Sotavasara.net

Pohdiskelin tässä vamppyyrejä. Kävin miettimään, että voivatko vamppyyrit palvoa jumalia? Jumalilla voisi kuvitella olevan vähemmän annettavaa kuolleille, mutta jos vaikka Sigmarin pappi muuttuu vamppyyriksi niin unohtaako hän vain pikaisesti vanhan uskonsa ja kutsumuksensa?

Olen ymmärtännyt, että vamppyyrien tunteet ovat vain varjoja siitä, mitä ne olivat yksilön eläessä, mutta missä määrin ne ovat yhä tallella? Kykenevätkö ne rakastumaan? Edes platonisesti? Tuntemaan ystävyyttä, iloa, vihaa tai surua jonkin tapahtuman johdosta? Vai ovatko ne vain kylmiä sieluttomia olentoja? Jos vamppyyri jolla oli eläessään vaimo ja lapsia, joita hän rakasti suuresti, astuu sisään vanhaan kotiinsa, niin löytääkö se sieltä rakkaan perheensä, vai ruokaa?

Tässä tätä kirjoittaessa kävin vielä pohtimaan, että mikä oikeastaan on vamppyyri? Vamppyyri on kuollut ihminen, joka tarvitsee ihmisverta elääkseen, mutta mikä vamppyyrissä oikeastaan katosi kun se kuoli? Ja jos se kerran on jo "kuollut", niin miksi se "kuolee" uudestaan, jos joku iskee siltä pään irti?

Ei uskova vampyyri aivan mahdoton ajatus ole, sen verran jumalia fabasta löytyy, etteikö yksi epäkuolleilekin löytyisi (Nagashia ei lasketa).
Tosin olessasi muita vahvempi, kyvykkäämpi, nopeampi ja usein magiassa etevämpi, puhumattakaan ikuisesta elämästä, mitä jumalalla on sinulle annettavaa?

Rakkaus ei ainakaan ole mahdotonta, Vladhan sen näytti ja Isabella todisti.

Alkuperäiset faban vampyyrit eivät olleet varsinaisia epäkuolleita, vaan elämäänsä eliksiirillä pidentäneitä immeisiä, nuoremat sukupolvet ovatkin sitten syntyneet
perinteisemmällä "verisuudelmalla". Vampyyrien rotukaan ei varsinaisesti rajoitu ihmiseen, mieleen tuli ainakin pari mainintaa sangn vampyyrimäisistä skaveneista.

Miksi elävä kuollut ei voisi kuolla uudestaan?

Vampyyrien sielun elämää pystyy tarkastelemaan yleisesti fantasiakirjaallisuuden näkökulmasta tai erityisesti Warhammer Fantasyn miljöössä.

Sigmarin uskoinen vampyyri on melkein mahdottomuus (eli loistava tarinan aihe), koska hurskas vampyyri päättäisi päivänsä välittömästi, ettei olisi kauhistus Sigmarin silmissä. Itse uskoisin, että Sigmarin pappi vieraantuisi jumalastaan vallan nopeasti osana muutosta vampyyriksi vaikka saattaisi säilyttää ulkoisesti osan entisistä uskomuksistaan ja tavoistaan. Väistämättä epäkuolleeksi verenjuojaksi muuttuminen muuttaa olennon psyykettä tai vaihtoehtoisesti vain osasta kuolevaisista on kuolemattomiksi. Pois ei tietenkään ole suljettu, että oma jumala armahtaisi papin jä päättäisi tältä päivät.

Vampyyrien on mahdollista varmasti harjoittaa palvomismenoja ja toisinaan joukon saisi hyvin helposti sitoutettua tietyn jumaluuden palvomiseen - Slaanesh tai Tzeentch olisi hyviä vaihtoehtoja. Varmasti se oma epäkuollut jumaluuskin olisi tarjolla.

Yleisesti epäkuolleeksi muuttumisen kuvataan latistavan ihmisen tunteet, erityisesti ne positiiviset. Vihaa, raivoa tai katkeruuteen kykyä löytyy usein ylenmäärin. Itse juuri uskoisin, että vampyyrinä oleminen vaatii juuri tuollaista muutosta, että epäkuollut kestää "järjissään" vuosisadat. Toisaalta vampyyri tarinoissa toisinaan on kuvattu tunteiden epävakautta. Lähdekirjallisuudeksi tässä suosittelisin erityisesti Vampire roolipeliä.

Vampyyri varmaan säilyttäisi osan tunteistaan perhettään kohtaan. Todennäköisesti selviytymisvietti ajaisi vampyyrin ravitsemaan itseään perheestään ja aiheuttaisi näin tragedian. Saattaisipa tämä näitä suojella tai jopa muuttaa jälkikasvukseen vain huomatakseen, että kuolemattomuus yhdessä muuttuu kiroukseksi.

Mitä vampyyri menettää muuttuessaan? Sielunsa. Kuolevaisuutensa. Miksi se tuhoutuu? Koska vampyyri on yleensä kiinni ruumiinsa keinotekoisessa, epäkuolleessa kuolemattomuudessa. Toki on esimerkkejä voimakkasita vampyyreistä, jotka pyrkivät takaisin kuorensa menettäneenäkin (Carmilla, Vampire hunter D: blood lust)

En itse ainakaan muista vampyyrien palvovan erityisemmin jumalia, vaan jahtaavan sitten omia kuolemattomia päämääriään. ( Sigmarin pappi varmaan heittäisi itsensä narun jatkeeksi, kun ryhtyisi vampyyriksi.... tai hylkäisi uskonsa)
Näitä päämääriä on sitten useita erilaisia näillä eri "vampyyri lahkoilla".

Ja sitten jotakin turinaa mitä nyt muistan Liber Necrisistä:

Mitä vampyyri tuntee riippuu varmaankin pitkälti itse vampyyristä: minkälainen hän oli eläessään ja mitä hän on kokenut kuolemattoman elämänsä aikana. Ainakin mitä Liber Necris viittaa niin vampyyrit kyllä pystyvät Rakkauteen, Vihaan, Suruun, Hulluuteen ja myötätuntoon. Joten uskoisin, että se on persoonasta kiinni. ( lisäten tosin samalla kirjasessa mainitaan, että pidemmän päälle vampyyri kadottaa tavallisia ihmisiä kohtaan myötätunnon ja säälin, koska verenjuonti pakottaa siihen...Tämä tosin vaihtelee sitten miten jotkin vampyyrit asian ottaa)

Ax kirjoitti: Tässä tätä kirjoittaessa kävin vielä pohtimaan, että mikä oikeastaan on vamppyyri? Vamppyyri on kuollut ihminen, joka tarvitsee ihmisverta elääkseen, mutta mikä vamppyyrissä oikeastaan katosi kun se kuoli? Ja jos se kerran on jo "kuollut", niin miksi se "kuolee" uudestaan, jos joku iskee siltä pään irti?

Tuosta vielä. Eli warhammer vampyyrit ovat yksinkertaisesti ihmisiä, jotka ovat koittaneet löytää pakokeinon kuolemaan. Verenjuonti politiikka vaihtelee lahkoittain, jotkut ryystävät sitä ihan vain tappamisen ilosta ja jotkin vain tarpeen mukaan tappaen kuolevia.

Liber Necris kertoi jotenkin niin, että vampyyri yksinkertaisuudessaan on pakottanut sielunsa kokonaan ruumiinsa sisään ja paennut näin kuolemaan. Lisäten sitten, että vampyyri on äärimmäisen vaikea tappaa, etenkin päävampyyrit pystyivät nostamaan toisiaan ylös helpohkosti. Ja näistä kavereista ei sitten saa selkoa milloin he "lopullisesti" kuolevat. Yleisesti ottaen jos vampyyrin silpoo se kuolee, mutta ylösnostamisen mahdollisuus on aina läsnä.. ellei ruumista hävitetä totaalisesti.

Liber Necriksen lukeneena, vampyyreillä on valinta. Joko juoda verta ja ylläpitää kauneutensa ja järkensä (muistaisin) tai sitoa mustaa magiaa ympärilleen. Siinä, missä Nagashin oppilas käytti tätä magia temppua, kaikki kolme muuta eliksiirin juonutta jatkoivat juomalla verta.

Lisää hienoa faktaa necriksestä!

Alkunperin, eliksiirin juoneet vampyyrit kestivät päivän valoja, eli aurinkoa. Mutta, koska ns. kuningas näiden eliksiirin juoneiden joukossa, petti Nagashin sodassa nyk. tomb king valtakunnan kuningasta vastaa0n, antamalla sen silpota päänsä irti (tämän kantama sormus, jolla Nagash vahti niitä ja tämän isokihon jäännökset katosi ikuisesti). Tämän tempun ansiosta, vaimo ja muut voisivat paeta Nagashia. Nagas ofc. keksi petoksen ja kirosi vampyyrit (paitsi oppilaansa) niin pahasti, etteivät voi sietää enää aurinkoa. Simple as dat.

Myöhemmin toki, kun Nagashi oppilas yritti kasvataa mahtiaan necromancyssä, tämä joutui vaipumaan transsiin jotta voisi katsoa henkimaailmaan. Siitä syystä, tämän oppilas puolestaan hyökkäsi, raateli kurkun auki ja söi koko Nagashi oppilaan (luultavasti siksi, että piti tätä heikkona), koska pystyi itse näkemään henkimaailmaan ilman moisia transseja.

edit. Ylempään viestiin viitaten. Muistan lukeneeni, että jos vampyyri kuoli, sen kaverit saatto mystesti herättää henkiin jos sai sen jäänteen haltuun. Mutta jos esim. empiren väki sai jäämät ensin, ne heitti sen tuleen ja vampyyri vain lakkasi olemasta.

Eliksirin juonut vampyyri, eräässä tarinassa, taisi kadota toiseen maailmaan kun örkkimaagi käytti iiisoa taikatemppua tähän.

editedit. Aiheeseen liittyen, en henkilökohtasesti usko että faban vampyyrit pitää ketään jumalaa. Ne on erotettu maailmasta jonne kaaoksen palvelijat, ja ei-palvelijat joutuvat kuollessaan.

http://www.sotavasara.net/keskustelu/vi ... 22&t=56860

Paras tarina sotussa IMO ja todennäköisesti pisin.

Tuo hyvin esille asioita vampyyrien historiasta ja uskonnollisuudesta etc.

Edit. Tuo myös muistuttaa niistä hyvistä ajoista, jolloin Vc:llä oli 4 verilinjaa...

Muuten hyvä, mutta tuo ei ole kauhean virallinen eikä siinä ole lähdeviittauksia...

Eipä se kauhean virallinen ole, mutta muistaakseni hän kertoi jossain viestissään eri lähteitä, joita oli muistaakseni ainakin puolenkymmentä.

Möllyskä kirjoitti:jossain viestissään

tl;dr; jos tuon kaivat esille, niin sitten kelpaa mulle. Siihen asti en käytä kauhean virallisena ja virallista pörröä metsästävällä käytännöllisenä.

>Virallinen pörrö

Ei se satu todeksi muutu, vaikka joku siitä palkaakin olisi saanut.

+Gw pörrö on pitkän ikänsäkin takia melko epäkonsistenttia.

Nopeasti selaamalla en löytänyt muuta kuin:

"fluffin lähdemateriaalina olen käyttänyt Liber Necris-kirjaa, joka täydentää aukot, joita armeijakirjat (Hautakuninkaiden ja Kreivien) jättävät fluffiin. Mutta yritän metsästää fluffia eri paikoista"

yhtä hyvin vois keksii ite miten ne paikat täyttää...kun kuitenki kymmenet ihmiset vuosikymmenien aikana vaan muokannu tota pörröö eri kirjoihin yms. et sinänsä nää ''mikä on oikeeta pörröö''-keskustelut on ihan turhii...