Sotavasara.net

Kilvan henki on seuraava: Kaikki halukkaat saavat kirjoittaa annetusta aiheesta sadan sanan, siis tasan sadan sanan mittaisen tarinan, ja tuotokset postataan tähän ketjuun. Otsikkoa ei lasketa sataan sanaan.

Aikaa on palttiarallaa viikko, jonka jälkeen laitan 2 päivää kestävän äänestyksen pystyyn. Kaikki halukkaat saavat äänestää. Äänestyksen voittaja päättää uuden aiheen, eikä osallistu seuraavan viikon kisaan.

*Copy paste*

Aiheena on jännän jännä: Ilmestyminen. Eli jokin ilmestyy tarinassa.

Wordia käyttämällä saa ne sanat laskettua. Itte tulen mukaan että niitä osallistujia riittäisi.

Kaaos

Taivaanranta syttyi tuleen. Se tanssi, kieri ja heitteli itseään horisontin takana. Se ei ollut sitä mitä olisi voinut odottaa, vaan uudistunut, muuttunut helvetin kita.

Se vain tahtoi helpottaa ikuista nälkäänsä, joka korvensi sitä jokaisesta mahdollisesti lihaksesta tai hermosta. Sen haavat oli revitty puukolla syvin vedoin auki, kerta toisensa jälkeen.

Yksi maailmankaikkeuden voitto ei auttanut sitä. Sen nälkä kasvoi muutoksen tuulien sylissä ikuisesti.

Taivaalla aukeni silmä. Irvokas, järkyttävä ja nälkiintynyt katse merkkasi sen kentän. Kenttä alkoi hohtaa sinertävää tulta.

Kohta se roihusi kuin metsätuli.

Jotain nousi sieltä. Lisää nousi. Kohta niitä oli koko aukian peittävä meri. Kohta heitä oli legioona. Kaaos.

Onko kieltä määritetty vai saako tehdä enkuksi?

Muin mielestä jos kaikki tekee suomeksi, ei tule mitään mahdollisia aivopieruja sanojen määrän suhteen, niin mää pitäisin homman suomenkielisenä.

Enkuksi varmaan kaikki tekisi jos saisi, kun sillä saa hieman parempaa tekstiä mahdollisesti aikaan. Omasta mielestäni.

Kuolema

Kaikki oli tuskan ja pimeän sekoitusta. Kirjovat värit lentelivät silmieni editse. Värit lensivä taas ja kurkotin niitä kohti. Tunsin taas suuren tuskan ja pimeys muuttui yhtäkkiä valoksi. Odotin sinisten ja valkoisten valojen tulevan hakemaan minut, mutta ne vain etääntyivät.
Huudahdin ja horjahdin. Odotin ajatuksieni selkeytymistä ja katselin taas, valot olivat vain pieniä pilkkeitä kaukana. Maailma jonka näin oli hirveästi repeytynyt ja hajonnut.
Kolahti taas. Siinä näin, kotimaailmani, tuhoutuneena. Taivas oli sysimusta mutta erotin jotakin taivaanrannassa, pieni valo joka pilkotti mustien pilvien lomasta.
Tunsin kylmän kaulallani ja katsoin ylös. Ehdin juuri nähdä taivaalta laskeutuvat alusmassat, niiden kyljissä oli kuudennetoista komppanian tunnukset.
Kaikki pimeni.

Tulipahan tämmöinen Schaisse kirjoitettua.

Luopiot

Maa tärähteli. Pienet kivet hyppivät ja pienet kaartilaisetkin hyppivät poteroissaan. Taivas punersi ja niin punersi maakin. Aamunkoitto oli tullut ja sen mukana myös jotain muutakin. Joku sammutti savukkeen hakkaamalla saappaallaan. Katsoin taivaanrantaan, taivaalta satoi aivan kuin tähdenlentoja. Astarteet, värähdin itsekseni.

Ryhmä juoksi ohi hengittäen raskaasti ja varusteet kolisten. Kuuntelin omaa hengitystäni. Se oli vielä rauhallista, mutta tunsin kuinka sydämeni hakkasi. Odotus. Se oli aina pahinta. Kaivelin taskujani ja löysin mitä etsin. Nostin fotoprojektorilla otetun kuvan tytöstä silmieni eteen. Hän asui puolustuslinjan takana, suojakentän sisällä turvassa. Ainakin toivoin niin. Tärinä voimistui, jotain todella suurta nousi kukkulan yli. Titaanit olivat tulleet.

INVAASIO

Te luulitte päässeenne siitä eroon. kun kevät toi tullessaan jotakin mitä ei oltu aikaisemmin nähty. Jokin hyvin suuri ja mahtava voima oli saapunut rikkomaan rauhan.
Pitkään te taistelitte sitä vastaan, pitkään se eli, ikään kuin loisena piiloutuen pienimpiin rakoihin joista se nostettiin aina vain esille.
Lopuksi te hävititte sen. Jokaisen sanan ja lauseen jonka tuo, ruton tapaan levinnyt voima oli synnyttänyt…Vaan voittoa te ette saaneet…

Arvon sotavasaralaiset, INVAASIO, on alkamassa, eikä siitä ole enää paluuta. Se tulee ilmestymään jälleen, kun aika on oikea, ÖÖBERSBLÖÖ ilmestyy, ja tuhoaa kaikkien sitä vastustavien mielet, eikä epämääräisyyttä voi enää pysäyttää…

KUTSUMINEN

Loitsijan terävöityneet aistit tunsivat kaiken mitä tapahtui. Maan tärähtely, ilman värähtely, sydämen voimakas hakkaus ja veren nopea virtaus. Hän kohotti verisen kätensä ilmaan ja yhdellä sanalla se syttyi tuleen. Tuska virtasi Loitsijan kädestä hänen rintaansa ja siitä kaikkialle naisen vartaloon. Silti, ilmekään värähtämättä hän jatkoi loitsimista synkällä ja muinaisella kielellä. Salama välähti taivaalla hänen päällään ja universumi syttyi tuleen, kadoten tuohon vihan ja raivon purppuraiseen liekkimereen. Nainen ei enään tienny seisoiko vaiko makasiko maassa, ei ymmärtänyt missä päin oli maa ja missä taivas.

Kaikki katosi ja nainen huomasi makaavansa lumessa, edessään seisoi valtava lieskuva olento.

”Mestari”, hän sai kuiskattua

Täydellinen päivä

Laukaus kaikui tyhjässä rakennuksessa. Muutama horjuva askel ja matkani tulisi päättymään. Hylsyn kolahdukset kantautuivat korviini jostain matkojen päästä. Niiden antama rytmi sai toimia joutsenlaulunani. Jossain kaukana nojatuoliin vajoava rankani lennätti koristepöydälle asetetut valokuvat pitkin lattiaa; kuvat jonkun muun elämästä ja naisesta, joka oli ollut minulle niin vieras.

Avoimesta parvekkeenovesta käyvä tuulenvire huojutteli verhoja. Eteeni avautui kesäinen näköala. Rakennuksen alapuoleisesta puistosta kantautui ihmisten naurua ja lasten riemukkaita kiljahduksia. Linnut lensivät sinisellä taivaalla ja lämmin kevättuuli havisutti lehtiä. Mikään ei voisi horjuttaa tuota idylliä. Elämä kiersi samaa vanhaa rataansa. Poistuessani näyttämöltä tiesin, ettei mikään tulisi koskaan muuttumaan.

Sinä päivänä taivas oli tyhjä.

Eihän tää oo reiluu ku Iron Father tuli mukaan! We will all lose!

Nojaa, eipä tuo pätkä yhtään sen ihmeellisempi ollut kuin muutkaan...mutta tiedä sitten kuinka moni kuolaa iron fatherin tarinoiden perään...

Iron-Father on paras! Et ala dissaamaan rautaisää!!!!1111ONEONEONEONE

En ole trolli. :)

Jaajaa, kuka luulee että satasanainen tarina voi kertoa hänen taidoistaan erityisemmin? En usko että kukaan.

Iron father on jumala ja sillä siisti.

Ensimmäinen


Ensimmäinen säde on kaunein, ensimmäinen, vaan ei toinen kolmas tai neljäs. Minä olen nähnyt sen juovan, joka halkoo ilmaa ja syö pimeyttä.
Ensimmäisen takia antaisin kaiken, aivan kaiken.
Ensimmäinen on aina suloisin, pelkkä iva on sen suhde muihin lajissaan, häpeä alati seurassaan vaan ei itsessään – toisissa vaan.
Ensimmäistä vailla ei aamu ole iltaa parempi, ei huonompi, ei erottuvainen toisesta.
Ensimmäisessä on kaikki.
Toisessa vain ensimmäinen.
Kolmannessa enää ensimmäisen varjo.
Neljännestä puhumattakaan.
On vain ensimmäinen.
Toki tiedän sen – tunnistaahan yksi nyt kaltaisen.
Vaan ei iloksensa, vertaisenansa.
Ylempänä, tuhossansa.
Syö aurinko lopulta jälkeläisensä.
Kajonsa katoaa toiseen, ensimmäinen hukkuu viimeiseen.
Yö syö päivän.

Onpas täällä synkkää ja kovin dramaattista ja vakavaa. Kevennetään hieman tunnelmaa. Kuka tunnistaa tämän tarinan?

Sekamelska

Horisontti palo, joras, pieri ja heitti vettä taivaanrannan takan piilos sillee odottamattomal taval. Niinku joku hirvee hornane läpi.

Sil oli ollu nälkä niinku tosi kaua ja sitä sattu kauheest jokapual, ku sitä oli ensi puukotettu ja sit veretty laastarit puukkohaavoist veke yks kerrallaa sillee hitaasti.

Mikää ei auttanu ja nälkä senku kasvo. Nii ja muutokse tuulet vaa viuhu korvis.

Sit se alko vetää vaa toine silmä auki jotai niinku pelirajoi jollei kentäl, joka alko sinertää sillee tulisest.

Sit se alko palaa sillee villisti.

Sit rupes jotai ilmestyy nii, et pia se koko kenttä oli iha täyn ainaki leegion jotain sekamelskaa.

Täytyy sitä pikkutunneillakin jotain tekemistä keksiä. :-)

Minä. Voisin miettiä antaisinko lähes kopioidun tarinan mennä kisaan mukaan... en.

Ja suomikin on ihan järkyttävää. Toinen syy antaa tämän tarinan jäädä tähän.

Jännää, mää arvelinkin että toi on sarkasmia, mutten halunnut ottaa mitään jännän flamewarin mahdollisuutta.

Se oli sarkasmia.

Yritin olla - näköjään pahasti epäonnistuen - sarkastinen muuttamalla yhden raapaleen ulkoisen muodon murteelliseksi teinipeeksi, kun en halunnut sanoa suoraan, että olisi kiva lukea vähemmän ylidramaattista genre-synkistelyä ja enemmän jotain oikeaa sisältöä. Tällä hetkellä valitettavasti vain Iron-Fatherin teksti kestää useamman lukukerran.

Pahoittelen siis epäonnistunutta sarkasmin pukuun puettua kritiikkiäni.

EDIT. Ja taas unohdin tämän ikäissuen. Vanhuus ei tule yksin. Tekstit pitäisi tietysti suhteuttaa kirjoittajansa ikään. Tämä huomioon ottaen tilanne joidenkin raapaleiden tasossa onkin aivan eri asia. Ja käänteisesti katsottuna, kirjoittamani sarkastinen tarina vaikuttaa entistä huonommalta ja ilkeämmältä. ;-)

Siis mitäh, mitenkäs tänne nyt oli tarkoitus äänestää? Ihan vain postiin vain YV:tä?

Drumavatic´ kirjoitti:Siis mitäh, mitenkäs tänne nyt oli tarkoitus äänestää? Ihan vain postiin vain YV:tä?

Äänestyssivu on tuossa vieressä vissiinkin

halko kirjoitti:

Drumavatic´ kirjoitti:Siis mitäh, mitenkäs tänne nyt oli tarkoitus äänestää? Ihan vain postiin vain YV:tä?

Äänestyssivu on tuossa vieressä vissiinkin

Awesome.