Warhammer 40K-Gunlinejen laskemista vai suurta taktikointia

[NorjanPaavi]

Joo absrtaktion taso voi olla erilainen eri peleissä. Mutta sääntöjen hyvyyteen tai heikkouteen se ei liity. Epic on esimerkiksi erittäin hyvä peli ja säännöiltään paljon parempi kuin 40k. Silti sen pienin nappula vastaa monen miehen joukkuetta. Necromunda on myös säännöiltään kirkkaasti 40k peliä parempi ja siinä taas on yksittäinen mies paljon tärkeämmässä osassa.

Nykyään sitä vain antaa anteeksi nuo sääntöjen pöljyydet. Tietää että on olemassa erittäin hyviä pelejä, mutta niitä saa pelata niin vähän, että tyytyy kökömpään. Jos alkaa liian krantuksi, niin ei saa pelata ollenkaan.

Tämä 40k:n suurin ongelma onkin se ei nykyisillä säännöillä (eikä kokonsa puolesta) sovi kuvaamaan suuria massoja, mutta ei se sovellu myöskään skirmish ympäristöön. Normaalilla jantterilla kun ei juuri satu oleen juuri sen suurempaa väliä saati kovin montaa toiminta mahdollisuutta. 40k tippuu näiden kahden väliin oikein onnistumatta kuvaamaan kumpaakaan. No välillä on mukava heitellä noppaa ja uskotella itselleen että taktiikalla on väliä.

[Flogger]

Tuossa kakkosessa raskaat aseet eivät siis itse saa liikkua ja ampua vaan juurikin niin, ettei se yhden joukonjäsenen liikkuminen estä muita ampumasta.

En juurikaan näe järkeä siinä, että Lascannonilla pitää nykyversiossa ampua samaan kohteeseen kuin vaikkapa Bolterilla tai Lasgunilla. Oikeat aseet oikeaan kohteeseen on sitä oikeaa kohteenvalintaa.

Sitä varten on Target lockit. Edistynyt teknologia auttaa... :)

[aatami]

Joo absrtaktion taso voi olla erilainen eri peleissä. Mutta sääntöjen hyvyyteen tai heikkouteen se ei liity. Epic on esimerkiksi erittäin hyvä peli ja säännöiltään paljon parempi kuin 40k. Silti sen pienin nappula vastaa monen miehen joukkuetta. Necromunda on myös säännöiltään kirkkaasti 40k peliä parempi ja siinä taas on yksittäinen mies paljon tärkeämmässä osassa.

Nykyään sitä vain antaa anteeksi nuo sääntöjen pöljyydet. Tietää että on olemassa erittäin hyviä pelejä, mutta niitä saa pelata niin vähän, että tyytyy kökömpään. Jos alkaa liian krantuksi, niin ei saa pelata ollenkaan.

Tämä 40k:n suurin ongelma onkin se ei nykyisillä säännöillä (eikä kokonsa puolesta) sovi kuvaamaan suuria massoja, mutta ei se sovellu myöskään skirmish ympäristöön. Normaalilla jantterilla kun ei juuri satu oleen juuri sen suurempaa väliä saati kovin montaa toiminta mahdollisuutta. 40k tippuu näiden kahden väliin oikein onnistumatta kuvaamaan kumpaakaan. No välillä on mukava heitellä noppaa ja uskotella itselleen että taktiikalla on väliä.

Onko faba sitten parempi kuin 40K? Entäs rackhamin pelit, kuten AT-43 ja Confrontation?

[Mysterous]

Onko faba sitten parempi kuin 40K? Entäs rackhamin pelit, kuten AT-43 ja Confrontation?

Makukysymyksiähän nuo kaikki, useat harrastajat ovat kuitenkiin siirtyneet toisten pelien pariin ja jättäneet GW:n kolme isoa kauas taakseen. Se aika joka GW:llä on ollut hioa systeemejään on mennyt sweduiksi ja systeemi on luullakseni vieläkin yhtä epätasapainoinen kuin kymmenen vuotta sitten (vai olikos systeemi kallistunut nyt lopullisesti sen uuden armeijan suuntaan?)

Käsittääkseni Rackhamillakin alkoi isojen bisnesmiesten kausi ja siitä se sitten lähti, nyt kukaan ei tunnu kuin kitisevän jos joku mainitsee Confron, AT-43 ei taida olla niin pilattu.

Minkä vuoksi pelata 40K:ta? Itse osaan sanoa seuraavat: Fluffi, figut ja peliseura. Fluffi ja figut voi helposti siirtää toiseen systeemiin (tai siirtyä edikan tai kolme taaksepäin). Peliseura on kinkkinen asia, harva haluaa opetella uuden systeemin ihan vain satunnaispelailun vuoksi, tarvitaan isompi porukka joka kiinnostuu aiheesta, asiasta jalkaan, miksei figupelipuoli toimi samoin kuin roolipelipuoli? Figut miltä valmistajalta vain ja säännöt toiselta.

[Teräratas]

Onko faba sitten parempi kuin 40K? Entäs rackhamin pelit, kuten AT-43 ja Confrontation?

Tämähän se pulma on, ettei absoluuttisesti parempaa figupeliä oikein voi nimetä. Kaikilla on hyvät ja huonot puolensa ja niiden tasapainottaminen onkin sitten pelaajasta kiinni, jotta mitä puolta arvostaa enemmän ja mitä vähemmän.

Yksi peli voi olla kevyttä ja leppoisaa nopanviskomista, toinen raskasta aivotyötä, kolmas kostaa pienimmästäkin virheestä, neljäs tarvitsee kottikärryt nappien (ja noppien) kuskaamiseen, viidennessä pärjää viidellä figulla.

Eli kyse on siitä mitä peliltään tahtoo, ei se automaattisesti ole hyvä tai huono. 40k on tosiaan kevyttä nopanviskelyä ilman merkittävämpiä taktiikoita, toiset haluavat peliltään juuri sitä. Vaikkapa Infinityssä joutuu sitten miettimään pajon enemmän mihin ukkonsa sijoittaa ja mistä uskaltaa yrittää liikkua tai avata tulen, vastustaja kun tuppaa ampumaan kohti aina kun se liikettä näkee. Tämä ei taas pohjimmiltaan ole järkevä vertailu, infinityssä yli 10 ukkoa on iso joukko, 40k:ssa alle 30 on yleensä älyttömän vähän ukkoja.

[zewe]

Puhun nyt hiukan turnauspelaajan näkökulmasa.

Kyllä 40k:ssa pitää osata taktikoida. Mielestäni tästä kertoo sekin, että turnausten kärkipaikoilla komeilee ne samat nimet aina.

40k nykyään varsinkin on paljon muuta kuin pelkkää nopanviskelyä, jota se oli esim. viimme edikassa, koska pääpaino on siirtynyt pelkästä vihujen taposta skenaariopainotteisempaan systeemiin. Tähän vaikuttaa myös se, että troop-valinnat ovat paljon keskeisemmässä asemassa, kuin ennen, sillä ainoastaan ne voivat ottaa haltuun objektiiveja. Tämä lisää jonkin verran pelitasapainoa, sillä listoihin ei voi enää vaan randomilla spammia niitä kustannustehokkaimpia yksiköitä niin paljon. Lisäksi se, ettei concolidatella (tai miten se kirjoitetaan) pääse assaultoimaan suoraan pistää miettimistä esimerkiksi sille, että haluatko nyt varmasti lähteä rynnäkköön sinne vihollislinjoille, sillä luultavasti se lähisyksikkösi tulisi ammutuksi seuraavalla vuorolla. Tämä myös lisää esimerkiksi houkuttelun eli "baittaamisen" merkitystä pelissä.Pelissä on myös paljon muita pienempiä sääntöjä, joita ei aluksi tule ajatelleeksi vaikuttavan kokonaispeliin niin paljon (esim: Instakill, uudet infiltrate säännöt...) Taktktista syvyyttä alkaa löytymään, kun alkaa pelaamaan vähän parempia vastuksia vastaan.

40k on muuten myös paljon tasapainoisempi peli, kuin faba tällä hetkellä. Huonoimmat armeijat lienee tällä hetkellä dark eldarit ja necronit, mutta niilläkin voi pärjätä (tosin niillä pitää osata tehdä tehokas lista). Armeijan voi tehdä miltei jokaisella armeijalla omaan pelityyliin sopivaksi, mutta silti pelitehokkaaksi. Jos fabassa haluaa tehdä tehokkaan listan, valinnanvaraa on huomattavasti vähemmän ja se toimii monilta osin kivi-paperi-sakset tyylillä (tuloksen tietää suunnillen jo ennen peliä).

Ehkä paras asia 40k:ta pelatessa nykyään on se, että miltei jokainen peli tuntuu erilaiselta juuri skenaario painotteisuuden takia. Skenaariot vaihtelee, vastustava armeija vaihtelee ja vastustajakin vaihtelee. Näinollen sama taktiikka ei toimi läheksään joka pelissä.

Noppa argumentointi on turhaa, koska kaikissa figupeleissä heitellään noppaa ja tarvitaan jonkin verran tuuria, ihan kuin oikeassa elämässäkin.

[aatami]

40k on muuten myös paljon tasapainoisempi peli, kuin faba tällä hetkellä.

Huomioi, että faban merkittävät epätasapainoisuudet voi helposti korjata kompeilla. No big deal...

Jos fabassa haluaa tehdä tehokkaan listan, valinnanvaraa on huomattavasti vähemmän ja se toimii monilta osin kivi-paperi-sakset tyylillä (tuloksen tietää suunnillen jo ennen peliä).

Perusteluja?

[zewe]

40k on muuten myös paljon tasapainoisempi peli, kuin faba tällä hetkellä.

Huomioi, että faban merkittävät epätasapainoisuudet voi helposti korjata kompeilla. No big deal...

Jos fabassa haluaa tehdä tehokkaan listan, valinnanvaraa on huomattavasti vähemmän ja se toimii monilta osin kivi-paperi-sakset tyylillä (tuloksen tietää suunnillen jo ennen peliä).

Perusteluja?

Ei ne kompit tee siitä armeijlistan teosta paljonkaan vapaampaa.

No otetaan esimerkiksi kääpiöt vs VC. Tämä match-up on jo valmiiksi hankala kääpiöille, sillä kääpiöt voittavat tulivoimansa lisäksi staattisiin combat resoihin ja kovaan nahkaansa. Tulivoiman VC syö regebunkkerilla ja invikationilla. Ampumisesta ei ole kauheasti hyötyä, ellet saa tapettua yksikköä kokonaan kerralla, sillä ne tulevat kuitenkin takaisin seuraavalla vuorolla. Regebunkkerista en ala edes puhumaan, se vain tulee ja syö yksikön kerrallaan. Myös zombiblokit ovat aika pain in the ass, sillä et koskaan saa tapettua niitä tarpeeksi että yksikkö kuolisi ja olet sen blokin kanssa joko klosiksessa loppupelin tai yksikkö kuolee lopulta autobreikkiin :/ Muitakin esimerkkejä varmasti löytyy, mutta tuossa nyt on vähän omakokemaa.

[santso]

40k on muuten myös paljon tasapainoisempi peli, kuin faba tällä hetkellä.

Huomioi, että faban merkittävät epätasapainoisuudet voi helposti korjata kompeilla. No big deal...

Jos fabassa haluaa tehdä tehokkaan listan, valinnanvaraa on huomattavasti vähemmän ja se toimii monilta osin kivi-paperi-sakset tyylillä (tuloksen tietää suunnillen jo ennen peliä).

Perusteluja?

noh montas erillaista helffi listaa näkee etc kompatuissa turnauksissa sen tähtimadon lisäksi tai pelaako joku oikeasti lähistelevää kääpä/empire listaa?(siis turnauksissa, ei niissä kaveripeleissä).
taisi seinäjoen turnauksessaki WoC pelaajilla olla tietty pääpainotus listoissa:D

lähtökohtana on varmaan se että faba turnauksissa jos örkkipelaajalla vastaan kävelee VC tai demoni armeija voisi pelin varmaan hoitaa sopimalla että örkit häviävät sen 20-0.

kun taas jos 40k turnauksessa dark eldar pelaaja saa vastaansa kaaos/normimarsu listan, ei tulos olekkaan niin itsestäänselvä(tai ainakin jos deldari pelaaja osaa pelata) ja pelit ratkaistaan taidolla, eikä pilkunnussimisella liikkumisessa ja niiden tuplakutosten heittämisellä magia phasessa.

[aatami]

Noh, näitä "40K on taktikointia, faba ei" ja "Faba on taktikointia, 40K ei" mielipiteitä on maailma pullollaan...

[Teräratas]

Noh, näitä "40K on taktikointia, faba ei" ja "Faba on taktikointia, 40K ei" mielipiteitä on maailma pullollaan...

Mutta niitähän sinä juuri tilasit, kun tällaisen topicin pystytit! Määritä tarkemmin mitä taktikoinnilla tarkoitat, niin ehkä saat parempia vastauksiakin.

Yhtälailla FB kuin 40k ovat olleet (ainakin niin pitkään kun sotavasara on ollut olemassa, FRB:n ajalta ei muista, ihme jos ei näitä silloinkin jo käsitelty) jatkuvan kritiikin kohteena siitä, että listan rakennus on tärkeämpää kuin taktiikat pelipöydällä, mitään uutta ei siis varmaan ole nytkään luvassa.

40k:n napeilla ei ole suuntaa (poislukien ajoneuvot), joten suuri osa mahdollisista taktiikoista romutetaan jo sillä lähtökohdalla. Jonkun mielestä trooppien kävelyttäminen kohteelle sen jälkeen kun heavy support on höyrystänyt vihollisen avaruuteen on taktikointia, toisen mielestä irresistable loitsun hakeminen tusinalla powernopalla on taktikointia. Kolmas sanoo että on taktikointia kun ampuu singolla tankkia eikä örkkiä. Neljännen mielestä missään GW:n pelissä ei ole mitään taktikoitavaa (vaikkei toki ole kuin kahta pelannut). Seuraava kehuu miten muualla on parempia pelejä, sitten muistutetaan että niitä saa pelata yksinään, kun ei muut niitä kumminkaan pelaa. Joku haukkuu GW:n fanipojat, toinen haukkuu muiden pelien fanipojat.

Olisiko tähän vielä jotain lisättävää, vai joko tuli valmista? Vielä ei kai oltu tällä kertaa sanottu, että "Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä." Johon joku huomauttaa että joillekin kelpaa molemmat.

[Mysterous]

Eikö tuosta terärattaan listauksesta voisi tehdä jotain automaattista viestipohjaa, joka heitetään aina kun alkaa 40K vs. FaBa vs. Muut, taktikointikeskustelu? Veti nimittäin errrrrittäin hyvin koko keskustelun alusta loppuun yhdessä, kolmen keskivertoviestin pituisessa pätkässä.

[Ernuuu]

Itse en lähtisi kauheasti kytkoon sääntösysteemiä virittelemään, koska se vaatisi aivan jumalattomasti työtä ja lisäksi kaksi tau-pelaaja kaveriani eivät tykkäisi siitä, että heidän target lockinsa muuttuvat yhtäkkiä turhiksi kun kaikki muutkin voivat jakaa tulta.

Tulipas pitkä virke...

[Draike]

Itse pelasin aluksi pitkään sekä FB:tä että 40K:ta, ja välissä kokeiltiin Warmachinea ja Hordesia. Jälkimmäisissä pelisysteemi on monipuolisempi, mutta omassa sydämessä 40K:n universumia ja fluffia vaan ei voita mikään muu maan päällä.

Gunlinet on kivoja, niiden viereen voi strikettää Fateweaverin, prinssejä ja helkkaristi Flamereita ja yrjötä Breath of Chaosilla hengiltä 4 yksikköä vuorossa.

[Drakojan]

40K:n universumia ja fluffia vaan ei voita mikään muu maan päällä.

Amen.

[Tylran]

Itse laskisin kuitenkin 40K:n vahvuudeksi myös sen varsin monipuoliset lisärit, joilla saa peliin törkeästi lisää sisältöä, sitten kun kyllästyy niihin perusmättöihin.

Lisäksi kumpaankin peliin saa paljonkin lisää sisältöä tekemällä omia kampanjoita, tai sitten käyttää Planetary/Mighty Empiresia. Tosin niitä fanitekoisia karttakamppanjoita piisaa kyllä fanitekoisinakin, ja ne taas saa kaikkien Age of Empiresia tms. pelanneiden lahkeet valumaan.

40K on nyt ainakin näin suoraan sanottuna yksi monipuolisimmista figupeleistä, mitä olen pelannut (ei tosin käsitä kuin yhden käden sormilla lasketun lukumäärän).

Hienompaan säätöön jms. on roolipelit ja muut vastaavat.

-T

[IRiaD]

40k on muuten myös paljon tasapainoisempi peli, kuin faba tällä hetkellä.

Huomioi, että faban merkittävät epätasapainoisuudet voi helposti korjata kompeilla. No big deal...

Pelin epätasaisuuksien korjaaminen pois kompeilla ei kuitenkaan taida poistaa sitä faktaa, että peli on alkujaan epätasapainoinen??

Jos fabassa haluaa tehdä tehokkaan listan, valinnanvaraa on huomattavasti vähemmän ja se toimii monilta osin kivi-paperi-sakset tyylillä (tuloksen tietää suunnillen jo ennen peliä).

Perusteluja?

Ei jeesus, kun alkaa näyttää pahalta niin huudetaan vain et anna mies hei perustelut, mä en jaksa ajatella.

Perusteluja on. FaBassa voittaa useimmiten vain tappamalla mahdollisimman paljon väkeä. Tämä kannustaa ns. bunkkerointiin ja isoihin puolensa pitäviin mörköihin. Vastustajan on pakko keksiä kyseisiin yksiköihin jotain. Muuten ei voita. Nelkytkoossa ei ole väliä vaikka vastustajalla olisi Nightbringer ja kolme monoliittia mitä et voi saada alas, koska pystyt yhäkin pelaamaan pelin itsellesi ottamalla objektiiveja tai mitätöimällä vastustajan saamia killpointteja.

[tneva82]

Itse laskisin kuitenkin 40K:n vahvuudeksi myös sen varsin monipuoliset lisärit, joilla saa peliin törkeästi lisää sisältöä, sitten kun kyllästyy niihin perusmättöihin.

Lisäksi kumpaankin peliin saa paljonkin lisää sisältöä tekemällä omia kampanjoita, tai sitten käyttää Planetary/Mighty Empiresia. Tosin niitä fanitekoisia karttakamppanjoita piisaa kyllä fanitekoisinakin, ja ne taas saa kaikkien Age of Empiresia tms. pelanneiden lahkeet valumaan.

40K on nyt ainakin näin suoraan sanottuna yksi monipuolisimmista figupeleistä, mitä olen pelannut (ei tosin käsitä kuin yhden käden sormilla lasketun lukumäärän).

Hienompaan säätöön jms. on roolipelit ja muut vastaavat.

-T

Toisaalta monissa peleissä on muitakin kuin perusmättöjä vakiona ;-) Ja kamppanjathan ny ei ole mitenkään rajoitettu tiettyyn peliin. Yhtä hyvin kamppanjoita voi vetää epicissä, fabassa, warmachinessa, necromundassa(missä se itseasiassa on perusideana suorastaan...necromunda ilman kamppanjaa on aika raakile), warmaster ancientissa, cold war/blizkgrieg commanderissa(eräät vetivät oikein hienoa karttakamppanjaa missä oli aidot sotilasosastot divisioona vahvuudella jaettuna pienempiin osiin joita liikuttivat. Tykistöä oli tosiaan saatavilla senverran mitä divisioonalla on. Ja kun osastot väsyivät taistelussa piti pitää huolta että on reservejä esmes hyödyntämään kartalla muodostunutta aukkoa etc hubaa. Tuota huvittaisi kokeilla. So far monipuolisin kamppanja jonka olen nähnyt MISSÄÄN sääntösetissä. Ostinkin tuota varten modernien armeijoiden OOB:ta. Kiinnostavaa katsoa esmes mitä ryssien armoured infantry divisioona oikeasti sisältää).

[mv40k2]

Tuli jo varmaan muista viesteistä esiin, mutta mielestäni 40k ja Faba on aika paljon edikka-kysymys. 40k on mulle tutumpi, joten valotan sitä.

Uudemmissa on yksinkertaistettu paljon, tosin vitonen on askel oikeaan suuntaan. Ei sillä että tuo pelimekaniikkaan kummallisesti lisää syvyyttä, mutta ainakin tuo peleihin lisää vaihtelua skenario-kulmalla.

Jos menet edikoissa taaksepäin (esim. kakkos- tai ykkösedikkaan), niin peli on mekaniikaltaan monipuolisempi kuin nykyinen 'gunlinejen laskeminen' ja pelien välillä on enemmän vaihtelua. Toki vastapainona on sitten pelien ja armeijoiden välinen tasapaino heikompi (2.edikassa GW ryssi homman, ykkösessä on niin 'villi länsi' meininki että on pelaajista kiinni) ja vanhoihin edikoihin et tietysti saa automaattisesti uutta matskua (sääntöjöä uusille yksiköille, jne).

Meidän peliporukan valinta on kokemuksen myötä päätynyt kakkosedikkaan, josta ollaan house ruleilla poistettu pahimmat epäkohdat. Se on tarkoitettu kokonaisille armeijoille kuten uudemmat edikat. Siinä on sopivasti pelimekaniikassa syvyyttä (esim. ajoneuvoilla on suunnat, squadin lascannon saa ampua tankkia jos muut ampuu örkkiä, armour save vaihtelee sen mukaan millä ammuttiin, jne), ilman että kuitenkaan menee yksilötason tarkkuuteen (roolipeliksi, joka vaatii kirjanpitoa). Valmista pelimatskua löytyy yli kymmenen codexin verran plus lisäosat ja GW lehtimatskut (WD + Citadel Journal). Pelit on oikeastaan aika sujuvia 1500 - 3000 pts armeijoilla. Tosin peliaika on 2x tai 3x pidempi kun uusissa edikoissa johtuen tarkemmasta pelimekaniikasta. Se sopii meille. Parin kolmen tunnin kaljoittelu/skirmish peleiksi valitaan jotain muuta (yleensä GW:ltä). Taikka vedetään 40k nykyedikalla.

Eli kun GW:n peleistä tulee vähän enemmän kokemusta, niin aika vähän keskustelu roikkuu Faba vs 40k linjoilla, vaan enemmänkin edikoiden vahvuuksissa. Faba vs 40k on lähinnä sitä että kuka tykkää fantasysta ja kuka sci-fi:stä.

Jos hyvästä pelimekaniikasta nauttii, niin kannattaa tosiaan vähän vilkuilla myös muiden firmojen tuotosten suuntaan. Tosin ajan kanssa huomaa että pelimekaniikasta (tai peleistä yleisemmin) nauttii eniten hyvässä seurassa, joten gallup potentiaalisten pelikavereiden kesken on varmaan paras tapa tehdä pääpelin (tai pelimaailman) valinta. Pelaajien määrä (lue: pelin yleisyys) vaikuttaa tuohon. Keskinkertaisellakin tuotteella pelaaminen on mukavaa hyvässä seurassa jossa kaikki on sinut pelin kanssa eikä se sessiot mene winetykseksi pelivalinnasta. GW:n yleisyys ja kaikille jotain linja (turnauspelaajat, hupipelaajat, fluffilla eläjät, keräilijät, maalaajat, jne) pitää hyvin peliporukkaa kasassa ja mahdollistaa uusien mukaan tulemisen ilman että sitä peliä joutuu vaihtamaan usein. Näin ainakin omasta kokemuksesta.

-mv40k2

[Kidhidalco]

Itse en ole RT:tä pelannut. Sen jälkeisiä edikoita paljonkin ja varsinkin tuota paljon kehuttua vaihetta jossa napeilla oli katsesuunnat, ampuminen oli täynnä muuttuja niin aseissa kuin osumisissakin ja liikkumisessa oli "realismia", tuli jyystettyä hulluuten saakka.

Aika kultaa muistot. Sen aikaiset pelit olivat tuntien jyystöjä joissa suurinta osaa näytteli loputon kirjanpito vaurioista, IC:t jotka niistivät puoli listaa yksinään, aivan älyttömyyksiin mennyt vääntö +x/-X muuttujista sekä psychic phase joka vei puolet niin ajasta kuin vastustajan armeijastakin. Ne säännöt olivat täysin sopimattomat mihinkään muuhun kuin kavereiden väliseen pikku-ukoilla leikkimiseen. Mieleen muistuu tilanne jossa ryhmä scoutteja nakkeli kentän täyteen savua. Loppupeli olikin sitten pumpuli palloille scatter nopan heittämistä. Toinen vastaava oli virus aseiden käyttö. Peli-iloa oli katsoa vastapuolen örkki armeijan kuihtuvan olemattomiin. Loput olikin sitten hyvä paukutella assault cannionilla pöydältä. Kivaa oli juu.

Nyky editionin yksinkertaisuus on tuonut mukanaan shakki tyylistä taktikointia. En väitä että pelimme vetäisi vertoja shakille, vaan sitä, että nykyisellään joutuu oikeasti miettimään miten peliä pelata. Helpoltahan tämä tuntuu jos vaan vetää täysillä päälle ja syyttää noppia jos ei homma toimi. Näin ei asian laita kuitenkaan ole. Säännöstä löytyy tarkoin kohdennettua "finessiä" jolla pelata.

Kun vaan ei olis ottanut tuota true line of sightia.... se on aivan hirveetä paskaa kentällä joka EI ole realistinen, napeilla jotka EIVÄT ole realistisia, mittasuhteilla jotka EIVÄT tue realismia, pelissä joka EI ole realismia nähnytkään.

Abstraktion kautta voittoon. Kiva pelihän tää on, ja varsin mukavaa aivo jumpaa jos sitä tosissaan pelaa.