Tarinakisa-ketju 09-10

[El Capitan]

Ja on siellä vielä homoja pomppimassa pomotaisteluissakin. Oooh. Mie en oo niin masokisti, että pelaisin peliä, jossa saan 20 game overia 5:ttä peliminuuttia kohti. Mää taian tyytyä Warrioriin. Se on kiva vaikeustaso, jossa ei ole liian helppoa, jos jätän ne homo-kombot tekemättä.

Mikä muuten siinä on, että on hankala löytää peli, joka on hyvällä tapaa vaikea? Miksi aina vaikeutta tuodaan antamalla vihulle kaikkea kivaa ja viemällä sinulta kivat jutut pois? 50% kesto, joo, kiitti vaan ihan pirusti. Kyllä toi Mentori menisi hampaita purren, "Sig ujaa":ta hokemalla ja tyynyyn huutamalla, jos ois se Super Hayabusha, millä pieksen fiindejä vasurilla Acolyytissä ja Warriorissa, mutta n00b Hayalla ei. Ei, ei, ei ei. Kestoa ei ole yhtään ja vihulla sitä on liikaa. Häiritseviä tekijöitäkin on pomotaisteluissa ihan liikaa, että pelaaminen olisi mitään muuta kuin nautinnollista.

Ois oikeesti peleissä sellainen optio mahdollisuus laittaa päälle, että voi skipata bossin/taistelun, jos ei millään voita sitä tarpeeksi monen yrittämisen jälkeen. Tappelupeleissä etenkin tuollainen olisi todella mukava olla, kun yleensä siellä loppupuolella taistelut on ihan naurettavan vaikeita silloin tällöin eikä millään jaksaisi enää pelata.

Mulla on kuitenkin ikävä pelejä, jotka on hyvällä tavalla vaikeita. Miksi miulle ei tule niitä edes mieleenkään kovinkaan monta? Ööh, Halot on niin ja näin. Tai noh, CE on legellä ihan reilu. Ninja Gaiden on ihan homo. Army of two ei ole hankala. Lost Planet on ihan homo. Megamanit on tyhmii. Roolipeleissä grindaus avaa voiton mitä tahansa vastaan. Tappelupeleissä kone huijaa. RTS:ssä kone saa ihan jumalattomat buustit kaikkeen. Armored Core 4 on ihan mahdoton. Urheilupeleissä koneella on ihan naurettava autoaim ja muuta kivaa. Mitä vielä mää kekkaisin? Mitä hyvää mie kekkaan?

...

Super Castlevania 4, Metalstorm. Hmm.... Halo CE(?). Hmm... Jooh.

Voisi taas mennä pelaamaan Metalstormia, josko viimein saisi senkin läpi. Super Castlevania 4:kin ois poikaa. Niih, mutta jooh. Miun SNES emu ei toimi. Piru, to do google!

Mukavaa, Youtubessa jotkut jätkät vetää Master Ninjalla haukotellen. On sitä joillain liikaa vapaa-aikaa kyllä. Jos mie oisin pelintekijä, ihan varmana pistäisin lopputekstien jälkeen "You are fag" kuvaruudulle luettavaksi isoilla kirjaimilla. Vähän niinkuin SP:ssä kun saatiin se 100 000 000p(?) Guitar Herossa.

Pessimismi hauskaa? Mitä Squalleja te ootta? Hemmetti, ihmisen pitää olla niinkuin Johnny Depp kun näytteli Ed Woodia. Sitä pessismismempi ei saa olla.

Muuten hei, tässä tuli taas mieleen. Sitähän ruukataan sanoa illemmalla niin onko samallaista sanaa sitten aamulle olemassa? Aamummellamma, aamummemmalla, aamullemmalla... Miten se sanotaan? Aamusti voisi olla yksi, mutta sitä ei voi käyttää aina. Tein sen aamusti? Oho, voihan sitä.

BTW, 13. Miten taideviestin laita? Inspistä tarpeeksi siihen?

[Rune]

Kui siistii olis järjestää turnaus, jonne pääsee vain Empire- ja Dogs of War armeijoilla? 2250 pistettä? Kuin siistii?

[Da Big Boss]

Empire on masentava. Tai noh, korjataan. Tylsä.

Me likes Welfs moar.

[El Capitan]

Kui siistii olis järjestää turnaus, jonne pääsee vain Empire- ja Dogs of War armeijoilla? 2250 pistettä? Kuin siistii?

Mun tankki on kovempi kuin sun.

[Drakojan]

Empirestä puheen ollen, kaverin kanssa juteltuani sain mahtavan idean. Alkaisin konvata Suomen boffausskenen kovimpia jätkiä figuiksi, tai sitten kokonaisia Empire -rykmenttejä eri ryhmien teemoilla, Maahinkaisesta aloittaen tietenkin. Tai molempia. Näitä olisi kyllä mahtava SoHun foorumeilla sitten esitellä. Olen vain niin käsi freehandien kanssa että en tiedä miten ryhmien tunnukset onnistuisivat (Rutto, gasp).

[Half-breed]

Mikä muuten siinä on, että on hankala löytää peli, joka on hyvällä tapaa vaikea? Miksi aina vaikeutta tuodaan antamalla vihulle kaikkea kivaa ja viemällä sinulta kivat jutut pois? 50% kesto, joo, kiitti vaan ihan pirusti. Kyllä toi Mentori menisi hampaita purren, "Sig ujaa":ta hokemalla ja tyynyyn huutamalla, jos ois se Super Hayabusha, millä pieksen fiindejä vasurilla Acolyytissä ja Warriorissa, mutta n00b Hayalla ei. Ei, ei, ei ei. Kestoa ei ole yhtään ja vihulla sitä on liikaa. Häiritseviä tekijöitäkin on pomotaisteluissa ihan liikaa, että pelaaminen olisi mitään muuta kuin nautinnollista.

Eli vaikeutta ei saa tuoda huonommalla kestolla, vihollisia lisäämällä, tai vihollisen skillien parantamisella. Millä se vaikeus sitten pitäisi tuoda? Lisäksi Ninja Gaideneissa se vaikeus on juuri tuotu hyvin peliin. Kun jo normitasoilla pitää katsoa mitä tekee, niin vaikeammilla juuri pitää katsoa mitä tekee. Jos sinne vihollisten sekaan menee huutaen "Qablaa!", ja spämmää vain "Sig ujaata!", niin tietty siinä menee henki. Ninja Gaideneita on tarkoitus pelata kirurgisen tarkasti. Etenkin vaikeammilla vaikeustasoilla. Jos Ninja Gaidenissa ei pärjää, niin vika ei ole pelissä, vaan pelaajassa. Tämä tuli havaittua monesti ykköstä pelatessa, kun en katsonut mitä teen, ja tulin takaisin jalat edellä, mutta heti kun mietin mitä teen, niin johan lähti peli etenemään.

Ois oikeesti peleissä sellainen optio mahdollisuus laittaa päälle, että voi skipata bossin/taistelun, jos ei millään voita sitä tarpeeksi monen yrittämisen jälkeen. Tappelupeleissä etenkin tuollainen olisi todella mukava olla, kun yleensä siellä loppupuolella taistelut on ihan naurettavan vaikeita silloin tällöin eikä millään jaksaisi enää pelata.

No ei todellakaan olisi. Eihän sitten kukaan niitä bosseja hakkaisi, vaan kaikki kävelee paikalle, ja ottaa pari kertaa päähän, ja sitten skippaavat. Pelit on jo nyt kädestäpitelyjä, niin en tosiaankaan halua enempää kädestäpitelyä.

Muuten hei, tässä tuli taas mieleen. Sitähän ruukataan sanoa illemmalla niin onko samallaista sanaa sitten aamulle olemassa? Aamummellamma, aamummemmalla, aamullemmalla... Miten se sanotaan? Aamusti voisi olla yksi, mutta sitä ei voi käyttää aina. Tein sen aamusti? Oho, voihan sitä.

Aamusta.

[WHAM]

Tämän vuoden tarinakisan säännöt päivitetty (vaikka Pamp-pulta jäikin otsikkoon vielä vanha vuosiluku näemmä...)

Bon aappettiitt!

[Kolmastoista]

Empirestä puheen ollen, kaverin kanssa juteltuani sain mahtavan idean. Alkaisin konvata Suomen boffausskenen kovimpia jätkiä figuiksi, tai sitten kokonaisia Empire -rykmenttejä eri ryhmien teemoilla, Maahinkaisesta aloittaen tietenkin. Tai molempia. Näitä olisi kyllä mahtava SoHun foorumeilla sitten esitellä. Olen vain niin käsi freehandien kanssa että en tiedä miten ryhmien tunnukset onnistuisivat (Rutto, gasp).

Heh. Mie joskus mietin vähän samantapaista ideaa, joskin vain omasta porukastamme, Pohjan väestä koko skenen sijaan. Voisi olla ihan kiva näky hyllyllä, eikä kuitenkaan vaatisi aivan mahdotonta työsarkaa.

Woah, tarinakisasäännöt. Pitäisiköhän sitä kirjoittaakin joskus jotain, vaikka pari päivää ennen deadlinea sitten.

[pamp-pu]

Perhana, vanhuus ei tule yksin. Otsikko korjattu (kai).

Piipahdinpa tännekin välillä. Voisi kaivaa alueen uumenista ne alkuvuosien spämmihelvetit ja lukea kaljoitellessa. Good times. Pettääkö muisti pahasti vai voitinko minä tämän skaban joku vuosi? Damn, aika menee nopeasti kun on elämä.

[pamp-pu]

Ovatko kaikki vanhat parrat kadonneet? Grom, Kapteeni, Huussi, ketäs muita niitä oli... Runen viestin taisin peräti nähdä tässä ketjussa.

... Tai sitten muut huomasivat että ei tästä ketjusta saada enää samanlaista spämmin ja aivopierujen juhlaa kuin alkuvuosina, ja tajusivat häipyä muille alueille ;). 4chankin jäi välillä toiseksi.

[Nummi]

Huih! Enää kolme kk aikaa kirjoittaa tarina! nyt tuli hoppu!

No jos kuitenkin pari päivää ennen.

Hei, Pamppu is back!

Harvoin sitä näkee valvojaa kiroittamassa no laiffiudestaan yms.
A Moderator won a storycontest!? Is That possible?

[pamp-pu]

Harvoin sitä näkee valvojaa kiroittamassa no laiffiudestaan yms.

Harvoin juu, kun ei nytkään. Myin pienet muoviset miehet ja aloin juomaan viinaa. Sitä se elämä on :P.

[Nummi]

Harvoin sitä näkee valvojaa kiroittamassa no laiffiudestaan yms.

Harvoin juu, kun ei nytkään. Myin pienet muoviset miehet ja aloin juomaan viinaa. Sitä se elämä on :P.

Hui! Kännikala!

Matti mitä ihmeen humalaisia sä päästät täällä modeiksi?

Jees, ai unterstanden, mii would duu the same thing! If mii would bii ould enouf!

Just kiddin' i love my cute lizzies!

[El Capitan]

Mikä muuten siinä on, että on hankala löytää peli, joka on hyvällä tapaa vaikea? Miksi aina vaikeutta tuodaan antamalla vihulle kaikkea kivaa ja viemällä sinulta kivat jutut pois? 50% kesto, joo, kiitti vaan ihan pirusti. Kyllä toi Mentori menisi hampaita purren, "Sig ujaa":ta hokemalla ja tyynyyn huutamalla, jos ois se Super Hayabusha, millä pieksen fiindejä vasurilla Acolyytissä ja Warriorissa, mutta n00b Hayalla ei. Ei, ei, ei ei. Kestoa ei ole yhtään ja vihulla sitä on liikaa. Häiritseviä tekijöitäkin on pomotaisteluissa ihan liikaa, että pelaaminen olisi mitään muuta kuin nautinnollista.

Eli vaikeutta ei saa tuoda huonommalla kestolla, vihollisia lisäämällä, tai vihollisen skillien parantamisella. Millä se vaikeus sitten pitäisi tuoda? Lisäksi Ninja Gaideneissa se vaikeus on juuri tuotu hyvin peliin. Kun jo normitasoilla pitää katsoa mitä tekee, niin vaikeammilla juuri pitää katsoa mitä tekee. Jos sinne vihollisten sekaan menee huutaen "Qablaa!", ja spämmää vain "Sig ujaata!", niin tietty siinä menee henki. Ninja Gaideneita on tarkoitus pelata kirurgisen tarkasti. Etenkin vaikeammilla vaikeustasoilla. Jos Ninja Gaidenissa ei pärjää, niin vika ei ole pelissä, vaan pelaajassa. Tämä tuli havaittua monesti ykköstä pelatessa, kun en katsonut mitä teen, ja tulin takaisin jalat edellä, mutta heti kun mietin mitä teen, niin johan lähti peli etenemään.

Miltäs kuullostaisi, että pidetään se oma kesto samana koko ajan? Vihun omaa voi nostaa jonkun verran tiettyyn pisteeseen saakka. Sitten kun jotain saa ampua 50 kutia päähän eikä vieläkään suostu kuolemaan on sitä kestoa vähän liikaa. Oman keston laskemisesta tai vihun hauiksen nostamisesta en ainakaan itse diggaa yhtään. 2 bruteshottia ja son siinä. Ai kun kiva. Yksi singosta, no joo, ton kanssa voi elää. Ninja Gaidenissa yksi heitto/iskusarja bossilta ja parannuskamalle ois käyttöä on tyhmää.

Kirurgisen tarkasti pelaaminenjooh. Kyllähän toi mulle passaa. Ohan se kivaa kun bossi menee vähällä osuman ottamisella, mutta siitä saa kiittää ihan siitä, että ottelut on 1 vs 1. Heti kun sinne tuodaan kavereita, saa ottelu niin paljon muuttujia, että kirurginen tarkkuus on mahdotonta. Otetaan vaikka esimerkiksi Genshin toisessa kentässä. Itse ukko on jo oikeastaan millä tahansa vaikeusasteella kiva vastus, joka osaa pistää hanttiin. Nyt kun hp:ta on juuri sopivasti, että kestetään 2 puolikasta sarjaa, jonka jälkeen on pakko käyttää parannuskama, jos mielii jäävänsä eloon. Jos käy niin paskasti, että saa ihan koko sarjasta nassuun, niin sitten pitää jo käyttää parannusta. Hauskaa, että ukkeli kestää itse sarjoja ihan liikaa. Mitä nyt osaan silmilläni laskea, niin 6 homokomboa lunar staffilla pitäisi saada kokonaan osuttua. Katanalla en edes halua ajatella taistelua. Hrrr...

Mutta niin, ne muuttujat. Jooh, ohan siinä ihan selvä paikka, koska sinne pitääkään mennä viereen ja iskeä. iskuhetket toki vaihtelevat tietty, minkä 3:sta iskusta arvon G tekeekään ja pitää ottaa huomioon seuraava isku. Jos se on tekemässä chargeaan niin kyllä mie silloin aborttaan ja menen odottamaan uutta hetkeä. Kuvitellaan, että sain tämän uuden hetken ja en ole saanut osumaa mistään. Minuun heitetään räjähtävä shuriken. Jooh, nyt on valittavana 3 eri temppua, mitä tekisin. 1. Lähen iskemään ja räjähdän = vähän lämää bossille, liikaa minulle. 2. Jään paikoilleni ja blokkaan räjähdyksen = missasin mahiksen ja olen avoin iskuille/heitoille. 3. Etsin ninjan, käytän hyväkseni glitchiä ja säästyn räjähdykseltä = Tämähän riippuu täysin siitä, onko ninjaa nyt vieressä ja jos on ja teen heiton, niin sitten NG:n kuuluisa kameramies voi tehdä tepposet ja seuraavat 2 sekunttia menevät taistelutantareen kartoittamiseen. Eihän se ole paljoa, mutta pienessä tilassa siinäkin kerkeää käydä vaikka mitä. Entäpä, jos minuun ei sitten heitetäkkään shurikenia? Sieltä lähetään tekemään iskusarjaa tai heittoa? Ei siinä mittää. Heitto kuluttaa sitä kallisarvoista hp:ta ja iskusarjan voi aina blokata. Tapahtui kumpi tahansa, mie menetän siinä sen tilaisuuteni satuttaa bossia. Mutta hei, entä jos ei kumpaakaan noista käy? Ninjat vain juoksevat ympäriinsä ja autoaim ottaakin jonkun näistä juoksevista ninjoista kohteekseen? Jee, yksi ninja vähemmän. Kappas, yksi ninja hyppäsi liekeistä ja liittyi mukaan taisteluun. Siinä meni mahikseni iskeä bossiakin. Noh, tuleehan noita vielä.

Parannuskamatkaan ei ole mitään halpoja ja tehokkaita. Vähän samat fiilikset mulla kuin Final Fantasy 4:ssa etherin kanssa. Jee, 10 000gil ja parantaa vain 30-50mp:tä. Ou jee. Sehän riittää pitkälle.

1 vs 1 Genshin mentorilla on paha. Ninjojen kanssa mahdoton, kovan työn ja tuskaisten hetkien tarjoaja. Ois edes ne ninjat niin kivoja kuin warriorilla lohikäärmeitä vastaan ja olisivat hetken aikaa muualla kaffella ennen kuin uusi ninja hyppää kehiin. Tällöin olisi edes jotain teoreettista mahista voittaa se yksi askel kerrallaan ja kämmimällä edes kerran. Perfect fightin vaatiminen pelaajalta on liian paljon. Kyllä niitä virheitä pitää saada tehdä. Minä jo kauan aikaa luulin, että Team Ninjan aivot olivat ihan jossain muualla kun tekivät mission moodiin Fiend Genshinin. Voittaa nyt sellainen ilman parannuskamoja? Tai G:n ja Elizebetin tag-moodin. Siinä sentään on parannuskamoja, mutta huh huh kuitenkin. Mikä vitsejä nää ovat? No okei, kyllä mie Fiindin stoorissa ekaa kertaa sain munkitettua ilman parannuskamoja, mutta oikeesti? Mentori kyllä vie voiton naurettavalla taistelulla.

Vaikeus pitäisi tuoda peliin vähentämällä kaikki muuttujat olemattomaksi, tarjoamalla pelaajalle samat edut vaikeustasosta toiseen ja vähentämällä vihujen buusteja. Mielellään myös vaikka sellainen import-jutska, jolla saa halutessaa sen superukkonsa otettua takaisin kuvioihin mukaan vaikeammalle tasolle. Ei ole ainakaan niin typerää puuhaa, että yksi osuma = parannuskaman paikka, mitä Mentor tarjoaa. Vaikeutta samaan tapaan kuin Super Castlevania 4:ssa ja Metalstormissa. 2d action, jossa vihut odottaa koko ajan samoissa paikoissa, tekee samoja puuhiaan ja bosseilla on tietty iskukuvio. Se ei kuitenkaan muuta yhtään asiaa vaan peli osaa tappaa sut, jos et yhtään ole tilanteen tasalla ja tiedä, mitä tää ukkeli tekeekään, jos painan tätä nappulaa. Megamanitkin voisi lisätä hyviin vaikeisiin peleihin, mutta niiden ongelma on täysin se, että ne on täynnä aloittelijan kuolemia. Kun ne muistaa, niin kapum. Kenttä läpi ja bossissa vaan rytmi haltuun niin son sit siin. Ei se ole hankalaa. Tulee mieleen ihan Splatterhouse siitäkin. Tai Megamanista Splatteri, ihan sama. It's easy when you know how. Eipä ole Kuolema helppo ekassa Castlevaniassa vaikka sekin toistaa samaa kaavaansa. Eka lepakkokin tuottaa vaikeuksia miulle. Perhana, pitäisi sekin tappaa joskus.

Miltä muuten kuullostaisi pojat, että laitetaan Castlessa Kuolemaa vastaan 3 meduusaa lentämään sua kohti aina silloin tällöin? Miltä kuullostaisi, että laitetaan Ducktalesissa hämähäkkejä pomotappeluissa kattoon joka toiselle pikselille? Ja ja... Mitä mie keksin vielä? Roolipeleissä sitten pomot death loistua heittämään countterina. Nii eikä paria elixiriä taskussa saa unohtaa olla käyttämättä. Millä muulla tavalla me saadaan peli vaikeammaksi? Hmm... Halon loppuajeluihin Chopperit, Bansheet ja tankit jahtaamaan sua. Floodeillakin voisi olla sinkoja käytettävissä. Halo 2:ssa Heretic Leaderia vastaan tietenkin voisi tulla aina ovista vähän Major domoja aina silloin tällöin pelastamaan herransa. Mitä muuta? Nykyisellään noi kaikki on ihan simppeleitä kun ne meni niillä helpoilla vaikeusasteilla läpi. Kyllä sitä haastetta pitää saada vaikeammalle tasolle vähän lisää.

Realismikin on muuten nykyään tosi kova sana. Bätmänin bätluolassa on nyt jotain järkeä, RTS:ssä ei ole pausea, FPS:iin halutaan "taktisuutta" ja hp:ta peukun imemisen sijaan ja kaikkea muuta. Me mitään check-pointteja anneta teille. Jos te oikeasti sodassa kuolisitte, niin ette te saa uutta mahdollisuutta keskellä peliä. Kenttää vaan uudestaan alusta kokeilemaan poikaseni. Opettele vaan pelaamaan, niin kyllä onnistut.

Retroilijoille sitten Power glove käteen. Poistetaan mahis pelata millään muulla. Sää läpäsit tän helpoimman vaikeustason ohjaimen kanssa. Vaikeimpia voi pelata pelkästään hanskalla. Piä hauskaa. Megamanit muutenkin tarvii lisää vaikeutta. Ne bossit kun on niin helppoja. Mitä jos laitetaan sinne kunnolla piikkejä, niitä keltaisia kypärä tyyppejä, jotka ampuu 3 kutia kun tulet lähelle ja muuta. Tulee heti vähän vaikeammaksi.

Get my point?

Nyt tältä istumalta en keksi parempaa kuvausta Ninja Gaiden 2:n mentorille kuin Halo 3 yksin legellä iron päällä. Tai sitten suurempi kasa kalloja. Tough luck, tilt, mythic, fog, thunderstorm ja cows bell. Kyllähän se menisi, jos olisi sitä kestoa. Silloin en valittaisi oikeastaan yhtään. No okei, vähäsen. Ihan pikkuriikkisen.

Metalstormin ja Castlen (ekankin voisi lisätä) nyt jo mainitsin hyvistä peleistä, joissa on vaikeus kohdallaan. Monesta muustakin pelistä saisi oikein kelvollisen pelin, jos oltaisiin vähän muuteltu juttuja. Pomotappelut 1 vs 1. Joka kentässä ei tarvi olla niitä vituttavampia vihuja. Kameramiehen ollessa surkimus ei luoda liian hektistä menoa pieneen tilaan. Kestoa perkele ja vihun omaa alas. Pomotappelun on muutenkin ihan mjeh kun ne on joko ylikestäviä supermiehiä tai sitten surkimuksia, jotka vain kestää liikaa. Kyllä ne saa olla siellä pelissä, mutta niihin sitten jotain järkeä. Jos mie laitan Zidanen iskemään kun Trance kuja heittää itse loituansa ja on pokkaa iskeä vielä 9 kertaa ennen kuin Zidanekultani saa iskeä mokomaa, on jokin pahasti pielessä. Tulee ihan ikävä Legend of Legaiaa, missä pomo iski kierroksen aikana yhtä monta kertaa kuin sinä. Perhana sekin oli hankala, jos piti grindin vähissä. Mikä siitä teki niin hankalan? Pomoillahan ei kuitenkaan ollut mitään tsänssejä voittaa, jos oli yhtään feenix downeja, ilman niitä kaikkiin osuvia iskujaan? On siinäkin kyllä ihmeellinen japsirope. Pomotappelut on reiluja ja mielekkäitä toisin kuin muissa, joissa ne on huijaavia homoja.

Halo 3:kin on kiva Heroicilla ja melkein jokainen kallo päällä. Silloin siinä on sitä vääntämisen makua, mutta ei liikaa, että sitä lähtisi tyynyyn huutamaan äänensä pois ja parturoimaan itseänsä käsillänsä. Spartan total warriorkin on tosi kova viereen ja anna palaa peli. Helpolla son helppoa, mutta kyllä sitä vaikeammallakin saa olla varovainen, mutta siitä huolimatta tuntee itsensä jumalaksi kun kentän jälkeen on tapposaldo siellä 300 pakeilla.

Yhteenvetona siis:
Hack&slash: Vaikeus pitää tuoda vähentämällä peruspaskojen määrää ja tuomalla aikaisemmin niitä kovempia eliittisolttuja. Pelaajan ja vihun voimaan ei saa koskea. Vihun kestoa voi vähän nostaa. Vihollisten määrän lisäämiselläkään ei paljoa mennä päin mäntyä. NG:n kaltaisissa peleissä kuitenkin, missä eka kohtaamasi vihu tappaa nuoren aloittelijan määräänkään ei kannata sorkkia. Pomotappelut 1 vs 1 ja pomolle uusie temppuja.

RTS ja Sivarit: Vihulta buustit helvettiin ja vähän järkeä siihen pelaamiseen. Kaupungit kunnollisiin paikkoihin eikä metrin päähän toisesta. Joukoista jätetään ne roskat pois, mitä pelaaja ei ikimaailmassa käyttäisi ainakaan siihen tarkoitukseen, mihin kone niitä käyttää. Hyökkäyksetkin sellaisiksi, että sieltä tullaan sitten kunnolla eikä jollain roskajoukoille muurille kuolemaan. Buustien avulla kuitenkin joskus sitä päässäänkiin kovaan hyökkäykseen, mutta se AI:n I sana on kyseenalainen.

Räiskintä: Kestoon ei saa koskea. Vihun omaan saa, mutta pidetään silti jotain rajaa. Pääosuma pyssystä = kill. Kaikki maagiset barrierit vihuilta pois ja väki etenemään A:sta B:hen joukoissa eikä yksitellen kuolemaan haulikkoon kun pelaaja kamppii nurkan takana. Halo on kiva esimerkki. Lege on oikein toimiva vaikeusaste. Ainoa vika on 50% kesto, joka saa ainakin minut mielummin antamaan vihulle buustia kallojen muodossa.

Roolipelit: Grindaukseen joku limitti tai ihan pirun tylsäksi puuhaksi. Pomotaistelut reiluiksi ja ukko iskemään kerran kierroksen aikana. Grindissä etenkin olisi tosi kivaa, jos pelintekijät vähän kattelesivat, koska menee se raja, että menee bossi ihan helpoksi. Sille tasolle ei sitten voi päästä ja pelaajaa joutuu menemään bossin ns. "alitehoisilla" jätkillä, jolloin ottelu on mielenkiintoinen. Tai sitten vain levelien erot niin suuriksi, että näiden vihujen expan saanti olisi tarpeeksi pieni, että voisi olettaa pelaaja olevan parempaakin tekemistä kuin grindata ukkoansa kovemmaksi.

Nykyään on tosi mälsää, kun roolipeleistä saa haasteellisia vain, jos juoksee pelin läpi. Ei se ole hauskaa. Jos yhtään tutkin paikkoja, saan tasoja niin sitten pomotappeluista katoaa se kiinnostavuus. Oikeastaan se on jo suurimmaksi osaksi kadonnutkin, jos näen, että toi iskee jo kolmatta kertaa peräkanaa.

En ole kuitenkaan pitkään aikaan pelannut ropeja pahemmin, ainakaan uusia, että ylläoleva voi olla ihan vanhentunutta tietämystä. Ne ropet mitä mie olen pelannut on ollut ihan huijaavia pomoja täynnä, joihin näytti ainoa ratkaisu olevan 3:n levelin hankkiminen, jolloin homma meni sormia naksauttamalla.

Ois oikeesti peleissä sellainen optio mahdollisuus laittaa päälle, että voi skipata bossin/taistelun, jos ei millään voita sitä tarpeeksi monen yrittämisen jälkeen. Tappelupeleissä etenkin tuollainen olisi todella mukava olla, kun yleensä siellä loppupuolella taistelut on ihan naurettavan vaikeita silloin tällöin eikä millään jaksaisi enää pelata.

No ei todellakaan olisi. Eihän sitten kukaan niitä bosseja hakkaisi, vaan kaikki kävelee paikalle, ja ottaa pari kertaa päähän, ja sitten skippaavat. Pelit on jo nyt kädestäpitelyjä, niin en tosiaankaan halua enempää kädestäpitelyä.

Njaa. Kyllä minnuu kiinnostaisi kuitenkin nähdä mitä siellä edessä onkaan luvassa. Etenkin jos se eka bossi on ihan parturikäynnin kaltaista, mitä G oli varmaan jokaiselle ekalla pelikerralla. Hauskaa jäädä jumiin toisessa kentässä pelkän bossin vuoksi, joka nosti vaikeustasoa ihan jumalattomasti kerta rykäyksellä. Ehkä ne Jenkki-ipanat jättää pelin sitten pelaamatta läpi, mutta kyllä mie ja varmaan moni muukin on kuitenkin sen verta hardcore, että menee pelin läpi edes kerran läpi kunnolla.

[Half-breed]

Kirurgisen tarkasti pelaaminenjooh. Kyllähän toi mulle passaa. Ohan se kivaa kun bossi menee vähällä osuman ottamisella, mutta siitä saa kiittää ihan siitä, että ottelut on 1 vs 1. Heti kun sinne tuodaan kavereita, saa ottelu niin paljon muuttujia, että kirurginen tarkkuus on mahdotonta.
Mutta niin, ne muuttujat. Jooh, ohan siinä ihan selvä paikka, koska sinne pitääkään mennä viereen ja iskeä. iskuhetket toki vaihtelevat tietty
Parannuskamatkaan ei ole mitään halpoja ja tehokkaita.

Muuttujien vähentämisellä vaikeutta? Muuttujia vähentämällähän vaikeustaso just helppottuu. Se että tulee kaksi ninjaa, jotka on pidettävä mielessä, lisää pomotappeluun lisää sitä tappelun vaikeutta, ja silloin on vain pysyttävä tarkkana, ja pelata vielä kirurgisemmin. Vaikeutta tuodaan muuttujia lisäämällä eikä poistamalla. Bossien kestoa, ja kombomäärää lisäämällä matsista tulee vain grindausmatsi, jonka voittaa se joka mättää vastustajaa enemmän. Sehän on vaikea matsi. Mitä enemmän muuttujia sitä vaikeampi homma, ja mitä vähemmän sitä helpompaa.
Sitten parannuskamoista. Yleensä kiskurihintaiset parannuskamat tarkoittaa sitä että on pärjättävä pelin antamilla parannuskamoilla, ja jos et pärjää niillä, niin pelaat päin helvettiä.

Vaikeutta samaan tapaan kuin Super Castlevania 4:ssa ja Metalstormissa. 2d action, jossa vihut odottaa koko ajan samoissa paikoissa, tekee samoja puuhiaan ja bosseilla on tietty iskukuvio. Se ei kuitenkaan muuta yhtään asiaa vaan peli osaa tappaa sut, jos et yhtään ole tilanteen tasalla ja tiedä, mitä tää ukkeli tekeekään, jos painan tätä nappulaa. Megamanitkin voisi lisätä hyviin vaikeisiin peleihin, mutta niiden ongelma on täysin se, että ne on täynnä aloittelijan kuolemia. Kun ne muistaa, niin kapum. Kenttä läpi ja bossissa vaan rytmi haltuun niin son sit siin. Ei se ole hankalaa.

Eli Megamanit on kiva kun niissä on se rytmi, ja vihollisten sijoittelu/hyökkäys sama koko ajan, mutta ne on paskoja ja helppoja kun ne sitten muistaa? Voisitko joskus antaa koherentin kommentin, eikä vain höpistä jotain, ja seuraavassa lauseessa kieltää edellinen. Käytännössä sanot nyt näin: "Helvetti Ed Wood on paska ohjaaja. Minusta hyviä leffoja tulee kun ohjaa kuten Ed Wood." lolwut?

Nykyään on tosi mälsää, kun roolipeleistä saa haasteellisia vain, jos juoksee pelin läpi. Ei se ole hauskaa. Jos yhtään tutkin paikkoja, saan tasoja niin sitten pomotappeluista katoaa se kiinnostavuus. Oikeastaan se on jo suurimmaksi osaksi kadonnutkin, jos näen, että toi iskee jo kolmatta kertaa peräkanaa.
En ole kuitenkaan pitkään aikaan pelannut ropeja pahemmin, ainakaan uusia, että ylläoleva voi olla ihan vanhentunutta tietämystä. Ne ropet mitä mie olen pelannut on ollut ihan huijaavia pomoja täynnä, joihin näytti ainoa ratkaisu olevan 3:n levelin hankkiminen, jolloin homma meni sormia naksauttamalla.

No kannattaisiko sitten pelata niitä hyviä ropeja. Et ole kuitenkaan pelaillut kuin japsiropeja, ja monet helvetin hyvät ropet, kuten esim. Bioworen ropet olet jättänyt täysin koskematta (Paitsi eka KoTOR jonka sanoit olevan paska, kun siinä ei saanut itse hakata yhtään.)'

[El Capitan]

Kirurgisen tarkasti pelaaminenjooh. Kyllähän toi mulle passaa. Ohan se kivaa kun bossi menee vähällä osuman ottamisella, mutta siitä saa kiittää ihan siitä, että ottelut on 1 vs 1. Heti kun sinne tuodaan kavereita, saa ottelu niin paljon muuttujia, että kirurginen tarkkuus on mahdotonta.
Mutta niin, ne muuttujat. Jooh, ohan siinä ihan selvä paikka, koska sinne pitääkään mennä viereen ja iskeä. iskuhetket toki vaihtelevat tietty
Parannuskamatkaan ei ole mitään halpoja ja tehokkaita.

Muuttujien vähentämisellä vaikeutta? Muuttujia vähentämällähän vaikeustaso just helppottuu. Se että tulee kaksi ninjaa, jotka on pidettävä mielessä, lisää pomotappeluun lisää sitä tappelun vaikeutta, ja silloin on vain pysyttävä tarkkana, ja pelata vielä kirurgisemmin. Vaikeutta tuodaan muuttujia lisäämällä eikä poistamalla. Bossien kestoa, ja kombomäärää lisäämällä matsista tulee vain grindausmatsi, jonka voittaa se joka mättää vastustajaa enemmän. Sehän on vaikea matsi. Mitä enemmän muuttujia sitä vaikeampi homma, ja mitä vähemmän sitä helpompaa.
Sitten parannuskamoista. Yleensä kiskurihintaiset parannuskamat tarkoittaa sitä että on pärjättävä pelin antamilla parannuskamoilla, ja jos et pärjää niillä, niin pelaat päin helvettiä.

Mitähän mie sanoisinkaan? 2 ninjaa, mie laskin 5 ekassa bossissa. Uudestaan sama bossi niin siellä pörrää helposti 7 paikkeilla niitä. G:tä vastaan en muista, paljonko niitä on. Pörräävät niin vauhilla ympärillä, että on hankala laskea kunnolla. Huomio muutenkin menee ihan johonkin muuhun siinä tapellessa. Veikkaisin kuitenkin 3:a.

Parannuskamoista sitten, että niitä eka pitäisi olla, että niitä voi käytellä. Kentät on tulleet tutuksi kun niitä on hakannut sen 6 kertaa läpi ja arkut on tullut avattua. Oikeastaan jokainen. Yksi pieni, todella pieni, ja kaksi isoa. juma mikä summa. Pelintekiät olivat myös niin ilkeitä, että olivat poistaneet Talisman of rebirthin laatikosta, jossa se lymysi jopa warriorillakin. Yksi laatikkokin oli aika tyhmä kun on välissä tyhjä ja välissä ison parannuskaman antaja. Tosi ilkeetä. Onneksi mie kuolin pari kertaa ja kolmannella kerralla siellä oli iso parannuskama. Äkkiä seiviin. 3 bossia tokan kentän loppuun saakka tullut jo vastaan. Ihan hyvin mie olen mielestäni hakannut kun on yksi iso jäjellä. Etenkin kun muistelee, miten ärsyttäviä ne shurikenit osaakaan olla unohtamatta tietenkään bossin hauiksen suurutta tai Ruyn keston vähyyttä.

Se on oikeasti ihan väärin, että heitto vie jotain puolet tai ehkä jopa ylikin hp:si. Ei niitä oikein voi ennustaa ja kun siihen viereenkin on mentävä, jos mielii iskeä, niin on niitä paha kesken homokombon alkaa väistelemään. Stunnais edes iso hämis, niin ei pystyisi halimaan.

Ei sillä ole kuitenkaan väliä. Pelaajalta ei voi vaatia, että tämä pelaisi täydellisesti. Iskun otettua puolikuolleena pomppiminen on perseestä ja vastoin kaikkea reilua. Ei sellaisella vaikeusasteella ole kivaa pelata. Etenkään kun pelaamista häiritään singon kudeilla ja räjähtävillä shurikeneilla.

Mentor on liian epäreilu ekalla kerralla. Acolyte liian helppo ja warrior... helppo sekin kun oppii käyttämään valitsemaansa asetta. Pitäisi kuitenkin käydä kaupassa pyörähtämässä ja ostaa kaikella rahalla parannuskamaa G:tä vastaan. Siinä niitä tulee kulumaan.

Mutta mutta, sie varmaan tykkäät siitä ideastani laittaa Kuolemaa vastaan meduusapäitä lentämään ja keltakypäriä Megamanin bosseihin?

Sie muuten valitat, tai valitit, DOA4:ssa Kasumikloonista ihan hirveällä voluumilla, mutta et Ninja Gaidenista? En ymmärrä.

Vaikeutta samaan tapaan kuin Super Castlevania 4:ssa ja Metalstormissa. 2d action, jossa vihut odottaa koko ajan samoissa paikoissa, tekee samoja puuhiaan ja bosseilla on tietty iskukuvio. Se ei kuitenkaan muuta yhtään asiaa vaan peli osaa tappaa sut, jos et yhtään ole tilanteen tasalla ja tiedä, mitä tää ukkeli tekeekään, jos painan tätä nappulaa. Megamanitkin voisi lisätä hyviin vaikeisiin peleihin, mutta niiden ongelma on täysin se, että ne on täynnä aloittelijan kuolemia. Kun ne muistaa, niin kapum. Kenttä läpi ja bossissa vaan rytmi haltuun niin son sit siin. Ei se ole hankalaa.

Eli Megamanit on kiva kun niissä on se rytmi, ja vihollisten sijoittelu/hyökkäys sama koko ajan, mutta ne on paskoja ja helppoja kun ne sitten muistaa? Voisitko joskus antaa koherentin kommentin, eikä vain höpistä jotain, ja seuraavassa lauseessa kieltää edellinen. [/quote]
Kirjoita itse jotain kolmisen varttia viestiä ajatuksista, mitkä tulee satunnaisessa järjestyksessä päähän valittaen kovalla kädellä jostain !!!111!!!11 meiningillä. Ei silloin oikein jokainen ajatus muutu sanoiksi kunnolla.

Megamaneja kuitenkin moni sanoo "vaikeiksi" peleiksi. Ne on myös hyviä pelejä, joten kuhan vain lisäsin sen sinne hyviin "vaikeisiin" peleihin, mitä tuli mieleen. Oikeastihan ne eivät ole mitään hankalia pelejä, jos on vetänyt ne kentät 50 kertaa läpi. Ei sillä tavalla saa tehdä peliä, että tarjoaa haastetta vain aloittelijalle halvoilla kuolemilla.

[El Capitan]

http://www.youtube.com/watch?v=YwEMxYggoKQ

Hahahahahahahahahahahahahahahaha!!!!!1111!!!!!1111!!!!1111

Mä voitin hänet! Huhuhu. 4 feiliä ja son sit siin. Homokombo ftw. Ei oo kyllä yhtään hyvä fiilis. Liikaa hiuksia tippunut päästä tuon jätkän kanssa. Oih, kolmesti pitää vielä kohdata. Noh, siihen on aikaa.

Mie muuten muistin parannuskamat ihan väärin. Olenko mie aikaisemmin niitä ostellut vai löytyykö niitä sittenkin useampi? 2 isoa ja 1 live of the thousands gods. Taas on yksi shuriken enemmän hp:ta.

3 chapter. Enter lisää sinkoja, koiria ja demoneja. Tästä tulee vielä pitkä ilta. Haempa tyynyni tuohon viereen.

[Da Big Boss]

Homokombo ftw.

Sanokaa mulle mitä logiikkaa on tunkea tolla tuollainen nimi?

Oivoi, oli kyllä ihanan fanaattinen keskustelu. Kiva lukea, kun ei tällaista missään_muualla_sotussa_pääse_lukemaan. Hetkellisesti taas kerran paras topikki sotussa.

Jaa onnea vain kapu. Mitä ikinä saavutitkin.

[halko]

Hetkellisesti taas kerran paras topikki sotussa.

Näh, kyllä tää oli viime vuonna parempi

[El Capitan]

Homokombo ftw.

Sanokaa mulle mitä logiikkaa on tunkea tolla tuollainen nimi?

Ihan sen takia se on siinä, koska jos sitä tehtäisiin suhun, niin kyllä sinä jotain rumaa sanoisit vastapelaajasta. Halossa esim. ladattu Plasma pyssyn kuti ja Br:llä päähän --> ***** homo. Ekan kerran mie ainakin kuulin sanan "homokombo" Halkoa pelatessa. Opettele pelaamaan, jos et muuten mua saa hengiltä. Mitähän muita mie kekkaisin tähän hätään? Ninja Gaidenin Lunar staffilla AXXY, instakillaa ninjan ja XXY, joka tekee suuren määrän lämää kaikkeen suureen, ja bosseihin ihan vitusti, ja tappaa tehokkaasti ninjan. Eclipse Scythellä sitten on ihan mauton kanssa. AXYY. Mitään järkeä tuossakaan ole kun repii kaiken palasiksi ja suhun ei voi oikein osua sitä spämmimällä. Noh. nyt lyö pää tyhjää. Kai te varmaan itsekin tiedätte lisää näitä epäreiluja juttuja.

Se on oikeesti ihan masentavaa pelata bossia ja spämmiä koko ajan samaa iskusarjaa. Oih, ja nyt pitäisi nuolilla sellainen tappaa? Oivoi. Mitä mitä, tee vaan heitollasi 75% lämää mun hp:sta. Kiva kiva. Noh, onneksi sen on sentään helppo väistää. Mutta silti, huh huh.

En pelaa.

Mutta oih. The Dishwasher. Siinä on X:n hakkaamispeli, mistä NG ja kumppanit saisi ottaa mallia. Voi olla, että blokkinäppäimen puute tekee pelin ihan pirun vaikeaksi, mutta oih. Se on hyvällä tavalla vaikea. Jokainen tappelu on aktiivinen akrobaattinäytös kun taktiikkana toimii hit&run. Vihuja piisaa ja veri lentää, hp:ta kuluu ja parannuskamat eivät paranna laisinkaan. Pomot on 1 vs 1, niinkuin niiden pitääkin olla. Mutta jee jee, ihan sika hankalia. Osa ainakin. Just tällästä sen menon pitää olla.

Pakko kyllä myöntää, tulee vähän mieleen Power Ranger kaikkien volttien, kuperkeikkojen ja erillaisten iskukombojen määrästä. Ei ainakaan ole samallainen kuin NG, että siihen viereen ja homokombosta päin nenuu.

Mikä muuten niistä bossesita tekee niin hankalia? Jaa-a, pistippä Anton pahan. Hmm.. tätä pitääkin miettiä. Kestoa niillä on vähän liikaa, jos ei käytä niitä tehokkaimpia, heikkous, sarjojaan, iskukuvioita on rajatusti, väistöliikkeet, niih. Niitähän niillä on ihan pirusti joillain, parhaimmilla. Eihän siskokullan perässä edes pysy kun pomppii pitkin seiniä ja muita. Lämäähän ne bossit kanssa tekee, että ei siinä kauaa viitsi olla vieressä. Silläkin voi olla oma vaikutuksensa. Ei ne kuitenkaan yhtä paljon tee lämää kuin NG:ssä, jossa voi mennä hyvin puolet hp:sta yhteen iskuun. Heittoon vähintään puolet, vähenpää ne ei tee.

Homokombo muuten osaavan pelaajan kanssa. Ei miulla ollut kyllä ihan noin helppoa.