ICINGDEATH^ Aseveljet osa Kaksi: Rynnäkkö Joukot

[Andromedus]

Eli tässä olisi kakkos osa. ISO kiiros Icingdeathille joka korjaili vähän virheitäni kun kirjoitin tätä yömyöhään. Kiitos vileä kun suostuis tekemään tämän tarinan

1900 Minoris linnoitus ketju

Pirstoutuneen portin muurien takaa paljastui hirvittävä, taistelun repimä maisema. Suuren pihan maasto oli täynnä kuolemaa ja hävitystä. Siellä täällä lojui metallirojua ja sammuneiden necronejen ruumiita. Kauheamman näyn tarjosivat kuitenkin kuolleet keisarilliset joukot, sillä gauss aseiden osaksi sulattamat ruumiit olivat hirveää katsottavaa, ja pahinten haavoittuneet olivat epämuodostuneet hirveiksi ihmisraunioiksi, joita ei voinut enää edes tunnistaa. Necronien järkyttävän voiman edessä lähitaistelussa kuolleet soturit olivat myös hirveän näköisiä, sillä osalta heistä puuttui kokonaisia raajoja, tai sitten he makasivat suurissa lammikoissa omaa vartaan, heidän rintakehänsä ja muut ruumiinsa osansa auki revittyinä. Silti, taistelu raivosi vielä täysissä voimissaan pihalla, eikä osoittanut laantumisen merkkejä.

Diviator, keisarin esitaistelija, oli kuin kotonaan lähitaistelussa, vuodattamassa verta keisarin puolesta. Hän halkoi metallisten soturien läpi kuin musta salama, repien suuria arpia vihollisten riveihin. Hän tuntui liikuttavan miekkaansa niin nopeasti, että sen perässä ilmassa näkyi musta vana siinä missä valtavan aseen terä oli ollut hetki sitten. Diviator näki taistelun enemmänkin henkisenä kuin fyysisenä haasteena. Uskon koetuksena. ”Ja me emme tule tuntemaan pelkoa!” Diviator karjaisi halkaistessaan jälleen yhden kuolemattoman soturin rintakehästä lantioon. Ikävä kyllä, tämä jalo aate ei pätenyt keisarillisiin sotilaisiin, Diviator joutui toteamaan nähdessään yhä useamman kaartilaisen pakenevan kauhunvallassa hirviömäisten metalliotusten edestä.

Andromedus ampui boltterillaan kuin vielä ehti ja tuhosi muutaman vihollisistaan. Hän odotti että näki vihollistensa vihaa tihkuvat kirkkaan vihreät silmät selvästi kun aurinko taivaalla. Sitten hän iski ja kävi necroneitten kimppuun. Hän voitti vihollisensa helposti mutta tiesi että tänne ei jäätäisi pitkäksi aikaa. Kun kaarti saisi tehtävänsä valmiiksi he olisivat valmiina juoksemaan.
Necron löi Andromedusta kylkeen, miten hän oli voinut tehdä noin alkeellisen virheen. Taistelussa pitäisi ajatella vain taistelemista. Palkkamestari kuitenkin löi takaisin tappavan osuman joka halkaisi teräspedon pään. Olento päästi sähköisen äänen, ja vaipui sitten maahan hitaasti.
Pariahit olivat jääneet odottamaan jostain syystä että tavalliset soturit olivat päässeet läpi. Ehkä niitten aivoissa oli vielä jonkinlaista ajattelua.
Andromedus teki vihollisistaan selvää helposti mutta ylivoima oli kuitenkin suuri. Hän ei ehtinyt torjumaan kaikkia osumia tai tappamaan kaikkia vihollisia. Hän alkoi tajuta että tämä olikin vain viivytys taistelu eikä `pidä muuri siihen asti kunnes joka necron on kuollut` tehtävä. Necron löi häntä hänen bolter käteensä ja kivun voimasta hän pudotti aseensa. Hän raivasi tietään läpi necroneiden ja salaman nopeasti poimi boltterinsa ja laittoi sen koteloonsa. Hän jatkoi taisteluaan vaan voimakynnellään, Tuhontuojalla, joka tosiaan oli nimensä arvoinen.

Vihreät säteet viuhahtelivat hänen ohitseen, kun hän tyhjensi bolteriaan loputtomaan metallihirviöiden massaan. Kun hänen aseestaan loppuivat panokset, hän tiputti lippaan kylmän rauhallisesti kylmään maaperään, otti vyöltään kranaatin ja nakkasi sen keskelle necroneiden rivejä. Sirpaleet niittivät teräksisiä sotureita maahan, ja yleisen sekaannuksen tulvon hän vaihtoi aseensa lippaan ja jatkoi jälleen tauotonta tulitusta, vaikka se ei hidastanutkaan necron sotureita kuin minimaalisesti. Oberon ei ikinä lakannut ihmettelemästä muukalaissotureiden kestävyyttä. Ne saattoivat nousta maasta vahingoittumattomina, vaikka niihin oltaisiin ammuttu useampi lippaallinen boleterin luoteja, ja ne saattoivat kestää jalkojensa juureen osuneen sirpalekranaatin. Hänen lisäkseen lähistöllä seisoi viisi muuta avaruussoturia. ”Mustat Temppeliherrat, valmiina lähitaisteluun!” Hän huusi necronien ollessa noin kymmenen metrin päässä heistä. Hän heitti bolterinsa lähintä metallisoturia naamaan, ja veti esiin voimamiekkansa. Samoin teki hänen vieressään seisova veli Metallus. ”Keisari suojelee!” Karjaisi heidän lähellään seisova Veli Argon, temppeliherrojen kappalainen, soturipappi, puristaen toisessa kädessään tiukasti Crozariustaan, valmiina kuolemaan uskonsa puolesta.

Hornwall katsoi joukkoja jotka olivat pahasti alakynnessä. Hän oli järjestellyt joukkonsa ja oli valmis tappavaan vastahyökkäykseen. Hän otti puhelimensa ja kuulutti Diviatorille ja Andromedukselle.
”Paetkaa, paetkaa jo, olen valmis vastahyökkäykseen, asentakaa pommit, loppu.”

”Diviator Hornwallille, Diviator kuittaa, loppu.”

”Andromedus kuulee, vain minuutti, loppu”

Eversti katsoi hiljaa taistelun timmellystä, ja kuunteli sodan ääniä. Kuolinhuutoja, aseiden tulitusta, miekkojen kalsketta, metallisia sointuja. Hän mietti vielä hetken suunnitelmaa, ja toivoi, että kukaan ei joutuisi räjähdysten uhriksi.

Korpraali Dudley otti räjähteen ja asensi sen portti holviin kiinni. Hän laittoi ajastimeksi kaksikymmentä sekuntia. Toivottavasti se riittäisi. Hän tunsi kuin joku lävisti hänen vatsansa.
Hän katsoi vatsasta ulos tulevaa terää. Hän jotenkin kipunsa läpi tarrasi puukkoonsa ja kääntyi.
Hän iski necronin päähän puukolla kaikilla voimillaan.
Necron valahti maahan mutta muita tuli sen tilalle, hän valmistautui kuolemaan.
Mutta hän näki kun kiiltävä voimakynsi hakkasi necroneitten läpi ja häneen tarrattiin.
Se oli Andromedus, hänen johtajansa ja sankarinsa.

Metallus löi miekallaan jälleen yhden necronin kallon halki, ja repäisi miekkansa irti sen lähes poikkihaljenneesta päästä metallisensoturin ruhon vajotessa hitaasti maahan. Hän juoksi nopeasti läpi taistelukentän, ja päästyään portin luksen, hän kiskaisi esiin räjähde pakkauksen ja iski sen kiinni porttin kattoa kannattelevaan sivuseinämään Diviatorin ohjeiden mukaisesti. Ennen kuin hän ehti käynnistää pommin, hän tunsi kipua olkapäässään ja kaatui iskun voimasta maahan. Hän katsoi taakseen ja tajusi katsovansa kahden necron soturin elottomia kasvoja. Metallus toipui kuitenkin haavasta nopeasti, ja nosti maahan pudonneen miekkansa, ja kierähti alta pois juuri kun toinen necroneista löi häntä kohti aseensa päässä olevalla kirveen terällä. Metallus nousi nopeasti ylös polvilleen, ja survaisi aseensa toisen necronin vatsaan, kaataen sen maahan. Sitten hän torjui toisen necronin iskun miekallaan, mutta juuri kun hän oli lyömässä toistakin necronia, hänen takaansa tullut gauss aseen säde hipaisi häntä olkapäästä, sulattaen hänen olkasuojansa ja polttaen hänen ihoaan. Metallus karjaisi kivusta, ja kaatui maahan. Juuri, kun necron oli antamassa armon iskun, ketjumiekka halkaisi sen olkapäästä haaroihin asti. Kaksi necronin puolikasta kaatuivat maahan, ja niiden silmistä loistanut vihreä valo himmeni hitaasti. ”Ole varuillasi, nuori sotilas! Tämä on sotaa, ja nämä otukset eivät tunne armoa!” Veli Damien huusi Metallukselle ampuessaan Metalluksen ensimmäisenä kaataman necronin pään tohjoksi sen yrittäessä nousta ylös. ”Viritä räjähde nopeasti! Meidän täytyy vetäytyä!”

Hornwall katsoi perääntyviä joukkoja ja antoi käskyn.
”Suojaavaa tulta!”
Necronit joukkojen perässä kärsivät pahoja tappioita kun laserkiväärit napsahtelivat niiden teräskuoreen.
Sitten hän kuuli suuren räjähdyksen ja näki kun pää portin jäänteet tuhoutuivat lukemattomiksi sirpaleiksi necroneitten kanssa. Räjähdys tuntui ikuisuudelta mutta lopulta tuhoutuneen portin yli alkoi vyörymään lisää vihollisia.
”Tulta, ampukaa nuo kuoleman lähettiläät!”

Diviator katsoi taakseen vetäytyessään muiden mukana ja näki että yksikään necron soturi ei ollut hengissä massiivisen räjähdyksen jälkeen. ”Diviator temppeliherroille. Pysäyttäkää vetäytyminen. Loppu” Hän sanoi lähettimeensä. Hän kuitenkin huomasi pian, että vielä suurempi joukko necroneita alkoivat ylittää pirstaleina olevaa muuria hittasti mutta varmasti. Tilanne näytti toivottomalta. Niitä oli liikaa. Kaartilaiset juoksivat Diviatorin rinnalle hänen omien joukkojen mukana ja alkoivat tulittaa lähistyvää necron joukkoa, mutta hän ei nähnyt palkkasoturia tai hänen upseereitaan missään. Syvällä sisällään Diviator elätteli hetken ajatusta, että Andromedus olisi kuollut taistelussa tai räjähdyksessä, eikä hänen tarvitsisi myöhemmin rankaista kerettiläistä teoistaan. Ikäväkseen, hän näki pian petturi soturin raahaavan yhtä haavoittuneista sotilaistaan kohti kenttäsairaalaa. Hän irvisti hetken raivosta, ja keskittyi sitten taas taisteluun. ”Me emme tule myymään nahkaamme halvalla! Pistetään hirviöt maksamaan joakisesta kuolonuhristamme kymmenkertaisesti!” Kaartin komentaja huusi joukoilleen. ”Työ loppuu vain kuolemassa!” Diviator karjaisi vanhan keisarillisten joukkojen sanonnan mukaisesti, ja hymyili ironisesti. Hänen työ sarkansa saattaisi loppua hyvinkin pian.

Andromeduksen joukoista oli kuollut vasta alle sata mutta pahin oli vielä edessä. Suurin osa oli haavoittunut ja jotkut oli viety jo päämajaan lääkintämiesten hoivaamiksi. Mutta periksi ei voitu antaa, kuolin uhreista huolimatta.

Hornwall katsoi kun suuri määrä necroneita oli päässyt muurin toiselle puolelle vaikka niitä tulitettiin laserkivääreillä, krantaatinheittimillä, tuhoaja-, taistelu, ja maanjärisyttäjä kanuunoilla. Niitä virtasi vain loputtomasti hajonneen muurin läpi. Oli aika vastahyökkäykseen.
Hornwall oli komentoryhmässään ja odotti että necronit pääsisivät lähemmäksi. Mutta gaussi aseet alkoivat tulittaa kaartin asemia kohti ja moni kaatui mahaan runneltuna ja murskattuna.
”Kaarti!” Hornwall huusi. ”Vastahyökkäykseen, tappakaa keisarin viholliset!”
Kaarti kiinnitti pistimensä ja upseerit ottivat esille miekkansa ja kirveensä. He alkoivat kävelemään vihollistaan päin, ampuen samalla kuoleman esikuvia. Kaarti eteni varmasti ja tappavasti. He keskittyivät ampumiseensa ja osuivat helposti.
Mutta vihreät gaussi aseet niittivät kaartia helposti joten he eivät selviäisi pitkään jos vain kävelisivät.
”Rynnäkköön!” Hornwall huusi ja osoitti miekallaan vihollista.
Kaarti päästi huudon ja hyökkäsi kuin suurena tyranid laumana necroneita päin, murskaten ylivoimalla yksittäiset sotilaat. Kaarti hakkasi maahan vihollisensa helposti vaikka menettikin muutamia miehiä. Mutta ensimmäiset necronit jotka kulkivat yksittäin olivat vasta alkua, sillä muurin viereen oli keräytynyt ainakin sata necron soturia.
”Älkää lopettako hyökkäystä!” Hornwallin ääni kuului läpi nyt pelottomien sotilaiden.

Majuri Barrington löi jo viidennen necroninsa maahan voimamiekallaan, hänen aseensa puri necroneiden läpi kuin tulikuuma veitsi läpi voin. Hän ampui pistoolillaan yhtä kahdesti, toinen osui sen päähän ja toinen osui sen olkapäähän. Necron käänsi huomionsa nuoreen veteraani upseeriin. Barrington antoi laserpistoolinsa laulaa vielä kolme kertaa, tällä kerta jokainen osui necron soturin päähän. Sen vihreät silmät sammuivat ja se kaatui maahan, kuudes uhri.
Majuri huomasi että vaikka necroneita oli enää vähän tällä puolella niitä tuli muurin yli koko ajan lisää. He kyllä pitäisivät ne pitkään siinä koska kaikki saapuisivat pala palalta.
Juuri silloin heidän yli lensivät necron tuhoaja ruumiissa olevat soturit jotka niittivät maahan monta miestä. Kaarti ampui ylöspäin tuhotakseen tuhoajat mutta muistivat että palkkasoturit ja avaruussoturit olivat takana. ”Keisari meitä auttakoon.” Barrington sanoi hiljaa.

Diviator tarttui kuolleen keisarillisen sotilaan aseeseen, ja ampui nopeita laukauksia leijuvia metallipaholaisia kohti. Diviator ampui ensin monta kertaa ohi, mutta yksi luodeista osui yhtä lentävää necronia vatsaan, pysäyttäen sen hetkeksi ilmaan leijumaan. Se oli ainut hetki jonka Diviator tarvitsi. Hän ampui otusta ensin rintakehään, sitten olkapäähän, ja lopuksi otsaan. Olento heittelehti hetken ilmassa, ja rysähti sitten naama edellä alas taivaalta, räjähtäen liekkeihin heti tullessaan kosketuksiin maan kanssa. Niitä oli silti aina lisää. Kuusitoista palkkasoturia pyyhittiin palkkakirjasta pois kun tuhoajat avasivat tulen asemissa oleviin Andromeduksen sotureihin. Diviator ei tuntenut sääliä palkkasotureita kohtaan jotka palvelivat petturi koiraa, Andromedusta joka kuitenkin tähän asti oli taistellut hyvin ja urheasti. Diviator ei jäänyt miettimään palkkasoturin taistelutaistoja pitkäksi aikaa, vaan kun yksi tuhoajista leijui matalalla, hän näki tilaisuutensa tulleen. Hän juoksi kohti lähintä aselaatikko kasaa, joita käytettiin suojina, ja loikkasi sen päältä necronin leveän alavartalon päälle. Necron heittelehti Diviatorin painon takia, ja lähes tippui taivaalta, mutta sai sitten lentoratansa kuriin. Diviator nousi hitaasti ja epävarmasti seisomaan necronin alavartalon päälle, tukien itseään toisella kädellään. Ennen kuin necron ehti tehdä mitään, hän tarttui sitä niskasta kiinni, kiskaisi sen pään rajusti taaksepäin, ja löi miekallaan sen kallon irti sen vartalosta. Nopeasti Diviator loikkasi alas necronin vartalon päältä ja kierähti maassa laskua pehmentääkseen juuri ennen kuin se törmäsi maahan, räjähtäen kappaleiksi.

Ylempi Palkkamestari Jasonius tuhosi muutaman tuhoajan bolt pistoolillaan mutta vastaukseksi sai kuitenkin kylkeensä gaussi panoksen. Se oli kuitenkin vain hipaissut häntä mutta repinyt ihon pois siltä kohdalta mihin oli osunut. Jasonius katsoi haavaansa ja ampui necron tuhoajan täyteen terävaippaisia luoteja jotka läpäisivät sen haarniskan monesta kohtaa. Jasonius vaipui tajuttomuuteen mutta huomasi kun Necron tuhoajat tuhottiin viimeisen irvikuvaan asti.

Andromedus katsoi kun hänen läheisin upseerinsa vaipui tajuttomuuteen. Palkkasoturi pelästyi mutta huomasi että haava oli vain pintahaava mutta vuoti silti pahasti. Jasonius vietiin sairasosastolle eikä hän enää todennäköisesti taistelisi tänään.
Andromedus tiesi kuitenkin miten korjata väliaikaisesti hänen parhaan upseerin taistelun ajaksi, hän tarvitsisi vain toiseksi parhaan. Siinä oli kuitenkin riskinsä, mutta hänen oli otettava se. Hänen piti kutsua Dal Artha, Ylin Lähitaistelukouluttaja.

2005 Palkkamiekka, Andromeduksen pääalus

Dal Artha oli ohjaamossa ja katsoi alas. Jossain tuolla taisteltaisiin eikä hän olisi mukana siellä. Hän kaipasi taistelua mutta hänellä oli myös velvollisuus, vartioida Palkkamiekka pääalusta.
”Lähetys saapumassa”
Hänen ajatuksensa keskeytyi ja hän painoi näppäintä josta lähetykset vastaan otettiin.
”Tämä on Andromedus, Dal Artha, pyydämme sinua tulemaan tänne, tarvitsemme sinua ja iskujoukkoja. Tule äkkiä, me tarvitsemme sinua. Kordinaattimme ovat 156 ja 148.”
Ovela hymy nousi hänen kasvoilleen ja hän hyppäsi pois tuolistaan. ”Pilotti, hoida laivaa sillä välin kun olen poissa.” Pilotti byökkäsi kun Dal Artha käveli pois.
Dal Artha otti miekkansa, tikarinsa ja viittansa. Lopuksi hän puki päälleen pääkallo naamion. Hän nousi iskujoukkojen kanssa pieniin moduuleihin joilla he laskeutuivat planeetan pinnalle.
Dal Artha ei jaksanut odottaa että käsiksi ikiaikaisiin vihollisiinsa

2015 Minoris linja

Eversti löi necroneita maahan miekka kädessään ja huusi alkukantaisia sotahuutoja. Hän hakkasi puolelta toiselle voimamiekallaan joka loisti kalpeansinistä valoa kun ilta oli jo tullut. Hornwall ei antanut periksi tuumaakaan ja oli varma että he pidättelisivät necroneita keskiyöhän asti tällä tavalla.
Mutta juuri silloin heidän vierestään räjähti kahdenkymmenen metrin muurin osa.
Hornwall katsoi kauhuissaan kun necronit tulivat sisään kiiltävänä metalli katraana.

Metallus ja Oberon tulittivat muiden temppeliherrojen ja soturipappinsa kanssa kohti valtavaa metallista laumaa peräänantamattomasti, mutta heidän panoksensa alkoivat loppua, ja necronit kävivät päälle väsymättömästi ja raivokkaasti, loputtomana virtana. ”Me emme voi voittaa tätä näin, Oberon! Meitä on liian vähän! Tarvitsisimme tukijoukkoja Harmaista Ritareista, ja he ovat taistelukentän toisella puolelle!” Argon huusi taistelun jylyn yli huitaistessaan samalla yhden necronin rintakehän kappaleiksi croziuksellaan. ”Meidän täytyy vetäytyä! Kaartilaisetkin yrittävät jo päästä uusiin asemiin kauempana!” Metallus sanoi Oberonille. Koko joukko oli väsynyt ja useat olivat haavoittuneet. Marsalkka Oberonkin tajusi tilanteen toivottomuuden, mutta näki sitten Diviatorin taistelevan necron joukkojen seassa epätoivon vimmalla. Näky keisarin esitaistelijan suorituksesta sai Oberonin taisteluhengen heräämään. ”Ei! Periksi ei anneta! Muista mitä itse sanoit, Argon. `Hyväksy mikä tahansa haaste, antamatta periksi minkään edessä.` Aiotteko pettää valanne nyt, temppeliherrat?! Aiotteko?!” Oberon huusi joukoilleen. Useat tunsivat itsensä vaivautuneiksi Oberonin puheen edessä. ”Veli Diviator on tuolla, tekemässä mitä meidän kaikkien pitäisi tehdä! Suojelemassa ihmiskuntaa ja taistelemassa keisarin puolesta!” Oberon karjui. Temppeliherrojen riveissä tuli hyvin hiljaista. Äkkiä, Metallus lähti kävelemään kohti necron joukkoa, miekka valmiina toisessa kädessään. ”Menen auttamaan veli Diviatoria. Olen ehkä nuori avaruussoturiksi, mutta yhden käsitteen minäkin tiedän. Toveria ei jätetä.” Metallus vastasi muiden sotilaiden ihmetteleviin katseisiin. Temppeliherrat olivat hetken hiljaa, mutta hiljakseen useat lähtivät seuraamaan Metallusta, kunnes äkkiä, kaikki olivat juoksemassa taisteluun necroneja vastaan. Minoris - linjan yössä kaikui mahtava huuto, joka kuulosti tulevan kuin yhdestä suusta.

”Keisarin puolesta!”

Majuri Cassius piteli kättä suojana hänen naamansa edessä ja kun hän viimein otti sen pois edestä oli jo yli sata necronia päässyt läpi.
”Vastahyökkäykseen pataljoona!” Hän huusi ja noin kahdeksan kymmentä miestä tuli hänen perästään.
Cassius paloitteli necroneita miekallaan ja hänen pataljoonansa pistimet purivat necroneihin hyvin vaikka jotkut kimpoilivat pois niiden metalli kuoresta.
Cassius ampui bolt pistoolillaan muutaman tarkan ammuksen necroneihin jotka kaatuivat hänen teräsvaippaisten luotien edessä.
Nuori majuri pataljoonansa kanssa oli tuhonnut osan necroneista vahvalla vastahyökkäyksellä. Aivan kun metallipirut olisivat peräytymässä ja pataljoona hurrasi mutta huomasivat tehneensä pahan virheen kun pariahit syöksyivät sotureiden läpi ja hakkasivat kaartilaisten läpi helposti heiluttaen niiden tappavia sotaviikatteitaan. Cassius katkaisi yhden niistä kahtia ja toisen pään hän halkaisi. Hän luuli että heillä oli vielä mahdollisuuksia.
Juuri silloin yksi viikate paholaisista katkaisi Cassiuksen miekka käden olkapäästä. Majuri huusi tuskasta ja antoi pistoolinsa hoitaa viikatehullun. Hän alkoi pyörtymään ja poimi maasta miekan ja heitti pistoolinsa yhden pariahin päähän joka kaatui selälleen nopeassa vauhdissa.
Kaarti alkoi peräytyä ja osa juoksi karkuun. Mutta komissaari Aldarian ampui pakolaiset liekinheittimellään ja nosti ilmaan pyhän reliikin; yhden kolmesta cadianeitten alkuperäislipuista.
Paenneet cadianit rohkaistuivat eivätkä myöskään toivoneet samaa kohtaloa kun viidellä toverillaan. He aloittivat taas vastahyökkäyksen vaikka näytti siltä etteivät he kestäisi enää pitkään necroneitten loputonta hyökkäystä.
Cassius leikkasi jo viidennen pariahin kahtia ja hän halusi tehdä tehtävänsä ennen kuolemaansa. Juuri silloin sotaviikate katkaisi hänen päänsä eikä hän tuntenut enää mitään.

Necron toisensa jälkeen kaatui maahan pääkallonsa kappaleina tai rintakehänsä murskattuna Crozius Arcanumin huitoessa niitä voimalla, jota usea ihminen ei pystynyt vastaamaan. Epätoivoisesti, Argon yritti raivata pois tieltään hirvittävää necron massaa, joka erotti heidät ja Diviatorin, mutta niitä oli yksinkertaisesti liikaa. Necroneita kaatui paljon heidän edessään, mutta tilanne oli lähes kymmenen yhtä temppeliherraa vastaan. ”Tämä on toivotonta.” Argon mietti itsekseen taistelun keskellä. Diviator, joka taisteli koko necron joukon keskellä väsymättömästi ja taitavasti, sivaltaen useita, ehkä jopa kymmeniä, necroneita kappaleiksi nopeaan tahtiin. Hän näki tovereidensa ahdingon necron sotureiden kynsissä, mutta hän ei millään pääsisi joukkojensa luokse ajoissa auttaakseen heitä. ”Keisari heitä varjelkoon.” Diviator sanoi hiljaa huitaistessaan jälleen yhden necronin maahan valtavalla voimalla, repien sen toisen käden irti sen ruumiista.

Andromedus murskasi kaksi necronia kynnellään ja ampui lippaansa tyhjäksi vihollisiinsa. Hän huomasi taistelun keskellä Diviatorin ja hänen toverinsa. Hän huomasi keisarin esitaistelijan ahdingon koska tämä tiesi että ei voinut pelastaa tovereitaan.
Palkkasoturi tunsi punaisen janon sisällään ja syöksyi taisteluun. Kontrolloimattomalla raivolla hän tuhosi ja teurasti vihollisensa hakaten niitä maahan hänen edessään. Ne eivät olleet tarpeeksi nopeita hänen reflekseilleen ja kaatuivat hänen edessään helposti.
Andromeduksen toinen tietoisuus heräsi vasta kun paksu terä puri läpi hänen vatsaansa ja hän tunsi vihlaisevan kivun. Hän löi takaisin boltterillaan ja necronin silmät sammuivat hitaasti. Hän laittoi boltterin tuppiin ja veti esiin Kalmanraudan, miekan joka oli hänen entinen Crozius Arcanuminsa ja se loisti kelmeästi kuin kuu taistelun keskellä. Hän oli ottanut sen lainaan Jasoniukselta ja taisteli nyt vanhalla aseellaan. Hän hakkasi tiensä läpi Diviatorin joukon luokse.

Oberon huomasi että heidän loppunsa olisi lähellä. Kaksi heidän toveriaan olivat jo kaatuneet, ja loput olivat väsyneitä ja haavoittuneita, eivätkä he jaksaisi enää pitkään taistella murskaavaa ylivoimaa vastaan. Hän survaisi voimamiekkansa nopealla iskulla erään necronin vatsaan, repäisi sen irti ja löi sen kahvan hänen selkäänsä yrittäneen necronin naamaan. Hän käännähti nopeasti selkänsä kautta ympäri, valmiina uuteen iskuun, mutta ennen kuin hän ehti reagoida, yksi pariaheista huitaisi sotaviikatteensa syvälle Oberonin vatsaan. Oberon korahti, mutta löi pariahin pään poikki nopealla ja raivokkaalla iskulla, ja sen loppu ruumis jähmettyi hetkeksi paikalleen, kuin kuolon kankeuteen, ja romahti sitten maahan. Hän kaatui toisen polvensa varaan maahan, sylkien verta maahan. Hän oli pahasti loukkaantunut, ja hänen loppunsa oli tulossa necron sotureiden huomatessa hänen heikkoutensa. Äkkiä, marsalkka huomasi necron joukon hajaantuvan hänen edestään. Suuri joukko metallisia otuksia kaatui kuolleena maahan yössä hohtavan miekan hakatessa niitä kappaleiksi. Andromedus. ”Teidän täytyy paeta!” Andromedus huusi Oberonille. ”Diviator on vielä tuolla!” Oberon huusi taistelun jylyn yli. ”Minä hoidan hänet! Menkää!” Andromedus sanoi Oberonille. ”Mutta…” ”Menkää!” Andromedus husi keuhkojensa pohjasta. Oberon oli hetken hiljaa ja nyökkäsi sitten. ”Oberon Temppeliherroille. Vetäytykää. Se on käsky. Loppu.”

Andromedus huomasi että hänet oli piiritetty, mutta hän pyörähti kalman raudan kanssa ja lähimmät teräspedot kaatuivat maahan. Palkkasoturi hakkasi molemmilla, Tuhontuojalla ja Kalmanraudalla tappavia osumia päästäkseen Diviatorin luokse joka oli hädässä. Hän ei tietänyt miten esitaistelija suhtautuisi häneen mutta yritettävä oli. Andromedus hakkasi vielä muutaman necronin tieltä pois ja näki Diviatorin mustan hahmon.
”Diviator, tänne päin!”

Diviator katsoi taakseen ja näki petturi koira Andromeduksen juoksevan kohti häntä, tappaen necroneita hohtavalla miekalla. Diviator käännähti kohti Andromedusta irvistäen, hakaten kaikki tielleen tulevat necronit hengiltä helposti mahtavilla lyönneillä, jotka voisivat halkaista petturi avaruussoturin keskeltä halki, saati sitten necronin. Hän ei nähnyt enää ainuttakaan temppeliherraa taistelussa. ”Andromedus, missä toverini ovat?!” Diviator huusi palkkasoturille halkaistessaan jälleen yhden necronin mahtavalla miekallaan. ”He vetäytyivät! Tulin auttamaan sinua!” Andromedus huusi takaisin. Diviator irvisti raivosta. ”Minä en tarvitse petturi koirien apua!” esitaistelija karjaisi, lyöden laajassa kaaressa useamman necronin hengiltä yhdellä iskulla. ”Mieti, veli Diviator! Jos kuolemme täällä, mikään ei pidä joukkojamme kasassa! Sinäkin tiedät sen! He eivät voita ilman johtajiaan!” Andromedus karjui Diviatorille. Diviator seisahtui miettimään palkkasoturin sanoja. Se oli kyllä totta. Diviator nyökkäsi synkästi Andromedukselle, ja otti miekan kaksinkäsin tiukasti otteeseensa. Hän aloitti taiturimaisen näytöksen mustalla miekallaan kun Andromedus taas antoi Kalmanraudan valoisan terän pureutua teräpetoihin. He raivaisivat tietään ulos.

Metallus ampui boltterinsa lippaan jälleen kerran tyhjäksi loputtomaan necroneitten laumaan. Sitten hän löi yhden lähelleen tulleista necroneista hengiltä miekallaan, ja kivun aalto hänen olkapäästään muistutti siitä että hän oli haavoittunut. Hän ei suostunut uskomaan että Diviator ja Andromedus olivat kuolleet. Hän ei saattanut uskoa että kaksi niin mahtavaa soturia voisivat kohdata loppunsa alhaisten necron sotureiden kynsissä. He olivat sellaisia, joiden sankarillisista kuolemista kenties kaaoksen sotaherroja vastaan käydyssä kaksinkamppailussa tultaisiin kertomaan iltaisin muille sotilaille nuotion äärellä vielä satoja vuosia jälkeen päin. Metallus ampui jälleen yhden necronin hengiltä, mutta näki sitten jotain. Necroneiden riveistä kuoli sotureita nopeaan tahtiin, kuin pataljoona miehiä olisi teurastanut niitä. Äkkiä necron joukon seasta astui esiin Diviator, jonka perässä kulki pahoin haavoittunut Andromedus, joka silti hakkasi necroneita hengiltä väsymättömyydellä ja taidolla, jota ei useilla ollut edes täysissä voimissaan. ”Kaarti ja avaruussoturit, suojatulta! Hoidetaan sankarimme ulos tuolta!” Metallus karjahti vieressään seisoville joukoilla, osoittaen samalla Diviatorin ja Andromeduksen olin paikkaa vapaalla kädellään. Andromedus katsoi kohti heidän joukkojaan, ja tajusivat mitä he aikoivat. ”Maahan!” Hän huusi, ja tönäisi Diviatorin itsensä mukana kivikkoiseen maaperään, juuri ennen kuin kaartilaiset ja avaruusjalkaväki aloittivat raskaan tulituksen necronien riveihin.

Dal Artha tuli ulos moduulista ja hyökkäsi heti necroneitten kimppuun. Hän laittoi päälle voima-miekkansa ja tikarinsa ja niiden päälle tuli sininen valokerros. Rynnäkköjoukot hyökkäsivät perässä ja he tuhosivat monta necronia lähitaistelussa. Dal Artha antoi necroneiden maistaa omaa lääkettään ja hän hakkasi vihollisiaan maahan kuin heinää viikatteella.
Necroneitten keskeltä tuli lordi, necron lordi joka piti käsissään sotaviikatetta. Dal Artha huomasi arvoisensa vastustajan ja hyökkäsi tämän kimppuun. Hän teki viisi nopeaa iskua ja sai necronin melkein tuhotuksi. Sen toinen silmä sammui mutta se iski takaisin. Dal Artha kyykistyi ja löi miekkansa necronin vatsaan. Johtajan toinen silmä sammui nopeasti ja niin sammui myös kaikki necronit jotka olivat pihalla.

Hornwall katsoi kun necron joka oli juuri iskemässä häntä vaipui jonkinlaiseen koomaan. Eversti huomasi pääkallonaamaisen soturin ja hymyili. Hän huusi joukoille: ”Paetkaa kun vielä voitte!”

Joukot vetäytyivät kohti viimeistä muuria, jonka takana oli päämaja. Moni oli heistä oli haavoittunut enemmän tai vähemmän vakavasti, ja useat olivat kuolleet necronien kynsissä. ”Oberon, miten sinä ja muut joukot pääsitte pois taistelusta? Viimeksi kun näin teidät, olitte piiritettyjä, ilman ulospääsyä, ja silti äkkiä pääsitte vetäytymään necron massan keskeltä!” Diviator kysyi vieressään juoksevalta marsalkka Oberonilta. ”Usko tai älä, ystäväni, mutta Andromedus raivasi meille reitin ulos taistelusta.” Oberon sanoi keisarin esitaistelijalle. Diviatorin silmät laajentuivat hämmästyksestä. Petturi oli pelastanut hänen toverinsa varmalta kuolemalta! Ehkä hän oli tuominnut Andromeduksen väärin. Ehkä. Mutta hän oli kuitenkin kiitoksen velkaa palkkasoturille.

2040 Minoris linja - päämaja

”Tämä on viimeinen puolustuslinja. Emme voi enää perääntyä. Jos taistelu näyttää menevän huonosti, myrskyhaukka – alus on lähtövalmiina päämajan katolla. Voit lähteä sillä raportoimaan sankarillisesta kuolemastamme inkvisitioon.” Eversti Hornwall sanoi synkästi inkvisiittori Loganiukselle. Eversti otti pöydältä lakkinsa, laittoi sen päähänsä varmoin ottein, ja puki sitten asevyön ylleen. Sitten hän lähti kävelemään kohti ovea varmasti. Äkkiä, vanhan inkvisiittorin käsi tarrasi häntä olkapäästä. ”Eversti, luuletteko tosiaan että keisarin inkvisiittoriksi pääsee istumalla turvallisesti päämajassa muiden uhratessa henkensä ihmiskunnan puolesta?” Loganius kysyi Hornwallilta sarkastisesti, ja veti vyöltään ”kadotuksen”, siunatun miekkansa. ”Siltä varalta että tämä taistelu jää viimeiseksemme, oli kunnia tuntea teidät, sir.” Hornwall sanoi hiljaa Loganiukselle. ”Kuin myös, eversti, kuin myös. Mutta vaikka tämä jäisikin viimeiseksi taisteluksemme…”

”…Niin annetaan näille kuoleman sotureille jotain pelkäämisen arvoista!”

[Fire_Heart]

pitää ettiä ne raketit ja ampua ne tän kunniaksi =)

[osmelo]

Loistavaa! Jälleen kerran tätä ykkös luokkaa...

[Skavengeneral]

Yksi sana. Laatua. *jää odottamaan kolmatta osaa*

[codename]

millon kolmas osa tulee odotan sitä innolla

[Andromedus]

Se tulee seuraavan viikon alussa.

[Icingdeath]

Eli siis heti kun keretään kirjoittamaan ...

Saattaa kyllä hieman viivästyä kun sattuu olemaan hieman kiireitä, mutta kyllä se ensi viikon aikana tulee.

EDIT: Heiiiiiii! Painokoneet seis! Andromedus, tostahan puuttuu se alku teksti! (Tiedän, mulla on aina pakkomielle kirjoittaa sellainen ) Onkos se tarkoituksella jätetty pois vai vahingossa?

[Andromedus]

Hups, vahinko, postaan sen sit kun tuun tästä kotia kun oon netti kahvilassa.

[Adanedhel]

Toi on taas kerran "parasta mitä oon lukenut".... Toi on yli inhimillistä tekstiä.... ,jatkakaa samaan malliin....

[Andromedus]

Kiitos Adanedhel, mukava että oot jaksanut lukee näitä meidän tarinoita.

[Bonehead]

Jatkoa vaan tulemaan, oli hyvä tarina.

[Matti N]

Psst... ei siellä voi olla necronien osia, ku ne kuolleetki phase outataan sieltä. Lukee necron kodexissa Siinä että ku ne feisauttaa niin mitään ei jää jäljelle, kuin ne eivät ikinä oilsi olleetkaan siellä. Tai näin muistelen

[Icingdeath]

Psst... ei siellä voi olla necronien osia, ku ne kuolleetki phase outataan sieltä. Lukee necron kodexissa Siinä että ku ne feisauttaa niin mitään ei jää jäljelle, kuin ne eivät ikinä oilsi olleetkaan siellä. Tai näin muistelen

Totta on, viime tarinassanihan (Siis ei Asevaljet sarjassa) kirjoitun tuosta "phase outtaamisesta", mutta jos ne olikin kuollut juuri äskettäin ...

[Andromedus]

Kiva kun Weekenderkin kommentoi, miten olit muuten tarinasta mieltä?

[The Captain]

Ihan kelpo tavaraa. Sitä perinteistä mossotustani (eli kieliasua) lukuun ottamatta oikein kivaa pikku hack'n'slashia.
Teen muuten yhä sotavasaralaisille kielentarkistusta asevelihintaan.

[Asavarkull]

vois taas sanoa tän näin loistavan fantastisen upee tarina ootan kolmas osaa innolla.

[Andromedus]

Muuten "faneille" vielä, teemme tässä neljä osaa kun ei tätä voi mahduttaa kolmeen osaan. En paljasta mitään kuitenkaan tarinasta.

[Adanedhel]

milloin se tulee????
Ennen lomaa????

[Andromedus]

Ennen kesälomaa? Eiköhän tuo tule enne lomaa ja sitten loman aikana julkaisen Eye Of Terror kampanjaan liittyvän Andromeduksen tarinan josssa on kolme tai neljä osaa. Mukana ovat tutut hahmot ja Dante, ehkä jopa Ahriman.

[Asavarkull]

4 osaa ah... enemmän loistavaa tarinaa.