Sotavasara.net

Pimeä yö, osa 1.

Zag hyppäsi sivuun väistäen nopean ja voimakkaan nyrkinheilautuksen. Lyöjä oli raivostunut örkki, jonka Zag oli yllättänyt salakuuntelemasta Skarsnikin, Kahdeksan Huipun Johtajan, pitämää neuvottelutilaisuutta. Zag oli aikaisemmin heitetty kokouksesta ulos, koska tämä oli mennyt möläyttämään vahingossa erään tärkeän, salassapidettävän tiedon toisen klaanin komentajalle. Skarsnik oli olut armollinen, koska hän ei ollut syöttänyt Zagia jättimäiselle lemmikkisquigilleen, Gobblalle. Kirous Morkin nimeen, mistä hän olisi tiennyt että tuleva hyökkäyssuunnitelma Karak Azuliin olisi ollut niin salassapidettävä?

Örkki hyökkäsi karjahtaen taas, tällä kertaa se oli vähällä osua lyhyellä puukontyngällään Zagiin. Zag oli nopea yögoblinkomentaja, mutta örkkejä se ei kiinnostanut millään tavalla. Varsinkaan sellaisen, joka ei kuulunut Kieroutuneiden Kuiden salamyhkäiseen klaaniin. Zag potkaisi örkkiä nivusiin niin kovaa kuin jaksoi, kääntyi kannoillaan ja juoksi käytävälle, jota Skarsnikin neuvottelusalin ulko-ovella oleva soihtu ei valaisisi. Takaa yögoblinkomentaja kuuli hiljaista kiroilua ja valitusta. Zag vilkaisi nopeasti olkansa yli, ja näki kuinka örkki oli kaksinkerroin pitelemässä kiinni vyönsä alta. Hyvä. Nyt hän ehtisi paeta tuolta sekopäältä. Zagin ei muutenkaan ollut hyvä pyöriä Skarsnikin läheisyydessä ainakaan vähään aikaan, riippuu tietenkin kuinka neuvottelutilaisuus menisi. Jos Zagin möläyttämä tieto olisi kriittinen, hän ei voisi enää palata Komentajien Kiltaan.

Grum kirosi kipua, jonka tuo säälittävä goblin oli saanut aikaan. Hän oli yllättynyt, kuinka sellainen rääpäle oli pystynyt potkaisemaan niin kovaa ja saanut pysäytettyä niinkin kookkaan örkin kuin Grumin. Kipu hellitti pikkuhiljaa, ja Grum rupesi pohtimaan tämänhetkistä tilannettaan. Ovelle ei kannattanut jäädä salakuuntelemaan Komentajien Killan suunnitelmia, koska goblin oli päässyt pakoon. Se voisi mahdollisesti kertoa Skarsnikille ja muile johtajille mitä näki. Grum hieroi silmälappuaan, joka oli hänen vasemmanpuoleisen silmän päällä. Soihdun luoma savu kirveli hänen ainoaa, punaista silmäänsä. Goblinin perään hän ei ehtisi, tyhminkään örkki ei lähtisi jahtaamaan yögoblinia niinkään suuressa vuoressa kuin Kahdeksan Huipun Vuori. Olen epäonnistunut surkeasti tehtävässäni, Grum ajatteli. Barak ei takuulla katsoisi sitä hyvällä. Punaisen Hampaan klaani lähetti harvoin salakuuntelijoita muille vuorille (Punainen Klaani erotettiin aikoinaan Komentajien Killasta), ja tälläkin kertaa Grum epäonnistui. No, saipa hän sentään jotain tietoja. Grum hymyili itsekseen ja nuolaisi kuivettuneita huuliaan, kun tämä huomasi nurkassa kyyhöttävän, pienen squigin. Kookas örkki ei ollut syönyt hetkeen.

Zag haisteli ilmaa suurella nenällään. Örkki ei ilmeisesti enää jahdannut häntä. Hyvä, hän ajatteli ja väänsi naamansa ilkikuriseen hymyyn. Hän voisi nyt mennä rauhassa Suureen Saliin, eli paikkaan, joka oli valtava goblinien ja örkkien (enimmäkseen goblinien) oleskelutila. Salissa järjestettiin kaikenlaista ohjelmaa, joka koostui lähinnä jännittävistä kaksintaistelusta mielettömiin joukkotappeluihin. Zag voisi mennä isottelemaan muutamalle goblinille, hän pääsisi ehkä tappamaan alaisiaan, tai mikä parempaa, toisen klaanin alaisia. Zag kaivoi taskustaan pienen rasiallisen saastakivipölyä. Hän tunki myrkyllistä ainetta nenäänsä ja ikeniensä alle, ja tunsi kuinka voima rupesi kuplimaan hänen aivoissaan. Hän tunsi pursuavansa Morkin tuomaa energiaa. Hänen oli päästävä tappamaan. Nyt. Saastakivipölyn käyttäminen huumeena oli yksi Zagin paheista. Hän osasi hallita hiukan Morkin ohjastamaa magiaa, mutta se edellytti häneltä ajoittaista saastakiven käyttämistä. Ikävä kyllä tämä kyseinen myrkky oli erittäin koukuttavaa, eikä Zag osannut hallita aineen käyttöä. Silloin kun yögoblinkomentaja ei käyttänyt ainetta, hän tiesi sen olevaksi hänelle haitaksi, mutta kovien paineiden ja/tai suurien adrenaliinipurkausten aikana tai jälkeen Zagile tuli pakonomainen tunne käyttää tätä myrkkyä. Zag katsoi suoraan yläpuolelleen. Vuoreen hakatusta aukosta näki Morrsliebin vihertävän valon. Zag puristi huotrassa olevaa käyrän miekkansa kahvaa, kuin ennustaen jonku hyökkäyksen. Yhtäkkiä suuri, ryhmyinen koura iskeytyi Zagin okapäälle, ja tämä kaatui iskun voimasta maahan.

Morkin kirous, örkki löysi minut, Zag ajatteli samaan aikaan kun hän iski päänsä maassa olevaan kiveen, ja Morrsliebin valo sammui goblinin tajunnan lähtiessä.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Eli tällaista lähdin kirjoittelemaan ikään kuin kesän avauksena, kertokaa mielipiteenne, laitan toista osaa tulemaan ilmeisesti huomenna.

En Fabasta pahemmin perusta, mutta kyllähän tämä oli ihan laadukas turinan pätkä. Henkilöiden ajatukset voisi merkitä selvemmin vaikkapa kursivoimalla, mutta muuten en juurikaan keksi valittamista.

Muista sitten kirjoittaa tarina loppuun!

Jatkoa pukkaa. :)

Pimeä yö, osa 2.

Zag tunsi viheliäistä kipua päässään ja niskassaan. Lähellä oleva soihtu kirveli hänen silmiään. Luola haisi kammottavalle. Avattuaan silmänsä yögoblin näki vain luolan tumman katon. Takanapäin oleva soihtu loisti lepattavaa valoa luolaan. Zag nousi niin nopeasti istualteen kuin suinkin onnistui. Jokaiseen lihakseen särki. Yögoblin odotti koko ajan hetkeä, kun suurikokoinen kirves iskeytyisi hänen selkäänsä. Odoteltuaan pari sekuntia ja samalla selvitettyään päätään hiukan Zag nousi ylös ja katseli ympärilleen. Zagin takana istui toinen yögoblinkomentaja, jonha hän tunnisti Dagscariksi. Hän tutkiskeli pussukassaan olevia erilaisia riimuja, jotka olivat varastettu selvästikin kääpiöiltä. Dagscar oli yksi Skarsnikin uskollisimmista kätyreistä. Nurkassa kyyhötti valtava peikko, joka kalusi löytämäänsä goblinin reisiluuta. Zag tajusi hajun lähtevän peikosta. Dagscar kääntyi katsomaan Zagin puoleen, peikko teki saman kuin sanattomasta käskystä.


- "Zag. Mitä sinä täällä teet? Puhu!", Dagscar äyskähti säksättävällä äänellään. Peikko mylväisi taustalla jotain, aivan kuin julistaen puheen olevan ohi.
- "Johtaja Skarsnik heitti minut ulos Komentajien Killasta", Zag vastasi tylysti. Mitä hän voittaisi nyt, jos hän valehtelisi?
- "Niin. Niin. Tämä tapaus. Karak Azulin hyökkäys. Skarsnik luulee sinun olevan samassa juonessa Vihaisen Tontun klaanin kanssa", Dagscar vastasi mietteliäästi. Zag oli kuulevinaan vahingoniloista äänensävyä Dagscarin äänestä, mutta tyytyi silti pelkästään nyökkäämään.
- "Mitä sinä oikeastaan teet täällä? Onko neuvottelutilaisuus jo loppunut?", Zag kysyi toiselta yöhiideltä leukaansa hieroen.
- "On. Siksi minä ja Etanakuola tultiin hakemaan sinut. Skarsnik maksaa hyvän palkkion sinun päästä. Karak Azulin tieto johti klaanit pahoihin erimielisyyksiin", Dagscar vastasi, ja ryhtyi hieromaan terävän puukkonsa terää ohuilla sormillaan. Zag tiesi mitä tästä seuraisi. Hän päätyisi joko tuon viheliäisen peikon tai Skarsnikin raivohullun lemmikkisquigin, Gobblan, vatsaan. Kumpikaan ei tuntunut erityisen miellyttävältä vaihtoehdolta.
- "Voisiko johtaja vapauttaa minut, jos tietäisin jotain arvokasta?", Zag kysyi yritellen keplotella itsensä ulos tästä jupakasta. Dagscar nyökkäsi. Zag kertoi Dagscarille yksityiskohtaisesti ja rehellisesti kaiken, mitä oli nähnyt aikaisempaa. Kuinka hän taisteli hurjasti valtavaa örkkisoturia vastaan, kuinka hän pahoinpiteli sen kuoleman rajalle ja hätisti tämän ulos luolasta. Niinhän se meni. Tämän jälkeen Zag vetäytyi tähän luolaan punomaan juoniaan, jolloin luolassa päivystävä Etanakuola tönäisi tämän maahan. Zagia ei tietenkään sattunut yhtään. Dagscar nyökkäili tarinan edetessä, ja tarinan lopussa tälle vääntyi niin iloinen ilme naamalle kuin yögoblinin arpiselle naamalle suinkin saattoi vääntää.
- "Vien uutiset Skarsnikille, ja lupaan että hän vapauttaa sinut", Dagscar tokaisi, viittoi Etanakuolalle lähdön merkiksi ja lähti samantien marssimaan neuvottelutilan oville. Zag ei jaksanut lähteä mukaan, häntä heikotti peikon iskun ja saastakivipölyn yhteisvaikutus niin kovaa, että hänen oli vain istuttava tovi. Samaan aikaan hän oli oikein huojentunut. Nyt hän pääsi pälkähästä. Zag sylkäisi vihreän räkäpallon luolan lattialle ja sen jälkeen asettui istualteen suuren kivenmurikan päälle.

Skarsnik istui valtaistuinsalissa suurella istuimellaan. Istuimeen kahlittu Gobbla murisi vihaisesti. Skarsnikin taputeltua tätä päälaelle otus rauhoittui ja köllähti istumaan tuolin viereen. Skarsnikia raivostutti Kieroutuneiden Kuiden tämänhetkinen tilanne. Vihaisen Tontun klaanin vähäpätöinen johtaja, se kirottu Bagskrag, oli ottanut sen typerän Zagin ohjeistuksesta onkeensa ja lähettänyt sotajoukkojaan Karak Azuliin. Skarsnik oli useita kuukausia hieronut hyökkäyssuunnitelmaa sinne. Huolellisia kaivostarvike ja -raaka-ainesabotaatioita, pätevimpien vartijoiden ja tullin kirjanpitäjien salamurhaamisia... Ja kaikesta Skarsnikin vaivannäöstä tullaan kiittämään tätä laiskaa surkimusta, Bagskragia! Typerä Zag Kuunvalo, onneksi hänelle on julistettu kuolemanrangaistus tästä hävyttömästä klaanipetturuudesta... Kesken Skarsnikin mietintöjä Gobbla rähähti normaalia kovempaa ja syöksyi kohti ovia. Sen kaulassa oleva kettinki pysäytti sen kumminkin ajoissa. Skarsnik kohotti katsettaan kohti ovia. Dagscar, hän ajatteli. Mitähän asiaa tälläkin on? Jos ei ole mitään tärkeää, Skarsnik ainakin tiesi, kuka syötettäisiin seuraavaksi Gobblalle.
- "Arvon herra Skarsnik...", Dagscar lähestyi valtaistuinta hiukan kumarassa.
- "Minulla on sinulle tärkeitä uutisia. Arvaatkaa, mitä löysin neuvotteluhuoneen ulkopuolelta? Salakuuntelevan, Punaisen Hampaan klaanin örkin..."