Ultramarinet vs CSM (heikkotasoista huumoria)
Lähetetty: Pe 07.10.2011 20:01
Tänään tuli pelattua varsin hupaisa 40k peli, SM (perus Ultramarinet) vs CSM. Pisteitä pelissä oli 1500 joten melko nopea vajaan parin tunnin mäiske oli kyseessä. Alkuasetelma oli sinänsä vähän epäreilu tosin, koska sain perus mariineillani ensimmäisen vuoron ja antitank-tykitystä löytyi noinkin pienestä pistemäärästä jo vähän muillekkin jaettavaksi. Varsinkin kun vastustajan armeija vannoi enemmänkin lähitaisteluvoimaan, joten pystyin hidastamaan turhankin tehokkaasti takseja. Toki nopatkin tuntuivat pyörivän, eli tuuria löytyi.
Mutta entäpä ne listat?
Marsuillani HQ virkaa toimitti kapteeni 2+ armourin ja relicblade/stormshield combon kera. Eliiteissä heiluivat lascannon/sinko dredi ja tämän velipoika lascannon/ccw+heavyflamer kävelijä. Troopeiksi valitsin perinteiset 2 x 10 hengen tactical mariinit, mistä löytyivät meltagunit, powerfistit ja lascannon (taas). Molemmissa samat. Fast-osio kaatui 10 hengen assault marine ryhmälle, missä parit plasmapistoolit ja thunderhammer kessu. Viimeisenä devastatoreilla taas täydet 10 jamppaa aseinaan lascannon, sinko ja 2 plasmacannonia. Mitenkään kovin pahasti yllättäen jaoin kaikki muut paitsi hyppyreput omiin ryhmiinsä, jotta heavyaseet saisivat paukutella omia kohteitaan muiden edetessä. Plasmacannonit omaan ja antitank-aseet omaan devoilla. Transportteina toimivat perus rhino ja twin-lascannon razorback.
Vastustajan armeija oli jotakuinkin seuraavanlainen: HQ:sta löytyi lashilla varustettu terminator sorcerer, joka kulki 4:n lightningclawiterminatorin kanssa. Näillä oli slaaneshin ikoni mukana myös. Koko jengi ympättiin Land Raideriin. Toisena löytyi 3 hengen deepstrikettävä terminator ryhmä, missä powerweaponeiden lisäksi 3 x combimeltat. Troopeiksi oli valittu liki täysi ryhmä (muistaakseni) plaguemarineita meltoilla ja fistichampalla. 10 berserkeriä fistihepulla ja viimeisenä trooppina taisi olla vajaa 10 jannun perusCSMryhmä. Troopeilta löytyi jokaiselta rhinot luonnollisesti. Viimeisenä elitessä (korjasin kun muistin alunperin että ovat vielä heavyä :)] pyöri sinko/ccw+heavyflamer dreadi. Armeija noudatti näyttävästi Black Legion teemaa tummanpuhuvalla yleisilmeellään.
Entäpä sitten peli? Pitched Battlena vedetty perusräiskintä, jossa maastoa laitettiin melko reilusti. Mäkeä oli siellä sun täällä blokkaamassa LoS:ia ja koska peli pelattiin Lahden Puolenkuunpelien tiloissa, nämä jopa näyttivätkin hyviltä. Deployment sujui omalta osaltani melko mielikuvituksettomasti heavy aseryhmien hakiessa mäkien päältä parhaat tuliasemat, ajoneuvojen ja dredien jemmatessa piilossa (mikäli vastustaja saa heitettyä itselleen ensimmäisen vuoron) ja hyppyreput olivat devastatorien omistaman mäen takana odottaen hetkeä jolloin väistämätön CSM lähitaistelu iskee kotipesään ja tarvitaan reservistä lyöntivoimaa. Objektiiveja oli sen 2 kpl ja ne olivat aseteltu siten, että oma markerini oli noin 14 tuuman päässä leveästä sivusta melkein keskivaiheilla, mäen päällä. Ja vastustajan markeri oli kierosti (eli fiksusti) asetettu omaa deployment zonea lähellä olevan mäen taakse, mikä tarkoitti sitä, että minun pitäisi kahlata läpi landraider-lastillisen terminaattoreita, itse lantikan, deepstrikettävien terminatoreiden ja vielä perus CSM ryhmän, joka jemmasi markerin lähistöllä. Vastustajalla taas oli vielä hankalampi tehtävä kahlata läpi lascannon ja plasmacannon tulituksen ja koittaa saada objektive mäeltä mikä ei paljoa suojaa tarjonnut.
Näin. Tällä tavalla lähdimme peliä edistämään ja seize the initiative!-heiton epäonnistuttua aloin toteuttamaan suunnitelmaani. VAROITUS: Kirjoitan raportin enemmänkin tarinamuotoon ja koska olen tällä hetkellä hölmöllä tuulella, en tee siitä kovinkaan vakavaa... Eli käytän huonoa huumoria mikä ei välttämättä aukea ihan kaikille, mutta pyrin välttämään alatyylin kommentteja ja kielikuvia (as if...). Kuitenkin toivon että tästä jotain iloa jollekkin löytyy :) Vielä sellainen maininta, että Lahden muotoiluinstituutin kaksi opiskelijaa (heitä piti olla kolme, mutta kolmas oli joutunut opetustehtäviin toiselle paikkakunnalle joten ei päässyt paikalle) olivat tämän pelin inspiraation takana, koska he tekevät koulutyönä dokumenttia vapaavalintaisesta aiheesta ja valitsivat vankkumattomalla ammattitaidolla tämän jalon harrastuksen ja lähdimme ilolla pelaamaan siinä toivossa, että mahdollisesti nettiin laitettava dokumentti herättäisi kiinnostusta ihmisissä ja saisimme lisää harrastajia. Heidän luvallaan myös linkitän tuon dokumentin tänne Sotavasaraan, kunhan ovat sen saaneet valmistettua kokonaisuudessaan.
Mutta pitemmittä puheitta (mitä tässä nyt on jo tullut lässytettyä muutama rivi liikaakin ;D), tämä on kaikenkaikkiaan vasta kolmas raporttini ja silti yhtä heikkoa huumoria. Lisäksi kirjoitettu puhtaasti Ultramariinien näkövinkkelistä. Toivottavasti vuorot ja peli aukeaa kuitenkin jotenkin. Itse asiaan siis!
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sinivuokko-chapterin toisen kompanjan kapteeni Silmäpuoli nuokkui miehistönkuljetusvaununsa, Jalon Vesipuhvelin takapenkillä huonotuulisena. Hän olisi halunnut olla ratissa, mutta Chapter Master Marsipaani Kalkkuna oli tehnyt puhallustestit jokaiselle kapteenille tuona aamuna ja nalli oli napsahtanut. Onko se hänen vikansa että jotkut marsujen implanteista ovat enemmänkin puhdasta silikonia ja selkeästi vähemmän hyödyllistä teknologiaa, joka absorboisi Imppaavien Vartijoiden tislaamaa äärimmäisen harvinaista ogryn-aivokäyränestesiideriä, Silmäpuoli tuumi. Samalla hetkellä, eli tarkemminkin kohdassa "joka absorboisi..." hänen motorolansa räsähti eloon ja häivytti negatiiviset ajatukset. Hyvärefleksisenä miehenä Silmäpuolelta kuitenkin kesti tovi reagoida räsähdykseen, joten ehdin kirjoittaa loppuun tuon lauseen siideristä.
"Kapteeni! Jotain perin merkillistä näkyy horisontissa!" kuului tuhoamismyllytys (devastators)-ryhmän kersantin, kersantti Sormiojossa:n ääni. Hänen ryhmänsä oli miehittänyt rohkeasti näkyvimmän kukkulan minkä löysivät ja raivanneet kaiken mahdollisen suojan pois, luottaen puhtaasti Keikarin voimaan. Hänen mukanaan mäellä olivat myös yhdestä taktisesta ryhmästä ylijääneet ylijäämät raskaine aseineen, sekä toinen puolikas omasta tuhoamismyllytys-ryhmästään. Mäen takana kyhjöttivät täristen pelottomat Taistelutassuttelijat (dreadnought) Mortti ja Vertti. Myös toisen taktisen ryhmän rääppeet nysväsivät lähistöllä omalla Partavaahtoselkä (Razorback)-ajokillaan. Heistä kauimpana, lähellä jotain hassua merkkiä maassa, jemmasivat toinen puolikas toisen taktisen ryhmän janttereista, joiden pätevyysaste mitattiin päivittäin kuumemittarilla. Tassuttelijoiden lähipiiristä tarkkasilmäinen lukija löytää myös pomppulinna (assault squad)-ryhmän, joilla oli ihan liian hauskaa ollakseen vakavasti otettavia marsuja.
"Mustia ajoneuvoja lähestyy asemianne kapteeni!" kuului radio-novan kanavalta ja kapteeni muisti että hänen Jalo Vesipuhvelinsahan oli parkkeerattu lähimmäs oletettua perääntymislinjaa, mikä osoittautuikin olevan todennäköisin vihollisen tulosuunta.
"No mitä te odotatte? Alkakaa möyhentämään niitä niillä yliraskailla tuliluikuillanne! Ei niitä ulkonäön vuoksi otettu mukaan!" oli kapteenin vastaus.
Partavaahtoselkä lähti verkkaan etenemään vetäen perässään taistelutassuttelija-kaksikkoa, jotka eivät tahtoneet pysyä kuorissaan, niin innostuneita ne olivat päästyään omenakiisselistä (erittäin eksakti suomennos dreadnoughtien horrostamista kuvastavasta termistä), jossa heitä säilytettiin aina kädenvääntöjen välissä. Kaikki muut tuntuivat pysyvän aloillaan viritellessään viulunkieliään ja ladatessaan läiskäkanuunoiden ja plättyaseiden pattereita. Pomppulinna-ryhmää nyt ei edes kannata mainita, koska heidän menonsa oli tässä vaiheessa jo K18 kamaa.
Likipitäen koko armeija avasi tulen, heitteli kiviä ja keihäitä ja muistipa joku voidella suksien pohjatkin. Kapteeni Silmäpuoli kuunteli kovin kiinnottomasti erilaisia zzzzup, woooosh, kräsh bäng boom ja boing ääniä ja huokaisi helpotuksesta koska oli ymmärtänyt pakittaa ajokkinsa vielä vähän parempiin suojiin, kaiken varalta.
"Raportti, taisteluveliseni!" kapteeni rähjäsi vauvapuhelimeensa, josta hetken kuluttua, pölyn laskeuduttua, kuuluikin kohtalaisen positiivinen vastaus "Kaamoksen Maa Raidaajasta (yllättäen Land Raider) meni telat rikki ja saimme osuman toiseen läiskäkanuunaan. Heidän taistelutassuttelijansa otti myös osuman ja oletamme että sinkosinkauttajan tuhouduttua sen korvissa soi sen verran, ettei mitään ole ampumassa ihan heti. Saimme myös moukaroitua yhden vihollisen sarvikuonoista."
"No entä se Maa Raidaajan toinen läiskäkanuuna?!" Silmäpuoli kysyi huolissaan. "Niin se söör. Tuota se kyllä vielä osoittelee ilkeästi teidän suuntanne, mutta jos kaasutatte urku auki niin pääsette kyllä sen kantamalta pois" sanoi Sormiojossa. "Eli jäämme tänne piiloon!" kapteeni totesi urhoollisesti ja antoi ohjeet tulevan varalle. Näistä mikään ei ole kuitenkaan millään muotoa salonkikelpoista luettavaa, vaan aiheutti sen verran hämminkiä että antoi Kaamoksen palvelijoille mahdollisuuden toimia.
Sormiojossa katseli huolestuneena, miten paikallaan kököttävästä Maa Raidaajasta ulostautui pahaenteisen näköisiä hahmoja. Termiittejä, hän totesi. Ja näyttävät peräti kohtalaisen vihaisilta. Raidaajan vasemmalla puolella olevan mäen takaa tuli näkyviin toinenkin sarvikuono ja vielä toinenkin, tällä kertaa Raidaajan viereltä. Ilman noita hassunnäköisiä värillisiä kuutioita tuossa taistelutantereella, tässähän luulisi olevansa jossain safarilla, Sormiojossa totesi melankolisesti ja katsoi, miten vihollisen Raidaaja avasi tulen hänen vierellään juoruileviin Sinipiikoihin.
Hämmentyneenä siitä ettei kukaan kuollut, mäellä olevat eivät huomanneet vihollisen termiitti Sorsan timotaikuriviittomakieltä ja samassa ruoska jo viuhahti. Plättyaseryhmä nöyrtyi välittömästi ja lähti tallustamaan eteenpäin pyörien mäkeä alas huolimatta siitä, että Sormiojossa ei edes koittanut komentaa näitä pitämään asemansa. Wrappi-voimien houkutus oli aivan liikaa ja ryhmä päätyi avomaastolle, joka tarjosi ihan yhtä hyvän suojan kuin paljaaksi hakattu mäkikin.
"Nyt loppuu se häsläys ja annatte Kaamoksen palvelijoille sen mitä tulivat hakemaan. Eli suomeksi sanottuna tulta voimapanssarinivusiin!". Näin kapteeni Silmäpuoli ajatteli sanovansa, mutta siinä vaiheessa oli jo myöhäistä, koska niin Mortti kuin Verttikin oli jo päästellyt pahimmat höyrynsä, samoin kuin jokainen jolla oli aseenaan jotain muuta kuin perinteinen marsujen Black & Dekker pulttipyssy.
Loputtomalta tuntuvien parin ohikiitävän sekuntin kuluttua, plättyaseet olivat vieneet mukanaan yhden termiitin ja haavoittaneet Sorsaa. Läiskäkanuunat saivat aikaan pientä kilinää ja kolinaa vihollisen sarvikuonoissa ja jopa osuivat kauimpana vasemmalla (Sinipiikojen asemista katsottuna) olevan sumuvaloon. Tämä tarkoitti toki sitä, että Kaamoksen palvelijoiden ajoneuvo pysähtyi siihen, koska heitä ympäröi jostain syystä jatkuva kaamos ja kukapa ilman valoja lähtisi ajelemaan sellaisessa kelissä...
Sen suurempia kirmailematta näytti siltä että tuo täyslaidallinen oli onnistunut melko mukavasti ja Sormiojossa nyökytteli tyytyväisenä ollen täysin tietämätön taas siitä, että vihollisen joukot kaikesta tästäkin huolimatta höökivät yhä lähemmäs.
"Veli Sormiojossa! Kuulin kumman huhun toisen taktisen ryhmän nimettömältä perusmosalta, että tähän jalon ajokkini lähistölle olisi faksattu muutama termiitti. Pitääkö paikkansa?!" Silmäpuoli tivasi. "Mjaa, siltäpä kyllä näyttää." vastasi Sormiojossa katselleen ihan johonkin muualle osoitellen sormella muutakin ryhmää kääntämään päänsä. Sormiojossa oli näet kiivas lintubongari ja hänen mielestään viereisestä metsästä lehahti aivan varmasti lentoon harvinainen Vasarapää Sotakurppa.
"No ei sitten tullut mieleen ilmoittaa vähän aikaisemmin?" kapteeni yski kännykkäänsä, mutta liian myöhään. Vihollisen Sorsa termiittikavereineen oli jo houkutellut plättyaseryhmän niin sanoakseni iholle ja oli nyt pieksemässä näitä hyvää tahtia selänrapsuttimillaan. Muutama heppu oli myös potkaissut lusikan nurkkaan Maa Raidaajan ja faksatun termiittiryhmän yhteisestä tykityksestä. Eikä siinä vielä kaikki. Lisäksi vihollisen sarvikuonoista oli ulostautunut läjä kiukkuisen näköisiä, lusikoin ja haarukoin varustettuja perse-erkkejä ja toisesta mokomasta sukelsi pääkallopilven turvin toinen ryhmä, joskin ulkonäöstä päätellen osa ryhmästä jäi sisälle. Irtoraajoja ja sen sellaista pientä, mitä nyt voi odottaa mätänemistilassa olevilta supermiehiltä. Vihollistassuttelija eteni verkkaan Maa Raidaajan edessä tekemättä mitään sen tähdellisempää.
Plättykanuunaryhmä katosi kuin hauki rannasta ja jätti jälkeensä vain tyytyväisen näköisiä, tosin edelleen hyvin vihaisia, termiittejä. Mortti oli ottanut myös kolhun kunniaansa syöpämarsujen meltoista, mutta tiesi että nyt oli hänen aikansa saada se surullisen kuuluisa 15minutes of sha.. fame.
Kapteeni pohdiskeli kuumeisesti tilannetta ja tuli siihen johtopäätökseen että voisi tehdä päätöksen. "Nyt mennään poijaat eikä meinata, kautta Keikarin!" hän huusi ja tökki omalla reliikiksi tituleeratulla kainalosauvallaan oman ryhmänsä ulos Jalosta Vesipuhvelista. Samalla hetkellä Mortti, joka oli päässyt rehvastelustaan eroon, kipitti kohden Sorsan termiittiryhmää.
Muut marsut antoivat palaa täydeltä laidalta ja saivat aikaan vihollisen taistelutassuttelijan tuhoutumisen ja parin hassun perse-erkin kaatumisen.
Kapteeni sai näköpiiriinsä faksatut termiitit ja päätti ottaa suuren suuren riskin. Tietysti ensin antoi mukanaan kulkevien lihakilpien paukutella pyssyköillään, mikä osoittautuikin ihan hyväksi ratkaisuksi, sillä kaksi termiiteistä potkaisi ämpäriä. Tästä rohkaistuneena kapteeni päätti rynnistää vanhuksen tavoin kainalosauva ojossa kohti kunniaa ja mainetta.
Riskinotto kannatti ja ryhmä sai suurien ponnistelujen kautta kuorittua tuon yksinäisen termiitin ja tehtyä siitä lahjoja seuraavaksi jouluksi. Taustalla Mortti oli jo hyvää vauhtia huitomassa omalla kourimakäpälällään ja rutisti Sorsasta aamupala-mehut lattialle. Vertti ei näistä halailuista niin välittänyt vaan oli lähtenyt kiipeämään Sormiojossa:n omistamalle kukkulalle laukoen vihollista kohti muitakin kuin vain hävyttömyyksiä.
Mortin teosta kuohahtuneet syöpämarsut rynnistivät eteenpäin tarkoituksenaan avata tuo sininen säilyketölkki ja tarjoilla se mahdollisesti iltapäiväteen kanssa Kaamoksen jumalista löyhkäävimmälle, Nurisijalle. Samaan aikaan Maa Raidaaja kilahteli ja kolahteli siihen malliin ettei oikein ollut varma mitä tekisi. Siihen oli osunut tuhoamismyllytysryhmän heittämä käpy ja kukapa nyt ei hämmentyisi sen verran noinkin kierosta tempusta, että olisi kykenevä ampumaan.
Toisaalla toisen taktisen ryhmän ylijäämäjantterit katselivat huolestuneena perse-erkkien kirmailua, jonka kohteena oli ilmiselvästi tuo mäellä oleva pieni hassu merkki maassa. Erkit jäivät kuitenkin mäen taakse jemmaan, koska olivat hivenen epävarmoja siitä, kannattaako lähteä haastamaan läjää läiskäkanuunoita ihan vain sen vuoksi että saisivat tehtyä juoksun omalle joukkueelleen.
Syöpämarsut olivat tässä vaiheessa jo Mortissa kiinni ja paiskoivat tämän nivusniveliin jos jonkinmoista kranaattia ja fistausta. Mortti ei tästä välittänyt vaan liiskasi rauhallisesti yhden termiiteistä. Ketään se ei silti pelottanut ja hyöriminen/pyöriminen jatkui samaan tahtiin.
Kapteeni Silmäpuoli oli hyvässä vedossa. Hänen mielestään oli ollut suuri sankariteko murhata yksinäinen termiitti suurella ylivoimalla ja tästä innostuneena päättikin lähteä haastamaan riitaa Maa Raidaajan lähistöllä pyörivän sarvikuonon kanssa. Tai oikeastaan sen takana olevan kaamosmarsuryhmän kanssa, mutta sarvikuono oli kierosti asettanut raskaan ruhonsa siten, ettei ollut muuta tietä jyrkkien mäkien välistä kuin juosta sen läpi...
Omalla tulitukiasemallaan tuhoamismyllytysryhmä koitti kuumeisesti laukoa hävyttömiä vitsejä perse-erkkien suuntaan ja kuoroon yhtyivät niin Partavaahtoselkä, kuin Verttikin. Myös ylijäämäjantterit taktisesta ryhmästä koittivat saada jotain aikaan, mutta lopputulos oli, että mäki oli miekkaa vahvempi ja pienet hiekanjyvät imaisivat suurimman osan läiskäkanuunoiden ja sinkauttajien tehosta. Kuolihan sentään pari hassunhauskaa erkkiä.
Pomppulinnaryhmä oli myös herännyt koomastaan saatuaan käskyn hyökätä jonkun kimppuun. Kirjallisena tullut käsky olikin muotoiltu äärimmäisen yksiselitteisesti: Hyökätkää nyt jonkun kimppuun!
Ryhmän aktivoidessa pompauttajansa he huomasivat tarkoilla haukansilmillään parin tuuman päässä olevat syöpämarsut ja päättivät mennä ottamaan miehestä mittaa, noin leikkisästi sanottuna, koska koko touhu tapahtui niin pienen matkan sisällä ettei mitään mittoja edes tarvinnut ottaa. Niinpä ryhmä rymisteli halailuun, jonka tuloksena oli pari kuollutta pomppijaa, pari syöpämarsua ja 1 kpl erittäin pieneksi rutistettua termiittiä.
Jäljelle jääneelle termiitille tuo oli liikaa ja tämä otti paavolat. Mortti ei valitettavasti voinut lähteä hippasille koska syöpäläiset kolkuttelivat hänen polvitaipeitaan, joten termiitti porhalsi maantiekiitäjän tavoin jättäen jälkeensä vain muotoisensa pölypilven.
Samaan aikaan kapteeni Silmäpuoli oli jo ryhmineen nakuttamassa sarvikuonon kylkeä. He koittivat kaikkea piikkauskoneesta hammastahnaan ja talikolla tökkimiseen, mutta saivat aikaan vain lisää korvien soimista. "No on se nyt ihme! Kyllä minä kohta..." kapteeni totesi ja keräsi voimia seuraavaan hyökkäykseen yhdessä voimakäpälää heiluttelevan ensimmäisen taktisen ryhmän kersantin Mäntänyrkin kanssa.
Sormiojossa katseli tyytyväisenä taistelukenttää. Vihollisen eteneminen oli kohtuu hyvin pysäytetty, lukuunottamatta sitä seikkaa että pari ryhmää oli päässyt täysin iholle ja perse-erkit olivat jo kaivamassa mäellä sijaitsevaa merkkiä ylös. Vihollisen liikkuminen rajoittui lähinnä erkkien asemien parantelemiseen ja lähitaistelussa tanssimiseen. Sielläkin näytti menevän siedettävästi, erään termiitin kipittäessä karkuun ja syöpämarsujen lukumäärän vähentyessä lähelle sitä pistettä että näistä jäisi vain haju jäljelle.
Lisäksi kapteeni oli näemmä saanut jostain lisävoimia ja huitoi surkealla menestyksellä vihollisen sarvikuonoa. Onneksi ryhmän Mäntänyrkki nyrkitti ajoneuvon tuhannen päreiksi ja reitti oli vapaa. Tosin sarvikuono hajosi siihen malliin että kapteenin ryhmään kuuluvalta Sinipiika marsulta poksahti tärykalvo ja hän joutui vetäytymään kenttäsairaalaan pikaliimattavaksi.
"Aha! Löysimpäs teidät mokomat, senkin ketkuilijat!" kapteeni Silmäpuoli huusi ja komensi lihakilpiensä jälleen avaamaan tulituksen. Muutama napsautushan sieltä lähtikin ja pari mustaa kaamosmarsua päätti lähteä autuaammille sielunsyöttömaille Wrappiin.
Jälleen kerran myös tuhoamismyllytysryhmä ja loput taktisten rääppeistä kurmottivat näkösällä olevia perse-erkkejä, mutta kohtalaisen heikoin tuloksin. Tässä vaiheessa oli myös toisen taktisen ryhmän hyökkäyspuolikas lyllertänyt ulos Partavaahtoselästä ja tajusivat viettäneensä tuossa toimituksessa niin kauan aikaa etteivät enää ehtisi kuin juosta ampumisen kustannuksella. Tokkopa he olisivat edes osuneetkaan mihinkään, sillä juokseminenkin näytti lähinnä siltä, kun kokovartalohalvauksesta kärsivä täi olisi juossut tervassa pari-kolme kertaisella hidastuksella.
Sormiojossa mietti kumpaa kättä hän käyttäisi oikein mojovaan facepalmiin, mutta päätyi tökkäämään itseään sormella silmään, koska toisessa kädessä pörisi vähän turhan vaarallinen motorisoituvoileipäveitsi. "Kapteeni... tuota noin... olisi vähän ongelmaa..." Sormiojossa mutisi onnettomana omaan michaelknight-rannekelloonsa. "No mitä nyt taas? Minulla on kiire!" tuli kapteenin äänenmurroksella kuorrutettu puolifalsetti ääni. "No katsos kun tuo toisen taktisen ryhmän hyökkäyspuolikas nykii vähän turhan pitkällä tuosta maamerkistä ja vihollisen perse-erkit ovat kaivaneet sen jo melkein kokonaan ylös."
Sormiojossa ei saanut vastausta, koska kapteeni oli jo päättänyt hyökätä toista maamerkkiä omakseen väittäneiden kaamosmarsujen kimppuun. Suuri tähtisädetikku heilahti ja loput vihollisen marsuista hajosivat aamuihinsa. "Kas noin, tämä tärkeä maassa lojuva merkki on meidän!" Silmäpuoli julisti ja hänen mukanaan jäljellä olevat 3 lihakilpeä hihkuivat pikkutyttöjen tavoin.
Samoihin aikoihin pomppulinnaryhmä ja väärään suuntaan katseleva Mortti koittivat huitoa jäljellä olevia syöpämarsuja minkä ehtivät. Vihdoin, kun vielä lisää pomppulinnalaisia oli menehtynyt, syöpäläiset potkaisivat tyhjään. Taisteluun osallistuneet hämmentyivät tästä kuitenkin sen verran, etteivät oikein osanneet tehdä muuta kuin maleksia hivenen lähemmäs erkkejä. Eiväthän he ikinä olisi uskoneet että ylivoimalla voi voittaa...
Vihollinen jemmasi uhkaavasti edelleen toisen maamerkin lähellä ja alkoi näyttää siltä että aika loppuisi kesken ennenkuin taas uusi maailmanloppu tulisi ja Sinipiiat joutuisivat pimeään, limbomaiseen paikkaan missä haisi vanhoilta sukilta. Tätä hämmennystä hyväksi käyttäen vihulaisen Raidaaja antoi vielä maistiaisia raskaasta pilttipyssystään ja vei hautaan jälleen toisen mäellä kiemurtelevista läskikanuunaryhmän marsuista.
Maa tärisi uhkaavasti, mutta lopulta rauhoittui ja kerättyään rohkeutensa takaisin, Sinipiiat päättivät lähteä vielä viimeiseen hyökkäykseen. Reilusti, kuten heillä oli tapana, hirveällä ylivoimalla tietysti.
Kapteeni Silmäpuoli päätti että koska hän oli saanut niinkin hyvin tuhottua vihollisen edellisen sarvikuonon, voisi hän lähteä korkkaamaan sitä jäljelle jäänyttäkin, mistä oli jossain vaiheessa se valo paukahtanut, eivätkä kaamokset olleet saaneet vaihdettua polttimoa. "Pitäkääs te jampat tämä juttu tässä ja ampukaa vaikka tuota tuuman päässä olevaa rampautunutta Maa Raidaajaa." hän sanoi ja lähti omille teilleen.
Kaikki muut marsut keskittyivät neljään jäljellä olevaan perse-erkkiin. Pomppulinnalaiset hyppäsivät mäenrinteeseen ja olivat kellahtaa silmälleen, mutta kuin ihmeen kaupalla selvisivät naarmuitta. Eivät Keikarin eliittisotilaat toki mitään ihan puusilmiä olleet, vaikkeivät aina osanneetkaan laskeutua hivenen kaltevalle tasolle.
Morttikin tallusteli kohden erkkejä ja raapaisi raskauttavalla tulitikullaan yhden erkin pois mäeltä sen jälkeen, kun pomppulinnalaiset olivat heitelleet näitä jo solariumpistooliensa kahvoilla. Jäljellä oli enää kaksi erkkiä ja monta läiskäkanuunaa ja sinkoa. Lopputulos oli suhteellisen selvä ja jopa toisen taktisen ryhmän hyökkäyspuolikaskin pääsi kiivettyä pienelle mäelle jolla tuo elämää tärkeämpi merkki sijaitsi. "Tämänkö takia me nyt sitten tapeltiin?" kysyi ryhmän kersantti Nyrkkikyllikki haltioituneena. Tämähän oli hänen uransa ehdottomasti hienoin asia, koska yleensä hän pääsi vain kaitsemaan chapterin seinällä riippuvia ylijäämä-olkapanssareita.
Tästä tietämättömänä kapteeni Silmäpuoli kipitti kohden jäljellä olevaa sarvikuonoa huutaen sotahuutoja joiden rinnalla intiaanien ulabaloobalait kuulostivat jo äärimmäisen harmoniselta, moniääniseltä kuoroesitykseltä. Hänen lihakilpiryhmänsä oli onnistunut toisella yrittämällä korkkaamaan rampautuneen Raidaajan kyljen ja kestitsivät nyt itseään syöden kastematoja maamerkin juurelta.
Kapteenin reliikkisyömäpuikko heilahti ja osui sarvikuonon herkimpään osaan: telaketjussa kiinni olevaan kivenmuruseen, josta seurasi kovin mitäänsanomaton räjähdys joka ei rikkonut juurikaan myyttejä.
Mäen päällä Sormiojossa myhäili tyytyväisenä. Siitäkin huolimatta että heillä oli kapteenina yhtä pätevä komentaja, kuin jos vertaisi 3 kuukautta vanhan kengännauhan taktisia kykyjä modernin supertietokoneen shakkikykyihin, olivat he saaneet molemmat maamerkit haltuunsa ja voisivat nyt hyvillä mielin rakentaa niille paikoille lintubongauskopit ilman että kukaan tulisi itkemään rakennusluvista tai maanomistamisista/jokamiehen oikeuksista...
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Siinähän se olisi nyt sitten puuduttavan pitkässä kokonaisuudessaan. Tarkennettuna vielä, että peli kesti sen 7 vuoroa koska heittelimme nopalla jatkoa sen verran hyvin. Tässäkin oli tuuria minulla mukana, koska olin puusilmämäisyydessäni unohtanut ennen ampumista liikuttaa razorbackista ulos tulleet tactical-marinet objektiiville, heh. Mutta näin. Toivottavasti ei nyt ihan mahdoton ollut ja kai sitä voisi joskus tehdä vähän totisemmankin, virallisemman raportin, mutta nyt lievässä mielenhäiriössä en kyennyt parempaan. Tapahtumien järjestys saattoi hieman olla väärä, mutta päätapahtumat tuossa taisivat tulla kohtuullisen oikeassa järjestyksessä :)
Mutta entäpä ne listat?
Marsuillani HQ virkaa toimitti kapteeni 2+ armourin ja relicblade/stormshield combon kera. Eliiteissä heiluivat lascannon/sinko dredi ja tämän velipoika lascannon/ccw+heavyflamer kävelijä. Troopeiksi valitsin perinteiset 2 x 10 hengen tactical mariinit, mistä löytyivät meltagunit, powerfistit ja lascannon (taas). Molemmissa samat. Fast-osio kaatui 10 hengen assault marine ryhmälle, missä parit plasmapistoolit ja thunderhammer kessu. Viimeisenä devastatoreilla taas täydet 10 jamppaa aseinaan lascannon, sinko ja 2 plasmacannonia. Mitenkään kovin pahasti yllättäen jaoin kaikki muut paitsi hyppyreput omiin ryhmiinsä, jotta heavyaseet saisivat paukutella omia kohteitaan muiden edetessä. Plasmacannonit omaan ja antitank-aseet omaan devoilla. Transportteina toimivat perus rhino ja twin-lascannon razorback.
Vastustajan armeija oli jotakuinkin seuraavanlainen: HQ:sta löytyi lashilla varustettu terminator sorcerer, joka kulki 4:n lightningclawiterminatorin kanssa. Näillä oli slaaneshin ikoni mukana myös. Koko jengi ympättiin Land Raideriin. Toisena löytyi 3 hengen deepstrikettävä terminator ryhmä, missä powerweaponeiden lisäksi 3 x combimeltat. Troopeiksi oli valittu liki täysi ryhmä (muistaakseni) plaguemarineita meltoilla ja fistichampalla. 10 berserkeriä fistihepulla ja viimeisenä trooppina taisi olla vajaa 10 jannun perusCSMryhmä. Troopeilta löytyi jokaiselta rhinot luonnollisesti. Viimeisenä elitessä (korjasin kun muistin alunperin että ovat vielä heavyä :)] pyöri sinko/ccw+heavyflamer dreadi. Armeija noudatti näyttävästi Black Legion teemaa tummanpuhuvalla yleisilmeellään.
Entäpä sitten peli? Pitched Battlena vedetty perusräiskintä, jossa maastoa laitettiin melko reilusti. Mäkeä oli siellä sun täällä blokkaamassa LoS:ia ja koska peli pelattiin Lahden Puolenkuunpelien tiloissa, nämä jopa näyttivätkin hyviltä. Deployment sujui omalta osaltani melko mielikuvituksettomasti heavy aseryhmien hakiessa mäkien päältä parhaat tuliasemat, ajoneuvojen ja dredien jemmatessa piilossa (mikäli vastustaja saa heitettyä itselleen ensimmäisen vuoron) ja hyppyreput olivat devastatorien omistaman mäen takana odottaen hetkeä jolloin väistämätön CSM lähitaistelu iskee kotipesään ja tarvitaan reservistä lyöntivoimaa. Objektiiveja oli sen 2 kpl ja ne olivat aseteltu siten, että oma markerini oli noin 14 tuuman päässä leveästä sivusta melkein keskivaiheilla, mäen päällä. Ja vastustajan markeri oli kierosti (eli fiksusti) asetettu omaa deployment zonea lähellä olevan mäen taakse, mikä tarkoitti sitä, että minun pitäisi kahlata läpi landraider-lastillisen terminaattoreita, itse lantikan, deepstrikettävien terminatoreiden ja vielä perus CSM ryhmän, joka jemmasi markerin lähistöllä. Vastustajalla taas oli vielä hankalampi tehtävä kahlata läpi lascannon ja plasmacannon tulituksen ja koittaa saada objektive mäeltä mikä ei paljoa suojaa tarjonnut.
Näin. Tällä tavalla lähdimme peliä edistämään ja seize the initiative!-heiton epäonnistuttua aloin toteuttamaan suunnitelmaani. VAROITUS: Kirjoitan raportin enemmänkin tarinamuotoon ja koska olen tällä hetkellä hölmöllä tuulella, en tee siitä kovinkaan vakavaa... Eli käytän huonoa huumoria mikä ei välttämättä aukea ihan kaikille, mutta pyrin välttämään alatyylin kommentteja ja kielikuvia (as if...). Kuitenkin toivon että tästä jotain iloa jollekkin löytyy :) Vielä sellainen maininta, että Lahden muotoiluinstituutin kaksi opiskelijaa (heitä piti olla kolme, mutta kolmas oli joutunut opetustehtäviin toiselle paikkakunnalle joten ei päässyt paikalle) olivat tämän pelin inspiraation takana, koska he tekevät koulutyönä dokumenttia vapaavalintaisesta aiheesta ja valitsivat vankkumattomalla ammattitaidolla tämän jalon harrastuksen ja lähdimme ilolla pelaamaan siinä toivossa, että mahdollisesti nettiin laitettava dokumentti herättäisi kiinnostusta ihmisissä ja saisimme lisää harrastajia. Heidän luvallaan myös linkitän tuon dokumentin tänne Sotavasaraan, kunhan ovat sen saaneet valmistettua kokonaisuudessaan.
Mutta pitemmittä puheitta (mitä tässä nyt on jo tullut lässytettyä muutama rivi liikaakin ;D), tämä on kaikenkaikkiaan vasta kolmas raporttini ja silti yhtä heikkoa huumoria. Lisäksi kirjoitettu puhtaasti Ultramariinien näkövinkkelistä. Toivottavasti vuorot ja peli aukeaa kuitenkin jotenkin. Itse asiaan siis!
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Sinivuokko-chapterin toisen kompanjan kapteeni Silmäpuoli nuokkui miehistönkuljetusvaununsa, Jalon Vesipuhvelin takapenkillä huonotuulisena. Hän olisi halunnut olla ratissa, mutta Chapter Master Marsipaani Kalkkuna oli tehnyt puhallustestit jokaiselle kapteenille tuona aamuna ja nalli oli napsahtanut. Onko se hänen vikansa että jotkut marsujen implanteista ovat enemmänkin puhdasta silikonia ja selkeästi vähemmän hyödyllistä teknologiaa, joka absorboisi Imppaavien Vartijoiden tislaamaa äärimmäisen harvinaista ogryn-aivokäyränestesiideriä, Silmäpuoli tuumi. Samalla hetkellä, eli tarkemminkin kohdassa "joka absorboisi..." hänen motorolansa räsähti eloon ja häivytti negatiiviset ajatukset. Hyvärefleksisenä miehenä Silmäpuolelta kuitenkin kesti tovi reagoida räsähdykseen, joten ehdin kirjoittaa loppuun tuon lauseen siideristä.
"Kapteeni! Jotain perin merkillistä näkyy horisontissa!" kuului tuhoamismyllytys (devastators)-ryhmän kersantin, kersantti Sormiojossa:n ääni. Hänen ryhmänsä oli miehittänyt rohkeasti näkyvimmän kukkulan minkä löysivät ja raivanneet kaiken mahdollisen suojan pois, luottaen puhtaasti Keikarin voimaan. Hänen mukanaan mäellä olivat myös yhdestä taktisesta ryhmästä ylijääneet ylijäämät raskaine aseineen, sekä toinen puolikas omasta tuhoamismyllytys-ryhmästään. Mäen takana kyhjöttivät täristen pelottomat Taistelutassuttelijat (dreadnought) Mortti ja Vertti. Myös toisen taktisen ryhmän rääppeet nysväsivät lähistöllä omalla Partavaahtoselkä (Razorback)-ajokillaan. Heistä kauimpana, lähellä jotain hassua merkkiä maassa, jemmasivat toinen puolikas toisen taktisen ryhmän janttereista, joiden pätevyysaste mitattiin päivittäin kuumemittarilla. Tassuttelijoiden lähipiiristä tarkkasilmäinen lukija löytää myös pomppulinna (assault squad)-ryhmän, joilla oli ihan liian hauskaa ollakseen vakavasti otettavia marsuja.
"Mustia ajoneuvoja lähestyy asemianne kapteeni!" kuului radio-novan kanavalta ja kapteeni muisti että hänen Jalo Vesipuhvelinsahan oli parkkeerattu lähimmäs oletettua perääntymislinjaa, mikä osoittautuikin olevan todennäköisin vihollisen tulosuunta.
"No mitä te odotatte? Alkakaa möyhentämään niitä niillä yliraskailla tuliluikuillanne! Ei niitä ulkonäön vuoksi otettu mukaan!" oli kapteenin vastaus.
Partavaahtoselkä lähti verkkaan etenemään vetäen perässään taistelutassuttelija-kaksikkoa, jotka eivät tahtoneet pysyä kuorissaan, niin innostuneita ne olivat päästyään omenakiisselistä (erittäin eksakti suomennos dreadnoughtien horrostamista kuvastavasta termistä), jossa heitä säilytettiin aina kädenvääntöjen välissä. Kaikki muut tuntuivat pysyvän aloillaan viritellessään viulunkieliään ja ladatessaan läiskäkanuunoiden ja plättyaseiden pattereita. Pomppulinna-ryhmää nyt ei edes kannata mainita, koska heidän menonsa oli tässä vaiheessa jo K18 kamaa.
Likipitäen koko armeija avasi tulen, heitteli kiviä ja keihäitä ja muistipa joku voidella suksien pohjatkin. Kapteeni Silmäpuoli kuunteli kovin kiinnottomasti erilaisia zzzzup, woooosh, kräsh bäng boom ja boing ääniä ja huokaisi helpotuksesta koska oli ymmärtänyt pakittaa ajokkinsa vielä vähän parempiin suojiin, kaiken varalta.
"Raportti, taisteluveliseni!" kapteeni rähjäsi vauvapuhelimeensa, josta hetken kuluttua, pölyn laskeuduttua, kuuluikin kohtalaisen positiivinen vastaus "Kaamoksen Maa Raidaajasta (yllättäen Land Raider) meni telat rikki ja saimme osuman toiseen läiskäkanuunaan. Heidän taistelutassuttelijansa otti myös osuman ja oletamme että sinkosinkauttajan tuhouduttua sen korvissa soi sen verran, ettei mitään ole ampumassa ihan heti. Saimme myös moukaroitua yhden vihollisen sarvikuonoista."
"No entä se Maa Raidaajan toinen läiskäkanuuna?!" Silmäpuoli kysyi huolissaan. "Niin se söör. Tuota se kyllä vielä osoittelee ilkeästi teidän suuntanne, mutta jos kaasutatte urku auki niin pääsette kyllä sen kantamalta pois" sanoi Sormiojossa. "Eli jäämme tänne piiloon!" kapteeni totesi urhoollisesti ja antoi ohjeet tulevan varalle. Näistä mikään ei ole kuitenkaan millään muotoa salonkikelpoista luettavaa, vaan aiheutti sen verran hämminkiä että antoi Kaamoksen palvelijoille mahdollisuuden toimia.
Sormiojossa katseli huolestuneena, miten paikallaan kököttävästä Maa Raidaajasta ulostautui pahaenteisen näköisiä hahmoja. Termiittejä, hän totesi. Ja näyttävät peräti kohtalaisen vihaisilta. Raidaajan vasemmalla puolella olevan mäen takaa tuli näkyviin toinenkin sarvikuono ja vielä toinenkin, tällä kertaa Raidaajan viereltä. Ilman noita hassunnäköisiä värillisiä kuutioita tuossa taistelutantereella, tässähän luulisi olevansa jossain safarilla, Sormiojossa totesi melankolisesti ja katsoi, miten vihollisen Raidaaja avasi tulen hänen vierellään juoruileviin Sinipiikoihin.
Hämmentyneenä siitä ettei kukaan kuollut, mäellä olevat eivät huomanneet vihollisen termiitti Sorsan timotaikuriviittomakieltä ja samassa ruoska jo viuhahti. Plättyaseryhmä nöyrtyi välittömästi ja lähti tallustamaan eteenpäin pyörien mäkeä alas huolimatta siitä, että Sormiojossa ei edes koittanut komentaa näitä pitämään asemansa. Wrappi-voimien houkutus oli aivan liikaa ja ryhmä päätyi avomaastolle, joka tarjosi ihan yhtä hyvän suojan kuin paljaaksi hakattu mäkikin.
"Nyt loppuu se häsläys ja annatte Kaamoksen palvelijoille sen mitä tulivat hakemaan. Eli suomeksi sanottuna tulta voimapanssarinivusiin!". Näin kapteeni Silmäpuoli ajatteli sanovansa, mutta siinä vaiheessa oli jo myöhäistä, koska niin Mortti kuin Verttikin oli jo päästellyt pahimmat höyrynsä, samoin kuin jokainen jolla oli aseenaan jotain muuta kuin perinteinen marsujen Black & Dekker pulttipyssy.
Loputtomalta tuntuvien parin ohikiitävän sekuntin kuluttua, plättyaseet olivat vieneet mukanaan yhden termiitin ja haavoittaneet Sorsaa. Läiskäkanuunat saivat aikaan pientä kilinää ja kolinaa vihollisen sarvikuonoissa ja jopa osuivat kauimpana vasemmalla (Sinipiikojen asemista katsottuna) olevan sumuvaloon. Tämä tarkoitti toki sitä, että Kaamoksen palvelijoiden ajoneuvo pysähtyi siihen, koska heitä ympäröi jostain syystä jatkuva kaamos ja kukapa ilman valoja lähtisi ajelemaan sellaisessa kelissä...
Sen suurempia kirmailematta näytti siltä että tuo täyslaidallinen oli onnistunut melko mukavasti ja Sormiojossa nyökytteli tyytyväisenä ollen täysin tietämätön taas siitä, että vihollisen joukot kaikesta tästäkin huolimatta höökivät yhä lähemmäs.
"Veli Sormiojossa! Kuulin kumman huhun toisen taktisen ryhmän nimettömältä perusmosalta, että tähän jalon ajokkini lähistölle olisi faksattu muutama termiitti. Pitääkö paikkansa?!" Silmäpuoli tivasi. "Mjaa, siltäpä kyllä näyttää." vastasi Sormiojossa katselleen ihan johonkin muualle osoitellen sormella muutakin ryhmää kääntämään päänsä. Sormiojossa oli näet kiivas lintubongari ja hänen mielestään viereisestä metsästä lehahti aivan varmasti lentoon harvinainen Vasarapää Sotakurppa.
"No ei sitten tullut mieleen ilmoittaa vähän aikaisemmin?" kapteeni yski kännykkäänsä, mutta liian myöhään. Vihollisen Sorsa termiittikavereineen oli jo houkutellut plättyaseryhmän niin sanoakseni iholle ja oli nyt pieksemässä näitä hyvää tahtia selänrapsuttimillaan. Muutama heppu oli myös potkaissut lusikan nurkkaan Maa Raidaajan ja faksatun termiittiryhmän yhteisestä tykityksestä. Eikä siinä vielä kaikki. Lisäksi vihollisen sarvikuonoista oli ulostautunut läjä kiukkuisen näköisiä, lusikoin ja haarukoin varustettuja perse-erkkejä ja toisesta mokomasta sukelsi pääkallopilven turvin toinen ryhmä, joskin ulkonäöstä päätellen osa ryhmästä jäi sisälle. Irtoraajoja ja sen sellaista pientä, mitä nyt voi odottaa mätänemistilassa olevilta supermiehiltä. Vihollistassuttelija eteni verkkaan Maa Raidaajan edessä tekemättä mitään sen tähdellisempää.
Plättykanuunaryhmä katosi kuin hauki rannasta ja jätti jälkeensä vain tyytyväisen näköisiä, tosin edelleen hyvin vihaisia, termiittejä. Mortti oli ottanut myös kolhun kunniaansa syöpämarsujen meltoista, mutta tiesi että nyt oli hänen aikansa saada se surullisen kuuluisa 15minutes of sha.. fame.
Kapteeni pohdiskeli kuumeisesti tilannetta ja tuli siihen johtopäätökseen että voisi tehdä päätöksen. "Nyt mennään poijaat eikä meinata, kautta Keikarin!" hän huusi ja tökki omalla reliikiksi tituleeratulla kainalosauvallaan oman ryhmänsä ulos Jalosta Vesipuhvelista. Samalla hetkellä Mortti, joka oli päässyt rehvastelustaan eroon, kipitti kohden Sorsan termiittiryhmää.
Muut marsut antoivat palaa täydeltä laidalta ja saivat aikaan vihollisen taistelutassuttelijan tuhoutumisen ja parin hassun perse-erkin kaatumisen.
Kapteeni sai näköpiiriinsä faksatut termiitit ja päätti ottaa suuren suuren riskin. Tietysti ensin antoi mukanaan kulkevien lihakilpien paukutella pyssyköillään, mikä osoittautuikin ihan hyväksi ratkaisuksi, sillä kaksi termiiteistä potkaisi ämpäriä. Tästä rohkaistuneena kapteeni päätti rynnistää vanhuksen tavoin kainalosauva ojossa kohti kunniaa ja mainetta.
Riskinotto kannatti ja ryhmä sai suurien ponnistelujen kautta kuorittua tuon yksinäisen termiitin ja tehtyä siitä lahjoja seuraavaksi jouluksi. Taustalla Mortti oli jo hyvää vauhtia huitomassa omalla kourimakäpälällään ja rutisti Sorsasta aamupala-mehut lattialle. Vertti ei näistä halailuista niin välittänyt vaan oli lähtenyt kiipeämään Sormiojossa:n omistamalle kukkulalle laukoen vihollista kohti muitakin kuin vain hävyttömyyksiä.
Mortin teosta kuohahtuneet syöpämarsut rynnistivät eteenpäin tarkoituksenaan avata tuo sininen säilyketölkki ja tarjoilla se mahdollisesti iltapäiväteen kanssa Kaamoksen jumalista löyhkäävimmälle, Nurisijalle. Samaan aikaan Maa Raidaaja kilahteli ja kolahteli siihen malliin ettei oikein ollut varma mitä tekisi. Siihen oli osunut tuhoamismyllytysryhmän heittämä käpy ja kukapa nyt ei hämmentyisi sen verran noinkin kierosta tempusta, että olisi kykenevä ampumaan.
Toisaalla toisen taktisen ryhmän ylijäämäjantterit katselivat huolestuneena perse-erkkien kirmailua, jonka kohteena oli ilmiselvästi tuo mäellä oleva pieni hassu merkki maassa. Erkit jäivät kuitenkin mäen taakse jemmaan, koska olivat hivenen epävarmoja siitä, kannattaako lähteä haastamaan läjää läiskäkanuunoita ihan vain sen vuoksi että saisivat tehtyä juoksun omalle joukkueelleen.
Syöpämarsut olivat tässä vaiheessa jo Mortissa kiinni ja paiskoivat tämän nivusniveliin jos jonkinmoista kranaattia ja fistausta. Mortti ei tästä välittänyt vaan liiskasi rauhallisesti yhden termiiteistä. Ketään se ei silti pelottanut ja hyöriminen/pyöriminen jatkui samaan tahtiin.
Kapteeni Silmäpuoli oli hyvässä vedossa. Hänen mielestään oli ollut suuri sankariteko murhata yksinäinen termiitti suurella ylivoimalla ja tästä innostuneena päättikin lähteä haastamaan riitaa Maa Raidaajan lähistöllä pyörivän sarvikuonon kanssa. Tai oikeastaan sen takana olevan kaamosmarsuryhmän kanssa, mutta sarvikuono oli kierosti asettanut raskaan ruhonsa siten, ettei ollut muuta tietä jyrkkien mäkien välistä kuin juosta sen läpi...
Omalla tulitukiasemallaan tuhoamismyllytysryhmä koitti kuumeisesti laukoa hävyttömiä vitsejä perse-erkkien suuntaan ja kuoroon yhtyivät niin Partavaahtoselkä, kuin Verttikin. Myös ylijäämäjantterit taktisesta ryhmästä koittivat saada jotain aikaan, mutta lopputulos oli, että mäki oli miekkaa vahvempi ja pienet hiekanjyvät imaisivat suurimman osan läiskäkanuunoiden ja sinkauttajien tehosta. Kuolihan sentään pari hassunhauskaa erkkiä.
Pomppulinnaryhmä oli myös herännyt koomastaan saatuaan käskyn hyökätä jonkun kimppuun. Kirjallisena tullut käsky olikin muotoiltu äärimmäisen yksiselitteisesti: Hyökätkää nyt jonkun kimppuun!
Ryhmän aktivoidessa pompauttajansa he huomasivat tarkoilla haukansilmillään parin tuuman päässä olevat syöpämarsut ja päättivät mennä ottamaan miehestä mittaa, noin leikkisästi sanottuna, koska koko touhu tapahtui niin pienen matkan sisällä ettei mitään mittoja edes tarvinnut ottaa. Niinpä ryhmä rymisteli halailuun, jonka tuloksena oli pari kuollutta pomppijaa, pari syöpämarsua ja 1 kpl erittäin pieneksi rutistettua termiittiä.
Jäljelle jääneelle termiitille tuo oli liikaa ja tämä otti paavolat. Mortti ei valitettavasti voinut lähteä hippasille koska syöpäläiset kolkuttelivat hänen polvitaipeitaan, joten termiitti porhalsi maantiekiitäjän tavoin jättäen jälkeensä vain muotoisensa pölypilven.
Samaan aikaan kapteeni Silmäpuoli oli jo ryhmineen nakuttamassa sarvikuonon kylkeä. He koittivat kaikkea piikkauskoneesta hammastahnaan ja talikolla tökkimiseen, mutta saivat aikaan vain lisää korvien soimista. "No on se nyt ihme! Kyllä minä kohta..." kapteeni totesi ja keräsi voimia seuraavaan hyökkäykseen yhdessä voimakäpälää heiluttelevan ensimmäisen taktisen ryhmän kersantin Mäntänyrkin kanssa.
Sormiojossa katseli tyytyväisenä taistelukenttää. Vihollisen eteneminen oli kohtuu hyvin pysäytetty, lukuunottamatta sitä seikkaa että pari ryhmää oli päässyt täysin iholle ja perse-erkit olivat jo kaivamassa mäellä sijaitsevaa merkkiä ylös. Vihollisen liikkuminen rajoittui lähinnä erkkien asemien parantelemiseen ja lähitaistelussa tanssimiseen. Sielläkin näytti menevän siedettävästi, erään termiitin kipittäessä karkuun ja syöpämarsujen lukumäärän vähentyessä lähelle sitä pistettä että näistä jäisi vain haju jäljelle.
Lisäksi kapteeni oli näemmä saanut jostain lisävoimia ja huitoi surkealla menestyksellä vihollisen sarvikuonoa. Onneksi ryhmän Mäntänyrkki nyrkitti ajoneuvon tuhannen päreiksi ja reitti oli vapaa. Tosin sarvikuono hajosi siihen malliin että kapteenin ryhmään kuuluvalta Sinipiika marsulta poksahti tärykalvo ja hän joutui vetäytymään kenttäsairaalaan pikaliimattavaksi.
"Aha! Löysimpäs teidät mokomat, senkin ketkuilijat!" kapteeni Silmäpuoli huusi ja komensi lihakilpiensä jälleen avaamaan tulituksen. Muutama napsautushan sieltä lähtikin ja pari mustaa kaamosmarsua päätti lähteä autuaammille sielunsyöttömaille Wrappiin.
Jälleen kerran myös tuhoamismyllytysryhmä ja loput taktisten rääppeistä kurmottivat näkösällä olevia perse-erkkejä, mutta kohtalaisen heikoin tuloksin. Tässä vaiheessa oli myös toisen taktisen ryhmän hyökkäyspuolikas lyllertänyt ulos Partavaahtoselästä ja tajusivat viettäneensä tuossa toimituksessa niin kauan aikaa etteivät enää ehtisi kuin juosta ampumisen kustannuksella. Tokkopa he olisivat edes osuneetkaan mihinkään, sillä juokseminenkin näytti lähinnä siltä, kun kokovartalohalvauksesta kärsivä täi olisi juossut tervassa pari-kolme kertaisella hidastuksella.
Sormiojossa mietti kumpaa kättä hän käyttäisi oikein mojovaan facepalmiin, mutta päätyi tökkäämään itseään sormella silmään, koska toisessa kädessä pörisi vähän turhan vaarallinen motorisoituvoileipäveitsi. "Kapteeni... tuota noin... olisi vähän ongelmaa..." Sormiojossa mutisi onnettomana omaan michaelknight-rannekelloonsa. "No mitä nyt taas? Minulla on kiire!" tuli kapteenin äänenmurroksella kuorrutettu puolifalsetti ääni. "No katsos kun tuo toisen taktisen ryhmän hyökkäyspuolikas nykii vähän turhan pitkällä tuosta maamerkistä ja vihollisen perse-erkit ovat kaivaneet sen jo melkein kokonaan ylös."
Sormiojossa ei saanut vastausta, koska kapteeni oli jo päättänyt hyökätä toista maamerkkiä omakseen väittäneiden kaamosmarsujen kimppuun. Suuri tähtisädetikku heilahti ja loput vihollisen marsuista hajosivat aamuihinsa. "Kas noin, tämä tärkeä maassa lojuva merkki on meidän!" Silmäpuoli julisti ja hänen mukanaan jäljellä olevat 3 lihakilpeä hihkuivat pikkutyttöjen tavoin.
Samoihin aikoihin pomppulinnaryhmä ja väärään suuntaan katseleva Mortti koittivat huitoa jäljellä olevia syöpämarsuja minkä ehtivät. Vihdoin, kun vielä lisää pomppulinnalaisia oli menehtynyt, syöpäläiset potkaisivat tyhjään. Taisteluun osallistuneet hämmentyivät tästä kuitenkin sen verran, etteivät oikein osanneet tehdä muuta kuin maleksia hivenen lähemmäs erkkejä. Eiväthän he ikinä olisi uskoneet että ylivoimalla voi voittaa...
Vihollinen jemmasi uhkaavasti edelleen toisen maamerkin lähellä ja alkoi näyttää siltä että aika loppuisi kesken ennenkuin taas uusi maailmanloppu tulisi ja Sinipiiat joutuisivat pimeään, limbomaiseen paikkaan missä haisi vanhoilta sukilta. Tätä hämmennystä hyväksi käyttäen vihulaisen Raidaaja antoi vielä maistiaisia raskaasta pilttipyssystään ja vei hautaan jälleen toisen mäellä kiemurtelevista läskikanuunaryhmän marsuista.
Maa tärisi uhkaavasti, mutta lopulta rauhoittui ja kerättyään rohkeutensa takaisin, Sinipiiat päättivät lähteä vielä viimeiseen hyökkäykseen. Reilusti, kuten heillä oli tapana, hirveällä ylivoimalla tietysti.
Kapteeni Silmäpuoli päätti että koska hän oli saanut niinkin hyvin tuhottua vihollisen edellisen sarvikuonon, voisi hän lähteä korkkaamaan sitä jäljelle jäänyttäkin, mistä oli jossain vaiheessa se valo paukahtanut, eivätkä kaamokset olleet saaneet vaihdettua polttimoa. "Pitäkääs te jampat tämä juttu tässä ja ampukaa vaikka tuota tuuman päässä olevaa rampautunutta Maa Raidaajaa." hän sanoi ja lähti omille teilleen.
Kaikki muut marsut keskittyivät neljään jäljellä olevaan perse-erkkiin. Pomppulinnalaiset hyppäsivät mäenrinteeseen ja olivat kellahtaa silmälleen, mutta kuin ihmeen kaupalla selvisivät naarmuitta. Eivät Keikarin eliittisotilaat toki mitään ihan puusilmiä olleet, vaikkeivät aina osanneetkaan laskeutua hivenen kaltevalle tasolle.
Morttikin tallusteli kohden erkkejä ja raapaisi raskauttavalla tulitikullaan yhden erkin pois mäeltä sen jälkeen, kun pomppulinnalaiset olivat heitelleet näitä jo solariumpistooliensa kahvoilla. Jäljellä oli enää kaksi erkkiä ja monta läiskäkanuunaa ja sinkoa. Lopputulos oli suhteellisen selvä ja jopa toisen taktisen ryhmän hyökkäyspuolikaskin pääsi kiivettyä pienelle mäelle jolla tuo elämää tärkeämpi merkki sijaitsi. "Tämänkö takia me nyt sitten tapeltiin?" kysyi ryhmän kersantti Nyrkkikyllikki haltioituneena. Tämähän oli hänen uransa ehdottomasti hienoin asia, koska yleensä hän pääsi vain kaitsemaan chapterin seinällä riippuvia ylijäämä-olkapanssareita.
Tästä tietämättömänä kapteeni Silmäpuoli kipitti kohden jäljellä olevaa sarvikuonoa huutaen sotahuutoja joiden rinnalla intiaanien ulabaloobalait kuulostivat jo äärimmäisen harmoniselta, moniääniseltä kuoroesitykseltä. Hänen lihakilpiryhmänsä oli onnistunut toisella yrittämällä korkkaamaan rampautuneen Raidaajan kyljen ja kestitsivät nyt itseään syöden kastematoja maamerkin juurelta.
Kapteenin reliikkisyömäpuikko heilahti ja osui sarvikuonon herkimpään osaan: telaketjussa kiinni olevaan kivenmuruseen, josta seurasi kovin mitäänsanomaton räjähdys joka ei rikkonut juurikaan myyttejä.
Mäen päällä Sormiojossa myhäili tyytyväisenä. Siitäkin huolimatta että heillä oli kapteenina yhtä pätevä komentaja, kuin jos vertaisi 3 kuukautta vanhan kengännauhan taktisia kykyjä modernin supertietokoneen shakkikykyihin, olivat he saaneet molemmat maamerkit haltuunsa ja voisivat nyt hyvillä mielin rakentaa niille paikoille lintubongauskopit ilman että kukaan tulisi itkemään rakennusluvista tai maanomistamisista/jokamiehen oikeuksista...
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Siinähän se olisi nyt sitten puuduttavan pitkässä kokonaisuudessaan. Tarkennettuna vielä, että peli kesti sen 7 vuoroa koska heittelimme nopalla jatkoa sen verran hyvin. Tässäkin oli tuuria minulla mukana, koska olin puusilmämäisyydessäni unohtanut ennen ampumista liikuttaa razorbackista ulos tulleet tactical-marinet objektiiville, heh. Mutta näin. Toivottavasti ei nyt ihan mahdoton ollut ja kai sitä voisi joskus tehdä vähän totisemmankin, virallisemman raportin, mutta nyt lievässä mielenhäiriössä en kyennyt parempaan. Tapahtumien järjestys saattoi hieman olla väärä, mutta päätapahtumat tuossa taisivat tulla kohtuullisen oikeassa järjestyksessä :)