Sotavasara.net

Tuolla 40K puolella minulle näin väitettiin, joten ajattelin perustaa ketjun aiheesta. Pilasiko siis fantasy battlen kahdeksas painos kyseisen pelin?
LAV-Kitsunen oppipoikana olen sitä mieltä, että 8th oli suuri ja radikaali muutos oikeaan suuntaan.

Tässä oma panostukseni keskustelun avaukseen. Kun tämä tästä lähtee käyntiin niin lisätään sitten ajatuksia.

8-edikka oli radikaali muutos seiskaan. Peli muuttui täysin ja muutoksista löytyy sääntöjä joista pidän ja joita inhoan. En koe, että edikka olisi pilannut FaBaa, siinä on paljon hyvää. Edikka kuitenkin raiskasi pelin turnauspelinä perinpohjaisesti. Nämä ovat kuitenkin kaksi eri asiaa jotka eivät ole yksi yhteen!!!

Kasiedikaa voi kuvailla erittäin sattumanvaraiseksi mikä ei ole taktiikkapelille hyvä lähtökohta sillä se vähentää taitoelementtiä. Tietenkin sisään rakennettuna bonuksena armeijakirjat ovat myös tasaisemmat ja huonommatkin pelaajat pärjäävät välillä paremmin.

Eihän pelistä taitoelementti kadonnut täysin. Kyllä paras pelaaja vieläkin voittaisi vuotuisen rankingin keräämällä tasaisesti hyviä sijoituksia turnauksista, mutta yksittäisten pelien voittaminen on mekaniikkojen vuoksi hankalampaa. Seiskassa peli saattoi ratketa tukiyksiköistä kerättyihin pisteisiin, kasissa pelit useinkin tuntuvat ratkeavan siihen, että jotain merkittävää räjähtää toiselta.

Edit:
Listamuodossa seikkoja jotka mielestäni vaikuttavat turnauspelaamiseen negatiivisesti, iso osa (tietenkin) subjektiivisia.
-Uusi noppien generointi magiavaiheessa, ei ennakoitavissa (itsehän tykkään systeemista, se ei vain ole turnauspelaamiseen "optimi")
-Miscastien määrä ja miscast taulukko (kuollut maagi per peli, toki omilla päätöksillä vaikuttaa asiaan, mutta miscasteilta ei voi välttyä)
-Random chargematka
-Spellit jotka tekevät potentiaalisesti liian paljon
-Reformikikkailun suuri lisääntyminen (varmasti eniten mielipidekysymys listalta, jotkut arvostavat)
-Deathstarien lisääntyminen
-Suurin osa armeijakirjoista tehty 7edikkaan (pelihän muuttui tosiaan radikaalisti)

Seikkoja joista pidän
+Saa mittailla

MakeH kirjoitti:Tässä oma panostukseni keskustelun avaukseen. Kun tämä tästä lähtee käyntiin niin lisätään sitten ajatuksia.

8-edikka oli radikaali muutos seiskaan. Peli muuttui täysin ja muutoksista löytyy sääntöjä joista pidän ja joita inhoan. En koe, että edikka olisi pilannut FaBaa, siinä on paljon hyvää. Edikka kuitenkin raiskasi pelin turnauspelinä perinpohjaisesti. Nämä ovat kuitenkin kaksi eri asiaa jotka eivät ole yksi yhteen!!!

Noh GW pelit(ja figupelit noin yleisesti ottaen) ei ole parhaita pelejä muuteskaan turnauspeleiksi joissa mitataan taitoa joten voisi sanoa että GW pyrkii keskittymään figupelien vahvuuksiin muutoksilla.

8th ed <3. Palautti faba kiinnostukseni taas samalle mitä se oli viitosedikan aikaan.

8th ed <3. Palautti faba kiinnostukseni taas samalle mitä se oli viitosedikan aikaan.

Palautti myös pelin samalle tasolle mitä se oli viitosen aikana. 6 & 7 edikka olivat selkeästi hmm... "kontrolloidumpia", 5&8 saman henkisiä keskenään (vaikkakin erilaisia) ja tuhovoimaisempia.

MakeH kirjoitti:

8th ed <3. Palautti faba kiinnostukseni taas samalle mitä se oli viitosedikan aikaan.

Palautti myös pelin samalle tasolle mitä se oli viitosen aikana. 6 & 7 edikka olivat selkeästi hmm... "kontrolloidumpia", 5&8 saman henkisiä keskenään (vaikkakin erilaisia) ja tuhovoimaisempia.

Noh minusta se ei ole huonompi juttu. Figupelit ny ei muutenkaan sovellu erityisen hyvin turnauksiin(ja porukka tuntuu suhtautuvan niihin turhan vakavasti. Alan pikkuhiljalleen kyllästyä siihen että joka turnauksessa joutuu huijatuksi). Parempi keskittyä figupelien vahvuuksiin. Jos yrittää miellyttää liian monta tahoa tulee helposti sekasotku joka ei loppujen lopuksi miellytä ketään.

Noh minusta se ei ole huonompi juttu.

Noh, tätä en ole väittänytkään. Väitän, että 8-edikka soveltuu huonommin turnauspelaamiseen kuin 7.

Aatamin mainitsemassa 40k ketjussa oli kyse turnauspelaamisesta, tämä topikki ei vastaa siellä aloitettua keskustelua johon lupasin osallistua, mutta heitin korteni kekoon silti.

Ymmärrän, että joillakin on antipatioita turnauspelaamiseen, tämäkään ei ollut 40k-topikissa avatun keskustelun aihe. Ymmärrän toki myös, että osa ihmisistä haluaa tähän keskusteluun osallistua vastaamalla viestin alkuperäiseen kysymykseen, mutta haluan tehdä selväksi, että se ei ole sama jonka pohjalta "alkuperäinen" keskustelu aloitettiin.

aatami kirjoitti: Pilasiko siis fantasy battlen kahdeksas painos kyseisen pelin?
LAV-Kitsunen oppipoikana olen sitä mieltä, että 8th oli suuri ja radikaali muutos oikeaan suuntaan.

Usko LAViin vaan jatkossakin ja kaikessa. Kasiedikka ei pilannut yhtään mitään, ja Storm of Magic on oikeasti hauska peli.

Näyttää siltä, että seiskaedikan aikaan pärjänneet pelaajat pärjäävät kasiedikassakin, ja turnaussijoitukset tuntuvat olevan kohtuullisesti linjassa, eli pelaajien taitotaso vaikuttaa sijoituksiin.

Niin seiskan kuin kasinkin aikaan peli vaatii ankaraa komppaamista, jos haluaa kilpailullisesti pelata, ja minä ainakin haluan. Sillei melkeen kilpailullisesti :D

Kasiedikka nähdään kunnolla vasta, kun enemmän armeijakirjoja on kasiedikkaan kirjoitettuja. Toistaiseksi kasiedikan AB:t ja Stormi ovat olleet aivan loistavia. Ja napit senkuin paranee koko ajan (paitsi jotkut Stormin hirviöistä).

Edikan vaihdos toi paljon uutta hauskaa peliin. Empire pelaajan tykkään kanssa siitä että kaiken saa mitata, ja veikkaan että se tulee olemaan 40K:n seuraavassa edikassa myös tilanne. Millimetrien tarkka arviointi ei ole mikään sellainen taito jota erityisesti arvostan.

aatami kirjoitti:Tuolla 40K puolella minulle näin väitettiin, joten ajattelin perustaa ketjun aiheesta. Pilasiko siis fantasy battlen kahdeksas painos kyseisen pelin?
LAV-Kitsunen oppipoikana olen sitä mieltä, että 8th oli suuri ja radikaali muutos oikeaan suuntaan.

Uuden edikan massa armeija ajoivat minut pois pelistä, tosin siirryin 40k:hon, mutta en sielläkään tee mitään spammi listoi, jotka kyllä vituttaa aikalailla. Yritän tehdä jotain itselleen hauskaa enkä hikihatussa vääntää. Ja viel tuosta massa jutusta sellaista että eikö ole jo kaikenlaisii minifiguilla pelattaviii epicei ja muita millä voi hakkaa enemmän massaa. Ärsyttää tietty että pitää pelejä liikoja muutaa rahat mielessä, mutta silleihän GW toimii =/...

No mutta ne pelaa kenen mielestä se on kivaa, eikö??? =)

Just tuossa mietittiin Runen kanssa kun pelailtiin, että fabahan voisi periaatteessa olla aika tasapainoinenkin vaikkei sitä komppaisi yhtään. Ne ETC- kompitkin tulivat ulos silloin, kun peliä ei oltu kauaa ehditty edes pelata kompittomana, ja silloinkin Power Scroll taisi olla ainoa asia mikä tuli liian tehokkaana joka listaan. Nyt sitäkään ei enää ole.
Pääosin kompit keskittyvät noppien rajaamiseen ja yksikköjen "järkevän" koon ylläpitämiseen. Ilman nopparajausta peli voisi olla melko tasainenkin vielä, koska randomiutta voisi vähentää siten että ainakin armeijat saisivat ottaa noppia ja skillejä lisää kykynsä mukaan. Systeemi tosin voisi siltikin olla parempi.

Eikä hordeakaan kannata pelata muutenkaan tuota isompana. Pistät 100 eliittisotilasta yhteen ryhmään... entäs sitten?
n. 30 -50 pisteen scirmaava yksikkö ohjaa sen muualle, ja massatuholoitsut repivät sen ihan provokatiivisena vetona kappaleiksi. Lisäksi ihme jos sellaista kukaan jaksaa edes pelata. Tietääkseni rajaukset on tehty juuri tuota silmällä pitäen.

Pelattiinhan me aiemmin Storm of Magicia ihan megaisona pelinä, ja siitä näki että faba on tavallaan tasapainoisempi peli kuitenkin. Kytkoo on tasapainossa niin kauan kuin maksimoit listan ja unohdat muun kuin yhden ainoan pelityylin armeijakirjaa kohden. Fabassa Storm of Magicissa peli voi mennä överiksi, mutta sielläkin vasta Dominance- loitsut alkoivat olla sellaisia. Eikä niitäkään kauheasti läpi mennyt. Gw taisi oivaltaa, että kaikki ei aina ole niin pahaa kuin miltä voisi aluksi kuulostaa.


Edit: ja kuten Smaxx totesi, niin peli on tällaisenaankin hyvä, ja sudenkuoppia alkaa pudota jatkossa kun kirjat päivittyy tähän edikkaan, nämä ovat olleet tähän saakka tosi hyvää työtä.

Ei se 8 edikka pilannu, teki vaan pelistä lähes eri pelin. Enemmän rentoutta ku saa mittailla huoletta ja kaikkea randomia voi tapahtua, joka voi swingaa pelin aika komeasti. Itse piden superspell-lookouttia ja yksiköiden 40/450 komppeja sellasina joilla pärjää jo aika pitkälle ja tekee pelistä enemmän warhammerin oloista (kai?) ettei mitään 300 äijän lauttoja kulje kentällä. En väitä että yli 40 kaverin jutut rikkois pelin, mutta 5-7 edikan välillä kun yksiköt hyyyvin harvoin ylitti 25-35 modelia, niin vähän niinkun seuraa perässä.
Armeijakirjat on sitten asia erikseen. Uudet kirjat on paljon enemmän balanssissa ittensä kanssa, kuin jotkut 7 edikan kirjat. Magic itemien määrän menetys on voivoi, mutta kyllä sillä 4+ wardilla ja rullalla pärjää jo aika pitkälle. Ja onhan niissä uusissa kirjoissa ainakin pari itemiä jota kehtaa käyttää. Mutta ei niissä ny äkkiseltää mietittynä oo yksiköissä sellasta valintaa joka ei pärjäisi jotenkuten ja kaikki on ns. "harkittavissa" jos nyt ei lähe täydellistä turnausjyrää tekemään.
Storm of Magic on ok, tosin toimii varmaan jossain 3k+ koossa paremmin ehkä ja se kertoo oikean pistemäärän hydralle ilman hatredia ja handlereitä. Ja silti +45pts.

Sum up: Kyllä tätä pelata voi. Tosin jos tykkää tasapuolisesta ja säännöt oikeen kirjoitetusta lautapelistä, niin ehkä shakki on parempi. E: Kings of War myös, kun sitä voi figupeliksikin sanoa

aatami kirjoitti:Tuolla 40K puolella minulle näin väitettiin, joten ajattelin perustaa ketjun aiheesta. Pilasiko siis fantasy battlen kahdeksas painos kyseisen pelin?
LAV-Kitsunen oppipoikana olen sitä mieltä, että 8th oli suuri ja radikaali muutos oikeaan suuntaan.

Pilasi? Ei toki.

Muutti? Helevetin varmasti.

Mutta, kuten monet ovatkin jo sanoneet, ei se muutos huonoon suuntaan ollut. Aluksi tunnelma oli kyllä aika maissa, kun tuntui että kaikki seiskaedikassa opittu kontrolli katosi. Juurikin tuo kontrollin määrä teki pelistä kovan turnauspelin pelaajille, mutta toisaalta myös joidenkin arvion mukaan nillittäjille. Itsekin olen aina pelannut, ja tulen pelaamaan, aika tarkasti puolikkaiden tuumien tarkkuudella, ja varoen esim. 1" apart sääntöä (tosin meillä voi liikkua 1" sisään kaveriyksiköistä ja impassablesta, mutta ei voi lopettaa liikettään siihen). Lisäksi olen ehkä liiankin tarkka reformien kanssa. Kasiedikka muutti tätä puolta pelistä melko paljon (ei poistanut, ei lisännyt, vaan nimenomaan muutti), joten ainakin minulla meni puolitoista vuotta ennenkuin totuin pelin uutuuksiin.

Ja no, mitä enemmän tätä peliä pelaa, sitä kivempaa tämä tuntuu olevan. :) Varsinkin kun otetaan seuraavat asiat huomioon:

Magia menee todella helposti irkun hakemiseksi ja 50/50 gambleksi. Tätä tuskin kovin moni haluaa, sillä niinkin pieneissä peleissä kuin 2400 pelit ratkeavat turhan äkäisesti pariin loitsuun. Tämän takia noppien rajoittelu on ihan siisti juttu. Ei välttämätöntä, mutta ihan siisti juttu. Tämäkin taas muuttaa pelissä magiaa ja armeijan rakennusta, sekä depoa, aika lailla.

Superloitsut ovat ehkä kasiedikan suurin murheenkryyni, jotka sopivat kyllä sinne 6000 pisteen peleihin, mutta turnaustasoiseen 2400-3000 pisteeseen ei enää niin. Tietysti tässä on vähän sellainen kivi-paperi-sakset meininki: Jos ottaa iiison lautan, oikein kerjää sinne dwelleriä tai purple sunia. Jos taas ottaa purple sunin ja vastustaja pelaakin armeijaansa enempi hajallaan, ja sankareita useammassa pienemmässä yksikössä, on yhden loitsun täystuho jo aiempaa heikompi saavutus. Ilman superloitsuja lautat pyörivät ja möyrivät kentillä. Go figure.

Lisäksi on olemassa muutama murheenkryyniesine, kuten puppet ja muut miscastin muokkaajat, jotka tekevät gamble-loitsuista hiukka naurettavia. Nämä muutamat jutut olisi vain hyvä blokkailla pelistä pois, että tilanne hiukan tasoittuu.

40/450 on minustakin oikein hieno sääntö. Se vain on.

Lisäksi mainittakoon, että itse olen kaiken ei-battlelinen suuri fani tätä nykyä. Kasiedikka pakottaa myös kehittämään jotain uutta, eikä pelaamaan sitä yksin seiskaedikakvarianttina. Kaikki mystiset metsät ja erikoismaastonpalat ja hautakuopat ja muu hullulta kuulostava antaa peliin yllättävänkin radikaalin lisämausteen, joka ei ainakaan ole pahasta. Kaikki ylimääräinen 'random', mitä seiskaedikan pelaajat saattoivat vihata, antaa omien havaintojeni mukaan peliin reilusti uutta taktista elementtiä, kun pelaajien tulee oppia reagoimaan tilanteisiin ja haasteisiin. Jos kaikesta huolimatta täydellisessä matchupissa kentän keskelle pamahtaakin turnauksessa Bane Stone, tai yksi metsäpiiloista olikin Stupiditya aiheuttava, niin pelaajan reaktiokyvyn pitää olla sen verta hyvä että hän näkee sen 'obvious choicen' läpi - eikä ala vinkumaan jos häviää sen takia, että pelasi muuttujista välittämättä sitä itsestään selvintä metaa! :)

No joo, tämän kaiken olisi voinut kiteyttää sanoin:

Hyvä peli tää on, ja tykkään aina vain enenevissä määrin. :)

Rune kirjoitti:Superloitsut ovat ehkä kasiedikan suurin murheenkryyni, jotka sopivat kyllä sinne 6000 pisteen peleihin, mutta turnaustasoiseen 2400-3000 pisteeseen ei enää niin. Tietysti tässä on vähän sellainen kivi-paperi-sakset meininki: Jos ottaa iiison lautan, oikein kerjää sinne dwelleriä tai purple sunia. Jos taas ottaa purple sunin ja vastustaja pelaakin armeijaansa enempi hajallaan, ja sankareita useammassa pienemmässä yksikössä, on yhden loitsun täystuho jo aiempaa heikompi saavutus. Ilman superloitsuja lautat pyörivät ja möyrivät kentillä. Go figure.

Tulee muuten mieleen viitosedikan aikaiset alustavat kompitusyritykset. Monet valittelivat herohammerista mutta sitten kompituksissa bannailtiin asioita jotka itseasiassa tekevät vähemmän kannattavaksi tehdä 1000+ pisteen uberlord of deathia...Black gem of gnar parhaana esimerkkinä.

no faba nyt on muutenki ihan shaisse turnauspeli, pelatkaa DBA:ta jos tasasen,komppaamattoman ja hyvän turnauspelin haluutte.
kasiedikka sopii hyvin isoihin hupipeleihin.

santso kirjoitti:no faba nyt on muutenki ihan shaisse turnauspeli, pelatkaa DBA:ta jos tasasen,komppaamattoman ja hyvän turnauspelin haluutte.
kasiedikka sopii hyvin isoihin hupipeleihin.

Ja torpataan saman tien jatkoehdottelut sen ja tämän tai tuon pelin paremmuudesta tai paremmin soveltuvuudesta siihen tai tähän.

DBA on hieno peli, ja DBA nappulat todella makeita, mutta sen puffaamiseen voi tehdä oman aiheensa vaikkapa tuonne historiallisten pelien osioon.

santso kirjoitti:kasiedikka sopii hyvin isoihin hupipeleihin.

Sekä turnauspelaamiseen.

'nuff said.

Lyhyesti heti alkuun sanottakoon, että 8. edikka muutti omasta mielestäni faban siksi peliksi mitä olen aina halunnut pelata. Nyt kasia pidempään pelanneena ei itse perussäännöissä ole mitään vikaa vaan kaikki tuovat siihen mukanaan jotain pientä ja hyvää. Mielestäni on täysin turhaa sanoa, että kasi edikkaa ei voi pelata kilpailuhenkisesti. Ei ainakaan minun muistikuvan mukaan mikään edikka tähän mennessä ole suoraan komppaamatta ja ilman nurinaa siirtynyt turnauskeneen ja peliä on tullut pelailtua jo nelos edikasta asti. Aina alusta asti niin kovilla listoilla ja "hampaat irvessä" kuin mahdollista. Ja aina kun uusi edikka on pyörähtänyt niin siellä on osa joka piti edellisiä sääntöjä täydellisenä ja uudet on silkkaa pahuutta ja huonouden huipentuma. Pelin luonne muuttui hyvin radikaalisti ja olenkin siinä onnellisessa ryhmässä joka piti muutoksista.

Muutoksen vastustaminen ja epäileminen ei ole millään tapaa erikoinen tai välttämättä edes huono reaktio, mutta sen kieltäminen totaalisesti ei auta yhtään mitään. Siinä vaiheessa kun korkeassa asemassa olevat saavat mieleensä vastustaa muutosta täysillä voi seurauksena syntyä negatiivisia seurauksia, joita ei olisi lainkaan seurannut jos asioita oltaisiin edes testattu objektiivisesti. Tällainen reaktio oli mielestäni ETC:llä joka kynsin ja hampain roikkui rakkaassa 7. edikassaan ja yritti kaikin tavoin pitää pelin mahdollisimman samankaltaisena. Turnauksen lopputulos kuitenkin osoittaa, että ns. "top tier" armeijat olivat yhä kärjessä kompeista huolimatta ja erilaiset kompit vain haittasivat monien armeijoiden rakentamista. Myönnettäköön toki, että heti aluksi itseäkin kammotti jotkin uudistukset, mutta nyt kun peliä on uskaltautunut pelailemaan ilman mitään rajoituksia (delffejä ja empireä vastaan), on huomannut ettei tasapainossa lopulta niin pahoja koloja ollutkaan. Nykyisimmin pelejä on tullut komppailtua ihan vain yleisen pelin viihtyvyyden kuin tasapainon vuoksi. Ei sellaiset 100 napin yksiköt mahdottomia ole, mutta on miellyttävämpää pelata ns. "tavallisia" listoja vastaan.

Tasapaino löytyi lopulta yrittämällä mitä omituisempia ratkaisuja, mutta toimii yllättävän hienosti. Rankasti kärjistettynä pelissä on jonkinlainen kivipaperisakset systeemi. Isot hordet voittaa pienet yksiköt, mutta massatuho ja sotakoneet voittaa hordet joita vastaan taas pienemmät yksiköt pärjäävät hiukan paremmin. Tietenkään peli ei ole aivan näin mustavalkoista, mutta kasi edikka muutti yksiköiden roolia suuresti. Isot jalkamiesyksiköt ovat nyt armeijan runko ja kaikki muu supporttia. Pelkästä supportista vain harva armeija voi tehdä toimivan armeijan. Jopa characteritkin ovat nyt enemmän supporttia kuin armeijan runko, mikä eroaa rankasti edellisistä edikoista. Nyt mieleeni tulee yksiköistä vertauskuvallisesti joku vanha side scrolling beat em up, joka näyttää alussa hahmon statsit ja kaikilla valinnoilla on omat edut ja haitat. Lohikäärmeratsastaja esimerkiksi tekee todennäköisesti vähemmän vahinkoa kuin kahdenkäden aseilla varustettu horde, mutta kestää paremmin jousia, meleetä ja voi yksin käydä jopa eliittejä vastaan ja voittaa taistelun, siinä missä miekkamiehet saattaisivat kärsiä raskaita tappioita. Tietenkään kaikki valinnat eivät ole täysin tasapainossa, mutta 8. edikka teki todella monesta yksiköstä pelikelpoisen ja sen vuoksi monipuolisti peliä huomattavasti; nyt useat vanhojen kirjojenkin yksiköt ovat erittäin toimivia ja pelattavia, kuten esimerkiksi empiren great swordit, joita ei ennen ollut juuri mitään järkeä pelata.

Nyt kun lähes kaikki armeijakirjan yksiköt ovat käyttökelpoisia monilla kirjoilla, on listan rakentaminen mielenkiintoista ja erilaisia set uppeja näkyy joka kerta kun peliä pelaa. Se, että enää ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä listaa on mielestäni aivan ylivertainen etu verrattuna esimerkiksi 40k:hon, missä monella kirjalla ei ole kilpailuhenkisessä pelissä montaakaan kunnollista vaihtoehtoa. Mitä tulee pelin taktisiin ja taitoelementteihin, niin mielestäni niiden määrä kasvoi huomattavasti 8. edikassa. Magioiden generointi on hyvä asia ja askel siihen mitä se aikoinaan oli. Panostamalla paljon magiaan voit välillä saada massiivisen edun vastustajaasi nähden mutta riskeeraat samalla huonot magiatuulet. Magia on siis selkeä taktinen elementti, pelaatko varmanpäälle pienillä panoksilla vai riskaat isoilla panoksilla voittoa. Jos joku sanoo, ettei todennäköisyyksien huomioiminen ja riskien otto ole noppapelissä olennaista ja tärkeää, ei henkilö ole mielestäni täysin käsittänyt noppapelien tärkeintä elementtiä, sattumanvaraisuutta. Esimerkiksi edellisessä edikassa oli hyvin tyypillistä ottaa demoneilla 3 pientä horror yksikköä, eikä se vaatinut paljoa miettimistä. Samalla tavalla voi pelailla horroreita myös nyt, mutta riskinä on huonot magiatuulet. Sinun täytyy listaa laatiessa siis miettiä haluatko ottaa riskin ja heitellä halpoja boltteja vai yhdistätkö yksiköt isommaksi maagiksi joka voi varmemmin loitsia loitsujaan, kestää enemmän ja pitää pisteitä kiinni paremmin. Kyseessä on taktinen elementti, mikä sinun tulee ratkaista ja päättää listaa tehdessäsi.

Samalla tapaa magian sattumanvaraisuuteen vaikuttaa miscastit. Kuollut maagi per peli on jo rankkaa yleistystä, mutta jos asiaa verrataan objektiivisemmin niin maagin hinnalla saatava melee yksikkökin ottaa varmasti tappioita taistelussa, samalla tavalla kuin kaukaa loitsuja heittävä maagi kärsii miscasteista. Molemmilla hahmoilla on siis omat ominaisuudet ja mekaniikat, ne kärsivät tappioita tehdessään asioita. Melee yksikkö voi paeta tai huonon tuurin sattuessa kuolla yhdellä kierroksella, samoin maagi voi miscastata ja tuhoutua. Tuskin kukaan warhammerin pelaaja valittaa siitä kuinka hänen 300pts yksikkö pakeni kentältä tai hävisi combatin ja tuhottiin, joten miksi miscastaava velho olisi millään tapaa erilainen, sen mekaniikka on vain erilainen. Jos haluat riskittömämpiä velhoja voi usein niille ottaa tavaroita jotka lieventävät miscasteja tai poistavat vaikutukset kokonaan aivan kuten yksiköillekin saa haarniskaa suojaksi. Eli kuten aiemmin sanoin, pelissä on mahdollista parantaa todennäköisyyksiään, mikä on olennainen osa taktisuutta. Random charget ovat mielestäni juuri nimenomaan ehkä vieläkin olennaisempi strateginen elementti. Voit parantaa aina charge mahdollisuuksia liikkumalla lähemmäksi, mutta samalla riskeeraat vastustajan chargen jne. Sattumanvaraisuuksiin ja odottamattomiin tapahtumiin varautuminen on usein haastavampaa kuin täsmällisten ja varmojen valintojen tekeminen. Sattumanvaraisuudet ja riskit luovat mahdollisuuksia ja tämän vuoksi nostavat strategista aspektia, pelaajan täytyy sopeutua tilanteen muuttumiseen eikä enää vain jyrätä suunnitelmaansa aina katkeraan loppuun tai voittoon.

Elikäs joo, peli muuttui hyvin erilaiseksi, mutta monenkin mielestä se on muuttunut kaikinpuolin paremmaksi ja haastavammaksi ja tämä on ainakin täälläpäin näkynyt siinä, että moni on aloittanut 8.edikan jälkeen pelin ja palannut sen pariin pitkän tauon jälkeen. Suosittelen lämpimästi kaikkia pelailemaan jonkin verran matseja ilman minkäänlaisia komppeja ja ennen tyrmäämistä kokeilemaan miten vastustajan ylivoimaiset temput voisi oikeasti counteroida. Jotkut spessut kuten Teclis ovat todella kovia, mutta eivät missään määrin mahdottomia voittaa. Kaikinsuinkaan en sano, että peli toimii täydellisesti ilman mitään komppeja, sillä esimerkiksi demonien spessut kuten Masque ja Kairos ovat rikkinäisen kovia, samoin kuin Bloodletterit ovat rajoittamatta liian kovia. Sellaisia 40 kokoisia lauttoja kun kulkee 3 kentällä niin ne on oikeasti erittäin hankala voittaa vaikka kuinka yrittäisi. Mutta näin yleiskatsauksena 8 edikka oli kaikinpuolin raikas tuulahdus figuskeneen ja ainakin omasta mielestäni ehdottomasti hauskin ja paras edikka fabassa.

Itse sain tarpeekseni 8 edikan horde säännöstä. Muutaman pelin jälkeen skaveneilla totesin että pitäsi tosiaan ostaa se kymmenen boxia orjia että saa YHDEN hyvä yksikön. No sillä yhdellä orja lössillä kun ei sanota tekevän mitään, nii pitää olla vielä lisää ja tässä vaiheessa on joko hemmoteltu "isi maksaa" lapsi tai sitte mutten vaan tuppi suu jos ei lompakko jo huuda. Horde sääntö tuo GWlle vaan lisää rahaa jota ei kaikilla ole mahdottomasti. Innostus meni fabaan just tän säännön takia.

Ja Storm of Magic, just... Ymmärsin että siinä on kyse vähintäänkin 500 euron edestä muovisia monsuja 2400 pinnan armeijan seassa... haistatteko? Minä haistan selvää rahastusta. Sanokaa mitä sanotte ja takertukaa siihen "jos ei oo rahaa, ei tarvi pelata" korttiin jos vaan mieli tekee, mutta mielestäni tämä rahastus on tosiasia ja se pilaa pelin.

Täällähän tykätään kovasti 8th:sta. Uskaltaako tänne hurraavan väkijoukon sekaan tulla huutamaan: "Buu!"?

Minusta Faba ei vaatinut sääntöjen puolesta kovinkaan suurta muutosta. Toki 7th:ssa oli ongelmansa, mutta omasta mielestäni ne ongelmat rajoittuivat hyvin pitkälti armeijakirjoihin, ei niinkään itse sääntöihin. Sääntösettinä minusta kaivattiin puhtaasti helläkätistä viilaamista parempaan suuntaan, mm. asesäännöt olivat ihan miten sattuu. Ehkä syynä voi olla se, että ne kaikki 7th:n ongelmat eivät ole enää näin monen vuoden jälkeen terävästi muistissa, mutta ei se rikki kuitenkaan ollut. Sitä pelasi mielellään ja tuntemattomien pelaamista seuraamalla näki sivusta, osaako väki pelata vai ei.

8th:n huhuketjua lukiessa kuitenkin olin ihan positiivisissa ajatuksissa ja sieltä löytyi monta hyvää ideaa. Kahdesta rankista lyöminen ja ampuminen, prosenttisysteemi ja magian muutos. Kaikki tervetulleita muutoksia, joita odotin innolla vaikka prosentit vaikuttivatkin todella rajuilta aluksi. Eikös ne menneet tasaisesti 25% jokaiseen neljään lohkoon? Sankareihin, coreen, spessuihin ja rareen.

Edikka vaihtui, sääntökirja saatiin käteen ja peliä alettiin pelaamaan ja heti siitä ensimmäisestä pelikerrasta lähtien on vaikea muistaa yhtäkään peliä, jossa en olisi kohdannut asiaa, jota inhoan jokaisella solullani. Kaikki ne iloiset ja positiiviset asiat, joita olin niin innolla odottanut, näyttivätkin todellisen minänsä ja minä en niistä tykännyt yhtään.

Prosentit ovat mielestäni parempi vaihtoehto kuin vanhat slotit, mutta itse sääntökirjaan päätyneet luvut ovat mielestäni täysin väärät. Vaikka aluksi ajattelinkin kauhuissani 500p rajoitusta sankareihin 2000p peleissä, se alkoi kuullostamaan ja näyttämään jokaisen tekemäni harjoituslistan jälkeen aina vain paljon paremmalta. Armeijat alkoivat näyttämään armeijoilta ja termi herohammer ei enää laisinkaan pitänyt paikkaansa kun joku suuri ja mahtava lordi saattoi hyvinkin olla sen 250-300p äijä. Kuvitellaan, että haluan ison maagin ja Bsb:n. Jos rajoitus olisi tuo 500p, mitä muuta enää saisin? Alastoman Helffiprinssin? Jippikai jei tätä onnea.

Jos minun mielipiteeni haluaa, prosentit pitäisi olla 25% sankareihin, 35% min. coreihin, 25% spessuihin ja 15% rareihin. Coren kuitenkin pitäisi olla fluffin mukaan se armeijan selkäranka, mistä suurten ja mahtavien, legendaaristen johtajien armeijat koostuvat ja siksi minusta tuntuu hyvin hölmöltä, että minulla voisi olla pisteiden puolesta samanverran tätä armeijan selkärankaa kuin harvinaisempia otuksia ja mörököllejä. Tai näin ainakin minä olen asian ymmärtänyt.

Lähitaistelu muuttui tuhovoimaiseksi ja en suoraan sanottuna pidä yhtään siitä. Jo näitä Sotuun laitettavia listoja katsomalla vaikuttaa siltä, että sillä ei ole mitään väliä miten hyvin kestetään, kuhan isketään kovaa, niin hyvä tulee. Marauderit ovat aina gw kädessä, samaten kääpiöt. Ironbreackerit, missä he ovat? Örkit taitavat olla puhtaasti kahta choppaa heiluttamassa jne. Ajatus siitä, että taisteluissa molemmilta puolilta kuolisi koko ajan väkeä suurissa lukemisessa ei minua yhtään viehätytä. Kaipaan sitä 7th:n aikaa, jolloin oli joku toivo pelastua vihollisen iskuilta, mutta hankalaa se nykyään on kun iso voima on niin tavallinen kaikkialla.

Step up on kuitenkin se, mitä minä kaikista eniten lähiksessä vihaan. Jos minun pitäisi päättää TOP3 sääntöä, joita vihaan eniten, step up olisi hyvinkin mahdollisesti täällä näin. Ehkä juuri tämän vuoksi gw on niin suosittu tai muuten vain kyky aiheuttaa tuhoa vihollisen riveissä oman vuoronsa saapuessa. Minä kaipaan niitä aikoja, jolloin pystyin todeta, että etpäs iskekkään niin voimakkaasti takaisin kuin luulit aluksi. Jos step uppia ei olisikaan, voisiko niitä heikommin iskeviä näkyä enemmän kentällä?

Voisin jatkaa tätä vihaamieni sääntöjen luettelua vaikka iltaan saakka. Lyhyesti virsi kaunis kuitenkin, ainoa uudistus, josta voin sanoa pitäväni sanomatta: "mutta", on kahdesta rankista ampuminen. Volleystä en uskalla sanoa yhtään, koska en ole kohdannut sen voimaa vielä pelipöydällä.

8th on kuin ääripäästä toiseen hyppääminen. Jonkun mielestä se voi olla hyvä asia, että palataan siihen vanhaan ja ihanaan 5th:n pelleilyyn, missä maailma räjähteli joka vuoro, mutta itse kuitenkin aina elättelin toivoa, että voisin kutsua tätä peliä taitopeliksi. Kaikki asiat, mitä 8th korjasi, se korjasi liikaa. Se poisti valittamisen jostain tietystä asiasta, mutta loi muutoksellaan uusia valituksen aiheita, jotka ovat ainakin minun mielestäni paljon suurempia mitä ne alunperin olivat.

Mitä minä kuitenkin olen nähnyt pelikentällä, tästä pelistä on kadonnut kaikki asiat, mitä tekivät siitä minulle niin rakkaan. Mittauksen salliminen poistaa lukuisia hikipisaroita otsalta ja guess rangen poistaminen teki vain kaikesta niin paljon helpompaa. On totta, että säännöllisesti pelaamalla sillä tykillä ja katapultillakin onnistuu osumaan suurimman osan ajasta, mutta se vaati säännöllistä pelaamista. Ainakin omalla kohdallani aina taukojen jälkeen piti palautella mieleen niitä taitoja, koska se +1 on tarpeellinen ja milloin selvästi sanon vääriä lukuja. Nyt uuden edikan aikana, osun aina, ainakin tykillä. Koskaan en ammu ohitse. Tavallaan minun pitäisi olla iloinen, koska se on aina mukavaa kun asiat menevät niin kuten olin suunnitellut, mutta mitä hauskaa siinä on?

Random charge pistää vihaksi, koska kaikkia yksiköitä ei uskalla liikuttaa yhtään mihinkään, koska sitä ei koskaan tiedä, mitä sieltä nopista nyt sattuukaan tulemaan. Epävarmuus power diceihin ja kaikki muut asiat, mihin en voi vaikuttaa, luovat turhaa stressiä jo muutenkin alakynnessä olevalle johtajalle, mitä ei aikaisemmin tarvinnut murehtia. 7th:n aikaan minulla oli tunne, että minä olen hallinnassa. Minä voin teoillani ja siirroillani vaikuttaa peliin varmasti, tai ainakin todennäköisesti. Voin liikuttaa yksiköitäni lähemmäs vihollista ilman pelkoa, että sieltä nyt ne kääpiöt rynnistävät sen 15" (vihaan random chargea! Sen pitäisi olla D6+M, ei 2d6! Se on liikaa! 15" chargaava kääpiö! Haista sinä kuule... Tai vaihtoehtoisesti M*2 takaisin.) , voin luottaa magiavaiheen pelastavan tilanteeni ilman pelkoa, että heitän snake eyes ja mitä kaikkea muuta.

Ehkä suurin osa ongelmistani 8th:ia kohtaan voisi muuttua, jos pelaisin peliä sen säännöillä vastustamisen sijaan. Ei se aina ole helppoa pelata 8th:ia 7th:n mentaliteetilla ja välissä sitä tuumaa, mitä minä täällä oikeasti teen kun siirrän 17:sta Helffien spearmeniä, joissa sattuu olemaan tuolla 25% sankareihin säännön mukaan tehty Helffi prinssi, kohti 19:a kaaos warrioria, joissa on oikeiden sääntöjen mukaan tehty lordi.

Jokainen kerta kun pelaan 8th:ia, näen noppapussissani olevat kaverit vihollisinani sen vastapuolen pelaajan sijaan. Mitä hän voi kuitenkin minulle tehdä, koska minun miehinen egoni sanoo minun olevan tämän seudun, koko Suomen, koko maailman, koko universumin paras pelaaja. Mutta tuo noppa. Se onkin puolestaan viekas kuin kettu, kovempi kuin kivi ja terävämpi kuin hain hammas. Mutta ennen kaikkea, se vihaa minua ja minä vihaan sitä.

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen siirtynyt pelaajasta maalaajaksi/rakentajaksi. 8th lisäsi minun henkistä ikääni 20 vuodella ja olen tätä nykyään kiinnostunut fikuista enää taiteellisena harrastuksena. Itse peli ei minua enää kiinnosta ja joudun surukseni ilmoittaa harkitsevani sanoa joku päivä ääneen, että 40k > Faba. Niin joo, mie vihaan 40k:kin, se peli on roska!

8th armeijakirjat puolestaan, ne joita halusin muuttaa, ovat... miten sen sanoisin. Oma tarinansa. Valitin säännöistä, en jaksa alkaa valittaa kirjoista, en ainakaan vielä.

Aikoinaan 3. edikka oli ihan hirveää magia-hammeria ja pelit voitettiin pelkän magian avulla, kaikki muu oli lähinnä koristeeksi. 4. edikka toi mukaan yksiköiden tuhoutumisen breikin jälkeen. Magia meni ja tuli miten sattui, mutta peli säilyi herohammerina 6. edikkaan saakka. Tuomas Pirisen ohjaksissa 6. edikkaa vietiin jonkin verran kohti jalkaväki ja ratsuväki massan paranemista, joka sitten kaatui seiskan myötä skirmish-sirkukseksi.

Itselleni 8. edikka palautti mielenkiinnon pelin pariin, joka oli kadonnut seiskan aikana. Sain heräteltyä toisenkin kaverin pelaamaan uudestaan. Vähän lisää randomia, jalkaväellä tekee vaihteeksi jotain ja monta pienempää mielestäni peliä parantanutta muutosta. Magia on nyt vähän tuhtia, mutta isot hordet tarvitsevat vastaavasti työkalut joilla pelata niitä vastaan, jotta ei pelata pelkästään siitä, kenellä on kovin horde. Ei ne hordet peliä ole pilanneet.

Kuten aiemminkin on ollut useammassa postissa. Tällä hetkellä vanhat armeijakirjat ovat sotkemassa pelin tasapainoa, mutta kaikki uudet kirjat ovat osoittautuneet kohtalaisen tasapainoisiksi keskenään. Vanhat kirjat ei haittaa mitään, niitä voidaan aina kompata kunnes saadaan uusia tilalle.

Kyl maar mä tykkään tästä enemmän ku seiskasta.

Vexild kirjoitti:Itse sain tarpeekseni 8 edikan horde säännöstä. Muutaman pelin jälkeen skaveneilla totesin että pitäsi tosiaan ostaa se kymmenen boxia orjia että saa YHDEN hyvä yksikön. No sillä yhdellä orja lössillä kun ei sanota tekevän mitään, nii pitää olla vielä lisää ja tässä vaiheessa on joko hemmoteltu "isi maksaa" lapsi tai sitte mutten vaan tuppi suu jos ei lompakko jo huuda. Horde sääntö tuo GWlle vaan lisää rahaa jota ei kaikilla ole mahdottomasti. Innostus meni fabaan just tän säännön takia.

Ja Storm of Magic, just... Ymmärsin että siinä on kyse vähintäänkin 500 euron edestä muovisia monsuja 2400 pinnan armeijan seassa... haistatteko? Minä haistan selvää rahastusta. Sanokaa mitä sanotte ja takertukaa siihen "jos ei oo rahaa, ei tarvi pelata" korttiin jos vaan mieli tekee, mutta mielestäni tämä rahastus on tosiasia ja se pilaa pelin.

Tuo nyt on aika polarisoitunutta nillitystä. Jokainen voi valita armeijansa, eikä perinteisiä horde-armeijoita ole pakko pelata. Myöskään aidoilla, viimeisimmillä tai muuten kalleimmilla mahdollisilla vastaavilla figuilla ei ole pakko pelata. Ei aitoja gw:n ukkoja ole vaadittu kuin gw:n omissa isoissa turnauksissa, joita suomessa ei montaa ole nähty. Niilläkään kerroilla aitoa wysiwyggiä ja figujen alkuperää ei kovin merkittävästi ole organisaattorien puolelta forcettu. Pelipöydillä on nähty t-rexejä, triceratopseja ja kaiken maailman farmieläimiä. Kyse ei ole rahan määrästä, vaan siitä miten sen käyttää.

Itsekään en hordesta ole niin innostunut. Hyvä, jos joskus saan edes 20 kääpiön joukkoja valmiiksi.

Marauderit ovat aina gw kädessä, samaten kääpiöt. Ironbreackerit, missä he ovat?

Tavallisia kääpiöitä armeijaani tulee ainakin yksi GW joukko ihan siitä syystä, että näyttää kivalle ja noilla voi jotain pelissä tehdäkin. Ironbreakerit kuuluvat myös suunnitelmiin. Tavalliset Warriorit kilvellä taas jotenkin vaikuttavat sille, ettei ne vain tekisi mitään asiaa kunnolla, kivan näköisiä nuo toki voisi olla, joten ei ole aivan poissuljettua noidenkaan tekeminen. Nykyään vaan koitan tehdä kaikki figuurit itse Green stuffista, joten toivoa sopii, että kääpiöistä saa pelattavan joukon tämän vuosikymmenen puolella. Space Marineita sentään tarvitsee vähemmän.