Taistelu Vermantiuksesta osa 1 hajoitetut joukot
-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
Taistelu Vermantiuksesta osa 1 hajoitetut joukot
Moottori suhisi vaimeasti kun Chimera meni eteenpäin aavikkoisella Vermantiuksen aavikkoplaneetalla. Chimeroita oli vähintään puolisensataa ja niitä tukivat vielä monet Leman Russ-, Hellhound-, Basilisk- ja Griffon-tankit. Myös Veren Enkelten ja Salamantereiden Avaruus-sotureiden Rhinot, Whirlwindit ja Predatorit olivat mukana tässä suuressa panssaroidussa kolonnassa jota johtivat Jaostomestarit Dante, Tu´shan ja Ylin palkkamestari Andromedus Rendelius.
Andromeduksen omassa Chimerassaan oli mukana hänen lähimpiä ystäviään, kersantti Erhat, korpraali DeJano, lääkintämies Talius, alikersantti Relan, sotamies Ripley ja komissaari Engelius. He tunsivat toisensa hyvin ja heillä kaikilla oli monien vuosien taistelukokemus.
Andromedus oli palkattu heti viime taistelun jälkeen ja ottanut osan joukoistaan mukaan ja mennyt taistelemaan Avaruussotureiden rinnalle Vermantiukseen missä oli meneillään suuri örkki-invaasio. Örkit olivat vallanneet suuren osan planeetasta ja heidän pääjoukkonsa ja johtajansa olivat pääkaupungissa, Port Vermantissa. Johtajia oli viisi: heimo päälliköitä jotka olivat yhdistäneet heimonsa ja vallanneet Vermantiuksen. Sehän ei käynyt päinsä ja asialla olivat heti tietysti Keisarin Parhaimmisto ja Palkkasoturit.
Yhtäkkiä kuului räjähdys, joka kuului vain ehkä parin metrin päästä.
-Ripley mitä sinä näet? kysyi Andromedus tarkkailevalta ystävältään.
-Örkit ovat huomanneet meidät. He tykittävät tänne päin, mutta olemme jo lähellä. Kaupunki on vain muutaman sadan metrin päässä.
Pari minuuttia kului ja räjähdyksiä kuului puolelta ja toiselta, mutta epätarkka pommitus ei löytänyt kohdettaan.
-Olkaa valmiina menemme ulos ihan heti. Annan teille tulitukea. Sanoi sotamies Ripley ja tarttui myrskyboltteriinsa. Taistelunäänet lähenivät ja luodit paiskautuivat Chimeraa vasten, mutta eivät lävistäneet tankin paksua panssaria.
-Nyt!
Andromedus ja hänen miehensä syöksyivät ulos aivan kaupungin ulkopuolella ja he kohtasivat suuren joukon örkkejä, jotka pitelivät aseitaan odottaen lähitaisteluun pääsemistä. Örkit hakattiin maahan pelkän murskaavan ylivoiman edessä, eivätkä örkit kaataneet kuin kolme soturia. Ulos syöksyivät sitten Avaruus-Soturit jotka turvasivat palkka soturien selustan.
Taistelijat etenivät varmasti kaupungin keskustaan suunnaten. He kulkivat noin minuutin kohti taistelun ääniä kunnes kohtasivat raskasta vastarintaa. Örkkejä tulvi joka sivukadulta pääkadulle, jossa keisarilliset joukot etenivät ja pääkatua pitkin syöksyi suuri tummanvihreä lauma örkkejä kohti Andromeduksen joukkoja.
-Valmiina, huusi Andromedus vakavalla äänellä, ampukaa!
Kymmeniä vihernahkoja kaatui, mutta niiden tilalle näytti tulevan vain lisää.
-Pistimet esiin! Andromedus käski.
Andromedus tyhjensi boltterinsa hyvin tähdätyllä sarjalla laumaan, joka eteni suurella nopeudella kohti hänen johtamiaan rivejä. Kun pistimet oli laitettu aseisiin örkit olivat enää vain viiden metrin päässä.
-Maista terästäni! sanoi Andromedus.
Vihreä lauma paiskautui palkkasotureita vasten ja kymmeniä kokeneita sotureja kaatui siinä samassa. Andromedus hakkasi kynnellään tiheään tahtiin vihreitä petoja leikaten luun ja vihreän ihon läpi ja hän hakkasi boltteriaan laajoissa kaarissa lävistäen örkkejä kahavassa olevalla piikillä.
Taistelu oli hurja eikä kumpikaan puoli näyttänyt saavan voittoa kun molemmat taistelivat alkukantaisella villeydellä hakaten puolelle ja toiselle. Mutta taistelu kääntyi kun Griffonit ja Basiliskit alkoivat tulittaa vihreää massaa joka tulvi vieläkin pääkadulta ja örkkien hillitön eteneminen pysäytettiin siihen paikkaan. Myös tankit etenivät pääkadulta ja tulittivat örkkejä niin paljon kuin panssarivaunu salli. Örkkejen joukot alkoivat perääntymään ja heidän perässään tulivat puhdistavat Salamantereiden liekinheittimet ja Melta-aseet.
Joukot etenivät keskustaan jossa joka puolella oli örkkien ja aavikkosotureiden ruumiita ja tuhoutuneita rakennuksia. Mutta keskustassa missä taistelun äänet olivat kovimmat he huomasivat että keskellä kaupunkia oli laakso jonka keskellä oli saari, joka oli vielä aavikkosotureiden hallussa. Saari oli kaupungin perustamispaikka. Ren-joki ympäröi saarta eivätkä örkit olleet vielä saaneet rakennettua siltoja raskaan tulituksen ja voimakkaan virran ansiosta. Ainut silta, joka sinne vei oli raskaasti puolustettu ja se oli täynnä vihreitä ruumiita. Silta oli toisella puolella jokea johon vei kaksi siltaa. Alla olevat örkit eivät olleet huomanneet heitä joten he käyttivät tilaisuutta hyväkseen.
Örkkejä oli varmasti tuhansia, ehkä jopa kymmeniä tuhansia, mutta silti heidän oli tuhottava heidät kaikki keisarin, ja palkan puolesta. –Sanguinius! huusivat Veren Enkelit ja Andromedus hyökätessään örkkejen selustaan. –Vulkanin puolesta! huusivat Salamanterit ja aloittivat raskaan tykityksen alla olevaan laaksoon. Vihernahkat yllättyivät pahan kerran ja ainakin sata kaatui ennen kuin ehtivät reagoida.
Keisarilliset joukot taistelivat tietään saarelle josta he voisivat hakea aavikkosotureja apuun. Andromeduksen viestintämies DeJano käski tykistöpanssarien ampua laaksoon juuri ennekuin hänen rintansa lävisti puolenkymmentä panosta. Tykistön raskas moukarointi alkoi ja örkkejä kuoli sadoittain ilmasta lentäviin kuolon pommeihin. Mutta tykistö lakkasi ja Andromedus alkoi kiroilemaan taistelun yhteydessä koska örkit voisivat kohta tappaa heidät kaikki pelkällä ylivoimalla. Kuolinhuudot täyttivät kaupungin keskustan joka oli muuttunut taistelutantereeksi.
Andromedus näki taistelun temmellyksessä suuren örkin jonka toisessa kädessä oli voimakynsi ja toisessa iso, kovaääninen ase. Hän tiesi tämän olevan yksi johtajista. Andromedus hyökkäsi hakaten ja ampuen tielle tulevia örkkejä jotka turhaan yrittivät haastaa niin kokeneen ihmisen. Hän ampui kolmasti johtajaa voimakynsi käteen ja olion veri purskahti ulos. Kylmä kasvoinen Ylin Palkkamestari löi sotapäällikköä kasvoihin suurella voimakynnellään ja taas örkki sai tuntea fyysistä kipua. Päällikkö yritti nostaa kynttään mutta se ei noussut ylös koska suuri kipu oli täyttänyt hänen kätensä ja hänen yli-inhimilliset hermonsa olivat romahtaneet. Hän alkoi ampua soturia vimmassa osuen vain ympärillä oleviin miehiinsä. Kun Andromedus hyppäsi eteenpäin, kumartui ja iski valtavaa örkkiä vatsaan leikaten läpi sen lihan ja lävistäen tämän vahvan selkärangan.
Kun Keisarilliset joukot pääsivät sillalle joka vei toiselle puolelle, heidän joukoistaan oli huventunut yli kaksi kolmasosaa ja kaikki olivat väsyneitä. Jopa Andromedus oli väsynyt vaikka hän rakasti taistelua. Hän oli kärsinyt jo niin monta haavaa että hän ei enää muistanut kunnolla. Hän ei kuitenkaan tuntenut taistelussa kipua vaan urheasti jatkoi taisteluaan kaataen vihollisensa toisen jälkeen joko voimakynnellään tai boltterillaan.
Andromedus katsoi ylös mistä he olivat tulleet. Sieltä ryntäsi mukaan vielä ne örkit jotka olivat perääntyneet heiltä aikaisemmassa taistelussa. Nyt hän tiesi mitä hänen tykistölleen oli tapahtunut hetki sitten. Ne tankit, jotka vielä olivat jäljellä jyräsivät vieri vieressä sillalta kaikki örkit mitkä sattuivat tielle tulemaan. Andromeduksen joukot ja Salamanterit etenivät toiselle puolelle siltaa kun taas Veren Enkelit pidättelivät vielä örkkejä jotka olisivat muuten rynnänneet armeijan selustaan.
Mutta sitten örkkien tykistö ampui tykkinsä päin kesarillisia joukkoja, tappaen samalla monia sillalla olevia epäonnisia palkka- ja Avaruus-sotureja suuressa räjähdyksien sarjassa jossa silta hajosi moniksi kappaleiksi ja lensi ympäri taistelu kenttää erottaen Salamenterit ja palkkasoturit Veren Enkeleistä jotka jäivät valtavan örkki lauman kynsiin.
Tilanne oli epätoivoinen.
Kommentteja voi antaa. Ja voitte sanoa kirjoitanko jatkoa tähän.
Andromeduksen omassa Chimerassaan oli mukana hänen lähimpiä ystäviään, kersantti Erhat, korpraali DeJano, lääkintämies Talius, alikersantti Relan, sotamies Ripley ja komissaari Engelius. He tunsivat toisensa hyvin ja heillä kaikilla oli monien vuosien taistelukokemus.
Andromedus oli palkattu heti viime taistelun jälkeen ja ottanut osan joukoistaan mukaan ja mennyt taistelemaan Avaruussotureiden rinnalle Vermantiukseen missä oli meneillään suuri örkki-invaasio. Örkit olivat vallanneet suuren osan planeetasta ja heidän pääjoukkonsa ja johtajansa olivat pääkaupungissa, Port Vermantissa. Johtajia oli viisi: heimo päälliköitä jotka olivat yhdistäneet heimonsa ja vallanneet Vermantiuksen. Sehän ei käynyt päinsä ja asialla olivat heti tietysti Keisarin Parhaimmisto ja Palkkasoturit.
Yhtäkkiä kuului räjähdys, joka kuului vain ehkä parin metrin päästä.
-Ripley mitä sinä näet? kysyi Andromedus tarkkailevalta ystävältään.
-Örkit ovat huomanneet meidät. He tykittävät tänne päin, mutta olemme jo lähellä. Kaupunki on vain muutaman sadan metrin päässä.
Pari minuuttia kului ja räjähdyksiä kuului puolelta ja toiselta, mutta epätarkka pommitus ei löytänyt kohdettaan.
-Olkaa valmiina menemme ulos ihan heti. Annan teille tulitukea. Sanoi sotamies Ripley ja tarttui myrskyboltteriinsa. Taistelunäänet lähenivät ja luodit paiskautuivat Chimeraa vasten, mutta eivät lävistäneet tankin paksua panssaria.
-Nyt!
Andromedus ja hänen miehensä syöksyivät ulos aivan kaupungin ulkopuolella ja he kohtasivat suuren joukon örkkejä, jotka pitelivät aseitaan odottaen lähitaisteluun pääsemistä. Örkit hakattiin maahan pelkän murskaavan ylivoiman edessä, eivätkä örkit kaataneet kuin kolme soturia. Ulos syöksyivät sitten Avaruus-Soturit jotka turvasivat palkka soturien selustan.
Taistelijat etenivät varmasti kaupungin keskustaan suunnaten. He kulkivat noin minuutin kohti taistelun ääniä kunnes kohtasivat raskasta vastarintaa. Örkkejä tulvi joka sivukadulta pääkadulle, jossa keisarilliset joukot etenivät ja pääkatua pitkin syöksyi suuri tummanvihreä lauma örkkejä kohti Andromeduksen joukkoja.
-Valmiina, huusi Andromedus vakavalla äänellä, ampukaa!
Kymmeniä vihernahkoja kaatui, mutta niiden tilalle näytti tulevan vain lisää.
-Pistimet esiin! Andromedus käski.
Andromedus tyhjensi boltterinsa hyvin tähdätyllä sarjalla laumaan, joka eteni suurella nopeudella kohti hänen johtamiaan rivejä. Kun pistimet oli laitettu aseisiin örkit olivat enää vain viiden metrin päässä.
-Maista terästäni! sanoi Andromedus.
Vihreä lauma paiskautui palkkasotureita vasten ja kymmeniä kokeneita sotureja kaatui siinä samassa. Andromedus hakkasi kynnellään tiheään tahtiin vihreitä petoja leikaten luun ja vihreän ihon läpi ja hän hakkasi boltteriaan laajoissa kaarissa lävistäen örkkejä kahavassa olevalla piikillä.
Taistelu oli hurja eikä kumpikaan puoli näyttänyt saavan voittoa kun molemmat taistelivat alkukantaisella villeydellä hakaten puolelle ja toiselle. Mutta taistelu kääntyi kun Griffonit ja Basiliskit alkoivat tulittaa vihreää massaa joka tulvi vieläkin pääkadulta ja örkkien hillitön eteneminen pysäytettiin siihen paikkaan. Myös tankit etenivät pääkadulta ja tulittivat örkkejä niin paljon kuin panssarivaunu salli. Örkkejen joukot alkoivat perääntymään ja heidän perässään tulivat puhdistavat Salamantereiden liekinheittimet ja Melta-aseet.
Joukot etenivät keskustaan jossa joka puolella oli örkkien ja aavikkosotureiden ruumiita ja tuhoutuneita rakennuksia. Mutta keskustassa missä taistelun äänet olivat kovimmat he huomasivat että keskellä kaupunkia oli laakso jonka keskellä oli saari, joka oli vielä aavikkosotureiden hallussa. Saari oli kaupungin perustamispaikka. Ren-joki ympäröi saarta eivätkä örkit olleet vielä saaneet rakennettua siltoja raskaan tulituksen ja voimakkaan virran ansiosta. Ainut silta, joka sinne vei oli raskaasti puolustettu ja se oli täynnä vihreitä ruumiita. Silta oli toisella puolella jokea johon vei kaksi siltaa. Alla olevat örkit eivät olleet huomanneet heitä joten he käyttivät tilaisuutta hyväkseen.
Örkkejä oli varmasti tuhansia, ehkä jopa kymmeniä tuhansia, mutta silti heidän oli tuhottava heidät kaikki keisarin, ja palkan puolesta. –Sanguinius! huusivat Veren Enkelit ja Andromedus hyökätessään örkkejen selustaan. –Vulkanin puolesta! huusivat Salamanterit ja aloittivat raskaan tykityksen alla olevaan laaksoon. Vihernahkat yllättyivät pahan kerran ja ainakin sata kaatui ennen kuin ehtivät reagoida.
Keisarilliset joukot taistelivat tietään saarelle josta he voisivat hakea aavikkosotureja apuun. Andromeduksen viestintämies DeJano käski tykistöpanssarien ampua laaksoon juuri ennekuin hänen rintansa lävisti puolenkymmentä panosta. Tykistön raskas moukarointi alkoi ja örkkejä kuoli sadoittain ilmasta lentäviin kuolon pommeihin. Mutta tykistö lakkasi ja Andromedus alkoi kiroilemaan taistelun yhteydessä koska örkit voisivat kohta tappaa heidät kaikki pelkällä ylivoimalla. Kuolinhuudot täyttivät kaupungin keskustan joka oli muuttunut taistelutantereeksi.
Andromedus näki taistelun temmellyksessä suuren örkin jonka toisessa kädessä oli voimakynsi ja toisessa iso, kovaääninen ase. Hän tiesi tämän olevan yksi johtajista. Andromedus hyökkäsi hakaten ja ampuen tielle tulevia örkkejä jotka turhaan yrittivät haastaa niin kokeneen ihmisen. Hän ampui kolmasti johtajaa voimakynsi käteen ja olion veri purskahti ulos. Kylmä kasvoinen Ylin Palkkamestari löi sotapäällikköä kasvoihin suurella voimakynnellään ja taas örkki sai tuntea fyysistä kipua. Päällikkö yritti nostaa kynttään mutta se ei noussut ylös koska suuri kipu oli täyttänyt hänen kätensä ja hänen yli-inhimilliset hermonsa olivat romahtaneet. Hän alkoi ampua soturia vimmassa osuen vain ympärillä oleviin miehiinsä. Kun Andromedus hyppäsi eteenpäin, kumartui ja iski valtavaa örkkiä vatsaan leikaten läpi sen lihan ja lävistäen tämän vahvan selkärangan.
Kun Keisarilliset joukot pääsivät sillalle joka vei toiselle puolelle, heidän joukoistaan oli huventunut yli kaksi kolmasosaa ja kaikki olivat väsyneitä. Jopa Andromedus oli väsynyt vaikka hän rakasti taistelua. Hän oli kärsinyt jo niin monta haavaa että hän ei enää muistanut kunnolla. Hän ei kuitenkaan tuntenut taistelussa kipua vaan urheasti jatkoi taisteluaan kaataen vihollisensa toisen jälkeen joko voimakynnellään tai boltterillaan.
Andromedus katsoi ylös mistä he olivat tulleet. Sieltä ryntäsi mukaan vielä ne örkit jotka olivat perääntyneet heiltä aikaisemmassa taistelussa. Nyt hän tiesi mitä hänen tykistölleen oli tapahtunut hetki sitten. Ne tankit, jotka vielä olivat jäljellä jyräsivät vieri vieressä sillalta kaikki örkit mitkä sattuivat tielle tulemaan. Andromeduksen joukot ja Salamanterit etenivät toiselle puolelle siltaa kun taas Veren Enkelit pidättelivät vielä örkkejä jotka olisivat muuten rynnänneet armeijan selustaan.
Mutta sitten örkkien tykistö ampui tykkinsä päin kesarillisia joukkoja, tappaen samalla monia sillalla olevia epäonnisia palkka- ja Avaruus-sotureja suuressa räjähdyksien sarjassa jossa silta hajosi moniksi kappaleiksi ja lensi ympäri taistelu kenttää erottaen Salamenterit ja palkkasoturit Veren Enkeleistä jotka jäivät valtavan örkki lauman kynsiin.
Tilanne oli epätoivoinen.
Kommentteja voi antaa. Ja voitte sanoa kirjoitanko jatkoa tähän.
Viimeksi muokannut Andromedus, La 29.03.2003 18:32. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
On se kumma että sain potkut työstäni vaikken mitään tehnyt.
-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
-
Rider Of The Storm
- Viestit: 61
- Liittynyt: Ti 15.04.2003 12:39
- Paikkakunta: Riihimäki
Adanedhel kirjoitti:Ei aina kannata morkata ja etsiä virheitä, vaan nauttia kun noinkin hyvää tekstiä yleensä tulee ulos. Kumarran sinulle puoli/ kolme neljäs osa jumal olento Adromedus...
Niin ja ihan sidenotena, virheet kyllä huomaa etsimättäkin. Täytyy kuitenkin myöntää, että Andromedus on hyvää tekstiä kirjoittanut, enkä edes minä viitsi sen tähden noista virheista alkaa valittamaan.
-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake
-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake