Jurpon visiitti Turku Fanaticiin.
Lähetetty: Ti 20.10.2009 09:59
12:n tunnin ajomatkan seurauksen "Oulun mafian" torniolaisvahvistus oli valmiina osallistumaan turnaukseen. Ensimmäinen FB-turnaukseni ja tiesin että voittaa en voi, joten menin vain riekkumaan ja tuhoamaan. Tarkoitus oli pitää hauskaa.
Lista yhteenvetona.
- Lordi Abyssal Terrorilla. Aseina tulipeitsi, kruunu, haarniska, infinite hatred ja se ihastuttava red fury. Kolme taikatasoa.
- Wight king Walach's Bloody Hauberkilla ja peitsellä kaakin selässä.
- Rullanecro
- Vampyyri-BSB Flayed Hauberkilla ja Talisman of protectionilla.
- 15 lurkkia komennolla.
- Kymmenen lurkkia Cursed Pennantilla. Salainen aseeni.
- 15 ghoulia ghastilla
- Kaksi viiden ryhmää susia.
- 15 grave guardia Barrows-lipulla
- Kuusi Black Knightia hatred-lipulla.
- Yhdeksän pistooliduellistia.
1. peli.
Tomb Kings, 8-2 tappio.
Ensimmäisessä ottelussa vastaan tuli Tomb Kings Marko Haation komennossa. Listassa oli kolme pientä kärryryhmää, jousi- ja hakkauslurkkeja, naakkoja, kallopultti, kuningas ja pappeja. Pienien sääntöharkkojen ja ilmeisesti krapulaisen vastapelaajan kireys jätti happaman jälkimaun, mutta Red Furyn aiheuttama ilme oli miellyttävän kivulias. Katapultti ampui pääasiassa tehottomasti, joskin onnistuin harsimaan tilanteen vähemmän tuhoisaksi. Tomb Kingien taikomisvaihe on lyhyesti sanoen hirvittävä ja sen vastaanottavassa päässä ei ole mukava olla.
2. peli
Warriors of Chaos, 20-0 voitto.
Vastassa Teemu Semin johtamat kaaossoturit, listassa iso blokki maraudereja ja warrioreja. Kaksi blokkia ritareita ja isomaagi, kaksi pikkumaagia ja exa. Vastapelaajan asenne oli mitä miellyttävin ja salainen aseeni tappoi ritarin ja nämä ylijuoksivat suoraan grave guardin syliin, murtuivat ja kuolivat. Lordi haki marauderien sivustat, kiskoi velhon esiin challengessa, pilkkoi sen ja ajoi marauderit pakoon. Läpijuoksi warrioreihin joissa oleva isomaagi koki saman kohtalon, mutta viiveellä. Lopputulos oli verinen teurastus ja suuri voitto missä suunnitelma toimi täydellisesti. Rapturous Standard osoittautui poikkeuksellisen itsepintaiseksi esineeksi, mutta se vain pitkitti tilannetta.
3.peli.
Warriors of Chaos, 20-0 tappio.
Voiton jälkeen tuli vastaan uusi Warriors of Chaos ja vastapeluri Ville Salonen (muisti saattaa pettää nimen suhteen) tulikin turnauksen toiseksi. Valtava määrä magiaa vastassa ja kaikki meni pieleen jo alusta alkaen. Loitsut olivat sekundaa, miscast heikensi puolustusta ja kaksinkertainen Infernal Gateway ei helpottanut toimintaa. Valtavan piilopaikka-blokin kaivaminen esiin osoittautui mahdottomaksi ja tulos oli odotetusti täysi tappio. Peli jätti katkeran jälkimaun ollen hyvin yksipuolista tappioiden poistamista. Suuri määrä onnistuneita wardeja vain pitkitti kidutusta.
4. peli.
Beasts of Chaos, 15-5 tappio.
Vastassa Aki Kaukiaisen Beasts of Chaos. Listassa Slaaneshin isoshamaani, wargor-kenraali, kaksi shamaania, paljon petoja, jätti, kaksi ryhmää minotaureja, kolme kärryä, dragon ogreja ja centigoreja. Peli oli alusta alkaen tiukkaa, kiivasta taistelua missä oli runsaasti taistelua, jättiläinen yllätti mylvinnällä ja isoshamaani rynnäköi ritareihin, murtui, pakeni minotaurien ja petojen lävitse ja rallysi. Vampyyrilordi sai lopulta jätin ja minot tapettuja ja rynnäköi isoshamaaniin, joka ei muuta voinut tehdä kuin odottaa ikuisuutta, joka tuli nopeasti. Taistelu oli koko ajan kiivasta ja lopussa tapahtui kaksi outoa ilmiötä. Petonsa menettänyt lordi rynnäköi kärryyn joka pakeni ja ei ehtinyt tarpeeksi kauas ja pelottavana ei toinen petokärry kyennyt sitä rynnäköimään vaikka re-rollia sai psykologiaheitot. 15-5 tappio, mutta peli oli sitä mitä Warhammer on parhaimmillaan: kiivasta ja yllättävää vääntöä missä tarkka lopputulos melkoisesta selkeydestä huolimatta on epävarma. Kirouslippu oli sen kaapanneen minotauriyksikön tuho.
5. peli.
Kääpiöt, 20-0 tappio.
Vastapeluri Kristian Siro tuli harmillisen myöhässä peliin, mutta osoittautui flegmaattisesta olemuksesta huolimatta skarpiksi ja joustavaksi pelaajaksi. Vaikka loitsut vaikuttivat huonoilta oli niistä hieman hyötyä kriittisen Summon Undead Horden paikatessa tappioita. Vastassa oli Anvil of Doom luonnollisesti nurkassa ja tyhmyystesti meni heti aluksi pieleen romuttaen taistelusuunnitelman täydellisesti. Pistoolit ja varsijousi-kääpiöt taistelivat talon hallinnasta kiivaasti ja himoitessani kenraali-thanen verta tein pahan ajatusvirheen. Aliarvioin kääpiön kestokyvyn ja jätin peruswarriorit rauhaan, jolloin lordini suli staattiseen. Viimeisen päälle rampauttava loppu tukipalkille. Toisella reunalla BSB:n tukemat ghoulit voittivat ja jahtasivat pitkäparrat hengiltä ja ennen kenraalin kuolemaa sudet tuhosivat ballistan. Ritarit tuhoutuivat urkupyssyyn ja kun sulaminen alkoi ei asialle voinut mitään. 20-0 tappio ja opetti ainakin yhden asian pelin säännöstöstä: challenge ei ole sankarillisen kaksintaistelun sääntö. Challenge varmistaa että suuret hakkaussankarit hakkaavat rääppiä joiden hakkaaminen on kannattavampaa reson kannalta. Olisi pitänyt tappaa rääppiä jolloin resoa olisi tullut enemmän ja blokki olisi murtunut ja paennut ja kuollut. Ajatusvirhe maksoi pelin. Voisivat parantaa challenge-sääntöä jollain tavalla seuraavaan edikkaan. Ihme että hirmuinen sankari pakenee voittoisasta kaksintaistelusta vain koska vierellä on toisella paljon kavereita jotka eivät tee mitään.
Yhteenvetona viidestä pelistä kaksi erittäin mukavaa, yksi siedettävä ja kaksi vähemmän miellyttävää. Vastapelaajien asenne oli enemmistönä hyvä, mutta vain niukkana sellaisena hyvä ja pelaamista helpottava. Ensimmäinen WoC-taistelu ja BoC-taistelu olivat mukavimmat pelit.
Muutamia oppitunteja mahdollista seuraavaa turnausta varten.
- Pidä joukkosi kasassa. Vampyyrit tarvitsevat toistensa tukea ja jopa hakkaushirviö sulaa nopeasti.
- Älä koskaan haasta ketään. Tapa rääpät niin blokki juoksee!
- Älä mene lähellekään valtavaa maagibunkkeria metsässä.
Paluumatkan 12:n tunnin jälkeen sain jopa legendaarisen tunnin unta, joten seuraava päivä oli kuin zombiella. Lopullinen sija oli 53/57, joten jumbosijaa ei tullut, mutta jumbosijassa on tietty patina mitä ei muilla pohjasijoilla ole.
Lista yhteenvetona.
- Lordi Abyssal Terrorilla. Aseina tulipeitsi, kruunu, haarniska, infinite hatred ja se ihastuttava red fury. Kolme taikatasoa.
- Wight king Walach's Bloody Hauberkilla ja peitsellä kaakin selässä.
- Rullanecro
- Vampyyri-BSB Flayed Hauberkilla ja Talisman of protectionilla.
- 15 lurkkia komennolla.
- Kymmenen lurkkia Cursed Pennantilla. Salainen aseeni.
- 15 ghoulia ghastilla
- Kaksi viiden ryhmää susia.
- 15 grave guardia Barrows-lipulla
- Kuusi Black Knightia hatred-lipulla.
- Yhdeksän pistooliduellistia.
1. peli.
Tomb Kings, 8-2 tappio.
Ensimmäisessä ottelussa vastaan tuli Tomb Kings Marko Haation komennossa. Listassa oli kolme pientä kärryryhmää, jousi- ja hakkauslurkkeja, naakkoja, kallopultti, kuningas ja pappeja. Pienien sääntöharkkojen ja ilmeisesti krapulaisen vastapelaajan kireys jätti happaman jälkimaun, mutta Red Furyn aiheuttama ilme oli miellyttävän kivulias. Katapultti ampui pääasiassa tehottomasti, joskin onnistuin harsimaan tilanteen vähemmän tuhoisaksi. Tomb Kingien taikomisvaihe on lyhyesti sanoen hirvittävä ja sen vastaanottavassa päässä ei ole mukava olla.
2. peli
Warriors of Chaos, 20-0 voitto.
Vastassa Teemu Semin johtamat kaaossoturit, listassa iso blokki maraudereja ja warrioreja. Kaksi blokkia ritareita ja isomaagi, kaksi pikkumaagia ja exa. Vastapelaajan asenne oli mitä miellyttävin ja salainen aseeni tappoi ritarin ja nämä ylijuoksivat suoraan grave guardin syliin, murtuivat ja kuolivat. Lordi haki marauderien sivustat, kiskoi velhon esiin challengessa, pilkkoi sen ja ajoi marauderit pakoon. Läpijuoksi warrioreihin joissa oleva isomaagi koki saman kohtalon, mutta viiveellä. Lopputulos oli verinen teurastus ja suuri voitto missä suunnitelma toimi täydellisesti. Rapturous Standard osoittautui poikkeuksellisen itsepintaiseksi esineeksi, mutta se vain pitkitti tilannetta.
3.peli.
Warriors of Chaos, 20-0 tappio.
Voiton jälkeen tuli vastaan uusi Warriors of Chaos ja vastapeluri Ville Salonen (muisti saattaa pettää nimen suhteen) tulikin turnauksen toiseksi. Valtava määrä magiaa vastassa ja kaikki meni pieleen jo alusta alkaen. Loitsut olivat sekundaa, miscast heikensi puolustusta ja kaksinkertainen Infernal Gateway ei helpottanut toimintaa. Valtavan piilopaikka-blokin kaivaminen esiin osoittautui mahdottomaksi ja tulos oli odotetusti täysi tappio. Peli jätti katkeran jälkimaun ollen hyvin yksipuolista tappioiden poistamista. Suuri määrä onnistuneita wardeja vain pitkitti kidutusta.
4. peli.
Beasts of Chaos, 15-5 tappio.
Vastassa Aki Kaukiaisen Beasts of Chaos. Listassa Slaaneshin isoshamaani, wargor-kenraali, kaksi shamaania, paljon petoja, jätti, kaksi ryhmää minotaureja, kolme kärryä, dragon ogreja ja centigoreja. Peli oli alusta alkaen tiukkaa, kiivasta taistelua missä oli runsaasti taistelua, jättiläinen yllätti mylvinnällä ja isoshamaani rynnäköi ritareihin, murtui, pakeni minotaurien ja petojen lävitse ja rallysi. Vampyyrilordi sai lopulta jätin ja minot tapettuja ja rynnäköi isoshamaaniin, joka ei muuta voinut tehdä kuin odottaa ikuisuutta, joka tuli nopeasti. Taistelu oli koko ajan kiivasta ja lopussa tapahtui kaksi outoa ilmiötä. Petonsa menettänyt lordi rynnäköi kärryyn joka pakeni ja ei ehtinyt tarpeeksi kauas ja pelottavana ei toinen petokärry kyennyt sitä rynnäköimään vaikka re-rollia sai psykologiaheitot. 15-5 tappio, mutta peli oli sitä mitä Warhammer on parhaimmillaan: kiivasta ja yllättävää vääntöä missä tarkka lopputulos melkoisesta selkeydestä huolimatta on epävarma. Kirouslippu oli sen kaapanneen minotauriyksikön tuho.
5. peli.
Kääpiöt, 20-0 tappio.
Vastapeluri Kristian Siro tuli harmillisen myöhässä peliin, mutta osoittautui flegmaattisesta olemuksesta huolimatta skarpiksi ja joustavaksi pelaajaksi. Vaikka loitsut vaikuttivat huonoilta oli niistä hieman hyötyä kriittisen Summon Undead Horden paikatessa tappioita. Vastassa oli Anvil of Doom luonnollisesti nurkassa ja tyhmyystesti meni heti aluksi pieleen romuttaen taistelusuunnitelman täydellisesti. Pistoolit ja varsijousi-kääpiöt taistelivat talon hallinnasta kiivaasti ja himoitessani kenraali-thanen verta tein pahan ajatusvirheen. Aliarvioin kääpiön kestokyvyn ja jätin peruswarriorit rauhaan, jolloin lordini suli staattiseen. Viimeisen päälle rampauttava loppu tukipalkille. Toisella reunalla BSB:n tukemat ghoulit voittivat ja jahtasivat pitkäparrat hengiltä ja ennen kenraalin kuolemaa sudet tuhosivat ballistan. Ritarit tuhoutuivat urkupyssyyn ja kun sulaminen alkoi ei asialle voinut mitään. 20-0 tappio ja opetti ainakin yhden asian pelin säännöstöstä: challenge ei ole sankarillisen kaksintaistelun sääntö. Challenge varmistaa että suuret hakkaussankarit hakkaavat rääppiä joiden hakkaaminen on kannattavampaa reson kannalta. Olisi pitänyt tappaa rääppiä jolloin resoa olisi tullut enemmän ja blokki olisi murtunut ja paennut ja kuollut. Ajatusvirhe maksoi pelin. Voisivat parantaa challenge-sääntöä jollain tavalla seuraavaan edikkaan. Ihme että hirmuinen sankari pakenee voittoisasta kaksintaistelusta vain koska vierellä on toisella paljon kavereita jotka eivät tee mitään.
Yhteenvetona viidestä pelistä kaksi erittäin mukavaa, yksi siedettävä ja kaksi vähemmän miellyttävää. Vastapelaajien asenne oli enemmistönä hyvä, mutta vain niukkana sellaisena hyvä ja pelaamista helpottava. Ensimmäinen WoC-taistelu ja BoC-taistelu olivat mukavimmat pelit.
Muutamia oppitunteja mahdollista seuraavaa turnausta varten.
- Pidä joukkosi kasassa. Vampyyrit tarvitsevat toistensa tukea ja jopa hakkaushirviö sulaa nopeasti.
- Älä koskaan haasta ketään. Tapa rääpät niin blokki juoksee!
- Älä mene lähellekään valtavaa maagibunkkeria metsässä.
Paluumatkan 12:n tunnin jälkeen sain jopa legendaarisen tunnin unta, joten seuraava päivä oli kuin zombiella. Lopullinen sija oli 53/57, joten jumbosijaa ei tullut, mutta jumbosijassa on tietty patina mitä ei muilla pohjasijoilla ole.