Sotavasara.net

Jonkinmoinen paluu tänne tämä tämmöinenkin. Terve vaan.

Elikkätten löytyy muinaista volframilankaa (todellakin muinaista), mikähän on vastuslanka. Kysymys onkin, että toimiiko se? Ei ole kourissa se rulla justiinsa nytten, että en voi tarkempaa kuvausta antaa, olisikohan 0.25 millistä. En ole myöskään varma kuinka se on puhdasta tavaraa, vaiko seosta. Ainoastaan sen että volframista on kyse jotenkin (etikettiläinen pahasti rispaantunut). Kun leikitään pienillä jännitteillä ja virroilla niin ihan kokeilustahankaan tuskin on haittaa, mutta mietiskelin että jos jollakulla on kokemusta, niin saattaa sen tuoda ilmi.

Toisekseen, jossakin oli mm. puhelimen laturin tai vastaavan virtalähteen käytöstä. Niitäkin löytyy liki tusinoittain, öbaut 9 volttisia. Onko näitten käyttämisestä mitään erikoista?

En kehdannut vuosia vanhaa topiccia kuumalankaleikkaimista nostattaa ansaitusta levostaan, jotenka tein tämän.

Kokeile. Tuosta kännykkälaturista en ole ihan vissi, mutta kaipa tuolla saa jotain aikaiseksi. Volframilankaa jotkut käyttää, itselläni ei kokemuksia muista kuin pianolangasta ja rautalangasta.

Itse ajelin ihan akkulaturilla ja rautalangalla lyhyitä aikoja. Silti paloi jossain vaiheessa loppuun...

Kaapelikala kirjoitti:Kokeile.

Älä kokeile kännykkälaturilla.

Käytännössä leikkureissa muodostetaan virtapiiri, joten joudut laittamaan kaikki tarvittavat osat paikoilleen.

Aloittelijoille en suosittele verkkovirran käyttöä, mutta JOS haluat käyttää verkkovirtaa, niin käytä kunnollista etuvastusta ja kaupan muuntajaa, jossa voit säätä jännitteen tarpeeksi alhaiseksi. Lisäksi jos budjetti antaa periksi kannattaa käyttää jatkojohtoa, jossa on sulake tai varautua homman kusevan.

Bebek:stä saat ok osat prokkikseen.

Eikös volframi ole jokseenkin kuuluisaa siitä, että se ei ole kauhean kestävää? En kovinkaan toiveikas olisi, että se toimii.

En kestävyydestä tiedä, mutta ainakin tihein alkuainemetalli se on.

Barnabas kirjoitti:En kestävyydestä tiedä, mutta ainakin tihein alkuainemetalli se on.

Osmium, iridium, platina ja kulta on tiheämpiä noin ihan vain muutaman mainitakseni.

Gilgameš kirjoitti:Jonkinmoinen paluu tänne tämä tämmöinenkin. Terve vaan.

Elikkätten löytyy muinaista volframilankaa (todellakin muinaista), mikähän on vastuslanka. Kysymys onkin, että toimiiko se? Ei ole kourissa se rulla justiinsa nytten, että en voi tarkempaa kuvausta antaa, olisikohan 0.25 millistä. En ole myöskään varma kuinka se on puhdasta tavaraa, vaiko seosta. Ainoastaan sen että volframista on kyse jotenkin (etikettiläinen pahasti rispaantunut). Kun leikitään pienillä jännitteillä ja virroilla niin ihan kokeilustahankaan tuskin on haittaa, mutta mietiskelin että jos jollakulla on kokemusta, niin saattaa sen tuoda ilmi.

Toisekseen, jossakin oli mm. puhelimen laturin tai vastaavan virtalähteen käytöstä. Niitäkin löytyy liki tusinoittain, öbaut 9 volttisia. Onko näitten käyttämisestä mitään erikoista?

En kehdannut vuosia vanhaa topiccia kuumalankaleikkaimista nostattaa ansaitusta levostaan, jotenka tein tämän.

Kuten Merimetsä jo aiemmin mainitsikin, kännykkälaturit kannattaa todennäköisesti jättää väliin, ellei tiedä mitä on tekemässä. Niiden laatu vaihtelee hyvin paljon, joissakin ei välttämättä ole minkään sortin oikosuljusuojaa ja mötikkä saattaa syttyä palamaan tai ainakin polttaa sulakkeet. Jos vieressä sattuu nyt olemaan lisäksi läjä styroksia/pöytäliina/sohva, niin tulipalon riskikin on mahdollinen. Optimitapauksessa käyttäisit labravirtalähdettä, jossa on mahdollista säätää jännite ja virta halutulle tasolle. Niissä on myös oikeasti toimiva virtaraja, joka estää laitteen tuhoutumisen, vaikka kytkisit sen oikosulkuun. Näin poltat vain langanpätkiä ja mahdollisesti styroksiin sulaa toivottua isompi reikä. Näitä ei kuitenkaan löydy joka kodista ja ostettunakin ovat yleensä turhan hintavia. Auton akkulaturi on varmaan seuraavaksi paras vaihtoehto. Sellaisella leikkelin omat styroksini muksuna ja jälleen todennäköisesti palaa vastuslanka, eikä muuntaja.

Volframilankaa käytetään kai hehkulampuissa. Lämpöä se kestää pirusti, mutta kestävyys kuumalankaleikkurina voi olla huono, en tiedä kun en ole kokeillut enkä volframin ominaisuuksiinkaan ole perehtynyt. Fysiikan tunneilta tuttu R=U/I toimii tässä kohtaa hyvin, jos aiot yrittää puhelimen laturia tähän hommaan. Virta saattaa kuitenkin jäädä turhan pieneksi. Eli jos laturi on vaikkapa 3,6V ja syöttää 600mA niin haluat lähteä tekemään kokeiluja mahdollisen leikkurin toiminnasta 3,6V/0,6A=6 ohmin etuvastuksella, jotta et ainakaan sytytä mahdollisesti surkeaa laturia palamaan. Lisäksihän tuohon tulee sitten vielä langan pätkän oma vastus, mitä se sitten ikinä onkaan. Vastuksen on tietysti hyvä kestää ainakin tuo 600mA, mieluusti varmuuden vuoksi ainakin ampeeri. Käytännössä kokeilut kannattanee aloittaa esimerkiksi 10 ohmin vastuksella, ettei olla välittömästi laturin ylärajoilla.

Koska vastuksia ei todennäköisesti löydy lähimmästä K-marketista, on melkein järkevämpää etsiä saman tien sopivaa vastuslankaa. Se on ominaisuuksiltaan aika vakaata ja pätkän pituudella voit vaikuttaa suoraan langan lämpötilaan. Nokkelampi kaveri virittää lankaa vaikkapa 30cm pätkän kireälle sopivaan telineeseen ja jättää lisälankaa roikkumaan vaikkapa metrin suorana pätkänä, ei rullalla, ei palavalle alustalle. Sitten autolaturin toinen pää kytketään leikkurin langan kiristettyyn päähän ja toinen pää kytketään vapaan langan päähän. Autolaturi on syytä jättää hitaalle lataukselle ainakin aluksi, jos vaihtoehtoja löytyy. Mikäli lanka ei lämpeä riittävästi leikkaamiseen, siirretään autolaturin päätä vaikkapa kymmenen senttiä lähemmäs kiristettyä osaa ja kokeillaan uudelleen. Toistetaan kunnes lanka lämpeää niin että leikkausjälki on kauniin tasainen ja leikkausnopeus on käyttötarkoitukseen sopiva.

Lennokkimiesten Wikissä on ohjeet hienompaan ja todennäköisesti toimivaan leikkuriin: http://wiki.lennokit.net/index.php/Kuumalankaleikkuri

http://www.jr-hobby.com/phpnuke/html/mo ... cle&sid=32

http://www.elektrolinna.fi/kauppa/index ... =D0021D150

Kiitosta vaan, virtalähteitä on kertynyt vähän joka lähtöön, ja autonakunlaturikin saattaa jossain olla. Muutakin vastuslankaa kuin sitä mainittua volframia saattaa myös löytyä, samaten vastuksia. Ja hitasuslankaa varmaan on kanssa, en ole vielä sujut kaikkien varastointimenetelmien kanssa, saapi nähdä.

Eli ei kun tutkimustyöhön ja rakennukseen tässä joskus, ja palo- ja sähköturvallisuudesta osaan toki huolehtia.

Myyra kirjoitti:Osmium, iridium, platina ja kulta on tiheämpiä noin ihan vain muutaman mainitakseni.

ööm... kulta on epätiheää ja pehmeetä... noi muut on oikein

Mitäköhän mahdat höpistä? Kulta nimenomaan on todella tiheää. Tiheys=massa/tilavuus eli siis pieni tilavuus kultaa painaa paljon, minkä varmaan myönnät.

http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_el ... by_density kulta on tossa listassa aika korkeella.

Seuraavassa katkelma vuoden 1968 sähköopin kirjasta.

Sähkövirran valovaikutus
Johdettaessa yhä suurempia virta vastuslankojen läpi alkavat ne hehkua ja antaa valoa. Tätä ominaisuutta käytetään hyväksi hehkulampuissa, joissa hehkuvana lankana on wolfram-lankakierukka. Hehkulamppujen valontuotto perustuu lämpösäteilyyn. Sähkövirran valovaikutusta käytetään hyväksi purkauslampuissa, kuten loiste- ja elohopealampuissa. Purkauslamppujen valontuotto perustuu putken sisällä olevassa kaasussa tapahtuviin sähköpurkauksiin. Purkauksissa syntyvä säteily muuttuu näkyväksi valoksi putken pinnan loisteainekerroksessa.


Wolfram on erittäin happiaktiivinen metalli lämmetessään, ja siksi palaa herkästi poikki. Tämän vuoksi hehkulampuissa lanka suojataan lasikuvulla, johon muodostetaan tyhjiö. Tyhjiö täytetään suojakaasulla, jona yleensä käytetään argon-kaasua.


EDIT:
meinasin, jotta volframia saattaisi voida käyttää kuumalankaleikkurina, mutta laskettuani sen vaatimuksia siihen, tuli paristotarpeesta järjetön, ja perinteiset kotioloihin tulevat vaihtovirtamäärät eivät riittäneet. Volframin vastusarvo puhtaana on liian alhainen.Aikaisemmin tässä oli laskukaava asiasta, mutta kun aloin epäillä tehneeni siihen virheen, aloin laskeskella asiaa, ja lopulta kävin lävitse asian uudelleen oppikirjakourassa, ja jouduin toteamaan, että ei se onnistu.

Erittäin tyhjentävä vastaus, ja tulin vasta nyt itsekin ajatelleeksi miksi se olikaan lasikuvussa se lanka. No saatan kaikkia fysiikan lakeja vastustaakseni kokeilla, mutta varmasti kyllä löydän parempaakin vastuslankaa kun etsin.

Kiitoksia taas.

Gilgameš kirjoitti:Erittäin tyhjentävä vastaus, ja tulin vasta nyt itsekin ajatelleeksi miksi se olikaan lasikuvussa se lanka. No saatan kaikkia fysiikan lakeja vastustaakseni kokeilla, mutta varmasti kyllä löydän parempaakin vastuslankaa kun etsin.

Kiitoksia taas.

Kokeile pianolankaa. Toimii ihan riittävän hyvin.

en tiedä, mistä sainkin päähäni, etä kuumalankaleikkurille olisi vain yksi toteutusmahdollisuus.

Volframilla on toteutettuna useitakin kuumalankaleikkureita, mutta hyvien ominaisuuksiensa puutteeksi laskettava alhainen ominaisresistanssi on helposti korjattu lisavastuksella.

Kas kun ei tullut mieleen.

VOlframin ideana on toimia hehkuvastuksena, eli sähkövirran läpikulku aiheuttaa sille lämpenemisen, mutta normaalioloissa sen vastus on niin pieni, että virtaa tulisi helposti liikaa, ja kuumeneminen johtaisi hehkumiseen, ja lanka palaa poikki.

Kun virtapiiriin lisätää resistanssia vastuksen avulla, niin homma saadaan helposti hanskaan.

KOkeilun aloittamiseksi suosittelen paristovoimaista tasavirtapiiriä, vaikka ei asiallisen jännitelähteen läpi otetulla virrallakaan kukaan itseään hengiltä saa, jos ei jännitelähdettä lähde muokkaamaan.

Koska kuumalankaleikkurin lämpöenergia tulee nimenomaan langassa kuluvasta tehosta, näkisin jotenkin huonona ideana käyttää volframilankaa ainakin paristokäyttöisessä vehkeessä. Etuvastuksella saa tosiaan virtaa laskettua, mutta onhan se nyt vähän perseestä käyttää pariston mehuja sen vastuksen lämmittämiseen, kun isompiresistanssisella langalla kaikki teho menee langan lämmittämiseen, jolloin saman lämpömäärän tuottamiseen lankaan kuluu vähemmän paristoja.