Miniatyyrien valokuvaus
Lähetetty: To 01.05.2003 14:10
Tämmöisen pienen jutun kirjoittelin figujen valokuvauksesta kun oli tylsää. Juttu on pikkasen raakile ja varmasti pilkkuvirheitä täynnä. Eli siis pitemmittä puheitta.
Miniatyyrien valokuvauksesta digikameroilla
Monille onnistuneiden kuvien ottaminen figuistaan digikameroillaan tuottaa suuria vaikeuksia. Vaikka osa halvoista kameroista on yksinkertaisesti huonoja makrovalokuvaukseen, on suurin syy liian tummiin ja suttuisiin kuviin itse käyttäjässä.
Tässä artikkelissa kerron kuinka itse hoidan kuvien ottamisen figuistani. En ole ammattilainen, eikä kamerani ole kuin ihan tavallinen halvahko digipokkari makromoodilla varustettuna. Lisäksi käyn läpi muutaman perusasian lopullisesta kuvankäsittelystä adobe photoshop kuutosta esimerkkinä käyttäen.
Ensinnä muutama sana digikameran ostoa harkitseville. Tärkeitä ominaisuuksia kamerassa on makro, white balancen asetusmahdollisuus osoittamalla kameraa valkoiseen paperiin, lyhyt minimi polttoväli ja optinen zoom (josta saakin sitten yleensä maksaa hieman enemmän). Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota maksimiresoluution ja mahdollisuuteen käyttää pakkaamatonta tiff muotoa. Oma kamerani on pentax optio 230. Kun olet hankkimassa kameraa kannattaa ensin etsiä netistä kaikki mahdollinen tieto aiheesta esimerkiksi seuraavilta sivuilta:
http://www.steves-digicams.com/
http://www.imaging-resource.com/
Noilla sivuilla olevissa arvosteluissa on kyllä hieman piilomainonnan makua, mutta ainakin niistä saa selville perustiedot kameroista.
Sitten itse aiheeseen eli varsinaiseen valokuvaukseen. Tarkoituksena on siis ottaa tarkka ja mahdollisimman suuri kuva miniatyyristä ja vielä siten, ettei sitä tarvitsisi kauheasti kirkastaa kuvankäsittelyohjelmalla jälkikäteen. Yleensä kuitenkin joudutaan turvautumaan photoshopin apuun kuvien ollessa liian tummia. Keskityn nyt yksittäisten miniatyyrien kuvaamiseen jättäen taistelukentiltä pelin tiimellyksessä tapahtuvan valokuvauksen toiseen artikkeliin.
Hyväksi havaittu tausta figulle on tavallinen valkoinen tulostuspaperi. Taivutetaan niin, että se muodostaa sekä pohjan että taustan figun taa. Valkoinen tausta on minusta paras, koska ainoastaan sen kanssa voi olla varma, että taustan väri ei häiritse kameraa. Toinen syy valkoiselle taustalle on valkotasapainon (white balance) asetus.
Kuvauspaikkana olen käyttänyt samaa työpöytää, jossa maalaan figunikin. Kaikki mahdollinen valo suunnataan figuun mahdollisimman tasaisesti. Tehokkain valo tulee suoraan figun eteen ja muiden tehtävänä on lähinnä lisätä kirkkautta ja eliminoida varjoja. Jos figussa on valittu valonlähde (NMM:n puolesta tai muuten), asetetaan tehokkain valo vastaamaan sitä. Jos kamerassasi ei ole custom asetusta white balanceen, tulisi kaikkien valojen olla samaa tyyppiä tai muuten saattaa joutua suuriin vaikeuksiin loppuvaiheen kuvankäsittelyssä.
Eri tyyppiset valonlähteet lähettävät hiukan eri väristä valoa. Auringonvalo on keskipäivällä hiukan sinertävää ja esimerkiksi loisteputkivalot tuottavat hiukan kellertävää valoa. Ihmisen silmä mukautuu valotyypin mukaan ja siksi emme itse havaitse eri valotyyppien sävyeroja. Digikamera ei kuitenkaan kykene tälläiseen, vaan sille täytyy tavallaan kertoa, mikä on tarkalleen valkoista. Jos kaikki käyttämäsi valot ovat samaa tyyppiä, voit vain valita kamerasi white balance valikosta niitä vastaavan asetuksen. Jos taas valikosta löytyy custom vaihtoehto, voit asettaa white balancen tarkasti näyttämällä kameralle jotain valkoista (tässä tapauksessa taustapaperin sitä kohtaa johon myöhemmin laitamme figun). White balancen väärin asettaminen on useimmiten se syy, miksi kuvat päätyvät näyttämään kellertäviltä.
Kun tausta, valot ja white balance on asetettu voidaan aloittaa kuvaaminen. Jos kamerasta löytyy mahdollisuus keskittää tarkennus kuvan keskelle, kytke se päälle. Makromoodi kytketään päälle ja mennään kameralla niin lähelle figua kuin vain kamera antaa tarkentaa. Tässä vaiheessa optinen zoom on todella kätevä, sillä monet kamerat eivät anna tuoda figua niin lähelle, että se olisi koko kuvan kokoinen. Digitaalista zoomia ei koskaan kannata käyttää, koska se on vain kuvan rajaamista ja sen jälkeen suurentamista. Toisin sanoen digitaalizoomilla otetuista kuvista tulee ihan hirveää puuroa aina ja poikkeuksetta. Jos siis kamerasta ei löydy optista zoomia ja kamera ei suostu tarkentamaan lähemmäs, ei auta muu kuin ottaa kuva kauempaa ja rajata se myöhemmin kuvankäsittelyohjelmalla. Jos resoluutio on tarpeeksi iso, voi silti saada ihan kohtalaisen kuvan aikaiseksi.
Kuva kannattaa ottaa kaikki laatu- ja resoluutioasetukset täysillä. Jos kuva tulee maalauskilpailuun, olen itse käyttänyt vielä tiff muotoa, mutta muuten tyydyn ihan tavalliseen jpg pakkaukseen maksimilaadulla. Normaalikäytössä TIFF muoto on melkoisen kömpelö käyttää, koska sen tiedostokoot ovat järkyttävän isoja, eli kameran muistikortille mahtuu niitä vain muutama.
Kuvan korjaaminen hyväksi kuvankäsittelyohjelmalla on hyvin mahdollista ja joskus helppoakin. Kuvan käsittelyssä tulee kuitenkin aina muistaa, että tarkoituksena on saada kuva figusta näyttämään mahdollisimman samalta kuin miltä se näyttää luonnossa. Ideana ei ole saada kuvaa näyttämään mahdollisimman hienolta tai korjailla maalausvaiheessa tapahtuneita virheitä. Itse en näe paljoa pointtia esimerkiksi laittaa joka kuvan reunaan lens flarea ja punaisena hohtavia silmiä tai jotain vastaavaa. Simppelin sinisen taustan laittaminen figun taakse on kai ihan hyvä juttu jos sellaisesta pitää. Itse tykkään pitää figuissa yksinkertaista valkoista taustaa ihan vain jotta välttäisin taustan sekaantumisen figun väreihin.
Eli yleensä liian tumman kuvan saa korjattua yksinkertaisesti käyttämällä photoshopin auto levels (image > adjust > auto levels) toimintoa. Auto levels asettaa kuvan kirkkaimman värin valkoiseksi ja tummimman värin mustaksi ja tasaa siihen väliin jäävät sävyt tasaisesti näiden välille. Yleensä auto levels toiminnon käyttämisen jälkeen kannattaa hiukan säätää kuvan kontrastia pienemmälle (tässä kohtaa otat figun käteesi ja vertaat sen värejä ruudulla näkyviin). Jos joku väreistä näyttää vielä näyttää erillaiselta kuvassa kuin livenä, otetaan käyttöön hue/saturation (image > adjust > Hue/Saturation) toiminto, josta voi säädellä yksittäisten värien sävyä ja värikylläisyyttä.
Näin minä olen ainakin saanut ihan siedettävän näköisiä kuvia aikaiseksi. Mikään ei kuitenkaan muuta sitä faktaa, että figu näyttää luonnossa parhaalta. Paras puoli digikamerassa on se, että voit periaatteessa harjoitella kuvien ottamista niin paljon kuin haluat ilman mitään kustannuksia.
Semmoinen juttu.
Niinni tuanoi, jos on jotain kysymyksiä niin esittäkää. Tarkoitus olisi sitten jossain vaiheessa kirjoittaa tuo puhtaaksi, lisätä selventäviä kuvia ja ehkä laittaa sitten kun sotavasara uudistuu sinne tulevaan artikkelit osastoon.
Kommentteja & kysymyksiä ?
Miniatyyrien valokuvauksesta digikameroilla
Monille onnistuneiden kuvien ottaminen figuistaan digikameroillaan tuottaa suuria vaikeuksia. Vaikka osa halvoista kameroista on yksinkertaisesti huonoja makrovalokuvaukseen, on suurin syy liian tummiin ja suttuisiin kuviin itse käyttäjässä.
Tässä artikkelissa kerron kuinka itse hoidan kuvien ottamisen figuistani. En ole ammattilainen, eikä kamerani ole kuin ihan tavallinen halvahko digipokkari makromoodilla varustettuna. Lisäksi käyn läpi muutaman perusasian lopullisesta kuvankäsittelystä adobe photoshop kuutosta esimerkkinä käyttäen.
Ensinnä muutama sana digikameran ostoa harkitseville. Tärkeitä ominaisuuksia kamerassa on makro, white balancen asetusmahdollisuus osoittamalla kameraa valkoiseen paperiin, lyhyt minimi polttoväli ja optinen zoom (josta saakin sitten yleensä maksaa hieman enemmän). Lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota maksimiresoluution ja mahdollisuuteen käyttää pakkaamatonta tiff muotoa. Oma kamerani on pentax optio 230. Kun olet hankkimassa kameraa kannattaa ensin etsiä netistä kaikki mahdollinen tieto aiheesta esimerkiksi seuraavilta sivuilta:
http://www.steves-digicams.com/
http://www.imaging-resource.com/
Noilla sivuilla olevissa arvosteluissa on kyllä hieman piilomainonnan makua, mutta ainakin niistä saa selville perustiedot kameroista.
Sitten itse aiheeseen eli varsinaiseen valokuvaukseen. Tarkoituksena on siis ottaa tarkka ja mahdollisimman suuri kuva miniatyyristä ja vielä siten, ettei sitä tarvitsisi kauheasti kirkastaa kuvankäsittelyohjelmalla jälkikäteen. Yleensä kuitenkin joudutaan turvautumaan photoshopin apuun kuvien ollessa liian tummia. Keskityn nyt yksittäisten miniatyyrien kuvaamiseen jättäen taistelukentiltä pelin tiimellyksessä tapahtuvan valokuvauksen toiseen artikkeliin.
Hyväksi havaittu tausta figulle on tavallinen valkoinen tulostuspaperi. Taivutetaan niin, että se muodostaa sekä pohjan että taustan figun taa. Valkoinen tausta on minusta paras, koska ainoastaan sen kanssa voi olla varma, että taustan väri ei häiritse kameraa. Toinen syy valkoiselle taustalle on valkotasapainon (white balance) asetus.
Kuvauspaikkana olen käyttänyt samaa työpöytää, jossa maalaan figunikin. Kaikki mahdollinen valo suunnataan figuun mahdollisimman tasaisesti. Tehokkain valo tulee suoraan figun eteen ja muiden tehtävänä on lähinnä lisätä kirkkautta ja eliminoida varjoja. Jos figussa on valittu valonlähde (NMM:n puolesta tai muuten), asetetaan tehokkain valo vastaamaan sitä. Jos kamerassasi ei ole custom asetusta white balanceen, tulisi kaikkien valojen olla samaa tyyppiä tai muuten saattaa joutua suuriin vaikeuksiin loppuvaiheen kuvankäsittelyssä.
Eri tyyppiset valonlähteet lähettävät hiukan eri väristä valoa. Auringonvalo on keskipäivällä hiukan sinertävää ja esimerkiksi loisteputkivalot tuottavat hiukan kellertävää valoa. Ihmisen silmä mukautuu valotyypin mukaan ja siksi emme itse havaitse eri valotyyppien sävyeroja. Digikamera ei kuitenkaan kykene tälläiseen, vaan sille täytyy tavallaan kertoa, mikä on tarkalleen valkoista. Jos kaikki käyttämäsi valot ovat samaa tyyppiä, voit vain valita kamerasi white balance valikosta niitä vastaavan asetuksen. Jos taas valikosta löytyy custom vaihtoehto, voit asettaa white balancen tarkasti näyttämällä kameralle jotain valkoista (tässä tapauksessa taustapaperin sitä kohtaa johon myöhemmin laitamme figun). White balancen väärin asettaminen on useimmiten se syy, miksi kuvat päätyvät näyttämään kellertäviltä.
Kun tausta, valot ja white balance on asetettu voidaan aloittaa kuvaaminen. Jos kamerasta löytyy mahdollisuus keskittää tarkennus kuvan keskelle, kytke se päälle. Makromoodi kytketään päälle ja mennään kameralla niin lähelle figua kuin vain kamera antaa tarkentaa. Tässä vaiheessa optinen zoom on todella kätevä, sillä monet kamerat eivät anna tuoda figua niin lähelle, että se olisi koko kuvan kokoinen. Digitaalista zoomia ei koskaan kannata käyttää, koska se on vain kuvan rajaamista ja sen jälkeen suurentamista. Toisin sanoen digitaalizoomilla otetuista kuvista tulee ihan hirveää puuroa aina ja poikkeuksetta. Jos siis kamerasta ei löydy optista zoomia ja kamera ei suostu tarkentamaan lähemmäs, ei auta muu kuin ottaa kuva kauempaa ja rajata se myöhemmin kuvankäsittelyohjelmalla. Jos resoluutio on tarpeeksi iso, voi silti saada ihan kohtalaisen kuvan aikaiseksi.
Kuva kannattaa ottaa kaikki laatu- ja resoluutioasetukset täysillä. Jos kuva tulee maalauskilpailuun, olen itse käyttänyt vielä tiff muotoa, mutta muuten tyydyn ihan tavalliseen jpg pakkaukseen maksimilaadulla. Normaalikäytössä TIFF muoto on melkoisen kömpelö käyttää, koska sen tiedostokoot ovat järkyttävän isoja, eli kameran muistikortille mahtuu niitä vain muutama.
Kuvan korjaaminen hyväksi kuvankäsittelyohjelmalla on hyvin mahdollista ja joskus helppoakin. Kuvan käsittelyssä tulee kuitenkin aina muistaa, että tarkoituksena on saada kuva figusta näyttämään mahdollisimman samalta kuin miltä se näyttää luonnossa. Ideana ei ole saada kuvaa näyttämään mahdollisimman hienolta tai korjailla maalausvaiheessa tapahtuneita virheitä. Itse en näe paljoa pointtia esimerkiksi laittaa joka kuvan reunaan lens flarea ja punaisena hohtavia silmiä tai jotain vastaavaa. Simppelin sinisen taustan laittaminen figun taakse on kai ihan hyvä juttu jos sellaisesta pitää. Itse tykkään pitää figuissa yksinkertaista valkoista taustaa ihan vain jotta välttäisin taustan sekaantumisen figun väreihin.
Eli yleensä liian tumman kuvan saa korjattua yksinkertaisesti käyttämällä photoshopin auto levels (image > adjust > auto levels) toimintoa. Auto levels asettaa kuvan kirkkaimman värin valkoiseksi ja tummimman värin mustaksi ja tasaa siihen väliin jäävät sävyt tasaisesti näiden välille. Yleensä auto levels toiminnon käyttämisen jälkeen kannattaa hiukan säätää kuvan kontrastia pienemmälle (tässä kohtaa otat figun käteesi ja vertaat sen värejä ruudulla näkyviin). Jos joku väreistä näyttää vielä näyttää erillaiselta kuvassa kuin livenä, otetaan käyttöön hue/saturation (image > adjust > Hue/Saturation) toiminto, josta voi säädellä yksittäisten värien sävyä ja värikylläisyyttä.
Näin minä olen ainakin saanut ihan siedettävän näköisiä kuvia aikaiseksi. Mikään ei kuitenkaan muuta sitä faktaa, että figu näyttää luonnossa parhaalta. Paras puoli digikamerassa on se, että voit periaatteessa harjoitella kuvien ottamista niin paljon kuin haluat ilman mitään kustannuksia.
Semmoinen juttu.
Niinni tuanoi, jos on jotain kysymyksiä niin esittäkää. Tarkoitus olisi sitten jossain vaiheessa kirjoittaa tuo puhtaaksi, lisätä selventäviä kuvia ja ehkä laittaa sitten kun sotavasara uudistuu sinne tulevaan artikkelit osastoon.
Kommentteja & kysymyksiä ?
