Pelaatko itseäsi vastaan?

[Varjonkutoja]

Nii, pelaatko?

Itse tulee aina välistä pelailtua pelejä itseään vastaan. Tyyliin kun on tylsää ja ei keksi tekemistä/tekee mieli pelata hammeria muttei ole pelureita saatavilla, rakennan kaksi armeijaa ja sitten koitan pelata molemmilla puolilla mahdollisimman todenmukaisesti, keskittyä vain yhteen puoleen kerrallaan.

Onko tuttua toimintaa? Onnistuuku se teilta omasta mielestänne realistisesti ja "puolueettomasti", niin, ettet itse tavallaan ole kummankaan puolella, tai olet molempien puolella yhtä paljon?

Olisi kiva kuulla harrastelevat muutkin tätä ja mitä mieltä olette? :)

[Jeijo]

Eipä ole tullut koitettua, tosin ei löydy tarpeeksi eri (40k) figuja itseltäni että saisin mielenkiintoisia pelejä. Kai. Eikö se tunnu oudolta, kun takaraivossa tietää kuitenkin mitä kumpikin puoli tulee tekemään? Jonkin sortin testaus mielessä saattaisin itsekkin kokeilla :O. Tuplaposti muuten.

[Z7-852]

Ei kyllä tule harrastettua. Pääsee liian helposti vihollisen pään sisään ja psykologinen peli on helppoa. Vastusta on koko ajan paniikissa ja tekee virheitä.
Jos haluan testata armeijani toimivuutta niin lasken mielummin todennäköisyyksiä.

[Varjonkutoja]

Juu, sitä lähinnä halusinkin tietää, että miten tuo objektiivinen pelaus onnistuu muilta. Kyllä jotenkin itsellä omasta mielestä suhteellisen tasapuolisesti olen osannut pelata. (Tai osaan pitää armeijakohtaiset ajatukset yhdellä puolella kerrallaan.) Että ainakin monta kertaa on tullut tilanteita, "ai oho, en mä tommostakaa tajunnu" huomaa kämmineensä toisella armeijalla jotakin.

Todennäköisyyksiä tulee toki itse laskeskeltua kanssa, mutta siinä ei oikein voi ottaa huomioon pelikentän + muiden yksiköiden vaikutusta, mille nyt ei vain oikein voi sitten mitään :/

[St. Apollo]

Koitettu on ja puolueellisuus on sellainen sana mikä ei sovi ollenkaan :D Jos pelaan itseäni vastaan, kun testailen eri yhdistelmiä ja opettelen sääntöjä. Hyvä tapa siihen, mutta ne ovat yleensä 1 vs. 1 tai squad vs. squad

[Alien of Change]

Olen pelannut kyllä Space Hulkia ainoastaan itseäni vastaan, mutta 40k:ta vain pari kertaa muuten vain. Yksi 1000 pisteen kaaos marsut vs kaaos marsut, pari kahden ryhmän squad otteluita ja battle for macrage kirjasesta pelattuja otteluita. Ei se mitään hirveän kivaa ole kun tietää kumminkin, että mitä tekee ja milläkin. Aika ei kuitenkaan käy pitkäksi, vaikka pelaakin itseään vastaan. Syy tähän on se, että silloin tulee kuitenkin eeppisiä kohtia. :)

[Devastator]

pelasin kerran enkä pelaa uudestaan vihu aina huijaa

[Alien of Change]

pelasin kerran enkä pelaa uudestaan vihu aina huijaa

'' Perhana miksi tuo Dive Avenger Exarch ei kuole?! ''
'' Perhana miksi tuo Chaos Space Marine ei kuole?! ''

[Hanska]

40k:ta ei ole tullut testailtua yksin mutta necromundaa pelasin yksi kesä useasti yksin kun lojuin työttömänä mökillä ja koko muu maailma oli töissä.

[smaxx]

Monta kertaa on ollut mielessä, että hyvin voisi treenimielessä pelailla fabaa tai kytkoota itseään vastaan, voisi rauhassa kokeilla erinäköisiä ratekisia ratkaisuja yms, vaan eipä ole saanut aikaiseksi. Bloodbowlin liigaan treenasin sitten tosissani itseäni vastaan, kun säännöt oli aika hakusessa, ja piti saada vähän pelivarmuutta. No, hävisin kaikki harjoitusmatsit itselleni... Eli siis se armeija millä menin liigaan hävisi itse itseäni vastaan pelit muille joukkueille mitä kokeilin. Olisi ehkä pitänyt vetää jotain johtopäätöksiä, koska sama meno jatkui Kalliokukkulan Präntti liigassa... Mutta kun oli vaan se yksi BB armeija kunnolla maaleissa, eikä viitsinyt lähteä proxittelemaan.

[Varjonkutoja]

40k:ta ei ole tullut testailtua yksin mutta necromundaa pelasin yksi kesä useasti yksin kun lojuin työttömänä mökillä ja koko muu maailma oli töissä.

Aika samaa meininkii on usein tultu harjoitettua, esim. kipeänä kotona, kun muut on koulussa. Mökille en oo vielä figuja roudannu :P

[Hanska]

40k:ta ei ole tullut testailtua yksin mutta necromundaa pelasin yksi kesä useasti yksin kun lojuin työttömänä mökillä ja koko muu maailma oli töissä.

Aika samaa meininkii on usein tultu harjoitettua, esim. kipeänä kotona, kun muut on koulussa. Mökille en oo vielä figuja roudannu :P

Mökki on tampereen laidalla ja asuin sillon 10min kävelymatkan päässä. Aiheuttaa muuten hilpeytä kanssaihmisissä täällä landella kun ilmottaa lähtevänsä tampereelle mökkeileen.

[Lassek]

Olen mä joskus pelannut itseäni vastaan. Ihan hyvää ajatusharjoitusta, ennen kaikkea se kun opettelee pettämään itseään, ettei muka tiedä mitä vastustaja aikoo, mutta tajuttoman mälsää verrattuna kaverin kanssa mättämiseen. Mutta joskus toki, etenkin kouluaikoina, ei ollut muuta kuin aikaa, niin mikäs siinä. Nykyään on muutaman kerran käynyt mielessä koettaa, mutta kakkosarmeijat kaikkiin peleihin on tällä hetkellä vaiheessa tai vielä kaupassa, joten kehtuuttaa suuresti.

[HampsterC]

-

[Haizelhoff]

Itse pelaan itseäni vastaan ainoastaan silloin kun haluan kokeilla miten hyvin esim. armeija A kestää Armeija B:n tulitusta. Harvoin pelaan peliä loppuun, eikä taktikoinnilla ole niinkään merkitystä. Se on vähän niinkuin laskisi todennäköisyyksiä, mutta se ottaa myös huomioon maaston, loppu armeijan jne..

[Varjonkutoja]

Njoo... no löytyyhän niitä muitakin kuitenkin sitten, ettei sitä itseään ihan hulluksi tässä tunne :P

Juurikin tosiaan tuo Haizelhoffin esimerkki on monta kertaa aloittanut oman itsensä kanssa kamppailun.

[El Capitan]

Mie en oikein ymmärrä miten on hankalaa olla puolueeton pelinaikana. Minusta ainakin peli näyttää ihan erilaiselta riippuen siitä, kummalla puolen pöytää istuu. Keskellä ollessa sitä pyötää kattoo niin neutraalista suunnasta, että silloin voi tulla vähän ongelmia, mutta mitä minä itse pelailin esim. pienellä eliittipoppoolla suurta hordea vastaan, toisella puolella sitä huusi, miten lähellä ne on, ja kun vaihtoi toiselle puolelle, oli hajota, että noiden luokse on vielä noin pitkä matka.

Tai sitten vika on vain minussa.

Mutta kyllä, onhan sitä tullut itseä vastaan pelattua. Huvin vuoksi, koska ei keksinyt siihen kohtaan päivää mitään tähdellisempää tekemistä. Jotenkin se on vain hauskaa kun silloin voi tuoda hyvissä mielin sieltä hyllyltä ne kaikki hyllynkoristeet ja antaa niillekin vähän peliaikaa. Kaikki itsetehdyt tankit ja Behemothit sun muut. Pitää sitä farmarijoukkueenkin antaa vähän pelata isolla kotistadiumilla.

Jos minulta kysyy, on myös pelipöydän toisella puolella ihan erilaista myös pelata. Ei vain sen vuoksi, että näkee tantareen uudessa valossa vaan myös siksikin, että minulla on tapana aina hetken aikaa chillailla siellä istumassa katsomalla vaikka listaa, että mitäs kaikkea täällä olikaan ja jos pelaa vaikka fabaa, niin viimeistään siinä viimeisessä animosity-heitossa alkaa unohtamaan, mitä sitä olikaan hetki sitten mielessä siellä toisella puolen pöytää. Itsellä ei siis ole sen kummoisempia ongelmia sen "tiedän mitä toinen aikoo tehdä" kanssa, koska unohdan sen. Kun palaan toiselle puolelle, voi se da 'nning plan tosiaan olla bittiavaruudessa. Itseään vastaan pelatut pelit ovat minulle siis aika improvisointia kun joka vuoro on ihan uudet metkut mielessä.

Suurin hyöty itseään vastaan pelaamisessa on tosiaan farmarijoukkueen ulkoiluttaminen. Sitä tulee jotenkin kiva olo kun näkee ne kätteni luomukset siellä kentällä pyörimässä toisten hienojen, maailmaakin nähneiden ukkojen seassa. Tulee kanssa välissä paha mieli kun nuo tuossa näkee maailmaa ja noi tuossa joutuu tyytymään vain siihen maailmaan, minkä ne näkevät hyllyltäni. Joskus lähtee ajatus liikkeelle, että ensi kerralla kun mennään jonnekin, Coniin vaikka, sitä otetaan mukaan ne "siisteimmätkin" ukkoni ja nostetaan ne pöydälle leuka niin ylhäällä kuin se vain ikinä nouseekaan.

Pelaamisessa näkee sitten kanssa tosiaan hyvin, miten joku lista toimii kun saa ne täällä mainitut muuttujatkin mukaan peinmakuun.

Sitäkin minä joskus harrastan, että laitetaan musaa soimaan ja otetaan muutama ukko pöydälle ja lähdetään leikkimään. Paistetaan nakkia ja höpötetään joutavia: "Kaunis sää tänään.", "Joo, niin on.", "Annas mulle Turun sinappia." kunnes äkkiä heitetään noppaa kun Nidit yllättävät ja pilaavat tämän hienon dialogin. Pum pum, ohi meni. Carnifexi hyökkää rauuurrrrr pusikosta ja iskee. Marsu väistelee piikkejä minkä kerkeää ja hyppää sen selkään maailman kauneimmilla volteilla. Fexi yrittää saada rodeacowboyn häntänsä avulla pois sen selästä... Hmph. Liiku tyhmä häntä liiku. Ei se liiku. Ei minun lapsuudessa lelut ollut tälläisiä. Ne oli joustavia otuksia tälläisten liikumattomien patsaiden sijaan.

[ile]

Olen pari kertaa pelannut itseäni vastaan opetellessani sääntöjä. FABAssa ainakin tuntuu olevan niin hirveästi juttuja, että niiden tajuaminen käytännössä edellyttää rutkasti kuivaharjoittelua. Sittenkin on tähän mennessä kaikissa peleissä tehnyt aloittelijan virheitä ihan perussääntöjen tulkinnassa. Enempi kuivaharjoittelu ei varmaankaan yhtään haittaisi, mut enää ei vaan jaksa.

-ile

[green beast]

kyllä pelaan itseäni vastaan mutta minä en pysty pelaamaan itseäni vastaan puoluettomasti paitsi pelin alotus hetkillä

en ole kyllä kovin usein jaksanut pelata loppuun asti

[Rumiluntti]

En jaksais kuunnella sen jätkän juttuja, se on iha sekasin. Semmonen optimoiva kusiainen vielä...