Sotavasara.net

Itse allekirjoitan itseni 'säännöt hallitsevaksi fluffipelaajaksi', ja tämän takia itsekin olen aikojen saatossa ottanut osaa lukuisiin Sotavasarassa käytyihin fluffi vs. voitto keskusteluihin. Vuosien mittaa, siinä ohessa kun on pelannut, kasvanut, ja oppinut seuraamaan miten ihmiset pelaavat, eikä miten ihmiset pelaavat, olen ymmärtänyt kerta kerralta enemmän miten turhanpäiväinen fluffin ja voittamisen vastakkainasettelu Warhammerissa on. Näin kahdeksannen edition myötä, kun säännöt yksinkertaistuvat ja suoraviivaistuvat, ja pelitasapainon pääpisteet muuttuvat yhä radikaalimmin kultaisesta kutosesta (henkilökohtainen preferenssi), keskustelu menettää yhä enemmän pohjaansa. Tahtoisinkin käyttää hetken kallista aikaani kirjoittamalla vähän fluffipelaamisen ja turnauspelaamisen termeistä. Tai, katsotaan mihin suuntaan tämä nyt meneekään tästä...

Nykyään(kin) fluffipelaaminen ja turnauspelaaminen asetetaan toisiin kulmiin, ja molempien tyylisuuntien edustajat kavahtavat toisiaan kuin vainoharhaiset, kiimaiset kollit. Kuvitelkaa nyt hetki itsenne jompaankumpaa kulmaan, tirehtöörin kailottamaan "round 1, fight" ja massamurhan joka seuraa. Minkä ihmeen takia ihmiset ottavat yhteen näin törkeästi, internetissä ja näinkin vaikeasti ymmärrettävien käsitteiden vuoksi? Tuntuu yhä enemmän siltä, että ihmisillä tuntuu olevan tarve ottaa yhteen oli syy mikä tahansa.

Nykykäsityksen mukainen fluffipelaaja geneerisesti rakentaa armeijaansa kaikessa ilossaan, ostaa nappeja sieltä täältä, kirjoittelee armeijalleen tarinoita ja nukkuu armeijansa kenraalin figu tyynynsä alla. Hänelle on tärkeintä saada hienoja figuureja, kirjoittaa tarinoita ja pelailla kavereidensa kanssa kampanjoita, tai vaihtoehtoisesti katsoa pelaamisen ohessa leffaa, saunoa ja kaljoitella perjantai-iltana jos ei ole sattunut sille viikonlopulle muita bileitä. Armeijani on minulle tärkeä, skenaario oli ihan siisti ja tapahtui hassuja asioita. Ai, mitä, coressa olikin vaan 23% pisteistä? Huomasiko kumpikaan pelaaja? Ei juuri. Kiinnostiko ketään? Ei juuri.

Nykykäsityksen mukainen turnauspelaaja tutkii armeijakirjoja ja sääntökirjaa ymmärtääkseen säännöt ja pelissä vaikuttavan taktisen elementin parhaansa mukaan. Jos hän ei ymmärrä miten sääntö toimii, on pelissä virhe, ja pelaamisen sujuvuus kärsii - entä jos tahdoin voittaa vastustajani jipolla x, enkä tiedä miten maastosääntö vaikuttaa ratsuväkeni manööveriin n? Voin olla käyttämättä taktiikkaani, mutta entä jos tilanne toistuu tulevaisuudessa ihan vahingossa? Hämmentäviä tilanteita. Paras tapa päästä matsaamaan pelaajien paremmuudesta on törmätä perjantai-iltana kavereiden kesken, tai turnauksessa, ottaa matsi, jutella ongelmatilanteista, viilata match-upia, treenata turnausta varten, kaljoitella jos ei tullut muita bileitä loppuillalle, ja käydä saunassa.

Huomaavatko tarkkasilmäiset yhdistävät tekijät? Molemmat pelaajatyypit esimerkissäni nauttivat tovereiden seurasta pelaamisen lomassa ja pyrkivät viihdyttämään itseään siinä lomassa. Kumpikaan pelaaja ei ole ihmishirviö, eikä kumpikaan tee mitään väärää, vaikka pelaamisen tapa onkin hyvin erilainen. Kun tällaiset pelaajat päätyvät vastakkain, nostetaan kissa pöydälle: ymmärtääkö pelaaja ihmisenä millaisen kanssapelaajan kanssa on tekemisissä? Esimerkiksi turnauksessa vastuu on sekä turnausjärjestäjällä, että pelaajilla.

Turnaukseen saapuessa pelaajalle pitäisi olla jo selvää millaiseen ilmapiiriin hänet on kutsuttu, ja vastuu tästä jää turnausjärjestäjälle, ainakin osittain. Turnaus tarkoittaa automaattisesti sitä, että viikonlopun jälkeen yritetään löytää voittaja, ja voittamiseen on tietyt kriteerit. Tämän pitäisi olla selvää kaikille paikalle ilmestyville pelaajille. Turnausjärjestäjä voi kuitenkin mainostaessaan turnausta painottaa joko voittopainotteiseen pelaamiseen, jolloin fluffipelaaja voi jo odottaa tietynlaisia armeijoita vastaansa, tai "aloittelijoihin" (paremman termin puutteessa), jolloin pelaaja voi taas kerran asennoitua 'rennommin'.

Pelaajan taas pitää ymmärtää sosiaalinen vastuunsa niin turnauksessa, kuin aina uusien pelaajien kanssa pelatessa - kokeneemman, säännöt tuntevamman ja voittoa ajattelevan pelaajan on hyvä hahmottaa milloin vastapelaaja on selvästi keskittynyt armeijansa kokoamisessa johonkin ihan muuhun kuin luiden murskaamiseen, ja voittaa nätisti. Kaverin napeilla voi lakaista lattiaa, kunhan vastustaja tietää missä mennään, ja miksi hän hävisi, ja voittamisen ohessa voi yrittää muistaa sen, että siinä lakaistaan kuitenkin kanssaihmisen ja -harrastajan napeilla pelikenttää. Arvostus toisia kohtaan on hyvä juttu.

Sama juttu toisin päin, jos tiedät jo keskittyneesi enemmän armeijasi sielulliseen puoleen, etkä niinkään pelilliseen. Ole realistinen pelaamisesi suhteen, ja jos näyttää siltä että tappio tulee, niin se on parempi hyväksyä, ja jälleen arvostaa kanssapelaajaa hänen avuistaan.

On aina vain vähän vaikea arvostaa kanssapelaajaa jos hän ei arvosta sinua, ja näin päästään siihen, että kaikkien pitäisi rakastaa toisiaan. Jne, aamen. On vain yksinkertaisesti totta, että pelaajat pelaavat peliä eri tavoin, ja eri tavoin pelaavat pelaajat tulevat törmäämään toisiinsa turnauksissa. Tässä ei vain ole mitään väärää. Miksi olisi? Se on vain hyvä juttu. On vain helvetin hölmöä kokea ja esittää ylemmyydentunteita sen takia, että on joko "maalannut armeijansa paremmin kuin toinen, ja siks ei haittaa hävitä", "rakastanut armeijansa rakentamista enemmän kuin toinen" tai että "ounasi nyybän ihan suvereenisti, eikä siksi mun tarttee olla sille toverillinen". Pliis, ei näin! Minkä takia siis pitäisikään tehdä jaottelua turnauspelaajan ja fluffipelaajan välillä, kun jako on jokaisen ihmisen henkilökohtaisella tasolla! Pelkästään se, että ihmiset myöntäisivät olevansa eri mieltä ja jatkaisivat elämäänsä, ja keskusteluaan omien näkemyksiensä kautta, auttaisi hirveästi.

Turnauspelaajat ovat sotavasarassa vuosien mittaa vetäneet herneen nenään hirveän helposti siitä, että joku 'fluffipelaaja' huutelee törkeyksiä heidän peräänsä. Sieltä päin pyytäisin vähän kärsivällisyyttä - jos nyyppä ei tiedä mistä puhuu, niin on turha suuttua liikaa, vaan pikemminkin todistaa että huutelu on perätöntä olemalla kiva. He pelaavat kuitenkin eri kastissa, ja yleensä puhuvat lopulta eri asiasta kuin mitä tarkoittavat jos tuntuu siltä että joku menee henkilökohtaisuuksiin, vaikka nimen nimeä ei olisi mainittu. Toisin päin fluffipelaajille: minkä takia vetää herne nenään yleensäkään mistään mitä turnausihmiset tekevät? Nehän pelaavat vain omaa peliään. Jos ei nappaa, niin mikä pakottaa ottamaan osaa kyseiseen malliin? Varsinkaan jos kyse on tuntemattomista ihmisistä interwebsissä.

Lopulta, mitä kukaan hyötyy koskaan tästä keskustelusta, jos sen tarkoitus ei ole vain ja ainoastaan pyrkiä yhdistämään suuntia, ja auttaa eri osapuolia löytämään uusia tuulia harrastukseensa.

Lopulta pointtini haarautui hirveästi, ja sekoittui kahtiajaotteluun, joka lienee olemassa kun ihmiset haluavat sen olevan olemassa, mutta lopulta kaikki skisma on vain kahden ihmisen välillä, jos he sitä skismaa haluavat. Seuraavalla kerralla kun kukaan vetää herneen nenään mistään, niin menkää heti ensin itseenne ja miettikää miksi se herne koskaan olikaan olemassa, ja sitten miettikää oliko se sen arvoista.



Pointteja mitä yritin nostaa esille:

Kaikki pelaajat pitävät hauskaa pelatessaan! Kukaan ei pelaa tätä peliä hampaat irvessä kuitenkaan, tai niin etteikö hän etisisi siitä jotain. Jokainen pelaaja kuitenkin pitää hauskaa omalla tavallaan. Pitäkää hauskuuskäsite erossa pelaajien suuntauksista puhuessanne! Se aiheuttaa vain ylimääräistä skismaa, eikä sillä liene mitään totuuspohjaa kuitenkaan. Se, että turnauspelaajat eivät pitäisi hauskaa, ei pidä paikkaansa, ja on turha puhua siitä. Sanokaa mieluummin, että muut pitävät hauskaa eri tavoin kuin toiset. Simple as that.

Kaikki ihmiset eivät aina ole kivoja. Pelaajat pelaavat toisiaan vastaan, ja jos jollakulla ei ole kivaa, johtuu se joko itsestä, settingistä, pelimekaniikasta tai siitä, että pelikaveri on ääliö. Jälkimmäisellä ei ole mitään tekemistä hänen pelityylinsä kanssa. Hyökkäävästi voi pelata, ja niin että kaveri tuhotaan täydellisesti vuoroparin 2 päätteeksi, mutta ääliö tekee häviökokemuksesta ikävän toiselle pelaajalle - kiva ihminen selittää kaverin harmistuksen paistaessa läpi mitä tapahtui ja miksi, jos kaveri ei syystä tai toisesta ymmärrä miksi, nauraa mukana ja tarjoaa vaikka kaljan tai jotain. Warhammer on niin hämmentävä peli, että siinä tapahtuu kuitenkin kaikkea outoa. Turha hieroa sitä kaverin naamaan. Voi ainakin yrittää olla kiva.

Olkaa tietoisia siitä mitä teette, ja olkaa tietoisia siitä että muut voivat tehdä aivan toisin, ja arvostakaa sitä. Arvostuksen osoittaminen on tärkeä osa ihmisyyttä.

Ei fluffi- eikä turnauspelaaminen ole muuta kuin ihmisten välisiä konventioita. Käsitelkää niitä sen mukaan.

Jos suututtaa, varokaa nostamasta esille mitään pelityylien eroavaisuusseikkoja!

Useimmissa pelaajissa yhdistyvät sekä fluffipelaaja, että turnauspelaaja - on tärkeä ymmärtää itsestään vaikuttavat puolet. Jos valitan sitä, että hilparimiehistä ei ole seiskaedikassa hyötyä miekkamiehiin verraten, ei vika ole vastustajassa, vaan siinä että pelaan niitä joko väärin, tai että säännöissä on reikä - warhammer nyt ei vain satu olemaan ihan täysin tasapainossa. Haluan kuitenkin käyttää niitä, koska omaan niille siistit figut ja fluffi sanoo että Empiressä nyt niitä vain on, koska fluffipelaajaani se miellyttää, mutta yritän löytää parhaan käyttötarkoituksen niille pelaajana, ja vähän valitan sitä että GW kusi niiden säännöt aikanaan.


Postin tarkoitus on lähinnä sättiä molempia osapuolia vihamielisyyksistä, ja yrittää tehdä selväksi, että mielestäni vihamielisyyksissä ei ole mitään mieltä. Jos joku ihminen suututtaa, se johtuu tämän ihmisen käytöksestä, tai siitä että itse ylitulkitsee ja voisi vähän ottaa rauhallisemmin - tuskin koskaan hänen pelityylistään.

Tänks.

Rune kirjoitti:Nykyään(kin) fluffipelaaminen ja turnauspelaaminen asetetaan toisiin kulmiin, ja molempien tyylisuuntien edustajat kavahtavat toisiaan kuin vainoharhaiset, kiimaiset kollit. Kuvitelkaa nyt hetki itsenne jompaankumpaa kulmaan, tirehtöörin kailottamaan "round 1, fight" ja massamurhan joka seuraa. Minkä ihmeen takia ihmiset ottavat yhteen näin törkeästi, internetissä ja näinkin vaikeasti ymmärrettävien käsitteiden vuoksi? Tuntuu yhä enemmän siltä, että ihmisillä tuntuu olevan tarve ottaa yhteen oli syy mikä tahansa.

Tästä kyllä vähän heräsi kysymys: Miksi ihmeessä kuulutit taas uuden erän alkaneeksi?

Hajosin LAVin ketjussa.

Tarkoitus ei ole aloittaa uutta erää, vaan lähettää viestiä, että sitä ei tarvita. Kuulutan taas, että ne jotka tahtovat asiasta tapella voivat miettiä miksi niin tahtovat tehdä, ihan tulevaisuuden varalle, kun joku taas kilahtaa aiheesta. Toivon kovasti että tekstistäni kuuluisi läpi se, että kenenkään ei tarvitse alkaa tapella asiasta, koska se on aika turhaa - ihmiset, jotka tahtovat tapella, käyttävät näitä termejä vain biokemikaalisina aseina, ja saastuttavat molemmat suunnat näin ihan turhaan. Älkää tehkö sitä! :)

Sanokaa jos kuulostin loukkaavalta kumpaakaan kohtaan erityisesti, tai kuulostan siltä että tahtoisin aloittaa uutta väittelyä aiheesta, sillä jos, niin viestiä pitää muuttaa.

Sanoisin, että tämän olisi hyvinkin voinut postata 'Yleiset miniatyyrikeskustelut' osioon. Onhan tämä kummiskin sellainen aihe, että tämä sisältää masiinan, faban, kytkoon, infinityn, hordesin ja loputtoman listan muita pelejä lisää.

Mutta todella hyviä pointteja kyllä nostit esiin. Itse allekirjottaudun fluffipelaajaksi myöskin, tosin joskus homma on mennyt niinkin huvittavalle linjalle, että huudan, itken ja valitan netissä ja oikeassa elämässä siitä, miten Khorne teemaisessa listassa ei voi olla sorcerereja tai tzeencth prinssejä.

Nykyinen kanta on pääasiassa sitä ilman pitempiä yksityiskohtia, että on aika ihan sama miten vastustaja pelaa. On se tyhmää valittaa kahdesta lantikasta alle kahden tonnin pelissä, jos itse ei ole varautunut sellaiseen listassa, vaikka pienellä varauksella onkin lähtenyt siihen, että saisi sen kaltaisen listan vastaan.

Fluffipelaamisessa nyt parasta on se, että fiilistelyn asteet ovat niin korkealla ettei rajaa ole. Vaihtoehdot ovat rajatummat, mutta mielestäni itse pystyn paremmin nostamaan figujen toteuttamisen enemmän etusijalle. Turnauspelaamisessa nyt on kivaa, että peleistä pystyy saada juuri niin kilpailevia kuin tahtoo. Ehkä kärkipään sairaimmissa juustolistoissa homma menee enemmänkin nopanheiton puolelle, ei se hommaa täysin pysty pilaamaan.

Pelkäänpä kyllä, että tästä voi nousta jonkinmoinen ennustettu flamewar, mutta katsoen ettei tässä yritetä onneksi provota ketään voidaan sekin välttää.

Asiaa se Rune ihan kirjoitteli, mutta toivottavasti kukaan ei provosoidu tästä(kin). Aihe on sinänsä tosi mielenkiintoinen, varsinkin kun itsellä mainetta on sekä pahamaineisena fluffi, että turnausnysvääjänä. Kyllä, tykkään pelailla täysin höpöjä listoja joissa ei ole oikein mitään järkeä ja välillä jopa listoilla joiden tarkoitus on olla vain mahdollisemman epäkelpo, mutta samalla ehkä suurinta hupiani on tehdä erilaisia mathhammer laskelmia, laskea todennäköisyyksiä, tehdä testejä ja sitten nähdä kuinka ne toimivat kentällä mahdollisimman tehokasta listaa vastaan. Loppuunsa listojen hiominen vaan on jotain mistä pidän todella paljon ja nautin siitä, että myös vastassa on tällaisia listoja. Osittain siitä syystä kirjoittelen myös pitkiä "novelleja" mm. sotavasaraan, kuinka saada paras hyöty magiasta ja kuinka pärjätä armeijalla A hyvin armeijaa B vastaan ja kuinka tasapainottaa turnauksia niin, että lähtökohta on tasainen kaikille armeijoille jne. Suuriin projekteihini kuuluu myös excel laskuri joka laskee kaikki figujen tappotehot mitä tahansa yksikköä vastaan kaikilla mahdollisilla upgradeilla mukaan laskettuna tai ilman ja antaa tulokseksi tarkat laskelmat sekä laskee lisäksi pistetehot tappoihin suhteutettuna. Tämä kai tekee minusta sitten ankaran lepsun turnausfluffipelaajan, jota voi sättiä molempien kohderyhmien huonoista puolista *virne*.

Mutta siis kun miettii asiaa vähän enemmän, niin koko tämä fluffi/pro tai miksi sitä haluaakaan kutsua, asetelman syynä voi olla hyvinkin ihan vain raha. Figut maksaa paljon ja niihin käytetään satoja euroja melkeimpä pelistä riippumatta. Toisena asiana on varmaan peliin käytetty aika, joka 2000+ pelissä vie yleensä tunnista koko iltaan. Kun nämä asiat yhdistää ja se kärjistetään pahimpaan skenaarioon saadaan lopputulos, missä pelaaja on käyttänyt satoja euroja armeijaansa ja häviää sitten pitkän ja hikisen turnauksen jokaisen pelin 0-20. Pelaajaa sapettaa ja kiukuttaa, koko peli tuntuu ärsyttävän ja se pitää sitten purkaa internetissä ja parhain vihan kohde on nämä turnauspelaajat jotka voittivat kaikki pelit 20-0. Nämä "julmat hirviöt" ei sitten ymmärrä oikein mistä toinen kertoo, kun pelasi selkeästi vähän heikolla listalla eikä kokemustakaan ollut, ja liekkisota on valmis. Asialta vältyttäisiin aika helposti jos molemmat puolet perustelisivat puolensa hyvin, kuten Rune sanoikin, mutta yleensä vain päädytään toisen sättimiseen eikä homma etene mihinkään. Ihan näin vertailuna olen seurannut esim magic ja warhammer turnauksia. Ensimmäisenä mainituissa häviö, jatkuvakin sellainen ei tunnu haittaavan läheskään siinä määrin mitä hammerissa ja uskoisin tämän johtuvan siitä, että pelit kestävät yleensä vain sen 10-30min ja isokin turnaus pelataan päivässä, eikä suuria investointeja tarvitse tehdä pärjätäkseen pelissä (mm turnaus voitettiin noin 20$ maksavalla pakalla). No joh, ei nyt mitään nasevaa lopetusta keksi, joten pistetään vaikka the end.

Jotkut pitävät hauskaa eri tavoilla kuin toiset, mutta kaikkien hauskuus ei ole yhteensopivaa. Mitäs sitten kun "turnauspelaaja" pyyhkii "fluffipelaajan" armeijalla lattiaa lähinnä listan tehojen takia, edes erityisemmin yrittämättä? Oli vastapelaaja miten kiva tahansa, tuskin se hirveästi lämmittää jos olet uhrannut 3+ tuntia paikallereissaamiseen, figujen pakkailuun ja niiden pöydältä nosteluun, saamatta itse tehdä juuri mitään. Toisellekin voi tulla jälkeenpäin kiusallinen tunne, mitäs siihen enää sanot? "Sulla oli paska matchuppi ja huonot nopanheitot, ehkä paremmin ensikerralla." No shit, kiva ladella tyhjänpäiväisiä.

Turha siinä on selittää että "ähä, ei tarvii mennä turneeseen", kun turneepelaaminen kuitenkin vaikuttaa suuressa määrin siihen miten peliä pelataan ja miten siitä puhutaan. Monesti turneelistaa haluaa lisäksi kokeilla ennen turneeta, tai sitten sovitaan että pelataan vaikka etc-kompeilla. Ja tottakai etukäteen sovittu "reilu lista" saattaa tarkoittaa joillekin ihmisille kolmea blokkia jotain roskaa kun niitä fluffin mukaan kuuluu olla siinä armeijassa ja toiselle suht normi turneelistaa josta on vaan otettu powerscrolli tai muu härski viritys pois.

Mites tämä sitten vaikuttaa tosielämään? No, olen kuullut monelta ettei heitä kiinnosta käydä paikallisessa pikku-ukkokerhossa työntelemässä nappeja, koska "se on liian turneehenkistä". Itsekään en jaksaisi katsoa listaa johon on tungettu maksimimäärä niitä optimaalisia valintoja, koska se on mielestäni tylsää, sekä peliteknisesti että ulkonäöllisesti.

Ristiriitaista kyllä, nimettyjä hahmoja (edes niitä todella huonoja) ei saa pelata kuin kaveripeleissä, lähes kaikki turneet kun komppaavat ne pois. Turneissa kuitenkin yritetään luoda tasapainoa peliin, mutta siellä juuri homma tuntuu menevän mönkään. Mielestäni kompit saisivat kohdistua enemmän niihin ongelmatapauksiin, eikä rajoittaa esim. Nurglen beasteja yhteen ryhmään siksi että steamtankki/hydra/abominaatio on särki.

Voisi muutenkin lähentää hieman näitä mainittuja pelityylejä jos optimituunaukset kiellettäisiin suoraan, eikä vaan aina mentäisi siitä mistä aita on matalin. Tällöin ei tarvitsisi aina tuoda sitä tiettyä listaa jolla kaikki pelaavat, vaan lepsummallakin armeijalla pärjäisi. Joku 'jokaista ajoneuvossa kykkivää trooppia kohden pitäisi olla yksi jalan menevä trooppi' ratkoisi jo tuota monen kiroamaa 40k:n ongelmaa, jossa ukkoja otetaan tankkien sisälle tai ei ollenkaan. Ja jos haluaa pelata sitä tankkirivihelvettiä niin ei tartte tulla turneisiin. Voi sen asian näinkin päin kääntää.

Haddock kirjoitti:Jotkut pitävät hauskaa eri tavoilla kuin toiset, mutta kaikkien hauskuus ei ole yhteensopivaa. Mitäs sitten kun "turnauspelaaja" pyyhkii "fluffipelaajan" armeijalla lattiaa lähinnä listan tehojen takia, edes erityisemmin yrittämättä? Oli vastapelaaja miten kiva tahansa, tuskin se hirveästi lämmittää jos olet uhrannut 3+ tuntia paikallereissaamiseen, figujen pakkailuun ja niiden pöydältä nosteluun, saamatta itse tehdä juuri mitään. Toisellekin voi tulla jälkeenpäin kiusallinen tunne, mitäs siihen enää sanot? "Sulla oli paska matchuppi ja huonot nopanheitot, ehkä paremmin ensikerralla." No shit, kiva ladella tyhjänpäiväisiä.

Tottapa tuo, mutta yrittänyttä ei laiteta. Turha yrittää välttää ystävällisyyttä vain sillä verukkeella, että 'ei se toinna kuitennaa'. Kaikkien hauskuus ei olekaan yhteensopivaa, ja sitä yritin kommentoidakin. Kaikki voivat kuitenkin yrittää parhaansa mukaan olla olematta tietoisesti kusipäitä. Tämä lienee kuitenkin ihan päivänselvää - tai sen pitäisi olla. Joskus harvoin vain tuntuu siltä, että ei olekaan, varsinkin foorumeilla. Valitsin ajan tämän kirjoittamiselle ehkä huonosti, kun viimekuukausien aikana ei liekkisotia ole näkynyt juuri lainkaan. Tosi esimerkillistä toimintaa täällä, vaikka toisaalta keskustelua muutenkaan ei ole juuri tuntunut olevan..

Ja pakko luottaa siihen, että ekan massacrehäviön jälkeen tulee vastaan oman tasoisia pelaajia ja armeijoita. :)

Turha siinä on selittää että "ähä, ei tarvii mennä turneeseen", kun turneepelaaminen kuitenkin vaikuttaa suuressa määrin siihen miten peliä pelataan ja miten siitä puhutaan. Monesti turneelistaa haluaa lisäksi kokeilla ennen turneeta, tai sitten sovitaan että pelataan vaikka etc-kompeilla. Ja tottakai etukäteen sovittu "reilu lista" saattaa tarkoittaa joillekin ihmisille kolmea blokkia jotain roskaa kun niitä fluffin mukaan kuuluu olla siinä armeijassa ja toiselle suht normi turneelistaa josta on vaan otettu powerscrolli tai muu härski viritys pois.

Enpä sanonutkaan ettei tarttee mennä turnaisiin. :) Toki pitää ja kannattaa. Se on kivaa, mutta lähinnä pääasiassa silloin kun itse tietää mitä turnaukselta hakee, ja mitkä ovat realistiset sijoittumismahdollisuudet, ja pyrkii nauttimaan turnauksesta siinä valossa. Jälkimmäisen kysymyksen vastaus on jälleen siinä, että keskustelu siitä mitä haetaan on kaiken a ja o - tämä on jotain, joka unohtuu tosi äkkiä Suomen skenessä, joka pelistä riippumatta tuntuu pyrkivän maanlaajuiseen yhteyteen ja standardeihin. Standardit on ok, mutta niiden käyttämiseen ei tarvitse pakottaa. Seiskaedikan aikaiset ETC:t Suomen turnaus skenessä, ja oikeastaan aina ja kaikkialla, oli aika hyvä esimerkki tästä: kaikkialla huudettiin ETC:n perään, ja ei ihme jos jotkut älähtivät lopulta jossain päin maailmaa vastaan vikisten sitä, että 'miks aina näitä turnausympyröitä'. Se on pelottava sellainen painostava ympäristö.

Eli siis, reiluutta ei tarvitse standardisoida minun mielestäni. Miksi pitäisi? Se tarkoittaa ajatuksena vain sitä, että pitäisi olla erikseen 'reilut kompit' tai 'fluffikompit' tai mitä tahansa, joka taas kielii jälleen tasapainohakuisesta pärjäämisen pelosta. Ei siis, jotkut näitä tarvitsevat, ei sitä vaan tarvitse mielestäni lisätä sitä 'fluffin' tai 'reiluuden' prefixiä komppien eteen. :)

Mites tämä sitten vaikuttaa tosielämään? No, olen kuullut monelta ettei heitä kiinnosta käydä paikallisessa pikku-ukkokerhossa työntelemässä nappeja, koska "se on liian turneehenkistä". Itsekään en jaksaisi katsoa listaa johon on tungettu maksimimäärä niitä optimaalisia valintoja, koska se on mielestäni tylsää, sekä peliteknisesti että ulkonäöllisesti.

Joo, välistä kuulee just tätä - aika surullista sinänsä. Ei se vika ole oikeastaan kenenkään tällöin. Oikeaa ongelmaa tulee lähinnä silloin jos kyseisellä ei ole oikein muuta porukkaa missä pelata. Tällöin taas kerran ei ole standardivastauksia.

Ristiriitaista kyllä, nimettyjä hahmoja (edes niitä todella huonoja) ei saa pelata kuin kaveripeleissä, lähes kaikki turneet kun komppaavat ne pois. Turneissa kuitenkin yritetään luoda tasapainoa peliin, mutta siellä juuri homma tuntuu menevän mönkään. Mielestäni kompit saisivat kohdistua enemmän niihin ongelmatapauksiin, eikä rajoittaa esim. Nurglen beasteja yhteen ryhmään siksi että steamtankki/hydra/abominaatio on särki.

Fluffipelaajien näkökulman spessuihin ymmärrän. Yleensä se johtuu siitä, että suurin osa tahtoo sankarinsa ominaan, ja spessut ovat aika cheesy valinta, varsinkin lordipuolella, ellei pelata tuhansien ja taas tuhansien pisteiden pelejä. Yleensä kysymys on siitä, että Teclistä tuskin kuvittelee näkevänsä ensinnäkään valkoisen torninsa ulkopuolella, saati pyöreän puolikkaan sadan haltiasoturin siivittämänä. Kysymys on yleensä enemmän ehkä 'fantasian sisäisestä realismista'. Jotkut herotason spessut voisivat välistä sopiakin mukaan, kuten Morghur tai Luthor Huss. Ehkä pari muutakin vaeltelevaa erakkosankaria.

Turnauksissa ymmärrän kysymyksen sekä fluffipuolella, että tasapainohakuisuudessa - spessut murtavat pelitasapainoa vielä vähän lisää, ja niiden suhteuttaminen välillä oikein mihinkään on vaikeaa.

Eniveis, ketjussa ei ole tarkoitus puhua turnauskompeista tai mistään muusta. Niillä ei ole mitään tekemistä alkuperäisen viestini kanssa.

Voisi muutenkin lähentää hieman näitä mainittuja pelityylejä jos optimituunaukset kiellettäisiin suoraan, eikä vaan aina mentäisi siitä mistä aita on matalin. Tällöin ei tarvitsisi aina tuoda sitä tiettyä listaa jolla kaikki pelaavat, vaan lepsummallakin armeijalla pärjäisi. Joku 'jokaista ajoneuvossa kykkivää trooppia kohden pitäisi olla yksi jalan menevä trooppi' ratkoisi jo tuota monen kiroamaa 40k:n ongelmaa, jossa ukkoja otetaan tankkien sisälle tai ei ollenkaan. Ja jos haluaa pelata sitä tankkirivihelvettiä niin ei tartte tulla turneisiin. Voi sen asian näinkin päin kääntää.

Kompit eivät taaskaan koske pelaajia mitenkään - ne koskevat vain listoja, ja sitä millaisia armeijoita tulee vastaan. Alunperin en kirjoittanut mitään komppauksista, tai siitä että on olemassa 'hyviä' tai 'huonoja' 'fluffiarmeijoita', tai mitään muutakaan vastaavaa. Ne kuuluvat ennemmin omaan ketjuunsa, ja tällöinkin vain turnauspelaamisen nimikkeen alle - turnauskompeilla ei tarvitse olla mitään tekemistä minkään muun kuin turnauspelaamisen kanssa. Tarkoitukseni oli puhua pelaajista, ei armeijoista, eikä herättä arvokeskustelua.

Anteeksi tylyyteni, mutta mielestäni pari viimeistä kappaletta viestissäsi kuuluvat omaan ketjuunsa, ja ovat yksi esimerkki ongelmasta johon yritän ottaa kantaa. :)

Musta tuntuu, että koko vastakkainasettelu on olemassa vain internetissä. Aika monessa turnauksessa olen pelannut, enkä muista yhtäkään peliä jossa olisi ollut oikeasti ikävä vastustaja. Tiedä sitten onko sillä vaikutusta, että pelaan warmachinea/hordesia. En kuitenkaan usko. Itse mielummin optimoin listani ja varsinkaan fluffi ei kiinnosta minua pätkääkään.

Minusta on ollut hauska seurata täällä tuota jakoa, kun juttu nyt on selvästi täysin veteen piirretty viiva. Otan esimerkiksi itseni. Käytännössä ainoat pelikokemukseni vuoden aikana tapahtuvat turnausympäristössä ihan siitä syystä, että: A, siellä on uusia naamoja ja uusia listoja ja B, monta peliä lyhyeen ajanjaksoon sopii muiden järjestelyjen kannalta paljon paremmin kuin yksi peli silloin toinen tuolloin. Pelasin aiemmin Bretonnialla, mutta halusin uutta armeijaa sen tilalle ja Beastmen-figut kiinnostivat eniten. Kasasin armeijan ja maalasin sen viime vuoden Fanaticia varten kahdessa kuukaudessa kokonaan Nurgle-teemaisesti. Tätä teemaa toteutettiin orjallisesti listassani, joka lisäksi sisälsi Minotaureja melkoisen läjän. Myös tämän vuoden Fanatic-listani oli rakennettu fluffillisesti ja etenkin modelien mukaan. "Miksi sun BSB:llä on gw, kun se kuitenkin haluaa vain pysyä hengissä", kysyttiin. Vastasin, että "figulla on gw". En sano, että listani olisi ollut huono tänä vuonna, mutta sen rakennusmetodit olivat täysin tyyli- ja fluffipohjaiset. Se sisälsi lähinnä hauskoja juttuja ja asioita, jotka minun mielestäni olivat siistejä. Nyt sitten kävi vahinko ja pärjäsinkin turnauksessa hyvin. Jonkun mielestä voi olla silkkaa tyhmyyttä maksaa turnausmaksu, matkustus ja oma ylläpito (ruoat yms.) ja tulla turnaukseen epäoptimoidulla listalla. Pointtini ja tapani muutenkin on se, että yritän oppia pelaamaan listallani kuitenkin mahdollisimman hyvin. En tuomitse listaa tai totea, että "Ei tota gunlinea voi voittaa tällä", jos peliä ei ole vielä edes pelattu. Etsi listan vahvuudet ja heikkoudet ja pelaa sen mukaan. Pitää muistaa aina, että jokaisella pelaajalla on omat motiivinsa ja tavoitteet turnaukselta kaiken pohjana kuitenkin saada mukava turnauskokemus kotiin vietäväksi.

Tuo nyt siis vain turnauskontekstista.

Vastailenpa nyt tässä vaan tuohon ylimpään Runen kirjoitukseen:

Niin, kyllähän tuo vastakkainasettelun aika alkaa olla jo kieltämättä ohi.

Kunhan vaan tehdään selvästi, että fluffipelaaminen on kasissa se parempi tapa(tämä siis ihan vitsi, paras tapahan on se mikä toimii parhaiten omassa porukassa). :P

Turnauspelaaminenhan ei tee kenestäkään ihmishirviötä, mutta jotkut turnauspelaajat ovat kylläkin ihmishirviöitä. Tämän voi ihan asiallisen neutraalisti todeta vertaamalla narsistisen luonteen(tai jopa persoonallisuushäiriön) omaavien henkilöiden osuutta fluffi- & turnauspelaajien keskuudessa ihan todennäköisyyksiä ilmaan heittämällä. Tuntuu ihan selviöltä, että tälläisten ihmisten osuus fluffipelaajien keskuudessa on 0%, kun taas turnauspelaajien parissa luku on suurempi(tätä nyt en sen kummemmin perustele, asian voi googlata netistäkin).

Tämä nyt on vain valitettava tosiasia, mutta juuri tästä syystä turnauspelaajien ei kannata loukkaantua jos joku katkeroitunut fluffsteri traumojensa keskeltä heittää random kommentteja sydäntään purkaessa. Ei sille mitään mahda että ihan asiallisiakin turnauspelaajia joskus niputetaan samaan joukkoon näiden Pasi Toskiaisten kanssa, varsinkin netissä. Tämä on turnauspelaajan taakka, sen kanssa joutuu elämään kun lähdetään tuohon suorituskeskeiseen ympäristöön, ja huipullahan tuulee aina eniten. Eli ihan ihmisluonnolle tyypillinen ilmiö kyseessä, ja tuskin koskaan tulee täysin häviämään vaikka GW kuinka nerffaisi peliensä kilpailullista puolta. Olen kuitenkin itse huomannut, että tämä on vähentynyt jossain määrin, ja tykkään kovasti tästä kehityksestä.

Mä jotenki seilaan turnauksesta toiseen niin power peluu riman alittavilla listoilla mutta kuitenkin lopputuloksena on erittäin mielenkiintoisia ja tasaisia pelejä eritasoisia ja tyyppisiä listoja vastaan. On sieltä yks turnaus voittokin napsahtanut tilille kun vääns tiukka matsia kaikkien kanssa ja hieman jokaisesta pisteitä keräillen.

Tosin kauppaan matkani vie, kun ei tahdo 40 archeria welffeillä vielä riittää nykyedikassa :P

Mithrandir kirjoitti:Tuntuu ihan selviöltä, että tälläisten ihmisten osuus fluffipelaajien keskuudessa on 0%, kun taas turnauspelaajien parissa luku on suurempi(tätä nyt en sen kummemmin perustele, asian voi googlata netistäkin).

Tuskin. :) Olen tavannut turnauksissa pelaamattomia luhvihörhöjä, joiden tarve näyttää kentällä, ja harrastuksensa sisällä, on aikamoinen. Nyt sorrutaan taas vähän liikaa fluffsterien (tykkään termistä) taputtelemiseen päälaelle. Ihan realistisesti ottaen noin pyöreät luvut eivät voi pitää paikkaansa, ja vaikka tajuankin ettet tarkoita nollaprosenttia kirjaimellisesti, ei se minusta ole ihan totuudenmukainen edes kymmenen alapuolelta pyöristäessä.

Olen kuitenkin itse huomannut, että tämä on vähentynyt jossain määrin, ja tykkään kovasti tästä kehityksestä.

Juuri näin! Aamulla mietinkin, että olikohan tämä nyt sittenkään paras hetki kirjoitella aiheesta. Ehkä minun piti selvittää päätäni ihan muutenkin. Ja kukaan ei provosoitunut, eli bileet. :) Tai sitten provosoituneet eivät vaivautuneet kommentoimaankaan, ja sekin kertoo jotain haavojen umpeutumisesta.

Olen itsekin huomannut, että (johtuukohan siitä, että sotussa ei muutenkaan ole ollut liian kiivasta keskustelua) huutelu molemmin puolin on vähentynyt huimasti. Mielettömän hyvä juttu. Alunperin ajatukseni tämän kirjoittamiseen tulikin siitä, kun joku sanoi jossain, että enää jaottelua ei tarvitsisi edes juuri tehdä - sen ajat tuntuvat menneen. Tässäkin ketjussa moni on jo sanonut, että ehkä jaottelussa ei ole enää mitään mieltä. Jos näin on, niin toivotaan ettei koko ketjua enää vähään aikaan tarvitakaan.

Voi olla, että itselleni tämä on vielä jotenkin kova paikka, tämä jaottelu. Kommentit tähän ketjuun ovat olleet melkoisen sydäntä lämmittäviä. Ehkä seiskanaikainen ETC-jaottelu pelaajien välillä sotki pakkaa liikaa, kun turnauskulttuuri oli kovasti elossa, ja osa pelaajista refleksinomaisesti kapinoi sitä vastaan. Kasiedikka on vasta alussa, ja tämän vuoksi olen ehkä aikaani jäljessä. Tarkoitukseni postin alussa oli todistaa, ettei kahtiajaottelua enää olisi, mutta päädyin puhumaan juuri päinvastaisesta ilmiöstä. Jos vuoden sisään turnaus- ja fluffipelaamisen eroja ei enää voi havaita pelaajien välillä, on tilanne tasoittunut paremmin kuin olisi voinut toivoakaan.

Toivon että postauksellani (jonka ei sinällään ollut edes tarkoitus herättää erikoisempaa keskustelua) voi olla vaikutusta sitten joskus jos ilmiö nostaa päätään taas.

Runelle kiitos hienosta viestistä!

Rrrohkeaa puhua rrrakkaudesta, mutta sitä tarvitaan. :)

Oman kokemukseni mukaan tuossa vastakkainasettelussa ei ole niinkään kyse "vastustajan" demonisoimisesta kun oman minäkuvan rakentamisesta ja pönkittämisestä. Varsinkin teini-ikäiset ja nuoret aikuiset miehenalut tarvitsevat vastakkainasetteluja selvittääkseen, keitä ovat, ja jopa mitä mieltä ovat. Moni pahimmista lällättelijöistä ei edes välttämättä ole niin kovasti jonkun leirin kannalla, vaan etsii samaistumista ja särmää elämäänsä.

Koska näillä foorumella pyörii juurikin paljon näitä nuoria herrasmiehiä, keskustelun tyyli on aivan tietynlaista.

Tilanne tuskin tulee muuttumaan, koska taustalla on laajempi, psykologinen, ihmisen kasvuun liittyvä ilmiö.

Sen sijaan yksilöt aivan varmasti varttuvat ja vahvistuvat omanarvontunnossaan, jonka jälkeen on helpompi myöntää, että "vastustajallakin" oli pointti ja ihmisarvo. Paranemista tapahtuu siis kaiken aikaa, mutta koska harrastukseen värväytyy jatkuvasti superinnokkaita nuoria, keskustelut tulevat toistumaan aina ja ikuisesti.

Aivan sama ilmiö löytyy esim. roolipelifoorumeilta, joilla "gamistit" ja "narrativistit" ottavat mittaa toisistaan älyttömin stereotypioin. Pahaa mieltä ja terminologista leimaamista kylvettiin taannoin oikein olan takaa. Perinteinen roolipelaaminen on kuitenkin harrastuksena hiipumaan päin, ja foorumeilla keskustelevien keski-ikä alkaa olla 30v. Silloin keskustelut luonnostaan rauhoittuvat.

Siispä: vaikka jotkut keskustelut ovat netin likakaivoja, joissa keskustelijat itse likaavat itsensä, keskuteluilla on kuitenkin syynsä ja pointtinsa - jos ei harrastuksen kannalta, niin ihmisten oman psykologian kannalta. Joskus, jollakin foorumilla nämä keskustelut on aiheellista käydä. Harrastusfoorumit ovat tyypillinen paikka. Vanhempana keskusteluille ja omille äänenpainoilleen voi sitten häpeillen hymyillä.

Paras tapa loanheittämisen välttelyyn on lopettaa likaiseksi menneen threadin lukeminen kokonaan. Silloin ei tarvitse lukea tekstejä, jotka ärsyttävät. Vieläkin rankempi ratkaisu on joidenkin keskustelijoiden sulkeminen pois omasta näkymästään. Se häiritsee toki keskustelun yleistä seuraamista, mutta poistaa samalla tarpeen kommentoida tiettyjen tyyppien viestejä. Sitten vuoden-kahden kuluttua voi katsoa, ovatko nämä tyypit kasvaneet ihmisinä niin paljon, että heidän viestejään jaksaisi taas lukea. Yleensä ovat. :)

-ile

Otanpa minäkin osuutta tähän taas todella syvälliseksi äityvään keittiöpsykologiseen keskusteluun.

[ SMAXXEDIT : Siivottu epäasiallinen keskustelun ja mielipiteen ilmaisun arvostelu.]

Lauletaan tämä sellaisella hiljaisella matalalla äänellä kuiskaillen niin tulee kaikille hyvä mieli *virne*.

"Pelikerho oli hiljainen ja viilentynyt
huoneen hohdeputkilampun alla, nurkkauksessa
kaksi poikaa, huppupaita, muovinen mittanauha
lattialla mittanauha
kevyesti pukeutuneet
he koskettivat toistensa figuja
he mittasivat chargeja
he etsiytyivät closikseen
pelikerhon hohdeputkilampun alla, nurkkauksessa

ystävyys, läheisyys, figupelirakkaus
gw-rakkaus
lähikseen kietoutuneet

pelikerho oli hyvin hiljainen, viileä
hohdeputkilampun alla
kevyt nopan heitto keskellä sääntötulkintaa
lattialla muovinen mittanauha
he tekivät figuilleen kauniita asioita
leikkivät game science nopilla
he puhuivat sitä kieltä
jota gw suunnittelijatkin aina ovat puhuneet
liikkutellen joukkojaan liki

ja pelikerho oli hiljainen, hiljentynyt
majesteetti vuosisatojen takaa
pelaajien figurakkaus on vuosisatoja vanhempi
kaksi poikaa
kaksi poikaa, lattialla muovinen gw mitta
ympärillä propelaajien hiljaisuus

ystävyys, läheisyys, pelaajien figurakkaus
gw rakkaus
he tekivät figuilleen kauniita asioita
he leikkivät game science nopillaan

ystävyys, läheisyys, pelaajien välinen rakkaus
gw rakkaus
lattialla muovinen gw mitta
pelikerho oli viileä, hiljentynyt
nopanheitto hohdeputkilampun alla

ystävyys, läheisyys, pelaajien välinen rakkaus
gw rakkaus..."

Onks Rune sotun ensimmäinen ja luultavasti ainoa kolumnisti O.o

Tuskin jäänee ainoaksi, bloggaamisharrastus on yleistymässä kovaa vauhtia Hammeristienkin parissa... Myyran kommentti on kyllä ihan hauska tuonkin näköisenä ja kertoo tyhjentävästi mitä mieltä hän tästäkin keskustelusta on. :P

Ton kun lukee hunajaisella äänellä, saa emännältäkin lempeyttä..
Ei se mitä sanaa vaan miten.

...koskettivat toistensa figuja(EI MITENKKÄÄN HOMOLLA TAVALLA)...

"eikä suuria investointeja tarvitse tehdä pärjätäkseen pelissä" oli pakko tarttua. Missä formaatissa (okei pauper ja limited) ei tarvitse suuria investointeja? t2 deckit ovat 100e - 500e extented hiukkasen enemmän leka 100-1200e (perus pinot yleensä noin 300e) ja vintagesta ei tarvitse edes puhua. ja aiheesta vielä. Jos kokee turnaus pelaamisen kauheana, tarvitseeko turnauksiin lähteä? Jos kokee fluffi pelaamisen kammottavana, saat pelata kahta tankkia. Näinhän se menee, kaikilla on oma mielipide muilla omansa. Turnauksissa on oltava sillä mielellä että kamalia "juusto" listoja on liikkeellä. Myönnän kuuluvani itse näihin "kiiluva silmäisiin powerpelaajiin" listojen osalta, en mä paskaakaan osaa pelata. Pistän listat koviksi koska voittaminen on kivaa ja myös kavereillani on yleensä niitä kovia listoja. Pelaamme myös keskenämme välillä "reilu kerho" pelejä. Esimerkiksi sovimme että kamppanjassa pelataan reiluhenkisillä listoilla, ja jos peleissä näkyy grey seeriä 13 taijalla ja muita mauttomuuksia, hän lentää niskaperseotteella rappusista alas. Asiasta on mielestäni turha kiistellä, jokainen tavallaan, vaikka itse koenkin kovien listojen pelaamisen mukavampana.

Mukavaa tekstiä, kiitän. Itse en ota asiaa niin henkilökohtaisesti, joten en ihan noin syvällisesti olisi kirjoittanut, mutta mielenkiintoisia ja hyviä pointteja toit kyllä esille.
Niin siis, tuo "fluffi vs turnauspeluu"- juttu sai alkunsa joskus kutoslaitoksen alussa, mutta kummittelee edelleen täälläkin. Aihe näyttää kuitenkin aika loppuun käsitellyltä, siinä olen muiden kanssa samaa mieltä. Asiaan liittyy myös muutakin...

Kirosin aiemmin sotun käyttäjätasoa, mutta itse asiassa taso on vain muuttunut erilaiseksi. Kun lukee näitä aiheita, ja sitten perään selaa niitä vanhoja topiceja, niin huomaa, että aikaisemmin heitettiin enemmän sellaisia yksittäisiä pieniä lausahduksia, ja muutenkin keskustelut olivat aika paljon "sekavampia", eli joku heitti useammin jotain randomia juttua kehiin, mutta toisaalta saattoi sitten kans kuulla siitä tylyn kommentin muodossa, ja toiselta käyttäjältä.
Nykyään keskustelu on itsessään varsin hedelmällistä pääosin, eli se mihin haetaan vastausta, niin sitä analysoidaan tarkasti, ja yksikkö- ja armeijakohtaiset taktiikat sekä muut pelilliset seikat ovat niin ikään monien muidenkin kuin turnauspelaajien tiedossa, ja tämän vuoksi yleinen tietous on suurempaa. Tähän viittaa varmaan nykyään suurempi kiinnostus turnauksiin: nykyään ETC on laki ja henki, jonka mukaan listat tehdään, että pelataan hammeria. On nykyään outoa nähdä listaa, jossa ei ole komppeja, tai jossa on 4000 pistettä, koska ei turnauksissa pelata niin. Aiemmin oli siis monipuolisemmin listoja palstoilla. Tai ainakin kokeilevampia.

Myös pelin luonne on muuttunut aika paljon, radikalismi kasvattaa: aiemmin jengi oli huhujen osalta seota helffien seiskaedikan kirjasta, ja leuat loksahtivat auki loppujen lopuksi siksi, koska se oli uudenlainen. "Mikään ei pysäytä helffejä, jos niillä on kolme erilaista lohikäärmettä". "Mikään ei pysäytä helffejä, jos niillä on leijonien vetämät vaunut". Aikaisemmin armeijat olivat sen verran tasapäisiä, että verrattiin enemmän armeijojen yleisiä heikkouksia, kuin jotain nimenomaista yksikköä. Toki tuota näkyy välillä vieläkin, mutta en muista enää aikoihin, että haltiapelaajat olisivat itkeneet Toughness kolmosesta, enemmänkin vastapelaajan armeijan tietyistä yksiköistä. Pelaaminen on muuttunut sen verran hallitummaksi yhä suuremmalle piirille, että T3 ei ole enää sama asia kuin häviö, koska se on paikattavissa oleva puute: "pelaa näin ja näin ja ota tämä ja tämä yksikkö. Sitten taio tuo ja tuo loitsu, 50% todennäköisyydellä voitat". Niin muuttuu maailma, ja sitä kautta foorumi.

Ja se itse pelistä.

Tuota kauttaa tulee toisaalta ilmi myös eräs muuttunut asia, joka on enemmänkin negatiivinen, mutta myös yleismaailmallinen. Se, minkä nykyinen sotavasara voittaa hyvällä keskustelulla ja nykyään aiempaa paljon paremmalla käyttäjätasolla, niin sen se häviää sielukkuudessa. Rehellisesti sanottuna pidin enemmän siitä, että tehtiin kaikenlaisia kiintoisia aiheita, oli kyse sitten historian hämäristä tai jostain jännästä ideasta, tai vaikka oman characterin kehittämisestä. Ideoita suorastaan lensi, ja ne voisivat kehittyä varsin pitkälle nykyisellä käyttäjätasolla, verrattuna aiempaan. Joskus oli muotia lollotella aloittelijoiden ja muiden perään, vaan eipä ole enää. Samaan aikaan katosivat mukavat aiheet. Tai siis, aiheet yleensä: Mene mihin tahansa WHFB:n osioon listoja lukuunottamatta, pari sivua ja vuosi vaihtuu. Sivuja on kaiken kaikkiaan joka osiossa about 80- 100. Tämä kertonee jotain keskustelun vähentymisestä. Asiat ovat nykyään itsestäänselvyyksiä, eli niistä ei keskustella... tai sitten syynä on vain laiskuus.


Nyt joku saattaa pitää minua peikkona, koska analysoin yhtä foorumia näin tarkasti, mutta sivistyneessä käytössä foorumi on sama asia kuin se paikka, johon tuo sana alun perin viittasi. Tällä on tarkoitus, ja tämä sivistää fiksussa harrastuksessa (vaikkei sitä fiksuutta kukaan täällä korostakaan), joten pidän tätä keskusteluna siinä missä kaikki muukin jutustelu. Asia ei ole sen ihmeellisempi.

Ja se itse foorumista.

Tämän vertailun jälkeen, ja kaikkien muutosten havainnollistamisen seurauksena voi havaita, että raja fluffipelaamisen ja turnauspelaamisen ohella on täysin määrittelemätön. Kutoslaitoksen aikaan tuon vielä vaan huomasi jollain tavalla helpommin, koska armeijalistat olivat toistensa kopioita, mutta entäpä nykyään?
Aihe on jo valmiiksi tulenarka, koska siihen ei ole koskaan löydetty keskitietä: joko olet fluffipelaaja, tai turnauspelaaja. Koskaan ei ole löytynyt oikein mitään, missä voisit olla molempia.

Haukutaan siis GW:tä siitä, että se on epätasapainoisella pelillä luonut maailmaan eripuraa.

Kuten sanoin, nykyään on hirveän paljon hankalampaa sanoa, mikä on turnauspelaamista ja mikä fluffipelaamista, ja mikä on oikein ja mikä väärin. En osaa sanoa, olenko turnauspelaajan stereotypia, jos kopioin joka kerta armeijalistaan ne yksiköt, jotka ovat saumattomana tehokkaita, saattaapi olla että olen vain fiksu, ja pelaan niin fiksusti kuin peli antaa mahdollisuuksia. Eihän shakissakaan jätetä kuningatarta syömättä hyvästä paikasta ja siirretä jotakin muuta nappulaa vain siksi, että haluaa olla reilu. Pitäisi olla tasapainoinen listojensa kanssa, mutta kuten kirosin jo aiemminkin yhdessä topicissa, niin miksi olla oikeasti tyhmä valinnoissaan, jos kerran olemassa jotain järkevämpää? En minä ole "turnauspelaaja", tai "epäfluffillinen" pelaaja, jos peluutan kaikkea hyvää, peli vaan on sellainen että niin vain kannattaa tehdä.
Pelissä on tarkoitus voittaa. Pelissä on myös tarkoitus pitää hauskaa. Se, ettei osaa hävitä parkumatta/kitisemättä tarkoittaa, ettei pelaaja ole henkisesti vielä riittävän kypsä pelin pelaamiseen.

Kehtaisin jopa väittää että nykyisin yhä enemmässä määrin samojen yksiköiden spämmiminen tai "juustoisen" listan peluuttaminen ei ole millään tavalla turnauspelaamiseen liittyvä asia. Kyse on vain ja ainoastaan yhden tempun ihmeistä jotka on kopioitu jostain muualta, tai sitten osoitus jonkin asian toimivuudesta. Jos toimivuus häiritsee, syyttäkää ennemmin peliä. Ei ole pelaajan vika, jos on mahdollista pelata laillisella listalla niin, että sillä ilman taitoa päihittää helposti monet muut pelaajat erilaisine listoineen.
Pelaajan luonnekin ratkaisee paljon. Jos tyypillinen turnauspelaaja on sellainen, joka haluaa voittaa, pelaa "epäreiluja" listoja ja muuta sellaista, niin ehkä se kahden asian, eli seminarsistisen persoonan ja pelillisen älykkyyden yhdistäminen on vain hirveän häiritsevää, ja sumentaa tosiasian, eli sen, miten peliä kannattaa oikeasti pelata. Yhtä lailla shakissakin olisi ihan arsesta hävitä hirveälle nillittävälle pissapäälle, vaikka tämä olisi kuinka hyvä pelaamaan. Usein tosin näin ei ole, mutta fabassa aita on matalampi, ja kynnys hyvään pelisuoritukseen paljon alhaisempi. Kaikki lähtee siis pelistä.

Vertailussa tulen siis siihen tulokseen, että fluffipelaajat haluavat vain hieman enemmän vaihtelua, tarinaa ja rentoutta muuten nykyisin aika vakavahenkiseen peliin (turnauspelaajat jotain muuta). Tuo mihin viittaan nykyisyydellä on asia, joka ehkä pitää aiheen tänä päivänäkin vielä hengissä.

Kerrotaanpa lopuksi, että itse en ole täydellinen: putoan perseelleni, mokailen, valitan sitä ja valitan tätä, olen milloin fluffipelaaja, milloin turnaushomppeli, mutta ainakin tajuan, mistä tässä kaikessa on kysymys.

Ei mulla muuta.

- Lord Mikke


Edit: Ilmeisesti otin asian kuitenkin yhtä syvällisesti :D