Tarinakisa-ketju 09-10

[Drakojan]

Helps mikä inspiraatio. Ollut kadoksissa kohta 3 kk mutta nyt lähtee. Ensiksi kisatarina pois alta, ja sitten voisi jatkaa Stealthsuittia. Millaisia aiheita olette ajatelleet? Itse lähden pois tutuksi tulleelta äksönvaihteelta ja kokeilen vähän jotain uutta, sielunmaailmaa ja muuta kakkaa. Saa nähdä mitä tästäkin tulee. Mutta eniveis, kiva kirjoittaa pitkästä aikaa.

Laskis tuo hiton pakkanen, pääsisi laskemaan.

[El Capitan]

Capu meni vaihtamaan vanhan hienon avatarinsa poies :(

Eliitin vaihdoin pois ihan kun se alkoi tympiä. Se oli ollut siinä niin pitkään, että aloin kaivata jotain muuta. Oma naamani tuli siihen sen tilalle ja sen kanssa taidan elää taas pitemmän aikaa.

Nyt kuitenkin tuossa eilen tein historiaa omassa pienessä maailmassani tekemällä teon, jonka olen kauan aikaa halunnut tehdä.

Kun mie olin pieni, fanitin kahta asiaa enemmän kuin mitään muuta. Turtleja ja Hämistä. Molemmat oli rautaa ja molemmat elämääkin suurempia. Eräänä päivänä äiti toi TMNT-pelin NESsille. Pyörryin kun pieni ruumiini ei osannut käsitellä sitä kaikkea mielihyvää, mitä sen kotelon näkeminen tuotti. Alleni muodostui kuolalätäkkö.

Herättyäni aloin pelaamaan peliä.

Aaaassss.

TMNT, miljoonia lapsia ympäri maailmaa kiusannut pelien kuningas. Sen olisi pitänyt olla fanien rakastama, mutta siitä tuli niiden haukkuntakohde. Se on vaikea, huonosti suunniteltu ja glichejä täynnä oleva peli, jossa on uimakohtaus, joka terrorisoi jokaisen peliä pelanneen nuorta mieltä samaan tapaan kuin Akakabootto. Peli, jota halusin rakastaa, mutta en voinut. Se oli liian hankala. Peli, josta halusin oppia kaikki salat ja mestaroida, mutta kerta toisensa jälkeen se oppi minun temppuni ja näytti minulle, mistä kana pissii.

Eräänä päivänä sanoin sitten, että minä en kuole onnellisena, jos en edes kerran elämäni aikana läpäise tätä peliä, joka pelkällä lausumisellaan saa hirveät traumat jokaisessa entisessä tai nykyisessä fanissa syntymään. Laitoin TMNT:n läpäisemisen "Tee ennen kuoleesi"-listalleni.

Vuosia vierähti. Pituutta tuli, painoa siinä samalla, finnejä ilmaantui ja parta alkoi kasvamaan. Peli edelleen nauroi minulle voitokkaana.

Tässä lähipäivänä sitten tutustuin sattumalta kaverin välitykseltä uuteen nettituttavuuteen nimeltä LordKat. Hän on jätkä, joka eräänä päivänä ajatteli, että vaikka miten mahdottomalta tämä peli vaikuttaisikaan, sen voi läpäistä. Hän tarttui ohjaimestaan kiinni ja pelasi Until I Win! Hän antoi minulle inspiraatiota ja hänestä on muuttunut Messiaani, koska hän täytti monen vuoden rukoukseni, mitä olin rukoillut kaikki nämä vuodet. Jeesus, Allah, Budhha, pinkki Yksisarvinen, kukaan heistä ei antanut minulle tarpeeksi voimaa pelin voittaimiseen. Uskonnon vaihdos voisi olla paikallaan kiltimpään Jumalaan...

28.1.10 otin ohjaimen käteeni ja lähdin pelaamaan 10:ltä aamulla Silver Sulfferia. Kyllä, juuri sitä Silver Sulfferiä, missä näemme hänen itkevän joka kuoleman jälkeen. Tunti tulevaisuuteen ja peli olikin siinä. Lopputekstit. Mahtava fiilis, mutta samalla suuri pettymys. Tämä ei ole lähellekkään niin vaikea peli mitä kaikki sanovat. Se saakuli TMNT:kin on vaikeampi. Siitä puheen ollen, nyt kun on putki päällä. TURTLE power!

Jeah baby. Huu huu. Jippikaijei Mutherfukeeer! Kaksi kenttää enää jäljellä. Nyt peli alkaa vasta kun päästiin helposta osasta ohi.

Aaasss.

Kuka suunnitteli Jalkaklaanin tukikohdan? Mää en tykkää tästä paikasta. Dodii, Technodrome. We meet again compadre. Hasta la vista baby. Puum. Boom. Skräsh. Liekkejä. Burn baby burn. Eiku sisään kohtaamaan the Final battle.

Lets kick some shell!

...

...

-.-

This is heavy.

Mää en halua muistella sen tarkemmin Technodromen sisältöä. Se kuitenkin varmaan riittää kertomaan sen paikan mukavuudesta, että jos mää joskus nään sen paikan suunnittelijan, mää tapan hänet niille sijoilleen. Olin vihainen joskus kauan sitten, kun Technodrome tappoi minut huijaamalla. Homo! Miten sie satutat mua silmälläsi kun et satuta mua millään kun kosken mitään muuta!? Olen kuitenkin hyvin iloinen, että kuolin silloin, koska oikealla kotelolla tämä paikka on oikeasti mahdoton. Hannu Hanhi tarvitaan sen paikan läpäisemiseen. Koskaan aikaisemmin nähnyt mitään, mikä kuvaisi sitä turhautumista ja vaikeutta missään muussa pelissä. Battletoads, nothing compared to this shit.

Mutta kuten Jumalani sanoi, Until I Win.

Kame. Hazoken! Hame. Lets kick ass and chew bubblegum. Sig Ujaa! Haaaaaaaaa! Cowabunga!!!

Jess. Let of some steem Shedder. Game over man. Game over!

Läpi. Se on vihdoin jo viimein... Läpi. Peli, jonka niin kauan olen halunnut mennä läpi. 15 vuotta sitten kun pyörryin ja aloitin tämän kirotun polun kävelemisen, pääsin viimeinkin haluamaani lopputulokseen ja katsomaan, mitä loppu pitääkään sisällään.

Joskus täällä aiheessa kerroin, miten iloinen olin kun hakkasin Ninja Gaiden 2:ssa Mentorilla Genshinin. Se ei ole mitään verrattuna tähän iloon, mitä koen juuri tällä hetkellä.

http://www.youtube.com/watch?v=fDHqTlRh ... re=related

28.1.10 päivä pyhitetään täten TMNT:n nöyristymisen päivänä. Kestäköön tämä juhlapäivä monia vuosia ja sukupolveja ja tulkoon siitä koko maapallon juhlapäivä, jolloin kaikilla on vapaata ja muistelemme kaikkia niitä hetkiä, mitä vaadittiin ja uhrattiin päästäksemme tähän tulokseen.

Kirjatkoon se myös historian kirjoihin, että tänä ihanana, uskomattoman kylmänä tammikuun päivänä saimme kukistettua ja lopetettua tuon tyrannin kauhun vallanajat. Koskaan enää se ei piinaisi pelaajia, koska he tietävät, että se on mahdollista. Pelaajasta on vuosien yrittämisen jälkeen tullut sensei.

Heroes in the half-shells. TURTLE Power!

Koska mieleni on yhä katossa tekoni puolesta ja juoksentelen jopa korttelien ympäri huutaen, että MINÄ voitin TMNT:n täällä Tre, se ei kuitenkaan riitä. Tätä hetkeä pitää juhlistaa vuosipäivällä ja sen kunniaksi alan viettämään viikon pituista TMNT-viikkoa. Katson jopa... Uskallanko sanoa? En minä voi. Voinpas. TMNT ... kol... Se kirpaisee vain kerran Anton. Vain kerran. Kyllä sinä pystyt. Minä... Katson.... 3... leffan. Kaikki. Jopa sen... kolmannen.

Tässä siis on nykyisen avatarini tarina. 5.2 vaihdan sen pois omaan kauniiseen kasvooni.

Btw, jos huomasit, niin profiilissani on muukin muuttunut kuin pelkkä avatari.

[Half-breed]

No ei Wiitä nettikoneena kannata käyttää. Itseasiassa sitä ei kannata käyttää mihinkään, ei edes paperipainona. No ok voi sillä välissä pelata, mutta ei siitä pelikoneeksi ole niillä kahdella hyvällä pelillä.

Tottahan tuo, tällä on vain hauska pelehtiä välillä.
Kyllä Wiille muuten löytyy hyviä pelejä, ei vain niitä Fps:iä [-metroidit.]
Fps pitää säästää koneelle, muut pelit Wiille. Ihan hyvin tällä combolla olen pärjännyt.

No en minä edes FPS:siä tarkoittanut, on maailmassa kuitenkin muitakin pelejä kuin FPS:sät. Wiin hyvät pelit on: Mario Galaxy, Wario Land: the Shake Dimension, ja Super Paper Mario. Juu on siinä Zelda, ja Metroidit, mutta itseä ne pelit ei ole koskaan sytyttäneet. Brawl taas on rikkinäinen huono tappelupeli. Wiin ongelma on juuri pelattavan vähyys, kakkoskonsoliksikin sille on liian vähän pelattavaa, ja kakkoskonsoliksi päästäkseen sen on lyötävä ensin PS2 jolle on itseasiassa liikaakin pelattavaa, joten Wiin on tyytyminen siihen kolmoskonsolin asemaan (Josta sen pitäisi itsellä lyödä alkuperäinen Xbox.)

Wii on tällähetkellä ihan jees kersakonsoli, mutta pelaajan kannattaa pysyä siitä mahdollisimman kaukana.

[El Capitan]

Brawl taas on rikkinäinen huono tappelupeli.

Siun ainoa perustelu tällekin väitteelle on varmaan vieläkin ne superiskut? Ne on ihan perusjuttuja tappelupeleissä ja niistä tykkäävät ovat jo kauan ennen sitä Brawlia oppineet elämään niiden kanssa, että ne on ongelmallisia vain siun kaltaisille vanhoille koirille, jotka eivät suostu oppimaan uusia temppuja. Miulle aina valitat, että minä pelaan nössönlöllöllöö-pelejä, mutta näyttää olevan sanat kääntyneet bumerangina sinuun. Vähän sitä hardcoremaisuutta sinunkin elämääsi, mistä pelintekijät ovat päästäneet irti monia vuosia sitten.

Mie voin vaikka hankkia sulle sinne läppärillesi emulaattorin ja kasan kovia pelejä. Niiden jälkeen "voitit pelin" - iskut eivät ole enää mitään, kun on tottunut siihen, että peli huijaa. Tai hanki takaisin ne munat ja hakkaa Kasumikloonia uudestaan ja uudestaan. Se pimu on vain pieni paha verrattuna siihen, mitä historiassa taaksepäin ollaan kohdattu.

Brawli on kuitenkin tappelupeli ja nehän on tarkoitettu kimppapeleiksi. Täten sen hyvyys on suoraan verrannollinen kaveriin. Kaikissa tappelupeleissä on niitä homoja, jotka tekevät koko ajan sitä yhtä iskusarjaa ja ovat masteroineet sen yhden hahmon eivätkä suostu vaihtamaan siitä koskaan. Tekoäly puolestaan, en usko, että se käyttää niitä superiskuja ihan tolkuttomasti ja silloinkin ne on mahdollisesti hyvin helppo väistää, jos on tottunut siihen, että peli pistää takapuolen punaiseksi.

Hetken aikaa kun pelaa vaikka Battletoadia, Castlevaniaa, ekaa tai kolmosta, TMNT:n loppukenttiä niin tuskin Brawlista on mihinkään vaikeudensa puolesta. Kasumikloonikin on ihan sunnuntai kävelyretki puistossa, jos vertaa vaikkapa Castlevanian Kuolemaan tai Battletoadsin ekan kentän jälkeisiin oleviin tuskailuihin. 11:sta kentän, ehkä maailman yhden julmimmista pelihetkistä, verrattuna minä ainakin mielelläni menen pelaamaan koska tahansa jotain homoa vastaan, joka toistaa samaa iskusarjaa uudestaan ja uudestaan, käyttää tehokkaimpia iskukomboja ja pelaa vain yhdellä hahmolla.

Se, että onko se hyvä vai huono on sitten subjektiivinen asia, että siihen en koske tikullakaan ennen kokeilua. Rikki se ei ole. Tai jos on, yhtä paljon kuin mikä tahansa muukin tappelupeli.

Wiin ongelma on juuri pelattavan vähyys, kakkoskonsoliksikin sille on liian vähän pelattavaa, ja kakkoskonsoliksi päästäkseen sen on lyötävä ensin PS2 jolle on itseasiassa liikaakin pelattavaa, joten Wiin on tyytyminen siihen kolmoskonsolin asemaan (Josta sen pitäisi itsellä lyödä alkuperäinen Xbox.)

Emmie nyt ihan kaikessa ole samaa mieltä. Wiistä kuitenkin saa suurimman huvin, jos on kaveri siinä vieressä. Jos kaveri lamppaa ovesta sisään joka päivä, niin kyllä sillä Wiillä voi tulla hakattua useastikin. Olkootkin peli "mitän huono tahansa". Kyllä minä ainakin kaikissa tupaantulijaisissa pidän niistä Wii Sports turneista, jossa joku mestari huutaa kovaan ääneen, who want some!

Yksin sillä tuskin kauaa jaksaa pelata kun niitä yksinpelejä löytyy sitten paljon "parempia" muille konsoleille. Muilla konsoleilla ne kaksinpelit kuitenkin on joko räiskimistä tai urheilua. Pallon potkimista tai vruuummm. Wiillä voi loikkiakin pojoing New Super Mario Brossissa ja kaikkea muutakin. Mutta esim. Xboxilla ne hyvät kaksinpelit on kyllä aika harvinaisia. Ei sitä Haloa tai muuta tktktkt koko ajan jaksa. Jos räiskintä ja urheilu ei kiinnosta, niin sitten pitää tyytyä hack&slashiin TMNT Arcaden, Turtles in Time Re-Shelledin, Dishwasherin, jonka vaikeus karkottaa sen toisen pelaajan siitä vierestä tai Castle Crashersin muodossa. Tai ainakin tuossa on pähkinänkuoressa minun kaksinpelini. Monipuolinen luettelo eikä? Ammuntaa, urheilua ja X:n rämpytystä. Groovie.

Ja mitä sitten siihen väitteeseen tulee, että Ps2:ssa on enemmän pelattavaa, niin jopas kyllä vitsinkin murhaisit. Sehän on kuitenkin konsoli, joka löytyi melkein mistä tahansa taloudesta ja siksi sillä on hakattu jo iät ja ajat. Jos olisit yhtään enemmän pelannut aikanasi pelejä läpi etkä vain aloittanut ja jättänyt siihen, olisit tehnyt toisen ja kolmannenkin läpipeluu kierroksen ajat sitten. Kun jonkun pelin on mennyt kolme kertaa läpi, ei se alakkaan enää tarjota mitään uutta ja ellei se ole tosi hyvä peli, jonka läpäisee kerran vuodessa yhden tehokkaan nörttiviikonlopun aikana tradition vuoksi, ei sillä ole paljoa tarjoattavaa.

Eihän sille enää edes taideta tehdä uusia pelejäkään, että sen pelikokoelma on sitten varmaan koluttu aika tehokkaasti ja kaikki kiinnostavat pelit on jo hankittu. Eiköhän siellä hyllyssä ole muutama vähän keskinkertaisempikin peli, jota ei jaksa loputtomasti pelata, joka vähentää ajan kanssa sitä pelaamisen paljoutta.

Tai ainakin minut Pleikkari kutsuu enää pelaamaan vain Crash 2-3, Monster Hunteria, Legend of Legaiaa, FF9, Jak and Daxter Precursors Legasyä ja Dark Cloud 2:sta. Kyllä tuolta pelikategorialta se NESsin emulaattori nappaa kakkos"konsolin" paikan aika helposti.

[Half-breed]

Brawlissa ei ole rikki vain ne superiskut, vaan myös hahmotasapaino, ja puolen sisällön avaamisen vaatiminen. Juu DoAssakin pitää neljä jantteria avata, mutta siinä ne onkin. Brawlissa pitää puolet hahmoista avata, ja niihin kuuluu juuri ne jantterit joita hypessä hehkutettiin.

Kaksinpelin suhteen olet oikeassa että Wiillä se on juuri hauskinta mitä siltä konsolilta voi odottaa, mutta kun muilla kaksinpeli tarkoittaa joko FPS:ää, mätkimistä, hack & slashia, musapelejä, tai urheilupelejä, niin Wiillä se tarkoittaa joko tasoloikkia, Wii whatever, tai Brawlia. Niin että kummassakohan sitä olikaan taas monipuolinen tarjonta?

Sitten PS2:sesta. PS2 tuli (Ja tulee vielä tipoittain.) pelejä satoja. Olisko jopa väh. tuhat. Pelattavaa siis riittää, ja itsellä on vieläkin testaamatta pari kiinnostavaa peliä sille, joten ummikolle se on kuin aarrearkku, ja ellei ole omistautunut pelaamiselle, niin varmasti sieltä löytyy pelattavaa vielä lisääkin. PS2 on myös kaikki peligenret edustettuina, niin sieltä oikeasti löytää pelattavaa enemmän kuin sielu sietää, ja jokaiselle maulle (Paitsi näköjään sun, mutta sä tiedät hyvästä kuin sika hopealusikasta.) Lisäksi Wiille tulee pelejä niin harvakseltaan, ettei kannata leuhkia ettei PS2 tule enää pelejä.

[El Capitan]

Brawlissa ei ole rikki vain ne superiskut, vaan myös hahmotasapaino, ja puolen sisällön avaamisen vaatiminen. Juu DoAssakin pitää neljä jantteria avata, mutta siinä ne onkin. Brawlissa pitää puolet hahmoista avata, ja niihin kuuluu juuri ne jantterit joita hypessä hehkutettiin.

Laskeppas uudestaan ne avattavat hahmot DoAssa. Helena, Fu, Leon, Ein, Spartan ja Tengu. 6 kappaletta. Sehän on kuitenkin vain hyvä asia, että avattavaa pelissä on niin paljon kuin sielu tietää. Tietääpähän vain, että pelattava ja tavoitteet pelissä eivät lopu kesken.

Hahmotasapaino, joo. Ehkä voi olla niin. Mutta onpa harvassa mätkinnät, joissa ei näin olisi. Muutenkin, monessa muussakin pelissä on tasapainot eri asioiden välillä vähän vinksin vonksin. Halo 3:ssa Battle rifle on jumala aseiden joukossa. Lost Planetissa Energia pyssy on ihan sika kova, Blood Bowlissa nyt jokainen tietää, että tiimit voisivat olla tasapainoisempia, urheilupeleissä tiimit ja autot eivät ole yhtään tasapainossa, hammerikin on aika emmentaalia ja altavastaajia täynnä. Mutta siitä huolimatta me pelaamme niitä pelejä, mahdollisesti vielä rakastammekin. Aivan kuten joku joskus BB-keskustelussa sanoi sen epätasapainoisuudesta: "Se on yksi sen parhaimpia puolia, koska mikään ei voita sitä riemun tunnetta kun voitat kokemuksella, onnella ja taidon yhteispelillä Ogreilla kenet tahansa.".

Tämä myös mahdollistaa aloittelijaystävällisyyden. Ihan niinkuin Shakissa, voi kokeneempi ottaa aloittelijaa vastaan kuningattarensa pois ja kokeilla taitojaan kun toisella puolella on etulyöntiasema. Tappelupeleissä minua ainakin suunnattomasti inhottaa pelata aloittelijana kokeneempaa vastaan ja kyllä mulle nappaisi, jos se ottaisi huonon ja minä loistavan hahmon ja ihmettelisin sitten, miten taitava kaveri onkaan kun pieksee mut silti. Tällä hetkellä huonompaa vihua vastaan voin tasoittaa peliä hakkaamalla kesken kaiken sitä taunt-näppäintäkin antamalla hänelle hyvän tilaisuuden pistää muhun joskus sikakovakin iskusarja.

Tasapaino on toivottavaa toki, mutta sen ollessa vinksin vonksin, se tuo suunnatonta iloa nähdä kovempi kaveri häviävän heikomman edessä ja antaa sitten loppupeleissä uutta haastetta peliinkin, kun tietää, että nyt ollaan heikoilla jäillä tuota voimakkaampaa vihua vastaan. Hammeristakin voi nauttia ihan uusilla tasoilla kun nostaa pöydälle 40 borkkia ja 25 unskia kahdesta jätistä puhumattakaan. Kustannustehokasta se ei ole ja se siinä viehättääkin niin paljon. Kun voitat pelin joskus, fiilis on uskomattoman hyvä. Tosin, niinhän se on kun voitat hyvällä armeijalla toisen hyvän armeijan. Minä kuitenkin saan isomman orgasmin, jos voitan huonolla hyvän.

Kaksinpelin suhteen olet oikeassa että Wiillä se on juuri hauskinta mitä siltä konsolilta voi odottaa, mutta kun muilla kaksinpeli tarkoittaa joko FPS:ää, mätkimistä, hack & slashia, musapelejä, tai urheilupelejä, niin Wiillä se tarkoittaa joko tasoloikkia, Wii whatever, tai Brawlia. Niin että kummassakohan sitä olikaan taas monipuolinen tarjonta?

Njaa.

Kaikkihan näistä on kuitenkin niin samallaisia pelistä toiseen, että tämän asian ratkaisee ihan se, mitä pelaa itse eniten. Jos kaiket päivät hakkaa Codin moninpeliä, ei sitä ehkä jonain päivänä oikein kiinnostaa ammuskella kaverin kanssa kamppista jossain muussakaan pelissä. Urheilupelit ja mätkinnät. Niitä nyt jaksaa aina, jos kaveri sitä ehdottaa vaikka ei olisi viikkoon tehnyt mitään muuta kuin hakannut juuri sitä kyseistä peliä yksin. Toista ihmistä vastaan ne on kuitenkin ihan eri pelejä, mitä tietokoneen kanssa olit juuri hakannut. Hack&Slash moninpelitkin taitaa puhtaasti tulla Xbox live Arcadesta, jossa pelit on kovien poikien keskuudessa 30min hupeja. Tai ehkä kolme varttia siinä menee kun haetaan Silppurilta Vapauden patsas takaisin. Jos kuitenkin juuri eilen haki sen patsaan takaisin tai näytti kaikille miten kova Tiskinpesijä mie oonkaan, niin en minä ainakaan ihan mielelläni suostu pelaamaan peliä kaverinkaan kanssa, jonka juuri menin läpi. Ehkä korkeintaan Bury My shell at wounded Kneen, koska se on vaan niin kingi kenttä. Musapelit sitten, niitähän nyt luulisi jaksavan aina vaikka olisikin viettänyt viikon yksin sen parissa.

Aika tasuritilanne minusta, kuka on kaksinpelin mestarikonsoli. Minä kuitenkin kallistun sen Wiin puoleen, koska siellä on mahdollisuus pelata niitä pelejä kaksin, mitä ei ole pitkiin aikoihin päässyt pelaamaan yksinkään. Ps2:lla ja Boxilla tuskin kukaan muistaa paljoa loikkineen tasoloikkaa tai pelanneensa mitään muuta kuin (Japsi)ropeja ja räiskintää. Noh, lisätään se NHL ja Silent Hill mukaan niin siinä on aika kärjistetysti vanhan sukupolven, ja miksei vaikka nykyisenkin peligenret kärjistetysti.

Sitten PS2:sesta. PS2 tuli (Ja tulee vielä tipoittain.) pelejä satoja. Olisko jopa väh. tuhat. Pelattavaa siis riittää, ja itsellä on vieläkin testaamatta pari kiinnostavaa peliä sille, joten ummikolle se on kuin aarrearkku, ja ellei ole omistautunut pelaamiselle, niin varmasti sieltä löytyy pelattavaa vielä lisääkin.

Jaa, tulee sille vieläkin pelejä? No se muuttaa jotenkin asiaa. Ja joo, ohan siellä ummikolle pelattavaa yllin kyllin, mutta oikeasti, kuka meistä on ummikko? Ei me Sotun väki olla niin vanhoja partoja, että ei oltaisi nuoruudessamme hakattu nuoruudessamme silloin ala- ja yläasteella sitä Pleikkaria enemmän kuin tarpeeksi. Mutta jos katotaan sitä aikaa, niin eiköhän Wiin päästyä Ps2:n nykyiseen ikään, siitäkin tule aarrearkku ummikolle.

Tai sitten sie oot vaan niin n00b ja hituri ja siksi et pääse pr0-pelaajan vauhilla niitä pelejä läpi ja siirry toisiin kun teit kaiken mahdollisen jo kyseisissä peleissä eikä kiinnostus riitä sen kaiken uudestaan tekemiseen. Vai onko täällä sotussakin vanhempaa sakkia, sanotaanko lähellä juomaikää, jotka haluavat liittyä Halffin kerhoon ja sanoa, että kyllä sieltä Ps2:ltakin löytyy vielä paljon pelattavaa niitä paria peliä lukuunottamatta, jotka vetäset läpi pelkän tradition vuoksi?

[Nummi]

Miten voi olla mahdollista että olen melkein kaikissa teidän kiistoissane Capun puolella? Tämän täytyy olla jokin tarkoitettu asia!

[El Capitan]

Miten voi olla mahdollista että olen melkein kaikissa teidän kiistoissane Capun puolella? Tämän täytyy olla jokin tarkoitettu asia!

En tiedä muista tilanteista, mutta tässä kohtaa taitaa auttaa asiaan se, että sinäkin pidät edes jonkun verran Wiistä. Sie kuitenkin taidat enemmän tykätä siitä lelukonsolista kuin minä. :)

Vai oletko sinä siinäkin asiassa samaa mieltä, että Playstation on aika nähty jo?

El edit: Sinällään mie voin sympata Halffia kun minäkin olin joskus tuollainen valittaja ja aiheutin kovaa ääntä aina haasteellisen kohdan edessä. Kun ekaa kertaa pelasin Megaman 9:iä, vaadin siihen helpompaa vaikeusastetta. Sama homma Ninja Gaiden 2:ssa. Mutta sitten opettelin pelaamaan ja vaadin lisää. Lisää vaikeutta saakuli. Megamaneistä yllättäen katosikin kaikki se haaste ja se 9 on minulle enää kahvitauon virkistävä piristys Wilyn linnakkeen kolmannen osan bossia, Hornet Man hernepyssyllä ja itse Wilyn piekseminen. Nuo on enää ainoat, missä kohdassa pitää ottaa siitä ohjaimesta toisellakin kädellä kiinni ja alkaa pelaamaan. Sama homma nyt Ninja Gaiden 2:kin. Koko peli on ihan vitsi. Acolyytillä ja Warriorilla minä nauran ja haukottelen kun Mentorilla peli nauraa mulle kun siellä adjektiivin "naurettava" tarkoitus on kääntynyt 180 astetta ympäri.

El edit 2: Kaikille, jotka kärsivät Ninja Gaiden 2:n parissa, anteeksi. Mutta oikeasti, se on sellainen peli, jonka päästessä läpi sitä muistelee pelihetkiään ja ihmettelee, miten minä en tätä oikein osannut. Se on uskomattoman helppo peli kun tietää miten, että siinä määrin teidän valituksianne on ratkiriemukasta nyt peliä Mentorilla pelaavana kuunnella. Tsemppiä ja jaksamista teille kaikille kuitenkin. Se on hyvä peli älkääkä missään nimessä lopettako kesken. Jos ongelma yllättää, Eclipse Scuthe käsiin ja AXYY tai Lunar staff ja XXY tai AXXY. Muuta se ei sitten tarvitakkaan ja peli onkin siinä sitten.

[Nummi]

Miten voi olla mahdollista että olen melkein kaikissa teidän kiistoissane Capun puolella? Tämän täytyy olla jokin tarkoitettu asia!

En tiedä muista tilanteista, mutta tässä kohtaa taitaa auttaa asiaan se, että sinäkin pidät edes jonkun verran Wiistä. Sie kuitenkin taidat enemmän tykätä siitä lelukonsolista kuin minä. :)

Vai oletko sinä siinäkin asiassa samaa mieltä, että Playstation on aika nähty jo?[/i]

Jooh, aika samaa mieltä ollaan tässä asiassa. Jaah, kyllä pidän Wiistä, mutta en sentään aivan kauhiasti sitä fanita, hieno vehje se on, (vaikkakin hieman epä-ekologinen) mutten oikein niin Hardcore arcadepelaaja ole. Mario ja Zelda pelit kuitenkin kiehtovat (Ja megaman, thank god for Wii Consoles, in Shop Channel) kun ovat hyviä vielä tänä päivänä, vaikka kuinka vanhoja olisivat. Super Smash Bros, Mario 64, Pokemon Stadium 1, 2, Zelda Ocarina of Time, Super Mario Bros 1,2,3, Megamannit. Huhhuh, kun on kovaa klassikko kamaa.

Se oikeastaan Wiissä on se viihdyttävyys, se on vanhoista vanhoimpien jälkeläinen, aidosti oikeutettu parhaimpien pelien perintöön.

Miten ensimmäisen kunnon pelikonsolin jälkeläistä voi sanoa lasten konsoliksi, vähän kunnioitusta hei.

[El Capitan]

Se oikeastaan Wiissä on se viihdyttävyys, se on vanhoista vanhoimpien jälkeläinen, aidosti oikeutettu parhaimpien pelien perintöön.

Kai sitä Wiitä nyt fanitetaan muustakin syystä kuin sen tekijöiden edellisistä konsoleista, joiden pelejä sattuu nyt vain löytymään sen koneen netistä ladattavina tiedostoina. Parhaimpien pelien joukkoon vai konsolien? Emmie nyt tästä tiedä. Wiistä konsolina tai sen pelivalikoimaa yhtään tietämättä ei ainakaan minun korviini ole kantautunut mitään sellaista tosi kovaa peliä muiltakin ihmisiltä kuin niiden kovilta diehard-faneilta. Brawlia kaikki kehuu, mutta onko se muka oikeasti niin ihmeellinen peli? Eiköhän se ole tappelupeli siinä missä muutkin. Super Mario Galaxystäkin kuulin sen julkaisuaikoina kovaa hypeä, mutta on vähän hiljaista nykyään. Oliko sekään mikään niin ihmeellinen peli loppujen lopuksi? Hyvä se varmasti oli kuten kaikki muutkin Mariot, mutta jos vertaa esim. 3:seen tai halkon fanittamaan 64:een, onko se niihin verrattuna yhtään mitään? Siis niin mahtava peli kuten nuo kaksi paremmin sanottuna.

Miten ensimmäisen kunnon pelikonsolin jälkeläistä voi sanoa lasten konsoliksi, vähän kunnioitusta hei.

Mikähän lasketaan kunnon konsoliksi? Ei minusta Odyssey mikään ihan läppä ollut mitä esim. jotkut muut ovat. Mutta tuo lapsijuttu. Eikö se ole sen maineen ansainnut? Tai ainakin minusta se Wii on niin lapsekas konsoli. Marioita... Marioita.. Marioita, mitä muuta? Nyt lyö tyhjää. Mutta siis. Joo. Ihan vitsinä mie sen lapsen sinne laitoin. Hymiönkin taisin laittaa siihen perään. Mutta eikö se niin ole, että maailma Wiillä on se lapsikonsolin maine?

Nyt kerran jo tänään kirjoitin huonosti tuolla Retroiluaiheessa, taidan jättää tällä kertaa sen väliin ja lopettaa vielä ennen kuin on liian myöhäistä. Halffis voi tulla tuuraamaan mua ja valistamaan teitä oikeasta pelaamisesta ja haukkua puolestani Wiin lyttyyn.

Ps. Mie en dissaa Wiitä. Älkää takertuko yllä olevaan.

[Nummi]

Se oikeastaan Wiissä on se viihdyttävyys, se on vanhoista vanhoimpien jälkeläinen, aidosti oikeutettu parhaimpien pelien perintöön.

Kai sitä Wiitä nyt fanitetaan muustakin syystä kuin sen tekijöiden edellisistä konsoleista, joiden pelejä sattuu nyt vain löytymään sen koneen netistä ladattavina tiedostoina. Parhaimpien pelien joukkoon vai konsolien? Emmie nyt tästä tiedä. Wiistä konsolina tai sen pelivalikoimaa yhtään tietämättä ei ainakaan minun korviini ole kantautunut mitään sellaista tosi kovaa peliä muiltakin ihmisiltä kuin niiden kovilta diehard-faneilta. Brawlia kaikki kehuu, mutta onko se muka oikeasti niin ihmeellinen peli? Eiköhän se ole tappelupeli siinä missä muutkin. Super Mario Galaxystäkin kuulin sen julkaisuaikoina kovaa hypeä, mutta on vähän hiljaista nykyään. Oliko sekään mikään niin ihmeellinen peli loppujen lopuksi? Hyvä se varmasti oli kuten kaikki muutkin Mariot, mutta jos vertaa esim. 3:seen tai halkon fanittamaan 64:een, onko se niihin verrattuna yhtään mitään? Siis niin mahtava peli kuten nuo kaksi paremmin sanottuna.

Miten ensimmäisen kunnon pelikonsolin jälkeläistä voi sanoa lasten konsoliksi, vähän kunnioitusta hei.

Mikähän lasketaan kunnon konsoliksi? Ei minusta Odyssey mikään ihan läppä ollut mitä esim. jotkut muut ovat. Mutta tuo lapsijuttu. Eikö se ole sen maineen ansainnut? Tai ainakin minusta se Wii on niin lapsekas konsoli. Marioita... Marioita.. Marioita, mitä muuta? Nyt lyö tyhjää. Mutta siis. Joo. Ihan vitsinä mie sen lapsen sinne laitoin. Hymiönkin taisin laittaa siihen perään. Mutta eikö se niin ole, että maailma Wiillä on se lapsikonsolin maine?

Nyt kerran jo tänään kirjoitin huonosti tuolla Retroiluaiheessa, taidan jättää tällä kertaa sen väliin ja lopettaa vielä ennen kuin on liian myöhäistä. Halffis voi tulla tuuraamaan mua ja valistamaan teitä oikeasta pelaamisesta ja haukkua puolestani Wiin lyttyyn.

Ps. Mie en dissaa Wiitä. Älkää takertuko yllä olevaan.

Heh.
Hmh, pitäisi saada tarinaa nyt edistettyä, kun tuli Inspis, mutta on kauhia päänsärky. Toisaalta pelottaa että Inspis loppuu kesken, ja tarina niille sijoilleen. Voi nakki, voisikohan ihmelitkusta (/Namijuoma) olla tähän hätään olla apua.
Ei, en rupea nyt ryyppääjäksi, pidän kiinni alkoholittomuudestani.

Ei muuta kuin pinnistelemään mukiinmenevän tarinan aikaansaamiseksi.

[Weedeeo]

pidän kiinni alkoholittomuudestani.

Tsemppiä yritykseen.

[Da Big Boss]

Halo on oikeasti ihan liian helppo. Legendarykin.

Onneksi on skullit lisäämässä yritystä ja haastetta. ( Kaikki skullit on kivoja legendarylla. Gruntti vaatii 2 osumaa päähän kuollakseen.

[Weedeeo]

Miksi kaikki puhuvat aina vain peleistä?

[Da Big Boss]

Koska ei osata muuta.

Taide olisi kiva puheenaihe.

[Alien of Change]

Halo on oikeasti ihan liian helppo. Legendarykin.

Onneksi on skullit lisäämässä yritystä ja haastetta. ( Kaikki skullit on kivoja legendarylla. Gruntti vaatii 2 osumaa päähän kuollakseen.

Halo 3:ssa kuolen yksin pelatessani yleensä ainoastaan tietyissä paikoissa, mutta kaverin kanssa peli jotenkin ihmeessä on vaikeampi, vaikka kaverin kuolema ei palauta takaisin edelliseen checkpointtiin niin kuin Halo 2:ssa. Scarabin takajalkoihin hyppääminen on kivaa Halo 3:ssa kun lentää niin huisin korkealle ilmaan ja löytää välillä jonkun glitchin.

Miksi kaikki puhuvat aina vain peleistä?

Puhumme niistä, koska pelien Messias ilmestyy helmikuun 19. päivänä. Hunter, survivor, prey. Which side you will be?

Typerää kun sci-fi näyttely, missä tahtoisin käydä on Tampereella, eikä Hellsingissä.

[Nummi]

Mitäs ihmettä nämä teidän Avat ovat oikein olevinaan?
Jee, Tarina edistyy. Taidanpa aloittaa nyt tässä vaiheessa lopusta, sen kun kaavailin jo valmiiksi, ja saattaa inspis kadota kesken kaiken, se ei ole Hjubaa.

Tsemppiä yritykseen.

Jaah, khyl mie olen kaavaillut tätä etten aikuisenakaan mitenkään erityisesti juo, ehkä välillä erinäisissä juhlatilaisuuksissa.

[Half-breed]

Koska ei osata muuta.

Taide olisi kiva puheenaihe.

Eikös pelit ole taidetta. Ne ovat kuitenkin ihmisten luomaa itsensä representaatiota mitä taide on. Ok suurin osa peleistä on roskataidetta, ja massoille suunnattua, mutta löytyy peleistäkin ne omat Mona Lisansa.

Se oikeastaan Wiissä on se viihdyttävyys, se on vanhoista vanhoimpien jälkeläinen, aidosti oikeutettu parhaimpien pelien perintöön.
Miten ensimmäisen kunnon pelikonsolin jälkeläistä voi sanoa lasten konsoliksi, vähän kunnioitusta hei.

Vanhoilla saavutuksilla ratsastus ei oikeasti toimi, ja on lopulta säälittävää. Jos arvostaa jotain konsolia vain siksi että sille tulee jo kauan sitten julkaistuja pelejä, niin silloinhan kyseisessä konsolissa ei ole mitään uutta. Se on vain NES uudessa kuoressa. Helppoahan se olisi tehdä kassamagneetti kun ottaisi Tähtigååtin, ja vaihtais vihut joksikin muuksi, sekä vaihtaisi sarjan nimen, mutta pitäisi sarjan muuten samana. Lisäksi Wiin bashaamisen kieltäminen koska se on NESsin jälkeläinen on harvinaisen typerä ajatus. Pitäisikö Star Wars Episodi 1:sen bashaaminen kieltää kun se on Stawojen jälkeläinen?

Wii on lastenkonsoli ja maineensa se on saanut tekojensa takia. Nämä teot jokainen huomaa kun katsoo Wiin pelitarjontaa joka käytännössä on lastenpelejä, ja pelattavuudelta yksinkertaisia pelejä. Onhan siellä ne pari hardcore-peliä, mutta liikaa Wii whateverejä siellä on. Tämän surkean pelitarjonnan takia Wii on harvinaisen huono konsoli, ja joku Wii shoppingin olemassaolo ei tässä auta yhtään sillä talolla pitää olla omat perustat, eikä lainata naapurin perustaa.

[Da Big Boss]

Koska ei osata muuta.

Taide olisi kiva puheenaihe.

Eikös pelit ole taidetta. Ne ovat kuitenkin ihmisten luomaa itsensä representaatiota mitä taide on. Ok suurin osa peleistä on roskataidetta, ja massoille suunnattua, mutta löytyy peleistäkin ne omat Mona Lisansa.

Joo, olet kyllä ihan oikeassa. Borderlands <3

Wii on yliarvostettu. Halffis luettelikin syyt.

[Nummi]

Se oikeastaan Wiissä on se viihdyttävyys, se on vanhoista vanhoimpien jälkeläinen, aidosti oikeutettu parhaimpien pelien perintöön.
Miten ensimmäisen kunnon pelikonsolin jälkeläistä voi sanoa lasten konsoliksi, vähän kunnioitusta hei.

Vanhoilla saavutuksilla ratsastus ei oikeasti toimi, ja on lopulta säälittävää. Jos arvostaa jotain konsolia vain siksi että sille tulee jo kauan sitten julkaistuja pelejä, niin silloinhan kyseisessä konsolissa ei ole mitään uutta. Se on vain NES uudessa kuoressa. Helppoahan se olisi tehdä kassamagneetti kun ottaisi Tähtigååtin, ja vaihtais vihut joksikin muuksi, sekä vaihtaisi sarjan nimen, mutta pitäisi sarjan muuten samana. Lisäksi Wiin bashaamisen kieltäminen koska se on NESsin jälkeläinen on harvinaisen typerä ajatus. Pitäisikö Star Wars Episodi 1:sen bashaaminen kieltää kun se on Stawojen jälkeläinen?

Wii on lastenkonsoli ja maineensa se on saanut tekojensa takia. Nämä teot jokainen huomaa kun katsoo Wiin pelitarjontaa joka käytännössä on lastenpelejä, ja pelattavuudelta yksinkertaisia pelejä. Onhan siellä ne pari hardcore-peliä, mutta liikaa Wii whateverejä siellä on. Tämän surkean pelitarjonnan takia Wii on harvinaisen huono konsoli, ja joku Wii shoppingin olemassaolo ei tässä auta yhtään sillä talolla pitää olla omat perustat, eikä lainata naapurin perustaa.

Nojaah, tosiaan piileehän sanoissasi totuus. Mutta, sitä en ymmärrä. Miten Mariopelejä voi sanoa Lastenpeleiksi, eihän ne Donkey kong ja Mario pelit siellä 80 luvulla mitään lastenpelejä olleet, nyt on vain tullut "Miehekkäämpiä" pelejä, jotka koostuvat ihmisten ampumisesta (+ erinäiset robotit ja oliot). En silti laskisi Mario-pelejä yms. Lastenpelejen tasolle vain sen takia että ne on syrjäytetty 1 pelejen sijalta. Onhan ne karkkilandia pelejä, mutta hyvin tehtyjä, ja hauskoja pelattavia. Kyllä oikealta pelaajalta pitää löytyä sen verran sisua, että jaksaa pitää arvossa pelejä, jotka aloittivat kaiken.

Nyt taas päästään siihen ettei vanha ja ikivanha ole aina palvonnan arvoinen peruste. Hallelujah.

Onnea El Capu, TMNT pelin läpäisempisestä. Muuten, näin sen Shop Channelissä eilen, hekottelin siinä vähän aikaa itsekseni, ja siirryin Mario Bros:eihin.

Nyt mää tiputtaudun tästä sodasta (tai rajakahakasta) ulos, kritisoikaa Wiitä ihan niin paljon kuin huvittaa.

(Heitän teille vielä yhden Wiin haukkumisen aiheen. Se on ympäristöätuhoavin konsoli (taino krhm Nintendo on) listoilla.)

Koska ei osata muuta.

Taide olisi kiva puheenaihe.

Eikös pelit ole taidetta. Ne ovat kuitenkin ihmisten luomaa itsensä representaatiota mitä taide on. Ok suurin osa peleistä on roskataidetta, ja massoille suunnattua, mutta löytyy peleistäkin ne omat Mona Lisansa.

Joo, olet kyllä ihan oikeassa. Borderlands <3

Wii on yliarvostettu. Halffis luettelikin syyt.

Jaa, emmää mitään yliarvostusta Wiille ole ainakaan täällä nähnyt, enkä khyllä missään muuallakaan.