uus juttu(jossa on nyt taas lisää luettavaa)

[teurastaja]

Älä lue tätä, jollet ole lukenut ensin hurjaa tarinaa ja tarinaa, jonka nimi on vaihdettu.
teitä varmaan hurjasti kiinnostaa, kuka oli tämä Daladain mies, no se kerrotaan nyt, tässä tarinassa. (spoilari: psst, se on Glynn)
mä: "helvetin spoilari, tästä saat!"
spoilari: "aaaaarghh... mutta pilasin tarinasi, buahahahaaa!"
mä: "etpä pilannutkaan! Nyt mä voinkin kertoa, miten Glynn joutui tuohon ihmeelliseen palloon!"
Taistelukentällä oli hiljaista. Örkkien ruumiita oli metrinpaksuinen kerros.
Ilmassa kellui ällöttävä, kuoleman löyhkä. Ainoa elävä olivat madot, jotka ryömivät kuolleiden haavoissa ja korppikotkat, jotka nokkivat örkkien ruhoja.
Mutta mikä ihme oli tappanut tuhansia örkkejä tähän paikkaan. Se voisi olla jokin hirvittävä tauti, jollei örkeillä olisi selviä iskuhaavoja. Mutta mikä ihme voisi saada aikaan moista tuhoa, mikään maailman armeija ei moiseen pystyisi. Taistelukentällä ei yksinkertaisesti näkynyt muiden, kuin örkkien ruumiita.
Sitten, eräs örkkiruumis värähti hiukan, ja äkkiä se sinkoutui ilmaan ja lensi noin viisi metriä. Ruumisröykkiöiden keskeltä nousi hoikka, kaapuunpukeutunut hahmo, joka oli yltäpäältä örkinveressä ja niiden sisuskaluissa. Tarkemmin katsottuna henkilö osoittautui miespuoliseksi haltiaksi.
"Sen siitä saa, kun tulee häiritsemään Glynn teurastajaa hänen maalatessaan vesiputousta, nyt tuo putous on pilalla, sen vesi on värjäytynyt punaiseksi ja se on muutenkin patoutunut kuolleilla örkeillä", Glynn manasi ja alkoi tarpoa taistelukentän poikki, jota riitti ainakin viisisataa metriä.
tämä taistelu oli käyty lorienin metsässä ja nyt sen keskellä oli valtava aukio.
Kun Glynn oli kuullut, että lorienin metsässä oli hieno vesiputous, hän oli lähtenyt sinne oitis, hän oli ollut salamatkustajana eräässä orjalaivassa, joka oli vienyt kaappareita kaappaamaan orjia keisarikunnalta.
Kun arkki oli sitten rantautunut noin sadan metrin päähän rannasta ja siitä oli lähtenyt pienempiä vneitä rantaan, Glynn oli uinut maihin. Silloin hänen paperinsa olivat kastuneet ja menneet piloille, jolloin ensimmäiseen kaupunkiin saavuttuaan, hän oli nylkenyt sen vaalikreivin ja ottanut tämän nahan itselleen, siihen hän oli sitten päättänyt maalata tämän ihmeellisen vesiputouksen. Ensin hänen oli kuitenkin tapettava kaikki kaupungin viisituhatta asukasta, jotak eivät olleet suostuneet päästämään häntä sisään.
Saavuttuaan sitten lorieniin, metsähaltiat olivat hyökänneet hänen kimppuunsa. Jokainen nuoli, joka häneen päin oli ammuttu, torjuttiin ja heitettiin takaisin kuollettavin seurauksin.
Kun itse Orion sitten saapui Glynniä vastaan, niin hän pieksi tämän sekasikiöhaltian niin punaiseksi, että tämä ei uskaltautunut näyttää naamaansa viikkoon muiden haltioiden joukossa.
Aikansa vaellettuaan (ja metsähaltioita tapettuaan) Glynn saapui tälle upealle vesiputoikselle, jonka luo muuan örkki armeija oli sitten leiriytynyt. Se miten örkit olivat lorienin metsässä ei ollut selvinnyt, mutta eipä se Glynniä kiinnostanutkaan.
Nyt tämä musta haltia maalari oli varsin vihainen kaikille örkeille, koska he olivat häntä häirinneet ja pilanneet hänen matkansa, niinpä hän päätti kostaa kaikille örkeille siitä, että nämä parituhatta örkkiä olivat olleet hänen tiellään.
Mutta nyt täytyy mennä, jatkan tarinaa jossain vaiheessa, eli pian! Solong!

Olen tässä taas!
Niin, juuri nyt Glynn matkasi itään, kohti suuria vuoria, joissa örkkien kuuluisi asustaa sankoin joukoin. Salohaltiat olivat ymmärtäneet, kuinka mieletöntä olisi asettua tätä mustaa sukulaista vastaan, niinpä he tytyivat katselemaan sivusta, kun tuo kuolemalta löyhkäävä ja verenpeitossa oleva serkku käveli ryteiköiden läpi.
Useiden päivien matkan jälkeen, Glynn pääsi ulos metsästä. Hänellä oli hirmuinen nälkä, koska ei ollut syönyt tai juonut kuukauteen, niinpä lähimmän keisarikunnan kylän tullessa eteen, hän päätti poiketa erääseen majataloon, mutta ihmiset luulivat häntä spitaaliseksi, ja pakenivat, jopa isäntä juoksi kirkuen ulos talostaan, ennen kuin Glynn ehti edes kysyä, mistä saa ruokaa ja juomaa.
Kun Glynn sitten tuli ulos, häntä vastassa oli jonkinlainen pappi, joka messusi ja heilutteli jotain haisevaa, narun varassa roikkuvaa pönttöä.
"Häivy, sinä kirottu haltia!", pappi huusi ja osoitti Glynniä vaarnalla. "Haltiat eivät voi sairastua mihinkään tautiin, jollei heitä itse jumala kiroa! Poistu, sinua ei täälä kaivata"
Glynnin ilme muuttui raivoisaksi.
"Kuka täälä on spitaalinen?!", Glynn raivosi. Ihmeellistä, kuinka nopeasti haltiat suuttuvat. "Ja se jumala, jota palvon, on khaine, eikä minulla ole hänen kanssaan mitään ongelmia, odotas..."
Glynn vaipui transsiin ja alkoi rukoilla ja messuta, äkkiä taivaaseen ilmestyi synkkiä pilviä ja alkoi sataa...
Mutta vesi pisarat olivatkin punaisia, satoi verta!
"Mitä noituutta?", mutisi pappi.
"Ei noituutta. Vapise, sinä kurja kuolevainen, joka saattoi epäillä suosikkiani!", jyrisi hirmuinen ääni taivaasta. "Kun loukkasit suosikkiani, kostoni on oleva hirmuinen! Iskekööt valtava kivi mordheimin kaupunkiin!"
Silloin sade lakkasi japilvet poistuivat ja kaikki saattoivat nähdä valtavat, tulisen kiven syökyvän kohti etelää, oli hiljaista, ja sitten, etelästä kuului hirmuinen räjähdys, valtava, kilometrinkorkuinen tulimyrsky nousi horisontista, maa järisi ja sitten se lakkasi.
"Epäiletkö vielä puheitani?", Glynn kysyi pilkallisesti ja iski nyrkkinsä paipin rintakehän läpi, tarttui tämän sydämmeen ja söi sen, sitten hän imi papin veret ja totesi tyytyväisenä, ettei ollut enää nälkäinen. Niinpä hän jatkoi matkaansa kohti synkkiä vuoria.
Matka sujui mutkitta, sillä kukaan ei ehtinyt estää häntä, koska kaikki olivat ihmeissään ja peloissaan siitä, mitä etelässä oli tapahtunut.
Ja nyt. Mustat vuoret kohosivat Glynnin edessä.
"Hmm... nuo voisikin maalata, ne ovat aika komeita... juujuu...", Glynn mutisi ja kaivoi ihmisen nahan, jonka oli nylkenyt eräältä toiselta vaalikreiviltä. Maalina hänellä oli veri, jota hän sailytti pääkallossa, ja pensselinä perintökalleus, jonka hän oli saanut isältään. Tämä pensseli oli hyvin vanha ja sen varsi oli puhdasta platinaa.
Taitavana maalarina Glynn saikin vuoriteoksensa valmiiksi muutamassa minuutissa. Tyytyväisenä itseensä, hän läksi myymään sitä eräälle kääpiöölle nimeltä Thorogrim 'loukkauksen kantaja'.
Hän asui hiukan kauempana tästä paikasta, mutta se ei Glynniä haitannut. Lausuen levitaatio loitsun, hän lensi helposti vuorten yli, Thorogrimin valtakuntaa.
Hän laskeutui linnoituksen jyhkeiden porttien eteen, jotka olivat maagisesti lukittuja, riimuin, nimittäin.
"En tiedä, miten sinä, haltia näin pitkälle pääsit, mutta nyt pääset HELVETTIIN!", sanoi ääni Glnnin takana.
Glynniä päin rynnisti täyteen harrniskaan pukeutunut kääpiö, joka piti kirvestä lyömävalmiina.
Kun Kääpiö sitten pääsi iskuetäisyydelle, glynn tarttuikin salamannopeasti kirveen varresta kiinni ja puristi sen nyrkissään murskaksi, sitten hän tarttui kääpiötä parrasta ja heilautti tämän teräsovia päin. Kuului kumea jysäys.
"Avatkaa!", Glynn karjui ja takoi kääpiön päätä porttiin.
Ja sitten portit heilahtivat auki ja Glynn marssi sisään välittämättä vihaisista huudoista, jotka vaativat häntä pysähtymään.
Kääpiöt eivät olleet siitä yhtään mielissään, että haltia marssi pitkin heidän valtakuntaansa, niinpä he hyökkäsivät hänen kimppuunsa sankoin joukoin, mikä tietysti hidasti Glynnin kulkemista kovasti.
"TAhdon tavata kuninkaanne!", hän huusi lopulta, kun oli hukkua kääpiöiden ruumiisiin.
"JA sen sinä totisesti saat tehdä!", mylvi Thorogrim, joka oli nyt klaaninsa viimeinen. "Te haltiat saatte todellakin maksaa tästä! Julistan sodan teitä vastaan! Sen nimeksi tulkoot partojen sota!"
"MIstä sinä nyt kimmastut, nuo kääpiöt hyökkäsivät ensin, minä vain puollustauduin. Muuten, maalasin hienon kuvan teidän vuorestanne, paljonko tarjoat siitä?", Glynn sanoi rauhoitellen ja kaivoi esiin upean vuorimaalauksensa.
"Mitääh! Tuo menee jo liian pitkälle!", Thorogrim mylvi. "Moisen töherryksen takiako sinä minu klaanini tapoit?"
"Tämä ei ole töherrys", Glynn sanoi loukkaantuneena. Sitten hän ripusti Thorogrimin salin kattoon tämä parrasta. "Roiku siinä ja opi tavoille."
Ku Glynn oli lähtenyt, Thorogrimin oli pakko leikata partansa, ettei olisi kuollut janoon, hän tipahti pehmeästi kääpiön ruumiiden joukkoon. Useiden kuukausien ajan Glynn etsi örkkejä, mutta nämäpä pakenivat häntä aina örkkipäällikkö Morglum kaulankatkojan johdolla. Örkit pakenivat vuorilta ja hyökkäsivät hirmuisella armeijalla keisarikuntaan, tuhoten kaupunkeja ja polttaen kyliä, joten Glynnin kosto jäi saamatta.
Samalla, kun hän kulki vuorijonoa pitkin, hän törmäsi useisiin kääpiöpartioihin, jotka yrittivät häntä estää.
Mutta eräänä päivänä hän saapui kislevin maille, kylmään pohjoiseen.
Samassa hän näki valtavan armeijan, jonka hän päätteli olevan örkkien, sillä siihen kuuluvat otukset olivat erittäin kookkaita "ja nuo suuret otusket olivat varmaankin jättiläisiä, mutta onpa niitä paljon", Glynn mumisi.
Saavuttuaan lähemmäs, Glynn huomasi, että tämä armeijja taisteli keisari kuntaa vastaan.
"Jopas, panssaroituja örkkejä ja sarvekkaita ja siivekkäitä jättiläisiä!", Glynn ihasteli, sillä hän ei tajunnut, että tämä oli suuri kaaoksen armeija.
"Kosto on suloinen!" Sen sanottuaan Glynn vaivutti itsensä taistelutranssiin ja hänen jumalansa, khaine, antoi Glynnille jumalalliset voimat, Pelkällä ajatuksella Glynn saattoi tappaa kaiken sadan metrin säteellä, hän oli kuolematon, jos häntä lyötiin, isku tuli takaisin viisinkertaisella voimalla, suurien demonien taijat kääntyivät niitä itseään vastaan, kaaoksen armeija oli tuomittu.
Mutta keisarikunnan sotilaat hurrasivat toista miestä.
"Eläköön magnus!", he kailottivat.
"Kuka on tuo kunniavaras?", Glynn ihmetteli ja raivasi ihmisiä tieltään.
Lopulta hän saattoi nähdä, kuinka keisarikunnan sotilaat lauloivat ylsityslaulua eräälle kaapupukuiselle miehelle.
"Mitä ihmettä, ei tuo tehnyt mitään! Minä sen armeijan tapoin!", Glynn huusi kiihtyneenä.
"Tuo pilaa kaiken", Mutisi magnus ja lausui loitsun.
Samassa Glynn katosi siitä missä äsken oli seissyt ja hän huomasi joutuneensa maagisen taikapallon vangiksi, josta ei ollut poispääsyä ilman, että joku hyvin kaunis suutelisi ja hyväilisi palloa, ja niin tuskin kävisi, joten Glynn jäi pallon vangiksi ikiajoiksi... vai jäikö?

[Hande]

Taas uusi kehittävä tarina.

[jamovoima]

tulet vielä katumaan vanhan maailman ainoiden oikeiden haltioiden teurastamista, joku yö kun nukut tulee muutama waywatcher virittelemään keskiaikaisuuksia aanukseesi.

[Adanedhel]

tuo oli melko kräppiä.
Ei tota voi ees kirjoittaa...
Paitsi hirmu jurrikassa tai lääkkeiden alaisena.

[Maelis]

tulipa hauska ilme varmaan naamalla tota luettaessa

[Adanedhel]

jaa...

[Adanedhel]

no oli se nyt myrkky lehteä korkeatasoisempi, mut kyllä vaikka pissa/kakka huumori olisi hauskemapaa. toi oli typerä.

[Icingdeath]

No jaa... Useat vanhan maailman järkevät ilmiöt saivat järjettömän selityksen. luulenpa että GeeWeen porukka tulee aika piakoin talikoin ja soihduin lynkkaamaan sut siitä että oot pilannu niiden hienot fluffit ...

[Andromedus]

Tuo oli sellasta crappia että...
Siis tuo oli niin tollanen tarina! Siis toi on surkeimmasta päästä koko maailmasta ja koko GW porukka tulee varmaan ja haastaa oikeuteen, mene hyvä mies myrkky lehteen.

Eli jatka samaan malliin!
Muuten miten pystyy olemaan vieras?

[Fire_Heart]

oletko ihan vakavasti nää kirjottanu sillä toi oli niin paska kertomus kuin ollavoi

[Drengi]

:?