Anyway, kiitos niille, jotka jaksoivat lukea tänne asti, eivätkä trollaa/spämmää ketjua :D. Olkaa hyvä:
Ensikosketus
Pahakala-liitopanssarin Anti-gravitaatiokentän ja pääohjausmoottorien ärjyntä halkoi ilmaa, kun se partioi tavallisella kierroksellaan Dam'pi'erin autioiden pohjoisten ruohikkotasankojen yllä. Autiota maastoa ei halkonut kuin muutama käppyräinen kuusimetsikkö siellä täällä, aiemmin käydyn suuremman taistelun jättämien arpien ja kraatterien seassa.
Ohjaamossa kuljetusaluksen pilotti katseli tätä harmaanvihertävää, yksitoikkoista maisemaa, katsahtaen sitten taktiseen näyttöönsä, joka osoitti seuraavan tarkastuspisteen heidän partiolennollaan olevan puolentoista kilometrin päässä siintävä etuvartioasema. Se olisi myös heidän matkansa pääteasema, perille saavuttuaan he voisivat kääntyä takaisin.
"Tykkimies, skannaa lähimaasto." kapteeni sanoi. "Kuka tietää, mitä tuolla voikaan lymytä", hän lisäsi hymyillen.
Ketään ei oltu kohdattu sitten pari viikkoa sitten käydyn suuremman kohtaamisen Keisarikunnan ja tämän Avaruusjääkärikomppanian välillä, joka oli pakotettu vetäytymään, kun laivaston taktiset Barrakuda-pommikoneet oli käsketty pistää koko taistelukenttä matalaksi. Tämän jälkeen vielä Vasarahai-tankintappajaryhmät olivat siivonneet ne, jotka eivät typeryydessään olleet paenneet Keisarikunnan voiman edessä.
Kapteenia tämä hiljaisuus alkoi jo hiukan hermostuttaa, sillä nämä, joita vastaan he taistelivat, eivät olleet tavallisia Avaruusjääkärisotureita. Näitä hurjia sotureita vastaan saattoi lähettää viisinkertaisen ylivoiman, jonka jälkeen pahasti vaurioitunut kymmenysosa palaisi takaisin taistelusta, joka heidät oli lähetetty voittamaan. Nämä Jääkärit kantoivat lian ja saastan peitossa olevia viher-valkeita Voimapanssareita, joihin oli merkitty kolmen silmän tunnus.
Merkki enteili pahaa, vaikka hän eikä perämies olleetkaan ennen nähneet tätä tunnusta. Lisäksi jostakin syystä nämä soturit eivät tuntuneet kuolevan mistään. Kerrankin erään tulisoturiryhmän jouduttua alakynteen jääkärien raskaassa tulituksessa, ryhmä oli kutsunut 'kalaa evakuoimaan ja he olivat saapuneet paikalle, droidien ohjusasemat laulaen, sarjakanuuna leiskuen. He eivät laskeutuneet, koska he eivät olleet olleet varmoja, oliko joku vastustajista selvinnyt tuli-iskusta. Savun seasta syöksyi koko taktinenryhmä jääkäreitä Sahamiekat ärjyen. Yksikään koko joukosta ei ollut luopunut taistosta, vaikka he näkivät, että osalta puuttui raajoja, ja lähes kaikki soturit vuosivat mätää. Kaikki avuttomat tulisoturit oli julmasti hakattu kappaleiksi, ja kraatterista, johon he olivat paenneet, tuli heidän hautansa. Pahakalan oli ollut pakko irtautua.
Kapteeni muisteli tätä tapahtumaa edelleen murheella, sillä hän tuntui pitävän tapahtunutta vikanaan.
"Kapteeni, lähestymme maalialuetta. Kaikki ei taida olla kunnossa.", sanoi Tykkimies. "Skanneri näyttää kolmeakymmentä kohdetta. Yhdeksällätoista ovat OMA-tunnukset. Kapteeni, kohde XV8 Fi'sos, Shas'o Kostonsointu, yrittää saada kontaktin. Päästän yhteydenoton läpi."
Ohjaamon kaiuttimista räsähti tumma, varma ja paljonkokeneen soturin ääni.
"Tulette kreivin aikaan, partiolento 18. Skannerimme havaitsivat noin viitisen minuuttia sitten yksitoista kohdetta, joilla ei ollut OMA-tunnusta. Ennen kuin ehdimme tehdä mitään, he tuhosivat pitkänmatkan skannerimme, emme voineet pyytää tukea. Se jääkärijoukko on ottanut asemat läheisistä tuhoutuneen jääkärihävittäjän raunioista. Yksinäinen soturi on läheisessä metsikössä. Se on muita suurempi, luultavasti terminaattori. Kaikki kohteet ovat kadonneet näkökentästämme, emme voi ampua."
"Mitä teette täällä Shas'o? Tämähän on vain pieni kuunteluasema!" kapteeni vastasi aluksen radioon.
"Väliäkö sillä? Ottakaa nyt vain tuo suurempi ryhmä kyytinne, ja viekää heidät tuliasemiin.
Minä siirryn sitä yksinäistä kohdetta vastaan. Loput kuusi soturia huolehtivat etuvartioasemasta."
"Selvä, herra komentaja. Matkalla."
Alempana yksinäinen taistelupuku ärjäisi liikkeelle, noin viidenkymmenen metrin päähän, ja lähti siitä sitten etenemään kohti terminaattoria.
Pahakala laskeutui ja poimi kyytiinsä kaksitoista tulisoturia.
Ga'lei katseli taistelijoitaan. He kaikki olivat valmiita kuolemaan Suuremman hyvän puolesta. "Toivottavasti he eivät oikeasti joudu kuolemaan. Sehän on vain sanonta.", hän ajatteli hermostuneesti siirtyessään istumaan Pahakalan istuimelle.
Hän ei ollut vielä oikeasti shas'ui, eikä edes ryhmänjohtaja. Joukkueella on kuitenkin oltava joku johtamassa
"Kaikki kyydissä, kapteeni. Siirrä meidät maalialueelle.", Ga'lei tokaisi yhteysradioonsa, samalla kun työntyi sotureidensa läpi koputtamaan lähdön merkiksi vielä ohjaamon ovea.
Matkustamo kallistui ja tärisi kun liiturin voimakkaat moottorit työnsivät raskasta panssaria eteenpäin.
Ga'lei tarttui katosta roikkuvaan kahvaan kiinni, ettei kaatuisi.
"Tässä Komentaja Kostonsointu. Tämä osasto tullaan nimeämään virallisiin raportteihin nimellä Etuvartio 7. Partiolento 18 toimii omalla tunnuksellaan."
"Meitä on täällä nyt vastassa niiden jääkärien taktinen ryhmä, ja terminaattorikomentaja. Osaston tarkoitus ja tehtävä ovat tuntemattomia. Vastustajan taktinen ryhmä on jakautunut kahteen taisteluryhmään, ja koko ryhmä etenee nyt kohti Partiolento kahdeksaatoista. Terminaattorikomentajasta ei näköhavaintoja. Skanneri osoittaa kohteen olevan edelleen metsikön siimeksessä. Tehtävänämme on yrittää pysäyttää tämä vihollisosasto, ja varoittaa pääarmeijaa. Pitäkää rohkeus sydämissänne, Suuremman hyvän, paremman yhteisen, ja toivon vuoksi! Kostonsointu lopettaa."
Partiolento 18 kaartoi kohti maalialuetta, syvää kraatteria parinkymmenen metrin päässä raunioituneesta vihollisaluksesta, jonka suojissa vihollisjoukot olivat.
Ohjaamon taktinen näyttö kertoi, että asemaa puolustava tulisoturiryhmä avasi tulen kohti jääkäreitä, mutta liian pitkästä kantamasta johtuen laukaukset viheltelivät ohi tai hajosivat kiviin ja ruohikkoon.
Etäämmällä komentaja ampui heittolaukauksia kyklisellä ioniaseellaan ja plasmakiväärillään metsikköön, jossa terminaattori lymysi.
Muutama pultaajan laukaus viuhui kohti 'kalan peltejä.
Ga'lei ryntäsi tuliasemiin kraatterin reunoille. Muut ryhmänjäsenet asettuivat hänen ympärilleen, ja Pahakala otti korkeutta, sekin siirtyi tuliasemiin. Se kohosi noin kymmenen metrin korkeuteen, kunnes se lopulta pysähtyi. Sen sarjakanuuna ampui pitkän, vihaisen sarjan kohti sen kuljetusaluksen rungonkappaletta kohti, jonka takana toinen taisteluryhmä oli suojassa.
Laukaukset pyyhkivät admantiumpinnoitettua aluksenraatoa, kimpoillen sinne tänne.
Näkyvää vahinkoa ei käynyt. Pahakala laskeutui alemmas.
"Hitto. Minä näin ne varmasti, kapteeni! Ne... ne ovat paholaisia! Osuin yhteen, se vuosi, sitä limaa. Se ei kuollut! Ammuin pitkän sarjan, se ei kuollut!"
"Ei hätää, perämies. Uskon sinua. Eivätkä nämä ole tavallinen astartes. Nämä ovat jotakin muuta. Ne näyttävät jääkäreiltä, mutteivät ole. Ymmärrätkö?", Ga'lei vastasi tykkimiehelleen.
Tykkimies ei ehtinyt vastata, sillä monta asiaa tapahtui yhtäkkiä.
Terminaattori ryntäsi ulos metsästä, yrittäen selkeästi lopun joukkion luokse.
Samaan aikaan rungon suojissa olleet astartes avasivat vimmaisen tulituksen kohti Ga'lein miehiä. Pultterin ja plasmakanuunan keltaiset ja oranssit valojuovat tanssivat kuolemantanssia ilmassa. Kaksi tulisoturia kaatui, toisen uhmatessa tulitusta, repeytyen palasiksi murhaavan pultteritulen laukauksiin. Toinen soturi höyrystyi ilmaan plaman äärettömän kuuman vasaman osuessa häntä rintaan.
Toinen taisteluryhmä syöksyi ulos aluksen takaa, juosten pultterit laulaen kohti asemissa ollutta Ga'lein ryhmää ja Partiolento kahdeksaatoista.
"Älkää antako niiden päästä iholle, ampukaa, AMPUKAA!", huusi kapteeni radioonsa, samalla kun antoi käskyn perämiehelleen avata tulen. Sarjakanuuna tulitti kohti noita helvetillisiä jääkäreitä, vahingotta.
"Kuolkaa, KUOLKAA! Mikä teillä ON?", tykkimies huusi kun Jääkärit jatkoivat rynnäkköään savun läpi.
Samaan aikaan komentaja Kostonsointu syöksyi reppuinensa kohti vihollisterminaattoria, ampuen samalla plasmalleen terminaattoria. Terminaattori kyykistyi, ilmeisen haavoittuneena. Se syöksyi nyt raivoissaan kohti Kostonsointua.
Tulisoturitkin ampuivat, nyt henkensä hädässä. Ryhmä tulitti taukoamatta kohtijuoksevaa
jääkäriryhmää, kauhuissaan.
"TULTA! Tappakaa ne nyt! Pitäkää asemanne, muutoin olemme tuhon omat!", Ga'lei huusi ryhmälleen, he eivät saisi paeta nyt.
Sinisten pulssiammusten hyökyaalto kohtasi jääkärit, kimpoillen niiden haarniskoista minne sattuu.
Ga'lei tähtäsi kohti juoksevaa, tummaa jääkäriä ja laukaisi. Laukaus osui, upoten jääkärin haarniskan olkasuojan varjossa olevaan kaula-aukon koloon. Vihertävä veri turskahti värjäten maan punaiseksi. Jääkäri kaatui liikkeessä, liukuen metrin, kaksi, jääden siihen. Ga'lei huudahtaa onnistumisen riemusta, muttei ehdi jatkaa, kun jotakin räjähtää hänen takanaan, viskoen sirpaleita ympäriinsä. Kaikki hämärtyy hänen silmissään.
"Mayday, Mayday, me tulemme nyt alas- Vakauta ne moottorit, perämies, meillä on iso meltanreikä keulassa - VAKAUTA, alus ei-".
Ne jäivät kapteenin viimeisiksi sanoiksi.
Pahakala pyöri holtittomasti akselinsa ympäri, palaen matkustamon puolelta.
Se pyörähti vielä kerran, ja iskeytyi sitten Kraatterin reunalle, räjähten voimalla, joka sinkosi 'kalan lentomoottorit metrien päähän, ja kaataen lähestyvät jääkärit, kuin myös kraatterin suojassa olleet tulisoturit.
Taistelukenttä hiljeni hetkeksi massiivisen räjähdyksen jälkeisestä hämmennyksestä. Sitten jääkärit avasivat tulen aluksenrungon takaa kohti pökerryksissään ryömiviä tulisotureita. Muutaman soturin ryömiminen lakkasi ikuisiksi ajoiksi, plasma- ja pultteritulen noetessa kraatteria ja sinne suojautuneita tulisotureita.
Taistelun meteli nousi uudelleen, kun tulisoturit nousivat pystyyn, vain vastaanottaakseen jääkärien rynnäkön.
Shas'o Fi'sus tähtäsi terminaattoria plasmallaan, kun alus räjähti. Paineaalto vavautti häntä, ja laukaus tussahti ruohikkoon terminaattorin lähelle. Ruohomätäs, johon hän oli osunut kärhti, ja jäljelle jäi vain kytevä tuhkakasa.
"Hitto!", hän huudahti, terminaattorin vastatessa juoksusta hänen tuleensa pultterillaan, pakottaen hänet laskeutumaan maahan. Taistelun meteli nousi uudestaan Avaruusjäääkärien hyökätessä tulisoturien kimppuun.
Terminaattori juoksi häntä kohti ja syöksyi lyöden miekallaan kohti komentajaa. Syöksy yllätti täysin komentajan, ja energian päällystämä terä leikkasi suuren palan hänen raskaasta haarniskastaan, kuin se olisi leikannut voita. Reiästä ryöpsähteli kipinäsuihkuja, kun iso nippu johtoja ja varajärjestelmiä halkesi kahtia. ”Tuntuu kuin taistelupuku vuotaisi verta.”, Fi’sus ajatteli, eikä voinut olla huutamatta kuin häneen olisi osunut. Taistelupuvun kaiutinjärjestelmä vuodatti hänen huutonsa terminaattorinkin kuultavaksi
Terminaattori karjaisi epäinhimillisen huudon, innostuneena siitä, että oli aiheuttanut vahinkoa, ja pyörähti ympäri huitaisten Kostonsointua taas miekallaan. Tällä kertaa Fi’sus oli kuitenkin hereillä, ja väisti lyönnin, joka tussahti maahan. Hän käynnisti ja sammutti hyppyrepun, mikä sai hänet ponnahtamaan ilmaan parisen metriä, samalla kun hän vastasi terminaattorin lyönteihin ionitulella. Terminaattori astui taaksepäin yllättyneenä asioiden käänteestä. Se huitaisi hätäisesti miekallaan, mutta komentaja väisti sen helposti, ja hyppäsi sitten ällistyneen terminaattorin edestä kauemmaksi sen saavuttamattomiin rakettireppunsa avulla.
Shi’gai katseli hävitystä etuvartioaseman vierestä tulipesäkkeestä, johon hän ja viisi muuta hänen ryhmänsä jäsentä olivat olleet pesiytyneenä koko taistelun ajan, ammuskellen hajanaisia laukauksia taistelun sekaan, tarkkaillen tilannetta.
Hän oli tyrmistynyt asioiden käänteestä. Jääkärit olivat vain odotelleet, että he tulisivat liian lähelle, heidän tapettavakseen. Ja kuin typerät manta, he olivat astellet ansaan. Ja kuin kuka vain ensimmäisen vuoden shas’la, he olivat vain odotelleet heitä, virittäneet ansan.
Oli ollut vain illuusio, että jääkärit olisivat olleet alakynnessä, suojautuneina sen aluksenrungon kappaleen taakse.
Shi’gai kirosi itsekseen.
Ga’lein pojat olivat tuolla noiden karmeiden jääkäreiden teurastettavana, Partiolento 18:sta ei ollut enää jäljellä muuta, kuin savuavia metallinpalasia, ja komentaja kaksintaisteli terminaattorin kanssa.
”Emmekö me voi auttaa heitä? Mennään, ja tapetaan nuo astartes!”, Shi’gai huudahti ryhmänjohtajalle.
”Etkö ole oppinut mitään koulutuksesi aikana? Lähitaistelu ei ole meidän tiemme! Jos menemme tuonne, kuolemme itsekin, ja sinä tiedät sen! He tekivät uhrauksensa Suuremman hyvän vuoksi, Emme anna heidän uhrauksensa valua hukkaan.”
”Mutta ystäväni on tuolla! Hän kuolee! He kaikki kuolevat ilman meidän apuamme!”, Shi’gai huusi, voimatta peittää tunnetta kurkussaan, joka enteili itkua.
”He kuolevat, autoimme tai emme, ammu vain! Kostamme heidän puolestaan vielä!”, hänelle vastattiin tylysti.
”Hiiteen Suurempi hyvä ja parempi yhteinen, ystäväni on kuolemassa.”, hän mutisi kyynelehtien, mutta totellen selvää käskyä.
Ga’lei havahtui painajaisesta toiseen. Hän makasi kuolleiden ystäviensä seassa maassa, kraatterissa, johon heidän ryhmänsä oli jo aikaisemmin asettunut ampumaan. Helvetti oli irti hänen joka puolellaan. hän oli selvinnyt siltä vain, koska häntä oli luultu jo kuolleeksi. Siltä hänestä tuntuikin.
Joka puolella hänen ympärillään hänen ystävänsä ja toverinsa olivat hakattavana kappaleiksi, jääkäreiden toimesta.
Rohkeampikin soturi olisi tehnyt sen tässä tilanteessa, mihin hän nyt ryhtyi: ryömimään hiljalleen pakoon.
Ga’lei jätti kiväärinsä, ja varusteensa, ja lähti ryömimään kohti Etuvartioaseman suojaa.
”Minusta ei ole enää apua täällä.”, hän ajatteli ryömiessään omassa ja ystäviensä veressä kohti kraatterin reunaa. Hän tahtoi vain päästä pois täältä.
Ga’lein ryhmä kääntyi karkuun. He eivät yksinkertaisesti jaksaneet enempää. Heidät kaikki naulattiin maahan pulttereiden murhaavalla tulella.
”TAPPAKAA NE! TULTA!”
Koko Shi’gain ryhmä avasi tulen jääkäreitä kohti. Shi’gai näki kahden kaatuvan, kun he raivonsa voimalla ampuivat tappavia vasamia näiden jääkäreiden panssarin heikkoihin kohtiin.
”Tämä on komentaja Kostonsointu Taisteluosasto Etuvartio seitsemälle. Kaikki yksiköt vetäytykää! Olemme alivoimaisia, ja Partiolento 18 on tuhoutunut. Vetäytykää kohti pääarmeijan asemia, ja varoittakaa heitä. Täällä ei ole enää mitään, mitä voisimme tehdä.”
Fi’sus juoksi eteenpäin, kohti pohjoista, pakoon viholliselta. Hänestä se oli raukkamaista, mutta monen vuoden kokemuksella hän pystyi sanomaan, että tilanne oli toivoton. He olivat menettäneet yli puolet vahvuudestaan, ja vastustaja oli menettänyt vain viisi miestä, hänen laskujensa mukaan. Nyt oli aika lähteä pois.
Terminaattori oli kuitenkin päättänyt, että tätä saalista se ei päästäisi pakoon. Se tähtäsi, ja laukoi ainoan plasmalippaallisensa Fi’susin perään. Yksi plasmapallo osui, ja räjähti komentajan selkäpanssariin.
Isku vavisutti taistelupukua. Se oli venytetty äärimmilleen, eikä jaksanut enää. Se natisi ja kipinöi, ja pienet tulipalot nuolivat sen pintaa. Siinä oli tehoa enää lyhyehköön hyppyyn, sitten hänen pitäisi juosta.
Kostonsointu kääntyi kannoillaan, ja ampui hätäisesti kohti terminaattoria, kääntyi takaisin ja sinisen leimahduksen saattelemana, katosi taivaanrantaan.
Risut ja ruusut.
