Kaartilaisen päiväkirja

[latu]

3.Marraskuuta

Rykmenttimme on komennettu puolustamaan kukkulaa sotatoimialueella. Olemme aivan etulinjan tuntumassa. Puolustamme valmiita kaivantoja. Koko paikassa on jotain vikaa. Ilma haisee.

7.Marraskuuta

Olen kokenut ensimmäisen tykistökeskitykseni. Olin juuri palaamassa poterooni päivän muona-annoksen kanssa. Kesken kävelyn ilma pimeni ja taivas täytti vinkuvista äänistä. Hetken päästä seurasivat ensimmäiset räjähdykset. Mielipuolisesti huutavia kraneettaja satoi taivaalta. Juoksin henkeni edestä ja heittäydyn lähimpään poteroon. Laskeuduin märkään lätäkköön. Kyyristyin ja vapisin vain koko ajan. Havahduin vasta tulituksen loputtua. Huomasin makaavani ruumiin jäänteiden päällä.

9.Marraskuuta

Ne puhuvat hyökkäyksestä. Aiomme murtautua vihollisten asemiin ja tuhota heidät lopullisesti. Olen kuullut vasta huhuja.

10.Marraskuuta

Hyökkäys on tulossa. Tiedän sen nyt. Upseerit jakoivat päivällä kaksinkertaisen annoksen tupakkaa ja saimme kaikki annoksen pirtua keisarin kunniaksi.

11.Marraskuuta

Jäämme asemiin. Osamme on puolustaa selustaa ja turvata oma tykistö hyökkäyksen ajaksi. Hyökkäykseen osallistuu kaksi alempana kukkulalla asemissa olevaa rykmenttiä kolmen raskaan panssaripataljoonan ja ilmavoimien tukemana. Toivoisin olevani mukana. Mikään ei ole kauheampaa kuin vain odottaa kuolemaan poterossaan. Tulen hulluksi. Onneksi tämä on kohta ohi.

12.Marraskuuta

Me hävisimme. En nähnyt mitään, mutta me kaikki kuulimme sen. Emme tiedä mitä tapahtui. Minusta tuntuu, että silkka pahuus ruumiillistui etenevän armeijan keskelle. Huuto oli hirveää. Emme kuulleet vihollisen tulitusta lainkaan. Joku kertoi nähneensä rynnäkkövaunujen lennelleen ilmassa. Kuulimme vain omien huutoa. Rykmenttimme mieliala on laskenut. Kentällä on vielä joitakin vaikeroivia haavoittuneita, joita ei voida hakea turvaan. He eivät vain ole hiljaa. On hirvittävää kuulla kuolevan ihmisen valitusta.

14.Marraskuuta

Selvisin taas tykistökeskityksestä. Olemme menettäneet valtavasti miehiä. Ette osaa edes kuvitella mitä on maata poterossaan ja tuntea se. Miten maa järähtelee. Pääni tärisee vieläkin ja kuuloni tuntuu reistailevan. Olemme saanet vahvistuksia. Naapuri rykmentissä on tuskin enää pataljoonan verran miehiä. En ymmärrä miksemme murtaudu ulos asemista. Tämä on hulluutta. Me vain istumme täällä tapettavina.

15.Marraskuuta

Viime yönä vihollinen muisti meitä taas tulituksella. Tulituksen jälkeen asemiimme teleporttasi muutamia vihollisen terminaattoreita. En ole koskaan nähnyt niin valtavia olentoja. Ne olivat kuin elävää metallia, joka on tehty tappamaan. Se haju. Yritin tulittaa yhtä niistä. En saanut kiväärilläni siihen mitään jälkeä. Luulin jo kuolevani kun se huomasi minut. Tuntui, että se ivasi minua koko olemuksellaan. Se lähti kävelemään hitaasti minua kohti. En saanut enää ammutuksi käsien tärinältä. Se vain läheni ja läheni. Näin jo miten se kohotti kätensä lopettaakseen minut. Silloin toverini räjäytti sen palasiksi plasmakiväärillään. Katsoin ensin jättiläistä edessäni ja tunsin jo kuolevani, seuraavaksi vain näin miten se suli pois. Hyppäsin hieman ilmaan kun sen ruumis tömähti maahan. Plasmakiväärimies ampui vielä muutamia laukauksia, kunnes ase räjähti ja tappoi hänet. En edes tuntenut häntä ja hän pelasti minut, nyt hän on kuollut. Rukoilin illalla keisarilta suojelusta hänen sielulleen.

17.Marraskuuta

Mitään ei ole kuulunut edellisen hyökkäyksen jälkeen. Ei ääntäkään. Ilma on viilentynyt.

18.Marraskuuta

Huoltomme kärsii. En ole saanut tuoretta vettä kahteen päivään. Ruoka on loppumassa.

20.Marraskuuta

Tykistökeskitys jatkui tänään. Se ei osunut meidän asemiimme. Naapurirykmenttimme sai nauttia kaikesta loistosta. Tulituksen jälkeen poterooni harhaili haavoittunut sotilas. Hän oli sekaisin ja houraili. Hänen silmissään ei ollut enää järkeä. Hän vain houraili mustasta kuolemasta ja huutavista kranaateista. Lopulta ryhmämme komissaari riuhtaisi miehen pois päältäni ja teloitti tämän.

21.Marraskuuta

Komissaarimme on käskenyt hakea minut luokseen kuulustelua varten. Poteroni ulkopuolella odottaa kaksi sotilasta, he ovat tulleet saattamaan minua.

[Vexild]

Tämähän oli jännä. Tuntemattoman IG sotilaan päiväkirja :D tätä olisi kiva kuulla lisää.

[Drakojan]

Päiväkirja on kerronnallisesti omanlaisensa tyyli, jossa korostuu päähenkilön ajatukset ja näkökulmat. Jos sitä osaa hyödyntää, voi saada aikaan hyvinkin vaikuttavaa jälkeä. Nyt on kuitenkin niin, että olet lähinnä kuvaillut taistelua jonka olisi voinut tehdä paremmin aivan tavallisella kerronnalla. Miljöötä ei kuvata juuri lainkaan, Hahmoja ei kuvata, tapahtumatkin ylimalkaisesti. Joka taistelukuvauksessa on vähän huonompi juttu.

Vaikka tulikin aika paljon kritiikkiä, niin kyllä tätä silti mielellään luki. Tunnelma oli kohdallaan. Plussaa myös vähäisistä kirjoitusvirheistä

[Vexild]

Miljöötä ei kuvata juuri lainkaan, Hahmoja ei kuvata, tapahtumatkin ylimalkaisesti. Joka taistelukuvauksessa on vähän huonompi juttu.

Käyhän se järkeen että peloissaan oleva sotilas ei jaksa juuttua yksityis kohtiin tärisevillä käsillään raapustellessaan. Vain vahvasti mieleen painuneimmat tilanteet kuitenkin on syytä kuvata tarkasti.

Mutta jäi hieman häiritsemään eräs asia: tämä IG jannu näki vain muutaman kaaos terminaattorin (korjatkaa jos olen väärässä, ei sitä ikinä tiedä), mutta ei lainkaan tankkeja, raptoreita, demoneita tai "lähellä piti" laukauksia. tai sitte kaveri sattui olemaan liian kaukana etulinjasta..

Jatkoa? No tottakai :D Hyvää tekstiä