Kuun valot ja varjot osa 3: Igorin kohtalo
Lähetetty: Ma 28.04.2003 20:30
.....ja hän taisteli muiden kanssa vampyyrittaren epäkuolleita apureita vastaan. Kauhu sudet raatelivat miehiä, luurangot löyvät miekoillaan ja pistivät keihäillään sotilaita, bansheen kauhistuttava huuto ja vampyyrilepakoiden nahkasiipien löyntien äänet. Hän näki kuolemaa ja kärsimystä ja sitten pimeni. Igor heräsi taas painajaiseen kuten oli tehnyt kahden kuukauden ajan taistelusta lähtien. Mökin pimeys tuntui ahdistavalta painajaisen jälkeen. Igor oli ainoana selviytynyt taistelusta menetettyään tajuntansa. Hän oli herättyään kävellyt läpi taistelukentän, jossa makasivat hänen toverinsa ja tuhotut epäkuolleet. Hän oli miettinyt missäköhän vampyyri valtiatar Isabella on tällä hetkellä mutta poistanut moisen mietteen pois mielestään, sillä ei ollut mitään väliä. Tottakai omat joukot olivat kaataneet epäkuolleita maahan miekoin, keihäin, hilpparein, käsiasein, peitsin ja tykein mutta hän oli ainut eloonjäänyt. Igor tiesi jo tuolloin, että tästä taistelusta tulisi hänelle se demoni, joka ei koskaan jättäisi häntä rauhaan ja kummittelisi hänen päässään koko loppu iän. Oli absurdia, että hänen koti kyläänsä oli uhannut lahmialainen vampyyritar eikä kaaoksen joukot, jotka niin usein uhkasivat koko Kisleviä. Igor tiesi, että kaaoksen joukot olivat vielä kovempia kuin epäkuolleet mutta yksikään kaaoksen sotavaltias ei voisi koskaan olla yhtä mahtava kuin epäkuolleiden valtiaat ja valtiattaret. Igor päätti yrittää saada taas unta, jos se onnistuisi enää tänä yönä...