Kasteinen nurmi peitti laajaa alaa Kal'dran maisemasta. Suuren nurmen vieressä kulki pieni tie, jonka varrella oli muutama talo. Erään talon edessä oli kaksi poikaa. Pojat olivat taistelemassa miekoilla toisiaan vastaan leikkimielisesti. Talon ovi avautui ja poikien äiti tuli ovelle. "Tulkaapahan pojat syömään välillä", äiti sanoi pojille. Pojat syöksyivät sisään nälkäisinä.
Kädet pestyään pojat asettuivat pöydän ääreen. Ateria koostui pienestä leivän palasta, lasillisesta vettä ja muutamasta vihanneksesta. Syy ruoan vähyyteen oli ollut satojen pilaantuminen edellisenä kesänä. Koko kylä näki nälkää, jopa hallitsijakin. Pöydän ääressä oli poikien ja äidin lisäksi isä. Tämä oli menettänyt vuosia sitten toisen jalkansa karhulle, joten hänen täytyi pitää aina mukana kuusenoksasta tehtyä kävelykeppiään.
Kaikkien syötyä isä meni lepäämään vuoteeseensa ja äiti meni pesemään astioita. Toinen pojista juoksi isän luo ja sanoi: "Kerro meille joku tarina, isä!", johon isä vastasi: "No jos kerran haluatte. Minkähänlainen tarina kiinnostaisi tällä kertaa?". Toinen pojista vastasi: "Jokin jännittävä! Sellainen, minkä olet kuullut matkoillasi!". Isä vastasi "Saamanne pitää. Näin se alkaa:..."
Gurshlyn kaappaus
Vuosikymmeniä sitten Kal'dran mailla kierteli myytti mahtavasta velhosta, Gurshlystä, joka magian avulla turvasi kaikkien kylän asukkaiden oltavat. Hän turvasi jokavuotisen viljasadon ja piti viholliset loitolla kylästä. Mutta eräänä päivänä Gurshlyä ei näkynyt missään. Jotkut väittivät yöllä kuulleensa Gurshlyn talolta päin meteliä, aivan kuin jotkut olisivat tapelleet. Kukaan ei silti ollut uskaltanut mennä katsomaan. Muutama viikko kaappauksen jälkeen Kal'dran hallitsija päätti laitattaa ilmoituksia ympäri Kal'draa ja koko valtakuntaa eläen siinä toivossa, että joku ottaisi tehtävän vastaan ja yrittäisi löytää Gurshlyn.
Parin päivän päästä ilmoituksen edestä käveli muutama henkilöä, joista yksi huomasi ilmoituksen. "Hei, katsokaa tuota." Hän sanoi ja osoitti ilmoitusta. Toinen luki tekstin tärkeimmän osan ääneen: "Sille, joka löytää Gurshlyn, kylämme suuren taikurin, on luvassa suuri palkkio". Kolmas kysyi muilta: "Mitä olette mieltä, pitäisikö ottaa tehtävä vastaan?" Tähän kaksi muuta vastasivat: "Kun kerran hallitsija pyytää jotain, niin meidän tehtävämme on suorittaa kyseinen asia." Niinpä kolmikko lähti hallitsijan rakennusta kohden.
Saavuttuaan linnalle kolmikko koputti rakennuksen suurta, puusta tehtyä ovea. Ovesta aukesi pieni luukku, josta näkyivät vartijan silmät. Vartija kysyi: "Keitä te olette ja millä asialla täällä olette?". Yksi kolmikosta vastasi: "Tulimme tämän ilmoituksen johdosta." Samaan aikaa hän antoi vartijalle ilmoituksen, jonka he olivat ottaneet mukaansa kylältä. Tämä tutki paperia, avasi oven, ja pyysi kolmikkoa tulemaan sisään.
Hallitsijan luokse saapui vartija joka kertoi tälle vieraista: "Tänne saapui hetki sitten muutama henkilöä ilmoituksenne johdosta. Pyydänkö heidät sisään?", johon hallitsija vastasi myöntävästi. Kolmikko tuli sisään. Hallitsija näki nämä hahmot ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen hahmoista oli pitkään, tummanpunaiseen viittaan sonnustautunut velho. Tällä oli pitkä, harmahtava parta ja ruskea keppi. Hänen nimensä oli Aragash. Aragashin vieressä seisoi tavallinen ihmissoturi. Hänellä oli tummanruskeat, hartioille ylettyvät hiukset. Hänellä oli päällään kulunut haarniska ja käsissään kilpi ja erikoisesti muotoilty miekka. Hänet tunnettiin nimellä Mortac. Kolmas hahmo oli erikoinen tapaus. Hän oli örkki, mutta hänet olivat muut örkit pettäneet, joten hän oli kääntynyt näitä vastaan ja oli siksi Aragashin ja Mortacin mukana. Hänellä oli selälle yltävät mustat hiukset. Hänen oikeaa nimeään ei kukaan tiennyt, ei edes hän itsekään, mutta häntä oli alettu kutsua Zorgoksi jostain syystä.
Tutustuttuaan Aragashiin, Mortaciin ja Zorgoon hallitsija hyväksyi nämä suorittamaan antamaansa tehtävää. Hän kertoi aluksi missä päin Gurshly oli asunut ja missä päin hän yleensä vaelteli. Hän myös kertoi, että monet olivat epäilleet, että tämä on kaapattu. Oli todella tärkeää kylän kannalta, että he löytäisivät Gurshlyn. Kylän maaperä oli niin huono, että siinä ei kasvaisi mikään ilman Gurshlyn apua. Kylään oli myös tehty joitakin hyökkäyksiä, mutta ne oltiin saatu estettyä. Pitkään eivät kuitenkaan Kal'dran joukot riittäisi, jos eivät he saisi kunnolla ruokaa ja sen johdosta nääntyisivät nälkään.
Kun kolmikko oli valmis lähtemään matkalle, kuningas muistutti vielä palkkiosta. Aragash vastasi: "Puhutaan siitä sitten myöhemmin. Nyt on tärkeämpää tehtävää. Suokaa anteeksi, joudumme nyt lähtemään.", ja niin he lähtivät matkaan.
Ensin he ajattelivat mennä Gurshlyn talolta etsimään johtolankoja ja kyselemään läheisiltä naapureilta tietoja. Talo sijaitsi mäen toisella puolella, arviolta puolen peninkulman päässä.
Hetken kuluttua kolmikko saapui Gurshlyn talolle. Ovi oli jo valmiiksi avoinna ja sisällä olleita huonekaluja oltiin viskottu ympäriinsä. Mortac huomasi terävällä katseellaan tuolin alta pilkottavan paperinpalan. Hän otti sen käteensä ja luki siinä olleen, epäselvästi kirjoitetun tekstin ääneen: "Jos haluatte velhonne takaisin, vaadimme lunnaksi tuhat kultakolikkoa. Ne pitää tuoda Gnubkaz-heimon portille.", johon Zorgo vastasi: "Voi ei... Minä olin juuri tuon Gnubkaz-örkkiheimon jäsen ennen kuin jätin heidät. Olisihan tämä pitänyt jo ennalta arvata..." Aragash huomautti: "Emme me saa millään kokoon tuhatta kultakolikkoa... Mitä me nyt teemme? Tähän Mortac totesi: "Kai meidän on sitten pakko yrittää saada Gurshly takaisin voimakeinoin. Emmeköhän me niille örkeille muutenkin pärjätä?" Zorgo keksi idean: "Voisimme mennä sinne yöllä, kun örkit ovat nukkumassa. Saattaisimme onnistua pelastamaan Gurshly ilman väkivaltaa. Ja koska olen ollut siellä ennenkin, niin tiedän miten meidän kannattaa siellä edetä. Mitä olette mieltä?" Aragash ja Mortac pitivät ajatusta hyvänä ja he päättivät yrittää seuraavana yönä hanketta.
Päivä kului kulumistaan ja lopulta tuli yö. Oli niin säkkipimeää, että kolmikon piti turvautua soihtujen valoon matkallansa. Mortac oli hankkinut heille hevoset matkaa varten ja Zorgo meni edeltä, näyttäen tietä muille. Lähestyessään kohdetta alkoi edestäpäin kuulua melua. Se kuulosti tulevan Gnubkaz-leiriltä. "Ehkäpä he juhlivat sitä, että luulevat saavansa meiltä sen lunnasvaatimuksen?" Zorgo sanoi, johon Aragash vastasi: "Niin sen täytyy olla. Tämä vain helpottaa tehtäväämme, koska he eivät ole juhlan tuoksinnassa niin tarkkaavaisia."
Ei aikaakan kun kolmikko oli jo saapunut näköetäisyydelle Gnubkaz-heimoon. Juhlat olivat edelleen meneillään. Etuportti oli sen verran hyvin vartioitu, että he päättivät kiertää alueen taakse. Aluetta ympäröi korkea puista koottu heikon näköinen aita. He jättivät hevoset metsän laitaan. Zorgo potkaisi aitaa ja se oli niin laho, että osa siitä kaatui maahan. Mortac kurkisti sisään aukosta. Siellä ei ollut ollenkaan vartiointia lukuunottamatta yhtä uneliaan näköistä örkkiä. "Minä hoidan tämän" Mortac ilmoitti. Hän hiipi erään talon taakse ja otti maasta pienen kiven. Hän heitti sen erään toisen talon takaseinään, jotta örkki menisi hölmistyneenä katsomaan mitä oli tapahtunut. Ja niin örkki menikin. Sillä aikaa Mortac hiipi örkin taakse ja otti tämän kuristusotteeseen. "Mihin olette vieneet Gurshlyn?" Mortac sanoi. Örkki vastasi "E-en minä tiedä... Hä-hän on jossain noista taloista varmaankin." Örkki osoitti sormellaan taloja edessäpäin. Mortac löi örkkiä takaraivoon miekkansa varrella. Örkki kaatui maahan pyörtyneenä. Samaan aikaa Zorgo tuli paikalle, kantoi örkin aidan toiselle puolelle piiloon ja solmi tämän kädet ja jalat yhteen köydellä. Mortac varmisti vielä solmun ja sitten he jatkoivat matkaa.
Kolmikko tuli pienellä aukealle, jota ympäröi neljä taloa. Mortac ja Zorgo tutkivat kummatkin kaksi taloista. Gurshlystä ei ollut mitään merkkejä. "Hei, katsokaapas tuota taloa" Aragash sanoi. Hän osoitti aukean takana ollutta taloa. Sen ovi oli teljetty laudoilla ja kaikenlaisilla muilla tavaroilla. "Siellä hänen täytyy olla" Mortac huomautti.
Zorgo varmisti, ettei talon luona ollut vartijoita. Sen jälkeen hän meni talon ovelle ja alkoi siirtämään tavaroita pois oviaukon edestä. Mortac tuli auttamaan, ja ei aikaakaan, kun ovi oli näkyvillä. "Avaa sinä ovi, minä tulen perässä." Mortac sanoi. Zorgo avasi hiljaa oven ja katsoi sisälle. Huone oli niin pimeä, ettei siellä nähnyt mitään. "Anna minä hoidan tämän", Aragash sanoi ja loitsi kirkkaan valon huoneeseen. Mortac huomasi, että huoneen toisessa päässä oli säkkiin sidottu ihminen. Hän juoksi säkin luokse, avasi sen, ja huomasi ihmeekseen, että säkistä paljastui heidän tehtävänsä kohde, Gurshly. Mortac avasi solmut köydestä, jolla Gurshly oli sidottu ja otti tällä olleen suukapulan pois. Sen jälkeen Mortac selitti hänelle, mikä oli heidän suunnitelmansa. "Jos kerran asia on näin, niin meillä ei ole paljoa aikaa lähteä pakoon! Satuin kuulemaa, kun kaksi örkkiä juttelivat, että jos keskiyöhön mennessä ei ala palkkiota kuulua, he uhraavat minut. Ulkona on jo niin pimeätä, että taitaa olla kohta jo keskiyö. Meidän pitäisi pitää kiirettä!" samaan aikaan Aragash tuli sisälle ja ilmoitti: "Tännepäin on tulossa neljä örkkiä! Lähdetään nopeasti pois täältä!"
He juoksivat pihalle ja nyt muutkin huomasivat ongelman: talolle päin oli kävelemässä neljä örkkiä. Yksi niistä oli jo niin lähellä, että huomasi Gurshlyn. "Hälyttäkää lisävoimia! Täällä yritetään karata!" Yksi örkeistä lähti juoksemaan takaisin, huutaen samalla apua. Mortac otti esille miekkansa ja kilpensä ja Zorgo suuren nuijansa. Kolme örkkiä lähtivät juoksemaan Gurshlyä päin, mutta Zorgo tuli tielle ja karjaisi muille örkeille. Örkit kaatuivat selälleen pelästyksissään. "Z-zorgo... Mitä sinä t-täällä teet?" yksi örkeistä kysyi pelästyksissään. "No miltä näyttää? Tulin hakemaan omani takaisin." Örkit hyökkäsivät Zorgo päin, mutta tämä otti nuijansa esille ja löi kaikki kolme örkkiä samalla huitaisulla takaisin maahan. "Nyt olisi kyllä jo aika lähteä!" Gurshly sanoi ja jatkoi: "Katsokaa tuonne!" Hän osoitti suuntaan, josta örkit olivat tulleet. Sieltä oli tulossa suuri lauma örkkejä. Osa oli varustautunut miekoilla ja kilvillä, osalla oli varsijousia. Nuolia alkoi jo satamaan nelikon päälle, joten he lähtivät pakoon niin nopeasti kuin pystyivät.
Nelikko pääsi turvaan aidan toiselle puolelle. Aragash pysäyhtyi loitsimaan paikoilleen. Hänen viereensä ilmestyi tyhjästä suuri luolapeikko. Se lähti juoksemaan kovaa örkkilaumaa kohti. Örkit pelästyivät ja lähtivät pakoon. Saman tien peikko katosi kuin tuhka tuuleen. "En tiennytkään, että osaat tuollaisia taikoja" Mortac huomautti. "Vanhetessa oppii" Aragash sanoi ja naurahti. Juuri kun he olivat saapuneet hevosten luokse, Mortac huomasi jotain: "Hei! Katsokaa tuonne! Niillä on suurkotka!" Aidan yli lensi suuri kotka, jonka päällä ratsasti örkki. Kotka lähi syöksymään Mortacia päin, mutta äkkinäisesti Gurshly ampui käsistään sinisen pallon kotkaa päin, ja se tippui maahan pyörtyneenä örkki selässään. Nelikko lähti laukkaamaan poispäin hevosten selässä. "Tämän luulisi helpottavan matkaamme" Aragash sanoi ja loitsi jonkinlaisia loitsuja. Hevosten jalat alkoivat hehkumaan ja ne lähtivät juoksemaan selvästi nopeammin.
Matka kesti vain lyhyen tovin ja perillä Gurshly kiitti kolmikkoa. Tämä antoi jokaiselle kolmikon jäsenelle omituisen riipuksen. "Näillä riipuksilla on erityisiä taikavoimia. Kun olette suuressa hädässä, ne toimivat automaattisesti. Tulette vielä huomaamaan vaikutuksen." Hän sanoi. Kolmikko kiitti Gurshlyä ja hyvästeli tämän. Aragash loitsi jonkinlaista loitsua ja kolmikko haihtui ilmaan. Heistä ei jäänyt mitään jälkeen.
Gurshlyn kaappaus
Gurshlyn kaappaus
Omnia mors aequat - Death equals all things
-
Andromedus
- Viestit: 1968
- Liittynyt: Su 06.10.2002 19:57
- Paikkakunta: Savonlinna, Itäisten arojen linnake