Morganin Tarina osa 1 Haave Rikkaudesta

[Andromedus]

Morgan marssi sotureidensa kanssa taisteluun. Hän oli suurmiekka mies, vaalikreivin vartija. Lisäksi hän oli vielä heidän johtajansa joka tarkoitti että hän olisi kreivin esitaistelija. Hän marssi taisteluun vihernahkoja vastaan tuhannen muun urhean kanssa. Nuoli sade löi maahan monia miehiä, mutta heidän takanansa posahtelivat suuret tykit jotka niittivät vihernahkoja kuin heinää.
-Hyökätkää! huusi Morgan ja ryntäsi kohti mustien örkkien haarniskoitua rivistöä.
Käsikähmä oli raju ja molemmat puolet olivat tasavahvat. Morgan kuitenkin käänsi rykmenttinsä tuurin mustia örkkejä vastaan ja he ajoivat ne pois.
Ennen kuin ensimmäinen taistelu oli vielä edes päättynyt, suurmiekat ryntäsivät jo toiseen örkki rykmenttiin ja moni örkki sai tuntea viiltävän ja repivän iskun kyljessään ennen kuin kuolivat näkemättä tappajansa kasvoja. Morganin miekka puri syvälle örkkien lihaan ja hänestä tuntui että voitto olisi lähellä ja hän saattaisi saada vielä paremman paikan armeijassa jos kreivi näkisi hänen tekonsa.
Juuri silloin paikalle alkoi tulvimaan kivi peikkoja jotka hakkasivat keisari kunnan sotureja helposti kuin kärpäsiä. Morgan huusi alkukantaisen huudon ja löi peikon pään irti yhdellä huitaisulla. Kaksi muuta kuoli myös hänen kädestään ennen kuin jotain kamalaa tapahtui. Hän näki kreivin maassa taistelemassa kömpelösti, örkkien sotapomo oli melkein voittanut tämän. Hän näki velvollisuutenaan tappaa vihreä peto ja suojella kreiviä. Juuri kun hän valmistautui suureen iskuun joka halkaisisi örkin kahtia, vaalikreivi nousi nopeasti ylös. Hänen miekkansa katkaisi kreivin kahtia ja veri suihkusi hänen päälleen.

Hän muisteli tuota kohtalokasta päivää. Häntä ei oltu tapettu koska hän oli tappanut örkki johtajan jonka takia sen joukot olivat paenneet. Mutta hänet oli karkotettu, ja hän oli mennyt Mordheimiin. Hänen mukaansa oli tullut kolme soturia suurmiekoista, jotka olivat hänen ystäviään. He olivat Luther, Ferrus ja Rolf. Luther oli ollut hänen ystävänsä jo 5-vuotiaasta asti joten luonnollinen valinta oli että hän tulisi tämän mukaan. Ferrus ja Rolf olivat veljeksiä jotka olivat olleet palkkasotureja ennen sotajoukkoihin liittymistä. He ehdottivat ammattia ja Mordheimiä Morganille joka oli sitten tullutkin kuolleiden kaupunkiin.
Heidän joukkoonsa kuuluivat myös nykyään Einar ja Joseph jotka olivat aarteen metsästäjiä. Therius oli haltia jousimies joka oli myös erään tapahtuman kautta joutunut vaikeuksiin ja karkotettu Lorenista. Myös legendaarinen Vespero ja hänen veitsensä olivat liittyneet joukkoon.
Morgan ja hänen seurueensa oli selvinnyt hyvin vuoden aikana ja he olivat löytäneet paljon kultaa mutta vain sata grammaa warp kiveä. He tosin olivat menettäneet muutaman seurueestaan ja työt alkoivat käydä paljon vaarallisemmiksi ja vähäpalkkaisiksi. Ruokakin alkoi loppumaan ja kaikki paitsi Vespero olivat alkaneet kyllästyä palkkasoturin hommiin.
Heidän raha piilopaikkansa oli erään rakennuksen ullakon ullakolla. Se oli hyvin piilotettu ja sinne he olivat kätkeneet kaiken kullan.
Siellä Morgan mietti mitä heidän seuraavaksi pitäisi tehdä. Talo oli ränsistynyt ja homeessa mutta vielä käyttökelpoinen. Hän istui aarrearkun päällä ja alkoi jo ajatella että hän ei koskaan saisi taloa Raja Prinssejen Valtakunnasta tai Bretonniasta.
Vespero tuli huoneeseen ja hymyili arpisilla kasvoillaan jota ei peittänyt nyt pääkallo naamio.
-Katso mitä löysin, Vespero sanoi.
Vespero ojensi verisen paperi käärön. Morgan katsoi epäilevin silmin.
-”Löysit”?
-Hyvä on, tapoin yhden kaverin joka oli minulle velkaa kahdeksansataa.
Morgan katsoi paperi kääröä. Paperi oli tummunut ja veressä mutta hän sai selville sanat ”Warp kivi” ja ”Aarre”. Kartassa oli myös piirros maanalaisesta tunnelista johon oli piirretty X erään tunnelin päähän.
-Tämä, tämä saattaa olla ainut mahdollisuutemme.
-Ainut mahdollisuutemme mitä? Vespero kysyi.
-Päästä pois näistä hommista. Tai sinähän voit jäädä näihin töihin mutta me lopetamme.
-Jaa,Vespero sanoi, mutta toivottavasti saan rahani.
-Saat kyllä. Mutta nyt meidän on mentävä lähimpään viemäriin.

He pakkasivat tavaransa ja valmistelivat lähtöä. Morganin mustat viikset ja parran sänki kutisivat täiden takia eikä hän ollut käynyt pesulla vuoteen. Hän kaipasi entistä elämäänsä. Mutta hän ei voisi palata enää kunnioitetuksi soturiksi armeijassa. Hän oli pilannut mahdollisuutensa.
He kävelivät likaista sivukatua pitkin joka oli aivan kurassa. Rakennukset heidän yläpuolellaan näyttivät pahasti kallistuneilta ja näytti että ne voisivat pudota heidän päälleen millä hetkellä tahansa.
Ainoastaan Theriusta ei häirinnyt tämä ja hän piteli karttaa ja tutki sitä mietteliäänä.
-Miksi olet noin keskittynyt? Luther kysyi.
-Yritän saada kartan painumaan mieleeni jos se vaikka varastetaan, haltia sanoi ja tuskin katsoi edes Lutheriin.
-Äh, ei sitä viedä. Anna se minulle niin se on turvassa.
-Etkö luota haltiaa jolla on tarkat aistit?
Luther mutisi jotain ja käveli muiden joukkoon.
Hetken päästä he löysivät viemärin jonka kansi oli jo otettu pois. He sytyttivät soihtunsa ja menivät sisään. He vaelsivat hetken ja saivat seurakseen vain viemäri rottia. Vähän ajan päästä kuitenkin alamäki alkoi.
Therius kantoi jousta oikeassa kädessään ja hän tiedusteli muiden edellä. Hän piteli vasemmassa kädessä karttaa ja katsoi sitä välillä. Hän kuitenkin alkoi jo muistaa kartan melkein ulkoa koska hän oli silmäillyt sitä lukemattomia kertoja.
Hän kuuli jotain outoa. Aivan kuin tunnelirottia, mutta isompia. Hän tunsi kun ne lähestyivät kaartuvasta tunnelista.
-Aseistautukaa! Skavene…
Hän huomasi puunuijan tulevan hänen kasvojaan kohti ennen kuin hän menetti tajuntansa.

Morgan kuuli huudon ja otti vanhan miekkansa esiin. He juoksivat toverinsa avuksi mutta kohtasivat hurjaa vastarintaa. Skavenit ryntäsivät Morgania ja hänen tovereitaan kohti isona laumana.
Rolf ja Ferrus laukaisivat pistoolinsa ennen kun skavenit pääsivät lähitaisteluun ja kaksi kaatui maahan kesken hypyn. Morgan katkaisi kolme rottamiestä kahtia suurella miekallaan ja Luther teki kahdesta päättömiä. Vespero hakkasi useita hänen taitavilla pistoillaan ja viilloillaan. Rolf haavoittui kun keihäs lävisti hänen olkapäänsä ja Ferruksen rynnättyä apuun häntä heitettiin heittotikarilla rintaan. Molemmat haavat olivat syviä ja vuotivat paljon.
Morgan hakkasi viisi muuta skavenia mahtavalla miekallaan ja ne alkoivat paeta. Ferrus löi kirveensä vihollisensa kalloon ennen kuin hänet brutaalisti hakattiin maahan kahdeksan skavenin voimin. Luther riensi apuun ja mahtavalla sivuttaisella iskulla hän tappoi kuusi skavania. Rolf ampui kaksi karkaavaa skavenia pistooleillaan ja polvistui ystävänsä eteen.
-Therius, oletko kunnossa? Morgan sanoi ystävälleen ja poimi hänet matalasta likavedestä.
-Olen, mutta ne veivät kartan.
-Ei kai? Sinun piti vartioida sitä!
-Tiedän mutta muistan sen ulkoa. Kartta on täällä, hän sanoi ja osoitti päätänsä.
-Paras olla, Morgan sanoi, Menetimme Ferruksen ja Rolf haavoittui.
-Luota minuun, tiedän mitä teen, haltia sanoi ja otti esiin sideharsoa ja meni haavoittuneen toverinsa luo.

[Adanedhel]

aivan loistava stoori.... Surullista että avustamisesta rangaistaan...=(
Mut niin oli tarkoitettu tapahtuvan....
Milloin jatko osa tulee?

[Adanedhel]

miksi tää stoori on kaksi kertaa????

[Andromedus]

Jatkoa voisin luvata huomiseksi tai ylihuomiseksi.

[Adanedhel]

=)

[Fire_Heart]

mukava tarina

[Andromedus]

Eli teen varmaan huomiseksi tai jos tänään jaksan niin ehkä täksi päiväksi jatko kertomuksen. Andromedus saa myös tarinoita tällä viikolla, eli tuo mun ja Icingdeaht^in yhteistyö tarina aseveljet.