Sotavasara.net

Jooh, niin perkeleen vähän oli osallistujia joten kaikki sotulaiset saavat äänestää. Että saataisiin ääniä, kun ei osallistujia tahdo tulla mukaan.

----------

Da Big Boss

Taivaanranta syttyi tuleen. Se tanssi, kieri ja heitteli itseään horisontin takana. Se ei ollut sitä mitä olisi voinut odottaa, vaan uudistunut, muuttunut helvetin kita.

Se vain tahtoi helpottaa ikuista nälkäänsä, joka korvensi sitä jokaisesta mahdollisesti lihaksesta tai hermosta. Sen haavat oli revitty puukolla syvin vedoin auki, kerta toisensa jälkeen.

Yksi maailmankaikkeuden voitto ei auttanut sitä. Sen nälkä kasvoi muutoksen tuulien sylissä ikuisesti.

Taivaalla aukeni silmä. Irvokas, järkyttävä ja nälkiintynyt katse merkkasi sen kentän. Kenttä alkoi hohtaa sinertävää tulta.

Kohta se roihusi kuin metsätuli.

Jotain nousi sieltä. Lisää nousi. Kohta niitä oli koko aukian peittävä meri. Kohta heitä oli legioona. Kaaos.

Drumavatic'

Kuolema

Kaikki oli tuskan ja pimeän sekoitusta. Kirjovat värit lentelivät silmieni editse. Värit lensivä taas ja kurkotin niitä kohti. Tunsin taas suuren tuskan ja pimeys muuttui yhtäkkiä valoksi. Odotin sinisten ja valkoisten valojen tulevan hakemaan minut, mutta ne vain etääntyivät.
Huudahdin ja horjahdin. Odotin ajatuksieni selkeytymistä ja katselin taas, valot olivat vain pieniä pilkkeitä kaukana. Maailma jonka näin oli hirveästi repeytynyt ja hajonnut.
Kolahti taas. Siinä näin, kotimaailmani, tuhoutuneena. Taivas oli sysimusta mutta erotin jotakin taivaanrannassa, pieni valo joka pilkotti mustien pilvien lomasta.
Tunsin kylmän kaulallani ja katsoin ylös. Ehdin juuri nähdä taivaalta laskeutuvat alusmassat, niiden kyljissä oli kuudennetoista komppanian tunnukset.
Kaikki pimeni.

Drakojan

Luopiot

Maa tärähteli. Pienet kivet hyppivät ja pienet kaartilaisetkin hyppivät poteroissaan. Taivas punersi ja niin punersi maakin. Aamunkoitto oli tullut ja sen mukana myös jotain muutakin. Joku sammutti savukkeen hakkaamalla saappaallaan. Katsoin taivaanrantaan, taivaalta satoi aivan kuin tähdenlentoja. Astarteet, värähdin itsekseni.

Ryhmä juoksi ohi hengittäen raskaasti ja varusteet kolisten. Kuuntelin omaa hengitystäni. Se oli vielä rauhallista, mutta tunsin kuinka sydämeni hakkasi. Odotus. Se oli aina pahinta. Kaivelin taskujani ja löysin mitä etsin. Nostin fotoprojektorilla otetun kuvan tytöstä silmieni eteen. Hän asui puolustuslinjan takana, suojakentän sisällä turvassa. Ainakin toivoin niin. Tärinä voimistui, jotain todella suurta nousi kukkulan yli. Titaanit olivat tulleet.

SPACE MARINE!!!

INVAASIO

Te luulitte päässeenne siitä eroon. kun kevät toi tullessaan jotakin mitä ei oltu aikaisemmin nähty. Jokin hyvin suuri ja mahtava voima oli saapunut rikkomaan rauhan.
Pitkään te taistelitte sitä vastaan, pitkään se eli, ikään kuin loisena piiloutuen pienimpiin rakoihin joista se nostettiin aina vain esille.
Lopuksi te hävititte sen. Jokaisen sanan ja lauseen jonka tuo, ruton tapaan levinnyt voima oli synnyttänyt…Vaan voittoa te ette saaneet…

Arvon sotavasaralaiset, INVAASIO, on alkamassa, eikä siitä ole enää paluuta. Se tulee ilmestymään jälleen, kun aika on oikea, ÖÖBERSBLÖÖ ilmestyy, ja tuhoaa kaikkien sitä vastustavien mielet, eikä epämääräisyyttä voi enää pysäyttää…

halko

KUTSUMINEN

Loitsijan terävöityneet aistit tunsivat kaiken mitä tapahtui. Maan tärähtely, ilman värähtely, sydämen voimakas hakkaus ja veren nopea virtaus. Hän kohotti verisen kätensä ilmaan ja yhdellä sanalla se syttyi tuleen. Tuska virtasi Loitsijan kädestä hänen rintaansa ja siitä kaikkialle naisen vartaloon. Silti, ilmekään värähtämättä hän jatkoi loitsimista synkällä ja muinaisella kielellä. Salama välähti taivaalla hänen päällään ja universumi syttyi tuleen, kadoten tuohon vihan ja raivon purppuraiseen liekkimereen. Nainen ei enään tienny seisoiko vaiko makasiko maassa, ei ymmärtänyt missä päin oli maa ja missä taivas.

Kaikki katosi ja nainen huomasi makaavansa lumessa, edessään seisoi valtava lieskuva olento.

”Mestari”, hän sai kuiskattua

Iron-Father

Täydellinen päivä

Laukaus kaikui tyhjässä rakennuksessa. Muutama horjuva askel ja matkani tulisi päättymään. Hylsyn kolahdukset kantautuivat korviini jostain matkojen päästä. Niiden antama rytmi sai toimia joutsenlaulunani. Jossain kaukana nojatuoliin vajoava rankani lennätti koristepöydälle asetetut valokuvat pitkin lattiaa; kuvat jonkun muun elämästä ja naisesta, joka oli ollut minulle niin vieras.

Avoimesta parvekkeenovesta käyvä tuulenvire huojutteli verhoja. Eteeni avautui kesäinen näköala. Rakennuksen alapuoleisesta puistosta kantautui ihmisten naurua ja lasten riemukkaita kiljahduksia. Linnut lensivät sinisellä taivaalla ja lämmin kevättuuli havisutti lehtiä. Mikään ei voisi horjuttaa tuota idylliä. Elämä kiersi samaa vanhaa rataansa. Poistuessani näyttämöltä tiesin, ettei mikään tulisi koskaan muuttumaan.

Sinä päivänä taivas oli tyhjä.

kanitsia

Ensimmäinen säde on kaunein, ensimmäinen, vaan ei toinen kolmas tai neljäs. Minä olen nähnyt sen juovan, joka halkoo ilmaa ja syö pimeyttä.
Ensimmäisen takia antaisin kaiken, aivan kaiken.
Ensimmäinen on aina suloisin, pelkkä iva on sen suhde muihin lajissaan, häpeä alati seurassaan vaan ei itsessään – toisissa vaan.
Ensimmäistä vailla ei aamu ole iltaa parempi, ei huonompi, ei erottuvainen toisesta.
Ensimmäisessä on kaikki.
Toisessa vain ensimmäinen.
Kolmannessa enää ensimmäisen varjo.
Neljännestä puhumattakaan.
On vain ensimmäinen.
Toki tiedän sen – tunnistaahan yksi nyt kaltaisen.
Vaan ei iloksensa, vertaisenansa.
Ylempänä, tuhossansa.
Syö aurinko lopulta jälkeläisensä.
Kajonsa katoaa toiseen, ensimmäinen hukkuu viimeiseen.
Yö syö päivän.

------------

Äänestäkää te ruojat!

Yksi ääni halkolle!

Mitenkäs tämä äänestys meneekään?

Annetaan sitten tarkempia neuvoja: Äänestys loppuu 15.12 ja äänen saa antaa yhden. Itseään ei saa äänestää.

Pääosin laadukkaita tarinoita, joten aivan pakko äänestää. Kaksi tarinaa nousi reilusti ylitse muiden. Iron Fatherin tarinassa vetosivat arvoituksellisuus, tekstin syvyys ja sujuva kerronta sekä kieliasu. Kanitsian tarina sensijaan vetosi runomaisuudellaan ja mainiolla sisällöllään. Molemmista voisi ruveta ruotimaan syvempiä merkityksiä, jos olisi taitavampi lukija kuin minä. Muut jäävät mielestäni pintapuolisiksi. Ne eivät herätä kysymyksiä, mielenkiintoa, ajatuksia. Ne vain ovat. Sori.

Kovasti tekisi mieli antaa piste molemmille, sekä Iron Fatherille että Kanitsialle, mutta koska jaossa on vain yksi piste, saakoon sen Kanitsia.

Ääni kilahtaa Iron-Fatherin kirstuun

Rauta-Isälle menee mun ääni

Jaaha...eipä noista mikään ole hyvää tekstiä nähnytkään! Joten, saaden hieman jännitystä mukaan tähänkin äänestykseen annan yhden äänen HAL(K)OLLE!

Aika monet tuntuivat keskittyneen töissään jonkinlaisen "todellisen" kohtauksen kuvaamiseen, mikä hivenen ihmetytti. Tuntui alussa aika selvältä, että tämän tyyppisessä kisassa pitäisi yrittää väkertää jotain muuta, kuin sitä iänikuista taistelukuvausta. No, tyylinsä kullakin, ei siitä sen enempää.
Omaperäisyys oli toinen seikka, jonka puute tuntui osaanottajia vaivaavan siis muutenkin kuin aiheen valinnan kanssa. Vertaukset tuntuivat kaikki olevan kuluneita ja paperille on pistetty se mitä ensimmäiseksi on mieleen juolahtanut, mikä toisaalta taisi kuulua kisan henkeen. Ei itselläkään tuohon omaan työhön viittä minuuttia kauempaa mennyt.
Annan lopulta oman ääneni Iron-Fatherille, tosin Da Big Bossin katkelma tuli hyvänä kakkosena. Iron-Fatherinkin tekstistä toisaalta löytyi muutama melko kulunut ilmaus (joutsenlaulu esim.) eivätkä työn teematkaan (itsemurha, maailman paikalleen polkeminen) ihan upouusia ole.
Kisa itse oli mukavaa vaihtelua, kiitos Isolle Pomolle sen järjestämisestä.

Kanitsia kiteytti melko hyvin omankin kritiikkini näitä kirjoituksia kohtaan, joten en vaivaudu paljoa toistelemaan enää. Oli hämmentävää, että useimmat olivat lähteneet lähestymään näitä melko paljolti samanlaisesta näkökulmasta kuin "tavanomaisempiakin" turinoitaan. Muutama pätkistä onnistui kokoamaan jotain, mitä tällaiselta sadan sanan novellilta odottaa, ja näiden välillä teinkin myös valintani äänestyksessä.

Da Big Boss, koska novelli onnistautui jossain määrin löytämään sitä jotain, mitä useimmista muista puuttui. Kokonaisuus oli kuitenkin hyvin hiomattoman ja kömpelön oloinen, kielikuvat välillä todella tönkköjä.

Iron-Father, hienon tunnelman ja toimivan kokonaisuuden ansiosta. Toisaalta, myös kliseitä vilisi tekstissä melko paljon.

Kanitsia, onnistuneesta irroittautumisesta näistä tavanomaisista kertovista novelleista runollisempaan suuntaan, sekä kauniista kokonaiskuvasta. Toisaalta, auringonsäteet ovat taiteen kuva-aiheista kuluneimpia.

Näillä perusteilla valitsen kuitenkin ääneni saajaksi Kanitsian, jonka novelli kaikesta kuluneisuudestaan huolimatta oli mieleenpainuvin ja tavoitti parhaiten mielestäni tässä kisassa haetun tyylilajin. Auringonnousut ovat yhä kauniita, vaikka niitä onkin maailma nähnyt jo muutamia tuhansia.

Harmillista, etten itse ehtinyt mukaan. Jatkuuko kisasarja tästä eteenpäinkin vielä?

Ääni kanitsialle. Lyriikka iskee harvoin, tässä tapauksessa kyllä niin kävi. Itse diggasin tekstin asettelusta erityisen paljon, sillä oli saatu vähän erilaisuutta muihin osanottajiin.

Omasta tarinastani, oli tietenkin tyhmää lähteä rakentamaan sitä noin perinteiseltä pohjalta. Halusin sen tosin selkeästi liittyvän figumaailmaan, ja mikäs sitä on niin paljon kuin taistelun aaton kuvaaminen. Syvempänä pointtina oli tuo mikä nyt on pahaa ja mikä hyvää -astelma, eli lyhyesti sanottuna maailman harmaus, ei mustavalkoisuus.

Ja sitten hukkasin vielä tuon aiheenkin. Noh, ensi kerralla fiksummin.

Kun nyt kerran taistelin kaikki 700 sanaa läpi (olen jossain määrin ihastunut 100 sanan raapaleisiin ilmaisumuotona), niin ajattelin myös äänestää. Iron-Father saa ääneni, koska oli ainoa raapale, joka kesti toisenkin lukukerran.

Ikävä kyllä Iron-Father linjalla (jälkimainingissa!) mennään täälläkin, kuten edellä mainittiin, kesti ainoana toisen lukukerran, tainoh, Bigboss, sinun kesti khyl myös, ja ehkä myös omaperäisempi.

Jaa, Da Big Bossille sittenkin ääni! Kanitsia ja Iron-Father hyvinä seuraajina, kanitsalla kenties kaikista poikkeavin, ja täten todella virkistyttävä!

Huhhuh lun lueskelee omani kusi, noh mitäs voi odottaa 15min tekeleestä, josta poistettiin 2/3.

Tulokset!

Lopetetaan äänestys tähän. Vaikka aikaa olisikin pari tuntia, en jaksa odottaa. Kiva kuulla kiitoksia, tällaisen järjestämisestä =)

Ääniä tuli seuraavasti, jos nuo olen laskenut väärin, valittakaa vapaasti, luin varmaan ihan liiankin epäselvästi viestit:

Kanitsia: 3
Da Big Boss: 1
Iron-Father: 4
Halko: 2

Voittajaksi ratkesi siis Iron-Father! Onnittelut voittajalla ja myös Kanitsialle, jonka tarina erosi mukavasti muiden teksteistä.

Siinäkö se oli? Höh. Mä odotin kultapalkintoja ja trumpettejen toitotusta! Haluan!

TÖTTÖRÖTÖÖÖ!

No voi jumakekka BDD. Laitoit ihan omituiseen järjestykseen. Mie jo aattelin, että eikö Ironi muka saanu enempää kuin kolme ääntä?

Olisit vaan odottanut, minä halusin antaa oman ääneni viimeisellä minuutilla. Valvoin turhaan. Niisk.