Argiuksen kapina osa 1
Lähetetty: Su 11.05.2003 23:12
Denerius katsoi alas Arbites Poliisipiiri talon metallisesta tornista kun kansa käveli rauhallisesti Argiuksen leveillä kaduilla. Talo oli keskellä kaupungin keskustaa ja sen ympärillä kulki monia teitä ja sivukatuja.
Kaikki näytti rauhalliselta ja Arbiteksetkin rentoutuivat ja pelasivat korttia ja muuta tappaakseen aikaa.
Kaupunki oli vehreä ja puistoja oli joka puolella ja jopa keskellä kaupunkia oli puita ja ruohoa eikä urbaanin harmaata asfalttia.
Mutta verot olivat korkeat ja kaupungissa oli monia jengejä jotka halusivat heittää vallasta kuvernööri Rygelin. Tämä päivä voisi olla sellainen.
Yhtäkkiä joukosta tuli esiin muutama jengiläinen ja he vetivät esiin aseensa pitkistä takeistaan. Kolme ylikoulutettua poliisia ammuttiin siihen paikkaan ennen kuin kukaan ehti reagoida. Kansa alkoi juosta pako kauhusta pois jengin luota.
Denerius otti esiin haulikkonsa ja ampui kaksi laukausta jengiin ja kolme kaatui maahan korahtaen kun haulit lävistivät heidän haarniskoimattomat vartalonsa. Miehet menivät bunkkereihin ja ampuivat sarjan automaattitykeillään ja he tulittivat niin pitkään kunnes raunioituneet ruumiit valahtivat maahan kuolleena kuin kivi.
Kun kansa ehti rauhoittua he varovasti etenivät ruumiita kohti. Mutta kohta laseraseiden panokset iskeytyivät väkijoukkoon ja kymmeniä kuoli. Väkijoukko alkoi juoksemaan kauhun vallassa samalla kun kymmenien jengien joukot juoksivat sivukujilta ampuen villisti ja epätarkasti.
Automaattitykit löysivät äkkiä kohteensa ja panokset niittivät maahan kymmeniä. Denerius ampui haulikollaan monia panoksia roskaväen joukkoon niittäen maahan muutaman sadoista. Jengilliset tulvivat keskustaan ja ampuivat aseillaan poliisipiirin rakennusta samalla juosten sitä kohti.
”Sulkekaa ramppi!” Huusi Tuomari Verunus ja ampui haulikollaan verenhimoista massaa.
Ramppi alkoi vaivaisesti sulkeutua ja monet ehtivät sisälle. Rakennuksessa aloitettiin verinen käsikähmä jossa noin puolisensataa jengiläistä yritti pieksää hengiltä noin kahtakymmentä Arbitesta. Arbitekset taistelivat hurjasti takaisin ja hakkasivat jengiläisiä voima nuijillaan. Jengiläiset tappoivat kolme mutta menettivät itse kolmekymmentä hyvin lyhyessä ajassa. Yksi jengi jäsen otti kuitenkin räjähteen esiin ja kiinnitti sen torniin kiinni.
Denerius huomasi tapahtuman ja liukui äkkiä tikkaita alas ja hyppäsi suojaan. Räjähdys oli korvia huumaava ja se niitti enemmän Arbiteksia kuin jengiläisiä. Nyt kolmestakymmenestäkahdesta Arbiteksesta oli enää kuusi jäljellä.
Denerius tunsi että hänen korvissansa soitettaisiin hänen kuolin musiikkiaan eikä hän kuullut muuta. Hän otti metallin kappaleen pois päältään ja nousi vaivalloisesti ylös. Hänen jalkojaan särki mutta hänen kuori haarniskansa oli suojellut häntä pahemmalta. Arbites latasi haulikkonsa ja odotti että jengiläiset tulisivat kohta pölyn seasta. hän katsoi oikealle puolelleen ja näki viisi toveriaan; Athiuksen, Tereliuksen, Thengelotin, Parkesin ja tuomari Verunuksen.
Kaikki olivat ladanneet haulikkonsa ja laserkiväärinsä ja olivat valmiina kohtaamaan mitä vaan. Kohta he näkivät epämääräisiä hahmoja jotka tulivat tomun keskeltä ja he aloittivat tulituksen. Kuolin korahdukset kuuluivat usvasta ja epämääräiset hahmot kaatuilivat ammuksista. Mutta niitä tuli liikaa ja liian monelta puolelta. Nyt he näkivät selvästi kun epämääräiset hahmot tiivistyivät kapinallispaskiaisiksi.
”Keisarin puolesta!” Denerius huusi ja ampui.
Muutama panos kalahti poliisien haarniskaan mutta veli Terelius kaatui silmään osuneesta luodista.
”Paetkaa heti!” Tuomari huusi.
Denerius otti vyöltään pari ”pirstaletta” ja heitti ne jengiläisten sekaan. He hyppäsivät muurin yli ja kuulivat kaksi räjähdystä ja viisinkertaisen määrän kuolinhuutoja.
Poliisit alkoivat juoksemaan loivaa mäkeä ylös ja puolivälissä muutama ammus posahti heidän ympärillään. Arbitekset piiloutuivat rakennuksen taakse ja latasivat aseensa. He juoksivat sivuittain toiselle puolelle katua ampuen samalla aseillaan kohti hampaisiin asti aseistettua väkijoukkoa. Vaikka monia kuoli se oli vain murto-osan, murto-osan prosentti jengiläisten määrästä.
Ylikoulutetut veteraanit latasivat taas aseensa nurkan takana. Väkijoukko oli noin neljänkymmenen metrin päässä heistä. Denerius latasi kaksi pistooliaan ja nojasi seinää vasten.
”Täällä Verunus, tarvitsemme lisäjoukkoja ja paljon tänne. Varmaan kaupungin kaikki jengit ovat täällä itä-puolella keskustaa.” Tuomari sanoi.
Denerius ei saanut mitään selvää mitä toisessa päässä puhuttiin mutta Verunus sanoi lisäjoukkojen saapuvan kohta.
”Nyt!”
Denerius juoksi sivuttain kymmenen metrin levyistä katua pitkin ampuen molemmilla pistooleillaan tarkkoja laukauksia hurjiin jengillisiin. Mutta jengiläiset ampuivat takaisin ja veli Athius kuoli ja Verunus haavoittui. He juoksivat nurkan taakse ja Verunus otti esiin kaksi voima nuijaa.
”Menkää pois täältä, paetkaa, minä pidättelen heitä.”
”Mutta…”
”Ei muttia Denerius, juoskaa, juoskaa jo!”
Denerius nyökkäsi ja katsoi sivulle, umpikuja. Hän juoksi kadulle ja ampui muutaman suojaavan laukauksen kun hän pakeni mäen toiselle puolelle Thengelotin ja Parkesin kanssa.
* * *
Verunus otti nuijansa ja asteli varmana jengiläisten eteen. Hän oli voimakas mies ja oli oppinut tappamaan nuijallaan tainnuttamisen sijaan.
”Tappakaa minut lähitaistelussa, olen valmis.”
Väkijoukko huusi alkukantaisen huudon ja hyökkäsi. Tuomari pyöritti nuijiaan ja murskasi kahden pään sivuttaisella liikkeellä. Kaksi tikaria pureutui hänen vasempaan käteensä mutta oikean käden nuija löi tikarimiestä rintakehään murskaten sen kertakaikkisesti. Mutta lynkkaus joukko vyöryi hänen päälleen täydellisellä ylivoimalla ja kun hän kaatui hän murskasi viiden jengiläisen pään viimeisellä voimakkaalla liikkeellään.
* * *
Denerius juoksi mäkeä alas ja kuuli tuomarin viimeisen huudon. Hän huokaisi syvään ja jatkoi pakenemistaan nyt hölkäten. Arbites katsoi sivulleen ja näki samankokoisen joukon jengiläisiä.
Äkkiä hänen nopeutensa vaihtui juoksuksi.
Kommentteja kiitos. Ja kapukin voisi vaikka tarkastaa minun kieliasuni ja kommentoida. Ja kiitos vielä niille jotka kertoivat näiden Arbitusten oikean nimen kun en muistanut sitä…
Kaikki näytti rauhalliselta ja Arbiteksetkin rentoutuivat ja pelasivat korttia ja muuta tappaakseen aikaa.
Kaupunki oli vehreä ja puistoja oli joka puolella ja jopa keskellä kaupunkia oli puita ja ruohoa eikä urbaanin harmaata asfalttia.
Mutta verot olivat korkeat ja kaupungissa oli monia jengejä jotka halusivat heittää vallasta kuvernööri Rygelin. Tämä päivä voisi olla sellainen.
Yhtäkkiä joukosta tuli esiin muutama jengiläinen ja he vetivät esiin aseensa pitkistä takeistaan. Kolme ylikoulutettua poliisia ammuttiin siihen paikkaan ennen kuin kukaan ehti reagoida. Kansa alkoi juosta pako kauhusta pois jengin luota.
Denerius otti esiin haulikkonsa ja ampui kaksi laukausta jengiin ja kolme kaatui maahan korahtaen kun haulit lävistivät heidän haarniskoimattomat vartalonsa. Miehet menivät bunkkereihin ja ampuivat sarjan automaattitykeillään ja he tulittivat niin pitkään kunnes raunioituneet ruumiit valahtivat maahan kuolleena kuin kivi.
Kun kansa ehti rauhoittua he varovasti etenivät ruumiita kohti. Mutta kohta laseraseiden panokset iskeytyivät väkijoukkoon ja kymmeniä kuoli. Väkijoukko alkoi juoksemaan kauhun vallassa samalla kun kymmenien jengien joukot juoksivat sivukujilta ampuen villisti ja epätarkasti.
Automaattitykit löysivät äkkiä kohteensa ja panokset niittivät maahan kymmeniä. Denerius ampui haulikollaan monia panoksia roskaväen joukkoon niittäen maahan muutaman sadoista. Jengilliset tulvivat keskustaan ja ampuivat aseillaan poliisipiirin rakennusta samalla juosten sitä kohti.
”Sulkekaa ramppi!” Huusi Tuomari Verunus ja ampui haulikollaan verenhimoista massaa.
Ramppi alkoi vaivaisesti sulkeutua ja monet ehtivät sisälle. Rakennuksessa aloitettiin verinen käsikähmä jossa noin puolisensataa jengiläistä yritti pieksää hengiltä noin kahtakymmentä Arbitesta. Arbitekset taistelivat hurjasti takaisin ja hakkasivat jengiläisiä voima nuijillaan. Jengiläiset tappoivat kolme mutta menettivät itse kolmekymmentä hyvin lyhyessä ajassa. Yksi jengi jäsen otti kuitenkin räjähteen esiin ja kiinnitti sen torniin kiinni.
Denerius huomasi tapahtuman ja liukui äkkiä tikkaita alas ja hyppäsi suojaan. Räjähdys oli korvia huumaava ja se niitti enemmän Arbiteksia kuin jengiläisiä. Nyt kolmestakymmenestäkahdesta Arbiteksesta oli enää kuusi jäljellä.
Denerius tunsi että hänen korvissansa soitettaisiin hänen kuolin musiikkiaan eikä hän kuullut muuta. Hän otti metallin kappaleen pois päältään ja nousi vaivalloisesti ylös. Hänen jalkojaan särki mutta hänen kuori haarniskansa oli suojellut häntä pahemmalta. Arbites latasi haulikkonsa ja odotti että jengiläiset tulisivat kohta pölyn seasta. hän katsoi oikealle puolelleen ja näki viisi toveriaan; Athiuksen, Tereliuksen, Thengelotin, Parkesin ja tuomari Verunuksen.
Kaikki olivat ladanneet haulikkonsa ja laserkiväärinsä ja olivat valmiina kohtaamaan mitä vaan. Kohta he näkivät epämääräisiä hahmoja jotka tulivat tomun keskeltä ja he aloittivat tulituksen. Kuolin korahdukset kuuluivat usvasta ja epämääräiset hahmot kaatuilivat ammuksista. Mutta niitä tuli liikaa ja liian monelta puolelta. Nyt he näkivät selvästi kun epämääräiset hahmot tiivistyivät kapinallispaskiaisiksi.
”Keisarin puolesta!” Denerius huusi ja ampui.
Muutama panos kalahti poliisien haarniskaan mutta veli Terelius kaatui silmään osuneesta luodista.
”Paetkaa heti!” Tuomari huusi.
Denerius otti vyöltään pari ”pirstaletta” ja heitti ne jengiläisten sekaan. He hyppäsivät muurin yli ja kuulivat kaksi räjähdystä ja viisinkertaisen määrän kuolinhuutoja.
Poliisit alkoivat juoksemaan loivaa mäkeä ylös ja puolivälissä muutama ammus posahti heidän ympärillään. Arbitekset piiloutuivat rakennuksen taakse ja latasivat aseensa. He juoksivat sivuittain toiselle puolelle katua ampuen samalla aseillaan kohti hampaisiin asti aseistettua väkijoukkoa. Vaikka monia kuoli se oli vain murto-osan, murto-osan prosentti jengiläisten määrästä.
Ylikoulutetut veteraanit latasivat taas aseensa nurkan takana. Väkijoukko oli noin neljänkymmenen metrin päässä heistä. Denerius latasi kaksi pistooliaan ja nojasi seinää vasten.
”Täällä Verunus, tarvitsemme lisäjoukkoja ja paljon tänne. Varmaan kaupungin kaikki jengit ovat täällä itä-puolella keskustaa.” Tuomari sanoi.
Denerius ei saanut mitään selvää mitä toisessa päässä puhuttiin mutta Verunus sanoi lisäjoukkojen saapuvan kohta.
”Nyt!”
Denerius juoksi sivuttain kymmenen metrin levyistä katua pitkin ampuen molemmilla pistooleillaan tarkkoja laukauksia hurjiin jengillisiin. Mutta jengiläiset ampuivat takaisin ja veli Athius kuoli ja Verunus haavoittui. He juoksivat nurkan taakse ja Verunus otti esiin kaksi voima nuijaa.
”Menkää pois täältä, paetkaa, minä pidättelen heitä.”
”Mutta…”
”Ei muttia Denerius, juoskaa, juoskaa jo!”
Denerius nyökkäsi ja katsoi sivulle, umpikuja. Hän juoksi kadulle ja ampui muutaman suojaavan laukauksen kun hän pakeni mäen toiselle puolelle Thengelotin ja Parkesin kanssa.
* * *
Verunus otti nuijansa ja asteli varmana jengiläisten eteen. Hän oli voimakas mies ja oli oppinut tappamaan nuijallaan tainnuttamisen sijaan.
”Tappakaa minut lähitaistelussa, olen valmis.”
Väkijoukko huusi alkukantaisen huudon ja hyökkäsi. Tuomari pyöritti nuijiaan ja murskasi kahden pään sivuttaisella liikkeellä. Kaksi tikaria pureutui hänen vasempaan käteensä mutta oikean käden nuija löi tikarimiestä rintakehään murskaten sen kertakaikkisesti. Mutta lynkkaus joukko vyöryi hänen päälleen täydellisellä ylivoimalla ja kun hän kaatui hän murskasi viiden jengiläisen pään viimeisellä voimakkaalla liikkeellään.
* * *
Denerius juoksi mäkeä alas ja kuuli tuomarin viimeisen huudon. Hän huokaisi syvään ja jatkoi pakenemistaan nyt hölkäten. Arbites katsoi sivulleen ja näki samankokoisen joukon jengiläisiä.
Äkkiä hänen nopeutensa vaihtui juoksuksi.
Kommentteja kiitos. Ja kapukin voisi vaikka tarkastaa minun kieliasuni ja kommentoida. Ja kiitos vielä niille jotka kertoivat näiden Arbitusten oikean nimen kun en muistanut sitä…