Urcaen's Gate Megabattle 2011 Hauskaa oli
Lähetetty: Ke 09.03.2011 18:35
Edittinä vielä aloitus tarina: Urcaenin portit
Kuin kissanpentu kieriskelemässä lankakerän kanssa takkatulen edessä illalla, olivat tuon valtavan pedon leikkiväiset otteet perintöä vaistonvaraisesta raadollisuudesta, joka virtasi myös sen luojan veressä. Pitkäkyntiset kourat hypistelivät ja terävähampainen suu näykki nahanriekaleiden lepattaessa hirviömäisen leikin varjolla.
Tunsin pedon kynnen uppoavan vatsaani. Ähkäisin tuskasta, kirkaisin kivusta, mutta en halunnut luovuttaa. Pyhä raivo virtasi kehooni terästäen mieleni ja vieden minut pieneksi hetkeksi kivun ulottumattomiin, ja kykenin ajattelemaan selkeän laskelmoivasti. Toivoin, että olento kiskaisisi kyntensä ulos siististi pitkin samaa reittiä, jota se oli seurannut minikokoiseen teatteriin, jonka seinämät olivat lihaa, rakenteet luuta ja esirippu tehty nahasta, joka oli jo valmiiksi tummanpunainen. Sillä jos se niin tekisi, tiesin, että saisin mahdollisuuden kierähtää sen massiivisten jalkojen alle ja upotettaa yhden, tappavan iskun sen haaraväliin.
Kynsi repäisi kömpelösti liikevoimallaan minut lähestulkoon puoliksi, upposi hetkeksi syvemmälle ja sinkoutui ulos lennättäen kasvoilleni ryöpyn omaa vertani. Menoth, valtiaani, anna minulle voimaa surmata tämä hirviö sinun kunniaksesi! Kauhukseni näin suolistoni kiertyneen tuon tummanpunaisen, luisen okaan ympärille, ja kun villiintynyt olento heilautti lihaksikasta käsivarttaan, sain katsella sisuksieni rihmastomaisen elimen kieppuvan kaukaisuuteen yhtenä valtavien iilimatojen ryhmähalauksena. Edes kaihoisa katseeni ei saanut tuota näkyä hälvenemään, vaan orpona minä tuijotin laskeutuvaa, niljaista suolistokerää toivoen, että sen toinen pää aukeaisi, jotta voisin keriä sen takaisin sinne, mistä se oli irrotettukin.
En edes ehtinyt tuntea kipua jalassani, sillä voimakas virtaus viilensi lempeästi kasvojani lentäessäni ilman halki ja muodostaen ruumiillani mennessäni näkymättömiä harhaoppisuuden riimuja kuin se saastainen suippokorva, joka varmasti nyt hekotti jossain taustalla voitonriemuisena ja kaiversi noita samaisia riimuja lumihankeen mutatoituneilla sukuelimillään. Näin olennon silmättömän pään ja kidan, johon ankkuroituneena viiletin kahdeksikkoa kuin räsynukke. Hurme tihkui yhteen puristettujen hampaiden välistä, ja saatoin nähdä sääriluuni paistavan lihan sulettua siististi irti sieltä, mihin pedon ikenet olivat koskeneet. Menoth, en petä luottamustasi! Tämä saastaisen magian luomus ei voi minua nujertaa niin kauan kuin olet kanssani!
Kuulin väkivaltaisen rusahduksen, kun peto nykäisi yhtäkkiä rajusti päätään sivulle, ja ennen kuin huomasinkaan, lensin jo ilmassa vapaana kuin seurakuntamme pyhä yhtenäisyys. Tunsin ilman kaikkoavan keuhkoistani tömähtäessäni kovaan lumikinokseen, mutta keskittymiseni ei herpaantunut. Vain pieni takaisku, pieni vain. Vilkaisin ohimennen teräväksi repeytynyttä, luunsirpaleista jalantynkääni, jonka puuttuva pala näkyi selvästi nyt lähestyvän hirviön etuhampaiden välissä, ja punnersin itseni yhdelle jalalle silmiäni siristellen kirkkaassa auringonvalossa, jonka voima moninkertaistui lumenpinnasta. Menoth on kanssani, hänen taivaalliset tulensa langetkoon alas maahan korventaen.
Mutta ei, jokin oli nyt pielessä. Mutta miten? Olinko ollut liian hidas? En voisi elää itseni kanssa, jos joutuisin kärsimään arvostelukykyni puutteesta, ei ikinä, minä sentään olin valittu. Olin räpäyttänyt silmiäni kerran, enintään kerran, en sen enempää, ja kuitenkin katsoessani nyt itseäni näin rintalastani pirstaleiden väliköistä oman sydämeni pumppaavan kannustaen verivirtoja metrin korkeiksi suihkuiksi, jotka sihisten pursusivat rinnastani ja satoivat päälleni.
Enkä enää edes ollut yhden jalkani varassa, sillä se jalka nökötti muutaman askeleen päässä hangessa. Ja oliko tuo tuolla oikea käteni? Vaiko vasen? Pieni takaisku, vain pieni. Pääsin kierähtämään selälleni, mutta onnistuin vapauttamaan sydämeni rinnastani, ja nyt se poukkoili kumen lailla venyvien hermojen varassa käyttäen hyväkseen antamani liike-energian viimeisen tippaan asti. Jokin todella on pielessä.
Sen olisi pitänyt toimia. Niin monet kuoripojat olivat kokeneet sen: yhden tarkan survaisun taakse ja sitä seuraavan murskaavan iskun eteen. Sukupuolielinten heläjävä ääni korvissani, oi Menoth, anna minun vielä kuulla se! Ja nyt tämä hirviö, joka ei ollut ottanut Luojan armoa sydämeensä, teki minusta kuoripoikansa. En edes nähnyt, missä se heläjävä osani piilotteli tällä hetkellä; luultavasti ehkä jossain päin rintakehääni, mahdollisesti tuon epäpyhän olennon vatsassa. Mutta nyt kaikki tuntui heläjävän, minä aivan helisin kuin silloin kolmisenkymmentä vuotta sitten isälleni ripittäytyessäni. Oi, se mies! Siinä miehessä oli ollut voimaa, Menothin voimaa!
Ja kun tuo tappokone nyt löntysteli hilpeästi neljällä jalallaan tanssahdellen, pitkää häntään päättyvää selkäänsä venytellen ja nautinnollisesti mouruten, minä imeskelin irtonaisia hampaitani. Kehräävä peto tuli lähemmäs; ehkäpä se kuitenkin halusi ripittäytyä. Ei, ei minulla ollut käsiä, mutta ei se isäänikään ollut estänyt. Minulla oli korvani, joilla ottaa vastaan syntiset tunnustukset. Korvani pitivät paikkaansa päässäni.
Odotin hetken, odotin toisen. Se lähestyi, se tuli tietämättömänä kuin mikäkin typerä eläin. Valmistauduin, jännitin kaikki jäljelle jääneet lihakseni, odotin, odotin. Pyhää vihaa julistava saarna räjähti kurkustani, ja kun tuo kaiken epäpyhän ja saastaisen muotokuva otti viimeisen väärän askeleensa, ponkaisin torsoni liikkeelle ja puskin tarkasti kurinalaisen koulutukseni tuottamalla itsevarmuudella noiden kahden puunrunkomaisen jalan yhtymäkohtaan.
Menoth!
Seuraavassa hetkessä tunsin jotain kummallista päässäni. Painetta, jonkinlaista puristusta, joka voimistui voimistumistaan. Vajosin syvään mietintään. Olinko unohtanut jotain? Ei, helvetti! Aamen! Aamen, juma, aamen!
Outo utu kihosi silmiini, ja sen keskeltä näin nousevan valtavien porttien, jotka olivat samalla isällisen lempeät mutta tulijaa kunnioittaen jo valmiiksi raotetut kuin alttaripöydän alalokero. Kieleni retkotti poskellani ja maistoin aivomassani lihaisuuden sen valuessa kasvoilleni murskatun kalloni säpäleiden seasta. Juoksin kohti porttia maistellen matkaeväitäni, omia aivojani, Luojan omaa herkkuruokaa, oman sieluni keskusta ja uskollisen mieleni kukkaroa. Ihanaa, niin ihana tunne!
Portit kalahtivat toisiaan vasten, ja sumu hälveni. Tuijotin hölmistyneenä tuonpuoleisen ovia, jotka vain seisoivat siinä hievahtamatta. Otin askeleen eteenpäin, vihoviimeisen. Portit pysyivät kiinni.
Jostain kuului räkäistä naurua.
Ja niin se on aika herätellä Urcaen's Gaten hiljaiseloa klassikko mega ryypp... battlen merkeissä. Kuten tähänkin mennessä (ne kaksi ainukaista edellistä kertaa), tapahtuma tulee olemaan kutsupohjalta näin aluksi ja sitten taas nappaillaan iloisia täytepelaajia lähempänä ajankohtaa. Tapahtumapaikkana on siis oleva taas Ymmersta, se nälkälähiön (Espoon) erikoisalue. Tapahtuma on jälleen yksi päiväinen, jostain klo.10 aamulla lähtien myöhäisiltaan saakka (johonkin 22-23 mennessä jos viimeistään saataisiin homma pakettiin ja paketti postiin, mutta tietty aikaisemmin suotavampaa saada jotain tolokkua tilanteesta). Tarvittaessa voin majoittaa sellaiset 3-4 henkeä tänne jo perjantaista lähtien. Varmaan taas kahvia ja pikku naposteltavaa tarjoilen myös paikan päällä.
Ajankohtaa taas puntaroidaaan kovasti. Alustavasti kumminkin nyt kiinnitän lauantai 21.5. armon herran vuotta 2011. Oikein muuta ajankohtaa en keksi ja jos jollain tiedossa jo turnaus tai vastaava tuolle ajankohdalle, niin älisköön rivakasti. Kesällä kumminkin noita erillaisia tapahtumia jaksaa olla ihan urakalla, niinpä sen voisi suosiolla tiputtaa laskuista pois ja sitten pitäneen katsella syksyllä joku uusi ajankohta. Tuota aikaisemmin sitten epäilen saada organisoitua järkevästi. Edellisissä megahöttömötöissä olleet luonollisesti tulisi olemaan automaagisesti kutsuttu (kunhan noita wanhoja partoja saisin tavoiteltua pelin pariin taas). Mutta tuon kutsu periaatteen ei pidä antaa masentaa, jos kiinnostusta löytyy, niin kertokoot asiasta ja laitan varasijalistalle. Ikäraja tulee taas valitettavasti olemaan K18 mahdollisen alkoholi nautiskelun takia.
Elikkäs tämä on vasta alustavaa suunnittelua tulevalle. 10-12 pelaajaa, 5vs.5 sekä 2 erikoisempaa hemmoa (tarkoittaen siis kolme puolta, joka vuorostaan tarkoittaa 3 turnia roundissa) tai sitten jää joko 5vs.5 tai 6vs.6 peliksi (silloin vain perus 2 turnia per round, tod.näk. tämä tulee olemaan puolet). Suurimmalla todennäköisyydellä 50pc listat ja toisin kuin edellisillä kerroilla, minkäänlaisia character tai factio rajoituksia ei tule olemaan. Ainoa toive oikeastaan tulisi olemaan, ettei 'castereita/'lockeja tule olemaan kuin se yksi kappale, eli ei duplikaatteja (tosin tämän voisi melkeinpä pistää myös vaatimukseksikin). Puolet/tiimit tullaan valitsemaan sattumanvaraisesti.
Sen verran natsi taas ollaan itse listan laatimisesta, että armeijassa on pakko olla vähintään 20pc edestä warjackeja/warbeasteja kokonaispisteistä. Ja ei, tähän ei voi laskea wj/wb pisteitä, ne voi vielä käyttää tuon 20pc lisäksi tietty. Huomioikaa että tämä rajoitus ei tarkoita sitä, että warjackit täytyy olla battlegroupissa. Lesser warlockien käyttö lasketaan myös näihin pakollisiin 20pc käyttöön (niin Warmachinen kuin Hordesin puolella).
Pelikenttä alustavasti on niinkin suppea kuin 4'x8' (5vs.5 pelissä pitäisi riittää), mutta jos vielä jostain taion itselleni lisälevyn, niin voi muuttua 4'x10'. Skenaario tulee olemaan joko kolme (3) erillistä moshpittiä tai objektiivia (tai sitten kumpaakin) joissa tulee olemaan iloisia yllätyksiä (everyone loves surprises). Joskus vuonna 2009 taisikin olla jonkinlaista alkusuunittelua asiasta, mutta sitten se vain jäi, samalla teemalla mennään kumminkin nyt.
Kutsutut immeiset näin alustavasti:
1. Teräratas - Mercenaries / Drake McBain
2. Celebdae - Skorne?
3. The Captain - Mercenaries, Talion Charter / Shaye
4. Huussukka - Legion of Everblight / Vayl
5. Thotmes - Khador / Karchev
6. Der Dexter - Khador?
7. Samuli.H - Protectorate of Menoth / Feora
8. Diogenes - Mercenaries / Gorten
9. Jan - Cryx / Asphyxious
10. Jomps - Cryx / Deneghra
11. Tuska - Legion of Everblight / Absylonia <-- Heikolle näyttää, mutta ei hätä, mie olen paikalla.
12. Lisko & Örkki - Laina armeija
Minä pysyttelen tässä vaiheessa varasijalla ikäville yllätyksille.
Yhäkin muistutan, että noin puolet noista ovat enemmälti alkanut vaipua hiljaisuuteen tältä rintamalta, niinpä epäilen heidän jaksavan lähteä leikkiin mukaan. Eli rohkeasti vaan kiinnostuneetkin nostamaan päätään. Myös jos lähinnä saisi isommaksi pelipöydänkin, niin mikäs estäisi nostattaa myös osallistuja määrääkin, mutta väittäisin joku 14 henkeä olevan melkoisen lähellä maksimia.
Edit: Tällä hetkellä voittoa on viemässä 28.5.
Kuin kissanpentu kieriskelemässä lankakerän kanssa takkatulen edessä illalla, olivat tuon valtavan pedon leikkiväiset otteet perintöä vaistonvaraisesta raadollisuudesta, joka virtasi myös sen luojan veressä. Pitkäkyntiset kourat hypistelivät ja terävähampainen suu näykki nahanriekaleiden lepattaessa hirviömäisen leikin varjolla.
Tunsin pedon kynnen uppoavan vatsaani. Ähkäisin tuskasta, kirkaisin kivusta, mutta en halunnut luovuttaa. Pyhä raivo virtasi kehooni terästäen mieleni ja vieden minut pieneksi hetkeksi kivun ulottumattomiin, ja kykenin ajattelemaan selkeän laskelmoivasti. Toivoin, että olento kiskaisisi kyntensä ulos siististi pitkin samaa reittiä, jota se oli seurannut minikokoiseen teatteriin, jonka seinämät olivat lihaa, rakenteet luuta ja esirippu tehty nahasta, joka oli jo valmiiksi tummanpunainen. Sillä jos se niin tekisi, tiesin, että saisin mahdollisuuden kierähtää sen massiivisten jalkojen alle ja upotettaa yhden, tappavan iskun sen haaraväliin.
Kynsi repäisi kömpelösti liikevoimallaan minut lähestulkoon puoliksi, upposi hetkeksi syvemmälle ja sinkoutui ulos lennättäen kasvoilleni ryöpyn omaa vertani. Menoth, valtiaani, anna minulle voimaa surmata tämä hirviö sinun kunniaksesi! Kauhukseni näin suolistoni kiertyneen tuon tummanpunaisen, luisen okaan ympärille, ja kun villiintynyt olento heilautti lihaksikasta käsivarttaan, sain katsella sisuksieni rihmastomaisen elimen kieppuvan kaukaisuuteen yhtenä valtavien iilimatojen ryhmähalauksena. Edes kaihoisa katseeni ei saanut tuota näkyä hälvenemään, vaan orpona minä tuijotin laskeutuvaa, niljaista suolistokerää toivoen, että sen toinen pää aukeaisi, jotta voisin keriä sen takaisin sinne, mistä se oli irrotettukin.
En edes ehtinyt tuntea kipua jalassani, sillä voimakas virtaus viilensi lempeästi kasvojani lentäessäni ilman halki ja muodostaen ruumiillani mennessäni näkymättömiä harhaoppisuuden riimuja kuin se saastainen suippokorva, joka varmasti nyt hekotti jossain taustalla voitonriemuisena ja kaiversi noita samaisia riimuja lumihankeen mutatoituneilla sukuelimillään. Näin olennon silmättömän pään ja kidan, johon ankkuroituneena viiletin kahdeksikkoa kuin räsynukke. Hurme tihkui yhteen puristettujen hampaiden välistä, ja saatoin nähdä sääriluuni paistavan lihan sulettua siististi irti sieltä, mihin pedon ikenet olivat koskeneet. Menoth, en petä luottamustasi! Tämä saastaisen magian luomus ei voi minua nujertaa niin kauan kuin olet kanssani!
Kuulin väkivaltaisen rusahduksen, kun peto nykäisi yhtäkkiä rajusti päätään sivulle, ja ennen kuin huomasinkaan, lensin jo ilmassa vapaana kuin seurakuntamme pyhä yhtenäisyys. Tunsin ilman kaikkoavan keuhkoistani tömähtäessäni kovaan lumikinokseen, mutta keskittymiseni ei herpaantunut. Vain pieni takaisku, pieni vain. Vilkaisin ohimennen teräväksi repeytynyttä, luunsirpaleista jalantynkääni, jonka puuttuva pala näkyi selvästi nyt lähestyvän hirviön etuhampaiden välissä, ja punnersin itseni yhdelle jalalle silmiäni siristellen kirkkaassa auringonvalossa, jonka voima moninkertaistui lumenpinnasta. Menoth on kanssani, hänen taivaalliset tulensa langetkoon alas maahan korventaen.
Mutta ei, jokin oli nyt pielessä. Mutta miten? Olinko ollut liian hidas? En voisi elää itseni kanssa, jos joutuisin kärsimään arvostelukykyni puutteesta, ei ikinä, minä sentään olin valittu. Olin räpäyttänyt silmiäni kerran, enintään kerran, en sen enempää, ja kuitenkin katsoessani nyt itseäni näin rintalastani pirstaleiden väliköistä oman sydämeni pumppaavan kannustaen verivirtoja metrin korkeiksi suihkuiksi, jotka sihisten pursusivat rinnastani ja satoivat päälleni.
Enkä enää edes ollut yhden jalkani varassa, sillä se jalka nökötti muutaman askeleen päässä hangessa. Ja oliko tuo tuolla oikea käteni? Vaiko vasen? Pieni takaisku, vain pieni. Pääsin kierähtämään selälleni, mutta onnistuin vapauttamaan sydämeni rinnastani, ja nyt se poukkoili kumen lailla venyvien hermojen varassa käyttäen hyväkseen antamani liike-energian viimeisen tippaan asti. Jokin todella on pielessä.
Sen olisi pitänyt toimia. Niin monet kuoripojat olivat kokeneet sen: yhden tarkan survaisun taakse ja sitä seuraavan murskaavan iskun eteen. Sukupuolielinten heläjävä ääni korvissani, oi Menoth, anna minun vielä kuulla se! Ja nyt tämä hirviö, joka ei ollut ottanut Luojan armoa sydämeensä, teki minusta kuoripoikansa. En edes nähnyt, missä se heläjävä osani piilotteli tällä hetkellä; luultavasti ehkä jossain päin rintakehääni, mahdollisesti tuon epäpyhän olennon vatsassa. Mutta nyt kaikki tuntui heläjävän, minä aivan helisin kuin silloin kolmisenkymmentä vuotta sitten isälleni ripittäytyessäni. Oi, se mies! Siinä miehessä oli ollut voimaa, Menothin voimaa!
Ja kun tuo tappokone nyt löntysteli hilpeästi neljällä jalallaan tanssahdellen, pitkää häntään päättyvää selkäänsä venytellen ja nautinnollisesti mouruten, minä imeskelin irtonaisia hampaitani. Kehräävä peto tuli lähemmäs; ehkäpä se kuitenkin halusi ripittäytyä. Ei, ei minulla ollut käsiä, mutta ei se isäänikään ollut estänyt. Minulla oli korvani, joilla ottaa vastaan syntiset tunnustukset. Korvani pitivät paikkaansa päässäni.
Odotin hetken, odotin toisen. Se lähestyi, se tuli tietämättömänä kuin mikäkin typerä eläin. Valmistauduin, jännitin kaikki jäljelle jääneet lihakseni, odotin, odotin. Pyhää vihaa julistava saarna räjähti kurkustani, ja kun tuo kaiken epäpyhän ja saastaisen muotokuva otti viimeisen väärän askeleensa, ponkaisin torsoni liikkeelle ja puskin tarkasti kurinalaisen koulutukseni tuottamalla itsevarmuudella noiden kahden puunrunkomaisen jalan yhtymäkohtaan.
Menoth!
Seuraavassa hetkessä tunsin jotain kummallista päässäni. Painetta, jonkinlaista puristusta, joka voimistui voimistumistaan. Vajosin syvään mietintään. Olinko unohtanut jotain? Ei, helvetti! Aamen! Aamen, juma, aamen!
Outo utu kihosi silmiini, ja sen keskeltä näin nousevan valtavien porttien, jotka olivat samalla isällisen lempeät mutta tulijaa kunnioittaen jo valmiiksi raotetut kuin alttaripöydän alalokero. Kieleni retkotti poskellani ja maistoin aivomassani lihaisuuden sen valuessa kasvoilleni murskatun kalloni säpäleiden seasta. Juoksin kohti porttia maistellen matkaeväitäni, omia aivojani, Luojan omaa herkkuruokaa, oman sieluni keskusta ja uskollisen mieleni kukkaroa. Ihanaa, niin ihana tunne!
Portit kalahtivat toisiaan vasten, ja sumu hälveni. Tuijotin hölmistyneenä tuonpuoleisen ovia, jotka vain seisoivat siinä hievahtamatta. Otin askeleen eteenpäin, vihoviimeisen. Portit pysyivät kiinni.
Jostain kuului räkäistä naurua.
Ja niin se on aika herätellä Urcaen's Gaten hiljaiseloa klassikko mega ryypp... battlen merkeissä. Kuten tähänkin mennessä (ne kaksi ainukaista edellistä kertaa), tapahtuma tulee olemaan kutsupohjalta näin aluksi ja sitten taas nappaillaan iloisia täytepelaajia lähempänä ajankohtaa. Tapahtumapaikkana on siis oleva taas Ymmersta, se nälkälähiön (Espoon) erikoisalue. Tapahtuma on jälleen yksi päiväinen, jostain klo.10 aamulla lähtien myöhäisiltaan saakka (johonkin 22-23 mennessä jos viimeistään saataisiin homma pakettiin ja paketti postiin, mutta tietty aikaisemmin suotavampaa saada jotain tolokkua tilanteesta). Tarvittaessa voin majoittaa sellaiset 3-4 henkeä tänne jo perjantaista lähtien. Varmaan taas kahvia ja pikku naposteltavaa tarjoilen myös paikan päällä.
Ajankohtaa taas puntaroidaaan kovasti. Alustavasti kumminkin nyt kiinnitän lauantai 21.5. armon herran vuotta 2011. Oikein muuta ajankohtaa en keksi ja jos jollain tiedossa jo turnaus tai vastaava tuolle ajankohdalle, niin älisköön rivakasti. Kesällä kumminkin noita erillaisia tapahtumia jaksaa olla ihan urakalla, niinpä sen voisi suosiolla tiputtaa laskuista pois ja sitten pitäneen katsella syksyllä joku uusi ajankohta. Tuota aikaisemmin sitten epäilen saada organisoitua järkevästi. Edellisissä megahöttömötöissä olleet luonollisesti tulisi olemaan automaagisesti kutsuttu (kunhan noita wanhoja partoja saisin tavoiteltua pelin pariin taas). Mutta tuon kutsu periaatteen ei pidä antaa masentaa, jos kiinnostusta löytyy, niin kertokoot asiasta ja laitan varasijalistalle. Ikäraja tulee taas valitettavasti olemaan K18 mahdollisen alkoholi nautiskelun takia.
Elikkäs tämä on vasta alustavaa suunnittelua tulevalle. 10-12 pelaajaa, 5vs.5 sekä 2 erikoisempaa hemmoa (tarkoittaen siis kolme puolta, joka vuorostaan tarkoittaa 3 turnia roundissa) tai sitten jää joko 5vs.5 tai 6vs.6 peliksi (silloin vain perus 2 turnia per round, tod.näk. tämä tulee olemaan puolet). Suurimmalla todennäköisyydellä 50pc listat ja toisin kuin edellisillä kerroilla, minkäänlaisia character tai factio rajoituksia ei tule olemaan. Ainoa toive oikeastaan tulisi olemaan, ettei 'castereita/'lockeja tule olemaan kuin se yksi kappale, eli ei duplikaatteja (tosin tämän voisi melkeinpä pistää myös vaatimukseksikin). Puolet/tiimit tullaan valitsemaan sattumanvaraisesti.
Sen verran natsi taas ollaan itse listan laatimisesta, että armeijassa on pakko olla vähintään 20pc edestä warjackeja/warbeasteja kokonaispisteistä. Ja ei, tähän ei voi laskea wj/wb pisteitä, ne voi vielä käyttää tuon 20pc lisäksi tietty. Huomioikaa että tämä rajoitus ei tarkoita sitä, että warjackit täytyy olla battlegroupissa. Lesser warlockien käyttö lasketaan myös näihin pakollisiin 20pc käyttöön (niin Warmachinen kuin Hordesin puolella).
Pelikenttä alustavasti on niinkin suppea kuin 4'x8' (5vs.5 pelissä pitäisi riittää), mutta jos vielä jostain taion itselleni lisälevyn, niin voi muuttua 4'x10'. Skenaario tulee olemaan joko kolme (3) erillistä moshpittiä tai objektiivia (tai sitten kumpaakin) joissa tulee olemaan iloisia yllätyksiä (everyone loves surprises). Joskus vuonna 2009 taisikin olla jonkinlaista alkusuunittelua asiasta, mutta sitten se vain jäi, samalla teemalla mennään kumminkin nyt.
Kutsutut immeiset näin alustavasti:
1. Teräratas - Mercenaries / Drake McBain
2. Celebdae - Skorne?
3. The Captain - Mercenaries, Talion Charter / Shaye
4. Huussukka - Legion of Everblight / Vayl
5. Thotmes - Khador / Karchev
6. Der Dexter - Khador?
7. Samuli.H - Protectorate of Menoth / Feora
8. Diogenes - Mercenaries / Gorten
9. Jan - Cryx / Asphyxious
10. Jomps - Cryx / Deneghra
11. Tuska - Legion of Everblight / Absylonia <-- Heikolle näyttää, mutta ei hätä, mie olen paikalla.
12. Lisko & Örkki - Laina armeija
Minä pysyttelen tässä vaiheessa varasijalla ikäville yllätyksille.
Yhäkin muistutan, että noin puolet noista ovat enemmälti alkanut vaipua hiljaisuuteen tältä rintamalta, niinpä epäilen heidän jaksavan lähteä leikkiin mukaan. Eli rohkeasti vaan kiinnostuneetkin nostamaan päätään. Myös jos lähinnä saisi isommaksi pelipöydänkin, niin mikäs estäisi nostattaa myös osallistuja määrääkin, mutta väittäisin joku 14 henkeä olevan melkoisen lähellä maksimia.
Edit: Tällä hetkellä voittoa on viemässä 28.5.