Onnistuneimmat armeijakirjat

[Nightderanger]

Mitkä armeijakirjat ovat mielestänne olleet onnistuneita, läpi Warhammerin historian? Mikä kirja on ollut tasapainoinen, pelaaminen listalla ollut kivaa. Toisinsanoen, mikä on ollut armeijakirja jonka kanssa GW on todella onnistunut?

Aloitetaan itse: 6-edikan Vampire Counts. Juuri semmoisia imo pitää vampyyreiden olla, ei mitään aivopieruja (Banner of teh Barrowsin hintaa lukuunottamatta). Listalla ja listaa vastaan oli aina hauska pelata.

[Mithrandir]

Asiaa voi lähestyä niin monelta kantilta että parempi olisi ajatella listaa epäonnistuneista armeijakirjoista, jää lista paljon lyhyemmäksikin. Useimmat armeijakirjat ovat oman aikakautensa(edikan) tuotoksia, siksi omasta mielestäni epäonnistumisia ovat vain ne kirjat jotka varta vasten kirjoitetaan tiettyyn edikkaan ja jäävät sen saman edikan aikakauden puitteissa pahasti vajavaisiksi jollain tapaa.

Kutosedikassa melkein kaikilla armeijoilla pelaaminen on varmasti kivaa ollut, Empire ja Dark Elffit ehkä heikoimpina lenkkeinä.

Seiskaedikassa meille uutena tuotujen kirjojen joukossa epäonnistumisia ei varmaan ollutkaan kuin Orcs & Goblins & Beastmen. Muut seiskan kirjathan ottivat paljon paremmin huomioon tämän aikakauden jyrkästi nousevan voimatasapainon.

Kasiedikasta on vähän paha sanoa vielä mitään. Tällä hetkellä on niin hyvä fiilis vielä ja melkein kaikilla armeijoilla varmasti kiva taas pelata, harmi ettei GW:tä kiinnosta niiden vanhimpien kirjojen uusiminen ajan tasalle, vaan järjestyksen päättää myynti & markkinointi.

[Mikke]

Bretonnian ja Wood Elffien kirjat ovat onnistuneet pysymään pelikelpoisina vuosien ajan ja edikasta toiseen olematta kuitenkaan koskaan rikkinäisen kovia. Melkoinen saavutus mielestäni.

[GobbladasSquig]

Joo, itsekin nostaisin nimenomaan Bretonnia-kirjan sellaiseksi malliesimerkiksi. Se on pelannut aina aika samalla tavalla, ollut kilpailukykyinen ja kaiken hyvän lisäksi vielä tyylikäs. Myös edikanvaihdokset se on kestänyt aika hienosti (tosin joku taikaesine taidettiin vähän tuhota silloin joskus). Ja kun vielä miettii miten helppoa olisi vetää tuollainen lähes täysin ratsuväkeen perustuva lista överiksi, niin mielestäni aika hyvää työtä kaikenkaikkiaan.

Wood elffit on kieltämättä toinen. Hyvä esimerkki kirjan tasapainosta on se että mielestäni olen nähnyt kaikkia sen kirjan yksiköitä paitsi ehkä warhawk ridereita turnausarmeijoissa.

[Lord Mikke]

Aika samoilla linjoilla olen kuin muut. Kutosedikan aikaan osassa kirjoista oltiin vähän hukassa, mutta kyllä niitä hyviäkin teoksia tuli paljon. Bretonnia, Wood Elffit ja kääpät (uudempi kirja, siis) ovat kaikki omaperäisiä, pelikelpoisia, eivätkä liian rikkinäisiä. Lisäisin mukaan vielä kuitenkin liskot. Niiden ansiona on, että ne ovat aina pysyneet perusasiat hyvin hoitavina ja helppoina pelata olematta kumminkaan liian tehokkaita.
Ylipäänsä kutoslaitoksessa oli omaperäisiä ja mukavia armeijoja, mutta en oikeastaan vieläkään suhtaudu lämpimästi siihen, että joidenkin yksiköiden ja itemien tasapainoero oli aivan liian suuri. Dark elffeillä tämä näkyi parhaiten. Armeija ansaitsee kultaisen "hölmö Phil Kelly"- pokaalin ailahtelevimman rodun tittelistä: Vitosessa juustoa, kutosessa vaikein pelata, seiskassa juustoa, kasissa armoton nerffi. No, ainakin tiedän, mitä seuraavaksi odottaa.

Seiskaedikan tuotoksista olen eniten iloisin Warriors of Chaoksesta. Kirjassa ei ole käytännössä yhtäkään täysin rikkinäistä tai tavattoman alitehoista itemiä/giftiä, magia on pääosin hyvää, mutta ei liian tehokasta, ja lähes kaikkea voi pelata. Samalla armeija monipuolistui toivotulla tavalla, kutosessa se listan kasaus yleisesti tai Beastikirjan kanssa sekoittelu oli tavattoman tylsää. Pienten häröpallojoukkojen sijaan meno on rämäpäisempää, kun kaikille heitettiin Chaos Armour, ja stateista tehtiin kunnolliset. Tässä Phil Kelly taasen onnistui.

Seiskan kirjoista Beastikirja oli minulle suurin pettymys. Fluffi on suurelta osin naurettavaa, uudet hirviöt ovat (Cygoria lukuunottamatta) idealtaan epäomaperäisiä tai epäonnistuneita, ja itemeissä näkyy liika yrittäminen. Kirja on jollain ihmeellisellä tavalla aika puuduttava kokonaisuus. Se ei inspiroi kuten muut kirjat, tai kuten se aiemmin teki.

[Rune]

Kirjoja todella voi katsoa monelta kantilta. Tämän huomaa siitä, että henkilökohtaisesti asettaisin kutosedikan kaaoskirjat helposti ehkä onnistuneimpien vedoksien joukkoon. Kaaoksen, petojen ja demonien yhdisteleminen oli jotain mitä ei olla nähty about kai ikinä warhammerin historiassa sillä tavoin. Erilaisia yksiköitä sekoiteltavaksi löytyi gadziljoona, ja mielestäni mielenkintoinen järjestelmä rakentaa armeijoita mahdollisti sen, että ei tullut todellakaan tylsää pelata kaaoksella. Ainut moka kutosen kaaoksessa oli se, että jotkin yksiköt olivat ehkä asteen heikkoja pistehintaansa nähden. Coredemonit ja kaaoswarriorit voisi laskea näihin. Lisäksi armeija olisi kaivannut yhden ylimääräisen special-slotin.

Welffien ja bretonnian suhteen olen samaa mieltä muiden kanssa. Brettien lantsariarmeijoita ei ole juuri näkynyt, joka tarkoittaa ettei ihan kaikkia yksiköitä ole taidettu löytää hyödyllisiksi taistelukentiltä, mutta kokonaisuutena ne potkivat yhä ja ovat potkineet kuten aina, ja welffeistä on puhuttukin.

Onnistunein kirja(sarja) oli kutosen kaaoskavalkaadi ehkä vain todella omaperäisen ja onnistuneen idean vuoksi, ja hienosti kirjotetun tunnelman takia. Eivätkä ne armeijat oikeissa käsissä olleet kuraisia ollenkaan.

[Diogenes]

4/5th edikan Undead on ehdottomasti parasta mitä GW on koskaan saanut ulos. Jos ei lasketa Realm of Chaos -paria (The Lost and the Damned ja Slaves to Darkness) mukaan, koska niiden kohdalla käsite "armeijakirja" ei ehkä ole kuvaavin.

Nelosedikan jälkeen alkoi GW:n syöksykierre kohti paskaa, joka näkyi viitosen ajan lievänä degeneraationa, kuutosen parfymoituna paskana ja nykyisestä en halua tietääkään.

[Amazing Slug]

Nelosedikan jälkeen alkoi GW:n syöksykierre kohti paskaa, joka näkyi viitosen ajan lievänä degeneraationa, kuutosen parfymoituna paskana ja nykyisestä en halua tietääkään.

Ilmeisesti joku roolipelaaja huutelemassa? Pelin focus on siirtynyt roolipelistä lautapeliä kohti tasaisesti ainakin 4.-8. edikkojen ajan, luultavasti pidempäänkin. Väistämättä tämä tarkoittaa toisille tason laskemista, toisille nousemista.

[smaxx]

Diogenekseen viitaten, ainahan kaikki on ollut ennen parempaa, ja on luonnollista tuntea vähän ylemmyyttä näihin nykynuorison juttuihin. Vanhoissa kirjoissa ja figuissa on oma herttaisuutensa, ne ovat varsin vekkulin värikkäitä tähän nykyiseen vähän raadollisempaan linjaan verrattuna. Mutta paha niitä nyt absoluuttisen loistavina on kautta linjan pitää. Pientä persoonattomuutta näissä uudemmissa voi kyllä olla.

Mutta erityisen onnistuneita armeijakirjoja on kyllä hankala nostaa esiin. Wood Elves kirja on ihan jees, mutta siinäkin on yksikkökohtaiset säännöt saatu kirjattua aika hankalasti. Kirjaa saa pläräillä jonkun verran, että yksiköiden ominaisuudet menee perille. Uusimmissa opuksissa on saatu jo sivunumero linkit toimimaan armeijan muodostusosuudesta yksiköiden erikoissääntöihin, mikä on ihan mukavaa.

Ogre -kirja on grafiikaltaa aika makea, mutta poikkeaa toisaalta aika paljon GW:n yleisemmästä linjasta. Kirjassa on persoonaa mukavasti, ja joitain kirjoja vaivaama virkamiesmäisyys puuttuu.

[Diogenes]

Nelosedikan jälkeen alkoi GW:n syöksykierre kohti paskaa, joka näkyi viitosen ajan lievänä degeneraationa, kuutosen parfymoituna paskana ja nykyisestä en halua tietääkään.

Ilmeisesti joku roolipelaaja huutelemassa? Pelin focus on siirtynyt roolipelistä lautapeliä kohti tasaisesti ainakin 4.-8. edikkojen ajan, luultavasti pidempäänkin. Väistämättä tämä tarkoittaa toisille tason laskemista, toisille nousemista.

No lulz. Kerros nyt minullekin esimerkkinä yksikin lautapeli jonka (kilpailullinen) pelaaminen vaatii fanipoikien väsäämät satasivuiset kompit toimiakseen, niin uskon että tuo vertaus lautapeleihin on muutakin kuin ruusunpunaisten GW-lasien läpi katsottua skeidanjauhamista?

FaBan juuret toki on roolipelimäisemmässä muodossa, 3rd editionhan esim. vielä suosittelee pelinjohtajaa (tai no, tuomaria, miten "umpiren" haluaa kääntää). Julkaistiin samana vuonna kun menin inttiin, Slugi taisit silloin jännittää montako vuotta on vielä ennenkuin pitää lähteä kouluun ;). Turnausskeneä fabaan taidettiin tosissaan alkaa vääntää vitosedikan aikaan, ja yhteistä tuonaikaiseen ja nykyfabaan on edelleenkin se, ettei peli ole tarkoitettu (tasapainoiseen) turnauspelaamiseen vaikka sitä kovasti yritetään siihen käyttää.

Mutta tämä ei sinällään liity alkuperäiseen aiheeseen. Jatketaan aiheesta jossain muualla siinä vaiheessa, kun fabasta saadaan aikaan versio joka kelpaa no holds barred -(turnaus)pelaamiseen.

[smaxx]

Kerros nyt minullekin esimerkkinä yksikin lautapeli jonka (kilpailullinen) pelaaminen vaatii fanipoikien väsäämät satasivuiset kompit toimiakseen, niin uskon että tuo vertaus lautapeleihin on muutakin kuin ruusunpunaisten GW-lasien läpi katsottua skeidanjauhamista?

Descent. Vaatii nipun virallisia ja epävirallisia faqeja ja houseruleja, jotta voi tietää miten peli toimii, ja miten se pysyy tasapainossa. Myös aktiivinen nettiyhteisö käy läpi pelin sääntöjä ja tulkintoja koko ajan. Descenttiä voi tietysti pitää jollain lailla etäisesti roolipeliluonteisena, mutta ainakin meidän kampanjassa sitä pelataan hampaat verissä kilpailullisesti. Olisihan Descenttiinkin voinut ihan yhtä hyvin kirjoittaa selkeät ja tasapainoiset systeemit, mutta peli on silti parasta mitä lautapelaamisesta löytyy (täysin subjektiivisena mielipiteenä).

Faba vaatii itse asiassa ainoastaan aika kevyttä kompittamista tällä hetkellä.

Onnistuneimpiin kirjoihin on edelleen paha sanoa paljoakaan, aika samalla viivalla ovat, tai sitten voisi poimia asioita mitkä ovat missäkin kirjassa pielessä.

[Diogenes]

Descent. Vaatii nipun virallisia ja epävirallisia faqeja ja houseruleja, jotta voi tietää miten peli toimii, ja miten se pysyy tasapainossa.

Jaa, FAQ me ollaan luettu noin kahden vastaantulleen epäselvyyden takia, mitään muuta ei ole tarvinnut toistaiseksi säätää. Tosin tuota ei ole tullut pelattua vielä ihan järjettömiä määriä, eli josko sieltä joskus ne ongelmatkin vastaan tulee :).

[smaxx]

Jaa, FAQ me ollaan luettu noin kahden vastaantulleen epäselvyyden takia, mitään muuta ei ole tarvinnut toistaiseksi säätää. Tosin tuota ei ole tullut pelattua vielä ihan järjettömiä määriä, eli josko sieltä joskus ne ongelmatkin vastaan tulee :).

Ongelmat tulee jos on tullakseen kampanjassa (RtL), peruspeleissä ei niin kovin montaa ihmettä ehdi tapahtua. Kampanjan eksoottisemmat tilanteet ei sinänsä ole ihme, mukana on kuitenkin peruspelin päällä neljä laajennusta, ja pelin kesto on pitkälle yli 100h, joten siihen määrään kortteja ja sääntöjä ja pelaamista mahtuu pieniä yllätyksiä. Hieno peli joka tapauksessa, tuolla aika kuivakasta ja suppeata kuvausta kampanjan viimeisimmästä sessiosta : http://www.nopat.fi/2010/fantasia-ja-sc ... ua-takana/.

[Amazing Slug]

MAD

Enhän mä sanonut että faba on lautapeli, sanoin että se on siirtynyt kohti lautapeliä. Voihan sitä Kiinaakin kohti kävellä. Fabaan on ainakin vitosen jälkeen lisätty jatkuvasti selkeämpiä sääntöjä, tarkempaa speksausta, tasapainoakin joskus. Kyllä siinä on selvästi vähemmän roolipelimäisiä elementtejä kuin ennen, ja selvästi enemmän lautapelimäisempiä elementtejä kuin ennen.

Kasi on vielä vähän auki. Näyttänee vaativan uusia kirjoja, ja/tai jotain komppeja. Komppeja tosin käytettiin ennenkin, että ei kai sitä taaksepäinkään ainakaan olla menty, hirveästi. On helppo nimetä paljon hyviä uudistuksia.

Turnausskeneä fabaan taidettiin tosissaan alkaa vääntää vitosedikan aikaan, ja yhteistä tuonaikaiseen ja nykyfabaan on edelleenkin se, ettei peli ole tarkoitettu (tasapainoiseen) turnauspelaamiseen vaikka sitä kovasti yritetään siihen käyttää.

No, tiedä noista tarkoituksista ja sellaisista, mun mielestä Faban pelaaminen turnausmuotoisesti on tarpeeksi hauskaa. Eikä kukaan syö vain lempiruokaansa ja pidä hauskaa vain yhdellä tapaa. Maksahan siinä menisi. Mistä tangenttina tulikin mieleeni, että kaveri vois tulla jo sieltä kasinolta vodkansa kanssa.

Jos et usko, niin viikon päästä olis Espoossa turnaus, käy kokeilemassa. Saunomaankin pääsee. Tarjoan kaljan. :)

[Diogenes]

No, tiedä noista tarkoituksista ja sellaisista, mun mielestä Faban pelaaminen turnausmuotoisesti on tarpeeksi hauskaa. Eikä kukaan syö vain lempiruokaansa ja pidä hauskaa vain yhdellä tapaa. Maksahan siinä menisi. Mistä tangenttina tulikin mieleeni, että kaveri vois tulla jo sieltä kasinolta vodkansa kanssa.

Onhan se kivaa, tulihan tuota vitosen/kutosen aikana sen verran harrastettua. Toki nyt kun aika ja muut resurssit perheellisellä kahta työtä tekevällä ihmisellä on rajalliset, turnauspelaamisenkin rajoittaa mielummin sellaiseen sääntösettiin jota itse pitää ylivoimaisesti parempana (henk.koht. mielipide, saa olla toistakin mieltä). Jos olisi varakas ja työtön, voisi toki käydä välillä katsomassa mitä faballe kuuluu nykyään - vaikka se paskaa onkin, on se varmasti edelleenkin ihan viihdyttävää paskaa :).

Jos et usko, niin viikon päästä olis Espoossa turnaus, käy kokeilemassa. Saunomaankin pääsee. Tarjoan kaljan. :)

Jos asuisin sielläpäin, ottaisin kutsun vastaan. Kun en asu, ja olen muutenkin po. viikonlopun töissä, niin pakko passata - ja sen verran on tullut laitettua noita fabanappeja kiertoon tässä viimeisten vuosien aikana, että tuskin muista kuin kävyistä saisin enää armeijaakaan kasaan. Tulen todennäköisesti etelään kyllä tammikuussa masiinanpeluun merkeissä, jolloin voin kyllä ottaa vastaan sen kaljankin ;)

Ja jotta nyt jotain tulisi sanottua ketjunkin aiheesta, niin se 4/5th Undead oli oikeasti ihan perhanan hyvä kirja :).

[Flogger]

Kerros nyt minullekin esimerkkinä yksikin lautapeli jonka (kilpailullinen) pelaaminen vaatii fanipoikien väsäämät satasivuiset kompit toimiakseen, niin uskon että tuo vertaus lautapeleihin on muutakin kuin ruusunpunaisten GW-lasien läpi katsottua skeidanjauhamista?

Descent. Vaatii nipun virallisia ja epävirallisia faqeja ja houseruleja, jotta voi tietää miten peli toimii, ja miten se pysyy tasapainossa. Myös aktiivinen nettiyhteisö käy läpi pelin sääntöjä ja tulkintoja koko ajan.

Descentin säännöt ovat kyllä tosiaan aika sotkuiset, enkä ole pelannut edes Sea of Blood-kampanjaa joka on ilmeisesti se eniten bugittava? Ja kun Descentin pelilauta on jaettu ruutuihin niin peli on täysin abstrakti ja diskreetti, jota FaBa tai 40k eivät ole, joten sääntösotkulle ei ole edes samoja tekosyitä kuin GW:llä. Ja pelistä löytyy sellaisia abuse-comboja ettei GW ole yltänyt sellaisiin missään.

Kaikesta huolimatta parhaimmillaan todella hauska peli. Oma boardi/kestoaihe Descentille jonnekin?