El Capitan kirjoitti:Leffojen on tarkoitus olla viihdyttäviä kaksi tuntisia tai lyhyempiä teoksia, joiden avulla paetaan karua todellisuutta siihen ihanaan Huppelispuppelis maahan. Kannustetaan niitä sankareita heidän urotöissään, jotka ovat kuin suoraan villeimmistä fantasioistamme. D9 ei anna tätä fiilistä, vaan muistuttaa enemmän jonkun 12-vuotiaan teinigoottitytön päiväkirjalta, jossa on meneillään angstikohtaus.
Sorry, kaikkia todellakaan kiinnosta pinkit hattaramaat joissa yksisarviset ratsastelevat hopeisilla kuunsäteilla ja ampuvat sateenkaaria perseestään. Karkkimaat joissa keijukaiset, alienit ja ihmiset hyppelevät käsi kädessä ja laulelevat rakkauslauluja tosilleen. Ei se vaan niin mene.
Ohjaaja varmaan halusikin siitä juuri sellaisen mahdollisimman paskan ja ei siinä mitään. Olisi vain mennyt tekemään dokkaria siinä tapauksessa. Minua ei ainakaan kiinnosta katsoa tuollaista kun tarjolla on jotain hauskempaa, jossa on ajatustakin, iloisia hetkiä ja Kaapoja. Hyvä esimerkki on mainitsemani Päivä, jolloin maailma pysähtyi paikoilleen. Periaatteessa samaa teemaa sivuuttaa.
Sorry, aina ei kiinnosta kattoa karkkimaata, vaikka joskus silloin tälläin voisi ihan "aivot nollille" leffana sellasen kattoa. Mutta ei niitä aina jaksa, kuten ei iänikuisia kliseitäkään kestä. Kliseiden välttelystä taas yksi plussa DYsille (+)
Jos kuitenkin sivuutetaan tyystin tuo angstisuus eikä anneta sen häiritä, niin lähetään kattomaan, mitä leffasta jäi mieleen. Hahmot. Muistan vain sen reportterin, joka alkoi muuttamaan muotoaan joksikin toiseksi ja sen muukalaisen, joka oli sen pikkuisen isä. Muukalaiset olivat tyhmiä otuksia ja minua oikeasti mietityttää, miten sellainen rotu voi olla olemassa. En katsonut leffaa paljoa eteenpäin kun se alkoi näyttää olevansa yksi leffan tärkeistä hahmoista ja se mitä näin, en kiintynyt häneen lainkaan. Reportteri puolestaan oli kusipää, hyvin huonolla tavalla, koko ajan ja muut olivat sitten punapaitoja. Koomistakaan sivuhahmoa ei ollut, joten periaatteessa minulla ei ollut ketään, kenen puolesta hurrata. Ihan sama kuoleeko toi vai ei. Hyvin leffa saa mielenkiintoni syttymään hahmoillaan.
Emt mitenni tyhmiä, alistettuja pikemminkin. Ei niiden katkarapujen tarvitse olla ylivertainen ihmisiin nähden. Ihan realistista. Eiku joo, lähtihän ne juutalaiset kapinoimaan keskitysleireissä, ja onhan orjatkin aina yhdistyneet ja kukistaneet hallitsijansa. Wait, what?
Kun sinne pohjalle joutuu, niin kusessahan sitä ollaan. Varsinkin kun vielä alueen sisällä toimii mafia, olo on kuin slummeilla eikä johtajaa ole. Joo, ei niitä aina nouse jostain nurkan takaa uutta kuningasta johtamaan kansaansa voittoon, varsinkin kun ravut oli vissiin ihan tyytyväisiä oloonsa (ei nyt täysin, mutta ei ne parempaakaan osanneet vaatia), niillä oli kodit ja ruokaa, miksi lähteä jotain muuta vaatimaan, kun lopputulos voisi olla huonompaa. Tässähän leffassa ei ole kyse keskitysleiristä vaan Apartheid-tyylisestä rotujaottelusta. (+)
Koomiset sivuhahmot on oikeasti ärsyttäviä,en nyt tähän hätään oikein yhtään järkevää keksi (Okei, Daxter mutta se ei ollut leffassa vaan pelissä) (+)
Reportteri oli joo melko rasittava (ei siis hahmollisella tavalla, vaan luonteellisella tavalla), joka tavallaan teki siitä ihan kiinnostavan hahmon. Ei mitään stereotypioita täydellisistä kavereista tai jotain, vain joku sellainen tyyppi johon voisi varmaan törmätäkin. Tai jotain. (+)
Muukalaiset puolestaan on sitten täysin vitsi minusta. Tyhmä punapaita, joka ei osaa tehä mitään, jos ylempi huutaja kuolee vierestä. Osataan jotenkin puollustaa itseämme, mutta sellainen suurempi taistelunhalu parantaa väen oloa puuttuu täysin. Meillä on myös teknologiaa asettaa aseisiimme turvamekanismin, jonka avulla kukaan muu ei voi käyttää aseitamme omia lukuunottamatta. Pystymme myös planeettojen väliseen matkustamiseen ja ollaan kaiken tämän vaativan matematiikan, fysiikan, kemian jne hallitsemisen jälkeen emme osaa ajatella itse vaan tarvitsemme jonkun vaihtamaan meille vaipat.
Ei minusta. Slummielämää ja rotuerottelua, sellaistahan ihan oikeassakin maailmassa on. Ei se loppujenlopuksi mitään orjuuttamista ole, onhan niillä katot päänsä päällä ja ruokaa, ei niille nyt varmaan mieleen tule mitään palatsielämää vaatimaan. Vai mitenkäs sattuu että nykyäänkin niitä slummeja ja rotuerottelua on. Jos sinut heitettäisiin joihinkin slummeihin joista et saa poistua tai tulee kuula kalloon, niin varmasti joo alatkin kokoamaan vastarintaliikettä. Ei alieneiden tarvitse olla mitään superäijiä ihmisiin nähden, ja onhan niiden tahtokin murtunut nälänhädän, eksymisen ja 20vuoden slummielämän aikana, paha siitä lähteä mitään sankaria leikkimään (+)
Tulee ihan mieleen Starship Trooppersin Araknidit, mutta niillä oli älli sentään vähän toisen lainen. Ei osattu rakentaa "sivistynyttä" sivilisaatiota moderneilla mukavuuksilla, mutta sentään osataan rähistä. Paljon parempia muukalaisia. Haluaako joku yrittää puollustaa D9:n muukalaisia, koska minä en näe heissä mitään järkeä.
Joo mä puolustan ja näen järkeäkin niissä. Kyllähän osa ravuistakin rähinöi ja pisti vastaan, mutta murretulla tahdolla ja johtajattomuudella on paha mitään tehdä. Jos olisi tullut jotain ultimaallista ravut vastaan ihmiset tappelua niin omissa silmissä olisi leffan hyvyys vaan laskenut. (+)
Valitettavasti en huomannut Stallonea, Arskaa, Bruce Willistä ja kumppaneita leffassa, että en voinut uskollisena fanina edes katsoa heidän vuokseen leffan loppuun. Fraasit puolestaan, ei niistäkään jäänyt mitään päähän joko hetkeksi tai ikuisiksi ajoiksi. Kukaan ei sanonut jotain tyyliin: I'll be buck, I'm Bätmän, stick around, put that cookie daun, My spidersense is tingling, jippikaijei mutherfuker, jotain ICE jotain, cowabunga, ja eiku hanat auki, don't be negative ja mitähän mää vielä keksisinkään.
Sorry, emmä kato leffaa kun haluan nähdä koviksia tai koviskommentteja. Tollasia nyt pystyy kattomaan "aivot nollille" viihdeleffoissa (joita kyllä on ihan kiva katella aina joskus), mutta ne voi ihan suosiolla pitää erossa "vakavammista" leffoista (+)
Watchmen, sekin oli keskinkertainen leffa, jota en katso mielelläni, mutta se leffa sentään eli niin kauan kun sininen kaveri oli elossa ja puhumassa. D9 on ikään kuin Tabula rasa. Se ei antanut minulle mitään syytä jatkaa katsomista, siitä ei jäänyt mitään muistiin, siinä ei ollut mitään tähtihetkeä, siinä ei ollut ketään, jonka puolesta hurraisin.
Höh, sininen äijä oli koko Watchmenin paskin ukko. Mä hurrasin Rorschakille
Jos joku tykkää, niin mikäs siinä. Minä katson jotain muuta, koska en ole niin utelias kaveri, että olisi pakko ottaa selvää, selviääkö toi punapaita vai ei.
Sä tiivistin punapaidan selviämisellä koko leffan idean <3 (ja joo, oli sarkasmia)
On mahdollista, että lähdin pois juuri niillä ratkaisevilla hetkillä, mutta se vain osoittaa enemmän, että leffan alku on epäkiinnostava ja huono. Jos jollain tulee mieleen leffasta joku kohtaus, joka jää mieleen moniksi vuosiksi (joku tervehdys, jossa pistetään takapuolet yhteen ja lauletaan "peffa peffaan...", Arska synnyttää vauvan, jolla on hänen kasvonsa jne) niin voi pistää linkkiä youtubesta.
Kysymys muuten, jäikö teillä muilla leffasta jotain mieleen jälkikäteen? Jos kysyisin vaikka, mikä oli paras kohtaus, niin vaatiiko se kunnon pohdintaa kun ei vaan muista mitä siinä nyt tapahtuikaan vai voiko siihen suoraan heittää Helmin syvänteen taistelun, Tuomion päivän jälkeisen taistelemisen muistelun, lopussa tapahtuneen Araknid hyökkäyksen siellä jossain bunkkerissa, loppuammuskelu ennen Bennetin hakkaamista klosiksessa ja mitähän mää vielä keksisinkään...
Jos joku väittää, että mietinnässä kestää, koska siinä oli niin paljon hyviä kohtia, en tiedä uskoakko vai ei.
Parempi että leffasta jää leffa mieleen eikä se yksi kiva juttu siinä yhdessä kohdassa leffaa. No jos joku juttu pitäisi sanoa, niin "dokumenttikamerakuvaus (ja kiinnostavat kuvakulmat ja toimintakamera muutenkin) ja se kun äijät kulki D9:llä jakamassa häätöilmoituksia, siinä vaan oli sitä jotain. Mutta monia hyviä juttuja oli leffasta ja jälkeen kun miettii, niin se leffa oli hyvä, ei se "Yksi kohta siinä yhdessä kohtaa". (+)
kai tosta edes joku saa selvää mitä ajoin takaa
HalkoEdit: Niin siis mä en nyt halua tuomita sankarillisia toimintapätkiä tai komedioita tai muita viihdepätkiä, niitäkin on ihan kiva katella. Mutta jos leffa on selvästi tehty vakavammaksi, niin typerää valittaa siitä ettei se ole terminaattori tai muu viihdejuttu vaan arvostelisi sellaisena millainen se on. Sama toimii toisinkin päin, jos mä nyt katson jonkun täyden toimintapätkän, niin emmä aattele kuinka paska juoni siinä oli tai kuinka typerää se oli kun sen kattoo ihan eri syistä. Hybridit on sitten homma erikseen, mutta siitä ei nyt vissiin tarvi puhua. DYsin tarkotus ei kummiskaan ollut olla mikään komedia tai pelkkä räiskintä/mättöpätkä
