Uskonpuhdistus 2: Kiirastuli

[Icingdeath]

Uskonpuhdistus

Osa 2: Kiirastuli



Vanhan metallirakennuksen sisällä oli kuoleman hiljaista, vaikka ulkona riehui raivoisa lumimyrsky. Ainut ääni, joka silloin tällöin kuului, oli kun jostain katonraosta tippui vettä lattialle, tai kun joku tehtaan lukuisista koneistoista narahti. Lattioita peitti tomu, ja näytti siltä, että siellä ei ollut kukaan työskennellyt vuosiin. Hiljaisuuden rikkoi ääni. Raskas metalliovi tärähti ensin, kun kaksi sen saranoista antoivat periksi. Sitten se kaatui eteenpäin ja liukui hieman lattian kylmää metallipintaa pitkin eteenpäin iskun voimasta. Mustiin Voimapanssareihin pukeutuneita sotilaita astui sisään kylmään tehtaaseen, puristaen boltereitaan tiukasti käsissään.

2100 – Cardionin kaupunki, asetehdas, pohjoinen sisäänkäynti

”Diviator Loganiukselle. Olemme saavuttaneet ensimmäisen sektorin. Ei kontakteja.” Ensimmäinen sisään tulleista mustapanssarisista sotureista sanoi radioonsa. ”Loganius Diviatorille. Varmistakaa alue ja edetkää seuraavaan pisteeseen. Aikaa satakaksikymmentä minuuttia. Loganius kuittaa.” Hän sai viestin takaisin. ”Tarkistakaa tehdas kolmen miehen ryhmissä, ryhmittäydytään keskushuoneessa kymmenen minuutin päästä!” Diviator komensi mukanaan tulleille sotilaille, joita oli hieman alle kaksikymmentä. Sotilaat nyökkäsivät ja lähtivät tutkimaan synkkää rakennusta. Kaikki avaruussotilaat, paitsi Diviator, kantoivat Mustien Temppeliherrojen jaoston merkintöjä. Diviator oli poistattanut kaikki jaostonsa merkinnät panssaristaan noin kuukausi sitten, erään kohtalokkaan taistelun jälkeen, jossa he olivat menettäneet suurimman osan sotilaistaan. Hän koki epäonnistuneensa joukkojensa suojelijana, eikä hän kokenut itseään arvoiseksi kutsua itseään yhdeksi heistä. Ei vielä. Ei ennen kuin hän saisi kostonsa. Hän muisti yhä sanat jotka olivat vieneet hänet tälle muutaman ihmisen ristiretkelle.

”Mustien Temppeliherrojen Veli Diviator. Minä olen Scorpio Loganius, keisarin inkvisiittori, ja minulla on sinulle tarjous, josta et voi… Etkä saa kieltäytyä.”

Hän oli suostunut auttamaan inkvisiittoria muutamassa tehtävässä, ja vastapalvelukseksi hän sai kaksi lausetta. ”Gael Moradin. Mustien Legioonien 143:mas jaosto.” Sanoihin sisältyi lupaus, että pyhän inkvisition joukot tukisivat häntä silloin kun hänen kostonsa päivä koittaisi. Nyt hän ja loput henkiin jääneet temppeliherrat toimivat Loganiuksen pienenä eliitti ryhmänä, joka hoiti kaikkein vaarallisimmat operaatiot vihollislinjojen takana tai tuntemattomilla alueilla. Tällä kertaa heidän tehtävänään oli tutkia kaupunkia, joka oli tietojen mukaan kaaoksen joukkojen miehityksen alaisena.

Hän nojasi seinää vasten, pitäen aseettaan rintaansa vasten. Sitten hän kurkisti sisään toisen kerroksen oviaukosta. Hän viittoi toisella kädellään tovereilleen, jotka odottivat vielä portaikossa, että reitti on selvä. ”Metallus Diviatorille. Toinen kerros varmistettu. Ei kontakteja. Loppu.” Hän sanoi radioonsa, ja käveli sisään ovi aukosta. Toinen kerros oli yksi suuri Sali täynnä pöytiä ja tietokoneita. Seinät olivat täynnä papereita, joille oli kirjoitettu teknisiä kaavoja. Tämä kerros liittyi ilmeisesti jotenkin oleellisesti aseiden kehittelyyn. ”Metallus Diviatorille. Etenemmekö kolmanteen kerrokseen? Odotan ohjeita.” Hän kysyi radionsa välityksellä. ”Diviator Metallukselle. Älkää. Veli Damienin ryhmä varmistaa komannen kerroksen. Palatkaa takaisin ensimmäiseen kerrokseen.” Kuului vastaus. ”Selvä. Loppu.” Hän vastasi ja kääntyi takaisin portaikkoon. Jotkut valittivat Diviatorin valinnasta lähteä tälle ristiretkelle, mutta ei hän. Kuten Diviator, hänkin halusi kostoa. Kostaa samalle miehelle jota Diviatorkin niin syvästi vihasi, sillä se mies oli vastuussa hänen entisen kapteeninsa… Ja ystävänsä kuolemasta. Ystävän, joka oli pelastanut hänen henkensä. Veli Celesterin kuolemasta. Hänellä oli verivelka maksettavana. ”Palataan takaisin alakertaan.” hän sanoi veli Dornelille ja veli Archonille. Archon nyökkäsi, laski raskaan bolterinsa ja lähti seuraamaan kahta muuta avaruussoturia.

Voimamiekka halkaisi kalterioven raskaan munalukon helposti, ja se päästi kovan äänen rämähtäessään ketjuineen kaikkineen metallilattialle. Mustien temppeliherrojen marsalkka Oberon veti vyöltään bolt pistoolinsa ja viittoi kahta mukanaan kulkevaa avaruussoturia, veli Sorenia ja soturipappi Argonia seuraamaan häntä. Heidän edessään levittäytyi jonkin näköinen varastotila, täynnä vanhoja laatikoita. ”En havaitse lämpöä skannereissani.” Veli Soren totesi Oberonille. Argon käveli yhden laatikon luokse, nosti Croziukesensa ja löi yhden laatikon hajalle. Laatikon sisältä kaatui ulos monia kiväärejä ja muita tuliaseita. ”Hmm… Miksi he eivät ole ottaneet näitä aseita omaan käyttöönsä?” Argon kysyi. Oberon nosti harteitaan tietämättömyyden merkiksi. ”Oberon Diviatorille. Kellarikerros tyhjä, mutta aseet ovat yhä täällä.” Hän raportoi radioonsa. ”Diviator Oberonille. Alakerta on myös tyhjä. Kokoonnutaan keskushuoneessa. Loppu.” Diviator vastasi hänelle radion välityksellä. ”Veli Oberon! Löysin jotain!” Kuului huuto yhden laatikon takaa.

2110 – Cardionin kaupunki, asetehdas, keskushuone

Keskushuone oli suuri huone täynnä koneistoja ja liukuhihnoja. Useimmat temppeliherroista olivat jo kokoontuneet salissa, mutta vaikka rakennuksen pitäisi olla tyhjä, he eivät silti laskeneet valppauttaan hetkeksikään. Kaikilla oviaukoilla oli ainakin kaksi avaruussotilasta vahdissa, bolterit valmiina ampumaan mitä vain outoa jota ilmestyisi oviaukkoon. ”Kaikki muut paitsi Oberonin ja Argonin ryhmä ovat täällä.” Metallus kertoi Diviatorille. ”Mikäköhän viivyttää heitä?” Diviator ihmetteli. Hän oli juuri avaamassa radioyhteyden, kun hän kuuli melua käytävältä. Ennen kuin hän ehti juosta muiden mukana ovelle, Oberon ja veli Soren kävelivät sisään ovesta, raahaten jotain raskasta, ja heidän perässään tuli Argon. Oberon ja Soren viskasivat lastinsa lattialle. Kokeneiden sotilaiden läpi kävi kuohahdus. Lattialla makasi kahden kaaossotilaan vääristyneet ruumiit. Heidän panssarinsa olivat sulaneet kiinni heidän ihoonsa, ja toisella heistä oli nyrkinkokoinen, hiiltynyt reikä läpi hänen rintakehästään. ”Tekö..?” Diviator kysyi. ”Ei. Löysimme heidät erään aselaatikon luota. He olivat yrittäneet varastaa joukolleen aseita laatikoista kun ”tämä” tapahtui heille.” Oberon kertoi ihmetteleville sotilaille synkeästi. Argon polvistui petturien ruumiiden äärelle, katseli heidän haavojaan hetken. ”Gauss aseita.” hän totesi. ”Korkealle kehittynyttä teknologiaa… Muukalaisrotu?” Diviator kysyi. ”En usko että kaaoksen joukoilla, varsinkaan näin pienellä armeijalla, olisi gauss aseita. Kenties Eldar?” Argon arveli, katseli vielä hetken kaaossotilaiden ruumiita, ja nousi sitten ylös valkoista kaapuaan hieman pudistellen. ”Mutta nyt ainakin tiedämme miksi petturit eivät ole uskaltaneet ryövätä aseita.” Oberon totesi. Diviator kääntyi selin muihin. ”Hmph. Se joka on tämän takana teki vain palveluksen meille. Tulkaa. Olemme jo myöhässä aikataulusta.” Diviator sanoi ja lähti kävelemään kohti eteläistä uloskäyntiä. Muut sotilaat katsoivat hetken hänen peräänsä ja lähtivät sitten seuraamaan häntä. Argon katseli vielä hetken pettureiden ruumiita ja lähti sitten muiden perään.

2120 – Cardionin kaupunki, katu asetehtaan edessä

Lumimyrsky oli hieman laantunut, mutta näkyvyys oli silti hyvin heikko, ja kaikkialla heitä ympäröi yön pimeys. Diviator seisoi yksin pidemmällä kadulla, tuijottaen kujalle, jonne hän oli lähettänyt tarkkailijan, muiden temppeliherrojen odottaessa asemissa kadulla asetehtaan oven läheisyydessä. Pian myrskyn keskeltä näkyikin jo utuinen varjo, joka muutaman sekunnin kuluttua tiivistyi avaruusmerijalkaväen sotilaaksi. ”Veli Diviator! Kujalla on ehkä vaihtoehtoinen reitti, muttemme voi olla varmoja minne se johtaa! Tutkimmeko ensin pääreitin?!” tarkkailija veli Alexander kysyi. Diviator mietti hetken. ”Meillä ei ole aikaa siihen. Meidän täytyy jakautua kahteen osaan.” Hän viittoi muille joukoille. ”Pohjoisella kujalla on mahdollinen vaihtoehtoinen reitti, muttemme voi olla varmoja minne se johtaa meidät. Emme myöskään voi olla varmoja, mitä löydämme pääreitin luota. Siksi me joudumme jakamaan joukkomme.” Hän julisti sotilaille. Tämä aiheutti hermostusta ja ihmetystä joukkojen rivissä, mutta he kaikki uskoivat Diviatorin tkevän oikein, ja vaikenivat pian. ”Minä johdan toista joukkoa.” Oberon sanoi, astuen Diviatorin rinnalle. ”Olin aikeissa ehdottaakin sinua, veli Oberon. Ota veli Damienin ja Alexanderin ryhmät ja lähde pääreittiä. Te muut, seuraatte minua. Pitäkää radioyhteyttä yllä kokoajan.” Diviator sanoi joukoille. ”Keisarin siunausta, Diviator.” Oberon sanoi hiljaa kävellessään hänen ohitseen. ”Keisarin siunausta, Oberon.”

2125 – Cardionin kaupunki, kuja

Diviator piti kättään naamansa edessä, yrittäen säilyttää edes jonkinlaisen näkyvyyden hirvittävässä viimassa ja lumisohjossa. Muut hänen aseveljistään pärjäsivät hieman paremmin Diviatorin laajan vartalon suojatessa heitä pahimmalta myrskyltä. ”Ei enää kauaa niin pääsemme suojaisempaan paikkaan!” Diviator huusi muille, yrittäen pitää vauhdin yllä, vaikka tuuli vain koveni. Äkkiä Diviator löi jalkansa johonkin kovaan. ”Täällä on jotain outoa!” Hän huusi muille. Hän pudisteli hieman lumisohjoa oudon kohouman päältä, ja huomasikin pian tuijottavansa metallilevyä, johon oli merkitty mustan legioonan tunnus. ”Lisää petturien ruumiita!” Diviator huusi muille, ja kiskoi lisää lunta ruumiin päältä, viittoen vapaalla kädellään muita avuksi. Lumen alta paljastuivat neljän kaaossotilaan vääristyneet ruumiit. ”Diviator Oberonille. Löysimme neljä uutta ruumista.” Diviator sanoi radioonsa, mutta sai vastaukseksi vain rätinää. Hän kirosi hetken itsekseen, ja sanoi sitten muille sotilaille ”Myrsky on katkaissut kommunikointi yhteytemme. Olemme nyt yksin. Tällä hetkellä kaikille lienee selvää, että tämä ei ole mitään kilpailevien kaaoksen joukkojen välienselvittelyä. En usko, että mikä ikinä sitten onkaan käynyt näiden petturikoirien kimppuun, on ystävä. Meidän täytyy silti jatkaa matkaa eteenpäin. Olkaa valppaina.”

2130 – Cardionin kaupunki, keskuspuisto

Keskuspuisto alue oli pystyyn kuollutta viheriötä, jota ympäröivät rappeutuneet ja harmahtavat monikerroksiset rakennukset. Kuolleesta nurmesta nousi pystyyn kuolleita ja lahonneita puita, ja koko ilma oli sakean lumipyryn peitossa. Hieman alle kymmenen avaruusmerijalkaväensotilasta etenivät hitaasti puistossa kuihtuneiden puiden ja rikkinäisten penkkien suojissa. ”Damien, oikealta. Alexander, vasemmalta.” Oberon sanoi hiljaa radioonsa. Veli Damienin ryhmä erkani heti joukossa, ja he siirtyivät puiston oikealla puolella kulkevan matalan tiiliaidan varjoon, katsellen kokoajan ympärilleen, vaikka pyryssä olikin vaikea erottaa mitään. Puiston tunnelma oli jotenkin aavemainen. Se saattoi johtua huonosta näkyvyydestä, pystyyn kuolleesta puistosta tai pimeästä ja hiljaisesta aave kaupungista, mutta silti Oberonista tuntui, että jokin oli vinossa. Jos tämä kaupunki oli kaaoksen joukkojen valtaama, niin miksi he eivät olleet kohdanneet pienintäkään vastarintaa?

”Damien kaikille. Liikettä kello kymmenessä.” Kuului äkkiä radiosta. Oberon pystyi näkemään sotilaiden asenteen muutoksen. Äkkiä kaikki olivat suojissa, ja liikkuivat hyvin hitaasti, yrittäen psyä mahdollisimman näkymättöminä. ”Soren kaikille. Raportti vahvistettu. Liikettä kerrostalon toisen kerroksen kolmannessa ikkunassa oikealta. Kohde tuntematon.” veli Soren sanoi radionsa välityksellä. Oberon oli ihmeissään. Miten ihmeessä vihollinen on päässyt niin lähelle keisarin parhaimmistoa heidän huomaamattaan? ”Damien kaikille. Kohde alueella ei havaittavissa lämpöä.” radiosta kerrottiin. ”Oberon kaikille. Ei ruumiin lämpöä? Oletteko varma että se ei ole vaikka tässä myrskyssä liehuva verho tai muu eloton objekti?” Oberon kysyi. ”Olen varma, sillä on selvä hahmo. Noin ihmisen kokoinen, muuta en voi sanoa tässä myrskyssä. Kenties eldar - rodun aave vartija?” Damien vastasi. ”Oberon kaikille. Mahdollisesti, se selittäisi ruumiinlämmön puuttumisen, mutta siitä on otettava selvää ennen kuin voimme avata tulen. En halua mitään ongelmia tämän tehtävän aikana, ja turhaan kerrostalo huoneiston tuhoaminen herättäisi tehokkaasti mahdollisen vihollisen huomiota.” Oberon sanoi, ja viittoi samaan aikaan toisella kädellään veli Damienin ryhmää etenemään kohti taloa suojassa.

2140 – Cardionin kaupunki, katu

Näky oli groteski. Harmaan kerrostalon seinä oli jäätyneen veren peitossa, ja hieman hiiltyneen ruumiin leuasta roikkui punaisen veren kyllästämiä jääpuikkoja. Argon oli polvistuneena ruumiin edessä, tarkkailen liikkumattomana jokaista kohtaa ruumiista saadakseen edes jonkin näköistä tietoa. Kaikki Argonin ympärille kerääntyneet temppeliherrat olivat kuoleman vakavia. Kukaan heistä ei varmasti säälinyt petturisotilaita, mutta heitä askarrutti mikä oli tappanut heidät. Kuja oli johtanut tälle tyhjälle kadulle, ja täältä he olivat löytäneet kahdeksan kuolleen kaaossotilaan ruumiit, kaikissa samanlaisia vammoja kuin kolmessa edellisessä. Vaikuttikin siltä, että kujalta löytynyt ruumis kuului ainakin merkintöjen perusteella tähän samaan ryhmään. Lukuisten päättelyjen mukaan hän oli luultavasti lähtenyt pakoon heidän tappajiaan, mutta hänet oli saatu kiinni ja ammuttu kujalle. ”Varmasti gauss aseita. kaikki heidät on ammuttu muutaman päivän sisällä. Ja koska heidät kaikki on surmattu gauss aseilla, se jättää vain yhden vaihtoehdon. Joko heidät kaikki tappoi sama henkilö, tai sitten heidät tappoi suuri joukko olentoja, joilla kaikilla oli gauss aseet. Tällaiset tapaukset ovat hyvin harvinaisia.” Argon sanoi enemmän itsekseen kuin muille joukoille. ”Tämä sulkee pois useita vaihtoehtoja. Asialla eivät varmasti olleet mitkään keisarillisen kaartin tukijoukot, tai sitten kilpaileva kaaoksen ryhmittymä, saati örkit. Jäljelle jäävät kaikki korkean teknologian omaavat rodut, mutta tällä hetkellä emme voi kuin arvailla.” Argon jatkoi. Diviator vilkuili hetken ruumiita. Äkkiä hän kääntyi hurjasti ympäri osoittaen sormellaan ympärillä kohoavia rakennuksia. ”Haluan koko alueen tutkituksi! Emme voi taistella edes tietämättä mitä vastaan sodimme! Alexander, tutki pohjoinen tie, Ethel, joukkosi tutkii eteläisen kerrostalon. Metallus, itäinen varasto. Argon, sinä ja loput seuraatte minua. Älkää harhailko liian kauas ettei radioyhteys katkea.” Diviator sanoi ja lähti kävelemään kohti erästä korkeaa rakennusta. Ilman ääntäkään tai ainuttakaan kysymystä, kaikki temppeliherrat lähtivät hoitamaan omaa tehtäväänsä.

Viima ja lumipyry tuntuivat jopa Metalluksen haarniskan läpi voimakkaina. Yön kylmyys toi hänen mieleensä erään toisen yön vuoden takaa. Yön jota hän ei koskaan unohtaisi. Kylmä ja pimeä yö. Hiljaista. Moottorien ärjynnän kaukaista ääntä aavikolta. Laukauksien ääniä. Moottorien jylyyn sekoittuu huutoja kaduilta. Kylmä lattia. Laatikossa oleva pistooli ja veitsi. Räsähdys oven irrotessa saranoiltaan. Portaiden narina hänen juostessaan alakertaan. Vihreä iho ja vihaa hohkaavat silmät. Tulitusta. Verta seinillä. Lisää suuria hahmoja, aseet käsissään, valmiina tappamaan. Laukauksia laukauksen jälkeen, kunnes lipas oli tyhjä. Pistooli putoaa lattialle, veitsi hakeutuu oikeaan käteen. Epätoivoa ja pelkoa. Raivoisia iskuja ja torjuntoja. Viiltävää kipua rinnassa. Kylmä, puinen lattia. Suuret hahmot lähestyvät häntä kuin pitenevät varjot, verenhimo silmissään. Hämmästyneitä huutoja ja taistelun ääniä. Vihernahat pakenevat ja kuolevat hänen ympärillään. Kuin mustapanssariset enkelit olisivat saapuneet pelastamaan hänet. ”Adeptus Astartes” hän ajatteli onnellisena, tietäen pelastuneensa. Sitten hän näki vain pelkkää pimeyttä.

Metalluksen muistikuvat tuosta yöstä olivat hyvin hajanaisia ja epätarkkoja, mutta Mustat Temppeliherrat olivat tehneet hänestä avaruusmerijalkaväen sotilaan, koska hän oli ilmeisesti tappanut yksinään viisi örkki soturia kahakan aikana. Metallus säpsähti mietteistään kun he saapuivat suuren varastorakennuksen luokse. ”Dornel, kierrä talon taakse ja tarkista onko vaihtoehtoisia kulku reittejä. Archon, tarkista sinä yläkerta.” Metallus sanoi, osoittaen kädellään vuoroin talon taakse johtavan kujan, vuoroin paloportaiden suuntaan. Metallus katseli hetken, kuinka sotilaat lähtivät omia tehtäviään suorittamaan, ja napsautti sitten pois bolterinsa varmistimen ja lähti kävelemään kohti varaston ovi aukkoa. Varaston ovi aukko oli jäätyneen lumen peittämä ja oven karmeista roikkui jääpuikkoja. Varaston sisällä oli pimeää, ja jos mahdollista, vielä kylmempää kuin ulkona. Lisäksi lumipyry tulvi sisään varastoonkin, heikentäen näkyvyyttä synkässä varastossa entisestäänkin. Metallus liikkui hitaasti, yrittäen vahtia jokaista laatikon kulmaa ja pimeää nurkkaa. Äkkiä kuului outo ääni. Kuin jotain raskasta rautaista olisi kolahtanut lattian metallipintaa vasten. Metallus kavahti taaksepäin ja tähyili valppaana ympärilleen siihen suuntaan josta ääni oli kuulunut. Lumimyrsky heikensi näkyvyyttä, mutta näytti siltä kuin utuinen hahmo lähestyisi häntä erään laatikkorivin keskeltä. ”Dornel? Archon?” Hän kysyi hahmolta. Ei vastausta. Utuinen varjo lähestyi häntä hitaasti, kuin se olisi ollut pohjattoman väsynyt. Olennon liikkeissä oli jotain aavemaista. Ne olivat jäykkiä, kuin kuolon kankeita, ja jotenkin… Konemaisia. Metallus avasi radiolähettimensä valmiiksi, ja otti valmiusasennon, bolter olentoa kohti tähdättynä. Hahmo oli jo aika lähellä, ja sen ulkonäkö alkoi hiljalleen selvitä. Metalluksen silmät laajentuivat säikähdyksestä. Otus oli jonkinlainen robotti, kuin metallista valmistettu luuranko, ja sen tyhjät silmäkuopat tuijottivat Metallusta täynnä vuosisatojen ajan kasvanutta vihaa. Kädessään sillä oli pitkäpiippuinen ase, jonka päästä sojotti julmanoloinen pistin, joka oli enemmän kirveen kuin veitsen terä. Metallus veti syvään henkeä, ja karjaisi radioonsa vain yhden sanan ”Kontakti!”

2150 – Cardionin kaupunki, keskuspuisto

Veli Damien kierähti seinän taakse vihreän valonsäteen räjäyttäessä vanhan puistonpenkin palasiksi hänen lähellään. ”Oberon, Alexander, suojatulta! Yritämme rynnäkköä sisään rakennukseen, ja tarvitsemme harhautuksen!” Damien huusi radioonsa. Lähes heti käskyn jälkeen lukuisat bolterit hukuttivat rakennuksen ikkunat kipinöihin, ja suuliekit valaisivat synkän puiston kuin lukuisat kynttilät. Damien juoksi nopeasti talon ovelle, ja potkaisi sen sisään teräksisellä jalallaan, samalla viittoen muita seuraamaan häntä. ”Oberon Damienille, varmistakaa vihollisten henkilöllisyys ennen kuin hyökkäätte.” Oberon neuvoi radiossa. ”Talossa olijat avasivat tulen heti kun olimme lähestyneet sitä! he eivät varmasti ole ystävällismielisiä!” Damien kirjosi itsekseen Oberonin käskyjä, ja joutui muistuttamaan itselleen että hänen kuuluu opetusten mukaan aina totella ylempiensä käskyjä. Hän juoksi portaat nopeasti ylös toiseen kerrokseen, aseveljensä kintereillään. Hän painautui seinää vasten, ja näytti muille vapaalla kädellään merkin olla valmiina. Sitten hän paiskasi nopeasti oven auki, bolter valmiina kädessään, ja syöksyi sisään huoneeseen. ”Keitä olette?! Vastatkaa keisarin nimeen!” Damien huusi kovin haluttomasti tuntemattomille hyökkääjille. Hänestä paistoi että hän olisi mieluummin vain ampunut kyselemättä. Ikkunan ääressä olevat viholliset kääntyivät hitaasti ja jäykästi, paljastaen metallisen ulkokuorensa ja kuolemalta lainatut piirteensä. ”Necroneita!” Damien huusi radioonsa liioitellun riemukkaasti, ja painoi liipaisimensa pohjaan, samaan aikaan hapuillen ketjumiekkaansa vyöltään. ”Tuli vapaa! Keisarin puolesta!” Hän huusi vielä muille sotilaille. Tästä Damienin ryhmä oli tunnettu. Säälimättömästä vihollisten teurastuksesta.

Oberon hämmästyi. Necroneita? Kaikki palaset loksahtivat äkkiä paikoilleen. kaaoksen joukkojen kuolema. Gauss aseet. Ruumiinlämmöttömyys. Mutta miksi ikiaikainen kansa oli täällä? Necron kansan luonteeseen eivät kuuluneet pienet hyökkäykset, vaan ainoastaan suuremman luokan valtaus operaatiot. ”Tuli vapaa! Olkaa varuillanne, ja ampukaa kunnes olennot eivät enää liiku. Ne kestävät rutkasti osumia, ja toipuvat vaurioista jotka tappaisivat toiset olennot!” Oberon huusi joukoilleen. ”Veli Oberon! Kello neljässä!” Soren huusi hänelle. Oberon katseli ympärilleen. Kaikkialta sumun keskeltä käveli heitä kohti utuisia hahmoja. Tämä oli ansa! ”Kaikki valmiusasemiin! Ei anneta niiden saartaa meitä! Avatkaa tuli!”

2150 – Cardionin kaupunki, varasto

Metallus otti nopean askeleen taaksepäin, ja nosti bolterinsa olentoa kohti. Paniikin vallassa, Metallus ampui silmittömästi kohti metallista hirviötä, ampuen luodin luodinperään sen teräksiseen runkoon. Otus heilahteli holtittomasti, ja sen vartalosta räjähti irti suuria kappaleita metallia, ja lopuksi se romahti maahan. Metallus käännähti ympäri, ja tarkkaili varaston pimeyttä, tietäen mitä odottaa. Olento ei varmasti ollut yksin. Hän ei joutunut pettymään, sillä hänen takaansa liikkui häntä kohti kaksi olentoa. Hän pudotti bolterinsa lippaan lattialle, ja läimäisi uuden nopeasti paikalleen. Hän nosti aseen tukevaan asentoon olkapäätään vasten, ja avasi tulen kohti kahta uutta hahmoa pimeässä. Ilma oli hetken täynnä kipinöitä bolterin luotien osuessa metalliin… Ja läpäistessä sen. Ammukset loppuivat jälleen, ja toinen metallinhohtoisista hahmoista kaatui lattialle, ja toinen romahti toisen polvensa varaan. Metallus hymyili kypäränsä sisällä. Voitto oli jo varma. Liioitellun hitaasti hän otti jälleen esiin yhden lippaan, ja pudotti tyhjän lattialle. Juuri kun hän oli asettamassa uuden lippaan paikoilleen, hän kuuli ääntä selkänsä takana. Hän nielaisi tyhjää, ja tajusi unohtaneensa taistelemisen tärkeimmän säännön. ”Älä ikinä käännä selkääsi vihollisellesi ennen kuin olet varma että hän on kuollut.” Oli eräs hänelle tärkeä ihminen sanonut ennen kuolemaansa. Hän yritti kääntyä ympäri, mutta juuri silloin hän tunsi aseen terän pureutuvan selkäänsä. Hän kaatui kontalleen maahan henkeään haukkoen, ja näki, kuinka hänen ensimmäisenä ampumansa necroni oli noussut jaloilleen, ja vauriot sen kehossa korjautuivat pikkuhiljaa itsestään, kuin näkymättömät mekaanikot olisivat korjanneet sitä parasta aikaa. Necron soturi kohotti aseensa kohti Metalluksen kasvoja, ja jo kolmannen kerran elämänsä aikana Metallus oli varma, että hän olisi mennyttä. Äkkiä, Necronin pää putosi lattialle kovan kolahduksen kera, roiskien kipinöitä kaikkialle. Metallukselle tuli vahva tunne, että tämä oli tapahtunut aiemminkin. Kun hän nosti päätään, hän tiesi jo etukäteen mitä hän näkisi. Diviator seisoi metallisen otuksen ruumiin päällä, mahtava miekkansa valmiusasennossa toisessa kädessään. Pienen, ohikiitävän hetken, Metallus saattoi lähes nähdä sielunsa silmin Diviatorin tilalla veli Celesterin, valmiina suojelemaan häntä kaaoksen petturikoirilta. Sen lyhyen hetken jälkeen Metallus hätkähti mietteistään, ja tempaisi nopeasti lattialta häneltä pudonneen lippaan, ja läimäisi sen bolteriinsa. Samaan aikaan lisää metallisia olentoja käveli esiin varjoista. Diviator nyökkäsi Metallukselle, ja viittoi muita avaruusmerijalkaväen jäseniä, jotka olivat juuri saapuneet varaston ovi aukolle tulemaan heidän tuekseen. Metallus otti jälleen tukevan asennon ja tähtäsi kohti olentoja. ”Tuli vapaa.” Diviator sanoi kaikille sotilaille, ja Metallus totteli komentoa mielellään.

2155 – Cardionin kaupunki, keskuspuisto

Vihreät säteet halkoivat ilmaa kaikkialla heidän ympärillään. Vihreä valonsäde osui veli olkapäähän, sulattaen ja polttaen hänen panssariaan ja heittäen hänet selälleen maahan. Oberon juoksi nopeasti suojastaan hänen viereensä, väistellen gauss aseiden säteitä, ja asetti hänet nojaamaan tiilimuuria vasten suojaan. Niitä oli liikaa, oli keksittävä jotain. Olennot olivat kestäviä, väsymättömiä, ja tarkkoja, mutta niiltä puuttui inhimillisyys, ja sen mukana kyky reagoida muuttuviin tilanteisiin nopeasti ja tehokkaasti. Silloin hän keksi jotain. ”Damien, oletteko jo tyhjentäneet kerrostalon?!” Hän huusi radioonsa. ”Olemme, ei vielä kuolon uhreja, mutta yksi haavoittunut. Odotamme uusia käskyjä.” veli Damien vastasi. Oberon odotti hetken, samalla viittoen kaikkia lähistöllä olijoita olemaan valmiina. ”Oberon kaikille! Damien, harhautus tulitusta! Muut, odottakaa ohjeita!” Hän huusi radioonsa. Damienin ryhmä alkoi lähes heti tulittamaan äänekkäästi kerrostalon ikkunoista, kääntäen necron sotureiden huomion itseensä. Kun necronit olivat keskittyneet suurimmaksi osaksi tulittamaan kerrostalon ikkunoissa lymyileviä avaruussotilaita, Oberon toteutti suunnitelmansa toisen osan. ”Oberon kaikille, kranaattikeskitys!” Hän käski radion välityksellä. Kaikki puistossa olevat temppeliherrat ottivat vyöltään sirpalekranaattinsa, ja nakkasivat ne lähimpien necroneiden suuntaan. Hitaat metalli otukset eivät ehtineet reagoida kranaatti uhkaan tarpeeksi nopeasti, vaan useimmat niistä kaatuivat maahan sirpaleiden niittäminä. ”Nyt! Toimikaa nopeasti ennen kuin ne pääsevät takaisin jaloilleen!” Oberon karjui, ja juoksi suojastaan lähimmän necronin luokse, ja hakkasi sen palasiksi voima miekallaan. Kaikkialla hänen ympärillään temppeliherrat survoivat ja ampuivat necroneita palasiksi, tai keksittivät voimansa niihin, jotka olivat vielä pystyssä. Oberon löi yhden necronin kallon halki miekallaan, ja katseli sitten ympärilleen. Ilma alkoi seljetä, ja hän pystyi näkemään, että taistelu oli ohi. He olivat voittaneet.

2200 – Cardionin kaupunki, varasto

Argon ja Diviator olivat kyykistyneet lattialle, tutkailemaan maata. Sillä kohtaa lattiaa ei ollut mitään erityistä, ja heidän tekemisensä olisi vaikuttanut oudolta, ellei yhtä seikkaa otettaisi huomioon. Vielä hetki sitten siinä oli maannut necron soturin ruumis. ”Juuri niin kuin raporteissa on kerrottu.” Argon sanoi synkästi. ”Aina kun tuhoat necronin, se siirtyy hetken kuluttua lähimmälle mahdolliselle alueelle korjattavaksi. Tapahtumasta ei ole hirvittävästi tietoa, vaikka Ordo Xenoksen kuoleman partion jäsenet ovatkin tunnetusti kerran seuranneet tätä prosessia.” Argon kertoi Diviatorille. ”Mutta miten ne ovat tulleet tänne? Niitä ei voida lähettää kovin kaukaa, ja planeetan kiertoradalla ei ollut ainuttakaan necroneiden hauta-alusta.” Diviator mietti. ”Sitten täällä täytyy jossain olla kiintopiste, joka on vain nopeasti asetettu tänne. Sen avulla joukkoja voidaan siirtää tähän kaupunkiin pienissä erin.” Argon sanoi, ja nousi seisomaan. He kävelivät ulos varastosta, missä kaikki loput soturit heidän pienetä joukostaan odottivat. ”Myrsky on laantunut.” Diviator totesi, ja avasi radio lähettimensä. ”Diviator Loganiukselle, kuuluuko?” Hän sanoi radioonsa. ”Loganius Diviatorille, olette myöhässä aikataulusta.” Kuului tyly vastaus radiosta. Diviator viittoi ensin muille temppeliherroille ilmoittaakseen, että radioyhteys toimii jälleen, ja vastasi sitten Loganiukselle. ”Diviator Loganiukselle. Myrsky katkaisi radio yhteytemme, ja itse tehtävästäkin on tullut hieman… Monimutkaisempi.”

2210 – Cardionin kaupunki, keskuspuisto

Oberon ja useimmat muut sotilaat pohtivat parasta aikaa samaa kysymystä kuin Diviator ja Argon vain hetki sitten. Hetken päästä siitä, kuin he olivat voittaneet necronit, olentojen ruumiit olivat vain yksinkertaisesti kadonneet. Veli Damienin joukkue tuli muiden luokse puistopihalle, ja useimmat heistä olivat hieman haavoittuneet kerrostalossa käydyssä taistelussa, mutta he olivat kutakuinkin kunnossa. Silloin Oberon kuuli äkkiä rätinää kypäränsä radiosta. ”Diviator Oberonille. Kohtasimme vastustusta. Necroneita.” Sanoma kuului radiosta. ”Oberon Diviatorille. Täältä löytyi vastustusta myöskin. Ei kaatuneita.” Oberon vastasi. ”Diviator Oberonille. Meidän täytyy päästä keskus aukiolle, se on noin kilometrin pohjoiseen sijainnistanne. Siellä on Loganiuksen pitkänmatkan sensoreiden mukaan outoa toimintaa. Epäilemme, että löydämme sieltä necroneiden kiintopisteen, minkä avulla ne saapuvat tänne. Aikaa 10 minuuttia. Loppu.” Radiosta kuului. Oberon katseli hetken ympärilleen, ja huomasi sitten kyltit jotka osoittivat kohti keskusaukiota. ”Oberon kaikille. Lähdemme liikkeelle kohti keskusaukiota. Siellä on luultavasti necron joukkojen lähde, ja jos näin on, on siellä runsaasti necron sotureitakin. Keisari meitä suojelkoon.” Hän sanoi, ja lähti kävelemään katua pitkin. Muut sotilaat miettivät hänen sanojaan hetken, mutta voittivat epäröintinsä nopeasti ja lähtivät seuraamaan Oberonia.

2220 – Cardionin kaupunki, keskusaukio

Loganius oli ollut oikeassa. keskellä aukiota oli suuri, metallinen rakennelma, jonka keskellä hohti vihreän kuultava portaali. Se oli kuin ovi, mutta näytti aivan kuin se olisi ollut täynnä lainehtivaa vettä. Aina välillä, portaali väreili, ja sieltä astui ulos uusi necron soturi. Siitä ei voinut olla kauan kun necronit olivat saapuneet tänne, sillä vastustajan joukkoja oli täällä vielä niin kovin vähän. Alle kolmekymmentä soturia seisoi ilmeettöminä, täysin liikkumatta portaalia ympäröivässä maastossa. Lisäksi he olivat kohdanneet kaupungissa yhteensä noin kaksikymmentä necron soturia. Mutta miksi necronit eivät lähettäneet joukkojaan tänne tiuhempaan tahtiin? Voisiko olla että suurin osa necronien armeijasta on muualla? Diviator perääntyi hitaasti tarkkailupaikaltaan raunioituneen rakennuksen katolta, yrittäen olla herättämättä mitään huomiota. Hän laskeutui hitaasti tikkaita pitkin alas, ja käveli joukkojensa luokse, jotka odottivat käskyä piilossa talon takana. ”Aavistelumme osuivat oikeaan. Keskellä kohdealuetta on necroneiden portaali. Ensimmäinen prioriteettimme on tuhota väylä, jotta necronit eivät saisi enää vahvistuksia. Siihen tehtävään meillä on juuri oikea ratkaisu.” Diviator sanoi ja viittoi veli Archonia tulemaan lähemmäksi. Archon veti esiin pienen metallisen laatikon, ja ojensi sen Diviatorille. ”Jos saamme tämän pienen räjähteen kiinnitettyä portaaliin, saamme ehkä suljettua sen.” Hän sanoi, ja ojensi sen takaisin Archonille. ”Teidän muiden ja Oberonin joukkojen tehtävä on suojata veli Archonia harhauttamalla necron joukkoja kunnes hän on saanut räjähteen viritettyä. Yrittäkää vetää mahdollisimman paljon huomiota itseenne. Valmistautukaa.” Diviator sanoi joukoille, ja avasi radiolinkin Oberonin joukoille.

”Diviatorin on pakko olla joka äärettömän nerokas tai tyhmä. Me asetamme kaikkemme yhden ainoan räjähteen varaan.” Oberon mietti itsekseen, samaan aikaan kun hän odotti vastausta Diviatorilta. ”Diviator Oberonille. Hyökkäykseen 30 sekuntia. Keisarin siunausta. Loppu.” Radiosta kuului. Oberon nielaisi itsekseen, ja nosti kätensä valmistautumisen merkiksi. Hän laski sekunteja, ja mietti samalla kaikkea mahdollista taistelutaktiikoista ja opetuksista. Sitten hetki tuli. ”Mustat temppeliherrat, edetkää!” Hän huusi, viittoen samaan aikaan voimamiekallaan keskusaukiota kohti.

Kahden temppeliherra joukon pihtiliike yllätti necronit täysin, ja niillä kesti pahimmillaan jopa sekunteja, ennen kuin ne ehtivät reagoida ja ampua lähestyviä avaruussotureita kohti, ja silloin oli usein jo liian myöhäistä, ketjumiekan halkaistessa ne kahtia tai bolter tulituksen hajottaessa ne osiksi. Diviator ryntäsi lähimmän necronin kimppuun, ja ennen kuin kankea kone ehti lyödä aseensa päässä olevalla terällä, hän halkaisi sen ylävaratalon viistosti kahtia. Sitten hän torjui jo toisen necron soturin huitaisun, mutta sen voima yllätti Diviatorin ja lähes paiskasi miekan tämän käsistä. Necron veti aseensa taakse uuteen iskuun, mutta se kaatuikin äkisti maahan croziuksen lyödessä sen pään palasiksi. Argon väisti täpärästi läheltä ammutun gauss aseen säteen, käännähti selkänsä kautta ympäri ja ampui häntä tähdänneen necron soturin vartalon täyteen reikiä bolt pistoolillaan. Taistelun toisella laidalla, Metallus taisteli selkä selkää vasten veli Sorenin kanssa necroneiden ylivoimaa vastaan. Metallus ampui lippaan täydellisen luoteja yhden necronin ruumiisen, ja se kaatui kipinöitä suihkuten, veli Sorenin katkaistessa yhdeltä necroneista toisen käden ja lävistäessä sen jälkeen miekallaan sen kallon. Metallus hamuili uutta lipasta vyöltään, vain tajutakseen että häneltä olivat ammukset lopussa. Hän heitti bolterinsa lähimmän necron soturin naama päin, ja veti esiin taistelu miekkansa, iskien sen syvälle samaisen necronin rintakehään, joka ei ollut vielä ehtinyt toipua iskusta. Veli Oberonin voimamiekka kaatoi necroneita väsymättömällä taidolla ja voimalla, jonka vain Diviator saattoi ylittää. Isku iskun jälkeen hän kaatoi necron sotilaita, torjuen samalla joka suunnasta tulevat iskut ja väistellen vihreitä valojuovia, yrittäen parhaansa mukaan auttaa temppeliherroja kaikkialla missä he olivat alakynnessä. Kaiken tämän keskellä liikkui mahdollisimman huomaamattomasti veli Archon kohti portaalia, toisessa kädessään metallinen laatikko. Archon oli luovuttanut raskaan bolterinsa veli Alexnaderille, ja piti nyt toisessa kädessään bolt pistoolia ja vyöllään ketjumiekkaa. Juuri kun hän oli lähestymässä portaalia, taistelun sumasta hänen tielleen harppasi necroni, joka nosti aseensa kohti häntä. Veli Archon hyppäsi nopeasti hieman sivummas, ja ampui bolt pistoolillaan lonkalta luoteja necronia kohti niin nopeasti kuin pystyi, yrittäen häiritä sitä ja juosta mahdollisimman nopeasti sen ohitse. Iäisyyksiä vanha olento ei välittänyt tippaakaan sitä hipovista tai sen kuorta vain hieman naarmuttavista bolterin luodeista, vaan astui temppeliherran tielle, ja survaisi aseensa syvälle hänen kylkeensä kylmän rauhallisesti. Veli Archon hoiperteli hetken eteenpäin ja tunsi sitten voimiensa ehtyvän nopeaa vauhtia. Toinen necron soturi astui hänen eteensä, mutta Archon veti vyöltään ketjumiekan ja isku sen syvälle kiinni metallisen hirviön kylkeen. Hän ei vaivautunut repimään miekkaa enää irti maahan kaatuvan necronin ruumiista, eikä hänellä olisi ollut siihen enää voimiakaan. Hän laahasi itseään hitaasti kohti porttia, ja jokainen laahaava askel lähetti kivun aallon pitkin hänen ruumistaan. Hän yritti tuskasta huolimatta pitää vauhdin yllä. Necronit eivät saaneet saada häntä kiinni. Hänellä oli tehtävä. Viimein kun hän pääsi portaalin luokse, hän polvistui uupuneena maahan ja avasi radionsa. ”Archon kaikille. Räjähde on asemissa. Vetäytykää.” Hän sanoi lähettimeensä, ja avasi metallisen laatikon kannen. Uupuneena hän alkoi säätämään pommin asetuksia, ja silloin hän huomasi sen. Taistelun keskeltä häntä kohti lähestyi suurikokoinen metallinen otus, joka leijui hieman maan yläpuolella, ja sen käsien tilalla olivat kaksi valtavaa kouraa. Hauta Hämähäkki. Se oli tulossa tappamaan hänet ja purkamaan pommin. Archon epäröi hetken, ja tiesi sitten, mitä hänen oli tehtävä. Hän sääti nopeasti pommin ajastimen yhteen sekuntiin. ”Keisarin haltuun.” Hän sanoi hiljaa itsekseen ja painoi sitten ajastimen käyntiin.

Valtava räjähdys repi suojissa makaavien temppeliherrojen tärykalvoja, ja ilma oli täynnä betonin sirpaleita ja tuhoutuneiden necroneiden osia. Hetki tuntui ikuisuudelta, vaikka sitä kesti oikeasti vain kymmenisen sekuntia. Kun temppeliherrat viimein uskalsivat kurkistaa suojistaan, oli hävitys täydellinen. Räjähdyksen paineaalto oli repinyt necronit kappaleiksi, ja portaalista oli jäljellä vain liekehtivät rauniot pommin jäljiltä. Maa oli kauttaaltaan metallin sirpaleiden ja osien peitossa, mutta myös muutaman taistelussa kuolleen temppeliherran ruumiit lojuivat taistelukentällä. Diviator näki soturipappi Argonin lähestyvän häntä muiden sotilaiden seasta. ”Veli Archaon on kaatunut myös. Pommin täytyi räjähtää etuajassa, mutta jopa kuolemassa hän toi meille voiton. Keisarin hänen sieluaan johdattakoon.” Argon sanoi Diviatorille. Diviator synkistyi. Heidän joukkonsa oli jo valmiiksi pieni. Hän ei kaivannut uusia mies tappioita. Metallus oli polvistuneena veli Sorenin vieressä. Soren oli haavoittunut vakavasti taistelussa necronin lyödessä häntä kylkeen, mutta hän selviäisi kyllä. He eivät sanoneet toisilleen sanaakaan, mutta kiivas taistelu oli lähentänyt heitä asetovereina huomattavasti. He olivat toimineet hyvin tiiminä, ja tuoneet kuoleman monelle necron soturille. Oberon hymyili. Useimmat näistä sotilaista olivat olleet pelkkiä aloittelijoita alle vuosi sitten. Nyt kaikista heistä oli muovautunut taistelun kovettamia ja taitavia sotilaita. Jopa ylivoimaa vastaan he olivat pärjänneet loistavasti, ja vain muutamat olivat kaatuneet taistelun aikana.

”Diviator Loganiukselle. …Tehtävä suoritettu. Veli Archon uhrasi itsensä tehtävän onnistumisen takia.” Keisarin esitaistelija sanoi hiljaa radioonsa. ”Loganius Diviatorille. Keisarin inkvisiittorina varmistan, että toverinne haudataan mahtavien sankareiden kanssa samaan hautaan. Hänen uhriaan ei tulla unohtamaan. Mutta minulla on joukollenne huonojakin uutisia. Tämä ei ollut ainut necronien valtaus yrityksen kohde. Myös keisarillisen kaartin etuvartio asemaa vastaan hyökättin toisella planeetalla.” Vanhan inkvisiittorin ääni kuului radiosta. Diviator kirosi itsekseen. Hän oli arvannut tämän. ”Mikä siellä on tilanne?” Hän kysyi. ”Tukikohta saatiin pidettyä keisarillisten hallussa, mutta kunnia tästä saavutuksesta kuuluu heidän apuunsa tulleelle palkkasoturille, entiselle verienkelten kappalaiselle.” Loganius kertoi. Diviatorin silmät levenivät yllätyksestä. Entiselle verienkelten kappalaiselle? Hän oli kuullut tästä soturista. ”Andromedus.” Diviator ärähti kiristellen hampaitaan. Hän ei ollut tavannut tätä petturia, mutta oli kuullut hänen teoistaan. Hän ei uskonut Andromeduksen todella tehneen parannuksen. ”Juuri niin. Olemme lisäksi huomanneet lisääntyneitä necron havaintoja lukuisilla sektoreilla. Näyttää siltä että koko kirottu rotu on sotajalalla. Tarvitsemme kaiken mahdollisen avun tätä uhkaa vastaan, myös Andromeduksen. Lähetämme sinne neuvottelija… Sinut.”

0700 – keisarillisen kaartin päämaja

Andromedus istui päämajan tuolissa ja odotti että hänen palkkansa lastattiin hänen aluksiinsa. Juuri silloin huoneen mahtavat ovet paiskattiin auki, ja sisälle astui Mustien Temppeliherrojen keisarin esitaistelija. ”Andromedus Rendelius, minulla on sinulle tarjous, josta et voi… Etkä saa kieltäytyä.” Hän sanoi lainaten erään toisen keisarin palvelijan sanoja.

******************************************************************************************

Kommentteja, niin hyviä kuin huonoja toivotaan. Jos loppu ihmetyttää, niin älkää säikähtäkö, plagiointiin en ole sortunut. Jos ette ole jo sitä lukenut, niin vilkaiskaahan Andromeduksen uusimman tarinan "Necron invaasion" loppua. Fluffi virheitä saattaa olla, joten yrittäkää olla välittämättä niistä. Jos jokin isompi lapsus on eksynyt mukaan, niin ilmoittakaa toki.

[Icingdeath]

Ohoh, tossahan oli paljon typoja :oops: , mutta nyt suurin osa niistä on korjattu. Pahoittelen...

[Andromedus]

Tosi hyvä tarina. Jatka samaan malliin. Niinkuin Icingdeath^ tässä kertoi me teemme yhteistyöllä tarinan jossa Diviator, Argon, Oberon. Metallus, Andromedus ja Jasonius antaa Necroneille päävaivaa.
Todella mahtava tarina.

[Fire_Heart]

joo hieno tarina toivottavasti se teidän yhteistyö tarina tulee pian. Kuka muuten välittää typoista?

[Icingdeath]

En minä ainakaan, mutta joissakin tapauksissa ihmiset ovat valittaneet typotuksista, ja yritän oppia virheistäni ...

Andromeduksen ja allekirjoittaneen yhteisen tarinan ilmestymisestä ei ole vielä tietoa, mutta se kulkee ainakin tällä hetkellä työnimellä "Aseveljet" , ja on periaatteessa jatkoa tälle ja Andromeduksen loistavalle "necron invaasio" tarinalle. Vielä ei ole varmaa teemmekö vain yhden tarinan vai useamman esim. Trilogian aiheesta...

[Adanedhel]

Loistava stoori, ja loistava idea.... Siis et te teette co-op:pia.(hehe)
(tajusitteko) (ette kait)
Mut milloin se ois tulossa?

[Rokottaja]

Voi jumantsukka. Ihan äklöhyvä stoori. Ei siinä kyllästynyt lainkaan, vaikka olikin pitkä!
Hyvin jaettu! Ja paikoin TODELLA hyvin kirjoitettu.

[Andromedus]

Emme vielä tiedä milloin olis tulossa mutta varmaan tällä viikolla.

[Icingdeath]

Voi jumantsukka. Ihan äklöhyvä stoori. Ei siinä kyllästynyt lainkaan, vaikka olikin pitkä!
Hyvin jaettu! Ja paikoin TODELLA hyvin kirjoitettu.

Kiitos hyvästä palautteesta ja jos tykkäsit niin kannattaa toki käydä lukemassa Uskonpuhdistuksen osa 1 ...

Uskonpuhdistus osa 1: Musta Heijastus

...Työstän juuri kolmatta osaa samalla kun kirjoitetaan tuota tarinaa Andromeduksen kanssa.