jälleen kerran muistivat teltoissaan yhä palavat nuotiot. Iivana juoksi heidän perässään ulos taistelualueelta manaten pohjoisen hurjia täisäkkejä kerrankin taistelemaan...

Ihme kyllä taudinkantajat - joita tosin oli enää 4 jäljellä eivät vieläkään olleet muuttuneet epävakaiksi ja kaiken huipuksi päättivät oksentaa vastustajan kenraalin kuoliaaksi. Ymil, armeijan apulaisnoita, katseli aurinkokelloaan ihmettyneensä - Nurglen antama takuuaika oli umpeutunut jo viime vuorolla ja kantajat jatkoivat tästä huolimatta taistelua. Kenraalin lentävä jellona näytti olevan hieman pyörällä päästään mutta jatkoi silti taistelua - liian tyhmänä vieläkään kääntyäkseen katsomaan kohti taudinkantajia jotka yhä ahdistelivat sen sivustaa...

Viimeistenkin taudinakantajien kuoltua jellona päätti todellisen vihollisen olevan "enemy within" ja hyökkäsi pegasuksella ratsastavan aatelisen kimppuun. Valitettavasti aurinko laski tässä vaihessa ja molempien armeijoiden oli pakko vetäytyä leireihinsä nuolemaan haavojaan. (Ei makuuhaavoja - Nurglen miehillä menisi ikä ja epäterveys siinä hommassa.)


Suomennos: Massacre vastustajalle...taas. Kokemuksen puutteessani olin aivan varma että soturini olisivat kyenneet torjumaan suoran hyökkäyksen lentäjiltä - kuinka väärässä olinkaan - edes bearereiden sivustähyökkäys ei auttanut vaan taistelu ja sota hävittiin. Marauderit eivät pettäneet tälläkään kertaa vaan juoksivat terrorin vuoksi, Iivana mukana, ulos taistelukentältä ilman ainoaakaan iskua kohti vastustajaa.

Magic ylivoimastanikaan ei ollut kunnollisten kohteiden puutteessa mitään hyötyä koska kaikki vastustajan isot möröt olivat suojassa lähitaistelussa...gg vastustajalle.

Tässä ku luen jännityksellä taistelujen kulkua herää semmonen pieni ajatuksen poikanen (toivottavasti myös siellä päin), että sitä maagia EI kannata laittaa marauderien sekaan.

Humie kirjoitti:Tässä ku luen jännityksellä taistelujen kulkua herää semmonen pieni ajatuksen poikanen (toivottavasti myös siellä päin), että sitä maagia EI kannata laittaa marauderien sekaan.

Mitä? Eikö? :o Mistä niin päättelet? Mutta toisaalta - kuolee se erilläänkin kun kaikki vastustajat käyttää heavensia...

Pidin sen kyllä loppupuolella ulkona yksiköistä ja käytin sitä decoynä vetämässä tulta itseensä kun ihmiset olettivat maagin automaattisesti olevan heikkopeikko...no tuollahan oli AS:4+ T4 ja W4.

Mutta terrorille se olisi ollut immuuni yksistään se kun caussaa itse fearia että kyllä se ehkä olisi kaikissa peleissä kannattanut pitää ulkona uniteista.

Puolustuksena voin sanoa ainoastaan että ennen turnausta olin pelannut vain yhden 2k pelin Nurglen Kaaoksella ja sen jälkeen olin vielä muuttanut armeijaani varsin raskaalla kädellä...